KAARLO TOIVO TERHO. * 26. 5. 1889—f 30. 12. 1944. Muistopuhe, jonka dosentti V. Vainikainen piti Suomen Maataloustieteellisen Seuran kokouksessa 14. 2. 1945. Uuden vuoden kynnyksellä joulukuun 30 p:nä 1944 saapui yllät- tävänä tieto MaataJLouskoelaitoksen johtajan, kotieläinjalostusosaston päällikön, professori Kaarlo Toivo TERHOn poismenosta. Suomen karjataloutta ja sen maataloutta kokonaisuudessaan oli kohdannut ankara menetvs. Toivo Terho syntyi Koskella (Hl.) 26. 5. 1889. Koulunkäyntinsä hän aloitti Heinolassa joutuen jatkamaan sitä Forssassa, jonka yhteiskoulusta hän tuli ylioppilaaksi v. 1909. Jatkettuaan opintojaan hän valmistui agronomiksi ja fil.kanckksi v. 1914, fil. lis. 1918 ja fil. tohtoriksi 1922. Tietojaan hän täydensi opiskelemalla v. 1921—22 Berliinin maatalouskorkeakoulussa ja tekemällä matkoja useihin Euroopan maihin sekä Ameriikkaan ja Kanadaan. Toimittuaan lukuvuoden 1914—15 Lahden seudun maamies- koulun johtajan apulaisena ja v.t. opettajana sekä v. 1917 liha- keskuskomitean sihteerinä hän samana vuonna joutui hoitamaan https://c-info.fi/en/info/?token=p6sae3Z3XLLqzUpg.erbHMlzW3xn_da7-OJ8qlw.Q04Wq982LNRYI6l8Z1brz657eV_-xzx9vDaBLN2833IxiIsRCYcOGtWWr6bBSaU59bIrU1wxyup5xILZsP0gEepoTB4-DoIC-MLyl7GmUAfSiS3F-ZPTDlT9H2SzEEji4jguoxAOlflc7RP5xI7Pgste43D7af-n5U8voQ V. VAINIKAINEN2 silloisen maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kotieläinbiologisen osaston assistentin tointa. Kun osasto v. 1924 muutettiin maatalous- koelaitoksen kotieläinjalostusosastoksi jäi Terho edelleenkin osaston v.t. 1 assistentiksi hoitaen samalla osaston johtajan tehtäviä ja tuli v. 1929 nimitetyksi sanotun osaston johtajaksi. Oman toimensa ohella prof. Terho vuodesta 1941 alkaen hoiti Maatalouskoelaitoksen johta- jan tehtäviä. Tulosrikkaaksi muodostuneen tutkimustoimintansa prof. Terho aloitti v. 1918 ilmestyneellä väitöskirjallaan »N u p o u d e n p e r i y- tymisestä I. S. K. 137 Uljaan suvussa». Kananjalosta- jien keskuudessa oli ennen tutkimuksen suorittamista vilkkaasti väi- telty nupouden ja sarvellisuuden periytymissuhteista. Aiheen sano- tulle erimielisyydelle antoi se seikka, että maatiaiskarjojen jalostuk- sessa oli yhdeksi tavoitteeksi otettu nupojen yksilöiden kehittäminen. Kun aikaisemmin ei ollut tieteellistä selvittelyä, millaisia nupojen ja sarvellisten yksilöjen jälkeläiset tulevat olemaan, ryhtyi Terho kysymystä tutkimaan. Hän onnistuikin selvittämään kysymyksen osoittaen, että ensimmäisessä risteytyspolvessa nupojen ja sarvellis- ten yksilöjen jälkeläiset olivat nupoja. Nupous oli siis dominantti. Tutkimuksesta selvisi edelleen, että F2-polvessa syntyi nupoja ja sar- vellisia suhteessa 3:1, joten kysymyksessä oli tavallinen mono- hybriditapaus. Edellämainitulla nupouden periytymisen selvittelyllä ei sinänsä ollut taloudellista merkitystä, mutta teoreettisen mielenkiinnon ohella sillä oli tärkeä merkityksensä siinä suhteessa, että se oli ensimmäinen meikäläinen kotieläinjalostuksen alalla suoritettu tutkimus, joka palveli karjankasvattajien pyrkimyksiä. Tämä Terhon tutkimus oli siis ikäänkuin avain tieteen ja käytännön miesten tulevalle yhteis- työlle. Puheenaolevalla tutkimuksella oli myös Terhon oman kehi- tyksen kannalta tärkeä merkitys, koska se pakotti hänet perus- teellisesti perehtymään nykyaikaiseen perinnöllisyysoppiin ja siten kypsytti hänet näkemään, miten ja mihin suuntaan kotieläinjalostus- tamme oli tulevaisuudessa ohjattava. Prof. Terhon toinen tutkimus »Sonnien vedinten pituus sekä jälkeläisten vetimet ja maidon- tuotanto», joka ilmestyi v. 1920, aiheutti varsinaisen syvä- muokkauksen karjanjalostuksessamme. Tämän tajuamiseksi on huomattava, että ulkomailta saadun opin mukaisesti oli meillä karjan- jalostuksessa kiinnitetty huomio lehmien lypsytyylisyyteen sekä eri- laisiin ulkonaisiin muoto-ominaisuuksiin, n.s. maitomerkkeihin, kuten KAARLO TOIVO TERHO lisävetimiin, nahan paksuuteen, maitosuoniin, rauhasrikkaisiin uta- reisiin, maitopeiliin j.n.e. Kun sanottujen ulkonaisten merkkien sekä maidon- ja rasvantuotannon uskottiin olevan kiinteässä vuoro- suhteessa keskenään, kohdistettiin siitoseläinten valinnassa huomio yksinomaan lypsytyylisyyden ja erilaisten maitomerkkien tarkkai- luun. Tästä formalistisesta jalcstussuunnasta ei sanottavasti luo- vuttu senkään jälkeen, kun tarkastusyhdistykset tulivat tunnetuiksi. Ulkomailla suoritetuista tutkimuksista oli selvinnyt, että ulko- naisten muoto-ominaisuuksien sekä maidon- jarasvantuotannon välillä ei vallinnut oletettua vuorosuhdetta. Perinnöllisyysopin perusteella sitäpaitsi tiedettiin, että ominaisuudet aiheutuvat niille ominaisista tekijöistä, jotka eivät suinkaan muodosta määrättyjä kytkeytymis- ryhmiä, vaan periytyvät pääasiassa toisistaan riippumatta. Ulko- muoto- ja tuotanto-ominaisuudet ovat siis erilaisen elintoiminnan ilmaisuja eikä näin ollen ole mahdollista yhden ominaisuuden ilmene- misen perusteella tehdä johtopäätöksiä jonkin toisen ominaisuuden mahdollisesta ilmenemisestä. Jalostustoiminnasta voidaan toivottuja tuloksia odottaa ainoastaan siinä tapauksessa, että huomio kiinni- tetään jokaiseen jalostuksen kohteeksi valittuun ominaisuuteen erik- seen. Nämä tosiasiat hyvin tuntien ja kun edellämainitusta tutki- muksesta lisäksi selvisi, ettei lisävetimien ja tuotantojen välillä val- linnut odotettua vuorosuhdetta Terho aloitti ankaran kamppailun formalismin kitkemiseksi karjanjalostuksestamme. Vaikka k.o. jalostussuunta ei olekaan meillä milloinkaan saavuttanut sellaista laajuutta kuin muissa maissa, kohtasi Terhon ajama tuotanto- ominaisuuksien tarkkailuun perustuva jalostussuunta alussa ankaraa vastustusta. Seuraavat kymmenen vuotta olivat kovaa taistelun aikaa. Peräänantamattomalla sitkeydellä Terho esitelmöimällä ja kirjoituksilla kuitenkin taisteli asiansa puolesta, ja vähitellen alkoivat tuloksetkin näkyä. Karjanjalostusyhdistysten kantakirjavaatimuk- sista poistettiin erilaiset formalistiset vaatimukset yksi toisensa jäl- keen ja yhä suurempaa huomiota omistettiin eläinten käyttöarvoon vaikuttaville ominaisuuksille. Jalostusyhdistysten omaksuma kanta vaikutti aikaa myöten jalostajienkin käsityskantaan, ja tätä tietä karjanjalostuksemme vähitellen ohjautui nykyaikaisen perinnöllisyys- opin viitoittamalle tielle. Tämän toteutuminen on prof. Terhon yksi merkittävimpiä suorituksia karjanjalostuksemme työsaralla ja oikeuttaa jo yksinäänkin tuottamaan hänelle kunniakkaan arvo- nimen: kotieläinjalostuksemme uranuurtaja. Formalismista luopuminen ei vielä kuitenkaan merkinnyt, että V. VAINIKAINEN4 työ kotieläinjalostusmenetelmien kehittämiseksi olisi päättynyt, päin- vastoin monet uudet tehtävät odottivat tekijäänsä. Jo formalismia vastaan kamppaillessaan Terho oli kiinnittänyt huomiota siihen, että siitoseläinten valinta varsin huomattavalta osalta perustui sukuun. Tällöin lähdettiin siitä ajatuksesta, että yhdenkin hyvätuottoisen yksilön ilmestyminen merkitsi, että muutkin saman suvun yksilöt omasivat samat halutut ominaisuudet, ja näin ollen katsottiin yksilöjä hyvän maineen omaavasta suvusta valitsemalla päästävän varmaan ja toivottuun tulokseen. Erikoisesti sonnien valinnassa kiinnitettiin sukuun suuri huomio. Jälleen perinnöllisyysoppiin nojautuen Terho jo varhain korosti, että fysiologisten ominaisuuksien aiheutuessa lu- kuisista perinnöllisistä tekijöistä ei ollut mahdollista, että suvut olisivat olleet homotsygoottisia, vaan siinä täytyi alati ilmetä vaih- telua, mikä oli helposti todettavissa saman suvun eri yksilöjen omi- naisuuksia keskenään vertaamalla. Tähän väärään valintamenetel- mään päätti Terho tarttua. Suunnitelmaansa hän kypsytti Saksassa, jossa hän v. 1921—22 opiskeli ja sai tilaisuuden vaihtaa ajatuksiaan Saksan silloisten huomattavimpien kotieläinjalostuksen tutkijoiden kanssa. Vaikka sanottu kosketus ja Saksan opintomatka monessa suhteessa avarsikin Terhon näkemystä tutkijana, kuten hän itse myö- hemmin monesti myönsi, ei hän kuitenkaan saanut sieltä odotta- maansa tukea yksilövalinnan tehostamista ja sonnien jälkeläisarvos- telujen tutkimusta koskeville suunnitelmilleen. Pettymyksestään huolimatta Terho kotimaahan palattuaan ryhtyi ajatuksiaan toteut- tamaan, ja v. 1926 ilmestyi »Tutkimuksia kotimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläisten maidon- tuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen». Tutkimuksessaan Terho lähti Hanssonin ja eräiden muiden tutkijoi- den toteamuksesta, että maidon- ja rasvantuotanto periytyvät väli- inuotoisesti. Näin ollen oli emien ja niiden tytärten tulosten perin- teellä määritettävissä isäsonnin perinnöllinen tuotantoarvo. Terhon käyttämä menetelmä eroaa ecjelläesitetyistä tutkimustavoista sikäli, että hän on absoluuttisten tuotantotulosten lisäksi ottanut arvostelu- perusteeksi myöskin ne määrät, millä kunkin yksilön maidontuotanto on poikennut -f tai suuntaan karjan keskituotannosta. Tytär- ten ja emien tuotantoja karjojen keskituotantoihin vertailemalla hän pyrki eliminoimaan erilaisesta ruokinnasta ja hoidosta aiheutuvat virhelähteet. Luotettavien tulosten saavuttamiseksi on sanotunlainen eliminoiminen välttämätöntä, mikä käy ilmi esim. siitä, että k.o. tutkimuksessa olivat useitten sonnien tyttäret absoluuttisten tuotan- ■ ) tojen mukaan emiään parempia, mutta karjan keskituotantoon ver- rattuna oli tytärten ja emien tuotantojen erotus täysin virherajojen sisällä, tai niiden tulokset kävivät suorastaan päinvastaisiin suuntiin. Tytärten tuotannon paremmuus oli tällöin siis vain näennäinen, voi- makkaamman ruokinnan aiheuttama. Terhon keksimän suhteellisten tuotantojen vertailun perusteella on eri aikoina saavutettuja tuotan- toja voitu tutkimuksissa käyttää, mikä luonnollisesti on ollut erittäin tärkeätä, koska sonnien jälkeläisarvosteluun tarvittava aineisto on kerättävä varsin pitkän ajan takaa. Menetelmän käyttökelpoisuutta osoittaa myös se seikka, että se on herättänyt huomiota muissakin maissa. Prof. Terhon edelläselostetusta maatiaissonneja koskevasta tut- kimuksesta ilmeni, että oli varsin vähän sellaisia yksilöjä, jotka olivat parantaneet tytärtensä maidontuotantoa tai maidon rasva- pitoisuutta ja aniharvoja sonneja, jotka olivat parantaneet saman- aikaisesti molempia mainittuja ominaisuuksia. Huomioonottaen ai- kaisemmat epävarmalla pohjalla lepäävät valintamenetelmät oli saatu tulos varsin odotettu. Siitä ilmeni, kuten Terho lopputuloksessa totesi, että vastaisuudessa on valinnassa yhä suurempaa huomiota kiinnitettävä yksilövalinnan tehostamiseen ja tällöin erikoisesti koh- distettava huomio sonnien perinnöllisen laadun määrittämiseen jälke- läisarvostelujen perusteella. Nämä ajatukset olivat merkkinä uuden ja tehokkaan toiminnan alkamisesta karjanjalostuksessamme. Ne tulokset, jotka edelläesitetyistä tutkimuksista saatiin, ja ne ajatukset, jotka k.o. tutkimukset herättivät, Terho ikäänkuin kiteytti yhdeksi kokonaisuudeksi v. 1935 istuntonsa aloittaneen karjan- jalostuskomitean mietinnössä, joka valmistui v. 1937. Valtioneuvosto oli antanut komitean yhdeksi tehtäväksi laatia yksityiskohtaisen ehdotuksen siitä, millä tavoin karjanjalostustamme on kehitettävä taloudellisesti tärkeät ominaisuudet huomioon ottaen. Tämän toteamiseksi komitea, jonka puheenjohtajana prof. Terho toimi, laati ehdotuksen uusiksi kantakirjavaatimuksiksi. Näissä uusissa vaatimuksissa, joiden mukaan lehmiä ja sonneja ryhdyttiin merkitsemään kantakirjaan, kiinnittää huomiota ensinnäkin kanta- kirjan jako kolmeen eri luokkaan. Tätä pidettiin välttämättömänä, jotta jalostajien huomio kiintyisi erityisesti jalostusaineiston parhaim- mistoon. Tällaisella luokittelulla voidaan lisäksi tehokkaammin val- voa, että parhaat eläimet käytetään siitokseen ainakin likimain saman- arvoisten yksilöiden kanssa, mikä luonnollisesti on välttämätöntä, jotta saataisiin kehitetyksi jalostustoimintaa eteenpäin vievä kärki- KAARLO TOIVO TERHO 6 V. VAINIKAINEN joukko. Lehmien kantakirjavaatimuksissa asetettiin määrätyn rasva- prosentin saavuttaminen pakolliseksi ja aivan uutena vaatimuksena esitettiin lypsykauden pituus, koska se varsin huomattavasti vaikut- taa lehmien tuotannon taloudellisuuteen ja on lisäksi perinnöllisistä tekijöistä riippuva. Eri lehmien lypsykauden pituuden vertailun helpottamiseksi Terho on laskenut erikoisen arvoluvun, joka saadaan määrittämällä poikimista seuranneen 5 parhaan perättäisen kuukauden tuotannon osuus koko lypsykauden maitomäärästä. Terho joutui valitsemaan 5 kk:n tuotannon mittapuuksi siitä syystä, että meillä on lehmiä, jotka lypsävät vain 5 kk poikimisen jälkeen ja ovat lopun ajasta seuraavaan poikimiseen ummessa. Sonnien kohdalta on nykyinen kantakirja jaettu samoihin luokkiin kuin lehmien suhteen edellä todettiin. Kun sonnien kantakirjaan hyväksyminen oli aikaisemmin tapahtunut niiden emien tuotantojen perusteella, uusissa vaatimuksissa sonnien merkintä kantakirjan korkeampiin luokkiin perustuu jälkeläisarvosteluun. Täten siis jälleen yksi Terhon pitkäaikaisista suunnitelmista tuli käytännössä toteute- tuksi ja merkitsi hänen edustamalleen jalostussuunnalleuutta voittoa. Edelläselostetut nautakarjan kantakirjavaatimukset ovat olleet käytännössä vuoden 1939 heinäkuusta alkaen. Niitä on siis jouduttu soveltamaan sotien luomissa epäedullisissa olosuhteissa, mutta siitä huolimatta voidaan sanoa, että kyseessäolevat vaatimukset ovat erittäin hedelmällisesti vaikuttaneet karjanjalostukseemme, ja näin ollen on varmaa, että säännöllisten ruokintaolojen jälleen palattua prof. Terhon edellä kuvattu työ tulee viemään Suomen karjan talou- dellisesti arvokkaiden ominaisuuksien kehitystä jättiläisaskelin eteen- päin. Tämä on tunnustettu muissakin maissa, joissa prof. Terhon edellämainittu karjanjalostusohjelma on herättänyt vilkasta mielen- kiintoa. Karjan taloudellisesti arvokkaiden ominaisuuksien kehittämi- seksi suorittaman työn lisäksi on prof. Terhon työskentely he vo s j alo s t uks e m m e kehittämiseksi ollutperusta- vaa laatua. Hevosten kantakirjaan merkintä on aikaisempina vuosina tapahtunut ulkomuodon ja juoksukokeiden perusteella, joten nopeus on ollut varsinainen jalostuskohde. Kun tämä ei kuitenkaan ole ainoa ominaisuus, joka ratkaisee hevosen käyttömahdollisuudet, ryhtyi prof. Terho tätä yksipuolista jalostussuuntaa muuttamaan päämäärä- nään sellaisen tuotantojalostusohjelman laatiminen, jossa pääpaino asetetaan hevosten työhön käyttöön vaikuttaviin tekijöihin, ensi sijassa vetokykyyn. Kun sen mittaamiseksi ei meillä eikä muualla- KAARLO TOIVO TERHO 7 kaan ollut sopivaa kojetta, ryhtyi Terho sellaista suunnittelemaan, ja useiden vuosien kokeilujen jälkeen hän onnistuikin rakentamaan autoon kiinnitettävän vetomittarin, joka oli helposti säädettävissä kulloinkin tarvittavalle vastukselle. Alustavien kokeilujen jälkeen tämä Terhon teknillisesti korkeata tasoa oleva vetomittari otettiin käytäntöön v. 1936, josta alkaen jokaisen oriin on täytynyt mittari- vaunua vetämällä suorittaa vaaditut kokeet ennenkuin se on merkitty kantakirjaan. Terhon vetomittarin käytäntöön sovelluttaminen merkitsi suoranaista mullistusta hevosjalostuksessamme, ja tästä syystä se aluksi kohtasi myös varsin ankaraa vastarintaa. Sen ajan käsitystavalle kuvaavaa m.m. on, että monet ansioituneen hevos- miehen nimen omaavatkin henkilöt pitivät vetomittarilla kokeile- mista suorastaan eläinrääkkäyksenä unohtaen, että kokeilu kesti vain lyhyen ajan ja suurimmalta osalta pienellä vastuksella, mikä ei lainkaan ollut verrattavissa hevosten jokapäivän .---ä työssä suoritta- miin ponnistuksiin. Huomattava myös on, että kaikissa kokeissa on ollut alusta alkaen ja on edelleenkin eläinlääkärejä valvomassa kokei- den suoritusta keskeyttääkseen ne, jos jotain terveydelle vahingollista sattuisi ilmenemään. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole n. 4500 hevosen kokeiluista huolimatta sattunut pienintäkään onnetto- muutta, joten pelko oriitten tärveltymisestä kokeissa on alusta alkaen ollut aiheetonta. Vctokokeiden tultua pakollisiksi ja sen kautta nii- den tarkoituksen tunnetuksi vastarinta vähitellen laimeni, ja nykyisin jo ilman muuta käsitetään, että oriitten kokeilu vetomittarilla on välttämätöntä, jotta jalostukseen kelvolliset yksilöt voitaisiin erottaa varsinaisesta massasta. Nyt jo voidaan todeta, että prof. Terhon suunnittelema ja läpiajama tuotantojalostus hevosilla on varsin lvhyessä ajassa merkinnyt huomattavaa siitoseläinten valinnan tehos- tumista ja jalostuksen suuntautumista nykyaikaisen perinnöllisyys- opin periaatteiden pohjalle. Kun kokeista on lisäksi ilmennyt, etteivät työhön tottumattomat hevoset kykene kantakirjaan pääsyn ehdoksi asetettuja vaatimuksia läpäisemään, on oriita ruvettu käyttämään säännöllisesti töihin, mitä ei suinkaan ole arvosteltava taloudelliselta merkitykseltään vähäiseksi oriitten aikaisempiin pelkkiin kylämatkoi- hin tai muihin pikkuajoihin verrattuna. Prof. Terhon vetomittarin erikoislaatuisuutta osoittaa määrätyllä tavalla sekin, että sitä ovat useat ulkomaiden hevossiittolain johtajat ja eturivin jalostajat käy- neet täällä tarkastamassa ja sen toimintaan tutustumassa, olipa vähää ennen prof. Terhon kuolemaa vankkoja aikeita vetomittarin myyn- nistä Ruotsiin. V. VAINIKAINEN8 Edellä pääpiirteissään ja vain tärkeimmiltä kohdilta selostetun tutkimustoiminnan ohella prof. Terho on suorittanut varsin pitkä- aikaisen työn opetta j a n a. Hän on luennoinut Helsingin Yli- opistossa kotieläinten jalostus- ja perinnöllisyysopista vuodesta 1919 alkaen ja nimitettiin dosentiksi v. 1924. Useat sadat tämän hetken agronomeista ovat hänen oppilaitaan ja kenttämiehinä työskennel- len valvovat, että Suomen kotieläinjalostusta harjoitetaan heidän opettajansa, prof. Terhon antamien ohjeitten mukaan. Uskollisesti tämä Terhon koulukunta on myös tehtävänsä hoitanut siten parhaiten osoittaen sen luottamuksen ja arvonannon, jota oppilaat ovat opetta- jaansa kohtaan aina tunteneet. Prof. Terhon työntäyteistä tieteellistä toimintaa on täydentänyt hänen osallistumisensa mitä moninaisimpiin julkisiin toimiin. Niinpä hän on 1926—29 hoitanut maataloushallituksen kotieläin- talousosaston päällikön ja 1931—32 sen ylijohtajan tehtäviä. Tieteel- listen ansioittensa vuoksi on hän ollut Suomen Maataloustieteellisen seuran johtokunnan jäsen v. 1927—28 ja puheenjohtaja v. 1928, Pohjoismaiden maataloustutkijain yhdistyksen Suomen osaston johtokunnan jäsen v. 1928 sekä puheenjohtaja vuodesta 1937 alkaen ja edelleen Suomen Maatalousakatemian johtokunnan jäsen vuodesta 1938. Prof. Terhon asiantuntemusta on käytetty lukuisissa komi- teoissa, joissa hän on ollut joko jäsenenä tai puheenjohtajana, kuten valtion vointarkastuslaitoksen ja meijeritalouden koetoimintaa suun- nittelemaan asetetuissa komiteoissa, maatalousjärjestöjen keskittä- mistä, karjanjalostustyön tehostamista ja villaomavaraisuuden kohot- tamista suunnittelemaan asetetuissa komiteoissa, eräitä tärkeimpiä mainitakseni. Lisäksi on hän kuulunut Uudenmaan läänin maan- viljelysseuran johtokuntaan, sen ja Maatalousseurojen keskusliiton kalatalousvaliokuntiin, Agronomien yhdistyksen palkkaustoimi- kuntaan, Maatalous-lehden toimitusvaliokuntaan puheenjohtajana, Karjatalouden toimitusvaliokuntaan, Suomen virkamiesyhdistysten keskusliittoon toimien sen puheenjohtajana v. 1930—35 sekä lukui- siin kunnallisiin toimiin Helsingin maalaiskunnassa. Kuten edellä suoritetusta tarkastelusta on ilmennyt, on profes- sori Terhon suorittama työ ollut harvinaisen hedelmällistä ja moni- puolista. Kaikessa hänen toiminnassaan ilmenee selvä, pitkälle täh- täävä suunnitelmallisuus. Kuten useat uutta luovat henkilöt on Terhokin suunnitelmiaan toteuttaessaan saanut kokea ankaraa vastarintaa, mutta vastuksen murruttua hän on myöskin elinaikanaan saanut tunnustusta osakseen. Kaikkialla ollaan yksimielisiä siitä, KAARLO TOIVO TERHO 9 että hänen, kotieläinjalostuksemme uranuurtajan paikka on vaikeasti täytettävissä. Varmaa myöskin on, että Suomen kotieläinväki tuntee pysyvää kiitollisuutta prof. Terhoa kohtaan ja kulkee turvallisin ja luottamuksellisin tuntein sitä tietä, jonka prof. Terho kutsumukselleen kaikissa vaiheissa uskollisena on viitoittanut Suomen kotieläintalou- den tulevalle onnelle ja menestykselle. PROFESSORI T. TERHON JULKAISUT. 1) Nupouden periytymisestä LS. K. 137 Uljaan suvussa. Väitöskirja 1918 2) Sonnien vedinten pituus sekä jälkeläisten vetimet ja maidontuotanto. Suomen Maanvilielystaloudellisen koelaitoksen tieteellisiä julkaisuja N:o 11. 1920. 3) Sarvellisuus ja tuotanto suomalaisessa maatiaiskarjassa. Suomen Maanviljelys- taloudellisen koelaitoksen vuosikirja 1915— 16, s. 30, 1920. 4) Zur Vererbung einiger Wollcharaktere beim Mele-Schaf, Ztschr.f. induktive Abstammungs- und Vererbungslehre, 1923, Bd. XXXII, Heft 1, s. 37. 5) Suomen ayrshirekarjan jalostusohjelma, Helsinki 1924 6) Tutkimuksia kotimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläisten maidontuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen I. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja N:o 4, 1920. (Ilmestynyt myöskin ruotsinkielellä.) 7) Bidrag till utredningen av produktionsegenskapernas förärvning hos den finska nötboskapen. Beretning fra N.J.F:s kongres i Oslo, 1926. 8) Perinnöllisyys. Maatalous 1927. 9) Perinnöllisyys ja kotieläinten yleinen jalostusoppi. Maa ja Metsä, 11. Kotieläin- tuotanto, siv. 3—36, Porvoo 1928. 10) Tutkimuksia kotimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläistensä maidontuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen 11. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja N:o 19, 1928. 11) Om betydelsen av individurval vid Kreatursavel. Beretning fra N.J.F:s kongres i Helsingfors, 1929. 12) Suhteellisen ruumiinpituuden ja teurastustuloksen välisestä suhteesta suomalai- silla maatiais- ja yorkshiresioilla. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja N:o (il, 1934. 13) Bidrag till frågan om tjurars bedömning efter avkomman. Beretning om N.J. F:s femte kongress i Köpenhamn 1935, s. 700. 14) T. Terho jaV. Vainikainen: Suomalaisen lampaan villan ominaisuuksista. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja N:o 102, 1938. 15) Karjanjalostuksemme tehostamismahdollisuuksista. Valtion maatalouskoetoi- minnan julkaisuja N:o 106, 1939. 16) Några resultat av dragprov med finska hingstar. Lantbruksveckans handlingar 1941, s. 221—234. 17) Prestationsproven och deras betydelse vid hästavel. Nordisk Jordbrugsforskning, 1942, s. 78—91. V. VAINIKAINEN10 KAARLO TOIVO TERHO * 26. 5. 1889 t 30. 12. 1944 Professor Toivo Terho wirkte seit 1917 als Leiter der Tierzüchtungsableitung der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt, seit 1941 als Direktor dei gesamten Unter- suchungsanstalt sowie seit 1924 als Dozent an der Univeisität Helsinki. Terhos Forschungsarbeit ist giundlegender Art gewesen, und es ist sein Verdienst, dass man in der finnischen Tierzüchtung schon sehr früh den Formalismus aufgegeben und dem Entwickeln der Produktionsseigenschaften Aufmerksamkeit zugewandt hat. Desgleichen hat Terho ein Tierzüchtungsprogramm aufgestellt, in dem man durch intensive Individuenwahl die Milch- und Fettproduktion sowie die Dauer der Melkperiode, das Bestimmen der erblichen Beschaffenheit der Bullen, bei dem man sich auf die Beurteilung der Nachkommen stütz, zu bessern gesucht hat. Zui Förderung der Pferdezucht hat Terho einen Zugmesser entworfen, der an einem Auto zu befesti- gen ist und leicht auf den jeweils erforderlichen Widerstand eingestellt werden kann. Durch Ziehen des Messwagens hat heutzutage jeder Hengst eine bestimmte Forde- rungen erfüllende Probe zu bestehen, bevor er in das Stammbuch eingetragen wird. Terhos vielseitige Arbeit zugunsten der finnischen Haustierzüchtung hat ihn zu einem Bahnbiechei gemacht, an den wii uns mit unvergänglicher Dankbarkeit zu erinnern haben.