SUOMALAISEN HEVOSEN VETOVOIMAN KEHITTÄMISESTÄ Mikko Varo. Maatalousministeriön tuotanto-osasto. Saapunut 28. V. 1947 Oriiden vetovoiman periytymisestä. Hevosen vetokyvyn arvioimisessa on virhetekijöiden eliminoiminen erittäin vaikeata. Vetokokeessa saatu tulos ei riipu yksinomaan siitä lihasvoimasta, minkä hevonen kykenee kehittämään, vaan mitä moninaisimmat syyt saattavat aiheuttaa mittauksessa virheellisyyksiä, joiden seurauksena hevosen vetovoimasta saadaan joko liian huono tai liian hyvä käsitys. Myös luokittelu kantakirjaanottotilaisuuk- sissa tulee tästä syystä helposti virheelliseksi, mikä johtaa jalostustyön hidastumi- seen, jopa pysähtymiseenkin ja joka tapauksessa on omiaan vaikeuttamaan veto- voiman periytymisen toteamista. Niinpä Lonka (1, p. 22) on orinäyttelytulosten perusteella saanut 4-vuotiaiden isä- ja poikaoriiden vetovoimien vuorosuhteeksi vain r = + ja 4-vuotiaiden isien ja 5-vuotiaiden poikien vuorosuhteeksi r = Tämä osoittaisi, jos tulosta voitaisiin pitää oikeana, että hyvien vetäjien pojat eivät olisi heikkojen poikia voimakkaampia. Toisin sanoen jalostuk- sella ei käytännöllisesti katsoen voitaisi hevosten vetovoimaa kehittää. Kun veto- voima kuitenkin ilmeisesti on perinnöllinen ominaisuus, Lonka päättelee pienen vuorosuhteen johtuvan siitä, että harjoitus vetoon on epätasaista ja että veto- kokeessa ei aina pyritä huipputuloksiin sekä että erilainen hoito, ruokintr ja työhön käyttö saattavat estää todellisen vetotaipumuksen esille saamisen. Vetovoimaa ilmaisevan vetotuloksen saavuttamisessa onkin epäilemättä har- joituksella ja työhön tottumuksella tärkeä, ehkä tärkein sija. Huonosti valmenne- tun hevosen osoittama vetokyky ei vastaa sen todellista vetotaipumusta. Myös puutteellinen ruokinta ja hoito alentavat suorituskykyä. Lisäksi se seikka, että omistajat säästääkseen hevostaan usein tyytyvät saavutukseen, joka vetokokeen osalta turvaa pääsyn I käyttöarvoluokkaan tai jota keskimääräisiin tuloksiin näh- den voidaan pitää hyvänä, on omiaan vaikuttamaan vetotuloksiin huonontavasta Läheskään kaikki huippuluokan vetäjät eivät näin ollen erotu suuresta, keskinker- taisesta massasta. Jos näiden virhetekijöiden osuutta tuloksiin voitaisiin rajoittaa, https://c-info.fi/en/info/?token=0NIbnGClpGwn1Ql9.L5LZDfgaNCeiAP8SyVQEAg.gReBFtys79O3tGG1y3aUrd5CqypmI9EBnZL49a7tkNzTryVlwLAn-l72JuWptf3E7yk97YZvI8I0C_t0ifeUrCGTjRJZNSXt7iC3JAfktdglsxdDHv12DAA3G1G8tmst79ZLmAnXTtXOifmDyeya1VQ8kDNggbsP MIKK( VAKC70 päästäisiin ilmeisesti lähemmäksi todellista vetovoimaa ilmaisevia porraslukuja. Vetokokeissa saavutettuja parhaita vetotuloksia voitaisiin pitää verraten hyvin oriiden perinnöllistä vetovoimaa vastaavina, mutta erityisesti alimmissa porras- luokissa on sensijaan laadultaan hyvin erilaista hevosainesta. Mainittuihin LoNGAn tuloksiin onkin todennäköisesti suuressa määrässä vai- kuttanut häiritsevästi se, että oriiden valmennus vetokokeeseen ja työhön käyttö yleensä oli ennen vuotta 1940 varsin puutteellista. Sota-aikana toimitetut hevos- otot, jotka vähensivät vetovoimaa maataloudesta, saivat kuitenkin tässä suhteessa aikaan ilmeistä korjausta, koska jäljelle jääneet hevoset oli pakko sijoittaa entistä tarkemmin töihin. Seuraus tästä näyttää käyvän ilmi myös orinäyttelyjen veto- tuloksista, joiden kehitystä vuosina 1936—1946 seuraavat kantakirjaan hyväksytty- jen oriiden keskimääräiset porrasluvut kuvaavat: 4-v. 5-v. 6-v. ja vanh 1936 6.175.29 4.38 1937 5.785.17 4.00 1938 6.686.06 3.40 1939 6.985.90 5.50 1940 8.047.15 6.50 1941 7.977.61 6.47 1942 8.377.74 7,71 1943 8.127.65 6.85 1944 8.367.67 7.29 1945 8.598.31 7.50 1946 8.928.44 8.06 Sen perusteella, mitä edellä on sanottu, voidaan olettaa, että samalla kun porrasluvut ovat parantuneet, vetotulokset ovat myös lähentyneet todellista veto- taipumusta vastaavia arvoja. Tästä syystä onkin seuraavassa oriiden vetovoiman periytymistä ja siihen liittyviä seikkoja käsiteltäessä laskettu tulokset vain niiden oriiden suoritusten perusteella, joita on tarjottu kantakirjaan v. 1940 tai sen jälkeen vuoden 1946 loppuun mennessä pidetyissä näyttelyissä. Tästä aineistosta poimit- tujen isä-poika-parien vetosuoritusten väliset vuorosuhteet on laskettu kuitenkin vain 4-vuotiaille pareille, koska muunikäisten oriiden lukumäärä on niin pieni, että likimainkaan luotettavien tulosten saaminen niiden perusteella on täysin epävarmaa. Näin meneteltäessä aineisto jää verraten pieneksi, ja tulokset saattavat myöhemmin huomattavastikin muuttua. Kun täten saadut tulokset kaikesta huolimatta voivat kuvata tapahtunutta kehitystä ja samalla ehkä selvittää niitä suuntaviivojakin, joita noudattamalla hevosen vetovoiman arvioimisessa ja kehittämisessä voidaan päästä entistä parempiin tuloksiin, lienee aiheellista tuoda ne esiin. Ennenkuin aineistoa ryhdytään lähemmin käsittelemään, lienee vielä syytä tarkastella paria virhetekijää, joiden vaikutus koetuloksiin saattaa joskus muodos- tua hyvinkin ratkaisevaksi. Nämä ovat hevosen luonne sekä eri vuodenaikojen aiheuttama koeolosuhteiden erilaisuus. Luonteen vaikutus ilmenee yleensä nega- tiivisena kuten edellä aikaisemmin mainittujenkin virhetekijöiden vaikutukset. Koeolosuhteet sensijaan saattavat joko huonontaa tai parantaa vetotuloksia. SUOMALAISEN HEVOSEN VETOVOIMAN KEHITTÄMISESTÄ 71 Kaikkien vuosina 1940—46 kokeiltujen oriiden jakautuminen porrasluokkiin sekä keskimääräiset vetotulokset eri vuodenaikoina käyvät ilmi taulukosta 1. Taulukko 1. Eri vuodenaikoina kokeiltujen oriiden jakautuminen porrasluokkiin. Table 1. The dividing into step grades of Stallions tested at different times of the year. Vuodenaika I Porrasluku Step number Ikäjc;::T ; ; : ; V H MSeason i y 2 3 4jö|6 7 | 8 | 9]lo j 11 ) 12] cn ~ 1O) I o Talvi Winter 11 2 5 4 5 26 75 97 59 16 1 301 7.37±0.11 I I Kevät Spring 10 1 1 3 3 12 27 31 33 4 125 7.94±0.24 f rt Kesä Summer 33 14 3 10 9 11 18 54 98 82 54 3 389 7.00 + 0.15 jp Syksy Autumn 25 6 6 2 7 9 16 42 75 50 41 9 1 295 7.12±0.17 Yht. In total 79 22 10; 17j 21 28 63 189 j 297 222 144| 17 1 1110 7.24±0.08 . « 4-* v ..—< I, '£ 6 1 1 2 3.00 £to 7 2 1 2 5 7.60 £ s 8 1 1 3 11 9 11 1 37 8.57 la. 9 1 1 3 1 3 3 1 13 7.85 g 10 12 115 9.40 2 n 2 I 1 4 6 14 16 15 3 i62 I 8.23lf) M 7.00 9.00 9.00 7.00 8.50 8.14 8.31 3.33 9.00 8.23 Mx = 8.23 ±0.29 ctx = ±2.26 My = 8.23 ±O.ll ay = ±0.84 r = +0.26±0.12 Jos vertailtavien oriparien lukumäärä olisi hyvin suuri, ei tammojen perinnöl- listä vaikutusta poikiensa perinnölliseen vetovoimaan olisi vuorosuhdelaskelmassa lainkaan tarpeellista ottaa huomioon, koska vetokyvyltään eriarvoiset oriit joutui- sivat todennäköisesti astumaan hyvin erilaisia tammoja ja poikaoriiden emäaines muodostuisi näin ollen varsin tasalaatuiseksi. Tähän viittaavat mm. Vainikaisen (2, p. 74) suorittamat tutkimukset, jotka osoittavat, etteivät vetokyvyltään parem- pien oriiden astumat tammat ole olleet keskimäärin sen parempia vetovarmuudel- taan kuin heikompienkaan oriiden astumat. Sen sijaan pienessä aineistossa, mistä tässä on kysymys, saattaa tammojen vaikutus isien eri porrasluokissa muodostua hyvin erilaiseksi. Tästä syystä on taulukossa 3 laskettu erikseen vuorosuhde vain niiden parien perusteella, joiden poikien emien vetovarmuus on arvosteltu 6 pis- teeksi. Täten valittu homogeenisempi tamma-aines häiritsee epäilemättä vähem- män isien ja poikien vetokyvyn keskinäistä riippuvaisuutta. Tulos osoittaakin, että päätelmä on ilmeisesti oikea, sillä täten saatu vuorosuhde r = + on jo selvä, joskin matemaattisesti epävarma. Taulukoista 1 ja 2 ilmenee myös, että isien jakautuminen porrasluokkiin on ollut jotenkin normaalista. Alimpien porrasluokkien pieni yksilöluku johtunee siitä, että näihin kuuluvia oriita on hyväksytty kantakirjaan suhteellisen vähän, ja kanta- kirjaan hyväksymättömien siitokseen käyttö on taas ollut perin harvinaista; ainakin on niiden jälkeläisten kantakirjaan tarjonta ollut muihin verrattuna häviä- vän pientä. Poikien jakaantuminen poikkeaa sensijaan selvästi ns. normaalisesta jakautumisesta alimpien porrasluokkien yksilöiden muodostaessa oman erillisen ryhmänsä. Näiden sijoittuminen alimmille portaille ei ilmeisesti johdukaan hei- kosta vetovoimasta, vaan niinkuin edellä on esitetty, harjaannuksen puute ja luonne- viat ovat olleet todellisen vetokyvyn esille saamisen esteenä. Kokeessa epäonnistu- neet yksilöt, jotka muodostavat erillisen ryhmän, voidaan sen vuoksi jättää laskel- mista pois, jolloin saatava vuorosuhde paremmin kuvastaa isien ja poikien lihas- voimaan ja ruumiin konstruktioon perustuvaa vetokykyä, vetovoimaa. Näin mene- tellen korjautuvat taulukon 2 tulokset sellaisiksi kuin ne ovat taulukossa 4. 75SUOMALAISEN HEVOSEN VETOVOIMAN KEHITTÄMISESTÄ Taulukko 4. 4-vuotiaiden isien ja poikien vetovoimien vuorosuhde. Table 4. The correlation of the pulling power of 4 year old sires and sons. w I Poikien vetovoima portaita (x) Sons’ pulling power steps s' S' 6 7 8 $ 10 11 n M •3 Vm O •S. '% 6 1 1 6.00 7 2 1 3 6 7.83St CL o e 8 1 6 15 11 13 1 47 8.68 ■§’3 9 3 3431 14 8.71 a ■„ 10 3 3 4 1 11 9.27 ‘3 ii j 4 9 22 21 20 3 79 i 8.67 M 1 TOO 8~36 fh33 8~55 9.00 8.35 j Mx = 8.67 ±0.14 ax = ±1.23 Mv = 8.35 ±0.09 CTy = ±0.86 r = +0.29±0.10 Taulukosta 4 nähdään, että isien porraslukujen noustessa poikienkin veto- tulosten keskiarvot ovat kohonneet, joskin alemmissa porrasluokissa jyrkemminkuin ylemmissä. Vuorosuhde -(-0.29-4:0.10 osoittaa, että voimakkaat oriit jättävät pää- asiassa voimakkaita jälkeläisiä. Jotta tammakannan heterogeenisuuden vaikutusta tässäkin voitaisiin vähentää, on poikaoriiden alimpien porrasluokkien poisjättämi- sellä korjatut tulokset esitetty myös taulukon 3 aineistosta, jossa ovat mukana vain kaikki 6 pisteen tammojen pojat. Näin saatu vuorosuhde on laskettu taulukossa 5. Taulukko ö. 4-vuotiaiden isien ja poikien, joiden emien vetovarmuus on 6 p., vetovoimien vuorosuhde Table 5. The pulling power’s correlation of 4 year old sires and sons, whose dams pulling reliability is 6 p M I Poikien vetovoima portaita (x) Sons’ pulling power Steps e 5 '6 7 8 9 10 11 I n M CO 5 u ; ■a. o 6 1 l 6.00 § m 7 2 1 2 5 7.60 ■| ä 8 1 3 11 9 11 1 36 8.81 ■S a 9 3 1 3 3 1 11 8.82 “ » 10 12 115 9.40 n 4 6 14 16 13 3 I 58 8.71 M 7.008.50 8.148.31 8.339.00 8.24, M x = 8.71 ±0.17 M v = 8.24±O.lO 1.28 0.80 0.33 -4-0. 11 Kaikissa edellä selostetuissa laskelmissa on eräänä lopputulokseen epäedulli- sesti vaikuttavana tekijänä mainittava se, että isäoriiden jakautumisen sekä sen perusteella lasketun keskiarvon määräävät ensisijassa ne oriit, joilla on useita poikia. Jos vuorosuhteet lasketaan kunkin isän poikien keskimääräisten porras- lukujen perusteella, jolloin jokainen isäori esiintyy vain kerran korrelaatiotaulussa, MIKKO VARO KEHITTÄMISESTÄ saadaan vuorosuhdekertoimen arvoiksi taulukon 4 aineistolle r = +0.37+0.15 ja taulukon 5 aineistolle r = + 0.46+0.15. Käsiteltävä aineisto näyttää tällöin en- tistä pienemmältä ja tulosten luotettavuus saattaakin tästä kärsiä, mutta tämän menetelmän voidaan sittenkin katsoa paremmin kuvastavan isien vetovoiman periytymistä jälkeläisjoukolle kokonaisuudessaan. Tammojen vaikutus poikien vetovoimaan. Taulukoiden 3 ja 5 tulokset osoittavat jo, että vetovarmuudeltaan hyvät tam- mat ovat ilmeisesti vaikuttaneet edullisesti poikien vetosaavutuksiin, sillä niiden aineistoon sisältyvien poikien keskiarvot ovat kaikkien poikaoriiden keskiarvoja paremmat. Myös verrattaessa isien ja poikien keskimääräisiä tuloksia toisiinsa ha- vaitaan, että kaikki tammat käsittävässä aineistossa (talukot 2 ja 4) poikien ja isien keskiarvojen erotukset ovat olleet —0.31 ja -f 0.32 porrasta, kun taas 6 pisteen tammojen poikien vetotulokset (talukot 3 ja 5) ovat poikenneet ja -f 0.47 porrasta isiensä vetotuloksista. Taulukossa 6 esitetään tarkemmin poikien keski- arvojen eroavaisuudet isien porrasluvuista, mitkä ovat saattaneet johtua tammojen erilaisesta perinnöllisestä vetovoimasta. Aineisto käsittää vain sen oriaineksen. josta on karsittu pois harjoituksen puutteessa ja luonnevikojen vuoksi veto- kokeessa epäonnistuneet poikaoriit, jotta tulokset mahdollisimman tarkoin vastai- sivat yksinomaan vetovoimasta riippuvia vetotuloksia. Taulukko 6. Poikien velotulosten eroavaisuus isien vetotuloksista. Table 6. The sons’ pulling results deviations from the sires pulling results. t ■ i . Kaikkien emien , , . . , , . o—4 p. emienIsun porrasluku . op. emien pojat sp. emien pojat Y' , The sires’ step poja The sons of 6p. The sons of sp. P°la „ The sons of all , F The sons of 0-4number , dams damsdams p. dams ero ero ero eron n ■ n n ( deviation I deviation deviation deviation 6 1 0 1 0 7 6 +0.83 5 +0.60 ] +2.00 8 i 47 +0.68 36 +O.BI 4 +l.O 7 —0.14 9 14 —0.29 11 —O.IB 1 —l.O 2 —0.50 10 11 —0.73 5 —0.60 3 —l.O 3 —0.67 79 +0.32 58 +0.78 8 1 ±O.O 13 j —0.15 Taulukon 6 luvut osoittavat, että poikien vetotulosten keskiarvot ovat poiken- neet isien tuloksista alemmissa porrasluokissa positiiviseen ja ylemmissä negatiivi- seen suuntaan. Positiiviset poikkeamat johtuvat luonnollisesti osittain siitä aikai- semmin mainitusta seikasta, että alimpien porrasluokkien isäoriiden joukossa on yksilöitä, jotka paremmalla harjoituksella olisivat päässeet korkeampaan veto- tulokseen ja jotka ovat periyttäneet mukautuman peittämän hyvän vetovoimansa paremmin koulutetuilla jälkeläisilleen. Osittain on syynä poikkeamiin kuitenkin SUOMALAISEN HEVOSEN VETOVOIMA? KKO VAR( täytynyt olla tammojen isäoriita paremman vetokyvyn, sillä harjaantumattomuus yksinään tuskin aiheuttaisi näin suurta vähenemistä todellisen vetovoiman edellyt- tämistä arvoista. Tätä käsitystä tukee se seikka, että jos vähintään 35 % elopainos- taan vetäneistä 4-vuotiaista oletettaisiin kaikkien 3—6 portaalle jääneiden oriiden karsiutuneen muista syistä kuin vetovoiman vähäisyyden vuoksi, olisi näiden nega- tiivinen vaikutus keskimääräisiin vetotuloksiin ollut 0,43 porrasta, ja jos vielä 7 portaan vetäjätkin luettaisiin mainittuun joukkoon, olisi niiden aiheuttama vähe- neminen 0.83 porrasta. Kun puheena olevien porrasluokkien kuitenkin todennökäisesti melkoinen osa on ollut todella heikkoa vetäjäainesta, on uskottavaa, että taulukossa 6 esitetyissä 7 ja 8 portaan oriiden ja niiden poikien vetotulosten eroissa on näkyvissä myös emäin puolelta saatua vaikutusta. Korkeampien porras- luokkien negatiivisia poikkeamia voidaan sensijaan tuskin laisinkaan selittää mui- den syiden kuin tammojen aiheuttamaksi. Tämän kaltainen tammojen poikiensa vetotuloksia tasoittava vaikutus on luonnollinen, sillä tammat, ja varsinkin ne, joi- den vetovarmuus on arvosteltu 6 pisteeksi, ovat luultavasti vetovoimaltaan likimain keskinkertaisten oriiden tasolla. Tammojen kantakirjakokeiden vetovaatimukset ovat toistaiseksi minimivaatimuksia, jotka kylläkin karsivat pois erikoisen heikon aineksen, mutta jotka eivät riitä erottamaan huippuyksilöitä tyydyttäväntasoisesta massasta, minkä juuri 6 pisteen tammat muodostavat. Nykyinenkään karsinta ei kuitenkaan ole merkityksetön. Tämän positiivista vaikutusta tammakannan käyttö- arvoon osoittavat taulukossa 6 esitetyt eriarvoisten tammojen poikiensa tuloksiin aiheuttamat keskimääräiset poikkeamat isien porrasluvuista. Pisteluokkiin o—40—4 kuuluvat emät, joihin luetaan myös sekä kantakirjattomat että vanhat kokeile- mattomat tammat, ovat alentaneet jälkeläistensä vetovoimaa, mutta 6 pisteen emät sensijaan ovat edistäneet jalostustyötä. Poikkeamat eivät kuitenkaan kuvaa sitä absoluuttista määrää, millä tammat ovat lisänneet tai vähentäneet poikien veto- voimaa, koska monet muut aikaisemmin selostetut tekijät ovat olleet mukana vai- kuttamassa tulostason jatkuvaan nousuun niin, että pojat ovat olleet vetokyvyltään isiään parempia, mutta ne osoittavat kuitenkin tammojen luokittelun suhteellista arvoa. Emien epäedullinen vaikutus parhaiden oriiden jälkeläisiin puolestaan osoit- taa, kuinka tarpeellista olisi kehittää myös tammojen vetovoiman kokeilu sellai- seksi, että luokittelu muodostuisi yhtä tehokkaaksi kuin oriillakin, sillä vain täten voidaan jalostustyössä päästä nopeasti ja varmasti tuloksiin. Poikaoriiden vetotidokset keskiporrashikuihin verrattuna. Jotta nähtäisiin, voidaanko hyvien vetäjien siitokseen käytöllä parantaa hevoskannan keskimääräistä vetovoimaa, on 8 ja useampia portaita vetäneiden oriiden poikien vetotuloksia verrattu kaikkien kokeiltujen oriiden porraslukujen keskiarvoihin. Kun myös ennen vuotta 1940 vetokokeesta hyvin selviytyneiden oriiden saavutuksia voidaan pitää vetovoimaa tyydyttävästi kuvaavina, laskelmiin on aineiston lisäämiseksi otettu mukaan kaikkien vuodesta 1936 lähtien vähintään 8 porrasta vetäneiden oriiden pojat, lukuunottamatta kuitenkaan 5-vuotiaiden isien poikia, joita on ollut vain 13, ja 4-vuotiaiden isien 6-vuotiaita poikia, joita SUOMALAISEN HEVOSEN VETOVOIMAN KEHITTÄMISESTÄ 79 Taulukko 7. Porraskeskiarvojen kehitys vuosina 1940— 1946. Table 7. The evolution of the averages of steps numbers in 1940—1946. Vähint. 35 % elopainostaan vetäneet oriit Kaikki oriit All Stallions Sons who have pulled at least 35 % of Vuosi - \ ear their live weight 4-v. 5-v. i 6-v. ja vanh. 4-v. 5-v. j 6-v. ja vanh. 1940 6.86 5.06 3.88 7.92 6.55 5.61 1941 6.80 6.11 4.53 7.39 7.02 5.86 1942 6.76 6.24 5.15 7.81 7.10 6.03 1943 6.63 6.05 5.50 7.40 6.98 6.22 1944 7.38 6.13 5.23 8.02 6.88 6.15 1945 7.46 6.51 5.35 8.30 7.55 6.19 1946 8.08 7.34 6.06 8.68 7.98 7.25 on ollut vain 3. Alkuvuosien pienen yksilöluvun vuoksi ei poikaoriita ole ryhmi- telty vuosiluokkiin, sillä esimerkiksi 4-vuotiaista pojista on 69,7 % kokeiltu vuonna 1946, vaan vetokyvyltään erilaisten isien poikien vetotuloksia on verrattu vuoden 1946 keskiarvoihin, jotka ovat korkeimmat siihen mennessä saavutetuista. Tau- lukko 7 näyttää kaikkien kokeiltujen oriiden keskitulosten kehityksen vuodesta 1940 lähtien, ja taulukosta 8 nähdään edellä esitetyn vertailun tulos. Niinkuin aikaisemmin esitettyjen vuorosuhteiden pienuuden perusteella voi odottaakin, eroavat erilaisten isien pojat varraten vähän toisistaan, mutta ylittä- vät parhaiden vetäjien jälkeläiset selvimmin keskitason. Sensijaan 8 porrasta vetäneet oriit ovat jättäneet vetokyvyltään vain keskinkertaisia jälkeläisiä. Edellä on jo mainittu siitä, että tehokkaampi työhön käyttö sota-aikana vai- kutti edullisesti oriiden vetotuloksiin. Taulukon 7 luvut osoittavat, että rauhan- tilan palattua on alkanut uusi voimakas kehitys korkeampiin porraslukuihin, mikä epäilemättä on pantava miesväen kotiutumisen ja vasta nyt alkaneen oriiden perus- teellisemman valmennuksen ansioksi. Keskitaso on kohonnut siinä määrin, ettei 8 portaan saavutus enää ilmeisesti osoita mitään poikkeuksellisia vetäjän lahjoja. Kantakirjavaatimuksia tarkistamalla olisi sen vuoksi kiireesti päästävä siihen, että Taulukko 8. Vetokyvyltään erilaisten oriiden poikien vetotulokset vuoden 1946 keskiarvoihin verrattuna. Table 8. The pulling results of sons of sires with dissimilar pulling ability compared to averages ot 1946. Vähintäin 35 % elopainostaan vetäneet pojat s^en Sons who have pulled at least 35 % ot their P°;Z Kaikki pojat live weight All sons l he , „ ... 6 p. emien pojat sires Kaikki All r r ' step The sons of 6 p. dams number ; i i 946 i ~ M946 j A I 1946 n_i M [ n M j =IOO n I M | =iqq 4-v. isät ja 4-v. pojat 8 77 8.01±0.27 ! 99 72 8.53±0.17 98 '52 8.79±0.15 101 4 year old sires and 9 20 8.25±0.46 102, 18 8.89±0.20 102 14 9.00±0.36 104 4 year old sons 10 12 8.50±0.82 105' 11 9.27±0.30 107' 5 9.40±0.52 108 MIKKO VARO80 kantakirjaoriit edustaisivat laadultaan keskitasoa selvästi parempaa hevosainesta. Vuonna 1946 hyväksyttyjen työhevoskantakirjaoriiden keskimääräiset vetotulok- set olivat 4-vuotiailla 8.83, 5-vuotiailla 8.36 ja 6-vuotiailla ja sitä vanhemmilla 8.00 porrasta, eli vastaavasti vain 0.15, 0.38 ja 0.75 porrasta kaikkien kokeiltujen oriiden keskituloksista korkeammat. Kun lisäksi siitokseen käyttö ehkä hyvinkin vähässä määrin keskittyy vetokyvyltään parhaisiin hevosiin, jää varsinkin 4-vuotiaina hy- väksyttyjen oriiden, joita on ollut keskimäärin 55.1 % kaikista kantakirjaoriista, jalostuksellinen vaikutus vähäiseksi. Taulukon 8 numeroiden valossa ovat parhaat tammat poikkeuksetta kohotta- neet poikien vetotuloksia enemmän kuin kaikki tammat keskimäärin. Erot ovat vähäiset, mutta tämä on ollut odotettavissakin, koska 6 pisteen tammat ovat luultavasti vain verraten vähän keskitason yläpuolella olevaa tamma-ainesta. Ver- tailu keskituloksiin on kuitenkin osoittanut, kuinka välttämätöntä olisi saada par- haat oriit ja parhaat tammat keskenään siitokseen ja tähän tarvittava vetovoimaan perustuva luokittelu mahdollisimman oikeaksi ja tehokkaaksi. Loppupäätelmät. Oriiden vetovoiman periytymisen toteaminen edellyttää, että niin isien kuin poikienkin vetokokeissa saamat tulokset mahdollisimman tarkasti vastaavat nii- den todellista vetovoimaa. Muiden vetovoiman ohella vetotuloksiin vaikuttavien tekijöiden, kuten esim. erilaisen valmennuksen, luonteen ja koeolosuhteiden eri- laisuuden osuutta vetovoimaluokitukseen on sen vuoksi vetovoiman periytymistä tutkittaessa pyrittävä rajoittamaan. Tässä mielessä olisi jatkuvasti kiinnitettävä huomiota kantakirjaan tarjottavien oriiden työhön käytön ja kokeisiin valmen- tamisen tehostamiseen. Viimeksikuluneina vuosina tapahtunut vetotulosten kehi- tys onkin johtanut siihen, että kohonneet porrasluvut ilmeisesti entistä paremmin kuvastavat oriiden vetotaipumusta. Keskimääräisten vetotulosten jatkuva jyrkkä nousu osoittaa kuitenkin, että tulosten tarkkuuden lisäämiseen on vielä mahdolli- suuksia. Edelläesitetyssä tutkimuksessa on kaikkien isä- ja poikaoriiden vetokyky- jen vuorosuhteeksi saatu -(-0.17^0,10. Luonteesta johtuvan häiriövaikutuksen vähentämiseksi on vetovoiman periy- tymistä selvitettäessä laskettu vuorosuhde myöskin aineistosta, josta on jätetty pois lähinnä huonon luonteen vuoksi alimpiin porrasluokkiin karsiutuneet oriit. Isä- ja poikaoriiden vetovoimien vuorosuhdetta osoittavaksi kertoimeksi on tällöin saatu Vuorosuhteen suurentuminen osoittaa vetokyvyn tekijäin, luonteen ja vetovoiman, eroittamisen merkitystä vetovoiman periytymistä tutkit- taessa, vaikkakaan se käytännöllisessä kantakirja-arvostelussa, jonka eräänä pää- määränä on vain vetokyvyltään heikoimpien yksilöiden karsiminen siitoksesta, ei ole tarpeellista. Eräänä lopputulokseen häiritsevästi vaikuttavana tekijänä on mainittava myös- kin emien osuus poikaoriiden vetovoimaan. Koska tammojen vetokokeet nykyi- sellään karsivat vain kaikkein heikoimmat yksilöt, ovat kantakirjaan hyväksy- jäkin tammat vetovarmuudeltaan varsin heterogenista ainesta. Tässä tutkimuk- OMALAISEN HEVOSEN VETOVOIMAN KEHITTÄMISESTÄ 81 sessa on tammojen häiritsevää vaikutusta vetovoiman periytymisen toteamiseen pyritty vähentämään siten, että laskelmat on tehty myöskin vain ne poikaoriit käsittävästä aineistosta, joiden emien vetovarmuus on arvosteltu 6 pisteeksi. Isien ja poikien vetovoimien vuorosuhteeksi on tällöin saatu Jos vuorosuhde lasketaan kunkin isän poikien keskimääräisten porraslukujen perus- teella, jolloin jokainen isäori esiintyy vain kerran korrelatiotaulussa, tulee vuoro- suhteen arvoksi + taan kuitenkin vielä perin epätasaista ainesta, minkä vuoksi tammojen kantakirja- arvostelussa olisi tarpeellista pyrkiä nykyistä täsmällisempään vetovoimaluokit- teluun. Jalostustyön onnistumisenkin kannalta olisi tammojen tehokkaampi veto- voimaluokittelu toivottavaa, koska, kuten kyseisen tutkimuksen tulokset osoit- tavat, vain parhaita yksilöitä keskenään siitokseen käyttäen saadaan keskitason selvästi ylittäviä jälkeläisiä. Siitosvalinnan ohjaamiseksi entistä enemmän ensi- sijassa vetovoiman kehittämiseen, olisi hyvän vetotuloksen merkitystä hevosen arvokkaimpana jalostuksellista ja taloudellista käyttöarvoa osoittavana arvos- teluperusteena pyrittävä kaikin keinoin korostamaan. Myöskin tulisi kantakirja- tarkastusten vetovaatimusten seurata sitä nopeata vetotulosten kehitystä, mikä on ollut viime vuosina yhä paremman vetokokeisiin valmentautumisen seurauksena. Kokeiluolosuhteiden erilaisuudesta johtuvien virheiden vähentämiseksi oriiden kantakirja-arvostelussa olisi kevätnäyttelyistä ehkä syytä luopua. Myöskin mikäli kesä- ja syyskauden näyttelyissä kokeilurata on niin märkä, että auton pyörien liukuminen on mahdollista, olisi käytettävä lumiketjuja; samoin tulisi kengityksen kesälläkin olla sellainen, että jalkojen liukuminen ja lipsahtelu estyy. Edelleen olisi ratojen kunto kaikkialla saatava samalle ja mahdollisimman hyvälle tasolle. Niinkuin jo aikaisemmin on mainittu, ei esitettyjä tutkimustuloksia voida toistaiseksi pienen tutkimuksiin kelvollisen aineiston vuoksi pitää lopullisina eikä niiden antamaa kuvaa tutkituista seikoista lähimainkaan oikeina, vaan voivat tulokset myöhemmin huomattavastikin muuttua. On kuitenkin mahdollista, että pyrittäessä esitettyjen virhemahdollisuuksien yhä tarkempaan rajoittamiseen, voi- daan niin hevosen vetovoiman periytymisen selvittämisessä kuin sen kehittämi- sessäkin päästä nykyistä parempiin tuloksiin. KIRJALLISUUSLUETTELO I) Lonka, T., Hevosten vetokyvyn arvostelumahdollisuuksista. Summary: The Evaluation of the Pulling Ability of Horses. Valtion Maatalouskoetoiminnan Julkaisuja N:o 126. Helsinki 1946. 2) Vainikainen, V., Suomalaisen hevosen jalostuksesta. Summary: Breeding the Finnish Horse. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja (Acta Agralia Fennica) 62. Helsinki 1946. Varo, M., Hevosen iän javetovoiman keskinäisestä suhteesta. Eripainos Koetoiminta ja Käytäntö- lehdestä. Helsinki 1947. SUMMARY. THE DEVELOPMENT OF THE FINNISH HORSES’ PULLING POWER Mikko Varo. Ministry of Agriculture, Helsinki. The development of the horses’ pulling power by breeding is disturbed by many factors which render it difficult to substantiate. At the time of registration for, the pedigreebook, the pulling test done by the dynamometer does not present a right picture of every stallions pulling power, as all are not sufficiently well trained for the test. Also the experience of pulling is often slight owing to the lack of work, eventhough the war has improved the situation in this respect. Furthermore faults in caring for and feeding the horse may hinder producing the horses’ full pulling propensity. Besides these different circumstances may effect the results of test performed at various times of the year. Especially the aver- age level of the results in the spring show is erronecously high owing to the test car s tyres slipping on account of the wet ground. The affect of all the above-mentioned inaccuracies can be lessened by using the experimental technique, and the great rise in the experimental results after 1940 is foremost to be put to the merit of the stallions being better accustomed to work, showing that the development has quickly led to even more dependable results. But even if all these experimental faults in technique could be removed the pulling ability of the stallion in the pulling test does still not show its tractive ability because it is the combined results of power and character. The dividing of horses into stepgrades shows that the charac- teristically deficient horses weed out together with the inexperienced already in the exercise- or walking route or in the first steps. This is confirmed by the manner of weeding out, because horses belonging to the lower stepgrades are not able to start their pull at all; when insted strenght fails those which have reached the higher steps while on the traction stretch with their load. In investigating the in- herited pulling power one has, therefore, taken into account from each age group only the stallions who have pulled at least 35 % of their liveweight, as in this way one has been able to weed ont the lower stepgrades’ characteristiccally deficient and untrained horses. The correlation obtained from sires and sons by this procedure is +0.29 ±O.lO. Now the mares’ different pulling reliability was not at all taken into account. In order that the mares dissimilar in- fluence on results could be made the lowest possible, the correlation has also been calculated only from material comprising sons whose dams’ pulling reliability has been valued at 6 points. The correlation then obtained is +0.33±0.11. The final result is harmfully effected by the fact that the correlation is nearest dependent on the stallions who have plenty of offspring. Owing to this, the results have been calculated so that the average of each son has been reckoned and that the correlation between the sires’ and sons’ average. Thus one obtains in the whole material of the sires’ and sons’ correlation +0.37 ±0.15, and from the material comprising sons of 6 point dames +0.46 ±0.15. The sons have been at an average 0.32 steps better than their sires, which foremost is due to them being better trained for the pull. In the pulling results of the sons one can however also notice the influence from the dams, because the sons of 6 point dams have at an average been 0.78 steps better than their sires, and the sons of 5 point dams exactly equal with their sires, and the sons of 0-4 point dams 0.15 steps poorer than their sires. The comparison of the average of all the stallions shows that the sons of the best stallions have most obviously exceeded the midlevel and from the point of view of development of pulling power the best results have been gained when more powerful stallions have been used in breeding with dams most reliable in pulling. In order to gain even better results in the development of horses’ pulling power, the excercising for test should be made even more effective than previously. To lessen the technical test faults the spring shows should be given up and even in summer when the ground is ■wet, the slipping of car tyres should be prevented by snow-chains. The testing of dams’ pulling power should be developed similarly to that of the stallions. The pedigree book demands should follow the rapid progress which has been noticed in recent years in the pulling tests thanks to better training. 82 MIKKO VARO