Antti Mäki 1904—1985

Antti Mäki syntyi maanviljelijän poikana
Ruovedellä. Valmistuttuaan ylioppilaaksi
Tampereen klassillisesta lyseosta 1923 hän kir-
joittautui Helsingin yliopiston maatalous-
metsätieteelliseen tiedekuntaan. Kandidaatin
tutkinnon hän suoritti 1928, agronomin tut-
kinnon 1930 ja väitteli tohtoriksi 1943. Do-
sentiksi hänet nimitettiin 1946 ja maanvilje-
lystalouden professorin virkaan 1950. Kyseistä
professuuria hän hoiti aina vuoteen 1971 saak-
ka.

Mittavimman työnsä Mäki suoritti yliopis-
ton opettajana ja hallintomiehenä. Lähes 400
agronomia ehti hänen aikanaan suorittaa lop-
pututkinnon maanviljelystaloudessa. Myös li-
sensiaattien ja tohtoreiden määrä oli tieteenala
huomioon ottaen varsin suuri. Antti Mäki toi-
mi kuusi vuotta tiedekunnan dekaanina. Yli-
opiston rahatoimikunnan, ylioppilaiden opin-
tolainarahaston hallituksen ja valtion opinto-
tukilautakunnan puheenjohtajana hän toimi
lähes vuosikymmenen kussakin. Merkittävän
panoksen hän antoi tiedekunnan Viikin laitos-
ten suunnitteluun.

Maataloustieteellisen seuran puheenjohta-
jana Antti Mäki toimi 1953—1954 ja aika-
kauskirjan toimituskuntaan hän kuului
1956—1971. Hänet nimitettiin seuran kunnia-
jäseneksi 1971.

Antti Mäen tieteellinen tuotanto keskittyi
varsin voimakkaasti maatalouden arvioimis-
tieteen alueelle. Hänen ensimmäiset laajat tie-
teelliset julkaisunsa »Maatalouden rakennus-
oloista Suomessa v. 1938» ja »Varastopää-
omasta ja sen suuruussuhteista eräillä Etelä-
Suomen maatiloilla» (väitöskirja 1943) kuu-
luvat keskeisesti tämän tieteen piiriin.

Sekä arvioinnin tieteellisiä perusteita että
käytäntöön sovellettavaa tietoa tarvittiin heti
toisen maailmansodan päätyttyä. Karjalaan
jääneen maatalousomaisuuden korvaamiseksi
ja myös sodan jälkeen suuren maareformin
yhteydessä tapahtuneiden maanluovutusten
aiheuttamien menetysten arvioimiseksi oli laa-
dittava varsin lyhyessä ajassa arviointiperus-

teet ja ohjeet. Tähän työhön joutui myös Ant-
ti Mäki osallistumaan merkittävällä panok-
sella.

Karjalaan jääneen maatalousomaisuuden
arviointi lähti teoreettisesti tilakokonaisuuden
kannalta. Maatalousmaan osittaisen luovu-
tuksen aiheuttama menetys perustui sen sijaan
periaatteessa raja-arvoteoriaan. Tämän teo-
rian kehittelyä olivat alueellisena ongelmana
käsitelleet monet tutkijat jo 1800-luvulla. Ti-
lakohtaisena kysymyksenä se oli vähän tun-
nettu. Saksalainen Friedrich Aereboe (1912)
toi esiin myös tilakohtaisen erotusarvon mää-
rittämisperiaatteita. Antti Mäki kehitteli an-
siokkaalla tavalla nimenomaan raja-arvoteo-
riaan perustuvaa arviointia kohdistuipa se sit-
ten tilojen pirstomiseen tai tilan kasvuun, jota
hän käsitteli myöhemmissä yhteyksissä.

Raja-arvoteoriaan perustuvia tutkimuksia
Antti Mäellä on mm. »Maatalousvahinkojen
arvioimisperusteet toista korvauslakia sovel-
lettaessa (1945)» ja »Viljelysmaan pakkolu-
nastuksen vaikutuksesta luovuttavan viljel-
män kannattavaisuuteen (1945)». Näiden li-
säksi hän julkaisi seitsemän muuta tätä ongel-
maa koskevaa tutkimusta ja teoreettisia perus-
teita koskevaa kirjoitusta.

211



Toinen Antti Mäen kehittelyn kohteena ol-
lut ongelma oli maatalousekonomian termi-
nologia. Abstraktisen tieteen edustajana hän
tunsi hyvin ne vaikeudet, jotka puutteellinen
ja hajanainen terminologia tällä tieteen alal-
la aiheutti. Sekä opetuksessaan että kirjoituk-
sissaan Mäki oli tässä suhteessa vaativa kas-
vattaja. Antti Mäen kirjoittamat oppikirjat ja
tieteelliset julkaisut osoittavat esimerkillisel-
lä tavalla eksaktin terminologian merkityksen
yhtenä selkeän ja yksikäsitteisen ilmaisun pe-
rustekijänä. Tätä alaa koskevista Mäen julkai-
suista on oppikirjojen ohella syytä mainita:
»Maatalouden liiketuloskäsitteistä ja niiden
käytöstä (1938)» ja »Maanviljelystalouden pe-
ruskäsitteiden ja terminologian viimeaikaisista
kehittämispyrkimyksistä (1951)». Näiden li-
säksi Antti Mäki osallistui myös yhteispoh-
joismaisen terminologian kehittelyyn suomen-
kielisen terminologian osalta.

Liiketaloustieteen edustajana Antti Mäki
joutui luonnollisesti opettamaan ja tutkimaan
maatalouden liiketaloudellisia ongelmia. Tuo-
tantovälineiden yhteensovittaminen eli harmo-
nia, laskentatoimi ja maatalouden verotus oli-
vat lähinnä hänen sydäntään. Liiketaloustie-
teilijänä Antti Mäki seurasi aluksi varsin us-
kollisesti germaanisten koulukuntien perintei-
tä. Kun toisen maailmansodan jälkeen anglo-
saksinen liiketaloustiede aloitti voittokulkunsa
Euroopan mantereella, hän oivalsi sen tulevan
merkityksen ja sovelsi opetuksessaan osaksi
myös amerikkalaisen maatalouden liiketieteen
periaatteita.

Harmoniaperiaate tuli esiin sekä Mäen lii-
ketaloudellisessa että arvioimistieteellisessä
näkemyksessä. Hän sovelsi tätä periaatetta il-
meisesti aivan uranuurtajana maatalousmaan
osittaisiin pakkolunastusarviointeihin. Hän
korosti voimakkaasti sitä tasapainottomuuden
tilaa, mikä syntyy lunastettaessa peltoa val-
miista tilakokonaisuudesta. Korvauksien tu-
lisi oikeudenmukaisuusperiaatetta noudatet-
taessa kattaa tasapainottomuuden aiheuttama
taloudellinen menetys.

Maatalouden laskentatoimen alalla Antti
Mäki seurasi sveitsiläisen maatalouden talous-
tieteilijän Ernest Laur’in jalanjälkiä. Tämä oli

luonnollista. Laur’in kirjanpitojärjestelmä oli
otettu käyttöön sekä Suomessa että muissa
pohjoismaissa jo 1910-luvulla. Laur’in peri-
aatteet ja terminologia liiketulosten ilmaise-
miseksi oli hyväksytty Euroopan maiden maa-
talousalan kongressissa Bukarestissa 1929.

Laskentatoimen alalta on aiheellista mainita
yksi Antti Mäen maassamme käyttöönottama
menetelmä, ns. suhteelliset kannattavuuslas-
kelmat. Ne ilmenivät ensi kerran jo Rurik Pih-
kalan 1938 julkaisemassa »Maanviljelystalou-
den alkeet» kirjassa Mäen kirjoittamina. Pe-
riaatteessa laskelmat ovat nykyaikaisen kate-
tuottolaskelman esiasteita, tuotannonhaaro-
jen katetuottolaskelmia. Antti Mäki osallis-
tui aktiivisesti myös maatalouden kannatta-
vuustutkimustoiminnan kehittämiseen toi-
mien mm. maatalousministeriön asettaman
maatalouden kannattavuustoimikunnan pu-
heenjohtajana 1961—1963.

Maatalouden verotusta koskevaan kehitys-
työhön Antti Mäki osallistui asiantuntemuk-
sellaan lähes koko virkakautensa ajan. Hän
kuului jäsenenä sekä vuonna 1958 että 1964
asetettuihin maatalouden verokomiteoihin.
Näiden komiteain työn perusteella luotiin
maatalouden nykyinen verotusjärjestelmä.
Maatalouden verotusta koskevina muina jul-
kaisuina mainittakoon mm. »Maatalouden
verotusjärjestelmiä Suomessa (1971)» koske-
va tutkimus. Myös muuhun komiteatyöhön
Mäki osallistui useaan otteeseen. Yksi merkit-
tävimpiä lienee ollut »Maatalouden taloudel-
lista asemaa selvittelevä komitea (1957)», jon-
ka puheenjohtajana hän toimi.

Antti Mäen tutkimustyö kohdistui keskei-
sesti viljelijäväestön tasapuolisuutta ja oikeu-
denmukaisuutta koskeviin ongelmiin. Tutki-
jana hän oli perusteellinen, kriittinen, niuk-
kasanainen ja ehdottoman rehellinen. Hän ei
valinnut tutkimusongelmiaan eikä julkaissut
teoksiaan niiden populaarisuuden perusteel-
la vaan tieteellisyyden ja kokonaistaloudelli-
sen mittapuun mukaan. Hänellä oli tiedemie-
henä monia ominaisuuksia, joita nimenomaan
tutkijalta vaaditaan.

Viljo Ryynänen

212