NUORTEN EMAKKOJEN JA LEIKKOJEN LISÄ- KASVUKYKY TOISIINSA VERRATTUNA. lim mu Poijärvi. Sikatalouskoeasema , Puistola. Saapunut 27. IX. 1945 Johdanto. Käsitys, että kuohitut karjuporsaat eli leikot kasvaisivat nopeam- min kuin samanikäiset emakkoporsaat, lienee melko yleinen. Käyttö- porsaiden ostajat asettavat siitä syystä useinkin leikot etusijalle emakkojen rinnalla. Mainittu käsitys näyttää saavan tukea eräistä tieteellisistä tutkimuksistakin. Kolmessa ensimmäisessä selostukses- saan, jotka Hansson ja Bengtsson (2, 3 ja 4) ovat julkaisseet Ruot- sin eri sikakantoja vertailevista kokeista, he ovat mm. laskeneet erikseen leikkojen ja emakkojen lisäkasvunopeuden ja tulleet tulok- seen, että leikkojen lisäkasvu on ollut jonkin verran, n. 15 g päivässä, suurempi kuin emakkojen. Suhde oli melkein täsmälleen sama kaikkina kolmena vuotena, joiden aikana kertynyt aineisto tällä tavalla käsiteltiin. Mainitut tutkijat ovatkin käsityksenään esittä- neet, että varma vuorosuhde on olemassa lihotussikojen sukupuolen ja lihomiskyvyn välillä. Emakkojen pienemmän lisäkasvun selityk- senä he pitävät sitä, että kiima ajoittain häiritsee niiden lisäkasvua, kun sen sijaan leikkojen tasaista kehitystä eivät mitkään sukupuoli- toiminnat häiritse. Tanskassa on vastaavanlaisten kokeiden tulosten perusteella päädytty toisenlaiseen tulokseen. Niinpä Clausen (1) sanoo asiasta (suomennettuna): Luvut ovat vuodesta vuoteen antaneet saman kuvan. Leikot ja emakot kasvavat yhtä nopeasti, eikä myöskään ole mitään olennaista eroa teurastustappiossa. Jo se seikka, että aivan samanlaisten aineistojen perusteella on tultu erilaisiin tuloksiin, johtaa mieleen ajatuksen, että käyte- tyssä aineistojen käsittelytavassa voi piillä virhemahdollisuuksia. Näin nähdäkseni asian laita onkin. https://c-info.fi/en/info/?token=4jgfCX5iGZfZViq1.TnP0Gc6OJkrZyPAcfl6vZA.baIUDJjgqqgmc2wM80f2DUruMtYkRPkXocG7tQckYtlJjwlTkdzqAQqmFtxnQdCU05wan_eZUxPgVYgtkdQRqhoPStk4QEOEniUpUXM3b01GkPQObxanZwKsyogod7UuKwxlx7AqIi-pVFnfAzEQjbqkLGc9CljQgpEGfLtkaZWguA NUORTEN EMAKKOJEN TA LEIKKOJEN LISÄKASVUKYK^ 137 Kummassakin tutkimuksessa on menetelty siten, että kaikkien jonakin vuonna koeasemalla täyteen painoon lihotettujen leikkojen ja emakoiden keskitulokset on laskettu erikseen, ja näin saatuja tuloksia on verrattu keskenään. Näin meneteltäessä kaksi ilmiötä voi johtaa jossakin määrin harhauttavaan tulokseen. Ensinnäkin on Tanskan koeasemilla vuodesta vuoteen todettu, että sairauden ja huonon viihtyvyyden vuoksi kokeista kesken pois- tetuista eläimistä huomattavasti suurempi osa on leikkoja kuin emakkoja. Kun poistetut eläimet lisäkasvukykynsäkin puolesta mel- kein poikkeuksetta kuuluvat huonoimpiin, on siis leikkojen ryhmä suuremmassa määrässä kuin emakkojen tullut vapautetuksi lisäkasvun suhteen huonoimmasta aineksesta. Tämä voi siis johtaa leikoille liian edulliseen tulokseen. Tulemme kohta näkemään, miten suuresti lisäkasvukyvyn perusteella suoritettu pienikin ryhmien karsinta vai- kuttaa keskimääräiseenkin tulokseen. Toinen seikka, joka voi johtaa jossakin määrin virheelliseen tulokseen, on se tunnettu tosiasia, että sikojen päivittäinen lisäkasvu suurenee eläimen vanhetessa, kunnes se vasta tämän lähetessä täysi- kasvuisuuttaan alkaa uudestaan pienetä. Lisäkasvun suureneminen on sääntönä vielä paljon ohikin pekonipainon eli siis n. 90 100 kg:n painon, jossa eläimet yleensä on teurastettu niissä vertailevissa ko- keissa, joiden tulosten perusteella edellä mainitut tutkimukset on suoritettu. Jos siis leikkojen ryhmässä olisi enemmän suhteellisen painaviksi kasvatettuja sikoja kuin emakkojen ryhmässä, niin sekin voisi johtaa leikoille liian edulliseen tulokseen. Näin en asian laita nähtävästi ollut ainakin HANSSONin ja BENGTSSONm tutkimuksessa. Larsson (5) on suorittanut viiden vuoden aineistojen, joista kolme on samoja kuin HANSSONin ja Bengtssonüi, perusteella tutkimuksen lihavuusasteen vaikutuksesta sikojen suhteelliseen rehunkulutukseen. Hänen esittämiensä tietojen perusteella voidaan laskea, että Åstorpin koeasemalla on vv. 1923-27 teurastettujen leikkojen keskipaino ollut 93.4 kg ja emakkojen 92.5 kg. Erotus ei tosin ole suuri, mutta sekin on jossain määrin ehkä vaikuttanut tulokseen, jonka mukaan leikkojen lisäkasvu olisi ollut n. 15 g päivässä suurempi kuin emak- kojen. Kun leikkojen ja emakkojen lisäkasvukyvystä toisiinsa verrat- tuna on siis erilaisia käsityksiä, eikä suoritettuja tutkimuksia voida metodisesti pitää täysin luotettavina, ja kun itse kysymyksellä on melkoinen sekä teoreettinen että käytännöllinen merkitys, näytti suotavalta hankkia siihen lisäselvitystä. II M MCI I 'oi I \KVI138 Oma tutkimus. Eri sikayksilöiden lisäkasvukyky vaihtelee tunnetusti suuresti, olipa sitten kysymys emakoista tai leikoista. Puhuttaessa näiden lisäkasvukyvystä tarkoitetaan luonnollisesti keskimääräistä lisä- kasvukykyä. Jotta tämä voitaisiin täsmällisesti määrittää ja kum- mankin ryhmän lisäkasvua luotettavasti verrata toisiinsa, niin aina- kin seuraavien edellytysten täytyy olla olemassa: 1) Leikkojen ja emakkojen keskimääräinen lisäkasvu on määri- tettävä niin suurien eläinryhmien perusteella, että yksilölliset eroa- vaisuudet eivät enää häiritsevinä vaikuta tuloksiin. 2) Kummankin ryhmän kasvuedellytysten, siis ruokinnan ja hoidon, on oltava samat. 3) Kummankin ryhmän jokaisen eläimen on ollut elettävä se painoväli kokonaan, jota tarkastetaan, niin että mitään eläinten karsintaa ei ole tapahtunut, tai jos karsintaa on tapahtunut, se on ollut molempien ryhmien suhteen samanlainen. Sen aineiston perusteella, joka vuosien kuluessa on kerääntynyt Sikatalouskoeasemalla suoritetuissa eri sikakantoja vertailevissa ko- keissa, voidaan hyvin suorittaa emakkojen ja leikkojen lisäkasvun vertailu niin, että edellä esitetyt Vaatimukset tulevat täytetyik-i Sikakantoja vertailevissa kokeissa on mukana neljän eläimen ryhmiä, joihin kuuluvat porsaat ovat samasta pahnueesta. Ryhmissä pitäisi olla kaksi leikkoa ja kaksi emakkoa, vaikka tätä sääntöä melko usein rikotaan. Normaalitapauksissa ryhmän kaikki eläimet hoidetaan samassa karsinassa ja ne syövät samasta kaukalosi,-] aina siihen saakka, kun ne teurastetaan. Polveutumisen, hoidon ja ruokinnan puolesta niillä siis on niin samanlaiset kasvuedellytykset kuin käytännössä yleensä voidaan järjestää. Eläimet teurastetaar sitä mukaa kuin ne saavuttavat 90 10) kg:n painon eli siis pekoni- tuotantoon sopivan kokoisina. Eläimet tulevat koeasemalle tavallisimmin 7—9 viikon vanhoin; ja 14—20 kg:n painoisina. Ne punnitaan kerran viikossa. Tutkimus emakkojen ja leikkojen lisäkasvukyvystä suoritettiir tämän aineiston nerusteella seuraavalla tavalla. 1) Leikkojen ja emakkojen keskimääräinen lisäkasvu on määri- tettävä niin suurien eläinryhmien perusteella, että yksilölliset eroa- vaisuudet eivät enää häiritsevinä vaikuta tuloksiin. 2) Kummankin ryhmän kasvuedellytysten, siis ruokinnan ja hoidon, on oltava samat. 3) Kummankin ryhmän jokaisen eläimen on ollut elettävä se painoväli kokonaan, jota tarkastetaan, niin että mitään eläinten karsintaa ei ole tapahtunut, tai jos karsintaa on tapahtunut, se on ollut molempien ryhmien suhteen samanlainen. Sen aineiston perusteella, joka vuosien kuluessa on kerääntynyt Sikatalouskoeasemalla suoritetuissa eri sikakantoja vertailevissa ko- keissa, voidaan hyvin suorittaa emakkojen ja leikkojen lisäkasvun vertailu niin, että edellä esitetyt Vaatimukset tulevat täytetyiksi. Sikakantoja vertailevissa kokeissa on mukana neljän eläimen ryhmiä, joihin kuuluvat porsaat ovat samasta pahnueesta. Ryhmissä pitäisi olla kaksi leikkoa ja kaksi emakkoa, vaikka tätä sääntöä melko usein rikotaan. Normaalitapauksissa ryhmän kaikki eläimet hoidetaan samassa karsinassa ja ne syövät samasta kaukalosta aina siihen saakka, kun ne teurastetaan. Polveutumisen, hoidon ja ruokinnan puolesta niillä siis on niin samanlaiset kasvuedellytykset, kuin käytännössä yleensä voidaan järjestää. Eläimet teurastetaan sitä mukaa kuin ne saavuttavat 90 lO3 kg:n painon eli siis pekoni- tuotantoon sopivan kokoisina. Eläimet tulevat koeasemalle tavallisimmin 7—9 viikon vanhoina ja 14—20 kg:n painoisina. Ne punnitaan kerran viikossa. Tutkimus emakkojen ja leikkojen lisäkasvukyvystä suoritettiin tämän aineiston perusteella seuraavalla tavalla. Tilastollista käsittelyä varten otettiin punnitustulokset niistä Sikatalouskoeasemalla v:een 1939 mennessä kasvatetuista ryhmistä, joissa on ollut 2 emakkoa ja 2 leikkoa ja joiden kaikki eläimet on kasvatettu teuraspainoon saakka. V:n 1939 jälkeen kasvatettuja ryhmiä ei otettu mukaan sen vuoksi, että sodan aikana ruokinta NUORTEN EMAKKOJEN |\ LEIKKOJEN I.ISÄKASVUKV K V 139 on ollut melko erilaista kuin normaaliaikoina ennen sotaa. Lisäksi tehtiin se rajoitus, että otettiin huomioon vain ne ryhmät, jotka olivat tulleet koeasemalle maalis—kesäkuussa, tämä siltä varalta, että myöhemmin mahdollisesti kävisi ilmi, että vuodenajalla ehkä on vaikutusta ryhmien lisäkasvuun, seikka, jotaparhaillaan selvitetään. Käsittelyä varten saatiin tulokset sadasta ryhmästä, joissa oli 200 emakkoa ja 200 leikkoa. Paitsi että molemmat ryhmät ovat mahdollisimman samanlaiset ja samalla tavalla ruokitut ja hoidetut, ne ovat myös riittävän suuret tilastollista käsittelyä varten. Sekä emakkojen että keikkojen punnitustulosten perusteella laadittiin kummallekin ryhmälle erikseen tavallinen korrelaatio- taulu iän ja painon Välisestä vuorosuhteesta. Luokat muodostettiin 1 viikon ikä- ja 2.5 kg:n painorajojen perusteella. Jokaiselle ikäluo- kalle laskettiin keskipaino kertomalla luokkakeskukset frekvenssi- luvuilla, laskemalla yhteen saadut tulot ja jakamalla summa havain- tojen lukumäärällä. Osa eläimistä on tullut Sikatalouskoeasemalle jo 7 viikon van- hoina. Tässä ikäluokassa eläimiä on kuitenkin siksi Vähän, että se jätetään seuraavassa huomioon ottamatta. 8 viikon ikäluokkaan kuuluu molemmissa ryhmissä jo 136 eläintä. Sen paino voidaan sen vuoksi jo ottaa huomioon. Seuraavissa ikäluokissa eläimiä on täysi määrä aina 22 viikon ikäluokkaan saakka. Sitä seuraavissa ikäluokissa jo yksi ja toinen on saavutettuaan pekonipainon teuras- tettu. Teurastettujen eläinten määrä on aluksi siksi pieni ja suun- nilleen sama kummassakin ryhmässä, että noiden ikäluokkien keski- paino on karsinnasta huolimatta sangen vertailukelpoinen. Viimei- nen ikäluokka, jonka eläinluku on tyydyttävä, on 26—-27 viikon ikäluokka, johon kuuluu 86 eläintä leikkojen ja 72 emakkojen ryh- mässä. Ikä Painoi kg Ikä Painot kg viikkoa Gewicht kg viikkoa Gewikhtkg Aller emakot leikol Alter emakot leikot Wochen Säue Borge Wochen Säue Borge 8 it 17.88 17.73 18—19 .V1 .85 .->3.48 '.> 10 19.17 19.02 19—20 .V.1. 49 58.20 10—11 22.11 21.97 2(1 -21 <>4.70 63.69 11-12 2545 24.95 21 22 70.04 68.72 12—13 28.68 28.27 22—23 75.51 74.66 13—14 32.37 31.48 23—24 81.08 80.14 14 I.") 36.40 35.20 24—25 84.93 84.49 15—16 40.38 39.55 25—26 87.76 86.67 16 17 45.08 43!»5 26 27 89.60 89.67 17—18 50.05 48.66 [LMAR] POll \\<\\140 Diagrammasta voisi pintapuolisesti arvostellen saada sen käsi- tyksen, että leikkojen lisäkasvu jäisi aluksi vähän jälkeen emak- kojen lisäkasvusta ja alkaisi myöhemmin vähitellen tavoittaa viimeksi- mainittua. Mitään varmaa tukea tälle käsitykselle ei aineiston perus- teella kuitenkaan saa, sillä kaikki todetut erot ovat virherajojen sisällä, siis aivan epävarmoja. Esimerkkinä mainittakoon, että 23 viikon ikäisinä emakkojen ja leikkojen painojen erotus on 0.94±0.89 kg. Erotuksen keskivirhe on siis jotenkin yhtä suuri kuin itse erotus, joten tämä todella on aivan epävarma. Tutkimus on siis johtanut tulokseen, että mitään eroa emakkojen ja leikkojen lisäkasvukyvyssä ei pekonipainoon lihotettaessa ole, koska ne samalla tavalla ruokittuina ja hoidettuina ovat kasvaneet keskimäärin samalla tavalla. Laskettujen keskiarvojen perusteella on piirretty diagramma i. NUORTEN EMAKKOJEN JA LEIKKOJEN LISÄKASVUKYIO 141 Luotettavin osa painokäyrästä on 9. ja 22. viikon väli, jonka aikana ryhmät vielä ovat täysiä, niin että jokaisesta ryhmästä 2 eläintä kuuluu leikkoihin ja 2 emakkoihin. Painokäyrät ovat kuiten- kin yhdenmukaiset vielä senkin jälkeen, kun teuraspainon saavut- taneita eläimiä on alettu poimia ryhmistä pois. Tämä saa selityk- sensä siitä, että molemmista on teurastettu lähipitäen yhtä paljon parhaan lisäkasvukyvyn omanneita eläimiä. Siitä taas, että parhaat eläimet ensinnä poistetaan, johtuu painokäyrän taipuminen vähitellen huomattavasti loivemmaksi. Kun huonoimmat jäävät jäljelle, niin vajaiden ryhmien keskimääräinen lisäkasvu on tietenkin pienempi kuin se oli kokonaisilla ryhmillä. Tämä nähdäkseni tukee johdan- nossa esittämääni käsitystä, että jo verraten pieni aineiston karsinta lisäkasvukyvyltään keskimäärästä huomattavasti poikkeavien eläin- ten suhteen voi johtaa harhapäätelmiin, jos karsinta kohdistuu toi- seen ryhmään enemmän kuin toiseen, kuten sikakantoja vertaile- vissa kokeissa Tanskansa tehtyjen huomioiden mukaan asian laita yleensä näyttää olevan. Noiden huomioiden mukaanhan leikkoja joudutaan kokeissa ennen aikojaan poistamaan huonon viihtyvyy- den tai sairauden takia paljon enemmän kuin emakkoja. Tulos/e)! tarkastelua. Tilastollista menettelytapaa käyttäen on edellä osoitettu, että emakkojen ja leikkojen lisäkasvukyky on sama 18 kg:n painosta 90 kg:n painoisiksi lihotettaessa. Mahdotonta ei suinkaan ole, jos eläi- met lihotettaisiin vielä raskaammiksi, että alkaisi syntyä eroa emak- kojen ja leikkojen lisäkasvussa. Tämän seikan selvittämiseksi ei Sikatalouskoeasemalla tähän mennessä kerääntynyt aineisto vielä riitä. Ne taloussikojen kasvattajat, jotka teurastavat eläimensä jo n. ioo kg:n painoisina, voivat yhtä edullisesti ostaa itselleen emakko- kuin leikkoporsaankin, sen on tämä tutkimus osoittanut. Sellaisella hyvin voimakkaalla ja väkevöidyllä ruokinnalla, jota käytetään eri sikakantoja vertailevissa kokeissa, olevat nuoret, ter- veet siat saavuttavat 90 kg:n painon 21 —30 viikon iäs.-ä. Jos ruo- kinta on heikompi, kestää tietenkin kauemmin, ennenkuin pekoni- paino saavutetaan. Missä määrin tällöin alkaisi esiintyä eroa eri sukupuolten kasvukyvyssä, ei selviä tästä tutkimuksesta. Pekonisikojen kasvatuksessa ei siis lisäkasvun puolesta - aina- kaan voimakasta ruokintaa käyttäen - - ole mitään eroa emakkojen ILMARI POIJÄRVI142 ja kikkojen välillä. Eri asia, joka ei kuulu tämän tutkimuksen puit- teisiin, on se, että 90—100 kiloisina teurastetut emakot joutuvat keskimäärin korkeampiin laatuluokkiin kuin samankokoiset leikot, kuten Tanskassa ja Ruotsissa tehdyt tutkimukset osoittavat. Ema- koilla ruumiin muoto, kinkut ja rasvan asettuminen eri ruumiinosiin vastaavat keskimäärin paremmin pekonisioille asetettuja vaatimuksia kuin kikoilla keskimäärin. Tästä syystä on jatkuvasti pyrittävä siihen, että eri sikakantoja vertaileviin kokeisiin lähetetyissä ryhmissä olisi aina 2 emakkoa ja 2 leikkoa. Lisäkasvukyvyn ja rehunkulutuksen selvittelyn kan- nalta tämä ei sen sijaan ole välttämätöntä. Loppupäätelmä Edellä selostetusta tutkimuksesta on selvinnyt, että samoista vanhemmista polveutuvat, samalla tavalla ruokitut emakot ja leikot saavuttavat 90 kg:n eli pekonipainon keskimäärin yhtä nopeasti, joten molempien sukupuolten lisäkasvukyky on niiden elämän ensimmäisinä 21 a 30 viikkona sama. KIRJALLISUUTTA. LITERATUR. (1) Clausen Hjalmar 1935 23de Beretning om sammenlignende Forsog med Svin fra statsanerkendte Vvlcentre s. 47. 164de Beretning fra Poi sogslaboratoriet, Kobenhavn, 1935, s. I—2lo. (2) Hansson, Nils, Bengtsson, Sven 1925 Verksamheten vid försöksstationen för avkastningskontroll inom svinaveln under år 1024. Meddelande n:r 289 från Centralanstalten för försöksväsendet på jordbruksområdet. Stockholm 192"), s. I—7B. (3) - » 1920 Verksamheten vid försöksstationen för avkastningskontroll inom svinaveln under år 1925, Meddelande N:r 306 från Centralanstal- ten för försöksväsendet på jordbruksområdet. Stockholm 1926, s. 1—74. (4) > 1927 —■ Verksamheten vid försöksstationen för avkast ningskontroll inom svinaveln under år 1920. Meddelande N:r 322 från Centralanstalten för försöksväsendet på jordbruksområdet. Stockholm 1927, s. 1-—79. (5) Larsson, Sigfrid 1928 Gödningsgradens inverkan på svinens foderförbruk- ning pr kg tillväxt. Meddelande N:r 338 från Centralanstalten för försöksväsendet på jordbruksområdet. Stockholm 1928, s. 1 -20. REFERAT. GEGENSEITIGER VERGLEICH DES ZUWACHSVERMÖGENS JUNGER SÄUE UND BORGE. [i.MARI PoiJÄKVI Versuchsstation füv Schweinen irtschajt, Puistola Hinsichtlich der Frage, ob im Zuwachsvermögen der auf ein Gewicht von 90—100 kg gemästeten Säue und gleich schwerer kastrierter Eber oder Borge ein Unterschied besteht, begegnet man im Schrifttum (1, 2,3, 4) auseinandergehenden Auffassungen. Aus diesem Grunde und weil der Frage bedeutendes theoretisches wie auch prakti- sches Intresse zukommt, ist sie in der vorliegenden Untersuchung einer erneuten Betrachtung unterzogen worden. Als Untersuchungsstoff hat ein Material gedient, das im Laufe der Jahre zusam- mengekommen ist bei vergleichenden Versuchen, die an der Versuchsstation für Schweinewirtschaft über verschiedene Schweinestämme ausgeführt worden sind. In diese Versuche sind aus je vier Tieren bestehende Gruppen einbezogen; die zu ihnen gehörenden Ferkel entstammen demselben Wurf. Die Gruppen umfassen normaler- weise 2 Säue und 2 Borge, die in derselben Bucht gepflegt werden und aus demselben Trog fressen. In Abstammung, Pflege und Fütterung bestehen also bei ihnen so gleichartige Wachstumsbedingungen, wie sie in der Praxis überhaupt angeordnet werden können. Die Tiere werden einmal wöchentlich gewogen und bei einem Gewicht von 00—100 kg geschlachtet. Für die statistische Behandlung wurden die Wägungsergebnisse der bis zum Jahre 1939 gezüchteten, im Vorfrühling geborenen Gruppen genommen, die 2 Säue und 2 Borge umfassten und deren Tiere alle bis zu einem Gewicht von 90—100 kg erzogen wurden. Es bestanden 100 Gruppen, die 200 Säue und 200 Borge zählten. Für beide Gruppen wurde eine gewöhnliche Korrelationstafel über die Wechsel- beziehung zwischen Alter und Gewicht aufgestellt. Die mittleren Gewichte der Grup- pen von je 200 Tieren in verschiedenem Alter gehen aus der Zusammenstellung auf S. 139 und aus dem Diagramm auf S. 140 hervor. Als Endergebnis tier Untersuchung hat sich herausgestellt, dass die von den- selben Eltern abstammenden, auf gleiche Weise gefütterten Säue und Borge 90 kg Gewicht oder Bacongewicht durchschnittlich gleich schnell erreichen, so dass das Zuwachsvermögen beider Geschlechter zum mindesten bei intensiver Fütterung in den 21—30 ersten Lebenswochen gleich ist. 143NUORTEN EMAKKOJEN JA LEIKKOJEN LISÄKASVUKYKY