ÖLJYPELLAVAN VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SUOMESSA. VUONNA 1942 TUOTETUN SIEMENEN I.AATU. Otto Valle ja Liisa Mali. Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosasto, Tikkurila. Saapunut 19 IX 1945 Kun 1930-luvun lopulla rehunviljelykysymyksiin ruvettiin maas- samme kiinnittämään entistä suurempaa huomiota, ryhdyttiin kokei- lemaan myös öljypellavalla (1) lähinnä kotoisen öljyväkirehutuotan- non käyntiin saattamiseksi. Käytännöllinen viljelytoiminta öljypel- lavalla oli tarkoitus saada käyntiin kesällä 1941 (2), öljyteollisuuden raaka-aineen turvaamiseksi omasta maasta, mutta kylvösiemenen puutteen vuoksi se siirtyi kevääseen 1942. Maahamme myöhään keväällä 1941 Petsamon kautta saapuneesta argentiinalaisesta öljy- pellavasta, joka oli hankittu varsinaisesti öljynpuristukseen, päätet- tiin varata kevään 1942 sopimusviljelytoimintaan 300 000 kg, jolla määrällä olisi voitu kylvää n. 3000 ha. Maamme ollessa parhaillaan sodassa ei öljypellavan viljelyn käyntiin saattaminen keväällä 1912 ollut helppoa, ja viljelijöitäkin oli vaikea saada, kun aivan uusi viljelyskasvi oli kysymyksessä. Maa- talousministeriön tuotanto-osaston johdolla laaditun suunnitelman mukaan tekivät siemenenhankintaliikkeet (Hankkija, Labor, Suomen Maanviljelijäin Kauppa, Kesko ja Osuustukkukauppa) viljelyssopi- muksia Tikkurilan Tehtaiden (Ab Schildt & Hallberg Oy) laskuun. Viljelijöiden oli määrä toimittaa puinnin jälkeen siemensato Tikku- rilan Tehtaille, jossa hinta määrättäisiin kosteuden ja puhtauden perusteella. Normaalitavarana pidettiin siementä, jonka kosteus on 12 % ja puhtaus 95 %. Puhtautta määritettäessä oli otettava huo- mioon myös rikkoutuneet siemenet sekä 50 % muista öljypitoLista siemenistä. Normaalivaatimukset täyttävästä tai sitä paremmasta https://c-info.fi/en/info/?token=FFSUsvcxAIBP0fPg.uELk9RpZ_sfmCVo7aq6TJw.56x9IBtz1DB9T26ngCCODrXJrrPjqHh0rO93A4ZuQFrexn1ZBhlTOk4r040IW6fd0WLXii3vff7TBjAlnA01Q0dt6_X95otXobhBWoksoRm98Pt3uyRcsH5pnt1pEyF82JlMQPKpj6tkjAEmfFTpw_w5rXAVN2utPlQjXSVV39CTNb3BweI ÖLJYPEL] WAX VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SUOMESSA 145 siemenestä viljelijä sai 12 mk/kg. Jos siemenerä oli normaalia kos- teampaa tai puhtaudeltaan huonompaa, hinta oli vastaavasti alempi. Siemenenhankintaliikkeet pystyivät keväällä 1942 tekemään öljypellavan viljelyssopimuksia vain 395 ha:n alalle. Öljypellavan tärkeimmäksi viljelyalueeksi muodostui Varsinais-Suomi, kuten käy selville seuraavasta maanviljelysseuroittain laaditusta jaoitelmasta: Maanviljelysseura Oljvpellavan viljelyala ha Varsinais-Suomen mvs 146.83 Suomen Talousseura 14.54 Uudenmaan 1. mvs 51.95 Uudenmaan ja Hämeen 1. mvs 35.50 Satakunnan mvs 39.22 Hämeen 1. mvs 56.95 Hämeen-Satakunnan mvs 5-50 Itä-Hämeen mvs 26.50 Länt. Viipurin 1. mvs 11.95 Viipurin 1. mvs •' :! -' Laatokan-Karjalan mvs 0.50 Mikkelin 1. mvs 0.15 395 ha Sääolot. Sen alueen kasvukauden sääolojen kuvaamiseksi, jolla öljypellavan viljely oli 1942 runsainta, on seuraavaan yhdistelmään koottu tietoja 4 paikkakunnalta, Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Hämeestä. Lämpötila C°. Paikkakunta V VI VII VIII —IX Normaali. Tikkurila 7.9 13.3 16.4 14.8 10.4 Piikkiö 8.3 13.1 16.8 14.8 10.2 Huittinen 8.4 13.0 16.1 13.8 9.1 Pälkäne 7.9 13.0 16.3 13.9 9.3 Poikkeus normaalista: Tikkurila +0.3 +0.2 —O.B +0.5 +0.2 Piikkiö —0.5 —O.B —l5 +0.9 +O.B Huittinen -0.3 —0.7 —1.2 +l.l +O.l Pälkäne -0.2 -0.3 -1.0 +l.l +lO Sade mm. Normaali. Tikkurila 50 53 63 88 75 Piikkiö 44 47 70 78 71 Huittinen 40 54 68 80 61 Pälkäne 43 61 68 74 64 )TTO VAU lISA MALI146 Poikkeus normaalista. Tikkurila —2.", —l5 +lO —53 —1 Piikkiö 32 22 I -40 —2l Huittinen -31 +3O -8 -14 —33 Pälkäne 29 —H +2l +l4 —2 Kasvukauden lämpöoloista mainittakoon, että toukokuu oli keskivaiheille saakka koleahko, minkä vuoksi kylvötyöt voitiin toi- mittaa yleisesti vasta toukokuun jälkipuoliskolla. Heinäkuu oli nor- maalia viileämpi, mikä hidasti huomattavasti kasvun kehitystä ja viivästi tuleentumista. Kun kumminkin elo- ja syyskuu olivat lämpö- olojen puolesta varsin suotuisia, ehti öljypellavakin yleensä tuleen- tua. Jonkin verran haittaa aiheuttivat humminkin melko aikaiset syys- hallat, joita sattui jo elo—syyskuun vaihteessa. Sadeoloissa oli 1942 huomattavia vaihteluja kasvukauden eri aikoina. Kevät oli normaalia niukkasateisempi, mutta kesä— heinä- kuun aikana sadetta saatiin riittävästi. Kasvukauden loppupuoli, elo—syyskuu, oli normaalia niukkasateisempi, mistä oli hyötyä sadon laadulle. Vuonna 1942 tuotetun öljypellavan siemenen laatuun vaikuttivat monet tekijät. Kasvukauden sääoloista on jo mainittu, että lähinnä syyskesän hallat saattoivat monin paikoin keskeyttää pellavan tuleen- tumisen. Niinikään monille pellavaviljelyksille rikkaruohona ilmesty- nut rapsi hidasti pellavan tuleentumista. Kun öljypellava oli vil- jelyskasvina oloissamme uusi ja kun sotatilanteen takia työvoimasta oli ankara puute, ei korjuu- ja puintitöitä sekä siemensadon käsitte- lyä suoritettu aina sellaisella huolella kuin olisi ollut tarpeellista. Viljelyssopimuksen mukaisesti oli tarkoituksena, että viljelijät lähettäisivät siemensatonsa suoraan Tikkurilan Tehtaille. Kun kum- minkin osoittautui välttämättömäksi pyrkiä kesän 1942 sadosta saa- maan kylvösiementä kevään 1943 kylvöihin, yrittivät aluksi viljelys- sopimuksia tehneeet liikkeet saada parhaiten itävät erät varatuksi kylvösiemeneksi. Vain ne erät, jotka itivät alle 70 %, toimitettiin Tikkurilan Tehtaille puristettaviksi. Kunkin viljelijän erä saapui öljynpuristamoon erikseen, koska tehtaalla suoritetun tarkastuk-en ja tutkimuksen perusteella määrättiin viljelijän saama hinta. Erät, jotka näyttivät riittävän kuivilta ja puhtailta, hyväksyttiin silmä- varaisen arvostelun perusteella perushintaa edellyttävään laatuluok- kaan. Muista eristä lähetettiin näytteet Valtion Siementarkastuslai- tokselle tutkittavaksi, ja näistä näytteistä määritettiin yleensä kos- teus ja puhtaus. ÖLJYPELLAVAN VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SUOMESSA 147 Kun Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolle saatiin näyt- teet kaikista Tikkurilan Tehtaille saapuneista öljypellavaeristä ja useimmista siemenenhankintaliikkeiden kylvösiemeneksi varaamista eristä, on myöhemmin voitu suorittaa laatututkimuksia vuonna 1942 tuotetun öljypellavan siemensadosta. Seuraavassa tarkastellaan erik- seen öljynpuristukseen ja erikseen kylvösiemeneksi käytetyn öljy- pellavasadon laatua. Tikkurilan Tehtaille kertyi vuoden 1942 öljypellavaviljelyksiltä satoa yhteensä 115,786 kg. Tässä määrässä on mukana myös rap- sin siementä 7,701 kg, joka oli lajittelujen yhteydessä otettu talteen öljypellavasadosta. Siemenenhankintaliikkeet (Hankkija,Tabor,SMK) varasivat lisäksi saman vuoden sadosta kylvösiemeneksi kevään 1943 kylvöihin yhteensä 28,335 kg öljypellavan siementä. Öljynpuristukseen käytetyn öljypellavan siemenen laatu. Kosteus. ATionna 1942 tuotetun öljypellavan siemenen kosteu- desta ei voida saada tarkkaa kuvaa, kun kaikista eristä ei aikanaan suoritettu kosteudenmäärityksiä. Tikkurilan Tehtailta lähetettiin Valtion Siementarkastuslaitokselle analysoitavaksi vain sellaisia näyt- ti itä, jotka kosteuden tai puhtauden puolesta eivät silmävaraises-.i tarkastelussa näyttäneet täyttävän normaalisiemenelle asetettuja vaatimuksia. Täten on ilmeistä, että ne erät, jotka jätettiin analy- soimatta, olivat keskimäärin kuivempia kuin tutkitut siemenerät. Kosteudenmäärityksiin käytetty tavaramäärä oli kumminkin melko suuri, nimittäin 52,859 kg eli 48.9 % Tikkurilan Tehtaiden vastaan- ottamasta öljypellavamäärästä. Tutkitun öljypellavan siemenen keski- määräinen kosteus oli 12.4 % eli jonkin verran normaalikosteutta suurempi. Koko tuotetun öljypellavasadon kosteus on ilmeisesti ollut alle 12 % ja täyttänyt siis keskimäärin normaalisadolle asetetun kosteusvaatimuksen. Tutkittu aineisto osoittaa kumminkin, että kosteuden vaihtelu- rajat ovat olleet sangen suuret kosteuden ollessa vaihdellen 7.3—24.2 %. Seuraava taulukko 1 osoittaa, millä tavalla tutkittu aineisto jakautuu eri kosteusluokkiin. Koko analysoidusta määrästä oli vain 27,274 kg eli 51.6 % sel- laista, jonka kosteus oli 12 % tai vähemmän. Tuotetusta öljypella- vasta oli siis huomattava määrä sellaista, jota viljelijät eivät olleet kuivattaneet tyydyttävään kauppakuntoon. Tämä on johtunut osaksi 148 OTTO VALLE ja LIISA MALI Taulukko I. Kosteuden vaihtelut puristukseen käytetyissä öliypellavaerissä Kosten Kg Kosteus % Kg 7.1—8.0 853 17.1—18.0 L475 8.1—9.0 6202 18.1—19.0 BÖO 9.1—10.0 6336 19.1—20.0 73 10.1—11.0 90!»: 20.1—21.0 11.1—12.0 4786 21.1—22.0 142 12.1—13.0 4252 22.1—23.0 13.1—14.0 4427 24 2 S5O 14.1—15.0 5647 .-)2.S:V.i k- -15.1—16.0 4527 16.1—17.0 3032 siitä, että pellavan siementen kuivatus sopivien kuivaamoiden puut- teessa tuottaa paljon suurempia vaikeuksia kuin viljan kuivatus. Puhtaus. Vuonna 1942 tuotetun öljypellavan siemenen puhtau- desta on saatu sangen täydellinen kuva sen takia, että Valtion Sie- mentarkastuslaitoksella suoritettujen analyysien (147 kpl.) lisäksi määritettiin Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla puhtaus 100 öljypellavaerästä. Tutkittu määrä edusti 95,024 kg:aa eli 87.9 %:ia Tikkurilan Tehtaitten vuoden 1942 sadosta vastaanottamasta öljy- pellavamäärästä. Puhtausanalyysien tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon 2. Tulokset osoittavat, että öljypellavaerien puhtaus on ollut erittäin alhainen, sillä vain 35.6 % tutkituista siemenmääristä on täyt- tänyt normaalipuhtauden, 95 %. Keskimääräinen puhtaus on ollut 90 % ja ns. öljykasvipuhtaus, jolloin otetaan huomioon myös pella- vansiementen palaset sekä muiden öljykasvien (rapsin) siemenistä puolet, 92.6 %. Esimerkkinä siitä, kuinka heikosti puhdistettuja pellavansiemenerät ovat olleet, voidaan mainita, että 19.6 % tutki- tusta öljypellavasta on ollut sellaista, jonka puhtaus on ollut vähem- män kuin 85 %. Suurimpana puhtautta alentavana tekijänä on ollut rapsin sie- men, jota on ollut keskim. 3.2 %. Rapsin esiintyminen on aiheutunut kylvösiemenen epäpuhtaudesta. Jo kasvukauden 1942 aikana voitiin todeta, että monella viljelmällä rapsi oli reheväkasvuisena osittain tukahduttanut pellavan. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että kylvösiemenestä suoritettujen ennakkoanalyysien mukaan rapsimäärä pellavansiemenen joukossa oli enintään 2.5 %. Kesän 1942 öljypel- lavaviljelyksistä osa oli siinä määrin rapsin tukahduttamia, että eräissä tapauksissa valtaosa siemensadosta oli rapsia. Tällaisissa ta- Taulukko 2. Siemenen puhtaus puristukseen käytetyissä öljypellavaerissä. Pellavan sie- \ R,kkaruoho- \ Muiden hyö- menten pala- -o rv + i -d i • n/ Analysoitu > sia + itäneitä Jen Slemen,a I Ra P S!a % ' tykasv. s ie - Roskia % Puhtausryhmät kg-määrä j siemeniä % % meniä lukumäärä ~ meniä % yhteensä /0 Kes- j Mak- Kes- Mak- Ives- Mak- Kes- . Mak- Kes- Mak j kim. sini. kim. sim. kim. sim. kim. s:m. kim. sim. 98.0 °„ 12 5,930 98.6 0.2 0.8 0.4 11 0.1 0.3 0.2 1.2 0.5 1.1 95.0—97.9 » .r)7 27.884 90. 4 0.6 3.3 1.2 3.8 0.5 2.7 0.3 2 3 1.0 3.5 93.0—94.9 »> 37 12,110 93.8 0 5 2.5 1.5 4.3 1.2 5.1 1.4 4 2 1.6 5.9 90.0—92.9 » Iti 15,734 91.3 1.2 8.4 2.6 7.1 1.7 6.4 1.3 4.9 1.9 8.0 85.0—89.9 » 41 14,7(iS 87.8 1.2 7.4 2.2 10.9 3.0 11.2 3.4 9.4 2.4 9.6 < _84.9 ») 54 18,598 7(1.0 1.8 j 21.9 4.5 13.0 11.3 44.5 2.1 13.3 4.3 18.9 Yhteensä 247 95,024 Keskim. 90.0 1.0 2.3 3 2 1.5 2.0 149ÖLJYPELLAVAN VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SUOMESSA pauksissa rapsi yleensä otettiin erikseen talteen. Myöhemmin tut- kittaessa rapsi on osoittautunut naurisrapsiksi, joka tuotantoalueel- laan Argentiinassa kasvaa ilmeisesti rikkaruohona öljypellavavilje- lyksillä. Kun rapsin siemenet osoittautuivat tutkittaessa erittäin öljypitoisiksi (eräissä vuoden 1942 sadosta tutkituissa rapsinäytteissä öljypitoisuus oli vaihdellen 41.1 —45.9 % kuiva-aineesta) ja kun rapsi pellavan seassa kasvaessaan ehti myös hyvin tuleentua, ryhdyttiin tähän »rikkaruohorapsiin» kiinnittämään enemmän huomiota. Vuo- den 1942 öljypellavaviljelyksiltä puhtaana talteenotettua rapsia ker- tyi Tikkurilan Tehtaille 7,701 kg, mikä määrä puristettiin erikseen. Öljypellavaerien rikkaruohosiemenpitoisuus on ollut sangen suuri, keskim. 2.2%. Eräissä tapauksissa rikkaruohomäärä on saattanut nousta yli 10 %:n. Yleisimpiä rikkaruoholajeja ovat olleet pillike (duleopsis sp) ja savikka (Chenopodium album). Rikkaruohojen sie- menten poistaminen pellavansiemenistä tuottaa suuria vaikeuksia, koska tavallisilla vilja- tai heinänsiemenseuloilla ei puhdistusta voi suorittaa ja sopivien seulojen hankkiminen triöörilajittelijoihin ulko- mailta on tuottanut vaikeuksia. Maatalouskoelaitoksenkasvinviljelys- osastolla suoritettujen tutkimusten mukaan soveltuu öljypellavan siemenen puhdistukseen yläseulaksi pitkäreikäinen 1.50—1.75 mm:n ja alaseulaksi pyöreäreikäinen 2.00—2.25 mm:n seula. Kun pellava heikosti varjostavana ei tukahduta rikkaruohoja siinä määrin kuin viljakasvit ja kun öljypellava matalakasvuisena rikkaruohottuu vie- läkin pahemmin kuin reheväkasvuisemmat pellavat, tulee öljypella- van siemenen puhdistaminen tuottamaan aina suuria vaikeuksia. Vaikeinta on poistaa öljypellavasta pillikkeen siemeniä, koska öljy- pellavan ja pillikkeen siementen koossa ja muodossa ei ole erittäni suurta eroa. Myös roskapitoisuus on tutkitussa pellavassa ollut huomattavan suuri, keskimäärin 2.0 %, mikä osoittaa, kuinka vähän huomiota viljelijät ovat kiinnittäneet tuottamansa öljypellavasadon puhdis- tukseen. Eräissä tapauksissa roskapitoisuus on saattanut nousta yli 10 %:n. Muiden hyötykasvien siemeniä on tutkituissa pellavaerissä ollut keskim. 1.5 %, ja nämä ovat yleensä olleet viljakasvien jyviä, jotka ovat joutuneet pellavan joukkoon puinnin yhteydessä. Kun muiden hyötykasvien siementen määrä on saattanut nousta jopa yli 10 %:n, tämä osoittaa, ettei pellavaa puitaessa puimakoneen puhdistukseen ole kiinnitetty tarpeellista huomiota. ( )| H ) VALLE ia LIISA 'MALI 1000 siemenen paino. Keväällä 1942 kylvöihin käytetyn argen- tiinalaisen öljypellavan 1000 siemenen paino oli G. 20 g. Kesän 1942 sadosta suoritettiin kaikkiaan 94 1000 siemenen painonmääritystä. Kun määritykset suoritettiin laboratoriossa kuivuneista siemennäyt- teistä samanaikaisesti, ovat tulokset keskenään verrannollisia. Tau- lukosta 3 käy selville, miten suuria vaihteluja siemenen koossa oli. Taulukko 3. iooo siemenen paino tutkituissa öljypellavaerissä. 1000 siemen paino g Kg-määrä 1000 siemen paino g Kg-määrä 3.4 27 7.3 7 I 8055 5.3 700 7.5—7.0 4097 5.7 680 7.7 -7.8 1468 5.9 48 7.9—8.0 3467 6.0 772 8 I 8 2 470 G 6.1—6.2 1234 8.3—8.4 430 6.3- 6 A 1226 8.5—8.0 2025 6.5- 6.6 620 8.7—8.8 1034 6.7—6.8 4638 8.9 138 69- 70 1658 .n.** k«7.1—7.2 4241 Keskimääräinen 1000 siemenen paino koko aineistossa oli 6.95 g. Vaihtelurajat olivat erittäin suuret. Pienin 1000 siemenen paino 3.4 g oli eräässä Härmässä tuotetussa öljypellavassa, jossa siemen oli jää- nyt kesken tuleentuneeksi, melkein kaivomaiseksi. Kun kesällä 1942 sopimusviljelyksillä oli kasvamassa yksinomaan öljypellavan siementä, ei tutkittuun aineistoon ole sekaantunut muuta pienisiemenisempää pellavaa, kuten siemenen koossa todettujen suurien vaihtelujen perus- teella voitaisiin ajatella. Erittäin suurisiemenistäkin pellavaa on sopimusviljelyksillä tuotettu, sillä 1000 siemenen paino on saattanut olla jopa 8.9 g. Itävyys. Kun kesällä 1942 öljypellavan viljelyn tarkoituksena oli alun perin vain raaka-aineen tuottaminen öljyteollisuudelle, otettiin siemensatoa arvosteltaessa huomioon vain puhtaus ja kosteus. Öljy- pellavan viljelyn jatkamisen kannalta oli kumminkin välttämätöntä pyrkiä ottamaan talteen myös kylvösiemeneksi soveltuvia eriä, minkä vuoksi talvikautena 1942—43 suoritettiin myös huomattava joukko itävyydenmäärityksiä. Näiden määritysten perusteella otettiin kylvö- siemeneksi talteen sellaisia eriä, joiden itävyys oli yleensä yli 70 %. Tämä aineisto käsitellään jäljempänä erikseen. Kun itävyys antaa sangen hyvän kuvan tuotetun siemenen laa- dusta, suoritettiin öljytehtaaseenkin saapuneista eristä itävyyden- ÖLJYPELLAVAN VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SI OMESSA OTTO VALLE ja LIISA .M\U152 määrityksiä osaksi Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla ke- sällä 1943, osaksi taas Suomen Maanviljelijäin Kaupan laboratoriossa Tampereella syksyllä 1943. Itävyydenmäärityksiä suoritettiin kaik- kiaan 93 nävtteestä. Tulokset on koottu taulukkoon 4. Taulukko 4. Itävyys Tikkurilan Tehtaille saapuneissa öljypellavaerissä Itävyys % Kg-määrä Itävyys % Kg-määrä o—lo 2.070 51- »,ii 13,146 11—20 177 (il—7o «230 21—30 1,212 71—80 97« 31—40 6,056 sl -90 138 41—50 10,522 90—100 97 40,624 kg Tutkitun pellava-aineiston keskim. itävyys on ollut vain 48.6 %. Syynä näin alhaiseen itävyyteen on ollut hallojen aiheuttama epä- täydellinen tuleentuminen, mutta pääasiassa kumminkin siemenen käsittelyn puutteellisuus. Jos esim. puinnin jälkeen kuivatus olisi suoritettu huolellisesti, siemenerät olisivat olleet paljon paremmin itäviä. Siemenen väri. Vuonna 1942 tuotetusta öljypellavasta on suori- tettu myös siemenen värinmäärityksiä kiinnittäen samalla huomiota myös kiiltoon. Kypsät ja kunnollisesti talteenotetut siemenet ovat ruskeita ja kiiltäviä. Jos pellava ei ole täysin tuleentunutta ja se jou- tuu hallan turmelemaksi, saadaan tumman ruskeita tai melkein mus- tia siemeniä. Siemenen tummumista voivat aiheuttaa myös muut tekijät, kuten kosteana säilytys ennen tai jälkeen puinnin. Jos ulko- kuivatusaika on kovin pitkä ja jos sää on lisäksi sateinen, siemenet limautuvat helposti ja menettävät samalla kiiltonsa. Liman vaiku- tuksesta saattavat kodan seinämät tarttua siemeniin, niin että puin- nin jälkeen siemenissä on kodan seinämiä. Vuoden 1942 öljypellava- erissä oli runsaasti sangen tummasiemenisiä, kun taas ruskea- ja kiil- täväsicmeniset erät olivat melko harvinaisia. Raakarasva ja raakaproteiini. Erittäin mielenkiintoista on päästä selville siitä, kuinka öljypitoista siementä pystymme Suomessa, öljy- kasvinviljelyn pohjoisella raja-alueella, tuottamaan. Kun öljypella- van kasvuaika on suhteellisen pitkä, jopa pitempi kuin Timantti- kevätvehnän, jos pellava leikataan täysin tuleentuneena, saattaa öljypellavan siemenen kemiallinen kokoomus kärsiä, kun tuleentu- minen ei voi tapahtua yhtä täydellisesti kuin eteläisissä, lämpimis.-ä maissa. Analyysit, jotka on suoritettu alkuperäisestä, Argentiinasta ÖLJYPELLAVAN VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SUOMESSA 153 Taulukko 5. Raakarasvan- ja raakaproteiiniirmäärityhsiä vuoden 1942 öljypellava- sadosta. n-.i.,KaaKa imRasvaa valku- . _ .... . . sieme- Itä- „. kuiva- aista Maanvüjelysseura Pitäjä kuiva nen vyys ta% aiaees- Paino % ta % g Varsinais-Suomen mvs Askainen 40.5 20.4 8.4 92 Rymättylä 43.8 21.4 73 78 Halikko 424 23.3 7.6 77 Piikkiö 42 S 23.1 8.8 58 Vehmaa 45 4 21.0 7.6 57 Perniö 44.4 22.6 7.4 77 Uudenmaan 1. mvs. Tuusula 45.9 20 7 8.3 59 Helsinki mlk. 45.2 22.3 8.0 87 Lohja 43.3 22.2 7.2 74 Siuntio 44.2 22.4 7.7 84 Nylands- och Tavastehus läns lbskp Kirkkonummi 43.5 24.0 8.8 56 Porvoo mlk 43 7 24.1 8.7 86 Lapinjärvi 4 3.0 20.3 7.5 61 Satakunnan mvs. Karkku 43.8 24 5 8.7 67 » 39.3 24.9 0.2 68 » 41.5 25.9 7.3 30 Nakkila 44.8 20.5 7.4 66 Läntisen Viipurin 1. mvs Kymi 42.4 217 7.0 82 Anjala 42.8 26.8 9.1 78 Vehkalahti 12.0 25.6 8.7 70 Itä-Hämeen mvs. Orimattila 45.4 21.3 71» 72 Hartola 42.3 24.0 7.7 69 Viipurin 1. mvs. Jääski 43.0 22.2 7.7 76 Hämeen 1. mvs. Hauho 39.5 25 4 6.5 9 Hämeen-Satakunnan mvs. Kangasala 41.9 22:; 6.5 73 Keskimäärin t3.3 22.9 7.8 68.2 tuodusta öljypellavasta, jota käytettiin kylvöihin keväällä 1942, ovat osoittaneet, että tässä ulkomaisessa siementavarassa oli kuiva-ai- neesta raakarasvaa 44.6 % ja raakaproteiinia 21.7 %. Vuoden 1942 öljypellavasadosta suoritettiin kaikkiaan 25 erästä raakarasvan- ja raakaproteiinin määritykset Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla. Määrityksiä ei suoritettu ainoastaan öljynpu- nstukseen käytettävistä eristä, vaan myös kevään 1943 kylvöihin varatuista kylvösiemeneristä, jotka edustivat parasta siementä kesän 1942 sadosta. Tutkitut näytteet edustavat koko öljypellavan viljely- aluetta. Tulokset on koottu taulukkoon 5, johon siemenen laadun kuvas- tamiseksi on otettu tiedot siemenen koosta ja itävyydestä. Tutkituissa öljypellavanäytteissä on ollut raakarasvaa 43.3 % kuiva-aineesta ja raaka-proteiinia 22.9 % kuiva-aineesta. Tutkitut, käytännön viljelyk- siä edustavat näytteet eivät ole olleet yleensä sen niukemmin rasva- ja proteiinipitoisia kuin eräät saman vuoden kenttäkokeista saadut ja tutkitut näytteet (3. s. 33, 37 ja 45). Eri viljelysseutuja edustavissa öljypellavanäytteissä on raaka- rasvapitoisuus ollut vaihdellen 39.3—46.5 % ja raakaproteiinipitoi- suus 20.4—26.8 %. Näytteet, joidenrasvapitoisuus on ollut alle 40 %, ovat olleet pienisiemenisiä ja mahdollisesti edustavat tuleentumatonta pellavaa. Verrattaessa tuloksia alkuperäisestä argentiinalaisesta öljy- pellavasta saatuihin on todettava, että Suomessa 1942 tuotetun öljy- pellavan rasvapitoisuus on ollut erinomainen. Jos vain öljypellavan liikkuu- ja korjuutyöt suoritetaan aikanaan ja huolellisesti, voimme maasuhteiltaan normaalisina kesinä tuottaa siementavaraa, joka hyvin tyydyttää öljyteollisuuden raaka-aineelle asettamat vaatimukset. Kylvösiemeneksi varatun öljypellavan siemenen laatu Kuten jo edellä on mainittu, pyrittiin vuoden 1942 öljypellava- sadosta ottamaan talteen parhaita eriä kylvösiemeneksi kevään 1943 kylvöihin. Siemenenhankintaliikkeistä Hankkija, Labor ja Suomen Maanviljelijäin Kauppa osallistuivat kylvösiemenerien muodostami- seen. Tällöin kiinnitettiin aluksi päähuomio siemenen itävyyteen. Myöhemmin puhdistettiin laadultaan heikoimmat erät. Kylvösiemen- erien muodostamiseen käytettiin kaikkiaan 43 viljelijän öljypellava- sato, yhteensä 28,335 kg. Puhdistuksen jälkeen oli käytettävissä kauppakuntoista kauppasiementä 27,748 kg. Raakaerien ja valmiiden kauppaerien keskimääräiset analyysitulokset on koottu seuraavaan yhdistelmään: p ~ Rikka- Muiden Puhtaita euavan ruoho- w . hyöty- w . . T ... 1000 siemen- Rapsia / J Roskia Itav. siemeniä t a]a jensie- l kasv. 0/ 0/ s.p. % Cl - a o/ meniä siem. /0 g. aidi /O O/ 0//o /o Raakaerä 95.9 0.4 1.1 0 9 0.9 0.8 76.7 7.7 Kauppaerä 97.5 0.3 0.6 0.2 0 8 0.6 77.5 8.0 Raakaeriä kunnostamalla on puhtaus noussut 97.5 %:iin jarikka- ruohosiemenpitoisuus alentunut 0.6 %:iin. Kauppaerien itävyys on ollut sangen alhainen, vain 78 %. Kun öljypellavan kylvösiementuotannon kannalta on erityisen tärkeätä pystyä tuottamaan hyvin itävää siementä, on syytä tarkas- OTTO VALLE ia LIISA MALI Taulukko 6. Itävyys kylvösiemeneksi varatuissa öljypelhuaerissä Itä.vyys % Kg-määrä 51— G0 2,509.5 61- Tu 3,931.5 71—80 13,352.0 81—90 7,105.0 91—94 1,437.0 28,335.0 kg telia kylvösiemeneksi varattujen erien jakaantumista eri itävvysluok- kiin. Kylvösiemeneksi varatusta siemenestä on vain 5.1 % ollut sel- laista, jonka itävyys on ollut yli 90 %. Ylin itävyys on ollut 94 %. Kun öljypellavan siemen valmistuu sangen myöhään, jolloin syyssateet jo vaikeuttavat ulkokuivatusta, ja kun nimenomaan syksy 1942 oli suhteellisen epäedullinen halloineen ja paikallisesti sateineen- kin, oli ilmeistä, että peittauksella voitaisiin parantaa siemenen itä- vyyttä. Vuoden 1942 sadosta suoritettiin peittauskokeita 41 öljy- pellavaerällä käyttäen 100 g Ceresan-peittausainetta 100kg:aa kohden. Itävyyskokeissa oli pcittaamattomien erien itävyys keskim. 68.6 %, peitattujen 74.6%, joten peittaus oli parantunut itävyyttä keskim. 6 %. Eräissä tapauksissa peittaus lisäsi itävyyttä 15—18 %. Keväällä 1943 järjestettiin peittauskoe myös koekentällä hiekka- maalla orastumiskokeena kolmella vuoden 1942 näytteellä, jotka laboratorioidätyksissä olivat peittauksen vaikutuksesta parantaneet itävyyttä huomattavasti. Itävyyskoe suoritettiin maaliskuulla, oras- tumiskoe toukokuulla. Itävyys- ja orastumiskokeiden tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon 7. Taulukko 7. Peittauskokeita eräillä kesän 1942 öljypellavaerillä Peittaamaton Peitattu Erotus Näyte-erien Itävyys i Orastu- Itävyys Orastu- Itävyys Orastu- alkuperä labora- minen labora- minen labora- minen toriossa pellolla toriossa pellolla . toriossa pellolla 0/ 0/ 0/ 0/ 0 ' 0//o /o /o /o .0 /o Orimattila 68 55 SH 68 15 13 Mellilä 69 55 83 69 14 14 Halikko 74 58 83 74 '.) 16 Keskim. 70.3 56.0 83.0 70.3 12.7 14.3 )LJYPELLAVAN VILJELYN ALKUTAIPALEELTA SUOMESSA Itävyys- ja orastumiskoe osoittaa, että peittauksella (100 g Cere- sania 100 siemenkiloa kohden) on pystytty parantamaan orastumista keskim. samassa suhteessa kuin itävyyttä laboratoriossa. Öljypellavan siemenen peittausta on ilmeisesti pidettävä oloissamme hyvinkin tarpeel- lisena toimenpiteenä nimenomaan silloin, kun sateisena syksynä kor- jattua siementä joudutaan käyttämään kylvöihin. Kesällä 1942 Suomessa alulle pantu öljypellavan viljely onnistui monista sota-ajan aiheuttamista vaikeuksista huolimatta siinä määrin, että öljyteollisuus saattoi käyttää hyväkseen maassamme tuotettua raaka-ainetta. Näytti myös mahdolliselta tuottaa oloissamme öljy- pellavan kylvösiementä, mikä onkin viljelyn jatkumisen edellytyk- senä. Kiinnittämällä entistä enemmän huomiota öljypellavan sieme- nen kuivatukseen ja puhdistukseen voidaan öljypellavan laatutasoa huomattavasti parantaa. KIRJALLISUUTTA (1) Valle, Otto. Öljypellavan viljelysmahdollisuuksista Suomessa. Acta Agralia Fennica 49 1941. (2) -» Kokemuksia öljykasvien viljelyksestä. Maatalous 1942, s. 22."i—229. (3) —»— Öljykasvien viljely. Helsinki 194:}. SUMMARY. ON THE FIRST ATTEMPTS TO CULTIVATE OIL-FLAX IN FINLAND THE QUALITY OF THE SEED PRODUCED IN 1942. Otto Valle and Liisa .Mali. Agricultural Experiment Station, Department of Agronomy, Tikkurila During the war in 1942 cultivation of oil-flax was started in I/inland in order to produce raw material for oil industry. Seed brought from Argentina previous year was used for sowing. The cultivated arta in 1942 was only 395 ha. The analysis of the seed produced shows that although the Argentine oil-flax ripens very late it may yield raw material the oil content of which approaches that of the imported Argentine flax-seed. The oil content of the samples from 1942 crop was 43,3% and the crude protein content 22.9 % of the drv matter., 156 OTTO VALLE ja LIISA MALI