MAATALOUDEN TULO VALTER LINDBERGIN TUTKIMUKSESSA »SUOMEN KANSANTULO VUOSINA 1926-1938». Rurik Pihkala. Saapunut 19. VI. 1946 Painosta ilmestyi syksyllä erittäin mielenkiintoinen, yllämainitulla otsikolla varustettu tutkimus. 1 Siinä selvitetään Suomen kansantuloa vuosina 1926—1938 tavalla, johon on syytä kiinnittää huomiota. Kansantulo on jaettu seuraaviin alaryhmiin; maatalous ja sen sivuelinkeinot, kalastus ja metsästys, metsätalous, teollisuus, käsityö ja kotiteollisuus, rakennus- toiminta, kuljetus ja liikenne, kauppa ja siihen liittyvät elinkeinot, pysyväisten kulutushyödykkeiden käyttö, vapaat ammatit, kotitäloustyö ja julkinen toiminta. Kustakin alaryhmästä lasketaan ensin bruttotulo, josta sen jälkeen, kun on suori- tettu ryhmään kuuluvat vastaavat vähennykset, saadaan lopullinen ns. puhtotulo. Tutkimuksen alkuosassa (luvuissa I—V) käsitellään niitä yleisiä perusteita, käsitteitä, menetelmiä ja hintoja, joiden mukaan tällaisia tutkimuksia yleensä on suoritettava, ja sitten selvitetään vielä yksityiskohtaisesti, miten kukin laskelma tässä tutkimuksessa on laadittu. Tämä osa teoksesta on erittäin mielenkiintoinen ja ansiokas ja osoittaa, kuinka vakavasti tutkija on tehtävänsä ottanut. Mene- telmät, joita on käytetty, on perinpohjaisesti selostettu, ja menetelmien valinta on yleensä osunut oikeaan. Määritelmien suhteen on kuitenkin huomautettava, että tulo- ja tuotto-käsitteet eivät ole selvät. Se käy ilmi esim. siitä (siv. 146), että käsitteestä puhtotulo on käytetty nimitystä nettotuotto (Reinertrag), vaikka Reinertrag on vallan toista kuin tri Lindbergin puhtotulo. Vaikka menetelmiin nähden ei olekaan muistuttamista ja laskelmatkin yleensä on suoritettu sillä tavalla, että lukija tulee vakuuttuneeksi niiden paikkansapitävyydestä, niin kuitenkin täytyy valittaen tulla siihen tulokseen, että mikäli asia koskee maataloutta, eivät tutkimuksen tulokset, vaikka menetelmät hyväksytäänkin, ole käsitykseni mukaan oikeat. Olen sitä mieltä, että maatalouden kansantaloudellinen tulo kokonaisuu- dessaan ja sen osat, kasvinviljely- ja kotieläintulo, molemmat ovat virheellisesti lasketut, kuitenkin niin, että koticläintulon ja kasvinviljelytulon suhde on suun- nilleen oikea sen vuoksi, että osapuilleen samansuuruinen virhe on kummassakin sillä tavalla, että virheet suhdetta määritettäessä tasoittavat toisensa. Kun maa- 1 Valter Lindberg: Suomen kansantulo vuosina 1926—1938. Suomen Pankin Suhdanne- tutkimusosaston Julkaisuja, B: 1, 1943. https://c-info.fi/en/info/?token=c2nmBjt9rWnsq1_L.fewtIR1VBksYfasQc7BlIQ.cBB9NfmPKP3Gc7zm-G8eDrDXk8R1Ksp99dkKRZX99KBFEGFVO2x5HJ5DsZefcXZRKKFwpJUDIZ68inJJFsuu59MoKo9Ksysv7OvQhFsCIEGQUSq4TWrIyWfOkR4QXCkALTnRNSpNOBQ4DcoCTEtwv7gGJoHJ_Yv9Qc_L 116 RURIK PIHKALA talouden asiantuntijana tätä tutkimusta laadittaessa on ollut tri Willandt, en voi sanoa, kuinka paljon näistä virheistä on vastuussa tri Lindberg ja kuinka paljon tri Willandt; kuitenkin epäilemättä molemmat ovat näistä tuloksista vastuussa. Kun esitän tällaisen väitteen tuloksien virheellisyydestä, on velvollisuuteni lähteä tarkemmin perustelemaan sitä. Kansantaloudellinen tulo maataloudessa voidaan määrittää joko käyttäen, kuten tri Lindberg on tehnyt, ns. reaalimenetelmää tai myös laskemalla se esimer- kiksi seuraavan prof. E. Laurin kaavan mukaan h EV = (LA + St + ZS) + (Li -f- Zv), jolloin EV = kansantaloudellinen tulo, LA = palvelusväen palkat ZS = maksettavat korot. St = verot, L t = yrittäjäperheen arvioitu palkka ja ZV = puhtaan omaisuuden korko. Tämä kaava voidaan johtaa myös sellaiseen muotoon, että kansantaloudelli- nen tulo (EV) on = palvelusväelle maksetut palkat ja yrittäjäperheen arvioitu palkka, siis yleensä palkat ja tähän lisättynä verot ja puhdastuotto. Kun Suomessa puhdastuotto-käsitteeseen sisällytetään maatalouden verot, voidaan maatalouden kansantaloudellinen tulo meillä siis laskea siten, että palkkoihin lisätään maatalou- den puhdastuotto (ns. verotettava puhdastuotto).2 Kansantuloa laskettaessa on muistettava, että tulos on joka tapauksessa summittainen ja pitää siis paikkansa vain ylimalkaisena. Mutta jos menettelytavat ovat oikeat, täytyy eri tavoilla saatujen summittaistenkin laskelmien käydä suunnilleen yhteen. Maataloudessa on vuosittain käytetty n. 188 miljoonaa muunnettua miehen työpäivää. Jos muunnetun työpäivän hinnaksi esim. v. 1938 arvioidaan 35 mk päivältä, tulee tästä jo yli 5,5 miljardia markkaa. 3 Tällöin herää epäilys, ettei tri Lindbergin tulos, joka ei minään vuonna nouse maatalouden kohdalla yli 6 mil- jardin, voi olla oikea, koska maatalouden palkkoihin pitäisi vielä lisätä puhdas- tuotto kansantaloudellisen tulon saamiseksi. Tri Lindberg on saanut tämän tuloksen, kuten edellä mainittiin, ns. reaali- menetelmää käyttäen. Hän on sitä mieltä, että on uskallettua esittää varmoja laskelmia siitä, kuinka paljon maataloudessa käytetään perheen jäsenten työtä, palkattua tai palkkaamatonta (siv. 31). Epäilemättä tällainen laskelma onkin summittainen. Varminta olisi kuitenkin ollut, että olisi laskettu tulokset molem- milla tavoilla ja vertailtu niitä keskenään. Tämä olisi tietenkin aiheuttanut lisää työtä, jota tri Lindbergin laaja ja arvokas tutkimus on jo tällaisenaankin vaatinut erittäin paljon. Kuten jo aikaisemmin sanoin, hyväksyn tri Lindbergin käyttämän reaalimenetelmän, mutta olen sitä mieltä, että menetelmää sovellettaessa on sat- tunut virheitä. 1 Laur, E., Grundlagen und Methoden der Bewertung, Buchhaltung und Kalkulationen in der Landwirtschaft. 3 Aufl,, siv. 115. 2 Tutkimuksia Suomen maatalouden kannattavaisuudesta (Maataloushallilus). 3 K. U. Pihkala, Hintakomitean laskelmat v. 1944 ja Maatalous 1945, N:o 2, siv. 35 SUOMEN KANSANTULO v. 1926—1938 117 On syytä tässä ensin lähemmin selostaa eräitä tri Lindbergin esittämiä määri- telmiä ja menetelmiä, jotka antavat selvän kuvan siitä, mihin hän on tutkimuk- sessaan pyrkinyt. Tulon määritelmän hän on esittänyt seuraavasti: »Tulo on niiden hyödyk- keiden summa (hyödykkeiden summan arvo), joka kertyy tietylle taloussubjektille tietyn ajan kuluessa ja on tämän subjektin käytettävänä tarpeiden tyydyttämi- seksi, edellyttäen suunnitelmallista taloudellista toimintaa taloussubjektin taholta.» Maatalouden ja sen sivuelinkeinojen kokonaistuottoa laskettaessa tri Lindberg on laskenut kasvinviljelyn kokonaistuottoa määrittäessään sadon määrät ja arvot ottaen perustaksi maataloustilaston viralliset sato- ja pinta-alatiedot vuosilta 1926—1938, tehden niihin kuitenkin eräitä välttämättömiä oikaisuja. Paitsi pellon tuottoa, johon sisältyy myös niitystä saatu tuotto, on laskettu kasvitarha- viljelyn tuotto, myyntituottoisen puutarhaviljelyn tuotto ja metsämarjojen tuotto. Ensi silmäykseltä kasvinviljelyn tuotto näyttää erittäin tarkasti lasketulta, siinä kun esim. sellainenkin monen mielestä vähäarvoinen erä kuin metsämarjojen tuotto ja juurikasvien naatit on laskettu mukaan. Mutta laidunmaita ja niistä saatua tuottoa ei ole otettu huomioon (s. 53 ja 56). Laiduntuoton pois jättämistä ei ole millään tavalla perusteltu; on vain tultu yksinkertaisesti tällaiseen tulokseen. Seurattaessa tri Lindbergin teoksessaan esittämiä teoreettisia selvittelyjä tullaan selvästi siihen tulokseen, että laidunrehuyksiköt olisi ollut otettava mukaan. Miksei niitä yhtä hyvin oteta satona huomioon kuin esim. metsämarjojen satoa? Nehän ovat epäilemättä hyödykkeitä nekin, hyödykkeitä, jotka ovat kertyneet tietylle taloussubjektille tietyn ajan kuluessa. Niinikään ne ovat olleet tämän subjektin käytettävänä tarpeiden tyydyttämiseksi. Laitumen pois jättämistä voitaisiin jotenkin perustella nettolaskelmassa sillä, että laidunrehuyksiköt tulevat vähennettäviksi tuotosta, joka saadaan karjataloudesta. Mutta samoinhan on esim. olkien ja juurikasvien naattien laita, joiden rehuyksikköarvo on otettu mu- kaan (s. 35). On ilman muuta selvää, että laidunrehuyksiköt on otettava huomioon kasvinviljelyn kokonaistuottoa määritettäessä ja sitten taas vähennyksissä karja- talouden tuottoa laskettaessa. Laidunrehuyksiköiden pois jättäminen tuntuu sitäkin merkillisemmältä, kun tässä ei ole kysjmiyksessä mitkään pienet summat, vaan sangen valtavat sekä rehuyksikkömäärät että niiden raha-arvot. Mielestäni olisi kyllä voinut jättää pois sellaiset kuin naatit ja oljetkin ja käyttää vanhaa laskutapaa, jossa oljet peltoviljelypuolella ja lanta karjatalouspuolella pannaan vastakkain, mutta menetelmää, että laidunrehuyksiköt ilman muuta jätetään maataloustuotosta pois, ei voida hyväksyä. Olen seuraavassa laskenut laidunrehu- yksiköiden määrän käyttäen perustana tilastosta saatuja vuotuisia kotieläinmääriä ja lukuja, jotka osoittavat, paljonko eri kotieläimet keskimäärin kesän aikana käyttävät laidunrehuyksiköitä. Lypsylehmien käyttämäksi laidunrehuyksikkö- määräksi on otettu vuosittain karjantarkastuskirjanpidosta saadut luvut. Hevos- ten, nuorenkarjan, lampaiden, vuohien ja porojen kohdalla on käytetty valtion laidunkoeasemalla tutkimusten tuloksina saatuja lukuja. Lehmien ja sonnien keskimäärin vuosittain käyttämä laidunrehuyksiköiden määrä on täten eri vuosina vaihdellut 483 ja 696 ry:n välillä, hevosten vuotuinen ry-määrä on laskettu 960 RURIK PIHKALA118 ry:ksi, nuorten hevosten ja varsojen 600 ry:ksi, nuorten sonnien ja hiehojen 525 ry:ksi, vasikoiden (alle 1 v.) 180 ry:ksi sekä lampaiden, vuohien ja porojen 117 ry:ksi. Kaikkien kotieläinten laitumilta yhteensä saama ry-määrä Vuosi ry.-määrä Vuosi ry.-määrä 1926 1.359.924.099 1933 1.493.387.856 1927 1.383.218.817 1934 1.453.071 .369 1928 1.409.265.355 1935 1.517.493.506 1929 1.381.087.918 1936 1.573.749.381 1930 1.425.095.076 1937 1.606.627.433 1931 1.489.521.342 1938 1.613.870.163 1932 1.463.493.085 Laidunrehuyksiköiden määrä on jotenkin samaa tasoa kuin kaikkien vilja- kasvien yhteinen rchuyksikkömäärä. Kasvinviljelyn tuottama hyödykkeiden määrä lisääntyy siis näin valtavalla ry-määrällä. Jos lasketaan laidun-ry:n raha-arvoksi 1 mk, päädytään noin puolentoista miljardin markan suuruiseen summaan. Jotta saataisiin oikea tulos kasvinviljelyn kokonaistuottoa laskettaessa, on tri Lind- bergin esittämiin lukuihin lisättävä nämä pois jääneidenlaidunrehuyksiköiden arvot. Tähän voidaan huomauttaa, mitä tällaisesta laskelmasta lopullisesti on hyötyä, kun tämä noin 1,5 miljardin summa on käytetty karjalle ja karjatalouden koko- naistuottoa laskettaessa sama summa on taas vähennettävä oikeaan tulokseen pääsemiseksi. Jos näin menetellään, tulee karjatalous, joka tri Lindbergin laskel- mien mukaan jo sinänsä on tuottanut heikosti, vielä epäedullisemmaksi. Tässä on kuitenkin otettava huomioon, että niin tarkkaa työtä kuin karjatalouslaskelmassa on yritettykin tehdä, on siinäkin pääosaltaan jäänyt pois eräs sangen huomattava erä, nimittäin hevostalouden tuotto. Tähän tietysti voidaan sanoa, että hevos- talouden tuottoa on tarpeeton laskea, koska lähes sama erä, joka tuottona on kotieläinpuolella, on kasvinviljelyssä laskettava kustannuksena. Samoin on koti- eläintuottoa laskettaessa jäänyt huomioon ottamatta lannan arvo, joka sekin on karjatalouden kokonaistuottoa laskettaessa otettava huomioon. Tässäkin tietysti voitaisiin samoin sanoa olevan turhaa ottaa lannan arvoa karjataloudessa huo- mioon, sillä sama erähän on sitten menona kasvinviljelypuolella, ja maatalouden kokonaistulos pysyy samana, otettiinpa tuo luku huomioon taikka ei. Niin asian laita tietysti onkin maatalouden tuottoon nähden kokonaisuudessaan, mutta ei suinkaan kotieläintuottoa laskettaessa. Tulos ei ole oikea, jos hevostalouden tuotto ja lanta jätetään huomioon ottamatta. Jos tahdotaan esittää, kuten jul- kaisussa on tehty, kotieläintalouden kokonaistuotto, se on tehtävä niin kuin tri Lindberg muita taloushaaroja käsitellessään on menetellyt; toisin sanoen talouk- sien tuotot on arvioitava kokonaisuudessaan ja sen jälkeen tehtävä tarpeelliset vähennykset. Olen koettanut seuraavassa taulukossa laskea hevostyön tuoton pitäen perustana maatalouslaskennoissa selvitettyjä hevosmääriä ja niitä lukuja, jotka maatalouden kannattavaisuustutkimuksen mukaan osoittavat, montako työ- päivää hevoset vuodessa suorittavat. Tulos on seuraava; SUOMEN KANSANTULO v 1920 1938 119 yuos j Työhevosia Työpäiviä Päivätyön Hevostyön tuotto kpl. vuodessa arvo mk mil j, mk 1926 334.912 141 30 1417 1927 335.409 145 30 1459 1928 335.313 143 32 1534 1929 329.662 137 30 1355 1930 325.902 147 27 1294 1931 326,230 142 23 1065 1932 324.737 142 22 IHS 1933 320.949 147 23 1085 1934 319.385 149 23 1095 1935 317 376 152 24 1158 1936 315.633 147 27 1253 1937 316.416 146 32 1478 1938 320.530 138 35 1548 Hevospäivätyön arvoksi olen ottanut saman luvun, joka maatalouden kan- nattavaisuustutkimuksissa kunakin vuonna osoittaa miehen päivätyön arvoa, koska yleensä käytännössä pidetään mies- ja hevospäivätyötä samanarvoisina. Hevostyön arvo on täten tullut suunnilleen oikein lasketuksi. Hevostyön arvosta on vähennettävä se osa, joka on käytetty juokseviin maataloustöihin, kun taas perusparannuksiin ja moniin kuljetus- ym. töihin maataloudessa käytetty osa on laskettava kansantuloksi. Jotta tämä voitaisiin riittävän täsmällisesti määrittää, olisi suoritettava tarkempia laskelmia. Olen arvioinut varsinaisen maatalouden ulkopuolelle jäävän osan kolmannekseksi koko hevostyön arvosta. Tri Lindberg on laskenut metsätalouden tuloon myös puutavaran ajon kuljetusreittien varrelle, ja tämä ajohan suoritetaan suurimmalta osaltaan hevosilla. Jos nyt hevostyön arvoksi otetaan edellämainitut summat, niin tässä tulee kaksinkertaisena se kansan- taloudellinen tulo, jonka hevoset ovat metsätöissä suorittaneet. On ilman muuta selvää, että hevosten työ ei ole mitään metsätuloa, vaan se olisi ollut erotettava metsätulosta ja laskettava maatalouspuolelle, jos tahdotaan tehdä laskelmat teoreet- tisesti oikein. Pidettäessä päämääränä vain oikeaa kansantaloudellista tuloa koko- naisuudessaan ei tässä tietenkään tule virhettä, vaikka jokin osa tuloista laskettai- siinkin toisen tilille. Rakennustoiminnassa esiintyvä kansantaloudellinen tulo on otettu huomioon omana ryhmänään. Maataloudessa esiintyy sangen paljon rakennustoimintaa, jonka maatalousväki itse suorittaa. Voitaisiin ajatella, että olisi menetelty oikeam- min laskemalla tämä rakennustoiminta, jonka maatalousväki omalla väellä omilla tiloillaan suorittaa, maatalouteen kuuluvaksi. Mutta hyvin voi kyllä ymmärtää ja hyväksyä sellaisenkin menetelmän, jota tri Lindberg on käyttänyt. Saman arvoista työtä kuin rakennustoiminta ja tietyöt, jotka molemmat on kansantaloudellista tuloa laskettaessa otettu huomioon, ovat mielestäni uudis- viljelys ja perusparannustyöt. Kysessäolevana aikana on Suomessa suoritettu valtava uudisviljelystyö, ei ainoastaan tekemällä huomattavasti uutta peltoa, vaan myös siten, että vanhoja peltoja on paljon kunnostettu, tehty viljelysteitä ja suo- ritettu muitakin perusparannuksia, mm. salaojituksia. Nämä olisi pitänyt ottaa 120 RURIK PIHKALA huomioon kansantuloa laskettaessa, ja ne kuuluvat epäilemättä maataloudesta saatuun kansantuloon. Seuraavassa esitetään taulukko, kuinka paljon uudisviljelys- töitä kyseessäolevana aikana Suomessa on suoritettu. Uudisvilje- lystä ha Arvo Yhteensä mk/ha milj. mkVuosi 1926 50.000 8975 449 1927 50.000 9732 487 1928 50.000 10586 529 1929 51.434 10920 562 1930 51.434 10807 559 1931 43.719 10561 462 1932 49.151 10370 510 1933 43.117 10148 438 1934 52.060 10106 526 1935 47.521 10049 478 1936 38.250 10349 396 1937 23.481 10827 254 1938 31.001 1 1486 357 On kovin vaikea arvioida, kuinka suureksi tämä uudisviljelyksestä saatu kansantulo on laskettava, mutta arvio ei voi tulla liian suureksi, jos hehtaarin raivaus- ja muiden pääomien sijoitusarvoksi otetaan sama arvo. joka kirjanpidossa on laskettu kunakin vuonna maatalouspääomien yhteiseksi arvoksi. (Nythän tämä arvo on huomattavasti suurempi.) Jos lopuksi laskemme, millaiseksi maatalouden kansantaloudellinen tulo muo- dostuu näiden korjausten jälkeen, saamme tulokseksi seuraavan: Bruttotuotto milj. mk Vuosi Tri Lind- Laitumella Hevostyön Lannan Uudis- Maatalouden bergin muk. saaaun re- arvo arvo viljelyksen bruttotuotto bruttotuotto hun arvo arvo yhteensä 1926 9.332 1360 1417 105 449 12.663 1927 9.589 1383 1459 93 487 13.011 1928 9.299 1409 1534 74 529 12.845 1929 8.294 1381 1355 73 562 11.665 1930 8 182 1425 1294 85 559 11.545 1931 7.677 1490 1065 81 462 10.775 1932 7.948 1463 1015 78 510 11,014 1933 8 402 1493 1085 115 438 11.533 1934 8.643 1453 1095 96 526 11.813 1935 8.875 1517 1158 79 478 12.107 1936 10.149 1574 1253 78 396 13.450 1937 12.272 1607 1478 157 254 15.768 1938 11.928 1614 1548 94 357 15.541 Tätä taulukkoa esitettäessä on huomattava, että se on tehty jossakin määrin ylimalkaisesti yleisen tilaston perusteella eikä siinä joka kohdassa ole noudatettu riittävää perinpohjaisuutta. Mutta tällaisenakin se jo osoittaa, missä kohden SUOMEN KANSANTULO v. 1926—1938 121 olisi pitänyt tehdä korjauksia. Tämän jälkeen suoritetaan vastaavanlainen korjaus- laskelma vähennyksien puolelle.: Vähennykset milj. ml Vuosi Lisäys kotiel. T . , . , . , Kotoinenruokintaan. . T lantaLaidun Hevostyön Vähennykset T ,„, arvo maa- tri Lind- Vähennykset taloudessa bergin muk. eensa 1926 1360 105 944 5201 7610 1927 1383 93 972 5163 7611 1928 1409 74 1022 5060 7565 1929 1381 73 902 4365 6721 1930 1425 85 862 4407 6779 1931 1490 81 710 4293 6574 1932 1463 78 676 4271 6488 1933 1493 115 722 4736 7066 1934 1453 96 730 4541 6820 1935 1517 79 772 4450 6818 1936 1574 78 836 5285 7773 (937 1607 157 986 6700 9450 1938 1614 94 1032 6198 8938 Yhdistelmä, jossa on laskettu kokonaistuoton ja vähennysten ero, muodostuu täten seuraavaksi: YHDISTELMÄ. Milj. mk Vuosi -h, ~ T7 ... Erotus (kan-Brutto- Vahennvs- , . ' .., - santulo maa-tuotto erät , , , ' , taloudesta) 1926 12.663 7610 5053 1927 13.011 7611 5400 1928 12.845 7565 5280 1929 1 1.665 6721 4944 1930 11.545 6779 4766 1931 10.775 6574 4201 1932 11 014 6488 4526 1933 11.533 7066 4467 1934 11.813 6820 4993 1935 12.107 6818 5289 1936 13.450 7773 5677 1937 15.786 9450 6318 1938 15.541 8938 6603 Kun edellä esitetyn perusteella arvostellaan tri Lindbergin teosta, päädytään siihen tulokseen maatalouden kannalta, että siinä koko kansantuloa laskettaessa käytetyt periaatteet ovat oikeat. Tutkimuksessa on tehty tälläkin kohdalla sangen suuri ja arvokas työ. Mutta vaikka myönnetäänkin maatalouden osalta käytetyt menetelmät oikeiksi, niitä ei ole käytännössä toteutettu oikein. On ikäänkuin rii- suttu osa maatalouden tuloa pois. Metsässä suoritetut hevosajot on laskettu metsä- talouteen, maataloudessa omallakin väellä suoritettu rakennustyö on laskettu rakennustoimintaan, suuret erät uudisraivaus- ja perusparannustyötä sekä laitu- 122 RURIK PIHKALA meitä saatavat rehuyksiköt on jätetty kokonaan pois, samoin kotieläintalouden kokonaistuottoa laskettaessa on jätetty pois hevostyön ja lannan arvo. Jos tri Lindberg olisi käyttänyt tarkistuslaskelmana prof. Lauriii edellä esitettyä mene- telmää, olisi reaalimenetelmää käyttäen laskettu maatalouden kansantaloudellinen tulo epäilemättä tullut oikeammin lasketuksi. REFERAT. DAS LANDWIRTSCHAFTLICHE EINKOMMEN IN DER UNTERSUCHUNG »SUOMEN KANSANTULO v. 1920—38» (DAS VOLKSEINKOMMEN FINNLANDS i. d. J. 1926—38) von Dr. VALTER LINDBERG. Rurik Pihkala Der Aufsatz enthält eine Kritik von Dr. W. Lindbergs Untersuchung, die das Volksein- kommen Finnlands in den Jahren 1926—38 behandelt. Der Kritiker ist der Ansicht, dass bei Berechnung des Volkseinkommens aus der Landwirtschaft zu dem Ertrag des Pflanzenanbaues aucn der von der Weide erhaltene Futtermittelwert zu zahlen sei, ebenso zu dem Ertrag der Haustierwirtschaft der Wert der Pferdearbeit und des Düngers sowie zum Arbeitsertrag auch Urbarmachung und Bauarbeit der Landwirtschaft. Von diesen Ertragsposten erscheinen bei Berechnung des Volkseinkommens zwar der Ertrag der Weide als Abzug in dei Haustierwirtschaft sowde der Düngerwert und ein Teil der Pferdearbeit als Abzüge beim Pflanzenanbau, dagegen vermehren der Wert der nicht zu den fort- laufenden Landwirtschaftsarbeiten gehörenden Prerdearbeit und der Wert der Urbarmachung das Volkseinkommen.