NURMET, ITALIAN RAIHEINÄ JA REHUKAALI TUOREREHUKASVEINA SUOVILJELYKSILLÄ Erkki Paulamäki Suoviljelysyhdistys, Leteensuon koeasema ja Heikki Luostarinen Suoviljelysyhdistys, Tohmajärven koeasema Saapunut 17.8. 1970 LEYS, ITALIAN RYEGRASS AND MARROW KALE AS FRESH FODDER CROPS ON CAREX PEAT Erkki Paulamäki, Experiment Station at Leteensuo and Heikki Luostarinen, Experiment Station at Tohmajärvi Abstract. In 1967—1969 comparative experiments on ley crops and annual forage crops were arranged at the experiment stations of the Peat Cultivation Society at Leteensuo and Tohmajärvi. In the experiments two fertilizing intensities (LAI = low and LA2 = high) were used. Among other things these experiments on Carex peat gave the following results. Plant species determinations proved that in the meadow fescue-timothy ley the meadow fescue gained space from timothy. The red clover disappeared on the leys quickly and already in second year leys it was rare and was being replaced by meadow fescue. The marrow kale gave the highest average fresh and dry matter yields. At both experi- ment stations the dry matter yield of the grass ley was lower than that of the marrow kale, but higher than that of the Italian ryegrass. The Italian ryegrass had the highest crude protein content and the marrow kale the lowest. In the experiments at Tohmajärvi, the crude protein yields of the grass ley, Italian ryegrass and the marrow kale were the same as to the amount of yield, but at Leteensuo the crude protein yield of the Italian ryegrass was smaller than that of the other plants. The dry matter content of forage diminished in the following order: ley crops, Italian ryegrass and marrow kale. As silage the food unit and crude protein yields of the grass leys were higher than those of annual crops. Nurmia ja monia yksivuotisia rehukasveja voidaan menestyksellisesti viljellä tuore- rehun tuotantoa varten. Edullisissa oloissa saadaan sekä puna-apila- että heinäkasvinur- mista korkeita satoja (Raininko 1968). Suoviljelyksillä puna-apilan viljely on kuitenkin epävarmempaa kuin kivennäismailla (Pessi 1966). Italian raiheinä ja rehukaali ovat monien tutkimusten mukaan arvokkaita yksivuotisia rehukasveja (Anttinen 1965, Iso- talo 1966, Andersson 1968 jne.), jotka menestyvät myös suoviljelyksillä. 35 Seuraavassa vertaillaan heinäkasvinurmen ja puna-apilaa sisältävän nurmen sekä Italian raiheinän ja rehukaalin sadontuottokykyä suoviljelyksillä. Tulokset on saatu Suo- viljelysyhdistyksen Leteensuon ja Tohmajärven koeasemilla v. 1967—69 järjestetyistä kokeista. Kokeiden järjestely Sekä Leteensuon että Tohmajärven koeasemien kokeet perustettiin metsäsaraturpeelle v. 1966, ja ensimmäiset koesadot saatiin seuraavana vuonna. Kokeet järjestettiin kaistoit- tain niin, että samalla kaistalla oli joko nurmikasveja tai yksivuotisia rehukasveja, jolloin yksivuotisten rehukasvien kaistat voitiin syksyllä kyntää. Koejäseninä olivat nurminata—timoteinurmi, nurminata—puna-apilanurmi, Italian raiheinä ja rehukaali. Siemenmäärät olivat seuraavat: Italian raiheinä 30 kg/ha, rehu- kaali 7—lo kg/ha, nurminata—timotei 10+10 kg/ha ja nurminata—puna-apila 10 + 7 kg/ha. Rivivälit olivat rehukaalilla 30 cm ja muillakasveilla 15 cm. Lannoitustasoja oli 2. Leteensuolla annettiin vuosittain 1. lannoitustasolla 600 kg/ha PK-lannosta((16. 16.5) ja 2. lannoitustasolla 1200 kg/ha PK-lannosta ja 250 kg/ha oulunsalpietaria (25 % N) sekä molemmilla tasoilla 10 kg/ha lannoiteboraattia. Tohmajärven kokeissa lannoitustaso 1 oli v. 1967 1000 kg/ha ja lannoitustaso 2 2000 kg/ha booripitoista Y-lannosta (6—13—12). V. 1968 lannoitukset olivat 500 ja 1000 kg/ha booripitoista super Y-lannosta (13 —23—20) sekä v. 1969 lisäksi molemmissa tasoissa 250 kg/ha oulunsalpietaria. Kerranteita oli mo- lemmissa lannoitustasoissa 4. Lannoituksista puolestaan oli 2 kerranneita. Koeruudun koko oli 20 m2 . Nurminadan, timotein ja puna-apilan lajikkeena oli Tammisto molemmissa koepai- koissa. Italian raiheinän lajikkeina olivat yleensä Barmultra tai Tetrone. Rehukaalista käytettiin joko Escofar-lajiketta tai lajikkeeltaan tuntematonta kauppasiementä. Rehukaali korjattiin kerran kesässä, Leteensuolla lokakuun alkupäivinä ja Tohmajär- vellä syyskuun lopulla. Nurmet ja Italian raiheinä korjattiin 2 —3 kertaa kesässä kasvus- tojen kehityksestä riippuen. Nurmille ei tehty mitään hoitotoimenpiteitä. Vaikka rehukaalista käytettiin kuorrutet- tua siementä, eräinä vuosina jouduttiin suorittamaan ruiskutuksia tuhohyönteisiä vastaan. Alkukesällä rikkakasvit hävitettiin raiheinäkasvustoista MCPA-valmisteita käyttäen. Toi- sella ja kolmannella niittokerralla raiheinäkasvustot olivat rikkakasveista vapaita. Sääolot Taulukosta 1 nähdään koevuosien 1967—69 sääolot Leteensuolla ja Tohmajärvellä. Viimeistä kasvukautta lukuunottamattaalkukesän sademäärä oli Tohmajärvellä suurempi kuin Leteensuolla. Kesäkuukausien keskilämpötilat olivat puolestaan Leteensuolla selvästi korkeampia kuin Tohmajärvellä. Edullisemmista lämpöoloista johtuen typen mobilisaatio on Leteensuolla voimakkaampaa kuin Tohmajärvellä (vrt. Pessi 1966). Koetulokset Nurmien kasvilajikoostumusta seurattiin tekemällä kasvilajimäärityksiä niittokerroit- tain (taulukko 2). Esitetyt luvut ilmaisevat kunkin kasvilajin osuuden painoprosentteina tuoresadosta. Leteensuon koeasemalla oli koko ajan sama nurmi, joten eri vuosien tulokset 36 Taulukko 1. Sääolot Leteensuolla ja Tohmajärvellä 1967—69. Table I. Weather conditions at Leleensuo and Tohmajärvi 1967—69. Sade, mm Precipitation, mm Keskilämpötila, C° Mean temperature, C° Kuukausi Month V VI VII VIII IX V VI VII VIII IX 1967 Le 51 38 24 117 42 57 44 58 45 9.3 13.2 16.5 15.6 11.2 8.9 12.9 15.7 16.0 9.8To 52 1968 Le 62 34 30 98 71 47 44 44 73 7.2 16.3 15.1 15.4 9.5 7.1 15.8 13.3 14.3 7.3To 78 1969 Le 30 29 57 54 25 26 56 65 77 8.5 15.1 16.6 15.9 9.4 6.9 13.5 15.3 14.1 7.9To 91 Norm. Le 1931—60 To 40 46 70 72 39 57 74 74 53 9.2 14.2 16.9 14.9 10.0 7.7 13.4 16.1 13.9 8.666 Taulukko 2. Nurmien kasvilajikoostumus 1967—69, %. Table 2. Botanical composition of leys 1967— 69, %. LA 1 LA 2 Vuosija niittokerta Nurminata— Nurminata — Nurminata— Nurminata— timoteinurmi puna-apilanurmi timoteinurmi puna-apilanurmi Tear and number of cut Meadow fescue- Meadow fescue- Meadow fescue- Meadow fescue- timothy ley red clover ley timothy ley red clover ley Fe Ph Fe Tr Fe Ph Fe Tr 1967 Le 1 32 65 72 23 51 48 89 5 2 41 48 70 25 48 50 84 15 3 85 15 83 17 86 13 88 12 1968 Le 1 78 18 79 16 78 16 82 6 2 89 9 89 9 81 16 97 2 3 94 5 92 7 95 3 97 2 1969 Le 1 73 8 67 4 60 16 66 0 2 72 8 77 1 75 10 76 0 3 84 2 83 1 80 1 90 0 1967 To 1 39 47 82 9 36 52 73 2 2 60 37 77 22 54 44 79 9 1968 To 1 26 68 86 1 24 72 95 0 2 57 36 94 2 52 42 99 0 1969 To 1 19 77 94 0 26 72 87 0 2 37 51 78 0 56 40 93 0 3 67 28 93 0 72 26 98 0 ovat vertailukelpoisia keskenään. Sen sijaan Tohmajärven koeaseman tuloksia voidaan verrata vain vuosilta 1968 ja 1969, sillä ensimmäisen koevuoden tulos on eri kokeesta. Timotein osuus oli nurminata—timoteinurmessa suurimmillaan alkukesällä, ja syk- syä kohti nurminata valtasi kasvutilaa timoteilta paremman jälkikasvukykynsä ansiosta. 37 Nurmen vanhetessa timotein osuus vähentyi erikoisen selvästi Leteensuon kokeissa. Myös Raininko (1968) on saanut samansuuntaisia tuloksia. Nurminata—puna-apilanurmessa apila säilyi paremmin alemmalla lannoitustasolla, mutta sen osuus oli jo toisen vuoden nurmissa varsin vähäinen. Tohmajärven kokeissa puna-apila katosi nurmista nopeammin kuin Leteensuolla. Puna-apilan viljely on muta- soilla selvästi epävarmempaa kuin heinäkasvinurmien viljely. Sen sijaan rahkasoilla puna- apila menestyyy paremmin kuin mutasoilla (Pessi 1966). Vuosina 1967—69 saadut keskimääräiset satotulokset on esitetty taulukossa 3. Rehu- kaali antoi korkeimman keskimääräisen tuore- ja kuiva-ainesadon molemmissa koepai- koissa. Tohmajärvellä nurminata—timoteinurmen sato oli suurempi kuin nurminata— puna-apilanurmen, mutta Leteensuolla molemmista nurmityypeistä saatiin käytännölli- sesti katsoen samansuuruiset sadot. Italian raiheinä menestyi Tohmajärvellä suhteellisesti paremmin kuin Leteensuolla, missä se jäi selvästi heikkosatoisimmaksi. Ainakin osittain tämä johtui rikkakasvien hävittämisen epäonnistumisesta raiheinäkasvustosta Leteen- suolla. Varsinkin v. 1969 esiintyi ensimmäisen niiton sadossa runsaasti ukontatarta. Raakavalkuaissatojen osalta voidaan todeta, että nurmet ja rehukaali antoivat lannoi- tustasolla 2 keskimäärin samansuuruiset sadot. Raiheinä jäi Leteensuolla heikkosatoisim- maksi. Sen sijaan Tohmajärvellä raiheinän antama raakavalkuaissato oli jopa vähän suu- rempi kuin muiden kasvien. Puna-apilaa sisältävän nurmen sato laski nurmen vanhetessa nopeammin kuin heinä- kasvinurmen sato. Taulukko 3. Keskimääräiset sadot 1967—69, kg/ha. Table 3. The yields average 1967—69, kg/ha. Tuoresato Kuiva-ainesato Raakavalkuaissato LA Fresh yield Dry matter yield Crude protein yield Le To Le To Le To Nurminata—timotei 1 39120 33170 7720 6720 1520 1000 Meadow fescue—timothy 2 51830 44580 9490 8370 1780 1320 Nurminata—puna-apila 1 45190 29680 8150 5970 1670 940 Meadow fescue-red clover 2 51100 39770 9020 7350 1800 1180 Italian raiheinä 1 38110 38460 5570 5840 1000 1170 Italian ryegrass 2 44690 48430 6200 7010 1320 1430 Rehukaali 1 64140 51870 8850 6720 1270 1070 Marrow kale 2 85020 65800 11300 8550 1800 1350 Nurmilta korjatun rehun kuiva-ainepitoisuudet olivat korkeammat kuin Italian rai- heinän ja rehukaalin (taulukko 4). Tulosten suhteen on kuitenkin todettava, että kasvin kehitysaste vaikuttaa suuresti sadon laatuun. Säilöntätappioiden vaikutus Saadut satotulokset ja rehuanalyysit riittävät osoittamaan sadon käyttöarvoa oikeas- taan vain silloin, kun ruokinta tapahtuu pellolta suoraan ilman varastointia. Eri kasvien 38 Taulukko 4. Sadon laatu keskimäärin 1967—69. Table 4. Quality of yield average 1967—69. Nurminata — Nurminata — Italian raiheinä Rehukaali timotei puna-apila Italian ryegrass Marrow kale Meadow fescue- Meadow fescue-red timothy clover Le To Le To Le To Le To LA 2 Kuiva-aine, % 18.4 18.8 17.9 18.5 14.6 14.5 13.2 13.0 Dry matter, % Raakavalkuainen, % 18.1 15.8 19.5 16.1 21.3 20.4 15.9 16.3 Crude protein, % Tuhka, % 9.9 8.8 9.8 9.1 12.7 9.8 14.8 11.8 Ash, % Raakarasva, % 3.8 2.8 4.0 2.9 4.8 5.3 2.8 2.4 Raw fat, % Ca, % 0.66 0.44 0.78 0.53 0.49 0.41 2.50 2.23 P, % 0.34 0.34 0.34 0.32 0.36 0.33 0.29 0.31 Na, % 0.028 0.017 0.025 0.015 0.076 0.024 0.067 0.027 vertailua ajatellen on tärkeätä tietää myös se, millainen nettosato eri kasveista saadaan val- miina säilörehuna. Tällöin on säilöntätappioiden vaikutus otettava huomioon. Monet tutkimukset osoittavat, että säilöntätappioiden suuruus riippuu säilöttävän rehun kuiva-ainepitoisuudesta niin, että mitä alhaisempi rehun kuiva-ainepitoisuus on, sitä suuremmat ovat säilöntätappiot (vrt. Linder ym. 1964, Hellberg 1966, Gross ja Averdunk 1968). Mainittuja lähteitä hyväksikäyttäen säilöntätappioiden suuruus arvioi- tiin seuraavasti: Säilöntätappio % rehuyksiköt raakavalkuainen Nurminata — timotei 15 13 Italian raiheinä 25 22 Rehukaali 40 35 Korjuutappiot ja ruokintavaiheessa syntyvät tappiot arvioitiin samoiksi eri rehuille. Rehuyksikköjä laskettaessa käytettiin NJF;n rehutaulukoiden korvauslukuja ja sulavuus- kertoimia. Nurminata—timoteinurmi. Italian raiheinä ja rehukaali antoivat lannoitustasolla 2 seuraavat keskimääräiset tulokset: Ka-sato Ry-sato Rv-sato Ry-sato Rv-sato kg/ha kg/ha kg/ha säilörehuna Nurminata—timotei 8930 6610 1550 5620 1350 Italian raiheinä 6610 4720 1380 3540 1080 Rehukaali 9930 7090 1580 4250 1030 Rehukaalista saatiin siis suurin rehuyksikkösato ja Italian raiheinästä pienin. Raaka- valkuaissadot olivat eri kasveilla suuruusluokaltaan samoja. Kun säilöntätappiot otetaan huomioon, nurmi voittaa niin rehuyksikkö- kuin raakavalkuaissadossakin rehukaalin ja raiheinän. 39 Tiivistelmä Suoviljelysyhdistyksen Leteensuon ja Tohmajärven koeasemilla järjestettiin v. 1967 69 nurmien ja yksivuotisten rehukasvien vertailukokeita. Nämä metsäsaiaturpeella järjes- tetyt kokeet antoivat mm. seuraavia tuloksia. Kasvilajimääritykset osoittivat, että nurminata—timoteinurmessa nurminata valtasi kasvutilaa timoteilta. Puna-apila katosi nurmista nopeasti ja jo toisen vuoden nurmissa sen osuus oli vähäinen. Tilalle tuli nurminata. Rehukaali tuotti suurimmat keskimääräiset tuore- ja kuiva-ainesadot. Heinäkasvi- nurmen kuiva-ainesato oli molemmissa koepaikoissa pienempi kuin rehukaalin, mutta suurempi kuin Italian raiheinän. Italian raiheinällä oli korkein kuiva-aineen raakavalkuaispitoisuus ja rehukaalilla pie- nin. Tohmajärven kokeissa heinäkasvinurmen, Italian raiheinän ja rehukaalin raaka- valkuaissadot olivat suuruusluokaltaan samoja, mutta Leteensuolla Italian raiheinän raa- kavalkuaissato jäi pienemmäksi kuin muiden kasvien. Korjatun rehumassan kuiva-ainepitoisuus pieneni järjestyksessä nurmikasvit, Italian raiheinä ja rehukaali. Heinäkasvinurmen antamat rehuyksikkö- ja raakavalkuaissadot olivat säilörehuksi laskettuna selvästi korkeammat kuin yksivuotisten kasvien. KIRJALLISUUS Andersson, S. 1968. Rajgräs i norra Sverige. Preliminärä resultat av försök med italienskt och wester- woldiskt rajgräs. Akt. Lantbr. högsk. 117: 1—34. Anttinen, O. 1965. Pohjois-Suomen vihantarehukasveista. Summary: Comparative trials on various green fodder crops. Maatal. ja Koetoim. 19: 77— 86. Gross, G. & Averdunk, G. 1968. Über die Trockensubstanzverluste beim Silieren eiweissreicher Futter- mittel. Das wirtschaftseigene Fuller 14, 3: 193—203. Hellberg, A. 1966. Ensilerings och smältbarhetsförsök med baljväxtgrönfoder, grönraps och fodermärgkäl, som skördats pä olika tidpunkter. Lantbr. Högsk. Medd. A 66: 1—24. Isotalo, A. 1966. Laiduntutkimuksia Perä-Pohjolassa. Summary; Development of pasture management in North Finland. Maatal. ja Koetoim. 20; 60—68. Linder, FI., Kvarnbäck, S., Persson, S. J., Henriksson, R., Edman, G. & Wirell, C-A. 1964. Eko- nomisk grovfoderhantering. Förs. och Forskn. 9 —10; 61—76. Pessi, Y. 1966. Suon viljely. 139 p. Porvoo. Raininko, K. 1968. The effects of nitrogen fertilization, irrigation and number of harvestings upon leys established with various seed mixtures. Acta Agr. Fenn. 112: 1—137.