OPHIOBOLUS GRAMINIS SACC. TODETTU MAASSAMME KEVÄTVEHNÄSSÄ Katri Ikäheimo Kasvitautien tutkimuslaitos, Tikkurila Saapunut 27.3. 1959. Kasvitautien tutkimuslaitoksen taholta todettiin, että syksyllä 1958 Uudella- maalla esiintyi eräiden tilojen kevätvehnäviljelyksillä huomattavan runsaasti kahutähkäisyyttä. Pelloilta kerätyissä kevätvehnänäytteissä oli korsien tyvessä runsaasti Cercosporella herpotrichoides Fron-sienen aiheuttamia tyvilaik- kuja ja Fusarium sp.-sieniä, jotka Härdh (2) on todennut maassamme kahutäh- käisyyden aiheuttajiksi. Lisäksi eräissä korsissa oli tyvivioitusta, joka ei näyttä- nyt näiden sienien aiheuttamalta. Tällaisten kasvien juuret, mesokotyyli ja korren tyvi olivat tummuneet melkein mustiksi. Juuret katkeilivat helposti ja korren tyvessä lehtitupen sekä korren välissä oli tummaa, tiheätä sienirihmastoa. Korren sisässä ei sen sijaan yleensä ollut sienirihmastoa havaittavissa. Symptomit viitta- sivat Ophiobolus graminis Sacc.m aiheuttamaan viljan mustatyvitautiin. Sienen eristämistä varten pidettiin korsia kosteudessa lasikuvun alla. 10—14 vrk. kulut- tua niiden tyveen muodostui kotelopulloja, jotka todettiin O. graminiseksi. Kotelo- pullot olivat soikeanpyöreitä, pitkäkaulaisia, keskim. 550 X 350 /x kokoisia (kuva 1). Itiökotelot olivat keskim. 101.3 X 12.2 fx suuruisia (vaihtelut 72—120 X 9 —15 /<). Koteloitiöt olivat kooltaan keskim. 86.9 X 4.2 [x (vaihtelut 60 — 111 X 3—6 ju), muodoltaan pitkiä, kapeita, pyöreäpäisiä ja 2—B-väliseinäisiä. Nämä koot vastaa- vat kirjallisuudessa O. graminisesta. esitettyjä tietoja (3, 5,7, 8). Suomessa on Reuter (6) selostanut v. 1910 Hausjärvellä Etelä-Hämeessä syysrukiissa huomattua tautia, jonka hän päättelee Ophiobolus- sienten aiheutta- maksi. Sen aikaisten kirjallisuustietojen perusteella Reuter mainitsee O. graminis Sacc.- ja O. herpotrichus (Fr.) Sacc.-sienet Ophiobolus- taudin aiheuttajaksi. Kotelopulloista eristettyjä koteloitiöitä kasvatettiin erilaisilla ravintoalus- toilla. Sienen kasvu oli huonelämpötilassa rehevintä 5 %:lla kaura-agarilla ja 2 %:lla mallasuuteagarilla. Sieni muodosti ravintoalustoille harmaata rihmastoa, jossa erottuivat tummat, paksuhkot, inokulointikohdissa ympäristöönsä säteettäi- sesti kasvavat hyyfit ja joista haarautui runsaasti ohuita, värittömiä sienirihmoja. 181 Viimeksi mainituissa ei ollut selvästi todettavissa väliseiniä, kun taasen tummat, paksuhkot sienirihmat olivat aina väliseinällisiä (vrt. 1,2). Sieni ei muodostanut ravintoalustoille kotelopulloja. Koteloitiöillä tehtiin kaksi infektiokoetta, toinen Apu- ja toinen Timantti ll- kevätvehnällä. Inokulointi tapahtui RussELLin (7) selostaman menetelmän mukaan. Jyviä idätettiin pari päivää, jolloin niihin muodostui itu ja juuret. Näin saadut oraat istutettiin astioihin desinfioituun multaan ja jokaisen oraan viereen pantiin puhdasviljelmistä otettuja agaripalasia, joissa oli 0. graminis-kasvustoa. Koekasvit pidettiin kasvihuoneessa. Ensimmäiset infektioitumisen merkit havaittiin 2 viikon kuluttua inokuloinnista; saastuneet kasvit olivat silloin nuutuneita. Vähitellen ne alkoivat kasvien tyven mustuessa (kuva 2) kellastua ja kuihtua. Kuolleiden kasvien kosteina pidettyihin tyviosiin muodostui myöhemmin runsaasti kotelo- Kuva 1. Ophiobolus graminisen kotelopullo, josta purkautuu itiökoteloita. Suurennus n. x 100. Kuva 2. Oikealla kaksi Ophiobolus graminisella. saastutettua kevätvehnäyksilöä; vasemmalla kaksi saman kokeen inokuloimatonta kasvia. 182 pulloja ja koteloitiöitä. Viimeksi mainitut olivat myöhemmin 50 vrk. kuluttua inokuloinnista keskim. 72.6 X 3.3 pt suuruisia (vaihtelut 60—81 x 3— 4.5 pt). Itiöiden verraten pieni koko johtunee niiden nuoruudesta. Myös Kirby (4) totesi O. graminisen koteloitiöiden olevan kasvun alussa n. 10—20 pt pienempiä kuin myöhemmin. Apu-vehnällä suoritetussa kokeessa oli 40 inokuloidusta kasvista 34 vrk. kuluttua kokeen alkamisesta kuollut 39. Timanttivehnällä suoritetussa kokeessa saastuivat aikana 10. 1.—10.2.1 959 kaikki 57 inokuloitua kasvia. Tämän lajikkeen kontrollikasvien oraiden keskimääräinen pituus oli keskim. 38.4 cm ja juurien pituus keskim. 12.0 cm; vastaavasti infektoituneissa kasveissa oraiden pituus oli 19.4 cm ja juurien pituus 3.7 cm. Alla olevassa asetelmassa on esitetty O. graminisen esiintyminen 4 —6. 9. 1958 kerätyissä kevätvehnänäytteissä. Sieni todettiin näytteistä mikroskooppisesti kotelopullojen ja itiöiden perusteella. Koteloitiöiden muodostumista edistettiin pitämällä korsien tyvet kosteina muovipusseissa. Tarkastet- Kasveja, tuja kasveja joissa O. yhteensä graminis kpl. kpl Number of Number of plants plants with inspected O. graminis Näytteen ottopaikka Location of samples Ab. Inkoo, Västankvarn, Apu-vehnä, lakoutunut Apu spring wheat, lodged 50 7 » Kalkulla, Svenno-vehnä, kahutähkäinen Svenno spring wheat, with shri- velled heads 80 8 » Brännbolsta, Apu-vehnä, kahutähkäinen Apu spring wheat, with shrivelled heads 50 30 N. Porvoon mlk. Kullägärd, Svenno-vehnä, kahutähkäinen Svenno spring wheat, with shri- velled heads 50 17 » Kullägärd, Svenno-vehnä, kahutähkäinen Svenno spring wheat, with shri- velled heads 50 9 » Kullägärd, Timantti-vehnä, kahutähkäinen Diamond spring wheat, with shri- velled heads 50 2 » Dalgärd, kevätvehnä spring wheat 50 2 Yhteenveto Syksyllä 1958 Uudellamaalla kerätyistä kevätvehnänäytteistä, jotka useimmat kahutähkäisiä, määritettiin tyvitaudin aiheuttajaksi Ophiobolus graminis Sacc. Puhdasviljelyllä sienellä infektoitiin kevätvehnä, jolloin se sairastui tyypilliseen 0. graminisen aiheuttamaan viljan mustatyvitautiin. 183 KIRJALLISUUTTA (1) Davis, R. J. 1925: Studies on Ophiobolus graminis Sacc. and the take-all disease of wheat. J. Agric. Res. 31: 801—840. (2) HArdh, J. E. 1953; Kevätvehnän kahutähkäisyydestä sekä sen syistä Suomessa. Referate; On the shrivelheads of spring wheat and their causes in Finland. Valt. maat. koet. julk. 140: 1—153. (3) Jones, S. G. 1926: The development of the perithecium of Ophioholus graminis Sacc. Ann. Bot. 40: 606—629. (4) Kirby, R. S. 1922: The take-all disease of cereals and grasses. Phytopath. 12: 66—68. (5) Nilsson-Ehle, H. 1902: Sträknäckning hos höstvete, förorsakad of svampen Leptosphaeria her- potrichoides de Not.; och dess förhällande hos olika sorter. Nägot om en annan ä höst- vete förekommande svamp (Ophiobolus graminis Sacc.). Sv. Utsädesför. tidsskr., Heft 4, p. 1—27. (6) Reuter, Enzio 1912. 16. kertomus tuhohyönteisten esiintymisestä Suomessa vuonna 1910. Maan- vilj. hall, tied, 84: I—l7. (7) Russell, R. C. 1934: Studies in cereal diseases X. Studies of take-all and its causal organism, Ophiobolus graminis Sacc. Canad. Dept. Agric. Bull. 170: 1—64. (8) Saccardo, P. A. 1883: Sylloge Fungorum 9: 349. SUMMARY: THE DETERMINATION OF OPHIOBOLUS GRAMINIS SACC. ON SPRING WHEAT IN FINLAND Katri Ikäheimo Department of Plant Pathology, Agriculture Research Centre, Tikkurila. From samples of spring wheat with shrivelled heads collected in the autumn 1958 from Uusimaa (cf. Table on p. 182), a province in South Finland, the presence of Ophiobolus graminis Sacc. has been determined. With pure cultures of this fungus inoculations where made on young spring wheat plants, resulting symptoms of the take-all disease