KOKEITA AUTOMAATTIRUOKINNAN JÄRJESTÄMISEKSI MEIJERISIKALASSA. II P. Saarinen, E. Syrjänen ja Vuokko Hyvärinen Helsingin Yliopiston Kotieläintieteellinen laitos, Viikin koetila, Malmi Saapunut 22.1. 1958. Aikaisemman koesarjan nojalla tämän kirjoittajat totesivat (1958), että mei- jerisikaloissa voidaan väkirehujen syöntiä tarvittavassa määrin rajoittaa ja heran kulutusta nostaa lisäämällä kuivarehuautomaateista vapaasti syötettävään väki- rehuseokseen 5—15 % heinäjauhoja tai kuivattua sokerijuurikasleikettä. Edulli- simman tuloksen ko. koesarjassa saavutti koeryhmä 3, jonka väkirehuseoksen raaka- kuitupitoisuus oli heinäjauholisällä nostettu korkeimmaksi vastaten noin 7.7 pro- senttia ilmakuivan seoksen painosta. Kun koesikojen ravinnontarpeesta tyydytet- tiin kuitenkin lähes puolet heralla, niin koko rehuannoksen kuiva-aineen raaka- kuitupitoisuus oli tällöin vielä pienempi kuin mitä aikaisemmin on esitetty raaka- kuidun optimimääräksi sian rehuannoksessa (1, 2,). Tämän huomioonottaen oli mielenkiintoista todeta, mikä vaikutus rehuannoksen raakakuitupitoisuuden edel- leen nostamisella oli kasvatustuloksiin. Lisäksi oli syytä tarkistaa, johtuiko heinä- jauholisällä saatu edullinen tulos ensisijaisesti rehuannoksen sopivammasta raaka- kuitupitoisuudesta tai täyttävyydestä vaiko mahdollisesti heinässä olevista muista kasvutekijöistä, kuten tuntemattomasta ruohofaktorista jne. Samassa yhteydessä katsottiin olevan syytä kokeilla myös, missä määrin heran kuivattaminen lisää heran käyttömahdollisuuksia, etenkin kasvatuksen alkuvaiheessa, jolloin runsas heran käyttö helposti aiheuttaa sioille ruoansulatushäiriöitä. Näitten seikkojen edelleen selvittämistä varten kirjoittajat järjestivät uuden ruokintakokeen Meijerien Keskus- osuusliike Valion Ylitornion meijerin sikalassa talvikautena 1956—1957. Kokeen järjestely Perusrehu suunniteltiin edellistä jonkinverran kuitupitoisemmaksi, ja siihen yritettiin sisällyttää myös ne toistaiseksi tuntemattomat kasvutekijät, joita paitsi herassa oletetaan esiintyvän ruohoissa ja kalajauhoissa. Tässä mielessä heinäjauhot sisällytettiin itse perusrehuun, ja kalajauhojen määrä rehuseoksessa nostettiin 5 pro- 68 senttiin. Viimeksi mainitulla toimenpiteellä haluttiin varmistaa myös eläinten val- kuaistarpeen tyydyttäminen runsaampiakin määriä raaakakuitua ja sulamattomia aineita saavalla koeryhmällä. Väkirehuseoksen raakakuitupitoisuutta, alunperin noin 6.9 %, nostettiin yhdellä ryhmällä noin 40 kg:n elopainorajasta alkaen, ja se suoritettiin lisäämällä perusrehuseokseen kaurankuorijauhoja. Vertailtavina olivat seuraavat ruokinnat: a) perusrehu ynnä tuore hera, b) perusrehu -)-kaurankuori- jauho ynnä tuore hera sekä c) perusrehu - kuivaheraseos ynnä vesi. Koe suoritettiin 11.11. 1956 ja 15.4. 1957 välisenä aikana kolmella 11 porsaan ryhmällä. Kokeeseen otettiin porsaat sikalaan samanaikaisesti tulleista porsaslähe- tyksistä siten, että kuhunkin ryhmään valittiin alkuperänsä, sukupuolensa, painonsa ja ulkonäkönsä puolesta mahdollisimman tarkoin toisiaan vastaavat porsaat. Tässä kokeessa oli kaikilla ryhmillä automaattiruokinta. Eläimet saivat syödä rehua vapaasti. Hera annettiin kaukaloista, ja jäljelle jäänyt määrä mitattiin kerran päi- vässä. Vettä annettiin tarpeen mukaan useampia kertoja päivässä. Eläinten pun- nitus suoritettiin kerran viikossa. Ruokinta Ruokintasuunnitelma tehtiin alunperin samoilla perusteilla kuin aikaisemminkin (taul. 1 ja 3). Perusrehun ja heran lisäksi porsaille annettiin tämän suunnitelman mukaan kuorittua maitoa 2 1 päivässä 25 kilon elopainorajaan saakka, jonka jäl- keen määrä alennettiin 1 litraan päivässä. Kuoritun maidon määrän vähentymisen jälkeen porsaissa todettiin kuitenkin alakuloisuutta ja nuutuneisuutta. Häiriöiden välttämiseksi kuoritun maidon määrä palautettiin entiselleen eli 2 litraan vielä 2 vii- kon ajaksi, jonka jälkeen ryhdyttiin uudelleen seuraamaan alkuperäistä ruokinta- suunnitelmaa. Kivennäislisänä perusrehuseoksessa käytettiin 2 % Keskusosuusliike Hankkijan Hera-rehusuolaseosta, jonka kokoomus oli seuraava: Rehuliitua 40.000 % Ruokintakalkkia 20.000 » Rehufosfaattia 30.000 * Ruokasuolaa 8.720 » Rautasulfaattia 0.600 » Magnesiumsulfaattia 0.500 » Kuparisulfaattia ' 0.065 » Mangaanisulfaattia 0.100 » Kobolttisulfaattia 0.010 » Kaliumjodidia 0.005 » Vitamiinitarpeen tyydyttämisen varmistamiseksi perusrehuun otettiin myös 1 % Vaasan Höyrymylly Oy:n valmistamaa Kasvu-teho vitamiinivalmistetta, josta oli voimassa seuraava vitamiinitakuu: A-vitamiinia D, * 500.000 ky/kg 70.000 » E » B 2 » B„ * 250 mg/kg 200 » 0.4 » 69 Edellä mainitut lisät mukaanluettuina vertailuryhmän, Rl, saaman perusrehun kokoomus oli seuraava; Vehnänlesettä 20 % Kalajauhoja 5 % Kaurajauhoja 22 » Heinäjauhoja 5 * Maissijauhoja 20 » Kasvu-tehoa 1 » Ohrajauhoja 25 » Hera-rehusuolaseosta 2 » Ryhmä 2 sai seosta, jossa oli 50 % ylläolevaa perusrehua ja 50 % kuivattua heraa ynnä lisäksi vettä vapaasti. Perusrehun suhteellisen runsaasta raakakuitupitoisuudesta huolimatta yhdelle koeryhmälle (R 3) lisättiin 40 kg;n painorajasta alkaen perusrehuun 10 % kauran- kuorijauhoja, niin että kuivarehuseoksen raakakuitupitoisuus nousi alkuperäisestä 6.9 %:sta 9.2 %:iin. Koerehuseokset valmistettiin Keskusosuusliike Hankkijan Kolpin sekoitta- mossa, ja rehuanalyysit suoritettiin Valtion maatalouskemiallisessa laboratoriossa. Näiden koostumus ja lasketut ry-arvot on yksityiskohtaisemmin esitetty taulu- kossa 1. Koetulokset Porsasryhmien kasvun kehitys on esitetty kuviossa 1. Ryhmästä 1 eli perus- rehuryhmästä jouduttiin kokeen aikana poistamaan yksi eläin sen sairastuttua keuhkotulehdukseen. Ryhmässä 2 oli kokeen loppuvaiheessa havaittavissa kasvun hidastumista. Se johtui myös ehkä siitä, että sikalassa vallinneen tilanpuutteen takia nämä porsaat jouduttiin kesken koetta siirtämään pienempään karsinaan, jossa rehuautomaatille pääsy ei ollut heikommille sioille aivan yhtä helppoa kuin suurem- massa karsinassa. Heran kulutus jäi molemmilla tuoretta heraa saavilla ryhmillä (R 1 ja R 3) melko vähäiseksi. Tähän lienee 'syynä ollut talviaikana heran kylmyys ja eläinten taipumus liata juotavaksi tarjottu hera hetimiten kun uusi annos annettiin. Kuviosta 1 ilmenee, että koe-eläinten kasvunopeus oli 50 kg:n elopainoon saakka kaikissa ryhmissä suunnilleen sama. Tämän jälkeen alkoi kuivaheraryhmä jäädä huomattavasti jälkeen, ja se oli teuraskuntoinen vasta 4 viikkoa myöhemmin kuin muut ryhmät. Kuvio 1. Keskimääräinen lisäkasvu ryhmittäin. Fig 1. The average weight increase per each group. 70 Ryhmien keskimääräiset lisäkasvut on esitetty taulukossa 2 ja rehunkulutus suhteessa elopainon lisäykseen taulukossa 3. Lisäkasvuja verrattaessa on huomat- tava, mitä edellä on mainittu kuivaheraryhmän siirrosta kokeen loppuvaiheessa. Teurastustulokset ja keskimääräinen rehunkulutus kiloa kohden teuraspainon- lisäystä on esitetty taulukossa 4. Viimeksi mainittu luku on saatu vähentämällä lopullisesta teuraspainosta 65 % eläimen alkupainosta. Teurasarvostelun suoritti kokeen hoitaja agr. Vuokko Hyvärinen maist. J. Partasen antamien ohjeiden mu- kaisesti. Taulukko 1. Koerehujen koostumus ja lasketut ry-arvot. Table 1. The chemical composition of the feeds and the calculated net energy values. Rehuseos Ryhmä Aika T , , , ■ , . ... Laskettu —■ _ , . , J _. Koostumus Chemical composition ~ , , , ,Feed mixture Group Time r Calculated ~ ITi t I I I I* I It ! Ji. I ~ > «5 i■S « i -32 5 ~ ~ « h '3 « ■*§ a. £ £ S-a. 3« J*rS >£ 5 5 3 -St- .S-S = 3 S 4 >*■*s 2 S 'S? 2 s S * . (ai) h 04 0/ 0/ 0/ 0/ 0/ 0/ 0/ 0/ 0//o /o /o /o /o /o /o /o /o Perusrehu 1 11.11.56 87.5 5.7 13.8 3.6 57.5 6.9 88.2 8.5 Basic feed 15. 4. 57 Perusrehu + 50 % kuivaheraa 2 11.11.56 87.7 7.0 12.7 1.8 62.6 3.6 100.1 10.1 Basic feed + dried whey 14. 5. 57 Perusrehu 3 11.11.56 87.5 5.7 13.8 3.6 57.5 6.9 88.2 8.5 Basic feed 17.1.57 Perusrehu +lO % kau- rankuorijauhoa 3 18.1—15.4 90.0 5.9 13.0 3.8 58.1 9.2 84.6 7.9 Basic feed + 10 % oat 57 hull meal Taulukko 2. Lisäkasvu ryhmittäin. Table 2. Weight increase in average per each group. Ryhmä Rehu Leik- Emak- Alku- Loppu Lisäkasvu Group Feed koja koja paino paino Increase in weight Castro - Females Initial Final Yht. Eläintä kohti ted males Weight Weight Tot. Per animal kpl kpl kg kg kg g/pv 1 Perusrehu 5 6(5) 22.496.7 74.3 479 Basal feed 2 Perusrehu + kuivahera 5 6 23.295.7 72.5 394 Basal feed + whey powder 3 Perusrehu + Kaur.k, jauh, 6 5 22,3 92.1 69.8 450 Basal feed oat hull meal 71 Taulukko 3. Rehunkulutus. Table 3. Feed consumption. Ryhmä Ruokinta- Rehunkulutus Rehussa yht. Lisäkasvukiloa Group päiviä Feed consumption In total kohden ry Kuor. Heraa Väkirehua Ry Sv Per each kg maitoa Whey Dry feed Sc.fu. Dig. prot. weight increase Shim milk kg kg kg kg Sc.fu. 1 155 93 1191.6 222.8 297.9 31.35 4.00 2 184 86 244.7 255.2 27.38 3.20 3 155 93 1187.0 227.7 290.8 30.65 4.16 Taulukko 4. Teurastustulokset ja rehunkulutus suhteessa laskettuun teuraspainon lisäykseen. Table 4. Dressing results and the feed consumption in proportion to the calculated increase in the carcass weight. Ryhmä Elopaino Teuras- Teurastus- Selkäsilavan paksuus Lihak- Ky/kg Group Live paino tappio cm kuus teuras- weighl Carcass Lost in Thickness of back fat Lean painon lis. weight dressing cm to fat Sc.fu/hg ■ . —, T, , ~ . . . points increasek " kS % 1 2 3 kesk,rn ' in carcassAvera*e weight. 1 96.7 72.0 25.4 24.5 4.3 2.7 3.1 3.4 12.2 5.1 2 95.7 71.0 24.8 26,1 4.1 2.5 2.9 3.2 12.4 4.6 3 92.1 67.3 24.8 27.1 4.5 2.4 3.0 3.3 12.4 5.5 Koetulosten tarkastelua Aikaisemmin suoritetuissa kokeissa tultiin sellaiseen tulokseen, että heraruo- kinnalla olevien sikojen kuivarehuun voidaan haitatta lisätä kuitupitoista rehua. Tämän mukaisesti nyt suoritetun kokeen perusrehuun lisättiin 5 % heinäjauhoja, mutta lisäksi yhden koeryhmän rehuseokseen 40 kg:n elopainorajasta lähtien 10 % kaurankuorijauhoa. Täten kuivarehun lopullinen kuitupitoisuus oli melko korkea eli 9.2 %. Tämäkään raakakuitulisä ei kuitenkaan näyttänyt vielä sanottavasti hidastavan eläinten kasvua, mutta toisaalta kaurankuorij autio ei myöskään sanot- tavasti pienentänyt väkirehun syöntiä. Teurasarvostelussa havaittiin selkäsilavan paksuuden olevan kaurankuori-ryhmällä suunnilleen sama kuin perusrehu-ryhmällä. Kokonaisrehunkulutus oli tällä tyhmällä hieman pienempi, mutta suhteessa painon- lisäykseen suurempi kuin perusrehuryhmällä. Rehunkulutusta laskettaessa ei ole otettu huomioon sitä rehumäärää, jonka eläimet mahdollisesti tuhlasivat. Kokeen alussa ei tuhlausta esiintynyt, mutta loppuvaiheessa, karsinathan käydessä ahtaammaksi, joinakin päivinä esiintyi huo- mattavaakin rehun tuhlausta. Jos tämä tuhlaus otetaan huomioon, niin kokeen tuloksia arvosteltaessa päästään jonkinverran edellä mainittua edullisimpiin tulok- siin rehun hyväksikäytössä. Rehun hyväksikäytön kannalta edullisin tulos saatiin kuivaherarehulla, vaikka tässä tapauksessa lisäkasvu oli suhteellisesti hitain. 72 Yhteenveto ja päätelmät Meijerien Keskusosuusliike Valion Ylitornion meijerin sikalassa suoritetuissa toisen vuoden ruokintakokeissa, joissa oli verrattavana a) perusrehu ynnä tuore hera, b) perusrehu + kaurankuorijauholisä ynnä tuore hera sekä c) perusrehu ynnä kuivattu hera, saatiin seuraavat tulokset. Kun kuivarehuseoksen raakakuitupitoisuus nostettiin 6.9 %:sta 9.2 %:iin lisää- mällä 40 kilon elopainorajasta alkaen perusrehuun 10 % kaurankuorijauhoja, tämä toimenpide ei pienentänyt kuivarehun eikä lisännyt heran kulutusta. Seurauksena oli jonkinverran pienempi lisäkasvu ja suurempi suhteellinen rehunkulutus kuin vertailuryhmällä. Osittain tämä tulos voi johtua siitä, että heran kulutus jäi tässä kokeessa odotettua pienemmäksi eli vain noin 1200 kiloon eläintä kohden. Kun tuoreen heran sijasta käytettiin kuivattua heraa 50 % kuivarehuseok- sessa, niin kokeen alkuvaiheessa 45 kg;n elopainorajaan saakka kuivatulla heralla näytti olevan kasvunopeuteen ja rehun hyväksikäyttöön edullisia vaikutuksia tuo- reeseen heraan verrattuna. Suuremmille sioille syötettynä kuivattu hera taas osoit- tautui eläinten kasvunopeuden nojalla arvostellen vähemmän edulliseksi, mutta täl- löinkin kuivatulla heralla saavutettiin kuitenkin käytettyä ry;ä kohden keskimää- rin suhteellisesti parempi tuotantovaikutus kuin tuoreella heralla. KIRJALLISUUTTA (1) Axelsson, Joel & Eriksson, Sture, 1953. The optimum crude fiber level in ration of growing pigs. J. Animal. Sei. 12: 881—891. (2) Nordfeldt, S., 1946. Försök med stigande mängder växtträd i fodret till växande gödsvin, Landbr. högsskolans husdjförs. anst. Förb. medd. 57. Norrtälja. (3) Saarinen, P., Syrjänen, E. & Hyvärinen, Vuokko, 1956. Kokeita automaattiruokinnan järjestä- miseksi meijerisikalassa. Maatal.tiet. aikak. 28: 191—202. SUMM A R Y : EXPERIMENTS ON THE AUTOMATIC FEEDING SYSTEM IN CHEESE PLANT PIGGERIES. 11. P. Saarinen, E. Syrjänen and Vuokko Hyvärinen Department of Animal Husbandry, University of Helsinki In the second year of feeding experiments carried out at the piggery belonging to the Finnish Co- operative Dairies Association Valio creamery at Ylitornio comparisons were made of (a) the basic feed combined with fresh whey ,(b) the basic feed -f- an addition of oat hull meal, combined with fresh whey, and (c) the basic feed combined with dried whey, giving the following results. When the raw fibre content of the dry feed mixture was raised from 6.9 % t 09.2 % by adding 10 % oat hull meal to the basic feed for 40kgs live weight uppwards, this did not decrease the consumpt- ion of dry feed nor did it increase the consumption of whey. The results were a somewhat less additional growth and a higher ratio of feed consumption than in the standard group. This may be partly due to the fact that the consumption of whey in this test was smaller than expected, or only about 1 200 kg per animal. When dried whey was used instead of fresh whey, making up 50 % of the dry feed mixture, at the beginning stages of the experiment up to 45 kg live weight it appeared to have a favourable effect on the rate of growth and the utilisation of the feed as compared with the effect of fresh whey. In larger pigs fed on dried whey the rate of growth of the animal appeared to be less favourable in comparison, but here also the dried whey had, on the average, a relatively better production effect per Scandinavian feed unit than the fresh whey.