KALKITUKSEN VAIKUTUKSISTA MAAPERÄN ORGAANISEE JA HELPPOLIUKOISEEN FOSFORIIN. Martti Salonen. Yliopiston maanviljelyskemian laitos, Helsinki. Saapunut 14 11. 1940 Kauan tunnettu tosiasia on, että kalkitus usein lisää maan fosforin tulemista kasvien käyttöön. Tämä on todettu lukuisissa kenttä- ja astiakokeissa sekä kasvin- viljelyksessä. Myös uuttamismenetelmillä voidaan todeta kalkituksen maan helppoliukoista fosforia lisäävä vaikutus. On pantu merkille, että kalkitus lisää maaperän fosforin käyttökelpoiseksi muuttumista eniten kaikkein happamimmissa ja eniten kalkitusta kaipaavissa maissa. Etenkin viime vuosina, kun fosfaatti- lannoitteista on ollut suuri puute, on myös meillä kiinnitetty paljon huomiota mai- nittuun ilmiöön. Maassa on fosforia useassa eri muodossa. Se voidaan jakaa ryhmiin esim. seuraavasti (6): I. Epäorgaanisina yhdistyksinä oleva fosfori 1. Mineraalifosfaatit. 2. Pidättyneenä olevat fosfaatit, jotka MATTSONin mukaan voidaan jaoi- tella misellaarisesti (kolloidisesti ja saloidisesti) ja ekstramisellaarisesti sidottuun fosfaattiin. IL Orgaanisina yhdistyksinä oleva fosfori. Kasvien ravinnonotossa eivät mineraalifosfaatit vaikealiukoisuutensa vuoksi juuri tule kysymykseen. Lisäksi suuri osa niistä on etenkin karkearakeisessa maassa maahiukkasten sisässä. Pidättyneenä oleva fosfori on lähinnä kasvien käytettävissä. Tunnettua on kuitenkin, ettei sekään tavallisesti ole helposti ja suuressa määrässä kasvien saata- vissa. Kalkituksen vaikutuksen yhteydessä on eniten kiinnitetty huomiota siihen, että happamissa maissa pääasiassa esiintyvät ferri- ja aluminiumfosfaatit, tai oi- keammin ferri- ja aluminiumhydroksideihin pidättyneet fosfaatti-ionit (4), hydro- lysoituvat, kun reaktiota nostetaan (3), jolloin fosfaatti tulee liuokseen. Useissa yhteyksissä on kiinnitetty huomiota myös siihen, että erilaisten negatiivisten kol- loidien (humus, piihappo) vaikutuksesta fosfaatti pysyy paremmin liuoksessa, vaikka https://c-info.fi/en/info/?token=F-fVdCaRijW6ApVC.cX6CMZJD2XXlGS2PV4TVfA.p_gYY-e-DDnHAIVXBAdrLOQUHxTdf7LkqoIau6xkwTsJwsXZbLaH-_bDz5CyjkidFEptCCEmazLAPZYJRXlr5RR-Ih1uiRf5FC8TIYPwDeam1-sX9VicS278AoVCeyrFJ8WeiOhobz6N0y__q5YWUySWFLE4_R_Kzy-pKA 2 MARTTI SALONEN maassa onkin paljon fosfaattia vahvasti pidättäviä positiivisia kolloideja, ferri- ja aluminiumhydroksideja. Tämänkin ilmiön merkitystä kasvien fosfaattien saan- nissa on paljon tutkittu (hyvän katsauksen näihin tutkimuksiin on laatinut Semb (8), mutta tulokset ovat toistaiseksi epäselvät (9). Orgaaninen fosfori muodostaa suuren ja epämääräisen ryhmän, jonka merki- tys kasvien fosforin saannissa on vaillinaisesti tunnettu. Selvää on kuitenkin, että orgaanisen aineen hajaantuessa vapautuva fosfaatti on helposti kasvien käytettä- vissä. Kalkituksen vaikutuksesta maan orgaanisen fosforin määriin en ole käytettä- vissäni olevasta kirjallisuudesta löytänyt mitään tutkimuksia enempää kuin arve- lujakaan. Yleinen käsitys näyttää olevan, että kalkituksen liukoista fosforihappoa lisäävä vaikutus johtuu sen ferri- ja aluminiumfosfaatteja hydrolysoivasta ominai- suudesta. Kun orgaanisen fosforin määrä maassa yleensä on huomattavan suuri, ja juuri nimenomaan maissa, joissa kasvien fosforin saanti on erityisen vaikeaa, olisi sen liukenemisedellytyksien tuntemisella suuri merkitys. Fosforin mobilisoituminen erilaisista maista. Saadakseni tietoja siitä, miten orgaanisen fosforin määrä muuttuu maanäyt- teissä, joita säilytetään kostutettuina, kalkittuina ja ilman kalkkia huoneen läm- mössä, tein mobilisoitumiskokeen erilaisilla maanäytteillä. Kokeessa käytetyistä maanäytteistä ovat urpasavi3ja4, aitosavi 5 ja 6 sekä hieta- savi? otetut samalla kertaa kuin eräässä aikaisemmassa tutkimuksessani (6) käytetyt, samoilla mer- kinnöillä varustetut näytteet, mutta ne on homogenisoitu eri kerralla, joten niiden ominaisuuksissa on pieniä eroja verrattuna aikaisemmin esitettyihin lukuihin, mutta niitä voitaneen kuitenkin pitää sa- moina näytteinä. Muut tässä käytety maanäytteet on otettu kesällä 1939, mutta niitä ei ole voitu aikaisemmin tutkia. Ne on otettu eri lannoituskoekentistä. Vakk i 1 a A, B ja C on otettu Etelä-Pohjanmaan koeasemalla Ylistarossa v. 1931 aloitetusta kokeesta, jossa vertaillaan erilaisen lannoituksen jatkuvan käytön vaikutuksia. Tutkimuksessa on käytetty ruuduilta Alt B, ja otettuja näytteitä. Mainitut ruudut ovat rinnakkain, ja maa on niillä ilmeisesti samanlaatuista, Etelä-Pohjanmaan jokivarsilla esiintyvää kevyttä savea. Maanäytteet Kokemäki 0 ja Kokemäki 2PN on otettu Satakunnan koeasemalla Koke- mäellä v:sta 1930 alkaen käynnissä olleesta pitkäaikaisesta lannoituskokeesta. Näyte 0 on yhdistetty ruuduilta 1, 11 ja 21 ja näyte 2PN ruuduilta 4 ja 14 otetuista näytteistä. Maalaji on hiekansekaista hietaa. Merkinnällä Myttäälä varustetut maanäytteet on otettu Pohjois-Hämeen koeasemalla Pälkäneellä v:sta 1930 käynnissä olleesta suuresta nousevien typpi- ja fosfaattimäärien kokeesta. Maa on melko karkeata hiekkaa. Tiedot eri koeruutujen lannoituksesta on esitetty taulukossa 1. Lannoituskoekenttien eri ruu- duilta otetut näytteet on yhdistetty 20:stä koko kyntömultakerroksen läpi menevästä kairauksesta. Mobilisaatiokoe tehtiin siten, että 100 g:an maanäytteen kuiva-ainetta sekoi- tettiin kalkki, analyysipuhdas kostutettiin sopivasti ja pantiin pulloon, joka suljettiin höllällä paperitukolla haihtumisen vähentämiseksi. Käytetyt CaCO.r määrät nähdään taulukosta 1. Kerran kuukaudessa korvattiin haihtunut vesi ja maa sekoitettiin. Pullot säilytettiin laboratorion kaapissa. Koekauden aikana laboratorion lämpötila oli 4 ensimmäistä kuukautta 14—17°, sen jälkeen KALKITUKSEN VAIKUTUKSISTA MAAPERÄN FOSFORIIN 3 3 kuukautta 20—21° ja 2 viimeistä kuukautta 15—18°. 9 kuukauden kuluttua koe lopetettiin, jolloin maanäytteet kuivattiin ja homogenisoitiin. Maanäytteistä mitattiin koekauden jälkeen pH ja tehtiin uutokset laktaatti- liuoksella (2), jolloin käytettiin uutossuhdetta 2 g maata; 200 ml uutosnestettä, jotta kalkituista näytteistä tehtyjen uutteiden pH pysyisi säädetyissä rajoissa. Uutteiden pH todettiin mittauksilla. Orgaanisen fosforin määrä selvitettiin käyt- täen 0.25 n. NaOH (6). Lisäksi tehtiin muutamista näytteistä humusmääntykset dikromaattihapetuksella (1). Eri määritysten tulokset esitetään taulukossa 1, johon on laskettu myös eri fosforifraktioiden määrät prosentteina totalifosforista. Eri fosfonluvut on otettu taulukkoon sellaisinaan, tekemättä niihin korjauksia lisätyn kalkkimäärän vuoksi, sillä tästä syystä tehtävä korjaus olisi joka tapauk- sessa pieni, enint. 2 %, ja on syytä arvioida analyysi virheet suuremmiksi. Taulukon 1 orgaanisen fosforin lukuja tarkasteltaessa huomataan ensiksikin, että sen määrät eri maissa vaihtelevat jonkin verran. Eniten, lähes puolet koko fosforista, sitä on urpasavessa 3. Hiekkanäytteissä on orgaanista fosforia runsas kolmannes koko fosforista, aitosavi s:ssä, Kokemäen hiedassa ja Ylistaron kevyessä savessa n. 40 %. Vähiten orgaanista fosforia on pohjamaanäytteissä ja niistä eri- tyisesti aitosavi 6:ssa, mikä onkin luonnollista, kun maassa ei ole juuri nimeksikään orgaanista ainetta. Epäorgaanista emäkseen liukenevaa fosforia (= ferri- ja alu- miniumfosfaatteja) on yleensä vähemmän kuin orgaanista, poikkeuksena kuiten- kin pohjamaanäytteet ja Myttäälän hiekka. Koekentiltä otetuista näytteistä saatujen lukujen mukaan näyttää siltä, että lannoitus on lisännyt orgaanisen fosforin määrää samassa suhteessa kuin totali- fosforiakin, sillä orgaanisen fosforin prosenttimäärissä ei ole havaittavissa mitään selviä eroja. Näyttää siltä, että orgaanisen samoin kuin maan koko emäkseen liuke- nevan fosforin määrä riippuu enemmän maalajista kuin lannoituksesta. Tarkasteltaessa kalkituksen vaikutusta orgaanisen fosforin määriin huoma- taan, että kalkitus yleensä on sitä vähentänyt, joskin vähennys on melko pieni. Selvin ja prosenttisesti suurin kalkituksen aiheuttama orgaanisen fosforin vähene- minen on hiekka- ja hietanäytteissä, joissa kaikki ilmiöt ja erityisesti pieneliöiden aiheuttamat tapahtuvat nopeammin kuin savissa. Huomattavan suuri on vähene- minen myös aitosavi s:ssä, joka on erittäin hyvää viljelysmaata. Aivan mitätön tämä väheneminen on pohjamaanäytteissä urpasavi 4ja aitosavi 6. Näistä on tosin sanottava, että orgaanisen fosforin määritys niistä on hyvin epävarmaa, kun sen määrät ovat niin pienet ja määritystavasta johtuen virheet tässä ovat suuret. Ktin orgaaninen fosfori lasketaan erotuksena kahdesta eri määrityksestä, kasaantuvat molempien virheet tähän erotukseen. Mihin muotoon sitten muuttuu fosfori, joka vapautuu orgaanisesta aineesta? Tähän antavat valaistusta emäkseen liukenevan epäorgaanisen fosforin ja laktaatti- uutoksella saatavan fosforin määrät. Emäkseen liukenevan epäorgaanisen fosforin määrät ovat kalkituksen johdosta muuttuneet sangen vähän, lukuunottamatta pohjamaanäytteitä, joissa sen väheneminen on selvää. Jos siis kalkitus vaikuttaa epäorgaaniseen emäkseen liukenevaan fosforiin, niin se vähentää sitäkin. Sensijaan on laktaattiin liukeneva fosfori kalkituksen johdosta lisääntynyt selvästi, useissa 4 MARTTI SALONEN Taulukko i. Kalkituksen vaikutus eri tavalla liukenevaan fosforiin, luvut mg P/kg maata. 1 able I Ihe effect of liming on phophorus soluble in different ways. Figures express phosphorus in mg per kg of soil. NaOH-käsittelyssä liuennut P Laktaatti- j Annettu I Koko- P dissolved by NaOH-treatraent uutoksella Given Hu ' ' ""/T ~ , L7. ! Edellisten ero = liuennut pH mus- Kaikkiaan hpäorgaanista orgaanista Dissolved 9+ll ( - aCO a °o Total- Total Inorganic Total minus inorga- withlactate £/10h g p nie = organic extract.■ I mg/kgi % mg kg »„ mg kg % mg/kg I 2 3 4 5 6 7 8 910 11 12 brpasavi j, kyntömulta, Paimio. Muddy clay 3, surface soil. l ) 4.83 5.95 1050 800 76 300 28 500 48 11 511 0 4.43 5,70 800 76 310 1 30 490 46 20 510 1 6.70 i 5.55 790 75 i 320 30 470 45 30 500 2 7.14 5.18 680 65 1 305 29 375 36 35 510 Urpasavi 4, pohjamaa, Paimio. Muddy clay 4. subsoil. *) 4.16 750 470 63 385 52 85 1 1 0 85 0 389 1,99 490 65 375 50 115 15 0 115 1 010 1.86 450 60 345 46 105 14 , 0 105 2 7.00 1,86 I 430 57 325 43 105 14 ' 2 107 Aitosavi 5, kyntömulta, Kilo. ■— Heavy clay 5, surface soil. ‘) 5.60 I 5.44 1220 850 70 ! 330 27 I 520 1 43 19 539 0 5.00 5.55 825 68 330 27 ' 495 41 23 518 1 6.64 5.50 780 64 325 . 27 455 37 1 44 499 6-97 5.36 690 57 305 25 385 32 52 437 Aitosavi 6, pohjamaa, Kilo. Heavy clay 6, subsoil. ') 6.70 0.36 800 145 18 130 j 16 15 2 97 112 0 6.26 0.55 120 15 95 ■ 12 25 3 88 113 1 7.17 0.52 85 1 1 60 8 25 3 40 65 2 7.34 0.52 55 7 40 5 15 2 20 35 Hietasavi 7, kyntömulta, Pälkäne. ■— Silt clay 7, surface soil J ) 5.04 4.50 1200 790 66 410 34 380 32 14 394 9 4.77 765 64 420 35 345 29 15 360 0.5 6.05 750 62 400 33 350 29 , 22 372 1 7.14 720 60 380 32 340 28 1 33 373 Vakkila A. kevyt savi, ei lannoitusta. - Light clay, no fertilizers, ') 5.11 1375 1000 73 490 36 510 37 11 521 0 4.83 ! 3.47 880 64 465 34 415 30 19 434 0 5 6.36 3.36 840 61 ' 460 33 380 28 31 41 1 1 7.19 3.36 820 60 j 440 32 380 28 50 430 Vakkila B, kevyt savi, karjalantaa 25 tofha. Light clay, 25 to/ha dung. 5.21 4.60 1350 970 72 , 480 36 490 36 16 506 0 4.94 900 67 480 36 420 31 27 447 0 5 6.34 880 65 470 35 410 30 40 450 1 7.07 860 64 460 34 400 30 58 458 *) Alkuperäinen maa. No incubation. KALKITUKSEN VAIKUTUKSISTA MAAPERÄN FOSFORII 5 (Taulukko i, jatkoa.) 1 2 3 4 O 6 7 8 9 10 11 12 Vakkila C, kevyt savi, 250 supevf., 300 kalis, ja 200 salp. — Light clay, 250 superph., 300 potash salt, 200 nitrate of chalk M 4.095.13 1425 11 10 78 39 560 36 : 600 36 595 35 535 550 39 21 581 24 024 32 027 50 585 O 4.68 1110 78 510 42 0.55.88 1105 78 510 42 1 6.70 1040 73 505 38 Kokemäki 0, hieta, ei lann litusta Silt, no fertilizer; ] ) 5.443.52 1025 640 63 210 21 430 0 5.49 620 61 205 20 415 0.56.86 600 59 205 | 20 395 1 7.24 560 55 210 21 350 42 7 437 10 425 23 418 25 375 41 39 34 Kokemäki 2 PN, hieta, 400 super/., 100 amm sulf Silt, 400 superph., 100 amm. sulphate 5,41 3.55 1125 770 69 280 25 490 23 435 21 450 23 370 44 18 508 16 451 25 475 34 404 O 5.00 700 62 0.56.71 690 61 265 39 240 40 27 630 56 260 33 Myttäälä 0, hiekka, ei lann Husta Sand, no fertilizers 4.003.47 550 I 345 63 155 28 1 no 27 93 1953o 0 4.67 243 44 150 17 o 9 12 98 0.4 5.97 220 40 148 07 70 13 81/ - 1 7.17 185 34 135 0 725 50 n 62 Myttäälä 2PK, hiekka, 430 super/., 160 kali Sand, 430 superph., 160 potash salt ’) 4.82 625 445 71 n 4.674.40 370 59 0.46.05 4.15 i 360 58 225 36 220 34 ' 155 34 150 32 120 35 3 243 4 200215 25 210 24 44 294 33 1557.304.25 320 51 200 19 Myttäälä 4PK, hiekka, 860 super/., 160 kalis Sand, 860 superph., 610 potash salt i) 4.874.50 600 420 70 0 4.73 ! 380 63 240 40 180 37 160 30 25 205 27 187 33 143 58 1 153 220 26 0.45.85 360 60 250 42 110 42 95 18 7.20 350 i 58 255 16 Myttäälä 4PK4N, hiekka, 860 super/., 160 kal 600 salp. Sand, 860 superph., 160potash salt, 600 nitr ate of chalk ’) 5.004.66 525 • - | 0 4,87 410 78 230 44 180 0.4 6.22 390 74 235 45 155 1 7.20 350 67 220 42 130 19 30 210 39 194 58 188 34 29 o Sua Myttäälä PK, hiekka, 213 super/., 160 k alis. —• Sand, 215 superph., 160 potash salt 8 11 161 13 163 10 130 ») 4.904.35 425 0 4.77 275 65 125 30 150 0.46.02 270 63 120 28 150 1 7.10 240 56 120 28 120 35 35 28 MARTTI SALONEN6 tapauksissa hyvinkin paljon. Epävarma ja joka tapauksessa sangen pieni on lak- taattiin liukenevan fosforin lisääntyminen urpasavi 4:ssä. Aitosavi 6;ssa, jossa laktaattiin liukenevaa fosforia on erittäin paljon, kalkituksen vaikutus on ollut suorastaan negatiivinen. Käsityksen saamiseksi siitä, lisääntyykö laktaattiin liukeneva fosfori samassa suhteessa kuin orgaaninen vähenee, on taulukon 1 viimeiseen sarakkeeseen laskettu orgaanisen fosforin ja laktaattiin liukenevan summat. Tällaisesta laskelmasta ei voi odottaakaan mitään tasaisia lukuja, mutta kuitenkin niistä voi nähdä, että nämä summat pysyvät jokseenkin samoina eri suurilla kalkituksilla. Orgaanisesta aineesta vapautuva fosfori näyttää siis muuttuvan laktaattiin liukenevaksi. Kalkitus ja »juuriliukoinen» fosfori. NEUBAUERin mukaan tehtäviä orasanalyysejä varten kalkittiin ja pantiin muhimaan muutamia suurempia maanäytteitä, 250 g kuiva-ainetta. Menettely- tapa niissä oli aivan sama kuin edellä selostetuissa mobilisaatiokokeissakin. Siinä käytettiin myös samoja maanäytteitä, jotka tässä merkitään samalla tavalla. Niissä käytettiin vain yhtä kalkitusta, 1 g CaCO3 /100 g maata. Vaikutusaika oli 6 kk, minkä jälkeen maat kuivattiin ja homogenisoitiin. Orasanalyysit tehtiin seuraten NEUBAUERin (5) ohjeita. Kun rukiinoraat tällä tapaa kerran kasvatet- tuina eivät yleensä ota kaikkea juuriliukoista fosforia, halusin tehdä useita peräk- käisiä orasanalyysejä samoista maista. Siinä käytin ScHACHTSCHABELm (7) esittä- mää menettelyä, jossa kasvatuksen jälkeen maaerä juurineen kuivataan sopivasti ja hieromalla poistetaan enin multa juurista ja lopuksi pestään vähällä vedellä, joka otetaan talteen ja haihdutetaan kuiviin, jolloin se voidaan taas yhdistää muuhun maahan. Humusköyhissä pohjamaanäytteissä oli suuri vaara tarjolla, että maata kostutettaessa se liettyy ja tiivistyy niin pahasti, että juurien kasvu vaikeutuu. Osoittautui, että tavallisella kostutusmenetel- mällä maan liettyminen ei ollut vältettävissä. Vaikeuden ratkaisin siten, ettäkostutin maan aluksi vain 2/3:lla tarvittavasta vesimäärästä. Tämä ei vielä lietä maata. Maa sekoitettiin tämän jälkeen ja tasoi- tettiin suurella kumitulpalla varovasti. Puuttuva vesimäärä annettiin peitehiekkaan, josta se imeytyi allaolevaan maahan liettämättä sitä. Ettei pohjamaanäytteissä typen puute olisi haitannut oraiden kasvua, annettiin niihin 5 mg N NH 4NO,:ssa. Kun orasanalyysejä tehdään peräkkäin useita samassa maaerässä, täytyy käyttää myös samaa peitehiekkaa eri kasvatuksissa, sillä huolellisellakaan menettelyllä ei voida kokonaan välttää sitä, että vähän maata sekaantuu hiekkaan. Hiekka saastuu homeella, joka pahasti häiritsee myöhempiä kasva- tuksia. Homeen lisääntymisen estin siten, että astioiden tyhjentämisen jälkeen kostutin peitehiekan 50 ml:lla 0.5 %:ista formaliinia, joka sitten sai haihtua. Näin menetellen ei myöhempiinkään kasva- tuksiin ilmestynyt hometta, enkä huomannut, että oraiden kehityksessä olisi ilmennyt mitään häiriöitä. Formaliini ilmeisesti haihtuu riittävän tarkoin, Schachtsch AßELin mainitsemaa ruskeiden läikkien ilmestymistä juuristoon ei esiintynyt. Peräkkäin tehdyistä orasanalyyseistä sain taulukossa 2 esitetyt määrät fosforia. Luvut ovat keskiarvoja kahdesta rinnakkaismäärityksestä. Orasanalyyseissä saadut tulokset käyvät samaan suuntaan kuin laktaatti- uutoksella saadut luvut, lukuunottamatta sitä, että urpasavi 4:stä on saatu oras- KALKITUKSEN VAIKUTUKSISTA MAAPERÄN FOSFORIIN 7 Taulukko 2. Kalkituksen vaikutus juuriliukoisen fosforin määriin mg Pfioo g maata. Table 2. The effect of liming on the quantities of root-soluble phosphorus P mg/100 g soil, Kalkituksella saatu Kalkittu \llman kalkkia lisäys - Addition gained by limingLimed 1 Unlimed mg P o. '0 Urpasavi 3. Muddy clay 3 I. kasvatus 1. harvest 1.63 0.75 0.88 kasvatus 2. harvest 1.13 0.55 0.58 3. kasvatus 3. harvest j 0.77 —0.39 1.16 Yhteensä Total 3.53 0.91 2.62 288 Urpasavi 4. Muddy clay 4 I. kasvatus 1. harvest 0.45 0.27 0.18 kasvatus 2. harvest 0.40 0.45 —0.05 3. kasvatus 3. harvest 0.87 0.41 0.46 Yhteensä Total 1.72 1.13 0.59 52 Aitosavi 5. Heavy clay 5 I. kasvatus 1. harvest 2.45 1.50 0.95 kasvatus 2. harvest 1.78 0.44 1.34 3. kasvatus 3. harvest 1.33 ! 0.57 0.76 Yhteensä Total 5.56 2.51 3.05 121 Aitosavi 6. Heavy clay 6 I. kasvatus 1. harvest 0.66 1.13 —0.47 kasvatus 2. harvest 0 35 1.48 —1.13 3. kasvatus 3. harvest 0.38 2.38 -—2,00 Yhteensä Total 1.39 4.99 —3.60 —72 analyysissä pieni määrä fosforia, kun laktaattiuutoksella on saatu vastaavalla kalki- tuksella selvä nolla. Tämän mukaan siis urpasavessa vallitsevat ferri- ja aluminium- fosfaatit ovat kasveille käyttökelpoisempia kuin laktaattiuutos osoittaa. Kalkituk- sen negatiivinen vaikutus aitosavi 6;ssa, pohjamaa, ilmenee orasanalyysissä hyvin selvänä. Sama ilmiö, joka tuli näkyviin laktaattiuutoksessa. Laktaattiuutos antoi kalkitsemattomasta aitosaven pohjamaasta n:o 6 hyvin korkeita lukuja. Oras- analyysi osoittaa, ettei tämä helppoliukoinen fosfori kuitenkaan ole läheskään kokonaisuudessaan kasvien käytettävissä. Orasanalyysilukuja tarkasteltaessa huomataan, että toisella ja kolmannellakin kasvatuskerralla on vielä saatu juuriliukoista fosforia kalkitsematonta urpasavi 3:a lukuunottamatta. Urpasavi 4:stä ja aitosavi 6:sta kalkitsemattomana on kol- mannella kasvatuksella saatu jopa enemmän kuin ensimmäisellä. Todennäköisesti olisi jatketuilla oraiden kasvattamisilla saatu vieläkin juuriliukoista fosforia, mutta kasvatuksia ei ollut tilaisuutta jatkaa. Voidaan päätellä, että maassa ei ole mitään selvästi rajoitettua fraktiota fosforihappoa, joka olisi kasvien käytettävissä, vaan sitä mobilisoituu vähitellen. MARTTI SALONEN8 Tulosten tarkastelua. Jos esilläolevassa tutkimuksessa olisi ollut käytettävissä sellaisia maanäyt- teitä, joissa toisissa olisi ollut orgaanista fosforia, mutta ei lainkaan ferri- ja alu- miniumfosfaatteja, ja toisissa taas päinvastoin vain ferri- ja aluminiumfosfaatteja, mutta ei orgaanista fosforia, olisi esitetyn tapaisissa kokeissa voitu saada selvä käsi- tys kumpaisienkin suhtautumisesta kalkitukseen. Tällaisia maanäytteitä tuskin kuitenkaan on saatavissa, sillä elomultakerros, jossa orgaanista fosforia etupäässä on, on aina jonkin verran huuhtoutunut ja sisältää silloin myös ferri- ja aluminium- fosfaatteja, ja toiselta puolen urpamaa, jossa ferri- ja aluminiumfosfaatit ovat val- litsevia, sisältää myös aina eloperäistä ainetta ja siis myös orgaanista fosforia. Keino- tekoisista aineista ja keinotekoisesti muutetuista maista taas on pelättävissä, että niissä fosforinkin suhtautuminen on luonnollisesta maasta poikkeavaa. Tässä tut- kimuksessa on tahdottu selvittää ilmiötä olosuhteissa, jotka mahdollisimman suu- ressa määrässä muistuttavat luonnossa ja käytännöllisessä kasvinviljelyksessä val- litsevia. Maan kalkkipitoisuudella on suuri vaikutus fosforin esiintymismuotoihin siinä. Senvuoksi tehtiin orasanalyyseihin käytetyistä maista myös vaihtuvan kalkin määritykset Tuorilah (10) esittämällä tavalla 1 . Niistä saatiin seuraavat tulokset: vaihtuvaa kalkkia mg Ca/100 g maata urpasavi 3 12 aitosavi 5 134 99.9 (1 Aitosavi s:ssä on vähemmän vaihtuvaa kalkkia kuin aitosavi 6:ssa. Se on kyntömultana jonkinverran huuhtoutunut, ja samalla on osa sen fosfaateista muut- tunut ferri- ja aluminiumfosfaateiksi. Tämä nähdään emäkseen liukenevan epä- orgaanisen fosforin määristä (taulukko 1). Kuitenkin on aitosavi s:ssä paljon enemmän vaihtuvaa kalkkia kuin urpasavissa, joten se on siinä suhteessa verratta- vissa aitosavi 6:een. Näillä samoilla maanäytteillä tehdyssä aikaisemmassa tutki- muksessa (6) on ilmennyt, että fosforin suhtautuminen on aitosavissa keskenään jokseenkin samanlaista ja poikkeavaa urpasavien fosforin suhtautumisesta, joissa se taas on keskenään samantapaista. Vaikka tutkimukseen käytettyjen maanäytteiden valinnassa ei olekaan onnis- tuttu saamaan tässä asetetun kysymyksen ratkaisemiseksi ihanteellisia tapauksia, voidaan saatujen tuloksien perusteella silti tehdä melkoisella varmuudella.muutamia johtopäätöksiä. Päätelmät. Saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että kalkituksen johdosta tapahtuvassa helppoliukoisen ja kasveille käyttökelpoisen fosforin lisääntymisessä on orgaanisen fosforin mobilisoitumisella suuri osuus, sillä helppoliukoisen ja kas- Vaihtuvan kalkin määritykset on tehty Valtion maanviljelyskemiallisessa laboratoriossa KALKITUKSEN VAIKUTUKSISTA MAAPERÄN FOSFORIIN 9 veille käyttökelpoisen fosforin lisääntyminen on suurinta maissa, joissa on runsaasti orgaanista fosforia. Ilmeisesti myös ferri- ja aluminiumfosfaattien hydrolysoitumi- sella on osuutensa tässä ilmiössä, sillä maassa, jossa on vähän orgaanista fosforia, mutta runsaasti ferri- ja aluminiumfosfaatteja, tapahtuu kalkituksen johdosta sel- vää, joskin melko vähäistä kasveille käyttökelpoisen fosforin lisääntymistä, jota ei tapahdu maassa, missä ei ole orgaanista fosforia eikä ferri- ja aluminiumfosfaat- teja. Lannoitus ei näytä vaikuttavan orgaanisen fosforin suhteellisiin määriin, vaan se näyttää lisäävän niitä samassa suhteessa kuin totalifosforiakin. Maan orgaani- sen fosforin suhteellinen määrä näyttää riippuvan enemmän maalajista, kuin käyte- tystä lannoituksesta. KIRJALLISUUTTA (1) Alten, F,, B. Wandrowsky und E. Knippenberg, Beitrag zur Humusbestimmung. Ergebnisse der Agrikulturchemie 4, s. 61—69, 1935. (2) Egner, H., G. Köhler und F. Nydahl, Die Laktatmethode zur Bestimmung leichtlöslicher Phosphorsäure in Ackerböden. Lantbrukshögskolans Annaler 6, s. 253—298, 1938, (3) Gaarder, T., Die Bindung der Phosphorsäure im Erdboden. Medd. fra Vestlandets forstl. for- SGkstation 14, 1930. (4) Mattson, S. and N. Karlsson, The electro-chemistry of soil formation 11. The phosphate complex. Lantbrukshögskolans Annaler 6, s. 109—157, 1938. (5) Neubauer, H., Die Keimpflanzenmethode. Berlin 1939 (6) Salonen, M., Fosforin esiintymismuodoista Suomen maalajeissa. Acta Agralia Fennica 48, 1941 (7) Schachtschabel, P., Aufnahme von nicht-austaschbaren Kali durch die Pflanzen. Bodenkunde und Pflanzenernährung 3, s. 107—133, 1937. (8) Semb, G., Undersokelser over Fosforsyrens opploselighet og binding i ostnorske jordtyper. Mel- dinger fra Norges Landbrukshogskole, s. 1—145, 1943. (9) Torstensson, G. und S. Eriksson, Ein Beitrag zur Frage der Ausnutzung der Düngerphosphor- säure in sauren Böden. Lantbrukshögskolans Annaler 11, s. 82—106, 1943. (10) Tuorila, P,, Några problem rörande kalkningsfrågan. Svenska Vall- och Mosskulturföreningens Kvartalskrift 7, s. 83—101, 1945. SUMMARY EFFECT OF LIMING ON ORGANIC AND EASILY SOLUBLE PHOSPHORUS OF SOIL Martti Salonen Institute of Agricultural Chemistry, University of Helsinki The purpose of the investigation is to elucidate which part of the phosphorus of soil is changed to easily soluble and root-soluble by liming and how fertilizing effects on the organic phosphorus of soil. For test material samples were selected to represent as far as possible the types of soil in which 1 the total phosphorus consists to a great extent of organic phosphorus and to a smallest possible extent of ferric and aluminium phosphates (heavy clay 5) and 2. the total phosphorus consists to a great extent of ferric and aluminium phosphates and to a small extent of organic phosphorus (muddy clay 4). Besides, in some samples phosphorus is present both in organic form and as ferric and aluminium phosphates (muddy clay 3), and the content of both being low (heavy clay 6). In addition, samples have been obtained from many years’ fertilizer experiment fields. Soil samples have been preserved limed and moistened in different ways for 9 months (Table 1) and for 6 months (Table 2). After incubation lime the organic phosphorus of samples was determined by treating with 0.25 N NaOH and easily solublephosphorus with lactate method (Table 1). The samples preserved for a shorter period were analyzed according to Neubauer test whereby 3 successive harvests were made (Table 2). Due to liming organic phosphorus was decreased and the lactate-soluble phosphorus increased in samples containing amply organic phoshorus (Table 1). The Neubauer test gave similar results as the lactate method (Table 2). It can be concluded from the data that the increase of lactate-soluble and root-soluble phosphorus caused by liming is to a large extent ascribable to mobilization of organic phosphorus since it is greatest in soils where the percentage of organic phosphorus is highest. A part of the increase of easily soluble phosphorus is due to hydrolyzation of ferric and aluminiumphosphates, since also in samples, containing little organic phosphorus but plenty of ferric and aluminium phosphates (muddy clay 4), increase of easily soluble phosphorus has occurred. In soil containing very little phosphorus both in organic form and as ferric and aluminium phosphates no increase of easily soluble phosphorus has been noted, on the contrary, a distinct reduction has been observed. Fertilizing has no effect on the percentage oforganic phosphorus (Table 1). It seems that the amount of organic phosphorus depends more on the type of soil than on fertilizing.