KOEKENTTIEN MAAPERÄN EPÄTASAISUUDESTA. Jouko Vuorinen Maatalouskoelaitoksen maatutkimusosasto. Saapunut 3. VII. 1946 Kasvinviljelyskokeita suunniteltaessa valitaan niiden sijoituspaikaksi mahdol- lisimman tasalaatuinen kenttä, joka vielä sopivin viljelystoimenpitein valmistetaan ennen kokeen perustamista. Maaperän epätasaisuuden vaikutusten eliminoimiseksi koe järjestetään useita kerrannaisia käsittäväksi ja näiden satotuloksissa ilmenneet erotukset tasoitetaan laskutoimituksilla. Paitsi varsinaisia koevirheitä on useim- miten suurimpana satoerojen syynä juuri maaperän epätasaisuus (1). Mikäli se on tasaisesti yhteen suuntaan muuttuva, sitä voidaan laskemalla tasoittaa, mutta muussa tapauksessa maaperän aiheuttama virheellisyys voi tehdä esimerkiksi lajike- kokeen pienet satoerot epäluotettaviksi. Koska viljelyskokeet yleensä ovat paljon aikaa ja työtä vaativia koetoimia, olisi koeasemiksi ja koekentiksi valittavat maat erityisen tarkasti maaperällisesti tutkittava ennen niiden perustamista. Tavallinen maaperäkartoitus antaa kyllä välttämättömän selvityksen eri maalajien esiintymisestä koealueilla, mutta näyttää siltä, että seikkaperäisempikin maaperätutkimus olisi aina suoritettava. Seuraavassa käsitellään lyhyesti kahden koekentän maaperällisiä epätasaisuuk- sia. Ensimmäisenä on tavalliselle, voimaperäisesti viljellylle urpasavipellolle perus- tetun koekentän happamuussuhteiden selvitys ja toisena vanhan, koekenttänä yli 10 vuotta viljellyn hietamaan maaperällisten vaihtelujen esitys. I. Happamuiissuhteet urpasavessa. Vuonna 1941 Maatalouskoelaitoksen maatutkimusosasto perusti koekentän muun muassa Hirvensalon Koivulaan urpasavipellolle (3). Maa oli ollut hyvin voimaperäisessä viljelyksessä ja sille järjestettiin lannoitus- ja kalkituskoe. Koska kokeen tarkoituksena oli nimenomaan maaperällisten ominaisuuksien tutkiminen, kiinnitettiin heti alussa tarkka huomio muun muassa maaperän happamuuteen. Piirroksessa 1 on esitetty karttoina sekä mullan että pohjamaan happamuus koetta perustettaessa. Niinkuin kuvasta selviää, kenttä ei mitenkään vastaa maa- perällisesti sellaisia vaatimuksia, mitkä kunnolliselle kasvinviljelyskoekentälle on https://c-info.fi/en/info/?token=7CR7lHPoM2UG5Aig.hCtr962Bk3RgyLRAaYhZOQ.vR8op7Ens0legpI6-FDfesDtQiryn_XpsU2Zs_1CMkOodiOMrhwKL2K6dKUUdIEPVUsLyzU_gXXGYPnhjiTTrZ3yEKfo_fjZZWH89a6RotRlIcYI_S_bMwgsB6FjFXY6tzoUgtKOsOOdvOxhjgsDi6pWstKa4HObmjvnBA 124 JOUKO VUORINEN asetettava. Sen pH-vaihtelu (5.74—6.4:9) on aivan liian suuri ja lisäksi erilaiset happamuusalueet kentällä ovat hyvin epäsäännöllisiä ja sekaisin. Kun tämän kartan perusteella lasketaan en koejäsenten kertausruutujen happamuudenvaihte- lut sekä keskimääräinen happamuus, päädytään seuraavaan yhteenvetoon mul- lasta: Kerran- Koejäsenet nainen a b c d e f 1 6.055.96 5.986.05 5.745.83 2 5.865.89 6.356.00 5.786.32 3 6.495.89 6.056.30 6.256.11 _4 6.495.98 6.056.15 5.785.96 Keskimäärin 6.225.93 6.116.13 5,89 6,06 Koekentän mullan suurin pH-luku on 6.49 ja pienin 5.74 eli suurin happamuus- ero saman, 24 aarin suuruisen alueen mullan eri paikoissa oli 0.75 pH-yksikköä. Eri koejäsenten keskimääräisessä happamuudessa oli keväällä 1941 suurin ero 0.33 pH-yksikköä. Pohjamaan reaktio vaihteli samanaikaisesti pH 4.98—5.78 eli 0.80 pH, ja vastaava ero koejäsenten kesken oli pH 5.18—5.64 eli 0.46 pH. Sekä mullan että pohjamaan reaktioluvut osoittavat hyvin samansuuruista happamuu- den vaihtelua. Pitkäaikainen, voimaperäinen viljelys ei ole voinut tasoittaa maa- perän reaktiosuhteita, vaikka happamuus yleensä on saatu vähenemään. Maaperän vaihtuvan kalkin (2) määrissä on myös huomattavissa jopa 10 %:neroja eri koejäsenten välillä. Niinpä puheena olevan urpasavikentän koejäsenten keskimääräinen vaihtuvan kalkin määrä oli keväällä 1941, ennen kokeen perusta- inistä, seuraava: 13740 kg/ha 14530 .) i 13240 13190 14400 14580 d e f Tämä kalkkimäärä on niin suuri, että maassa ei pitänyt olla kalkintarvetta. Kun myös pH-luvut olivat edellä mainitulla tasolla, oli sadonlisäyksen saaminen kalkituksella hyvin epätodennäköistä. Tämän osoittivat niinikään koetulokset. Ko. koekenttä oli myös niin kasvinravintoainerikasta, että lannoituksillakaan ei saatu varmoja sadonlisäyksiä. Koejäsenten satokeskiarvoille ei saatu suurellakaan lannoituksella tai kalki- tuksella luotettavia eroja, mutta maaperän aiheuttamat satoerot olivat eritjdsen suuret. Piirroksessa 2 on esitetty maaperän (pohjamaan 30—60 cm) happamuuden ja kc\ ätvehnäsadon suhde vuonna 1941. Siinä on selvästi todettavissa, miten vilja- vassa maassa erityisen kuivana kesänä maan happamuus vaikuttaa sadon suuruu- teen ratkaisevana tekijänä. Koeruuduilla, joiden maaperän happamuus on alle pH 5.5, sato on ollut keskimäärin 1200 kg/ha. Vähemmän happamilla ruuduilla sato keskimäärin suurenee pH-luvun kasvaessa. Ruuduilla, joissa pH on yli 6, sato on ollut vaihdellen 1800—2700 kg/ha suhde on erityisen selvä: Kalkituilla ruuduilla reaktion ja sadon pH 5.75 1360 kg/ha pH 5.96 1690 » pH 6.05 2070 » pH 6.21 2720 » 11. Hietamaan maaperävaihteluista. Pohjois-Hämcen kasvinviljelyskoeasemalla Pälkäneen Myttäälässä tehtiin Maatutkimusosaston toimesta kesällä 1945 muutamia havaintoja tutkimusta varten hiesumaiden ominaisuuksien selvittämiseksi. Siinä tarkoituksessa valittiin tutkit- tavaksi koekenttä, jossa nämä ominaisuudet saattaisivat tulla esiin (lohko B I c). Tällä kentällä oli mainittuna vuonna kevätvehnän lajikekoe sekä jatkona samassa suunnassa Fekabitkoe. Sen koekasvina oli Timantti-kevätvehnä, joka esiintyi myös lajikekokeessa. Tutkimusta varten otettiin näytteet saman lajikkeen eri kerrannaisruutujen viereiseltä polulta sekä Fekabit-kokeen nollaruudulta. Multanäyte käsittää yleensä kohtalaisen pehmeän muokkauskerroksen, jonkapaksuus vähän vaihteli (taulukko 1) Pohjamaasta otettiin näyte muokkauskerroksen alarajasta n. 20 cm. Tähän näyt- teeseen tuli monessa koekentän kohdassa vielä varsinaista humuspitoista multa- kerrosta. Tällaisen kyntökerroksen alla olevan multakerroksen osan paksuus vaih- teli o:sta 14 emäin. Tutkimuspisteitä tuli koekentälle 8 noin 100 m:n matkalla. Piirros i. Maaperän reaktiosuhteet urpasavessa. Fig. 1. Reaction of the soil in muddy clay. Piirros. 2. Kevätvehnäsadon suuruuden riippu- vaisuus pohjamaan [30 —60 cm) happamuudesta urpasavessa (Hirvensalossa 1941). Fig. 2. Relation of the volume of the spring wheat crop to the acidity of the subsoil (30 —60 cm) in muddy clay (Hirvensalo 1941). 125KOEKENTTIEN MAAPERÄN EPÄTASAISUUDESTA Taulukko I. Maaperän mekaaninen kokoomus. Table 1. Mechanical composition of soil. Näytteen Kivennäismaan raekokoomus % Mullan Humus- N:o Grain composition of mineral soil % paksuus pitoisuus 1 - . j j 1 hickness Humus kentällä Sample 2.0— 0.6 1 0.6— 0.2 1 0.2—0.06 0.06—0.02 ! 0.02— C. 006 0.006—0.002 < 0.002 of surface content Average yield Field No vr„ ! I n/ ratios iNO mm I mm I mm mm [ mm mm mm cm % I ( Jyväsato ) Multa Surface \ (Grain crop) 399 1.1 14.7 19.7 18.7 18.6 9.6 17.6 20 4.40 (100) 524 401 1.0 16.5 17.7 17.3 19.2 10.5 17.8 17 4.56 98 532 403 1.0 16.7 17.8 16.0 17.5 11.4 19.6 17 4.61 95 540 405 2.1 16.4 16.0 13.4 17.9 11.8 22.4 18 4.45 92 548 407 5.1 12.2 14.7 14.4 18.5 12.0 23.1 20 5.18 94 556 409 2.0 10.2 14.0 16.7 21.9 10.9 24.3 18 5.80 93 564 411 1.8 6,8 13.6 19.4 27.1 11.4 19,9 22 5.34 106 571 413 1.2 10.8 16.1 24.0 22.8 8.7 16.4 22 6.48 (65) 241 ( Olkisato) Pohjamaa Subsoil I 1 (Straw crop) 400 2.9 12.1 24.9 29.5 10.7 19.9 0 0.91 (100) 524 402 0.7 11.7 13.5 18.0 24.2 12.0 19.9 0 1.32 95 532 404 2.1 16.7 14.1 13.4 18.1 15.3 20.3 0 0.93 89 540 406 5.4 17.6 14.8 ' 11.6 14.4 13.7 22.5 9 2.93 85 548 408 2.4 1 11.7 13.9 12.9 16.8 14.4 27.9 5 2.69 84 556 410 3.5 13.7 12.1 17.1 21.2 10.8 21.6 5 2.33 81 564 412 1.1 ! 10.5 14.2 15.3 27.6 11.6 19.7 14 3.63 114 571 414 0.7 : 7.1 10.7 24.1 36.6 8.4 12.4 4 1.81 (102) 241 126 JOUKO VUORINEN KOEKENTTIEN MAAPERÄN EPÄTASAISUUDESTA 127 Kentällä suoritetussa maalajinmäärityksessä todettiin kentän kumpikin pää valta-aineksensa ja ominaisuuksiensa puolesta hietamaaksi, mutta koemaan keski- osa lähenteli ominaisuuksiltaan hiesumaita. Taulukossa 1 on esitetty mekaanisen analyysin tulokset sekä multa- että pohjamaanäytteistä. Eri tasoissa maalaji on hyvin samanlaista ja muistuttaa kokoomukseltaan lähinnä hienojakoista moreeni- maata. Pohjamaanäytteissä vaihtelivat eri fraktioiden määrät seuraavasti: saviainesta112. 27.9 hiesua 28.1—45.0 hietaa 11.6—24.9 hienoa hiekkaa110.14.8 tavallista » 2.9—17.6 karkeata » 0.5.40—5.4 Tällaisella maalla olisi keskimäärin lähinnä hiesun ominaisuudet, mutta analyysi viiltäisi moreenimaiseen rakenteeseen tai maalajin syntymiseen matalaan veteen. Koekentällä todetaan, paitsi maaperän ominaisuuksien muuttumista hieta- maisesta hiesumaiseksi ja taas hietamaiseksi, myös satoeroavaisuuksia saman lajik- keen eri kertausruuduissa. Taulukossa 2 (piirros 3) on esitetty kolmen kevätvehnä- lajikkeen satosuhdeluvut siten, että kunkin lajikkeen ensimmäisen kertausruudun sato on merkitty 100:ksi. Siten esimerkiksi Tammi-vehnän sato alenee neljän ensim- Piirros 3. Kevätvehnäsadot ja multakerroksen vaihtuva kalkki (Pälkäneellä 1945). Fig. 3. Spring wheat crops and exchangeable lime of surface layer (Pälkäne 1945) JOUKO VUORINEN128 mäisen koepisteen luona 100:sta 87:ään, mutta lasku olkisadossa on vielä suurempi (24 %). Neljännen, viidennen ja kuudennen maaperätutkimuspisteen luona sato on pysynyt lähes yhtä suurena. Timantti II:n sato on suurin ensimmäisessä (piste II;n vieressä) ja viimeisessä koeruudussa (piste VII:n vieressä), mutta on keskim- mäisissä ruuduissa 6—lo %:ia pienempi. Olkisadossa ero on huomattavasti suu- rempi (12—30 %). Myös Timantti-vehnässä sato on pienin keskimmäisessä koe- ruudussa (lähellä pistettä IV) lukuunottamatta Fekabit-koetta, jonka lakoinen vilja on antanut huonon jyväsadon. Timantti-vehnälläkin on olkisadossa paljon suu- remmat satoerot kuin jyväsadossa. Suurin olkisato on saatu 111 ja VIII tutkimus- Taulukko 2. Sai osuhdeluvut lajikekokeesta ja Fekabit-kokeesta v. 1943 Pälkäneen kasvinviljely s- koeasemalla. (Suluissa olkisadot.) Table 2. Yield ratios relating to test of kind and Fekabit test of 1945 at the Pälkäne Plant Growing Experiment Station. (Straw crops in brackets.) Ruudun N:o Maanäytteen N:o Timantti II \ Timantti7 Tammi Plot No Soil Sample No Diamond II 1 Diamond I 399—400 524 Kevätvehnän lajikekoe 100 (100) Spring wheat test of kind 530 100 (100) 531 i 100 (100) II 401 402 532 94 (84) 538 98 (101) 539 94 (87) 111 403—404 540 i 94 (80) 546 95 (94) 547 ; 93 (84) IV 405—406 548 I 87 (76) 554 i ! 98 (88) 555 94 (88) V 407—408 556 i 91 (77) 562 ; 100 (86) 563 93 (80) VI 409—410 564 I 87 (76) 570 108 (118) 571 | 103(110) VII 411—412 241 Febakit-koe, nollaruutu j 65l (102) Fekabit test, 0-plot VIII 413—414 1 Koeruudulla vilja pahasti laossa. Crop on test plot badly layin KOEKENTTIEN MAAPERÄN EPÄTASAISUUDESTA 129 pisteen luona ja selvästi pienemmät näiden välisiltä kertausruuduilta. Taulukkoon l on laskettu keskimääräiset satosuhdeluvut niiden tutkimuspisteiden (II—VII) kohdalla, joiden lähistöltä on satoluku kahdesta tai kolmesta lajikkeesta. Keski- määrin jyväsato on pienin IV-pisteessä. Olkisato sitävastoin alenee Vl-pisteeseen saakka. Suurimmat sadot on saatu pisteen VII luota. Koekentän keskiosa on edelläesitetyn perusteella ilmeisesti maaperältään epä- dullisempaa kuin kumpikaan pää. Tarkemman tutkimuksen selvitettäväksi jäi, onko kysymyksessä yksinomaan jo kentällä havaittu maalajimuutos hieta- hiesu- hieta ja mitkä kivennäisainefraktiot tässä suhteessa ovat ominaisuuksiltaan ratkai- sevia, tai onko mahdollisesti muita kentässä epätasaisuutta aiheuttavia tekijöitä. Maaperän mekaaninen kokoomus (taulukko 1) on esitetty myös piirroksena 4, jossa sen eri fraktioiden osuutta maan ominaisuuksiin voidaan helpommin arvioida kuin taulukossa. Luonteenomaista kentälle on, että se kummassakin päässä (I, II ja VII, VIII) on löyhää, hietamaista, mutta keskellä (III—VI) tiivistä ja kovaa, hiesumaista. Kun tarkastellaan piirroksen 4 pohjamaan mekaanista kokoomusta osoittavaa osaa, todetaan, että toisten fraktioiden prosenttinen osuus on koekentän keskellä suurempi kuin päissä, toisten määrä taas on keskellä huomattavasti pie- Piirros 4. Koekentän maalajin mekaaninen kokoonpano Pälkäneellä Fig. 4. Mechanical composition of soil of test field at Pälkäne. 130 JOUKO VUORINEN Taulukko j. Kyntökerroksen kemiallisia ominaisuuksia Pälkäneen koekentällä [B I c) mg/ioo g. Table 3. Chemical properties of the ploughing layer of the Pälkäne test field (B I c) mg/100 g Tutkimus- Liukoista ■— Soluble Vaihtuvaa Näytteen pis f e Kokonais- (König—Hasenbäumer) „ kalkkia N:o ‘ Humus ~ ' ' „ , c , Investig- o/ i ~, , . Lxchange- Sa ™ple ation /o Total N N K O PO (Egnér) able lime N° point N I K2 ° ' 2°5 (CaCO3 ) 12I3I4! 5 I 6 7 8 9 399 I 4.40 280 9 25 19 6 442 401 II 4.56 252 8 32 23 6 494 403 111 4.61 252 6 22 24 10 450 405 IV 4.45 224 7 37 49 14 429 407 V 5.18 448 8 34 27 9 520 409 VI 5.80 336 8 37 34 12 531 411 VII 5.34 336 7 29 21 9 550 413 VIII 6.48 308 7 33 45 10 637 Rajaluku ■— Limit 15 16 25 5.5 600 nempi kuin kummassakaan kentän päässä. Edelliseen ryhmään kuuluvat savi- ainekset (<0.002 mm) ja hienompi hiesufraktio((0.000.0062—0.006 mm) sekä näiden lisäksi hiekkafraktiot (>0.06 mm). Jälkimmäiseen taas kuuluvat hieta- ja kar- keampi hiesufraktio. Nämä fraktioryhmät on piirroksessa erotettu paksummalla viivalla. Kun verrataan kentällä tehtyjä havaintoja maaperän löyhyydestä ja kovuu- desta edellä esitettyihin analyysituloksiin, on ilmeistä, että maaperän löyhän raken- teen tällä koekentällä aiheuttaa todennäköisesti hiedan ja karkeamman hiesun suuri osuus (45—60 %) kentän päissä verrattuna niiden pienempään määrään (25—30 %) kentän keskellä. Maaperän kovuuteen taas vaikuttaa ilmeisesti saven ja hienomman hiesun suurempi osuus (35—40 %) koekentän keskellä, kun se päissä on vain 20— 30 %. Hiekkafraktioiden suuri määrä (30—40 %) kentän keskiosassa ei näytä tekevän maata kuohkeammaksi. Mullan kivennäisosan mekaanisessa kokoomuksessa eivät erot edellä mainit- tujen fraktioiden välillä ole aivan yhtä suuria kuin pohjamaassa, mutta selvästi voidaan samat ryhmät erottaa, ja ne esiintyvät samoin kuin pohjamaassa. Piir- roksessa 5 on nämä mullan tyypilliset kivennäisosat esitetty keskimääräisten sato- suhdelukujen ohella. Olkisadon suuruus on selvästi kääntäen verrannollinen maa- perän hienojen (<0.006) ainesten määrään. Jyväsato taas näyttää noudattavan hiedan ja karkeamman hiesun määrää. Niiden osuuden pienentyessä jyväsatokin pienenee ja taas suurenee tämän kivennäisraeryhmän lisääntyessä. Näin ollen on ilmeistä, että sadolla ja maaperän mekaanisella kokoomuksella on olemassa vuoro- suhde. Onko sitten mahdollisesti muita maaperällisiä tekijöitä, jotka tutkitulla koe- kentällä voisivat aiheuttaa epätasaisuutta? Tämän kysymyksen selvittämiseksi on mainituista koekentän maanäytteistä tehty lisäksi kemialliset määritykset, jotka on esitetty taulukoissa 3 ja 4. KOEKENTTIEN MAAPERÄN EPÄTASAISUUDESTA 131 Kyntömullan humuspitoisuus, on pisteissä I—IV hyvin tasainen (keskimäärin 4.5 %), mutta lisääntyy kentän toiseen päähän mentäessä huomattavasti (6.5 %:iin). Tämä samoinkuin multakerroksen paksuuskaan ei näytä vaikuttavan sadon suu- ruuteen. Muokkauskerroksen kasvinravintoainepitoisuus on esitetty taulukossa 3. Koko- naistypen määrä laskee aluksi (I—IV), mutta nousee taas kentän toisella puolis- kolla hyvin huomattavasti. Typen (1 % K 2S04 :iin) liukeneva määrä on niinkuin yleensä liian pieni, vain noin puolet raja-arvon määrästä, mutta mitään ratkaisevia eroja ei niiden kesken ole. Kalin (1 % sitr. happoon) liukeneva määrä on kaikissa tutkimuspisteissä huomattavasti suurempi kuin rajaluku, joka osoittaa hyväkun- toisen maan riittävän kalipitoisuuden. Kali ei siten voi esiintyä missään satoa rajoittavana tekijänä. Fosforihapon (1 % sitr. happoon) liukenevat määrät ovat koekentän keskellä (IV, V ja VI) vastaavaa rajalukua suurempia, mutta sitävas- toin kentän päissä (I, 11, 111 ja VII) liian niukkoja, joten P 20s:n puutetta esiintyy kentän kummassakin päässä. Sekään ei siis selitä satojen maaperästä antamaa kuvaa. EcNERin mukaan määritetty laktaattiliukoinen P 205-määrä ei myöskään osoita fosforihapon puutetta koekentässä. Piirros 5. Keskimääräisen sadon suhde maaperän mekaaniseen kokoonpanoon ja happamuuteen Fig. 5. Relation of average crop to mechanical composition and acidity of soil. Taulukko 4. Eräitä pohjamaan ominaisuuksia Table 4. Some properties of the subsoil. Multa- Happamuus (pH) Vaihtuvaa Keskimäär. sato- kerroksen \ciditv Humus- % kalkkia pohja- suhdeluvut Tutkimus- paksuus : pohja- maassa CaCO s Average yield ratios I P lste cm kyntö- .j ■ maassa mg/ioo g Investig- Thickness kerroksessa Humus-% Echangeable Jyviä \ Olkia ation point of surface of plough- subsoil of subsoil lime in Grain I Straw cm mg layer subsoil I 2 3 4 5 6 7 8 I I I I I I I 20 6.31 6.13 0.91 234 (100) (100) II 17 6.53 6.57 1.32 208 98 95 111 17 6.43 6.38 0.93 149 95 89 IV 27 6.23 6.02 2.93 312 92 ' 85 V 25 6,36 5,99 2,69 325 94 84 VI 23 6.31 6.11 2.33 281 93 81 VII 36 6.39 5.79 3.63 344 106 114 VIII 26 6.09 6,14 1.81 237 (65) (102) Vaihtuvan (1-n NH4CI) kalkin pienimmät määrät on analysoitu tutkimus- pisteistä I, 111 ja IV (alle 10 000 kg/ha) jä suurin määrä pisteestä VIII (lähes 13 000 kg/ha). Kalkkipitoisuuden minimi pisteissä 111 ja IV väittäisi siihen, että sillä olisi merkitystä ainakin jyväsadon määrään (piirros 3). Maaperän happamuus (taulukko 4) on sekä multakerroksesta että pohjamaasta esitetty myös piirroksessa 5. Multakerroksen pH-vaihtelua osoittava murtoviiva on I tutkimuspistettä lukuunottamatta samanlainen kuin keskimääräistä jyvä- satoa osoittava viiva. Pohjamaan reaktiokäyrä on hyvin samanlainen, mutta erot ovat jyrkemmät kuin mullassa. Pienin pH-luku on saatu paksumultaisimman (36 cm) tutkimuspisteen (VII) luota, jossa humuspitoisuus pohjamaassakin on suu- rin. Maaperän happamuudella on ilmeisesti tässäkin selvä vuorosuhde maan satoi- suuteen. Päätelmät. Edellä esitetyt tutkimukset koekentticn maaperän epätasaisuudesta osoittavat oikeutetuiksi seuraavat päätelmät: 1. Koekentän maalajin hienojen (<0.06 mm) kivennäisraefraktioiden keski- näisen paljoussuhteen verrattain pienetkin muutokset saattavat vaikuttaa ratkaise- vasti maaperän fysikaalisiin ominaisuuksiin ja koekentän epätasaisuuteen. 2. Tarkoituksenmukaisesti viljellyn, hyväkuntoisen ja viljavan koemaan maa- perän ominaisuuksista saattaa happamuus muodostua voimakkaasti satoa rajoit- tavaksi tekijäksi ja siten aiheuttaa suuriakin epätasaisuuksia koekentässä. 3. Vaihtuvan kalkin määrissä esiintyy koekenttien eri osissa myös huomatta- via eroja, jotka saattavat vaikuttaa satotuloksiin varsinkin kalkkiköyhillä mailla. 4. Edellä mainitut tutkimuksen tulokset huomioon ottaen on perusteltua tarkan maaperätutkimuksen suorittaminen uusien koeasemien paikkaa valittaessa. 132 JOUKO VUORINEN KOEKENTTIEN MAAPERÄN EPÄTASAISUUE»ESTA 133 Ennen muuta on todettava, että koeasemalle saadaan tyypilliset, seudun maaperän eri muotoja edustavat maalajit. 5. Samalla on koekentiksi suunniteltujen peltoalueiden tutkimiseen kiinnitet- tävä erityistä huomiota. Ennen kaikkea on maaperän mekaaninen kokoomus, sen maalaji määritettävä tarkasti, mutta sen ohella maan happamuussuhteet ja vaihtuva kalkki. 6. Kasvinviljelyskokeiden suorittaminen on niin paljon työtä ja kustannuksia vaativaa tutkimustoimintaa ja sen tulokset maanviljelykselle niin tärkeitä, että tarkan maaperätutkimuksen suorittaminen kaikilla koekentillä on kasvinviljelys- kokeiden tarkoituksenmukaisuuden ja onnistumisen tärkein edellytys. KIRJALLISUUTTA (1) Kivinen, Erkki, Über die Ungleichmässigkeit des Ackerbodens. Maataloustiet. aikak. 7. 1935, s. I—l7. (2) Tuorila, Pauli, Några problem rörande kalkningsfrågan. Svenska Vall- och Mosskulturföreningens Kvartalskrift 1945, vuosik. 7. s. 83—101. (3) Vuorinen, Jouko, Viljelyksen vaikutuksesta maaperän viljavuuteen. Agrogeol. julk. N;o 56, 1946, s. I—6o. SUMMARY. INEQUALITY OF SOIL IN TEST FIELDS Jouko Vuorinen Soil Division of the Central Agricultural Experiment Station of Finland, Helsinki The inequality of the Finnish soil with regard to the varying thickness of the soil layers of different age in heavy clay has previously (1) been described as a factor of strong influence on test conditions. The present paper deals chiefly with the effect of the acidity of the soil on the inequality of muddy clay and silt soil, and with the relation of the mechanical composition of silt soil and the various factors of fertility to the productivity of the test soil. The investigation leads to the following conclusions: 1. Even comparatively small changes in the mutual quantitative relations between the fine (<(0.06 mm) mineral refractions of the soil of the test field may have a decisive effect on the physical propercies of the soil and on the inequality of the test field. 2. Among the soil properties of an effectively cultivated, fertile test field in good condition the acidity may develop into a strongly yield restricting factor and thus give rise to quite considerable ine- qualities in the test field. 3. In the different parts of the test fields the quantities of exchangeable lime (2) also show consider- able differences which may affect the yield, especially in the case of soils poor in lime. 4. Bearing in mind the results of the above investigation, it is advisable carefully to investigate the soil when choosing the sites for new experiment stations. Above all it should be ascertained that the experiment station will comprise the typical soils representing the different soils of the district. 5. At the same time special attention should be devoted to the investigation of the plots intended for test fields. In the first place the mechanical composition of the soil should be carefully determined and also at any rate the acidity of the soil and the exchangeable lime. 6. Plant growing tests as a method of investigation involve such an amount of work and expense and their results are so important to agriculture that a thorough soil investigation should be carried out on all test fields, this being the most important condition for the effectiveness and success of such tests.