ERÄITÄ KASVI PATOLOG ISIÄ NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN JA NURMIHEINIEN TALVEHTIMISESTA. Selostus esitelmästä, joka pidettiin koetoimintapäivillä Helsingissä 25.11. 1947. H. Ekstrand. Statens Växtskyddsanstalt, Tukholma, Ruotsi Ennen kuin saadaan määritetyksi eräiden kasvien oraissa ilmenevien vahin- kojen perussyyt, tarvitaan pitkäaikaisia tutkimuksia. Monesti voi tällöin eri aloja edustavien koetoimintamiesten yhteistyö johtaa nopeasti tuloksiin. "Varsinkin jos kasvipatologisen tutkimustoiminnan ja muun kasvinviljelykoetoiminnan välistä yhteistyötä lisätään, voivat molempien puolien saavuttamat tulokset koitua ver- raten lyhyessä ajassa maatalouden ja kasvinviljelyn hyödyksi. Kun esitetään yhteenvetoja satotuloksista, on tähän saakka tavallisesti kiin- nitetty päähuomio satolukuihin, jotka eri vuosina suuresti vaihtelevat. Näiden vaihtelujen syitä ei kuitenkaan ole lähemmin selvitetty eikä niihin tavallisesti ole kokeita arvosteltaessa kiinnitetty mitään huomiota. Paikalliskokeiden tarkoi- tuksena on selvittää, mikä kasvilajike tai kasvilajien yhdistelmä on sopivin paikka- kunnalla viljeltäväksi, mikä on sopivin lannoitus, paras kylvöaika jne. Sen si- jaan ovat puhtaasti kasvipatologiset kysymykset useimmissa tapauksissa jääneet aivan liian vähäisen huomion kohteeksi. Monesti kasvitaudit kuitenkin aiheut- tavat siksi suuria sadon vähennyksiä, että pelkät satoluvut saattavat antaa eräistä lajikkeista virheellisen kuvan. Seuraavassa esitän eräitä syysviljojen ja nurmi- kasvien talvehtimista koskevia tutkimustuloksiani, jotka osoittavat, että koetoi- minnan on välttämättä oltava entistä kiinteämmässä yhteistyössä kasvipatolo- gisen tutkimuksen kanssa ja että siten voidaan saavuttaa entistä nopeampia ja parempia tuloksia kasvin viljelykokeista. Jo useita vuosia sitten tehdessäni keväällä havaintoja syysviljojen lajikeko- keista minusta näytti siltä, että osa eri lajikkeiden oraissa esiintyvistä eroavuuk- sista saattaa johtua niiden erilaisesta kestävyydestä sienien aiheuttamia kasvi- tauteja, mm. lumihometta vastaan. Kysymyksen selvittämiseksi järjestettiin syysrukiilla lajikekokeita, joissa jokaisesta siemenerästä oh sekä peittaamaton että peitattu koejäsen. Osa lajikkeista käsitti useita näytteitä, jotta saataisiin samasta https://c-info.fi/en/info/?token=6DpxEg7DefkS3xN-.1RHBmkvaRjrt5XAfsJX_Ew.Hx6DghikDftI4MSRF5Rq37BVrlyEZclNbd0sOndhJOOU3G8ZvQAgl1C-vdtI4Vop1lT_7sgTy4Cz6wJt_7y0FkXLYZ9jYgcPHqYdEQt7LOvDoL8TiLSXJkAgfF9fGSpkYHBBJUBZrczKP-KM1eA7IKSL79GNaoGibw H. EKSTRAND40 lajikkeesta eri tavalla saastunutta aineistoa. Kokeita on suoritettu usean vuoden aikana eri tahoilla Ruotsia Skånesta aina Norrbotteniin saakka. Näiden kokeiden tarkastusmatkoilla olen samalla tarkastanut muita syysvilja- ja nurmikasvikokeita, joita ovat järjestäneet talousseurat, valtion koeasemat ja Ruotsin kylvösiemen- yhdistyksen haaraosastot. Keväällä 1946 Suomeen tekemälläni matkalla minulla oli tilaisuus käydä useilla Suomen koeasemilla, joista myös saatiin hyviä kasvien talvehtimista selvittäviä kokemuksia. Osa näistä havainnoista ja tutkimustulok- sista on julkaistu Ruotsin valtion kasvinsuojelulaitoksen julkaisusarjoissa (Ek- strand, 2— 16). F u s a r i u m-sienien merkitys. Åkerman ja hänen työtoverinsa (1927 ja myöhemmin)) ovat osoittaneet, että syysvehnälajikkeiden kylmänkestävyydessä on melkoisia eroavuuksia. Syys- rukiilla ei sen sijaan edes kolmena kylmänä talvena, 1939—40, 1940—41 ja 1941— 42, todettu tässä suhteessa suuria eroavuuksia, huolimatta siitä, että yllä- mainittujen tutkijoiden mukaan (1, 18, 19) ruislajikkeillakin eroavuuksia esiintyisi. Keväällä vuonna 1940, jolloin vehnä ja vehnäkokeet olivat Skänessa (Alnarp jaSva- löf) hyvin pahasti kärsineet kylmän vahinkojen vuoksi, näytti siltä kuin osittain sa- manlaisia vahinkoja esiintyisi myös syysruiskokeissani. Niissä nim. ei todettu pahoja lumihomeen tuhoja. Lumihometta oli vain hiukan siellä täällä muutamissa kuol- leissa kasveissa; useimmat niistä näyttivät kylmän turmelemilta. Tarkempi tutki- mus kuitenkin osoitti, että nämä »kylmäntuhot» olivat keskinäisessä suhteessa Taulukko 1. Siemensaastunnan (Fusarium) ja oraiden häviämisen (»kylmänvahingot») välinen suhde eri ruiserissä Svalöfissä 1939—1940 (peittaamaton siemen). Tab. 1. Korrelationen mellan utsäde ssmittan (Fusarium) och utgången (»sköldskada»] av de olika rågnumren vid Svalöv 1939—40 (obetat utsäde). saastunta Häviämis-% % utgång Yhteensä Utsädes- g snTtta o 5 10 15 20 25 30 35 40 /o 0 5 1111 4 10 1 4 4 1 10 15 3 4 2 9 20 1 2 3 6 25 2 2 30 11 2 35 111 40 45 1 1 111 4 50 55 1 1 Yhteensä _ 5 9 11 8 2 2 1 2 40Summa KASVIPATOLOGISTA NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA 41 kylvösiemenen laatuun. Tämä selviää taulukosta 1. Siinä nähdään, mikä suhde vallitsi siemenen saastunnan ja oraiden tuhoutumisen välillä Svalöfissä suoritetuissa kokeissa. Taulukon luvuista voidaan melkoisella varmuudella päätellä, että vain sellaiset yksilöt, jotka olivat Fusarium- sienien heikentämiä, kestivät samalla hei- kommin kylmyyttä. Suhde oli sama, kuuluivatko nämä Åkermanhi ja ANDER- SONin mukaan kylmänkestäviin ja, kuten myöhemmin osoitetaan. Fusariumia vastaan kestäviin lajikkeisiin vai olivatko ne kylmyydelle ja sienille alttiitta lajik- keita. Myös peitatusta siemenestä kehittyneessä kasvustossa esiintyi tietyssä mie- lessä sama asia, vaikkakaan oraiden kuoleminen ei tällöin ollut yhtä runsasta kuin peittaamattomissa koeruuduissa. Todellisia kylmänvahinkoja ei siis esiintynyt, enkä ole muissakaan tapauksissa koskaan havainnut rukiiden tuhoutumista yksin- omaan kylmänvahinkojen vuoksi. Tästä syystä, ennen kuin voidaan tehdä lopul- lisia päätelmiä tuhoutuneista oraista, jotka näyttävät kylmän turmelemilta, on oltava selvillä siitä, millainen on ollut peittaamattoman siemenen homesieniin saas- tuminen. Eri vuosina suoritetuissa kokeissa saattavat näin ollen talvehtimisen ja sen seurauksena myös satotuloksien vaihtelut johtua siitä, että siemenen saastu- minen Fusarium- sieniin on ollut vaihteleva ja sen vuoksi lajikkeet eri lailla arkoja kylmänvahingoille. Useissa kokeissani en ole todennut sanottavaa oraiden kuolemista, vaikka siemen oli voimakkaasti fusariumien saastuttamaa ja lajikkeet alttiita näille sie- nille. Jos sen sijaan olosuhteet talven aikana ovat edulliset Fusarium-sienille, voi oraiden saastuminen olla hyvin voimakasta ja niiden häviäminen runsasta. Tällai- sissa tapauksissa kokeet ovat aina tarjonneet hyviä mahdollisuuksia päätelmien teolle eri ruislajikkeiden lumihomeenkestävyydestä. Eri lajikkeiden saastuminen lumihomeeseen ei sellaisenaan sano vielä varsin paljoa, koska lumihometta voi olla myös kestävissä lajikkeissa melko runsaasti. Kestävimmissä lajikkeissa lumi- homeen tuhot kuitenkin rajoittuvat usein vain yksityisiin lehtiin, kun taas alt- tiissa lajikkeissa suurin osa lehdistä ja useimmiten kasvit kokonaan ovat saastu- neet. Hävinneiden yksilöiden prosenttimäärät osoittavat näin ollen eri lajikkeiden välisen kestävyyden lumihometta vastaan. Taulukossa 2 nähdään tulokset ruis- kokeista Nytorpissa Hälsinglandissa 1943—44. Lajikkeet on jaettu siinä eri ryh- miin siemenen saastumisasteen perusteella. Tulokset osoittavat, että kasvien hä- viäminen on ollut hyvin erilainen eri lajikkeissa ja lajikeryhmissä. Varsinkin peit- taamattomissa kylvöksissä voidaan lajikkeet erottaa selvästi toisistaan sen mu- kaan, onko niiden häviäminen ollut runsas vai vähäinen. Sama on asian laita myös peittauksen jälkeen, vaikka oraiden häviäminen on tietenkin silloin vähäisem- pää. Peitatuissa viljoissa on oraiden kuoleminen ollut monissa kokeissa merkityk- settömän pieni, mutta toisinaan voi sattua, että peittauksen teho jää heikoksi, jos olosuhteet talven aikana ovat edulliset lumihomeen esiintymiselle. Vaikka sieme- nen saastunta on silloin lievä tai siemen on kokonaan vapaa saastunnasta, tuhou- tuu kasveja runsaasti talven aikana maasta käsin tapahtuvan lumihomesaastun- nan vuoksi. Sitä osoittavat tulokset taulukossa 3. Ruislajikkeet voidaan lumihomeenkestävyyden mukaan jakaa kahteen ryh- mään. Kestäviä ovat suomalaiset lajikkeet Ensi, Oiva, ja Toivo, muista lajikkeista 42 H. EKSTRAND Taulukko 2. Siemensaastunnan ja fusariumien tuhojen välinen suhde ja siitä johtuva oraiden häviäminen eri ruislajikkeissa Nytorpissa 1943—44. Tab. 2. Sambandet mellan utsändessmittan och F u s a r i u m-angrepp och den därigenom förorsakad< utgången hos olika rågsorter vid Nytorp 1943—44. Peittaamaton siemen Peitattu siemen Obetat utsäde Betat utsäde 1) N:o Ruislajike ; nz ; ~ ; ; Siemen- Fusarium- Häviämis- Siemen- 1 Tusanum- Haviamis- :r Rågsort saastunta tuhot °/0 saastunta tuhot % Utsädes- Fusarium- Utgång Utsädes- j Fusarium- Utgång smitta % angrep % % smitta % angrep % % Siemensaastunta yli 50 °/0 Över 50 % utsädessmitta 18 Oiva 80 91,0 13,9 0 84,0 7,1 16 Toivo 61 85,0 12,7 2 66,0 4,8 23 J- Vaasa II F. Vasa II 65 99,0 88,0 0 87,0 47,8 5 Kungs II 58 100,0 92,8 0 | 75,0 34,9 Siemensaastunta 40—50 °/0 40—50 % utsädessmitta 24 Sangaste 45 93,0 22,8 0 48,0 3,4 15 Toivo 43 88,0 25,2 2 47,0 3,7 3 Stål 46 90,0 89,9 0 53,0 18,9 7 Stål 45 100,0 89,8 0 73,0 40,8 Siemensaastunta 30 —40 °/ 0 30—40 % utsädessmitta 14 Ensi 35 57,0 10,5 0 18,0 nimeksi 2 Kungs II 34 99,0 89,3 0 43,0 14,9 4 : Kungs II 34 99,0 86,3 0 52,0 12,6 25 i Agro 36 100,0 85,7 0 68,0 26,1 Siemensaastunta 20 —3O °/ 0 20—30 % utsädessmitta I 17 Oiva 22 | 75,0 4,2 0 i 24,0 nimeksi 11 Gotland I 23 48,0 0,2 1 43,0 4,4 27 Gotland II 24 74,0 21,6 0 39,0 0,7 13 J. Vaasa II 24 94.0 65,7 0 45,0 10,3 20 Malm 27 51,0 19,7 0 46,0 15,5 Siemensaastunta jo—2o °/ 0 10—20 % utsädessmitta 8 Sangaste 15 50,0 2,4 0 11,0 0,7 28 Björn 17 31,0 2,3 0 9,0 0,6 12 J. Vaasa II 13 42,0 5,8 0 21,0 2,3 1 J. Vaasa II 14 82,0 57,8 0 30,0 3,9 9 Petkus I 17 80,0 43,4 . 2 25,0 4,5 Siemensaastunta o—lo °/0 o—lo % utsädessmitta 26 Norrbotten 1 3,0 0,0 Ö nimeksi 0,0 19 Sangaste 7 52,0 4.6 0 11,0 nimeksi 21 Björn 4 34,0 5,0 0 13,0 nimeksi 10 Petkus II 9 40,0 11,9 0 12,0 1,1 6 Kungs II 7 87,0 40,3 0 36,0 4,6 !) nimeksi spår. Taulukko 3. Siemensaastunnan ja oraiden häviämisen välinen suhde eri ruislajikkeissa Vassbossa, Ornäsissa, 1939—1940. Tab. 3. Sambandet mellan utsädessmitlan och utgången hos olika rågsorter vid Vassbo, Ornäs, 1939—40. Peittämätön siemen Peitattu siemen Obetat utsäde Betat utsäde N:o Ruislajike T o Siemen- Häviämis- Siemen- Häviämis- Rågsort saastunta °/0 saastunta °/o Utsädes- Utgång Utsädes- Utgång smitta % % smitta % % Siemensaastunta yli 40 °/ 0 Över 40 % utsädessmitta 6 Oiva 44 44 0 25 23 Sangaste 43 51 1 41 17 Kungs 53 83 1 85 13 Kungs 42 83 3 81 9 Stål 40 85 0 80 Siemensaastunta 30—40 % 30—40 % utsädessmitta 15 Malm 31 I 79 5 [ 78 7 Stjärn 33 | 87 1 j 76 Siemensaastunta 20—30 ®/0 ■— 20 —30% utsädessmitta 26 Upland 20 24 1 15 14 Kungs 25 83 0 85 21 Malm 27 72 2 [ 76 Siemensaastunta 10—20 °/0 - 10—20% utsädessmitta 25 Norrbotten 15 10 1 34 1 Oiva 14 27 3 17 3 Oiva 16 20 5 13 5 Å 34/958 (Björnr.) 10 19 9 0 20 » 10 29 0 28 31 Sangaste 10 12 2 13 36 Kungs II 10 43 3 50 8 Kungs I 18 83 1 73 16 J. Vaasa II F. Vasa II 15 78 2 78 19 J. Vaasa II 17 74 0 71 12 Stål 10 48 0 46 33 Stål 12 43 1 57 28 Petkus II 16 59 0 70 10 Agro 10 81 3 75 Siemensaastunta o—lo % o—lo%utsädessmitta0—10%utsädessmitta 4 Oiva 4 9 0 3 2 Toivo 5 11 0 9 32 Sangaste 6 11 2 13 18 Stål 3 51 0 54 92 Stål 4 47 0 51 30 Stål 9 51 1 ' 48 34 Kungs 8 44 3 57 24 J. Vaasa II 4 36 0 37 11 J. Vaasa II 8 70 1 67 29 Petkus II 9 60 1 60 35 Petkus I 7 34 1 52 27 Självbindare .. .. 9 57 2 60 37 » 9 40 2 56 43 H. EKSTRAND44 Sangaste, Björn, joukko maatiaislajikkeita, niistä ennen muuta Norrbotten, sekä juhannusrukiit. Lumihomeelle alttiita ovat mm. Jalostettu Vaasa 11, Teräs, Kungs, Malm ja Petkus. Kuten taulukosta 2 ja 3 nähdään, voi myös silloin, kun siemenen saastuminen on lievää, alttiissa lajikkeissa tuhoutua runsaasti oraita, olosuhteiden ollessa edullisia lumihomeen esiintymiselle. Kestävillä lajikkeilla oraiden tuhoutu- minen jää sen sijaan suhteellisen vähäiseksi varsinkin peittauksen ansiosta, huoli- matta siitä, että siemen on voimakkaasti saastunut ja olosuhteet suotuisat lumi- homeen vahingoille. Myös nurmiheinien suhtautumisessa lumihomeeseen voi toisinaan olla suuria eroavuuksia, vaikka niihin nähden on ehkä vaikeata päätellä, mikä osuus siemenen Fusarium- saastunnalla on ollut kasvien tuhoutumiseen talven aikana. Esitän tästä vain yhden esimerkin nurminadalla Torstassa Jämtlandissa v. 1944—45 suoritetusta kokeesta (taul. 4), joka osoittaa, että eri kantojen kestävyydessä lumi- hometta vastaan on todettavissa selviä eroavuuksia. Typhula- ja Sclerotini a-sienien merkitys. Eri syysruislajikkeiden ja nurmiheinien kestävyydessä muita talvehtimissieniä, Typhula- lajeja ja Sclerotinia borealista. vastaan on epäilemättä suuria eroavuuksia. Nämä sienet eivät saastuta siementä, minkä vuoksi edellytykset saastumiselle ovat osittain aivan toiset kuin lumihomeella. Syysviljoissa ei ole aina helppoa määrittää lajikkeiden kestävyyttä näitä sieniä vastaan, sillä olosuhteet, jotka suo- sivat Typhula- ja Sclerotinia-sienien esiintymistä, ovat otolliset myös lumihomeelle, joten oraissa ilmenee melkein aina samalla lumihomeen aiheuttamia tappioita. Toisinaan esiintyvät kaikki sienet samanaikaisesti, minkä vuoksi yksityiskohtaisia tietoja eri sienilajien vahingoista on vaikea saada, varsinkin kun kaikilla näillä Taulukko 4. Lumihomeesta aiheutunut kasvien tuhoutuminen nurminadassa 1. vuoden nurmessa talvella 1944—45 Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen haaraosastossa Torstassa, Jämtlandissa. Tab. 4. Utgång på grund av snömögel hos ängssvingel i 1-sta års vall vintern 4944—45 vid Sveriges utsädesförenings filial Törsta, Jämtland. N ; ° I Kanta | Häviämis-°/0 N:r Stam j % Utgång 41 Svalöfin myöhäinen Svalövs sena 15,0 42 j Svalöfin aikainen I Svalövs tidiga 71,3 43 Fepra 61,3 44 Mimer 75,0 45 Bottnia 12,5 4C ' » Luleåsta f. Luleå 20,0 47 Å 1341 7,5 48 I Å 1317 5,0 49 , J. 29 Ä 22,5 50 J. 4 Ä 22,5 KASVI PATOLOGISI A NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA 45 Taulukko 5. Typhula borealisen aiheuttama tuho eri ruislajikkeissa Torstassa 1944—45 suoritetussa kokeessa. Tab. 5. Utgång genom angrepp av Typhula borealis på olika rågsorter i försök vid Törsta 1944—45. Häviämis-% % Utgång 1) N:o N:r Ruislajike Rågsort Peittämätön Peittattu Obetat Betat 26 Norrbotten | nimeksi 0,7 13 Ensi nimeksi nimeksi 12 Pekka nimeksi nimeksi 16 Toivo nimeksi nimeksi 17 » nimeksi 2,7 14 Oiva nimeksi 8,8 15 » nimeksi 10,7 11 Juhannusruis Midsommarråg 4,1 | 12,3 22 Sangaste 27,8 | 41,6 3 » 45,7 19,2 19 » 54,6 41,6 5 » 36,8 30,2 2 Björn 79,0 | 30,5 8 » 44,0 40,5 6 » 34,0 33,4 10 I Gotland 47,8 j 44,9 18 [ J. Vaasa II F. Vasa II nimeksi | 92,3 9 I » (Offer) 89,7 I 82,3 4 » 95,2 i 95,3 27 » 96,6 I 98,0 20 Kungs II 100,0 95,4 21 » » 100,0 89,1 25 » » 93,3 92,2 23 Stål 94,9 92,1 7 » 96,1 95,8 1 Malm 96,7 88,8 24 Petkus 98,1 96,8 !) nimeksi r= spår. sienillä on tietynlainen antagonistinen vaikutus toistensa suhteen siten, että yksilö, joka on jonkin sienen saastuttama, säilyy toisen sienen tuhoilta. Kokeista voidaan tästä huolimatta tehdä koko joukko päätelmiä lajikkeiden kestävyydestä eri sieni- tauteja vastaan. Kun otamme ensin käsiteltäväksi Typhula-suvxm, on todettava, että viljoissa samoin kuin nurmiheinissä esiintyy useita Typhula-\a.]e]a., ennen muuta T. itoana ja T. boreahs, näistä viimeksimainittu tavallisesti pahimpana tuhonaiheuttajana. T. horealisen esiintymisrunsaus on eri vuosina vaihteleva, minkä vuoksi sen aiheut- tamat tuhot myös suuresti vaihtelevat. Tässä ei ole tilaisuutta kuvata lähemmin 46 H. EKSTRAND Taulukko 6. Typhula borealisen aiheuttamat tuhot timoteikokeessa (1. vuoden nurmi) Torstassa 1944—45. Tab. 6. Timotejförsök ( 1-sta års) med utgång förorsakad av Typhula borealis vid Törsta 1944—45. Häviämis- tV°l Kanta Stam!N:r Alkuperä Härkomst Utgång I 20 Gloria Skåne 69 21 » Luleå 2: I Norrbotten 56 22 Kempe II Skåne 44 23 Bore I » 51 24 Bore II » 76 25 Bottnia » 23 26 Hammenhög .... » 56 27 J. 0824 Jämtland 31 28 J. 0824, valittu . urval » 33 29 J. 0834 » 41 30 U.D. 4: I ? 55 II 31 Gloria Skåne 73 32 Sv. 0812 » 75 33 >) 0825 » 65 34 » 0826 » 61 35 » 0830 » 53 36 Bottnia 80l » 34 37 >) 41/96 .... Norrbotten 28 38 » K V B A » 25 39 J. 0824 Jämtland 34 40 J. 0834 » 56 näitä sieniä. Esitettäköön vain muutamia kuvia T. borealise sta. Kuva 1 osoittaa, miltä sienen vahingot näyttävät timotein siemenviljelyksillä, kuvassa 2 nähdään sienen tappamia kasveja keväällä ja kuvassa 3 sienen itiöemiä syksyllä, jolla as- teella itiöt saastuttavat syysviljoja ja nurmiheiniä. Esimerkin syysruislajikkeiden kestävyydestä T. bore alista vastaan osoittaa koe taulukossa 5. Saastuminen lumihomeeseen oh tässä kokeessa samanaikaisesti hyvin voimakas. Taulukossa esitetyissä luvuissa on otettu huomioon vain ne kasvit, jotka ovat tuhoutuneet T. borealisen vuoksi. Mainittakoon tässä yhtey- dessä, että jos lumihome aiheuttaa suurta vahinkoa oraissa, saadaan tietystikin hyvin epävarmoja lukuja Typhnla-sienen tuhoista; jossakin määrin myös silloin kun siemen on ollut peittaamatonta. Syysvehnän alttius Typhnla borealise n suhteen on suurempi kuin syysrukiin. Varmaan myös eri lajikkeiden kestävyydessä on eroavuuksia. Nurmiheinillä ovat kestävyyseroavuudet T. borealista. vastaan hyvin selvät, kuten esimerkiksi otetusta kokeesta taulukossa 6 nähdään. Tulokset osoittavat, KASVI PATOLOGISIA NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA 47 Taulukko 7. Sclerotinia borealisen aiheuttama oraiden häviäminen ruiskokeissa Ruotsin kylvö- siemenyhdistyksen haaraosastossa Torstassa, Jämtlandissa 1941—42. Tab. 7. Utgång genom angrepp av Sclerotinia borealis i råg försök vid Sveriges Utsädesförenings Filial vid Törsta, Jämtland 1941—42. ~, , .. Häviämis- in Ruislajike Rågsort “ upera o/ q Härkomst o/o Utgång I 1 Björn Svalöf 45 2 Norrbotten (Unbyn) Norrbotten 42 3 J. Vaasa II För. Vasa II Svalöf 83 4 Linja J. Vaasa I-rukiista 76 Linje ur För. Vasa I » 5 Linja Östgöta gråråg-rukiista Linje ur Östgöta gråråg » 89 6 Sv. 38/66, Malm x J. Vaasa II » Malmx För. Vasa II » 91 7 Sv. 38/28, Malmxsuomal. ruis » Malm xFinsk råg » 90 8 Sangaste » 47 II 9 Björn Svalöf 66 10 j Norrbotten (Ungbyn) Norrbotten 58 11 1 J. Vaasa II För Vasa II Svalöf 90 12 Å 34/45, J. Vaasa X Härmä » För. Vasa X Härmä Ångermanland 43 13 Ä 34/48, J. Vaasa x Härmä » För. Vasa x Härmä » 46 14 A 34/54, J. Vaasa X Härmä » För. Vasa X Härmä » yj 15 I Å 34/67, suom. Vaasa-ruis xJ. Vasa II » Finsk Vasaråg xFör. Vasa II » 1 45 16 I J. 37/15, Malm xJ. Vaasa II » Malm x För. Vasa II Jämtland 87 että kahdessa Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen Jämtlandin haaraosastossa suori- tetussa timoteikokeessa eräät pohjoisista osista maata peräisin olevat kannat oli- vat huomattavasti vähemmän Typhulan saastuttamia kuin eteläiset kannat. Eri syysvehnälajikkeiden suhtautumisessa Typhula itoana-sieneen on myös eroavuuksia. Sitä osoittaa syysvehnällä suoritettu lajike- ja kylvöaikakoe, johon myöhemmin palataan (tank 10). Tämä sieni ei ole yleensä niinä vuosina, joina tut- kimus on suoritettu, esiintynyt pahana tuhonaiheuttajana, minkä vuoksi ei myös- kään ole saatu tarkempia tietoja eri lajikkeiden kestävyydestä sitä vastaan. Sclerotinia borealis, jonka levinneisyys ja tuhot suuresti vaihtelevat samalla tavoin kuin Typhula-lajienkin, voi aiheuttaa joinakin vuosina suuria vahinkoja pohjoisosissa maata. Sieni esiintyy Ruotsissa Norrlandista Taalainmaahan ja H. EKSTRAND48 Foto H. Ekstrand. Kuva 1. Typhula borealisen vahingot 1. vuoden timotein siemenviljelyksessä Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen haaraosastossa Torstassa, Jämtlandissa keväällä 1946. Fig. 1. Skador av Typhula borealis i fröodlingar ( 1-sta års) av timotej, Sveriges Utsädesförenings filial vid Törsta, Jämtland våren 1946. Foto H. Ekstrand Kuva 2. Typhula borealis. Vasemmalla, sklerotioita kuolleissa rukiin oraissa; oikealla, sklerotioita vanhoissa timoteikasveissa. Fig. 2. Typhula borealis. Till vänster, sklerotier på döda rågplantor; till höger, sklerotier på äldre timotejplantor. Foto H. Ekstrand Kuva 3. Typhula borealisen itiöemiä. Fig. 3. Typhula borealis, fruktkroppar. Foto H. Ekstrand. Kuva 4. Sclerotinia borealis, sklerotioita vanhoissa timoteikasveissa. Fig. 4. Sclerotinia borealis, sklerotier på äldre timotejplantor. 49KASVIPATOLOGISTA NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA Taulukko 8. Sclerotinia borealisen aiheuttama kasvien tuhoutuminen aronatakokeissa (1. vuoder nurmi) Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen haaraosastossa Porsögårdenissa 1941—42. Tab. 8. Utgång genom angrepp av Sclerotinia borealis i försök med rödsvingel (1-sta år vid Sveriges Utsädesförenings filial vid Porsögården 1941—42. , T I ,r Häviämis-JN;o j Kanta \ Alkuperä 0//o N:r Stam Härkomst n/ TT , . % Utgång I 121 Viking .... Skåne 93 122 » Luleå 82 123 Reptans . . . Skåne 84 124 Rex i) 90 125 L 34/2b .. Luleå 35 126 L 34/4b .. » 21 127 L 34/12 » 26 128 L 34/34 » 16 II 129 Viking .... Skåne 85 130 L 34/37 . . Luleå 24 131 L 34/50a » 11 132 L 34/57 » 21 133 L 34/59 » 25 134 Lanker .... Norrbotten 26 Gästriklandiin saakka. Sitä tavataan myös suuressa osassa Suomea. Kuvassa 4 nähdään sieni pahka-asteellaan keväällä, kuvassa 5 sen itiöemiä syksyllä ja ku- vassa 6 sienen aiheuttamia tuhoja rukiin oraissa. Myös Sclerotinia borealiseen nähden on eri ruislajikkeiden kestävyys vaihte- leva. Esimerkkinä tästä ovat taulukossa 7 esitetyt kaksi Ruotsin kylvösiemen- yhdistyksen Jämtlandin haaraosastossa suoritettua koetta. Kestävimmät sientä vastaan olivat näissä kokeissa lajikkeet Björn, Norrbotten, ängermanladilaiset jalosteet sekä Sangaste. Alttiimpia lajikkeita taas olivat Jalostettu Vaasa 11, kaikki Svalöfista peräisin olevat jalosteet sekä n:o 16 Jämtlandista. Syysvehnä- kokeet olivat samassa paikassa samaan aikaan kokonaan turmeltuneet S. borealisen vuoksi, ja sieni aiheutti samana talvena koko Norrlandissa suuria vahinkoja. Syysvehnälajikkeet ovat huomattavasti herkempiä S. borealisen tuhoille kuin ruis, ja jos rukiissa esiintyy voimakas saastunta, vehnä tuhoutuu tavallisesti koko- naan. Taudin esiintyessä lievempänä on eri lajikkeiden välillä todettavissa taudin- kestävyyden eroavuutta, vaikkakaan ei suurta. Parista kokeesta kävi selville, että suomalainen Varma-lajike näytti olevan kestävämpi sientä vastaan kuin samassa kokeessa olleet ruotsalaiset lajikkeet. Eri nurmiheinälajien alttius Sclerotinia borealisen suhteen on vaihteleva. Sieni saastuttaa voimakkaasti mm. koiranruohon, englantilaisen raiheinän ja niitty- nurmikan. Useimpien rehuheinien eri kantojen kestävyydessä on eroavuuksia. 50 H. EKSTRAND KASVIPATOLOGISI A NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISI ST A 51 Foto H. Ekstrand Kuva 5. Sclerotinia borealisen kctelomaljoja. Fig 5. Sclerotinia borealis, fruktkroppar. Foto H. Ekstrand, Kuva B. Sclerotinia borealisen tuhoja rukiin oraissa Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen haaraosastossa Torstassa, Jämtlandissa keväällä 1946. Fig. 6. Skador av Sclerotinia horealisi råg vid Sveriges utsädesförenings filial vid Törsta i Jämtland våren 1946. H. EKSTRAND52 Siitä voi esimerkkinä esittää kaksi koetta aronadalla, jotka oli järjestetty Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen Norrbottenin haaraosastossa 1941—42 (taul. 8). Täällä olivat pohjoiset lajikkeet ja alkuperät eteläisiä lajeja kestävämmät. Lajikevalinta ja kasvinjalostus talvehtimissieniä silmälläpitäen. Edelläesitetyt tutkimukset osoittavat, että eri syysviljalajikkeiden ja erilaisten nurmiheinäkantojen välillä on suuria eroavuuksia kestävyydessä talvehtimissie- niä vastaan. Tästä syystä seuduilla, joissa näitä sieniä tavataan, on lajikevalin- nalla koetettava saada mahdollisimman kestäviä lajikkeita ja kantoja. Suurin piirtein katsoen voidaan rukiista ja nurmiheinistä erottaa kaksi ryh- mää lajikkeita ja kantoja, pohjoiset ja eteläiset, joista kaikki edelliset ovat kestä- viä talvehtimissieniä vastaan ja jälkimmäiset alttiita. Näissä pääryhmissä ei lajike- ryhmitys kuitenkaan jää samankaltaiseksi, kun kysymys on kestävyydestä eri sienitauteja vastaan. Jokin lajike voi esim. olla hyvin kestävä lumihometta vas- taan, mutta verraten arka Typhulan ja Sderotinian suhteen. Koetoiminnassa on tärkeätä, silloin kun arvostellaan kokeita, tietää, mitkä tekijät ovat eri lajikkeissa esiintyneet vahingonaiheuttajina, jotta voitaisiin tässä suhteessa määrittää lajik- keiden viljelysarvo. Kasvinjalostuksella on kasvien taudinkestävyydelle tietysti kaikkein suurin merkitys silloin, kun kysymyksessä on talvehtimissienet. Päätehtävänä on tällöin saada maan eri paikkakunnille sellaisia lajikkeita, jotka ovat kestäviä asianomai- sella alueella esiintyviä sienitauteja vastaan. Jos lajike on kovin altis talvehtimis- sienille, jää kysymys mahdollisimman suurien satojen saavuttamisesta toisarvoi- seksi. Ennen kaikkea on tärkeätä, että perusaineisto on jalostuksessa sellaista, että sillä on edellytyksiä antaa kestäviä jälkeläisiä; toisin sanoen jalosteen vanhemmista täytyy jommankumman olla kestävä sitä tautia vastaan, jonka torjunnasta on kysymys. Valinnan on tapahduttava luonnollista tietä. Kasvien on saastuttava sillä paikkakunnalla, joita varten lajike on tarkoitus jalostaa. Jos jokin ruislajike tai heinäkanta viljellään viljelysalueensa ulkopuolella, voi sen kestävyys vähentyä tai kokonaan hävitä tiettyjä talvehtimissieniä vastaan. Kylvösiemenen paikallisella alkuperällä on hyvin suuri merkitys, joka käy selville mm. nurminadalla Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen haaraosastossa Norrbotte- nissa suoritetuista kokeista (taul 9.). Ne osoittavat, että kannoista, jotka olivat peräisin Skänesta, tuhoutui runsaammin yksilöitä S. borealisen vuoksi kuin niistä, jotka olivat Norrbottenista. Niittyheinät ja ruis suhtautuvat samalla tavalla myös Typhnla borealiseen. Syysviljojen (rukiin) ja niittyheinien siemenviljelyn on tästä syystä mieluimmin tapahduttava lajikkeiden viljelysalueilla, jotta kestävyys tau- teja vastaan saataisiin säilymään. Mainittakoon edelleen, että sienille alttiissa lajikkeissa tai kasvustoissa, jotka joutuvat valinnan alaiseksi, valinta voi toisinaan vaikuttaa melko pian siten, että lajikkeen kestävyys lisääntyy. Jalostuksen tai ainakin jalostusaineiston valinnan täytyy tästä syystä tapahtua tietyllä alueella, jossa jyrkkä valinta voi tapahtua. Jollei olla selvillä kylvösiemenen viljelyspaikasta tai millä viljelysalueella se on kasvanut, ei ole mahdollista lajike- tai kantakokeissa KASVIPATOLOGISTA NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA 53 Taulukko 9. Siemenfen kasvupaikan vaikutus Sclerotinia borealisen aiheuttamaan tuhoon nurmi- natakokeissa (1. vuoden nurmi) Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen haaraosastossa Porsögårdenissa. Tab. 9. Proveniensens betydelse för utgången genom angrepp av Sclerotinia b ore a l i i försök med ängssvingel (Ista årsJ vid Sveriges Utsndesförenings filial vid Porsögården. T 7 Tjr . ,7, .. Häviämis-Vuosi Kanta Alkuperä 0//o r Stam j Härkomst Utgång % 1941—42 Bottnia . . Skåne (Svalöv) 63 » » . . Norrbotten 23 1945—46 Bottnia II Skåne (Svalöv) 25 » » ! Norrbotten 13 » Bottnia I ~ | » 11 määrittää tarkkaan lajikkeen viljelysarvoa ja talvehtimiskykyä. Saman lajikkeen siementä on silloin voitu viljellä eri viljelysalueilla, jolloin siihen ovat saattaneet vaikuttaa erilaiset tekijät. Voi sattua, että viljaerä, jonka siemen on viljelty lajik- keen varsinaisen viljelysalueen ulkopuolella, on taudinkestävyydessään toisenlai- nen kuin on luonteenomaista k.o. lajikkeelle. Tällä tavoin lajike tulee väärin arvos- telluksi. Siemenen peittauksen ja kylvöajan merkitys . Saastuminen lumihomeeseen voi eri paikoissa maata samana vuonna suuresti vaihdella, millä kokeiden kannalta on suuri merkitys. Edellä jo osoitettiin, että lumihomesaastunta ja kasvien kuoleminen talven aikana ovat tietyssä vuorosuh- teessa siemenen saastuntaan. Monissa tapauksissa vaikuttaa maasaastunta lumi- homeen esiintymiseen, ja tällöin on saastunnan ja viljan taudinkestävyyden välillä suoranainen korrelaatio. Monesti on myös peitatussa viljassa oraiden tuhoutumi- nen runsasta, jos olosuhteet talven kuluessa ovat suotuisat Fusarium-sienien esiin- tymiselle. Oraiden kuoleminen on silloin tietenkin suurin fusariumeille alttiimmissa lajikkeissa. Toisinaan voi kuitenkin tapahtua, että kestävien lajikkeiden siemen Taulukko 10. Typhula itoanan aiheuttama häviäminen syysvehnän lajike- ja kylvöaikakokeessa Renshammarissa, Bollnäsissa 1944—45. Tab. 10. Utgång på grund av angrepp av Typhula ito a n a i kombinerat sort- och såtidsförsök med höstvete vid Renshammar, Bollnäs 1944—45. Häviämis- utgång efterVehnälajike Kylvö j Kylvö \ Kylvö 21/8 1 5/9 19/9 Sådd ■ sådd ! sådd Vetesort Ergo 65 36 27 Gluten 44 30 21 Maatiainen Lantvete 25 16 15 H. EKSTRAND54 on voimakkaasti saastunut ja sen vuoksi niiden tuhoutuminen talven kuluessa voi olla yhtä suuri tai suurempikin kuin alttiissa lajikkeissa, jos viimeksimainitut ovat olleet peittauksen ansiosta vapaat sienistä tai vain lievästi niiden saastuttamia. Kun siis arvostellaan oraiden häviämisen syitä talven aikana, täytyy tietää ei vain peitatun, vaan myös peittaamattoman siemenen homeisuus. Muussa tapauksessa lajike tai heinäkanta saattaa tulla kokeissa väärin arvostelluksi. Vertailevissa lajikekokeissa käytettiin aina peitattua siementä. Toivottavaa on, että myös käytännössä kaikki viljan siemen säännöllisesti peitattaisiin vuosittain. Kaikki kokeeni ovat osoittaneet peittauksen merkityksen, siten että peittauksen jälkeen on saatu kauttaaltaan parempi kasvusto oraille syksyllä kuin peittaamatta. Edelleen on todettava, että saastunta lumihomeeseen myös silloin, kun lumihome- vahinkoja esiintyy peittauksen jälkeen, on säännöllisesti paljoa vähäisempi peita- tuissa kuin peittaamattomissa kasvustoissa. Myös muut vahingot, kuten jääty- misen ja veden aiheuttamat, ovat vähäisemmät peitatussa kuin peittaamatto- massa viljassa, johtuen siitä, että peitattujen siemenien oraiden juuret ja muukin kehitys on syksyllä parempi kuin peittaamattomien. Parhaan kylvöajan määrittämiseksi on tehty paljon kylvöaikakokeita. Näi- den merkitystä en aio lähemmin käsitellä. Mainittakoon ainoastaan, että niistä voidaan usein tehdä johtopäätöksiä talvehtimissienien saastutusajasta ja muistakin sienien saastuntaa koskevista seikoista. Esimerkki tästä nähdään taulukossa 10, jossa on esitetty syysvehnällä Helsinglandissa talvella 1944—45 tehty koe. Se osoittaa, että Typhula itoana-sa.a.stunta. oli voimakkain aikaisemmissa kylvöissä, samalla kun luvuista voidaan päätellä, että eri vehnälajikkeiden kestävyydessä on eroavuuksia. Kasvinravintoaineiden merkitys On varmaa, että ravintoaineolosuhteet maassa vaikuttavat talvehtimissienien saastuttamiskykyyn tai oikeammin sanoen kasvien ravintoainepitoisuudella on merkitystä niiden kestävyydessä talvehtimissieniä vastaan. Se voidaan päätellä lannoitus- ja kalkituskokeista. Oraiden vastustuskyvyn lisääntymisessä näyttää fosforihapolla olevan tärkein merkitys. Mainittakoon siitä pari esimerkkiä. Suo- men Suoviljelysyhdistyksen koeasemalla Tohmajärvellä oli kesällä v. 1946ruiskoe nousevilla typpimäärillä yhdistettynä fosfaatti- ja kalilannoitukseen. Siellä todet- tiin, että lannoittamattomissa ruuduissa oraiden tuhoutuminen oli hyvin suuri pääasiallisesti lumihomeen ja Sclerotinia borealise n vuoksi, samalla kun sellaisilla ruuduilla, jotka olivat saaneet peruslannoituksena fosfaattia ja kalia, oraiden häviä- minen oli vähäistä. Typpilannoituksella ei ollut mitään vaikutusta sienisaastunnan suuruuteen. Myös eräissä nurmikokeissa olivat olosuhteet samankaltaiset, nimen- omaan timotein kestävyydessä Sclerotinia horealista. ja Typhula borealisia. vastaan. Monivuotiset kokeet osoittavat edelleen, että vanhemmissa niityissä timotein kas- vusto oli lannoittamattomissa ruuduissa huomattavasti heikompi kuin fosfaatteja ja kalia saaneissa ruuduissa. Kauniin esimerkin tarjoaa tässä suhteessa kuva 7, jossa monivuotisen maanparannus- ja lannoituskokeen neljännen vuoden nurmessa KASVI PATOLOGISI A NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA 55 timotei oli hyvin heikosti kehittynyttä lannoittamattomissa koeiäsenissä, kun taas fosfaatteja saaneissa ruuduissa kasvu oli hyvä. Tässä tapauksessa ovat talvehtimis- sienet aikaisempina vuosina varmasti jossakin vaiheessa olleet syynä eroavuuksiin. Suomessa on mm. maisteri A. Tainio (17) osoittanut, että fosfaattilannoitus lisää huomattavasti rukiin talvenkestävyyttä. Talvenkestävyys on tässä tapauksessa epäilemättä sama kuin kestävyys talvehtimissieniä vastaan. Y hteenveto. Edelläesitetyt näkökohdat voidaan yhdistää seuraavasti. Käytännön maataloutta varten on tärkeätä; 1) valita lajikkeet ja kannat niistä syysviljoista ja nurmiheinistä, jotka ovat talvehtimissieniin nähden vastustuskykyisiä; 2) ottaa huomioon kylvösiemenen laatu, ennen kaikkea syysviljoilla, ja mah- dollisuuksien mukaan välttää käyttämästä kylvösiementä, joka peittaamattomana on runsaasti Fusarium- sienien saastuttama; 3) että kylvösiemenen peittaus on ehdottoman välttämätöntä; ■i) että kylvösiemeneksi käytetään mikäli mahdollista viljelysalueella tuotet- tua siemenviljaa; 5) että maan ravintoainevaroista, ennen kaikkea fosfaatin tarpeesta huolehdi- taan sopivilla lannoitteilla. Jalostustoiminnassa ovat tärkeimmät näkökohdat: 1) että jalostus tapahtuu oikealla tavalla talvenkestävyyden selvittämiseksi, Foto H. Ekstrand. Kuva 7. Maanparannus- ja lannoituskoe Suomen Suoviljelysyhdistyksen koeasemalla Tohmajarvella. Ero kasvustossa lannoittamattoman (vasemmalla) ja lannoitetun (oikealla) ruudun välillä 4. vuoden nurmessa 7.6. 1946. Fig. 7. Jordförbättrings- och gödslingsförsök vid finska mosskulturföreningens station vid Tohmajärvi. Skillnaden i beståndet i ide årets vall den 7j6 1946 mellan ogödslade [till vänster ) och fosfatgödslade (till höger) parceller. H. EKSTRAND56 ottaen huomioon sekä kylmänkestävyys että ennen kaikkea kestävyys eri talvet, ti- missieniä vastaan; 2) että jalostus tai ainakin jalostusaineiston valinta tapahtuu itse viljelys- alueilla. Koetoimintaa varten yleensä haluan viitata sen seikan tärkeyteen, että talveh- tivien kasvien kokeita arvosteltaessa ei ole otettava huomioon vain pelkkiä sato- lukuja sellaisenaan, vaan myös: 1) eri lajikkeiden ja kantojen vastustuskykysuhteet; 2) kylvösiemenen laatu ja kylvösiemenen saastunta sekä peitattuna että ennen kaikkea peittaamattomana; 3) talvehtimisvahinkojen laatu ja laajuus sekä sato- ja lajikekokeissa että myös muissa kokeissa, erityisesti lannoituskokeissa; 4) edelleen, ettei turhanpäiten hylätä kokeita, jotka näyttävät huonoilta ja joissa monia ruutuja on talven aikana tuhoutunut. Tästä kaikesta johtuu, että siemenviljelyksiä olisi lisättävä useilla alueilla, ennen kaikkea pohjoisessa, missä tähän saakka enempää Ruotsissa kuin Suomessa- kaan ei ole voitu tuottaa riittävästi eri lajikkeiden eikä kantojen siementä. Loppupäätelmä. Osa tässä esitetyistä näkökohdista on verraten uusia, mutta uskon, että jos kasvipatologiset kysymykset otetaan riittävästi huomioon ja kokeet järjestetään vastaisuudessa varsinaisen kasvinviljelyn ja kasvipatologiaa edustavien koetoi- mintamiesten yhteistyönä, saavutetaan nopeammin tuloksia. Kasvipatologiset näkökohdat tulevat aiheuttamaan sen, että monet kysymykset voidaan ratkaista paljoa yksinkertaisemmalla ja tehokkaammalla tavalla. Tämä ei koske vain edellä- käsiteltyjä kysymyksiä, vaan monia muitakin kasveja koskevia probleemeja. Ennen muuta tässä on syrjäseudut, kasvinviljelyn kannalta »köyhimmät» osat sekä Ruotsissa että muussa Skandinaviassa, varsinkin pohjoiset osat. jotka kysymyksen ollessa ilmastosta, maatalousolosuhteista, kasvilajikkeista jne. ovat paljon jäljessä vanhoista maatalousalueista, joissa vuosisatojen intensiivinen vil- jelys on lisännyt mahdollisuuksia. Suurilla maatalousalueilla Skandinavian etelä- osissa on luonnollinen valinta ja viime vuosikymmeninä myös jalostus- ja koetoi- minta auttaneet varmistamaan satotuloksia. Tieteen uusimmat tulokset auttavat kuitenkin valtaamaan uusia alueita ja maatalous voidaan saada niissä entistä kannattavammaksi. Kasvipatologia voi siinä antaa panoksensa, jota ei ole ali- arvioitava. Se voi olla tehokkaalla tavalla apuna, siten että voitetaan huomatta- vasti aikaa. Varsinkin kun otetaan huomioon kasvien taudinkestävyyden tutki- mukset ja niiden tuloksia käytetään tehokkaasti hyväksi, voidaan ehkä muutamissa vuosissa saavuttaa se, mitä »luonnollinen» kehitys on aikaansaanut vuosisatojen aikana etelässä, järjestämällä erikoiskokeita edelläkäsiteltyjen kysymyksien sel- vittämiseksi voidaan melkoisella varmuudella jo verraten harvoilla kokeilla, edel- lyttäen että talvehtimisolosuhteet ja kasvitautien esiintyminen ovat sopivat, saada tulokset ja v-astaukset kysymyksiin, jotka muuten vaativat vuosikymmeniä tullak- seen ratkaistuiksi. Nykyisin vallitsevissa olosuhteissa, ennen muuta Suomessa, katson olevan syytä ottaa epäröimättä huomioon nämä uudemmat näkökohdat. Tässä ei ole kysymyksessä niinkään paljon lisätä tuotantoa suurilla maatalous- alueilla, vaan lisätä ja varmentaa sekä tehdä luotettavammaksi maatalous syrjäi- semmillä seuduilla ja »laihemmissa» osissa maata sekä tehdä kohtuullisessa ajassa maatalous ennen muuta pohjoisessa entistä kannattavammaksi. KIRJALLISUUTTA. (1) Andersson, G. 1934 Undersökningar rörande rågens vinterhärdighet. Svenska Utsädesförenings Tidskr., 44, p. 409. (2) Ekstrand, H., 1937 Trådklubba på vintersäd. Växtskyddsnotiser, 1, p. 3. (3) -—»— 1937 Sklerotiesjuka på fodergräs. Ibid., i, p. 4. (4) —»— 1938 Vinterskador på höstsäden. Ibid., 2, p. 5. (5) —»— 1938 Några ekonomiskt viktiga sjukdomar på höstsäd och vallväxter. Statens Växt- skyddsanstalts Meddelande, 25. (6) —»— 1939 Höstsädens och vallväxternas övervintring. Växtskyddsnotiser, 3, p. 16. (7) —»— 1940 Skadorna på höstsäden under vintern 1939—40. Ibid., 4, p. 33. (8) —i)— 1942 Årets vinterskador på höstsäd och vallar. Ibid., 6, p. 38. (9) -—»— 1943 Höstsädens och vallarnas övervintring 1942—43. Ibid., 7, nr. 3, p. 13. (10) — l> 1944 Höstsädens och vallarnas övervintring 1943—44. Ibid., 8, p. 50. (11) —»— 1945 Höstsädens och vallarnas övervintring vintern 1944—45. Ibid., 9, p. 49. (12) —l> 1946 Höstsäden och vinterhärdighetsproblemet. Ibid., 10, p. 15. (13) -—»— 1946 Höstsädens och vallarnas övervintring 1946. Ibid., 10, p. 44. (14) —»— 1946 Förekomsten av utvintringssvampar på höstsäd och vallväxter i Finland. Ibid., 10, p. 49. (15) —»— 1946 Några växtpatologiska synpunkter på höstsäd- och vallodlingen i Norrland. Ibid., 10, p. 68. (16) —»— 1947 Höstsäden och vinterhärdighetsproblemet, med speciell hänsyn till resistensför- hållandena. Statens Växtskyddsanstalts Meddelande. Käsikirjoitus (manuskript). (17) Tainio, A. 1946 Fosfatgödslingens betydelse för höstsådden. Praktisk Försöksverksamhet, 3, nr. 8, p. 1. (18) Åkerman, Ä. 1927 ■— Studien über den Kältetod und die Kälteresistenz der Pflanzen. Lund 1927. (19) —»— , Andersson, G. & Lindberg, J. E. 1935 Studien über die Winterfestigkeit des Roggens. Zeitschr. f. Züchtung, Reihe A., 20, p. 137. Ibid., 10, p. 49 REFERAT. NÅGRA VÄXTPATOLOGISKA SYNPUNKTER PÅ ÖVERVINTRINGEN AV HÖSTSÄD OCH VALLGRÄS. Ref. av föredrag vid försöksdagarna i Helsingfors 25. 2. 1947. H. Ekstrand. Statens Växtskyddsanstalt, Stockholm, Sverige Samarbetet mellan försöksverksamhet på jordbrukets område och den växtpatologiska verksam- heten måste utökas, varigenom en hel del av resultaten snabbare skulle komma lantbruket och växt- odlingen tillgodo. Hittills har huvudsakligen vid sammanställningar av försök hänsyn tagits till av- 57KASVI PATOLOGISIA NÄKÖKOHTIA SATYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA H. EKSTRAND58 kastningssiffrorna och mycket litet gjorts för att utreda vilka faktorer, som åstadkomma de stora variationerna i avkastningen. I det följande belyses nödvändigheten av att försöksverksamheten måste få ett intimare samarbete med den växtpatologiska verksamheten, för att en del av dessa fak- torer skola utredas och därigenom snabbare och bättre resultat skola erhållas av en del växtodlings- försök. Här framläggas en del av de resultat som erhållits under studier över höstsädens och vallgräsens övervintring, vilka kunna belysa detta. Vad som till största delen ligger till grund för undersökningarna över resistens ej blott mot kyla utan även mot de parasitära vintersjukdomarna är en serie rågförsök, som varit utlagda i olika delar av Sverige, och vidare höstsädes- och vallväxtförsök, som utlagts av hushållningssällskapen, statens försöksgårdar och Sveriges utsädesförenings filialer. Hos vete finnes efter undersökningar av Åkerman m.fl. (1, 18 och 19) olika resistens mot kyla hos olika sorter. Hos råg skulle enligt en del laboratorieförsök även olika sorter ha olika köldresistens, men enligt författarens undersökningar har hittills ej något sådant kunnat iakttagas på fältet. I ett par rågförsök i Skåne 1939—40, en av de extremt kalla vintrarna, då vetet skadades mycket svårt av kyla, visade sig emellertid, att »köldskadorna» stodo i korrelation till utsädets beskaffenhet, så att några verkliga köldskador ej förelågo, utan att endast de genom Fusarium-angrepp försvagade plantorna hade varit mindre köldhärdiga (tab. 1). Ju större Fusarium-smittan var på utsädet, desto större var utgången av kyla under vintern, oberoende av om sorterna tillhörde de enligt Åkerman och Andersson m.fl. mot kyla resistenta och de enligt författarens undersökningar mot Fusarium resistenta sorterna eller de mot dessa mera mottagliga sorterna. Efter betat utsäde var utgången mindre än efter obetat, men även där stod utgången i korrelation till smittograden av det obetade utsädet. Inga verkliga köldskador ha iakttagits på råg under alla de år dessa undersökningar varit i gång. V ariationer i över- vintringen kan således uppkomma genom att utsädet varit olika starkt Fusarium-smittat och därigenom olika känsligt för köldskador. Många av de utlagda rågförsöken ha visat, att olika sorter äro mycket olika resistenta mot angrepp •och utgång genom snömögel, förorsakat av Fusarium nivale (tab. 2 och 3). Detta framträder däri, att de mera resistenta sorterna vid starkt snömögelangrepp ej visa så stor utgång som de mera mot- tagliga, även om utsädet varit starkt Fusarium- smittat. Vid starka snömögelangrepp kunna de mot- tagliga sorterna helt gå ut, under det att de resistenta vanligen ha ett relativt gott bestånd. Även efter betning av utsädet kan utgången vara mycket stor hos de icke resistenta sorterna. I stort sett kan rågsorterna fördelas på tvä grupper, en resistent, till vilken höra bl.a. de finska sorterna Oiva, Toivo, vidare Sangaste, Björnråg, en del landsorter framför allt Norrbottensrågar samt midsommarrågar och en mottaglig grupp, till vilken hänföras bl.a. Förädlad Vasa 11, Stål-, Kungs-, Malm- och Petkusråg. Även hos en del vallgräs har påvisats olika resistens mot snömögel hos olika stammar bl.a. hos ängssvingel (tab. 4). Beträffande övriga utvintringssvampar har olikheter påvisats i resistensen mot Typhula borealis och Sclerotinia borealis både hos höstsäd och vallgräs. Hos råg omfatta huvudgrupperna de samma sorterna som de två resistensgrupperna beträffande snömögel, ehuru sortfördelningen inom dessa blir olika i fråga om angreppsgraden av de olika svamparna (tab. 5 och 7). Vete angripes mycket starkare av dessa svampar än rågen, men även där finnes olika resistens hos olika sorter. Hos vallgräsen är resistensen mycket olika hos olika stammar, de sydliga angripas mycket starkare både av T. borealis och S. borealis än de som ha nordlig härstamning (tab. 6 och 8). Vad som mycket starkt måste betonas är proveniensens betydelse (tab. 9). Förädling och ut- sädesodling måste ske inom de odlingsområden för vilka sorterna och stammarna äro avsedda, då annars resistensen mot de olika sjukdomarna kan minskas. Vidare måste hänsyn tagas till graden av utsädessmitta av Fusarium, då utgången genom snö- mögelskador under vintern står i korrelation till utsädessmittan även hos de mera resistenta sorterna. Vid starka skador visar sig även att utgången även efter betning av utsädet står i korrelation till smittan hos det obetade utsädet. För att kunna bedöma övervintringen måste man därför på analysattesten från frökontrollanstalt alltid ha graden av utsädessmittan angiven för det obetade utsädet. Även betningens stora betydelse måste påpekas. KASVI PATOLOGISIA NÄKÖKOHTIA SYYSVILJOJEN TALVEHTIMISESTA 59 I fråga om såtidsförsök (tab. 10) kunna av dem erhållas data beträffande tiden för infektionen av de olika svamparna i olika delar av landet, vilket har stor betydelse för bestämningen av den bästa såningstiden. Av en del gödslingsförsök framgår mycket tydligt, att näringsförhållandena i hög grad påverka angreppen av utvintringssvamparna, i det att om någon brist föreligger, bli svampangreppen starkare. Några speciella försök äro ännu ej gjorda för att utröna dessa förhållanden, men allting tyder på att fosforsyran har den största betydelsen. Ds iakttagelser, som gjorts på ett flertal försök, kunna ej tydas, på annat sätt, bl.a. visar en del finska (fig. 7) och svenska försök att fosfatgödslingen höjer rågens vinter- härdighet. De framlagda synpunkterna kunna sammanfattas på följande sätt. För det praktiska lantbruket är det av betydelse: att välja sorter och stammar av de övervintrande grödorna, vilka äro motståndskraftiga mot utvintringssvamparna; att taga hänsyn till utsädets beskaffenhet framför allt hos höstsäden, och att i möjligaste mån undvika att begagna utsäde, som i obetat tillstånd är starkt Fusarium-smitt&t; att betning av utsädet är absolut nödvändig; att utsäde i möjligaste mån begagnas från utsädesodlingar inom odlingsområdet; att näringstillståndet i jorden framför allt att fosfatbehovet tillgodoses genom lämpliga gödsel- givor. För förädlingsverksamheten äro de viktigaste synpunkterna: att förädlingen sker på rätt sätt för att få fram vinterhärdigheten, ej blott genom att hänsyn tages till köldhärdigheten utan framför allt till resistensen mot de olika utvintringssvamparna; att förädlingen eller åtminstone selektionen sker inom de avsedda odlingsområdena. För försöksverksamheten i övrigt måste påpekas vikten av att vid bedömningen av försök med de övervintrande grödorna taga hänsyn ej blott till de rena avkastningssiffrorna som sådana utan även; till resistensförhållandena hos de olika sorterna och stammarna; till utsädets beskaffenhet och utsädessmittan ej blott i betat utan framför allt i obetat tillstånd; till vinterskadornas art och omfattning ej blott i avkastnings- och sortförsök utan även i andra försök, särskilt gödslingsförsök; vidare att ej i onödan slopa försök, som se fula ut och ha haft stor utgång under vintern, då sådana försök ofta kunna visa mycket goda utslag beträffande här berörda förhållanden. Till allt detta kommer att utsädesodlingarna måste ökas inom flera områden framför allt norrut, där hittills varken i Sverige eller Finland tillräckligt med utsäde av olika sorter och stammar kunnat produceras. En del av de framlagda synpunkterna äro nya och som avslutning påpekas ytterligare vikten av att tillräcklig hänsyn måste tagas till de växtpatologiska frågorna. I många fall kunna dessa synpunkter bidraga till en snabbare och effektivare lösning av många växtodlingsproblem. Samarbetet mellan växtpatologerna och försöksmännen inom jordbruksforskningen för övrigt måste ökas, och framför allt resistensfrågorna måste bli föremål för en intensivare bearbetning. Under de rådande förhållandena i Skandinavien framför allt i Finland behöver man med det underlag som nu finnes ej vara rädd för att taga upp en del nyare synpunkter. Här gäller ej så mycket att öka produktionen inom de stora jord- bruksområdena, utan att öka den och göra den säkrare och pålitligare framför allt inom de mindre och »magrare» delarna av landet och på rimlig tid göra de mindre jordbrukenframför allt norrut mera bärande.