ERI UUTTOMENETELM lEN VERTAILUA HELPPOLIUKOISEN FOSFORIHAPON ES 11NTYMISSUHTEI DEN SELVITTÄMISESSÄ ETELÄ-POH JANMAAN KASVINV IL JELYSKOEASEMAN KOEKENTÄLLÄ. Martti Salonen. Yliopiston maanviljelyskemian laitos, Helsinki. Saapunut 3. V. 10-1 Maan lannoitustärpeen selvittäminen on koko maanviljelyskemian kehittymis- ajan ollut sen keskeisimpiä tutkimusaiheita, sillä käsvinravintoäineiden saanti ratkaisee pääasiassa sadon suuruuden. Fosforihapon suuri merkitys kasvintuo- tannossa ja yleinen niukkuus viljelysmaissa on aiheuttanut, että sen esiintymis- ja liukenemissuhteiden tutkimiseen on uhrattu kenties enemmän työtä kuin muiden kasvinravintoaineiden ominaisuuksien tutkimiseen. Kuitenkaan ei vielä ole kek- sitty täysin tyydyttävää menetelmää fosfaattilannoituksen tarpeen määrittä- miseksi. Kun selvisi, että tuntemalla fosforihapon, kuten yleensä muidenkin kasvin- ravintoaineiden, kokonaismäärät ei vielä tiedetä kasvien käytettävissä olevia määriä, on sopivan määritysmenetelmän, ennen muuta uuttomenetelmän, keksi- minen ollut kasvinravintoaineiden määrityksessä pääasia. Alalla onkin tehty paljon työtä ja esitetty suuri määrä erilaisia määritystapoja (1, 2 ja 3). Tätä tarkoitusta varten sopivien analyysimenetelmien keksiminen ja kehitty- minen on antanut työlle lisää vauhtia ja tehnyt mahdolliseksi ottaa käytäntöön sellaisia määritystapoja, jotka eivät voisi tulla kysymykseenkään esim. painoana- lyyttisiä työtapoja käytettäessä. Tärkeimpiä näistä uusista analyysimenetelmistä on kolorimetrinen fosfaatin määritysmenetelmä, jolla tyydyttävällä varmuudella voidaan selvittää niinkin pienet määrät kuin 0.05 mg/1 P. Maa-analyysissä käytettäviä kasvinravintoaineiden määritystapoja voidaan erottaa kaksi eri ryhmää, biologiset ja kemialliset, sekä lisäksi välimuotoja, joista tärkein on NEUBAUERin (13) orasanalyysi. Kemiallisen kasvinravintoaineiden määritysmenetelmän arvon selvittämiseksi on sen antamien tulosten vertailu pellolla saatuihin tuloksiin (lannoituskoe) luon- nollisin ja lopuksi ainoa pätevä peruste. Kun kuitenkin kenttäkokeiden käyttämi- https://c-info.fi/en/info/?token=0uV1pJp7AurANUy_.7iEGVuawR1CJFs6V-l80Pg.Gs_02_MtdM8xKJfBgVnp4NrRXJvQFpBPctonueBIWLoRxB8Pqm4n0WKoIDgQrm_uogt9BsVl-9JcajM80v-GwkkSStYs4C0IyqMGV4DHAVf4k_gegtR87h4XprLgub2xa_slMy-VaXtjlAw4z0qevhv5oJGna_PPX-fvJA ERI UUTTOMENETELMTEN VERTAILUA FOSFORIHAPON SELVITTÄMISESSÄ 81 sessä tähän tarkoitukseen on monia vaikeuksia, on koetettu löytää myös muita vertailuperusteita. Parhaan tällaisen muodostaa epäilemättä tarkoituksenmukainen astiakoe (5). Sillä on kenttäkokeeseen verrattuna monia huomattavia etuja. Niitä ovat esim. riippumattomuus sääsuhteistä ym. häiriöistä, jotka aina uhkaavat kenttäkoetta, sekä se, että astiakokeeseen ja kemialliseen analyysiin voidaan käyt- tää täysin samaa määta. Eräs mahdollisuus vertailuperustan saamiseksi kasvinravintoaineiden määritys- menetelmän tuloksille on käyttää aineistoa alueelta, jonka ominaisuudet ja tarpeet tunnetaan pitkäaikaisen viljelyskokemuksen perusteella. Esilläolevassa tutkimuk- sessa on käytetty aineistoa, joka on saatu Etelä-Pohjanmaan kasvinviljelyskoe- aseman koekentältä Ylistarosta. Tämä alue sopi tarkoitukseen paitsi sen vuoksi, että sen kasvukyky on ollut v;sta 1927 alkaen monipuolisen ja pätevän tarkkailun alaisena, myös sen vuoksi, että siinä maan ominaisuudet ja lannoitustanne ovat eri osissa kenttää erilaiset. Etelä-Pohjanmaan koeaseman koekentän maaperäsuhteet. Koekentän maalajeista on Honkavaara (9) julkaissut kartan. Ne nähdään myös oheisesta kartasta (kuva 1). Samasta kartasta nähdään niinikään näytteen- ottopaikkojen sijainti ja numerointi. Siihen on myös kuvattu hehkutuskevennys eri osissa koekenttää. Pääosa koekenttää on Pohjanmaalla yleistä litorinasavea, joka kentän ylä- päässä on säilyttänyt alkuperäisen urpasaviluonteensa, mutta alapäässä on läheisen Kyrönjoen ja melko syvän puronuoman sekä kauan jatkuneen viljelyksen vaikutuk- sesta pintakerroksesta siinä määrin muuttunut, että se on nyt luettava ns. kevyeksi saveksi, joskin pohjalla on samaa sulfidipitoista »pikisavea» kuin kentän yläpäässä- kin. Keskivaiheilla koekenttää esiintyy pohjalla olevan, paikoin parin metrin päähän tulevan kallioselänteen päällä vanhempaa ns. ancylussavea, joka ominai- suuksiltaan huomattavasti poikkeaa sekä kevyestä savesta että urpasavesta. Kentän peräosä on aikoinaan ollut ohuen turvekerroksen peittämä, minkä vuoksi se on hyvin multavaa. Tällainen hapan urpasavimulta on Pohjanmaalla hyvin yleistä kauempana jokivarresta olevilla pelloilla. Aineiston hankkiminen. Tutkimusaineiston keräsin kesällä 1939. Koko koekentälle, 12.84 ha, suunni- teltiin näytteenottoverkosto 40x40 m:n välimatkoin, jolloin näytteenottopaikkoja tuli keskim. 6.8 kpl/ha. Maanäytteet otettiin maakairalla (Maatalouskoelaitoksen maatutkimusosaston käyttämää mallia) siten, että kustakin näytteenottopaikasta otettiin 1 m2:n alalta 10 kairausta, jotka yhdistettiin. Samalla tehtiin havainnot kyntömullan paksuudesta, joka kauan jatkuneen tasaisen kynnön vuoKsi ei paljoa vaihdellut. Kyntömultanäytteet otettiin sen Koko paksuudelta. Samalla tavalla otettiin myös jankkonäytteet välittömästi kyntömullan alta muusta pohjamaasta erottuvasta s—lo5—10 sm paksusta kerroksesta, ja pohjamaanäytteet 50—80 sm:n syvyydestä. Näytteet saivat kaivua ilma- kuiviksi, hienonnettiin huhmarissa ja seu- lottiin 2 mmm seulalla. Happamuus ja kalkkipitoisuus. Fosfaattien liukoisuussuhteet riippuvat suuressa määrässä maan happamuudesta ja kalkkipitoisuudesta (7 ja 23). Niinpä tutki- musaineistosta selvitettiin nämä perustavaa laatua olevat ominaisuudet. pH-mittaukset tehtiin kuivaamisen ja homogenisoimisen jälkeen tavalliseen tapaan vesilietoksesta. Niiden tulosten mukaan on piirretty happamuusnartta alueesta, kuva 2. Nähdään että maan happamuus lisääntyy suuresti kentän perälle päin. Vähiten happa- mia ovat ancylussaven alue ja kentän etupää. Kalkkipitoisuus selvitettiin Tuorilan (22) esittämällä menetelmällä käyttäen uutta- miseen 1 n. NH.Q suhteessa 1:50.1 Vaihtu- van kalkin määrät nähdään kartasta, kuva 3, jossa luvut merkitsevät kg/ha Ca kjmtö- multakerroksessa. Kun kalkkipitoisuuskart- taä verrataan happamuuskarttaan, huoma- taan niissä melkoinen samannäköisyys. Huo- mattavin poikkeus on kentän keskivaiheilla pitkälle ulottuva, vähän vaihtuvaa kalkkia sisältävä alue, josta ei näy vaikutusta happa- muuskartassa. Myöskään suurimman kalkki- pitoisuuden ja korkeimman pH:n alueet ei- vät käy yhteen. Tuorila (22) on osoittanut, että pH ja kalkkipitoisuus eivät läheskään aina ole suorassa suhteessa. Helppoliukoinen fosfori eri menetelmillä. S PURW AYn kenttämenetelmä. Amerikkalainen Spurway (19) on esittä- nyt tärkeimpien kasvinravintoaineiden mää- rien selvittämiseksi nopeasti ja vähin apukeinoin suoritettavia puolikvantitatii- 1 Vaihtuvan kalkin määritykset on tehnyt maat. ja metsät, kand. Risto Valtonen 1945 Yli opiston maanviljelyskemian laitoksella laudaturtyönsä yhteydessä. Kuva 1. Näytteenottopaikat, maalajit ja hehkutuskevennys. Fig. i. Places where soil samples are taken, soil classes and loss of ignition. Hehkutuskev. = loss of ignition. Maalajit = soil classes. Urpasavi = muddy clay, kevyt lito- rinasavi= light litorina clay, jäykkä ancylussavi = heavy ancylns clay. 82 MARTTI SALONEN ER UUTTOMENETELMIEN VERTAILUA FOSFORIHAPON SELVITTÄMISESSÄ 83 visia »testejä». Samantapaisia kenttämenetelmiä ovat esittäneet useat muutkin amerikkalaiset maaperäntutkijat. Niiden soveltamista on Suomessakin yritetty (16),. eivätkä tulokset ole olleet kielteisiä ainakaan paljon suuritöisempiin labora- toriomenetelmiin verrattuina (11). Kuva 2. Koekentän happamuussuhteet. Fig. 2. Acidity relations of the experiment field. Kuva 3. Vaihtuva kalkki kg/ba Ca. Fig. 3. Exchangeable calcium kgfha Ca Esilläolevasta aineistosta tein Etelä-Pohjanmaan koeasemalla kesällä 1939 helppoliukoisen fosforin määritykset Spurwayu esittämällä menetelmällä. Tein pieniä muutoksia menettelytapaan saadakseni sen hieman täsmällisemmäksi. Kuva 4. Spurwayu menetelmän mukaan liu- keneva fosforihappo kg/ha P. Fig. 4. Phosphoric acid dissolved by Spurway’s method kg/ha P. Kuva 5. EoNERin menetelmän mukaan liuke- neva fosforihappo kg/ha P. Fig. 5. Phosphoric] 'acid dissolved hy Egner’s method kg/ha P. 84 MARTTI SALONEN SpuRWAYn esittämä menettelytapa on epämääräinen käytettävien kovin pienien maamäärien vuoksi ja sen vuoksi, että reagenssien lisääminen tapahtuu tiputta- malla Ja syntyvää väriä verrataan paperille painettuun skaalaan. Käyttämäni Kuva 6. Tuuocin ja Deanlu menetelmän mukaan liukeneva fosforihappo kg/ha P. Fig. 6. Phosphoric acid dissolved by Truog’s and Dean’s method kg/ha P. Kuva 7. Asetaattipuskurimenetelrnän mukaan liukeneva fosforihappo kg/ha P. Fig. 7. Phosphoric acid dissolved by the asetate buffer method kg/ha P. 85ERI UUTTOMENETELMIEN VERTAILUA FOSFORIHAPON SELVITTÄMISESSÄ MARTTI SALONEN86 muunnos oli seuraava; 5 ml maata (mitattu erityisellä mittakauhalla) ja 30 ml 0.025 n. CH3COOH pantiin 100 ml:n pulloon ja ravistettiin hyvin sekaisin. Uuttoneste sai vaikuttaa 2t, jona aikana ravistettiin 4kertaa. Suodatetusta uutteesta tehtiin kolori- metrinen fosfaatinmääritys koeputkessa ja värejä verrattiin samanlaisissa putkissa oleviin vertailuväreihin. SnCl2-liuos oli tehty SnCl2 :sta ja väkevästä HCLsta (15). Saadut tulokset laskettiin P:ksi kg/ha kyntömultakerroksessa ja merkittiin karttaan, kuva 4. Saadut fosforimäärät ovat hyvin pieniä. Kun näin saatua, äärim- mäisen helppoliukoisten fosfaattien esiintymistä kuvaavaa karttaa verrataan vaih- tuvan kalkin määriä esittävään karttaan, kuva 3, huomataan niiden olevan hyvin samannäköisiä. Ainoastaan havaintopisteessä 26 (kuva 1) on selvä ristiriita. On ilmeistä, että näin miedolla käsittelyllä, uutteen pH n. 4.0, saadaan liukenemaan etupäässä vain kalsium- (ja magnesium-)fostaatteja. Ec,nÉ R i n laktaattimenetelmä. Egnér (5 ja 6) on esittänyt helppoliukoisen fosforihapon määrittämiseksi menetelmän, jossa uuttamiseen käytetään kalsiumlaktaatin ja suolahapon seosta. Tämä pitkälle kehitetty menetelmä on tullut Ruotsissa yleiseen ja erittäin laajaan käyttöön. Myös Saksassa se oli voimakkaasti valtaamassa alaa ja olisi todennäköi- sesti ennen pitkää syrjäyttänyt siellä joaikaisemmin suhteellisen laajaan käytäntöön päässeen Neubauerui orasanalyysin. Siellä varsinkin Riehm (14) kehitti tätä menetelmää todellista pikamenetelmää kohti. Aineistostani tein kesällä 1945 EGNÉRin mukaan liukenevan fosforihapon määritykset. Työssä seurasin tarkoin EGNÉRin ohjeita, mutta lukuihin ei ole kui- tenkaan tehty hänen esittämiään korrektioita maan savi- ja humuspitoisuuden sekä pH:n mukaan. Nämäkin luvut laskettiin kg/ha P kyntömultakerroksessa ja merkittiin karttaan, kuva 5. Kuten kartasta näkyy, ovat EGNÉRin luvut paljon suurempia kuin Spurwayb mukaan saadut. Ne sijoittuvat myös kartalle melkoi- sesti toisin, eivätkä seuraa läheskään kalkkipitoisuuskartan piirteitä. TRUOGin rikkihappo - ja ammoniumsulfaattimenetelmä. Truog ja Dean (20) ovat esittäneet maan fosfaattien uuttamiseksi menetelmän 0.002 n. H 2S04;llä, jossa on 3 g/l(HN 4 ) 2S0 4 . Liuoksen pH on 3.0. Tätä käytetään hyvin väljässä uuttosuhteessa 1 ; 200 ja huiskutetaan ]/2 t. Tämä menetelmä on kirjallisuuden mukaan Amerikassa hyvin arvossa pidetty ja laajassa käytännössä. Kesällä 1945 tein myös TRUOGin menetelmällä fosfaattimääritykset aineistostani. Saadut luvut ovat vieläkin suurempia kuin EGNÉRin menetelmällä saadut. Ne esitetään kartassa 6 laskettuina kg/ha P kyntömultakerroksessa. Lukujen sijoittu- misessa on melkoista samantapaisuutta EGNÉRin menetelmällä saatujen lukujen kanssa, vain havaintopisteissä 21, 85 ja 86 on suurehko ristiriita. Menetelmä asetaattipuskurilioksella. Kuultuani Etelä-Pohjanmaan koeaseman johtajan maist. T. HoNKAVAARAn mielipiteen edellä esitettyjen tulosten yhteen käymisestä sen käsityksen kanssa, mikä hänellä oli koekentän eri osien fosfaattilannoituksen tarpeesta, yritin sommitella menetelmää, jonka tulokset mahdollisimman suuressa määrässä kävisivät yksiin saa- tujen viljelyskOKemuKsien kanssa. Menetelmän olisi sa- malla oltava käytännöllinen suorittaa. Saatujen koke- musten mukaan sen tuli muistuttaa SpuRWAYn menetel- mää, mutta uuttonesteen piti käsitykseni mukaan olla hieman vahvempi. Menetelmän tuli olla myös täsmälli- sempi kuin Spurwayu menetelmä. Uuttonesteeksi valitsin tavallisen asetaattipuskurin pH 3.7 (4), 180 ml 1 n. etikkahappoa ja 20 ml 1 n. natriumasetaaitta litrassa. Natriumasetaatin vaihdoin ekvivalenttiin määrään kalsiumasetaattia, jotta uute olisi paremmin kirkastuvaa. Asetaattipuskurilla on laktaattipuskuriin verrattuna muutamia etuja. Se ei ole lainkaan altis pilaantumaan mikrobiologisesti, mikä laktaatti- liuoksessa on melkoinen haitta. Lisäksi se ei näinkään suuressa konsen- traatiossa haittaa kolorimetristä fosfaatinmääritystä, kuten laktaatti tekee. Ase- taatti kyllä lisää sinisen värin intensiteettiä, mutta sen huomioonottaminen ei tuota vaikeuksia. Uuttonesteen otin näin väkeväksi, 0.18 n. etikkahapon suhteen, sen vuoksi, että pidin tarpeellisena, ettei uutteen pH muuttuisi käytettävässä ahtaan- laisessa uuttosuhteessa, 1: 10, vaikka jossakin maanäytteessä olisi runsaastikin happoja neutraloivia aineita. Uuttosuhteen halusin nimenomaan 1; 10, sillä silloin on tulosten laskeminen helpointa. Analyysiin käytettävän maamäärän otin mit- taamalla. Tuloshan on kuitenkin aina laskettava tilavuusyksikköä kohti. Jos analyysiin otetaan suoraan tilävuusmitta maata, päästään tilavuuspainon määri- tyksestä ja yhdestä laskutoimituksesta. Maaerän mittaamisessa yritin soveltaa Egnerui (5) esittämää periaatetta. Tarkoitusta varten teetin erityisen mittakäuhan, kuva 8. Siinä on varrellinen, var- sinainen mittakauha, jonka tilavuus on 10 ml, ja sen päälle asetettava, suppilolla varustettu ja irroitettava apuholkki. Laite täytetään maalla ja koputetaan tiuk- kaan, kuten Egnér on esittänyt. Sen jälkeen holkki poistetaan ja kauhan sisältö tasataan esim. veitsen hamaralla. Näin saadaan 10 ml maata. Laitteella sain tyy- dyttävän tasaisia painomääriä, mutta sen käyttö osoittautui hitaaksi. Punnitseminen on paljon nopeampaa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että maasta tehdään vain tämä yksi määritys tai näin saadusta uutteesta tehdään useampia määrityksiä, on tällai- sen mittakauhan käyttö edullista. Nopeampaan mittaukseen voitaisiin todennä- köisesti päästä, jos keksittäisiin jokin riittävän täsmällinen puristamismenetelmä. Itse uuttaminen tehtiin siten, että 10 ml maata pantiin 200 ml:n pulloon, lisät- tiin 100 ml esitettyä uuttonestettä ja huiskutettiin 1 t. Kokeilin myös mahdollisuutta suodattamisen pois jättämiseksi. Uute kirkas- tuu riittävästi, jos se saa seistä 2—4 vrk, mutta tänä aikana vähenee sen fosfaatti- pitoisuus joko mikrobiologisista syistä tai pidättymisen vuoksi. Yhden vrkai aikana ei ilmiö vielä tule tuntuvaksi, mutta uute on useimmissa tapauksissa hieman samea. Uutteen pipetoiminen laskeutuneen maakerroksen päältä analyysiä varten käy kyllä, kun noudatetaan sopivaa menettelytapaa. Jos uutteen analysoiminen suodatta- Kuva 8. Maaerän mittaa- miseen käytetty kauha. Fig. 8. Spoon used for mea- suring the quantity of soil. 87ERI UUTTOMENETELMIEN VERTAILUA FO3FORIHAPOV SELVITTÄMISESSÄ 88 MARTTI SALONEN mätta kävisi päinsä, säästäisi se melkoista työtä ja kustannuksia. —Tässä esitetyt tulokset on saatu tavalliseen tapaan suodatetuista uutteista. Menetelmällä saadut luvut nähdään kartasta 7. Väljemmästä uuttosuhteesta ja väkevämmästä uuttonesteestä johtuen ovat luvut tuntuvasti suurempia kuin Spur- WAYn menetelmällä saadut, kartta 4, mutta niiden mukaan piirretty kartta muis- tuttaa kuitenkin suuresti Spurwayu luvuista saatua. Käytetyillä menetelmillä saatujen tulosten vertailua eri maakerroksissa. Viljelystoimenpiteillä on suuri vaikutus kasvinravintoaineiden esiintymis- ja liukenemissuhteisiin samoinkuin moniin muihinkin maan ominaisuuksiin. Myös humuspitoisuudella on tunnetusti suuri vaikutus fosfaattien liukenemissuhteisiin (8 ja 23). Jotta olisi saatu selvitystä siihen, missä määrin mainittujen tekijöiden (humuksen määrää ilmentää tässä hehkutuskevennys) vaikutus tulee näkyviin tässä vertailtavana olevien menetelmien antamissa luvuissa, tehtiin muutamista näytteenottopisteistä määritykset myös jankko- ja pohjamaanäytteistä, jolloin molempien tekijöiden vaikutus vähenee alaspäin mentäessä. Saadut tulokset nähdään taulukosta 1. Havaintopisteiden sijainti nähdään kartasta 1. Lukujen tarkastelussa voidaan ensiksikin havaita, että eri havaintopis- teistä saadut pH-luvut ja vaihtuvan kalkin määrät vaihtelevat eri maalajeille luon- teenomaiseen tapaan. Happamuus lisääntyy alaspäin mentäessä muissa paitsi ancylussavessa. Kalkkipitoisuus vähenee hiukan alaspäin mentäessä. Tässä on otettu mukaan myös helposti liukeneva (0.01 n. HCI uuttosuhteessa 1: 50) rauta. Yhtä hyvin tai ehkä paremminkin olisi voitu selvittää helposti liu- keneva aluminium, mutta sen määrittämiseen ei ollut tilaisuutta. Raudan ja alu- miniumin liukenemissuhteet ovat kuitenkin siinä määrin samanlaiset (17), että toi- sen perusteella saadaan käsitys toisestakin. Kyntömullassa ei raudan liukenemis- luvuilla ole suurta eroa eri havaintopisteissä, mutta kuitenkin voidaan havaita, että urpasavesta sitä liukenee hieman enemmän kuin muista maalajeista. Viljelyk- sen vaikutuksen ja humuksen määrän vähentyessä jankkoon mentäessä erot rau- dan liukenemissuhteissa selvenevät, ja teroittuvat yhä pohjamaahan mentäessä. Urpasavessa ja kevyessä savessa liukenee pohjamaasta paljon enemmän rautaa kuin kyntömullasta, kun taas ancylussavessa raudan liukeneminen on pohjamaassa sama kuin kyntömullassakin. Fosfaattien liukenemisessa eri kerroksista on yleisenä piirteenä, että liukenemi- nen vähenee alaspäin mentäessä. Hyvin selvä ja kaikissa maalajeissa ilmenevä tämä väheneminen on heikoilla uuttotavoilla, Spurwayu menetelmällä ja asetaatti- puskurimenetelmällä. Myös EGNÉRin menetelmällä on tämä väheneminen selvä urpasavessa, vähemmän selvä ancylussavessa ja pienin kevyessä savessa. I'RUOGin menetelmällä saadut luvut poikkeavat tässä suhteessa melkoisesti muista. Urpa- saven ja kevyen saven kohdalla on kyllä havaittavissa vähenemistä alaspäin men- täessä, mutta ancylussaven kohdalla huomataan melkoista lisääntymistä. Uutto- menetelmän antamat tulokset ovat tässä suhteessa verrattavissa puhtaalla mine- raalihapolla saataviin (17). Taulukko 1. Eri menetelmillä saatu helppoliukoinen fosfori muutamissa havaintopisteissä kyntö- mullassa, jankossa ja pohjamaassa. Table i. Easily soluble phosphorus, received by different methods, in some observation points in ploughing layer and subsoil. j I CÖ 2 vo ’g Helppoliukoinen P mg/1 maata StiS ® v* ft?o® 6 Easily soluble P mg/1 soil ££ b c Ä cs S I.- ** ftps c .is £ bß — O £JR 9•~ 3 fc. ripN,-^ , i C "“4 _ j-- cP c 3 Cj R oj « ös O Maalf 3-1 pH "Ba % « e, |§ O>C?Eö fc c Soil 2 _ g- $ > 5 o §, ■§ M ''h"Sis g a ° s« £=s^sr li | = | s s e ii =i*iSI I- H'" I« i f _ o C