ERÄIDEN VEHNÄLAJIEN SIEMENJUURIEN LUKUMÄÄRÄSTÄ Rolf Manner Kasvinjalostuslaitos, Maatalouden tutkimuskeskus, Jokioinen Saapunut 26.8. 1963 Aikaisemmassa tutkimuksessa on tämän kirjoituksen laatija (4) osoittanut, että siemenjuurien lukumäärällä on merkitystä taimien kehitykselle. Tästä syystä on katsottu tärkeäksi valaista kysymystä, missä määrin eri viljelykasveissa mahdol- lisesti on todettavissa tämän ominaisuuden muuntelua. Tekijä on suorittanut tutkimuksia vehnän sukuun kuuluvien lajien siemenjuurien lukumäärän eroa- vuuksista. Siemenjuurien lukumäärä vehnissä vaihtelee kirjallisuuden mukaan rajoissa22.8.0 (1,5, 6,7). Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimus on suoritettu Tornbyssä (Linköping), Ruotsin Kylvösiemenyhdis- tyksen jalostusasemalla. Alkuperäinen kylvösiemen on saatu Viljelykasvien tutki- muslaitokselta Gaterslebenistä (Deutsche Akademie der Wissenschaften zu Berlin, Institut fur Kulturpflanzenforschung, Gatersleben). Selostettaviin kokeisiin käytetty siemen on viljelty Tornbyssä vuosina 1961 ja 1962. Siemenlisäysten kylvö on suoritettu aikaisin talvella. Tällöin on tai- miaineistoa voitu pitää ulkosalla yöpakkasissa niin pitkän aikaa, että myös aineis- toon sisältyvät syysvehnät ovat pystyneet samana vuonna antamaan jyväsadon. Siemenviljelyn yhteydessä on eri lajien aitoutta valvottu tarkasti. Kokeet on kyl- vetty seuraavina ajankohtina: I 1.12. 1961, II 25.1. 1962, 111 26.2. 1962 ja IV 11.—12.12. 1962. Kokeisiin I, II ja 111 on käytetty vuoden 1961 satoa ja kokeeseen IV vuoden 1962 satoa. Kutakin lajiketta on jokaisessa kokeessa pantu itämään 2 X 50 jyvää. Neljäntoista päivän pituisen itämisajan jälkeen laskettiin 50:n (= 2 X 25) pisimmälle kehittyneen taimen siemenjuurien lukumäärä. Kustakin lajikkeesta on siten laskettu yhteensä 200:n (=4 X 2 X 25) itävän jyvän siemen- juurien lukumäärä. Kun kustakin lajista on tällä tavoin tutkittu 4—15 lajiketta, on lajia kohti laskettu kaikkiaan 800—3000 taimen siemenjuurien lukumäärä. 106 Keskivirhe, t-arvo ja korrelaatiokerroin on laskettu FiSHERin (2) mukaan ja t-arvot on luokiteltu FiSHERin ja YATEsin (3) taulukkojen mukaan tähtimerkeillä seuraavasti: *** =P 5S 0.001, ** =P sS 0.01, mutta > 0.001 ja *= P 0.05, mutta >■ 0.01. Tutkimustulokset Siemenjuurien lukumäärä on vaihdellut melkoisesti vehnälajista riippuen. Pienin siemenjuurien lukumäärä on todettu diploidissa villivehnässä ( Triticum boeoticum), jolla oli keskimäärin 2.60 siemenjuurta itävää jyvää kohti. Suurin siemenjuurien lukumäärä on ollut diploideissa paljasjyväisissä viljelyvehnissä (Triti- cum persicum, T. durum, T. turgidum ja T. polonicum ) (taulukko 1). Triticum hoeo- ticumin siemenjuurien lukumäärä on ollut huomattavasti pienempi kuin T. mono- coccumin (t = s.3o***). T. dicoccoides-Wpssz on ollut vähemmän siemenjuuria kuin T. dicoccumissa (t = 3.02**). Paljasjyväisissä tetraploideissa vehnälajeissa (T. du- Taulukko 1. Siemenjuurien lukumäärä Table 1. Number of seminal roots. Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi Tutkittujen Siemenjuurien lajikkeiden lukumäärä lukumäärä keskimäärin Scientific name Finnish name Number of Number of studied varieties seminal roots, average Diploideja vehnälajeja Triticum boeoticum 4 2.60±0.11 Triticum monococcum Yksijyvävehnä 11 3.45±0.10 Tetrap 1 o i d e j a vehnälajeja Triticum dicoccoides 4 2.88 ±0.03 Triticum dicoccum Emmervehnä 8 3.14 ±O.OB Triticum durum Lasivehnä 12 4.19±0.05 Triticum turgidum Englantilainen vehnä 4 4.05 ±0.14 Triticum polonicum Puolan vehnä 8 4.00 ±O.lO Triticum persicum Persian vehnä 4 4,20 ±0.03 Heksa p 1 o i d e j a vehnälajeja Triticum spelta T. aeslivum ssp. spelta Spelttivehnä 9 3.55 ±O.OB Triticum aeslivum ssp. vulgare Tavallinen vehnä 15 3.88 ±0.06 rum, T. turgidum, T. polonicum ja T. persicum) on ollut huomattavasti enemmän siemenjuuria kuin T. dicoccoides- lajissa (t=24.oo***) ja T. dicoccumissa. (=lo.s6***). Samaten T. aestivumissa. on ollut enemmän siemenjuuria kuin T. speltassa (t = 3.30**). On näin ollen hyvin kiintoisaa todeta, että villivehnissä (Triticum hoeoticum ja T. dicoccoides) on ollut selvästi pienempi siemenjuurien lukumäärä kuin speltti- vehnissä ( T. monococcum, T. dicoccum ja T. spelta) (t = 9.23***). Spelttivehnissä taas on kaikissa vertailuissa ollut pienempi siemenjuurien lukumäärä kuin nykyi- sissä paljasjyväisissä viljelyvehnissä ( Triticum durum, T. turgidum, T. polonicum, T. persicum ja T. aestivum ) (taulukko 1) (t = 6.o9***). Vielä suurempi ero on todettu villivehnälajien ja paljasjyväisten viljelyvehnien välillä (taulukko 1) (t= 14.09***). Siemenjuurien lukumäärän ja tuhannen jyvän painon riippuvuus toisistaan käy ilmi piirroksesta 1 (r = -f- o.7ls=***). Piirros 1, Siemenjuurien lukumäärän riippuvuus 1000 jyvän painosta. Fig. 1. The ratio of number of seminal roots to the 1000-seed weight. 107 108 Päätelmät Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että eri vehnälajien välillä on huo- mattavia eroja muodostuneiden siemenjuurien lukumäärään nähden. Villivehnien siemenjuurien lukumäärä on kokeissa ollut pienempi kuin viljelyvehnien. Paljas- jyväisten vehnien siemenjuurien lukumäärä on ollut suurin. KIRJALLISUUTTA (1) Brenchley, W. E. & Jackson, V. G. 1921. Root development in barley and wheat under different conditions of growth, Ann. Bot. 35: 533 556. (2) Fisher, R. A. 1950. Statistical methods for research workers. 354 pp. Edinburgh. (3) Fisher, R. A. & Yates, F. 1953. Statistical tables for biological, agricultural and medical research. 126 pp. Edinburgh. (4) Manner, R. 1957. The occurrence of plants with only one seminal root in rye and wheat and its consequence. Acta Agric. Scand. 7 (2): 260 274. (5) Pavlychenko, T. K. & Harrington, J, B. 1934. Competitive efficiency of weeds and cereal crops. Can. J. Res. 10: 77-94. (6) Walworth, E. H. & Smith, L. H. 1918. Variations in the development of secondary rootlets in cereals. J. Amer. Soc. Agron. 10: 32 35. (7) Weaver, J. E. 1926. Root development of field crops. 291 pp. New York and London. SUMMARY NUMBER OF SEMINAL ROOTS IN SOME WHEAT SPECIES Rolf Manner Department of Plant Breeding, Agricultural Research Centre, Jokioinen Wild forms of wheat had a lower number of seminal roots than cultivated forms with equivalent chromosome numbers. The highest number of seminal roots was found in the cultivated naked wheat forms. The studies were performed in 1960 62.