ERÄITÄ NÄKÖKOHTIA PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKU- TUKSESTA NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN. Viljo Vainikainen. Helsingin Yliopiston Kotieläintieteellinen laitos. Saapunut 3. IX. 1946. Runsaan maidon-jarasvantuotannon ohella riippuu karjan antaman taloudelli- sen tuloksen edullisuus varsin huomattavalta osalta myös lehmien kestävyydestä, kuten Annila (1) ja Paloheimo (34) ovat tutkimuksillaan osoittaneet. Kestäville lehmille on ominaista säännöllinen sikiäväisyys. Viimeksimainittua onkin pidettävä kotieläintemme tärkeimpänä ominaisuutena, koska siihen perustuu eläinkannan kestävä lisäkasvu. Aikaisemmin suorittamieni (47) tutkimusten mukaan on meikä- läisistä karjoista karsituista lehmistä rodusta riippuen noin 31—39 % poistettu huonon sikiäväisyyden tai mahouden vuoksi. Mainituista luvuista ilmenee, että meillä on tosiottein ryhdyttävä määrätietoisella siitosvalinnalla parantamaan nautakarjamme sikiäväisyyttä. Seuraavassa on tarkoituksena selostaa eräitä sanot- tuun kysymykseen liittyviä näkökohtia, jotka ovat tähän mennessä ilmenneet teki- jän edelleen käynnissä olevasta nautakarjan hedelmällisyyteen vaikuttavien perin- nöllisten tekijöiden selvittelyä koskevasta tutkimuksesta. Lukuisten tutkimusten perusteella on voitu todeta, että useat erilaiset ulko- naiset tekijät vaikuttavat kotieläintemme sikiäväisyyteen. Tämän yhteydessä on mahdollista vain hyvin suppeasti selostaa sanottuja tutkimuksia. Huomioonottaen lisäksi, että sotien johdosta ei anglosaksista kirjallisuutta ole saapunut maahamme, selostus jää tästäkin syystä vajavaiseksi. Ensinnäkin ilmastollisten tekijöiden vaikutuksesta on Stieve (45) kanoilla suorittamillaan kokeilla todennut, että pimeys, jopa pelkkä varjossa pitäminen on vaikuttanut niiden hedelmällisyyteen epäedullisesti. Niinikään on todettu, että pitkäaikaisesti voimakkaassa auringonpaisteessa seisomaan joutuneiden sonnien sperma on vahingoittunut. Langlet (28) on lampailla suorittamissaan tut- kimuksissa saanut sademäärän ja karitsain lukumäärän välille positiivisen korre- laation. Hän selittää tämän kuitenkin johtuvan siitä, että kosteuden vallitessa laitumien rehuntuotto on suurempi kuin kuivana aikana. Johnson (19) on todennut, https://c-info.fi/en/info/?token=MUVlPMGerXKC4Nm5.gnnVPT0uNxocBoAkQ82nrA.4ZTG2IBqgtEUMI6zyYEpabx0H1B5l_fWpbT3aLxxGGzUdQrDGeDC76yWE1zHwGrviF0yew9MTab6xbk2VdzeJeQXILtCOF3b1DeM-T5bVvgGe3btBNe9rl6yya3zERkRxmajHYFG_qIujEd6suCBY7UlGuZlLTOW0r8yXe8MlA VILJO VAINIKAINEN166 että kosteuden runsaudella on tietty maksimirajansa, jonka ylittyessä ei rehuun muodostu sikiäväisyyteen edullisesti vaikuttavia hormoneja. Haring (14) ei ole sioilla voinut osoittaa vuorosuhdetta ilman kosteuden ja hedelmällisyyden välillä. SxiEVEn (46) mukaan maaperän vaikutus ilmenee rehun erilaisesta kokoomuksesta johtuvana, kun Kocmn (22) käsityksen mukaan taas maan laadulla ja kosteudella ei ole läheskään niin tärkeätä merkitystä kuin ulkoilman lämmöllä ja säteilyllä. Eläinten herkkyys erilaisille ilmastollisille vaikutuksille saattaa johtua yksilöllisistä ja rodullisista eroavaisuuksista, kuten Saur (40) ja Stegen (44) ovat huomautta- neet. Todennäköisintä kuitenkin on, että ulkoilman lämmön- ja kosteudenvaihtelut eivät sittenkään liene niin suuret, että ne suoranaisesti vaikuttaisivat kotieläinten hedelmällisyyteen, mikä johtuu näiden suuresta mukautumiskyvystä, vaan tuon vaikutuksen täytyy lähinnä johtua erilaisten säätekijöiden rehujen kokoomukseen aiheuttamista muutoksista. Mainituista tutkimuksista ilmenee, että sikäli kuin ilmastotekijöiden vaikutusta eläinten hedelmällisyyteen halutaan tutkia, siihen on samanaikaisesti kytkettävä tutkittaville eläimille vastaavana aikana syötettyjen rehujen kokoomusta selvittävä tutkimus. Schmaltz (42), Sjollema (43), Kronacher (26), Krieg (25), Prell (38) sekä monet muut ovat todenneet, että ruokinta voi vaikuttaa sukupuolielinten toi- mintaan. Funk (11) sekä Scheunert ja Schieblich (41) ovat tosin esittäneet, että yksilön kehitykseen vaikuttavia E-vitamiineja on kaikissa rehuissa, ja kun naaras kykenee niitä lisäksi varastoimaan, ei sanottujen vitamiinien puutetta pitäisi esiintyä. Rudy (39) on lisäksi todennut, että E-vitamiinin varastoimiskyvyn vuoksi naaras kylläkin synnyttämään täysin normaalisesti useitakin poi- kueita, vaikka rehussa ei olisi lainkaan vitamiineja. Rudy kuitenkin korostaa, että vähävitamiinisen ruokinnan aikana syntyneet yksilöt tulevat melko pian sterii- leiksi, koska niillä ei ole suojaavaa vasta-ainetta. Kun rehun kokoomuksen puut- teellisuus siis saattaa vasta vuosien kuluttua tulla näkyviin, on monesti erittäin vaikeata päästä selville todellisesta hedelmättömyyttä aiheuttavasta tekijästä. Polowzow ja Negajew (37) ovat hevosilla suorittamillaan kokeilla todenneet, ettei rehun valkuaismäärän ja sperman kokonaismäärän välillä ole ehdotonta positiivista vuorosuhdetta. Samaan tulokseen he tulivat tutkiessaan siitesolujen elinvoimaisuuden ja väkevyyden sekä toisaalta hevosille syötetyn rehun valkuais- määrän välistä vuorosuhdetta. Maslieff ja Zabiakina (32) ovat 40 g:n päivittäi- sellä painorehulisäannoksella saaneet kukKojen spermamäärän lisääntymään kahden- kertaiseksi. Kun spermamäärällä on keinollisessa siemennesteen siirrossa tärkeä mer- kitys, on välttämätöntä saada tyhjentävästi selvitetyksi, missä määrin ruokinta ja rehun eri aineosat vaikuttavat siitesolujen määrään ja myös niiden elinvoimaisuu- teen. Meikäläisten kotieläintenkasvattajain kokemuksen mukaan lehmät, jotka keväällä eivät ole tulleet kantaviksi, ovat laidunkauden aikana tai sen päätyttyä syksyllä useasti heti ensimmäisen astutuksen jälkeen hedelmöittyneet. Tällainen edullinen tulos johtunee tuoreessa ruohossa olevista hormoneista. Sama suotuisa vaikutus on myös itäneillä jyvillä. Hammond (12), Fels (9), Zondek (54) ja Butenandt (5) ovat tutkimuksillaan osoittaneet, että hormonit vaikuttavat hedel- mällisyyteen edullisesti. Lampailla suorittamillaan kokeilla ovat Hammond (13) PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN 167 ja Langtet (29) todenneet, että emien runsas ruokinta noin 2 viikkoa ennen astut- tamista on lisännyt sikiäväisyyttä. Rehujen kokoomuksessa ilmenevien muutosten vaikutuksesta hedelmällisyyteen on useita tutkimuksia. Niinpä v. Wendt ja Müller-Lenhartz (49) ovat toden- neet, että rehussa oleva ylimääräinen tai liiallinen aminohappomäärä vaikuttaa estävästi sukupuolielinten toimintaan, ja tämä vaikutus on sitä haitallisempi, kuta yksipuolisempaa rehussa oleva aminohappo on. Tämän ohella sanotut tutkijat korostavat heinä- ja laidunruokinnan edullista vaikutusta kotieläinten hedelmälli- syyteen ja samalla viittaavat erilaisten mineraalien tärkeään merkitykseen. Boriss (4) ja Löwe (31) ovat tulleet samoihin tuloksiin kuin edelliset tutkijat. Davidson (6) on kokeillaan voinut osoittaa, että mineraaliaineiden, erikoisesti kalkin puuttu- minen on lisännyt porsaiden kuolleisuutta. OPRERMANin (33) kokeiden mukaan näyttää ilmeiseltä, että fosforin ja kalin puute saattaa vaikuttaa epäedullisesti munasarjojen toimintaan. Ruokinnan ohella on myös eräiden hoitotoimenpiteiden todettu vaikuttavan eläinten hedelmällisyyteen. Niinpä esimerkiksi urosten runsas käyttö siitokseen niiden ollessa vielä kehitysiässä on vaikuttanut haitallisesti. Kronacher (26) on todennut, että karju tulee vähitellen haluttomaksi astumaan, jos sitä käytetään siitokseen harvoin. Elpatjensky ja Horkin (7) ovat maininneet, että liikunta raittiissa ilmassa on lisännyt siittiöiden lukumäärää. Lisäksi he ovat todenneet, että spermani lukumäärä on iän lisääntyessä vähentynyt. Johansson (18) niin- ikään on todennut, että iän lisääntyessä hedelmällis3/ys alenee, kun Höcker (15) sitävastoin ei ole sanottua iän vaikutusta voinut todeta. WiLLEn (51 ja 52) tutki- musten mukaan saattaa runsaassa maidontuotannossa olevilla lehmillä sukupuoli- elimistössä ilmaantua veren vähyyttä, ja se puolestaan on aiheuttanut hedelmättö- myyttä. Hoitajan huolimattomuus kiiman tarkkailussa ja siitä johtuva astutuksen myöhästyminen voi, esimerkin mainitaksemme, myös aiheuttaa hedelmättömyys- häiriöitä. Edellämainittujen ruokinta- ja hoitotekijöiden lisäksi on vielä muita ulkonaisia tekijöitä, kuten esim. erilaisten bakteerien aiheuttamat märkimiset emässä, tuber- kuloosi, luomistauti ym., jotka alentavat hedelmällisyyttä, jopa lopulta voivat aiheuttaa täydellisen steriliteetinkin. Kokonaisuutena ottaen edelläolevasta tar- kastelusta ilmenee, että saattamalla ulkonaiset olosuhteet mahdollisimman edulli- siksi jalostaja voi melko huomattavasti vaikuttaa kotieläintensä sikiäväisyyteen ja siten myös turvata arvokkaat eläinkantansa. Kotieläinten hedelmällisyyden säilymisen ja kehittymisen kannalta ei kuitenkaan yksinomaan ulkonaisten teki- jöiden varteenottaminen riitä, vaan siinä on otettava huomioon myös perinnölliset tekijät, koska täysin kehittyneet ominaisuudet ovat perintöyksikköjen ja ulkonais- ten olosuhteiden yhteisvaikutuksen tuloksia. Perinnöllisten tekijöiden vaikutus eläinten hedelmällisyyteen ilmenee lukui- sista tutkimuksistakin. Niinpä KRONACHERin vuohilla ja sioilla, K main rotilla, RoMMELin ja Wrightlu marsuilla jne. järjestämistä sukusiitoskokeista selvisi, että eräät linjat hävisivät heikon hedelmällisyyden johdosta jo muutaman sukupolven kuluttua, kun toisissa linjoissa ilmeni huomattavaakin sikiäväisyyden paranemista. 168 VILJO VAINIKAINEN Samantapainen perinnöllisten tekijöiden vaikutus ilmeni tämän kirjoittajan ka- noilla järjestämissä sukusiitoskokeissa, joiden tulokset vielä ovat julkaisematta. Per Tuff (36) on maininnut ressessiivisen tekijän, joka periytyy emän kautta ja homotsygoottisena aiheuttaa koiraksen kuoleman. Axelsson (2) ja Wild (55) ovat todenneet sioilla letalifaktorin, joka on lisännyt karjuporsaiden kuolevaisuutta. Wriedt (53) on löytänyt Fredriksborgin kimossa hevosessa ja Keller (20) koirissa hedelmättömyyttä aiheuttavan geenin. Korkman (23, 24) ja Eriksson (8) ovat todenneet, että hedelmällisyyttä hei- kentävä hypoplasi riippuu ressessiivisistä tekijöistä. Baur, Fischer, Lentz (3) ovat maininneet, että hedelmällisyyden huonontuminen saattaa riippua homotsy- goottisesta perintöyksiköstä. Mainitut tutkimukset osoittavat, että hedelmällisyyden säilyttämiseksi ja edelleen kehittämiseksi jalostajien on harjoitettava määrätietoista siitosvalintaa. Tämän toteuttamiseksi ovatkin Länsi-Suomen karjanjalostussdidistys sekä Suomen Ayrshireyhdistys perustaneet kestäville, pitkäaikaisen ja runsaan tuotannon anta- neille lehmille erikoisen luokan. Näillä toimenpiteillä tulee varmasti olemaan sanottujen karjojen kehityksessä sangen kauaskantoinen merkitys. Hedelmällisyyden ratkaisevan tärkeän merkityksen karjataloudellemme huo- mioonottaen tekijä on seuraavassa tutkimuksessa, joka vasta on alussa, pyrkinyt tuomaan esiin eräitä näkökohtia, joiden avulla siitosvalintaa edelleen voitaisiin te- hostaa. Aineisto on tähän mennessä ennätetty kerätä ainoastaan Lounais-Suomen ja Kuopion maanviljelysseurojen alueilta. Ensinmainittuun on kuulunut länsi- suomalaista (L.S.K.) ja ayrshirekarjaa (Ay), kun taas Kuopion läänin maanviljelys- seuran alueella on pääasiassa ollut itäsuomalaista maatiaiskanaa (1.5.K.). Tutkimuksessa on tarkastettu syntyneiden kaksosten lukumäärä, sen vaiku- tusta lehmän tuotantoon sekä myöhempään hedelmällisyyteen. Lisäksi on tarkas- tettu lehmien yliaikaisuutta sekä missä määrin sen perusteella mahdollisesti voidaan tehostaa valintaa sikiäväisyyteen nähden. Yliaikaiseksi lehmä on tutkimuksessa merkitty siinä tapauksessa, että kahden peräkkäisen poikimisen väliaika on ollut 15 kk. tai yli sen. Aineisto on kerätty maatalouskoelaitoksen kotieläinjalostus- osastolle maanviljelysseurojen lähettämistä raporteista kokoamalla niihin sisälty- vistä lehmistä kaikilta vuosilta saatavina olevat tiedot. Yliaikaisuuteen nähden on otettu huomioon vain ne lehmät, jotka elinaikanaan ovat olleet vähintään kaksi kertaa yliaikaisena. Itäsuomalaisista karjoista on kaksostutkimuksia koskeva aineisto jäänyt toistaiseksi melko pieneksi, mutta tulokset on kuitenkin tämän yhteydessä julkaistu. Tutkimus jatkuu ja ulottuu kaikkia maanviljelysseuroja koskevaksi. Tulokset. Kaksosia on syntynyt kuten taulusta 1 ilmenee. Taulun mukaan on aineisto, jolla kaksosten lukumäärää on selvitetty, ollut melko runsas. Tutkimusaineiston muodostavat ayrshirelehmät ovat poikineet keskimäärin 6, länsisuomalaiset 6.1 ja itäsuomalaiset 6.7 kertaa. Ayrshire- ja länsi- suomalaisille lehmille on keskimäärin yhtä usein syntynyt kaksosvasikat, kun se PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN 169 Taulu i. Kaksosia lehmää ja poikimiskertaa kohti. Table 1. Twins per cow and number of calvings Koko aineisto v ~ Lehmien keski-ika T , t_ , • t Kaksosia Kaksosia Twins . ... . , ,total material . .. ensimmäisten kak- -r. . antaneitaRotu . ... . lehmiä . ... . ' sosten syntyessä poikimis- lenmia pOlkimiskev- Breed lehmiä kertaa Cows produ. lehmaf. kohU taa kohti % Average age of cows number of cingtwhS %0/ per each cows on birth of calvings ° g * per cow % ±vmg 0/o first twins Ay. 1 ) 24091 144546 474 1.97 0.33 6.94±0.17 L.S.K. 30384 185342 514 1.69 0 28 7.26±0.15 I.S.K. 28018 187721 177 . 0,63 0,09 7.74±0.32 itäsuomalaisissa karjoissa sitävastoin on paljon harvinaisempaa. Mistä nämä erot johtuvat, on tämän yhteydessä mahdotonta varmasti selvittää. Sellainen mahdolli- suus saattaa olla, että tämä erilaisuus aiheutuu ulkonaisista olosuhteista, lähinnä tällöin ruokinnasta ja hoidosta. Nämähän ovat Lounais-Suomen alueella keski- määrin voimapcräiscmmät kuin Kuopion läänin maanviljelysseuran alueella, josta tutkimuksen itäsuomalaista karjaa koskeva aineisto on kerätty. Taulusta selviää lisäksi, että ayrshirelehmät ovat olleet jonkin verran nuoremmat kuin maatiais- lehmät ensimmäisen kerran kaksosia synnytettyään. Kun lehmiemme keski-ikä on n. 10 vuotta (47), on mielenkiintoista todeta, että yli 10 vuotta vanhoja kaksosia antaneita lehmiä on ayrshirekarjoissa ollut 15.9 % kaksosia antaneiden ay-lehmien kokonaismäärästä, länsisuomalaisia lehmiä vastaavasti 19.6 % ja itäsuomalaisia lehmiä 25.7 %. Taulu 2. Kaksi kertaa tai useammin kaksosia antaneiden lehmien lukumäärät. Table 2. Number of cows producing two or more pairs of twins. T . ~ , . Kolmannet Neljännetloiset Kaksoset jja U kak- kaksoset II ja 111kak- kaksoset TTT . TT ,Second twins ‘ , ... , , . 1 . . „ .u • /// ia IVsosten synty- third twins sosten synty- Fourth twins , , !öUöi'Cn zyrti-y- umu iwun ouohjw zyniy- i uuiui lwiud , , . . kaksosten syn- mi sajan vali * - misajan van ; . . . lehmiä cows vuosia lehmiä cows vuosia lehmiä— cows tyrnisadon väli Rotu vuosia ■p , % kaksosten Interval Interval i T , kokonais- between birth between birth it? er^ kpl. määrästä of first and of II and 111 kpl- | ® ™en , lr T ... ,vr %of total second twins nT % twins in nT % fHI and IV n:r /0 . f . nr nr twins in yearsnumber of in years years J twins Ay. 88 18.6 2.53±0.16 14 3 0 2.21 ±0.41 1 0.2 I.o±o L.S.K. 83 16.2 2.67 ±0.21 11 2.7 2.21 ±0.41 1 0.2 2.5±0 I.S.K. 26 14.7 2.92 ±0.37 2 1.1 1.50±1.41 Kuten taulukosta 2 ilmenee, on toisen kerran kaksosia antaneiden lehmien lukumäärä melko suuri kaksosia antaneiden lehmien kokonaismäärästä laskettuna. Ayrshire- ja länsisuomalaisilla maatiaislehmillä ovat tulokset suurin piirtein olleet samanlaiset. Merkille pantavaa on, että poikimisväli on jossakin määrin lyhentynyt poikimiskertain lisääntyessä, vaikka erot eivät olekaan kovin suuret. 1) Ay. = Ayrshire cattle. L.S.K. = Western-Finnish cattle. I.S.K. = Eastern-Firmish cattle. r,Taulu 3. Syntyneiden kaks Table 3. Numbers of bor Kaksosia syntyn Kuolleena syntyneitä yksilöjä Number of twins born Dead-born individual Kaksosia yhteensä-vas -vas %s 2s:Zu cTcr^s las Rotu ¥ -calf :all ¥U -c eläintä kpl al pa- lireed ygja n:r of ani- hi tpa- pa pa- mals born in n:r h kh. kpl pairs re]a rem re^a pain twins n:r n:r pair pairs Ay. 474 126 26,6 126 26.6 222 46.8 L.S.K. 514 117 22.8 137 26.6 260 50.6 I S.K. 177 42 23.7 46 26.0 89 50.3 948 92 9.7 17 18.5 27 29.3 48 52.2 135 13.1 26 19.3 38 28.1 71 52.6 37 10.5 9 24.4 12 32.4 16 43.2 1028 354 Taulussa 3 on yksityiskohtaisemmin esitetty syntyneiden kaksosten lukumää rät, sukupuoli sekä vasikoiden käyttö. Tämän yhtej'dessä on syytä korostaa, etti syntyneiden määrä on ilmoitettu pareina, kun sitävastoin kuolleina syntyneiden eloonotettujen ja teurastettujen määrät ovat yksilölukuja. Taulun mukaan on eri kaksospareja syntynyt eri roduissa suunnilleen sama' määrät lehmä- ja sonnivasikkayhdistelmän ollessa suurin. Syntyneiden kaksostei kokonaismäärästä on ayrshirekarjoissa syntynyt kuolleita vasikoita vähimmän nim. 9.7, vastaavan luvun ollessa suurin, 13.1%, länsisuomalaisissa karjoissa. Kuol leena syntyneiden kokonaismäärään verrattuna on lehmä-sonnivasikka-kaksosh tutkimuksessa tarkastetuissa karjoissa syntynyt kuolleena runsaimmin lehmä kaksosten kuolleisuuden vastaavasti ollessa pienin. Taulusta 3 ilmenee edelleen että kaksosia yleensä otetaan varsin niukalti eloon, sillä suurin määrähän on olin vain 11.5 % syntyneiden kokonaismäärästä laskettuna. Kaksosten vieroksuminei johtuu lähinnä siitä, että kaksoset ovat tavallisesti heikommat kuin yksittäin syn tyneet vasikat, ja niiden hoito saattaa myöhemminkin tuottaa monenlaista hanka luutta. Merkille pantavaa lisäksi on, ettälehmävasikkakaksosista karjoissa on otetti runsaimmin elovasikoita. Huomioonottaen, että lehmä-sonnikaksosparista tule< lehmävasikasta täysikasvuiseksi vartuttuaan useimmiten täysin steriili, on sanotin ryhmän eloonotettu yksilömäärä huomattavan suuri nimenomaan itäsuomalaisissa karjoissa. Taulussa 4 kahden kuukauden ajanjaksolta esitetyt kaksosten lukumäärä erot eivät sinänsä ole suuret, vaikkakin näyttää siltä kuin laidukautena tai välittö mästi sen jälkeen astutetut ayrshire- ja L.S.K-lehmät olisivat saaneet runsaammir kaksosia kuin muina aikoina paritetut. Jos asianlaita todellisuudessa on näin, st ehkä johtuisi lähinnä laidunrehun monipuolisesta ainekokoomuksesta. Kuolleine syntyneiden vasikoiden lukumäärät vaihtelevat tutkimuksessa tarkastettuna aikani samaan suuntaan kuin syntyneiden kaksoisvasikoiden vastaavat luvut. Merkille pantavaa on, erojen tosin ollessa muiden kuukausien vastaaviin tuloksiin verrat- tuna pienet, että heinä—elokuussa on kaksosvasikoita runsaimmin syntynyl kuolleena. Tämän ehkä aiheuttaa sanottuna aikana vallitseva kuumuus. Lehmig 170 VILJO VAINIKAINEN 1 PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN 171 lukumäärät, sukupuoli ja käyttö twins, their sex and use. Eloonjätettyjä yksilöjä Individuals kept alive Teurastettuja yksilöjä Slaughtered individual „ r -vas. ~ --vas. * V -calf O O -calf las as. oli q -vus. * 7) -vas. q * -vas. V -calf & O -calf ° -calfcalf alf kpl kplas vas alf calfn:r kpl kpl. n:r kpl. n:r n:r kpl kpl kpl n;r n:r n;r n:rkpl. n:r kpl. n:r 109 11.5 80 73.4 8 7.3 21 19.3 12 2.7 9 2.0 89 8.7 66 74.2 7 7.9 16 17,9 11 2.1 5 1.0 34 9.6 16 46.9 5 14.8 13 38.3 8 4 5 5 2.8 747 78.8 155 20.7 217 29.1 375 50.2 804 78.2 142 17.7 229 28.5 433 53,8 286 80.8 59 16.7 75 21.2 119 42.1 ahdistavat suuret kärpäs- ja paarmamäärät, kuivuudesta usein johtuva laidunten heikko kasvu ja muut tekijät, jotka kaikki jdidessä rasittavat kantavaa lehmää siinä määrin, että kaksoset tai jompikumpi niistä kuolee ennen syntymistään. Karjanomistajien keskuudessa pyritään yleensä välttämään lehmiä, jotka synnyttävät kaksosia. Tällainen välttely johtuulähinnä siitä, että saavutetun koke- muksen mukaan, tai ainakin uskotaan niin, kaksosia antaneet lehmät sairastuvat helposti, niiden tuotanto alenee, ne tulevat huonosti kantaviksi ja myöhemmin helposti mahoiksi. Seuraavassa on tarkastettu, missä määrin eräät näistä väitteistä tai olettamuksista pitävät paikkansa. Taulussa 5 on esitetty lehmän kaksosvuoden tuotannon ohella sitä edeltäneen ja seuranneen tarkastusvuoden tulokset sekä vastaavilta ajoilta keskimääräinen poikimisväli. Taulu 4. Eri kuukausina syntyneet kaksoset. - Table 4. Twins born during different months Rotu !■ I III! Yht. greecl Kuukaudet Months j I—21 —2 3—4 5—6 7—B t 9—lo ll—l 2 -pota j i Syntyneitä ( Pare la pairs 61 88 42 -j 97 89 97 ! 474 Born J % 12.9 18.6 i 8.9 20.4 18.7 20.5 100 Ay. = ! Kuolleena syntyneitä j pavej® pairs: II 18 5 22 19 17 |92 Dead-born |<% | 12,0 19.65.4 23.920.6 | 18.5 100 f pareja pairs j9O [95 32 j76 j 109 j 112 : 514 I % 17.5 18.7 6.2 14.8 21.2 I 21.8 | 100 I pareja pairs 28 16 7 32 25 1 27 135 % 20.7 I 11.9 I 5.2 23.7 18.5 20.0 100 I J pareja —pairs |3l |44 12 |39 |27 24 177 I % 17.5 24.8 6.8 22.0 15.3 13.6 100 J pareja pairs 8 9 7 11 2 37 |% 21.6 24.3 j 18.9 29.8 5.4 100 Syntyneitä Born L.S.K Kuolleena syntyneitä Dead-born Syntyneitä Born I.S.K Kuolleena syntyneitä Dead-born Taulu 5. Maidon- ja rasvantuotanto sekä rasva-% kaksos- Table 5. Production of milk and fats and fat-% during year Maidontuotanto Rasvantuotanto Production of Milk Production of Fat Ay L.S.K. I I.S.K. Ay L.S.K. I.S.K. kg ± kg ± kg ± kg ± j kg ± 1 kg i Edellinen vuosi Year before 3580 ±47 3042 ±4l 2446 ±54 148.2 ±2.09 125.3 ±1.73 107.9 ±2.62 Kaksoisvuosi Year of twinsbirth 3524±43 2962±35 2418±43 144.4±1.91 119.5±1.42 104.1 ±2.05 Seuraava vuosi Year after 3615±54 3064±43 2628±50 147.6±2.35 124.5±1.82 114.2±2.39 Taulun mukaan on kaksosia synnyttäneiden lehmien maidontuotanto, rasvt määrä ja maidon rasvapitoisuus ollut kaksosvuonna pienempi kuin sitä edeltäneen ja sitä seuranneena vuonna, jolloin lehmällä on ollut vain yksi vasikka. Erot ova kuitenkin olleet siksi pienet, ettei niillä ole sanottavampaa käytännöllistä merk tystä, Poikimisväli on kaksosten jälkeisenä vuonna ollut jonkin verran pitemj kuin muina tarkastettuina vuosina. Näyttää siis siltä kuin kaksosten aiheuttam rasitus tuntuisi vasta pitemmän ajan kuluttua. Poikimisvälin pituus saattaa kute tunnettua riippua jalostajan toimenpiteistä. Edellämainittuun tulokseen on ilme sesti kuitenkin myös sukupuolielinten väsymys vaikuttanut, siitä päätellen ett kaksosia antaneita lehmiä on seuraavana vuonna pitänyt astuttaa useita peräkkäi siä kertoja, ennenkuin ne ovat tulleet uudelleen kantaviksi. Valitettavasti ei tämä seikan valaisemiseksi voida tämän yhteydessä vielä esittää yksityiskohtaisia ms merotietoja. I 1 Edelleen tutkimuksessa on tarkasteltu, missä määrin kaksosten synnyttämine on vaikuttanut lehmän myöhempään hedelmällisyyteen. Tulokset selviävät tai lusta 6. I Taulun mukaan on kaksosia antaneista ayrshire- ja länsisuomalaisista lehmist noin neljännes ollut yhden kerran yliaikaisia. Ehiomioon ottaen ainoastaan ne lei 1 Taulu 6. Kaksosia antaneiden lehmien yliaikaisuus ja mahous. Table 6. Overtimedness and infertility of cows producing twins Mahoja InfertileYliaikai - Overtimeda Lehmiä Rotu kpl. Breed n:r of i kerta kertaa twice yli 2 kertaa yhteensä once more than twice total kpl cows kpl 0/ IPI kpl. n;r kpl. n:r n;r u:r n:r Ay. 372 L.S.K. 409 I.S.K. 150 95 25.6 29 91 22.2 8 19 12.7 3 7.8 1.3 129 34.7 49 13.2 0,7 102 24.9 53 13.0 o 32.0 2.0 22 14.7 8 I 5.3 172 VILJO VAINIKAINEN PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN 17 3 vuonna sekä sitä edellisenä ja seuraavana vuonna. of birth of twins, the year before and the year after Poikimisväli kkItasva- Fat- C Interval between calvings, months Ay L.S.K I.S.K Ay L.S.K I.S.K. 4.18+0.02 4.19+0.02 4 43+0 03 12.5+0.10 12.2+0.10 12.1 ±0.16 4.14+0.02 4.08+ 0.02 4.33+0.03 12.4+0.09 12.1 —O.OB 12.0+0.08 4.13+0 02 4.11+0.02 4,39+0.03 13.0+0.11 12.6+0.09 12.2+0.13 mät, jotka ovat olleet kaksi tai useamman kerran yliaikaisia, ovat suhteelliset hvvut varsin suuret, kun otetaan huomioon, että lehmistämme vain00. 1.6%—1.6% rodusta riippuen on kaksi tai useamman kerran yliaikaisia, kuten taulusta 8 ilmenee. Tau- lusta 6 selviää lisäksi, että kaksosia antaneet ayrshirelehmät ovat tulleet jonkin verran herkemmin yliaikaisiksi kuin maatiaislehmät. Tämä tulos on kuitenkin otettava tietyin varauksin, koska aineistoon eivät sisälly vielä, tutkimuksen ollessa kesken, kaikki maamme tarkastusyhdistyslehmät. Mielenkiintoista on todeta, että noin 13 % ayrshire- ja länsisuomalaisista kaksosia antaneista lehmistä on myöhem- min tullut mahoksi, vastaavan luvun itäsuomalaisten lehmien osalta ollessa ainoas- taan 5.3 %. Kysymyksessäolevat luvut ovat varsinkin kahden ensinmainitun koh- dalta huomattavan suuret, huomioon ottaen että lehmistämme aikaisemman tutki- mukseni mukaan keskimäärin noin 4—5 % tulee vuosittain mahoksi (47). Voidaan tietysti ajatella, että kaksosia antaneiden lehmien tyttäret olisivat emien hedelmällisyydestä johtuen täysi-ikäisinä säännöllisesti poikivia ja hedelmäl- lisiä. Kuten taulusta 7 ilmenee, ovat kysymyksessäolevat tyttäret kuitenkin olleet yliaikaisia suuremmassa määrin kuin lehmät karjoissamme keskimäärin ovat. Samaten on kaksosia antaneiden lehmien tyttäristä, jotka tutkimusaineistoa kerät- täessä ovat olleet melko nuoria, jo huomattavan suuri määrä tullut mahoksi. Tau- Taulu 7. Kaksosia antaneiden lehmien tytärten yliaikaisuus ja mahous. Table 7. Overtimedness and infertility of daughters of cows producing Utwins Mahoja InterfileYliaikaisia Overtimed Lehmiä Rotu kpl. j kerta Breed n:r of once cows ~ kpl- i 0/n:r i /o Ay. 271 59 21.8 L.S.K. 334 33 9.9 IS,K. 91 10 11.0 kertaa twice yli 2 kertaa yhteensä totalmore than twice kpl. n:r O kpl. n:r kpl. n:r kpl 0n:r 9 3.3 4 3 1.5 72 26.6 30 11.1 37 111 23 6.91 0.3 0.9 9 9 9 12 13.2 3 3.3 174 VILJO VAINIKAINEN lujen sja 6 perusteella arvostellen täytyy todeta, että kaksosia antaneet lehmät poikivat epäsäännöllisemmin väliajoin kuin lehmät karjoissamme yleensä tekevät ja lisäksi tulevat myöhemmin herkemmin mahoiksi. Kun tämä ominaisuus ilmenee myös tyttärissä, on kaksosten syntymistä nautakarjassa pidettävä haitallisena ominaisuutena. Pyrittäessä säilyttämään nautakarjan hedelmällisyys runsaana ja sitä edelleen kehitettäessä on vältettävä valitsemasta siitokseen kaksosia antaneita lehmiä. Yliaikaisuus. Kuten aikaisemmin on mainittu, on tutkimuksessa yliaikaiseksi merkitty, imoin kuin edellä kaksosia antaneiden lehmien suhteen meneteltiin, lehmä, joka n vähintään kaksi kertaa ollut yliaikainen. Samanaikaisesti on tarkasteltu, mil- iisiä yliaikaisten emien tyttäret ovat poikimisen säännöllisyyteen nähden olleet. fulokset ilmenevät te ukista 8. Taulu 8. Emien ja niiden tytärten yliaikaisuu Table 8. Overtimedness of mothers and their daughters Emät Mothers Tyttäret Daughters ! vähintään 2 her- \ ... vähintään 2 ker- itotn koko aineisto aa yöaikaisia poikmiisker a ine isto taa yöaikaisia poikimiskei kpl twice or more tOJa besni- . j twice or more tola Breed total ma- overtimed määrin tota j ma. overtimed määrin , . . laverage num- , . , ——— average numtenal n;r , ~ , . tenal n:r , . kpl. 0 , 'her of calvings kpl. j 0/ her of calving; n:r ' 0 n:r j /o Ay. 24091 383 1.6 7.1 410 22 5.4 3.6 L.S.K 30384 212 0.7 6.0 195 5 2.6 4.0 I.S.K. 28018 78 0.3 8.2 154 3.4 Tauluun sisältyvässä emä- ja tytäraineistossa on ollut yksilöjä, jotka ovat elin- aikanaan olleet neljäkin kertaa yliaikaisia. Taulun 8 mukaan on yliaikaisuus ayrshirekarjoissa ollut hiukan suurempi kuin maatiaiskanoissa. Sama suunta ilmenee tytärtenkin yliaikaisuudessa. Taulusta ilmenee lisäksi, että aineisto on tytärten kohdalta jäänyt melko pieneksi, vaikka on jouduttu ottamaan huomioon melko nuoriakin tyttäriä, kuten keskimääräisistä poikimiskerroista ilmenee. Itä- suomalaisten lehmien jälkeläisistä on ollut vaikea saada tietoja, ja siinä suhteessa tulos jää epäselväksi eikä ole toisiin rinnastettavissa. Ayrshire- ja länsisuomalaisten emien ja niiden tytärten tulosten vertailusta ilmenee, että yliaikaisten emien tyttä- ret ovat huomattavan suuressa määrin poikineet epäsäännöllisesti. Tämän mukaan näyttää ilmeiseltä, että yliaikaisuus aiheutuu myös perinnöllisistä tekijöistä ja että on vältettävä ottamasta elonomaksi vasikoita lehmistä, jotka ovat vähintään kaksi kertaa olleet yliaikaisia. Sanotun toimenpiteen välttämättömyyteen viittaa myös se seikka, että vähintään 2 kertaa yliaikaisista länsisuomalaisista emistä on myö- hemmin 24.5 %, ayrshirelehmistä 19.6 % sekä itäsuomalaisista 12.8 % tullut mahoksi. Tyttäristä ei vastaavia mahouslukuja ole saatu niiden nuoren iän vuoksi. PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN 17 Vastaavanlaista tilastoa voidaan esittää itäsuomalaisista lehmistä, jotka ovat olleet yliaikaisia tai mahoja ja jättäneet samanlaisia jälkeläisiä. Tietoja on saatu 30;stä sikiäväisyyteen nähden epäsäännöllisestä lehmästä. Näillä on ollut 136 ty- tärtä, joista 98 eli 72.1 % on ollut yliaikaista tai mahoa. Teloittavan suuri osa tyttäristä on siis perinyt taipumuksen epäsäännölliseen hedelmällisyyteen. Merkille pantavaa vielä on, ettei vain yliaikaisia, mutta mahojakin tyttäriä on ilmaantunut heti ensimmäisen poikimisen jälkeen. Edellämainittu tosiseikka ilmenee myös sonneihin nähden. Tämän selvittämi- seksi tekijä on saanut käytettäväkseen aineiston, jonka I.S.Km eläinlääkäri L. Porthan on kerännyt. Aineistossa on ensinnäkin otettu huomioon heikosti tiineh- tyviä jälkeläisiä jättäneet sonnit, joiden emät ja isänemä ovat olleet yliaikaisia tai mahoja. Tähän mennessä on tällaisia sonneja ollut yhteensä 49 ja niillä yhteensä 983 jälkeläistä, joista 244 eli 24.8 % on ollut epäsäännöllisesti tiinehtyviä tai mahoja. Mielenkiintoista on edelleen todeta, että 17 itäsuomalaisen siitoskyvyttömaksi osoittautuneen ja siitä syystä teurastetun sonnin joko emä, emänemä tai isänemä yksinään taikka kaikki kolme ovat olleet yliaikaisia tai mahoja. Nämä tapaukset jo sinänsä osoittavat, että siitossonneja valittaessa on tarkoin otettava huomioon niiden emien, emänemien ja isänemien sikiäväisyyden säännöllisyys, joka selvästi riippuu myös perinnöllisistä tekijöistä. Loppupäätelmät. Edelläselostetusta tutkimuksesta, jota edelleen jatketaankoko maan tarkastus- yhdistyksiin kuuluvia karjoja koskevaksi, on alustavasti ilmennyt seuraavat tosi- seikat. ]) Kaksosia antaneita lehmiä on ayrshirekarjoissa ollut 1.97 %, L .S.K:ssa 1.69 % sekä TS.Kissa 0.63 %. Poikimiskerran perusteella laskettuna on kaksosia edellämainitussa järjestyksessä lueteltuna syntynyt 0,33 %, 0,28 % ja 0.09 %. Kahdet kaksoset antaneita lehmiä on ayrshirekarjoissa ollut 18.6 %, L.S.Kissa 16.2 % ja TS.Kissa 14.7 % syntyneiden kaksosten kokonaismäärästä laskettuna. Kolme kertaa kaksosia antaneita lehmiä on mainituissa karjoissa ollut 3.0 %, 2.7 % ja 1.1 %. Ayrshire- ja L.S.K.- karjassa on kummassakin ollut yksi lehmä, joka on neljä kertaa antanut kaksoset. Yli 10 vuotta, joka tekijän aikaisemman tutkimuksen mukaan on lehmien keski-ikä, vanhoja kaksosia antaneita lehmiä on ollut ayrshire- karjoissa 15.9 % kaksosia antaneiden ay-lehmien kokonaismäärästä, länsi- suomalaisia lehmiä vastaavasti 19.6 % ja itäsuomalaisia 25.7 %. ) Syntyneistä kaksosista on eri karjoissa noin 50 % ollut eri sukupuolta, kun taas yksinomaan lehmä- tai sonnivasikoita kumpiakin on syntynyt noin 25 o/ ***' /n* 3) Kuolleena syntyneitä ja eloonotettuja kaksosyksilöjä on kaksosten koko- naismäärästä laskettuna ollut mainitussa järjestyksessä lueteltuna ayrshire- karjoissa 9.7 % ja 11.5 %, L.S.Kissä 13.1 % ja 8.7 % sekä I.S.Kissa 10.5 % ja 9.6 %. Lehmävasikkakaksosten kuolleenasyntyvyys on ollut pienin ja VILJO VAINIKAINEN176 eri sukupuolta olevien kaksosten keskuudessa suurin. Elovasikoita on rur saimmin otettu lehmävasikkakaksosista. Merkille pantavaa on, että eri sukupuolta olevista kaksosista on muutamissa tapauksissa lehmävasikka otettu eloon, vaikka se täysikasvuiseksi vartuttuaan tavallisesti jääkin mahoksi. 4) Eri kuukausina syntyneiden kaksosten lukumäärien erot ovat olleet melko pienet, mutta näyttää kuitenkin siltä kuin ayrshire- ja L.S.K.-lehmät yleensä syyspuolella sekä maalis—huhtikuulla sjmnyttäisivät runsaimmin kaksosia. ES.K.-lehmille ovat maalis- ja huhtikuu osoittautuneet erittäin antoisiksi kaksosten suhteen. Kuolleena syntyneitä kaksosia on kaikissa tarkastetuissa karjoissa ollut runsaimmin heinä—elokuussa. Kaksosten syntymävuonna saavutetut maidon- ja rasvantuotannot sekä5 maidon rasvapitoisuus ovat olleet jonkin verran pienemmät kuin vastaavat tuotannot edellisenä ja seuraavana vuonna. Sanotuilla eroilla ei kuiten- kaan ole sanottavaa käytännöllistä merkitystä. 6) Kaksosia antaneista lehmistä on kaksi tai sitä useamman kerran ollut yli- aikaisia ayrshirekarjoissa 9.1 %, L.S.K;ssa 2.7 % sekä I.S.K:ssa 2.0 %, vastaavan tuloksen ollessa kaikki lehmät huomioon otettuna edellämaini- tussa järjestyksessä 1.6 %, 0.7 % ja 0.3 %. Kaksosia antaneista lehmistä on tullut mahoksi 13.2% ayrshirekarjoissa, 13.3% L.S.Kissa ja 5.3% I.S.Kissa, keskimääräisen mahousprosentin ollessa meikäläisissä karjoissa noin 4—5 %. Kaksosten synnyttäminen rasittaa siis varsin ankarasti leh- män sukupuolielimisten toimintaa. 7) Kaksosia antaneiden lehmien tyttäret ovat nuoruudestaan huolimatta olleet runsaammin yliaikaisia ja mahoja kuin lehmät karjoissamme keskimäärin ovat. 8) Vähintään kaksi kertaa elinaikanaan yliaikaisena olleista lehmistä en ayrshirekarjoissa 19.6 % tullut mahoiksi, vastaavan luvun ollessa L.S.Kissa 24.5 % sekä I.S.Kissa 12.8 %. 9) Yliaikaisten lehmien tyttäret ovat olleet epäsäännöllisesti tiinehtyviä tai mahoja, useat jo heti ensimmäisen poikimisen jälkeen. 10) Tutkituilla 49:11 ä LS.K.-sonnilla, joiden emät ja isänemät ovat olleet yli- aikaisia tai mahoja, on 24.8 % lehmäjälkeläisistä ollut joko huonosti tiineh- tyviä tai mahoja. 11) 17:n siitoskyvyttömäksi osoittautuneen 1.5.K.-sonnin emä, emänemä tai isänemä ovat olleet joko yliaikaisia ja myöhemmin mahoja. Näiden tulosten käytännöllisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että kak- sosten syntyminen rasittaa lehmän sukupuolielimistöä ja saattaa useassa tapauk- sessa aiheuttaa mahoutta. Taipumus kaksosten synnyttämiseen on siis }ksi hedel- mällisyyttä alentava tekijä, jonka vaikutus tuntuu tyttärissäkin. Nautakarjan säännöllisen sikiävä isyyden säilyttämiseksi sekä edelleen kehittämiseksi ei kanta- eläimiksi eikä sonnienkaan emiksi ole otettava kaksosia antaneita lehmiä tai niiden jälkeläisiä. Yliaikaisuuden tarkastelun jditeydessä on selvinnyt, että kaksi ta useamman kerran yliaikaisena olleet lehmät ovat myöhemmin tulleet mahoiksi, ja PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKÄRJ VN HEDELMÄLLISYYTEEN 177 samaten on toistaiseksi pienestä aineistosta huolimatta kiistattomasti selvinnyt, että yliaikaisuus ja mahous riippuvat myös perinnöllisistä tekijöistä. Kestäviä siitoslehmiä ja -sonneja kehitettäessä on valinta näin ollen kohdistettava sellaisiin emiin, jotka muiden arvokkaiden ominaisuuksiensa lisäksi ovat osoittautuneet säännöllisesti tiinehtyviksi. Koska yliaikaisuus ja mahous saattaa johtua sellaisista ulkonaisista tekijöistä, joiden poistamisesta edellämainitut haitatkin häviävät, on mahdollista, että kestävien lehmien kehittämisessä saatetaan siitoksesta karsia mainitunlaisia modifikaatioitakin. Tämän välttämiseksi voidaan tietysti mahdolli- suuksien mukaan pyrkiä selvittämään, ovatko yliaikaisuuden ja mahouden aiheut- tajina ulkonaiset tekijät. Käsitykseni mukaan näin on syytä kuitenkin menetellä vain yhden kerran ilmenneeseen yliaikaisuuteen nähden ja erikoisesti, jos sitä ilme- nee samassa karjassa usealla lehmällä. Jos sitävastoin on kysymys toisesta tai useampikertaisesta yliaikaisuudesta tai mahoudesta, on sellaiset yksilöt ilman muuta karsittava siitoksesta. Vain näin ankaraa valintaa käyttämällä saadaan suurin varmuus siitä, että hedelmällisyyteen nähden epäedullisia perinnöllisiä tekijöitä omaavat yksilöt karsiutuvat siitoksesta. Tulosten varmistamiseksi sekä sikiäväi- syyteen vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi on aina tarkoituksenmukaista har- joittaakarjassa sukusiitosta eri linjoilla vuoron perään, edellytettynä että aineistoa on riittävästi. KIRJALLISUUSLUETTELO (1) Annila, Karjan uudistuskustannuksista. Karjatalous, p. 462—465, 1934 (2) Axelsson (Ref. Per Tuff 36). (3) Baur; Fischer; Lentz, Erblichkeitslehre und Rassenhygiene, 1923 '4) Boriss, Die Fruchtbarkeitskontrolle beim Milchvieh mit besonderer Beachtung der Beziehungen zwischen Ernährung und Fruchtbarkeit. Z. Züchtung, 16, p. 3, 1929. Butenandt, Ergebnisse und Probleme der biochemischen Erforschung der Keimdrüsenhormone Die Naturwissenschaft, 24, H. 34, 1936, 6) Davidson, Reproductive disturbances caused by feeding proteindeficient and calsium-deficient rations to breeding pigs. J. agricult. sei., 20, p. 233, 1930. Ref. Züchtungskunde, 1930, p. 551. Elpatjensky ja Horkin, Die Quantität und die Qualität des Spermas bei Zuchtböcken in ihrer Abhängigkeit von verschiedenen Faktoren. Owzewodstow, 5, p. 19—23, 1932 (russisch), Ref, Züchtungskunde, 1933, p. 22. (8) Eriksson, Heredity forms of sterility in cattle. Biological and genetical investigations, I. 1943. (9) Fels, Der Stand der neueren Forschungen über weibliche Sexualhormone. Züchtungskunde, 4, p. 143, 1929 (11) Funk, Die Vitamine, 1929 (12) Hammond, Fertility and sterility in domestic animals. Veterin. record 6,3, p, 45, 1926. (13) —l> Die Kontrolle der Fruchtbarkeit bei Tieren. Züchturgskunde, 3, p. 523, 1928. (14) Haring, Fruchtbarkeit und Fruchtbarkeitsvererbung in der Edelschweinzucht in der Provinz Sachsen. Diss. Halle. Neumann-Neudamm, 1934 (15) Höcker, Beiträge zur Kenntniss der Sexualvorgänge des Karakulschafes im Hinblick auf die künstliche Besamung Kühn-Archiv, 47, 1938. (16) Johansson, The sex ratio and multiple births in cattle. Zeitschrift für Züchtung, B, Tierzucht u. Züchtungsbiologie einschl. Tierernährg., 24, p. 183, 1932. (17) —i),— Inflytandet av åldern vid första kalvningen på kornas hållbarhet och produktion. (Der Einfluss des Alters beim ersten Kalben auf die Zuchtbenutzungsdauer und Leistung bei Kühen.) Kungl. Landtbruksakademiens Handlingar och Tidskrift, 1, 1930. (18) —»— Ärftlighet och husdjuravel, 1937. (19) Johnson, Relation of sheep to climate. Journ. of. Agricult. Res., 29, p. 491, 1924. (20) Keller, Die Bedeutung der modernen Vererbungslehre für die praktische, namentlich die land- wirtschaftliche Tierzucht. Allgemeine Betrachtungen über angewandte Vererbungslehre. Züchtungskunde, 6, 1931. (21) Klemola ja Knuuttila, Über das Vorkommen, das biologische und wirtschaftliche Verhalten der Bacillus Bang-Infektion etc. Journal of the scientific agricultural Society of Fin- land. Vol. 8. 1936. (22) Koch, Die Fruchtbarkeit der Haustiere urd ihre Bceinflussur g durch die Umwelt. Züchtungs- kunde, 8, p. 87, 1933. (23) Korkman, Om förekomsten av vattensotkalvar hos ayrshireboskapen i Finland N.J.F. Hft 7—B, 1940. (24) —»— Bidrag till frågan om ärftliga anlag för sterilitet hos våra mjölkkor. Nordisk jordbrugs- forsknirg, 1938. (25) Krieg, Das Reh in biologischer Betrachtung. Neumann-Neudamm, 1936. (26) Kronacher, Allgemeine Tierzucht, 11. Abtlg. Fortpflanzung, Variation und Selektion. Verer- bung. Anhang: Biometrik. 3. Aufl., 1924, IV Abllg. Die Züchtung, 3. Aufl., 1927. (27) Lagerlöf, Nils, Bristsjukdomar och ämnesrubbningar hos nötkreatur. Finsk veterinärtidskrift, 6. p. 245—272, 1941. (28) Langlet, Untersuchungen über die Vererbung und Abhängigkeit der Fruchtbarkeit bei Schafen. Kühn-Archiv, 36, 1933. (29) —l> Die Bedeutung, Abhängigkeit urd Vererbung der Fruchtbarkeit bei Schafen. Z. f. Schaf- zucht, p. 2, 1934. 30) Löwe, Der prozentische Fettgehalt der Wirdumer Herden, seine züchterische Begründung urd Verbreitung. Kühn-Archiv, 23, 1929. (31) »— Abhängigkeit und Vererbung der Fruchtbarkeit bei der grossen landwirtschaftlichen Haustieren unter besonderer Berücksichtigung des Rindes. Kühn-Archiv, 51. 1938. (32) Maslieff ja Zabiakina, Einfluss der Silage auf die Spermaprcduktion bei Hähnen. Archiv für Geflügelkunde, 9. p. 281, 1935. (33) Oppermann, Nichtbocken und Umbocken. Norddtsche Schäfereiztg, 28, p. 577, 1936. (34) Paloheimo, Lehmiemme käyttöaika ja sen pidentämismahdollisuudet. Karjatalous p. 299 306, 1935. (35) v. Patow, Untersuchungen über die Vererbung der Zwillirgsträchtigkeit bei Schafen. Z. Schaf- zucht, p. 225, 1933. (36) Per-Tuff, Erbliche Ferkelsterblichkeit. Z. f. Schweinez. p. 521, 1932. (37) Polowzow ja Nagajew, Die Spermatozoenprcduktion beim Pferde. 11. Mitt.; über den Einfluss der Ernährung auf die Spermatozoenprcduktion. Z Züchtung, 13, p. 395, 1929. (38) Prell, Über Tragzeitprobleme bei einheimischen Jagdtieren. Sonderdruck aus Tharandt Fors 1. Jahrb., 88, 11, Berlin 1937. (39) Rudy, Vitamine und Mangelkrankheiten, Berlin 1936. (40) Saur, Beziehungen zwischen Akklimatisation und Fruchtbarkeit. Süddtsche Ldw. Tierzucht, p. 27, 1931. (41) Scheunert ja Schiebeich, Vitamine und Avitaminosen. In Starg-W'irth: Tierheilkunde u. Tier- zucht, 10, Berlin 1932. (42) Schmaltz, Das Geschlechtsleben der Haussäugetiere, 3. Aufl. Berlin. 1921. (43) Sjollema, Neues aus dem Gebiet der Tierernährung und der Fortpflanzung 111. Über den Zu- sammenhang über Ernährung und Fortpflanzur g. Z. Züchtg., p. 51, 1926. 178 VILJO VAINIKAINEN PERINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN 179 (44) Stegen, Die Zucht des Hannoverschen Pferdes unter besonderer Berücksichtigung der Frucht- barkeitsverhältnisse. Arb. d. D.G.f.Z., 66, Hannover 1934. (45) Stieve, Über experimentell durch veränderte äussere Bedingungen hervorgerufene Rückbildungs- vorgänge am Eierstock des Haushuhnes. Arch. f. Entwicklnngsmech., 44, p. 531, 1918. (46) —»— Der Einfluss von veränderten äusseren Bedingungen auf die Ovarien der Molche. Verh. Anat. Ges, Jena, Erg.-H. Anat. Anzeiger, 53, p. 4, 1920. (47) Vainikainen, Über die auf die dauerhaftigkeit der ost- und westfinnischen sowie der ayrschire- kühe einwirkenden Faktoren. Journal of the scientific agricultural Scciety of Finland. Vol. 11. p. 198—212, 1939. (48) —l> Sukusiitoskokeita kanoilla (käsikirjoitus), 1946. (49) v. Wendt ja MÜller-Lenhartz, Beziehungen zwischen Ernährung und Unfruchtbarkeit der Milchtiere. Dtsche Ldw. Presse, 6, 1928. (50) Wille, Das Problem der Unfruchtbarkeit beim Rinde. Züchturgskunde, 12, p. 38, 1937. (51) —i)— Die Unfruchtbarkeit des Rindes als tierzüchterisches Problem. Der Forschungsdienst, 3,5, 1937. (52) —»— Die »Milchader» und ihre Beziehungen zur Sterilität des Rindes. Sonderdruck a. tier- ärztl. Rundschau, 44, 13, 1938. (53) Wriedt, Vererbungsfaktoren bei weissen Pferden im Gestüt Frederiksborg. Z. f. Züchlg., B. 1, 1924. (54) Zondek, Zur Biologie und Chemie der Sexualhormone. Naturw. Jahrg., 21, 3. (55) Wild, Ergebnisse von Schweineleistungsprüfungen, in Sonderheit Studien über die Ferkelent- wicklung nach Wiegeeigebnissen der Versuchswirtschaft Ruhlsdorf aus den Jahren 1923—1926. (Ref. Löwe 31). SUMMARY. SOME POINTS OF VIEW REGARDING THE EFFECT OF HEREDITARY FACTORS ON THE FECUNDITY OF CATTLE. Viljo Vainikainen. Zootechnical Institution, University Helsinki. Considering the decisive importance of fecundity on the whole'Finnish cattle-breeding industry, the author has tried in the following research, which still is in its first phases, to bring forth some points of view, with which the selection of animals to be bred together could be made still more effective. Material has soiar only been collected from the districts of south-western Finland and Kuopio agri- cultural associations. The former includes west-Finnish and Ayrshire cattle, the cattle of the Kuopio province agricultural association area, on the other hand, chiefly consisting east-Finnish home-breed. The number of born twins has been examineel in the research, their effect on production of the cow and later fecundity. In addition to this overtime calvings of cows have been examined, and to what extent breeding selection regarding proliferation can be rendered more effective on basis of this. A cow with an interval of 15 months or more between two successive calvings has been considered overtime. The material has been collected from reports sent to the Cattle-Breeding Dept, of the Agri- cultural Experimentary Institution by agricultural associations. Only cows who during their life-time have been more than twice overtime, have been recorded as overtimes. Material regarding twinresearch in the east-Finnish cattleremains for the time being considerably small, but the results have in anycace been published in this connection. The research continues and is extended to include all Finland’s 22 agricultural associations. VILJO VAINIKAINEN180 The most important results of research are explained in the following summary 1) Cows giving twins have totalled 1,97 % of the Ayrshire cattle, 1,69 % of the western-Finnisch cattleand 0,63 % of the east-Finnish cattle. The small number of twins, in comparison with other groups, in the east- Finnish cattle may possible be a results of poorer feeding conditions. Calculated on basis of a single calving and in the above mentioned order, the number of twins born has been 0,33 %, 0,28 % and 0,09 %. Cows giving birth to two pairs of twins have amounted to 18,6 % in the Ayrshire cattle, 16,2 % in the western-Finnish cattle and 14,7 % in the east-Finnish cattle calculated on basis of the total number of twins born. Cows giving three pairs of twins have totalled in the above order 3.0 %,2,7 % and 1,1 %. Both the Ayrshire and western-Finnish breeds include one cow who has given birth to four p-'irs of twins. Cows of an age higher than 10 years, which according to calculations made by the author is the average age of a Finnish cow, giving twins have totalled in the Ayrshire cattle 15,9 % of all Ayrshire cows giving twins, and correspondingly in the western-Finnish breed 19,6 % and in the east-Finnish breedg 25,7 %. 2) Twins including both sexes total about 50 % in the various breeds, and twins with only male or female calves about 25 % each. 3) Dead-born and back-to-life brought twin-individuals calculated from the total number of twins number in the above mentioned order in Ayrshire cattle 9.7 % and 11,5 %, in western-Finnish cattle 13,1 % and 8,7 % and in the east-Finnish cattle 10,5 % and 9,6 %. The birth of death-born female calves has been the smallest, and greatest among twins including both sexes. Female-calf twins have also included the greatest number of back-to-life brought calves. It is also worth observing that in some cases the female calf of a pair of twins including both sexes, has been brought to life, although it generally when mature remains infertile. 4) The differences in numbers of twins born during various months have been considerably small, but it seems, however, that both the Ayrshire and western-Finnish breeds generally give birth to more twins in the autumn and in March—April. With the east-Finnish breed March-—April months have also proven very succesful regarding twins. All examined breeds have included the greatest number of dead-born twins during July—August. 5) The production of milk and fats reached during the year of birth of twins, as also the fat- percentage in the milk, have been somewhat smaller than the corresponding productions during the year before and the year after. The mentioned differences however have no greater practical importance. 6) Cows twice or more overtimed included in those producing twins number in Ayrshire cattle 9,1 %, in western-Finnish cattle 2.7 % and in east-Finnish cattle 2,0 %, the corresponding percentages in the total cattles being 1,6 %, 0,7 % and 0.3 %. Of cows producing twins 13,2 % have become in- fertile in Ayrshire cattle, 13,3 % in western-Finnish cattle and 5,3 % in east-Finnish cattle, the average percentage of infertility in Finnish cattle being about 4-—5 %. The birth of twins thus severely over- strains the function of the cows sexual organs. 7) The daughters of twin-producing cows have despite their young age been more often overtime and infertile than the cows in the Finnish cattle to an average are. 8) Of cows who during their life-time have at least twice been overtime, 19,6 % in Ayrshire cattle have become infertile, the corresponding percentage in western-Finnish cattle beirg 24,5 % and in east-Finnish 12,8 %. 9) The daughters of overtime cows have become unregularly in calf or been infertile, some already after the first calving. 10) Of the 49 examined east-Finnish bulls, whose mothers and fathers mothers have been over- time or infertile, 24,8 % have produced cow-descendants which have been either weakly pregnant or infertile. 11) The mother or grandmothers from the fathers or mothers side, of the 17 east-Finnish bulls proved infertile, have either been overtime or later infertile. As a practical result of the above conclusions it can be established, that the birth of twins over- strains the sexual organs of the cow and can in many cases cause infertility. Inclination to giving twins in thus one of the factors decreasing fecundity, the effect of which is even felt in the daughters. In order to preserve regular pregnancy ot cattle and to advance it, cows producing twins or even their descendants ought not to be chosen as pedigree animals or even as parents of bulls. In connection with examining of overtime births it has become evident, that cows twice or more overtime have later become infertile as also despite for the time being considerably small material it has become unquestion- ably evident, that both overtimedness and infertility are also dependant on hereditary factors. When developing permanent breeding cows and bulls the selection has thus to be directed to such mothers, who in addition to their other valuable characteristics have regularly become pregnant. As both over- timedness and inferiltity can be results of such outside factors, the elimination of which also causes the above drawbacks to disappear, it is possible, that in developing permanent breeding cows even mentioned modifications can be removed from breeding. For avoiding this naturally the fact whether infertility and overtimedness are caused by outside factors can to the extent possible be found out. According to my own opinion, however, only single overtimednesses may cause any reason for this, and especially if it is noticed in several cows in the same cattle. If, on the other hand, a second or further overtimednes or infertility is in question these individuals must be without mercy eliminated from the breeding-stock. Only a sharp breeding selection of this description can guarantee that all individuals with unadvantageous hereditary factors regarding fecundity, are eliminated from breeding. It is always practical to use inbreeding in various lines in turn in the cattle to guarantee results and establish the factors effecting fecundity naturally presupposing that the material is sufficient. 181RINNÖLLISTEN TEKIJÄIN VAIKUTUS NAUTAKARJAN HEDELMÄLLISYYTEEN