ANTIBIOOTTISTEN AINEITTEN KÄYTTÖMAHDOLLI-
SUUKSISTA RUOKATAVARAN SÄILYTYKSESSÄ.

O. E. Nikkilä

Tuko OY:n laboratorio, Turku.

Saapunut 2.5. 1951

Antibioottisten aineitten eli antibiotikumien voittokulku kemoterapiassa on
herättänyt toiveita soveltaa tätä luonnon käyttämää taistelukeinoa myös
ruokatavarain turmelijoita vastaan. Ensimmäiset kokeet tässä tarkoituksessa teh-
tiin v. 1943 penisilliinillä American Can Company's Research Division General-
laboratoriossa, mutta silloin vallinnut sota esti kokeilujen jatkamisen. Kaksi-kolme
vuotta myöhemmin Curran ja Evans (5, 6) julkaisivat työn, jossa oli tutkittu
penisilliinin käyttöä maidon suoja-aineena. Kokeissa oli mukana 15 aerobista ja 2
anaerobista bakteerikantaa. Useimmat niistä olivat alttiita penisilliinin bakterio-
staattiselle vaikutukselle, ja jotkut tuhoutuivat täydellisestikin. Kuitenkin neljä
aerobista ja molemmat anaerobiset, nimittäin Clostridium botulinum ja mädätys-
bakteeri N.C.A.No. 3679, kasvoivat penisilliiniä sisältävässä maidossa ja turmelivat
sen. Tekijät esittävätkin tästä päätelmän: »On the basis of this study, it is concluded
that penicillin has no application in the preservation of food. In combination with
mild heating, it might have utility as a preservative or spoilage delaying agent in
certain non-food materials». Yhtä huonoon tulokseen tultiin penisilliinin suh-
teen samassa laboratoriossa kokeissa, jotka suoritettiin bakteerikannalla N.C.A.No.
3679 tartutetulla maissilla.

Streptomysiini sitävastoin näyttää soveltuvan paremmin ruokatavarain suoja-
aineeksi. PoETSCHKEn (9) mukaan riittää 20 mg per litra streptomysiiniä estämään
tyfus-, paratyfus- ja enteritis-bakteerien kasvun maidossa. Nagel (8) ei kuitenkaan
pidä PoETSCHKEn suosittelemaa menetelmää riittävän luotettavana. Roos ja
Kindler (10) ovat havainneet samoin, että streptomysiini ei yksin estä baktee-
rien toimintaa maidossa. Heidän mukaansa streptomysiini yhdessä sitruunahapon
(600 mg%) kanssa kylläkin antaa riittävän varmuuden.

Andersen ja Michener (1, 2,3) ovat saaneet edellisiä parempia tuloksia käyt-
tämällä antibioottisia aineita lievän kuumennuksen ohella. Menetelmä perustuu
siihen, että lämpökäsittely (100°C) tuhoaa hiivat, homeet ja itiöttömät bakteerit



ANTIBIOOTTISTEN AINEITTEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSISTA 149

sekä inaktivoi entsyymit, ja antibiotikumit estävät lämpö-resistenttien itiöitten
kehittymisen uusiksi vegetatiivisiksi soluiksi. Eräillä antibiotikumeilla, kuten aureo-
mysiinillä, kloromysetiinillä ja lubulonilla ei ollut sanottavaa vaikutusta koeolo-
suhteissa itiöllisiin mikrobeihin. Subtiliini {Bacillus subtilisesta.) osoittautui sitä-
vastoin hyvin tehokkaaksi. Jo 5—20 miljoonasosaa subtiliinia ja 5—20 min. kuu-
mennus esti vihannesten pilaantumisen siitä huolimatta, että ne olivat saastutetut
eräillä termofiilisillä vihannesten turmelijoilla, kuten Bac. stereothermophilus- ja
Cl. botulinum-kannoilla.

Viimemainitut kokeet herättivät suuria toiveita säilykeasiantuntijain keskuu-
dessa. Kysymyksen edelleen selvittämiseksi ryhdyttiinkin Amerikassa (National
Canners Association Washington Research Laboratory ja American Can Company’s
Research Division General Laboratory) heti intensiiviseen työhön. Näissä kokeissa
(Burroughs ja Wheaton, 4) on tutkittu tähän mennessä subtiliinin, gramisidiinin,
metylol-gramisidiinin, brasitrasiinin ja streptomysiinin vaikutusta eri tyyppisiin
Cl. botulinum-kantoihin. Kaikki mainitut antibiotikumit estivät väkevyydessä 80
per miljoona lämpökäsittelyn (100°C) ohella käytettynä Cl. botulinum- itiöitten kehit-
tymisen täydellisesti. Keskinäisissä vertailukokeissa antoi subtiliini parhaat tulokset.
Myös B. thermoacidurans, jolla oli saastutettu tomaattisose, tuhoutui subtiliinin ja
lievän kuumennuksen vaikutuksesta.

Antibiootisten aineitten käyttö elintarvikkeitten suoja-aineina tarjoaisi selvästi
havaittavia ja arvokkaita etuja monessa suhteessa. Ne tekisivät ruokatavarain
säilyttämisen nykyisestään yksinkertaisemmaksi, mikä samalla alentaisi työ- ja
pääomakustannuksia. Silloinhan esim. päästäisiin kokonaan autoklavin käytöstä.
Vain lyhytaikainen kuumennus melko alhaisessa lämpötilassa lisäisi myös huomat-
tavasti säilyketehtaitten kapasiteettia. Tällöin myös perheenemäntien mahdolli-
suudet valmistaa ensiluokkaisia säilykkeitä kasvaisivat melkoisesti.

Toiselta puolen on todettava, että edellä selostetut menetelmät eivät ole vielä
valmiita otettaviksi käytäntöön, sillä huolimatta lupaavista laboratoriokokeista ei
niiden stabilisuutta voida täysin taata. Ruokatavarain turmeli]ain joukossa saat-
taa olla antibiotikumeihin nähden resistenttejä kantoja tai sellaisia saattaa tot-
tumisen kautta vähitellen kehittyä. Mahdollisesti tämä epävarmuus voidaan elimi-
noida käyttämällä samanaikaisesti useita antibiotikumeja. Kuhunkin tarkoitukseen
parhaiten soveltuvan kombinaattion löytäminen vaatii kuitenkin vielä paljon työtä,
sillä nykyisin tunnetaan jo noin 2000 antibioottista ainetta. Epätietoisia ollaan myös
antibiotikumien suojavaikutuksen kestämisajasta. Subtiliinin tosin on todettu säi-
lyttävän bakteriostaattisen vaikutuksensa ainakin 8 kuukautta.

Paitsi säilymisen kannalta on mainittua menetelmää arvosteltava myös fysio-
login silmällä. Tällöin on ensiksikin saatava varmuus siitä, että käytetyt antibioti-
kumit ovat kysymykseen tulevissa väkevyyksissä ihmisen terveydelle ehdottomasti
vaarattomia. Amerikkalaisten tutkijain mukaan subtiliini täyttää mainitun ehdon.
Myös streptomysiini äidinmaidon suoja-aineena on LiNNEWEHn (7) kliinisten havain-
tojen mukaan vaaraton, »da es vom Darm kaum resorbiert wird». Antibiotikumm
välitön vaarattomuus ei kuitenkaan riitä, jotta sen yleinen käyttö ruokatavaroissa
voitaisiin sallia, vaan on myös varmistauduttava siitä, ettei tällä tavoin totuteta



150 O. E. NIKKILÄ

tautienaiheuttajia kestämään sairaustapauksissa käytettäviä antibiotikum-annok-
sia. Lisäksi on syytä tutkia antibioottisten aineitten vaikutusta suoliston bakteeris-
toon.

Joka tapauksessa nämä tutkimukset antavat hyviä toiveita siitä, että lähi-
tulevaisuudessa antibioottisia aineita käyttäen voitaisiin kokonaan uudella tavalla
ratkaista tärkeitä säilöntä-, käymis-, ym. biokemiallisen teollisuuden problemeja,
vaikkei nykyinen kokemuksemme vielä siihen riitäkään.

KIRJALLISUUTTA.

(1) Andersen, A. A. & Michener, H. D., 1950. Food preservation with antibiotics. Information
Letter. National Canners Association, No. 2, p. 1268.

(2) » — 1950. Preservation of foods with antibiotics. I. The complementary action of subtilin
and mild heat. Food Tech., 4, p. 188—189.

(3) —»— 1950. Effect of subtilin on bacterial spores. Bact. Proc, p. 28.
(4) Burroughs, J. D. & Wheaton, I. E., 1951. Studies on the Preservative Action of Antibiotics

in Processed Foods. The Canner, 112, No. 10, p. 50—55.
(5) Curran, H. & Evans, F. R., 1945. Penicillin as a preservative. Chem. Eng. News, 23, p. 1622.
(6) —» — 1946. The activity of penicillin in relation to bacterial spores and the preservation of

milk. J. Bact., 52, p. 89—98.
(7) Linneweh, F., 1949. Klinische Erfahrungen mit streptomycinkonservierter Frauenmilch. Med.

Klin., 44, p. 666—670.
(8) Nagel, V., 1950. Zur Frage der Desinfektion und Konservierung roher Milch mit Streptomycin.

Aerzl. Wschr., 5, p. 393—400. Ref. C, Chem. Zentr., 1951, I, p. 1678.
(9) Poetschke, 1., 1950. Ref. Chem. Zentr., 1950, I, p. 1423; Chem. Zentr., 1950, 11, p. 2865.

(10) Roos, H. & Kindler, M., 1950. Die Konservierung roher Frauenmilch mit Citronensäure oder
Streptomycin. Mschr. Kinderheilkunde, 97, p. 494—499.

SUMMARY

FOOD PRESERVATION WITH ANTIBIOTICS.

O. N. Nikkilä

Laboratory of Tuko OY, Turku, Finland.

In this article has been discussed the possibility to preserve foods with antibiotics.