TIIHOSIEN lEN MERKITYKSESTÄ PERUNAVARASTOJEN TURMELIJOINA SUOMESSA. Laila Ollila. Maatalouskoelaitos, Kasvitauti osasto. T ikkurila. Talvisäilytyksen aikana tapahtuu perunoissa monenkaltaisia muutoksia, jotka vähentävät perunoiden painoa ja huonontavat niiden laatua. Nämä säilytys- tappiot aiheutuvat mukuloiden omasta elontoiminnasta, hengityksestä ja itämisestä, sekä muista syistä, kuten kuivumisesta, liian korkean lämpötilan vaikutuksesta ja mekaanisista vioista. Tärkeimpänä syynä säilytystappioihin ovat kuitenkin erilaiset kasvitaudit, tuhosienet ja bakteerit, jotka aiheuttavat vuosittain suuria vahinkoja perunavarastoissa. Seuraavassa tarkastellaan tuhosienien merkitystä perunan varastotappioiden aiheuttajina maassamme. Esitys perustuu pääasiassa Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastolla suoritettuihin tutkimuksiin. Tuhosienien aiheuttamien vahinkojen suuruus. Kirjallisuudessa on runsaasti tietoja tuhosienien aiheuttamista varastotap- pioista. Meilläkin eri koetoimintaelimet ovat tutkineet perunan säilyvyyttä. Niinpä Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla Jokioisissa suoritetuissa 3- vuotisissa (vv. 1931—1934) perunan säilytyskokeissa (10) oh painotappio keski- määrin 8 %, raja-arvojen ollessa eri lajikkeillaoo.34.s %. Vuoden 1933 sato oli hyvin tervettä, joten kasvitaudit eivät silloin lisänneet varastotappioita. Paino- tappioprosentti olikin tällöin vain 2.7. Kasvinviljelysosaston kokeissa (16) oli säilytyskautena 1929—1930 tarkkailtavana 31 perunalajiketta. Eri lajikkeiden painotappioprosentit vaihtelivat 4.4—55.9. Suurimpiin lukuihin on syynä kasvi- tautien aiheuttama perunoiden pilaantuminen. Rainio (15) arvioi, että yksinomaan perunarutto aiheuttaa Suomessa n.s. normaaliruttovuosina keskimäärin ainakin 10 %:n säilytystappion. Lähde (13) on kasvinviljelysosaston perunan säilyvyys- kokeessa laskenut, paitsi loisettomista tekijöistä aiheutuvaa painotappiota, myös kuinka paljon säilytysmateriaalissa oli keväällä tautisia mukuloita. Eri lajikkeissa ja eri vuosina vaihteli pilaantuneiden mukuloiden määrä kasvupaikan maaperästä https://c-info.fi/en/info/?token=VMQqNZqhcESTrjuR.b8BeU32A7yhw0aSVGxSuyg.rWpIJHC9BZ9u1W4UGLGl_b1FSsKH1j93_eYMEnn_KEBk9hLo0QPTW_UWBHbDsd24MZ8f0y8sMNfh586Ut30FqYXy1pM-bty8MrIVq5oIMGbCfZLTFaFZ-C5xN2s_nZ7w3FhwBfoZ2QP4cv6TTuR_YGCflVWLEf2W0xQ VILA johtuenoo.33.s painoprosenttia. Kasvitautien pilaamia mukuloita saattoi siis olla kolmas osa perunoista. Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosaston toimesta lähetettiin keväällä 1938 maanviljelijöille eri puolille maata kiertokysely, jossa tiedusteltiin, kuinka paljon perunoita mätänee talvisäilytyksen aikana, mitkä tekijät aiheuttavat pilaantu- misen sekä miten eri lajikkeet säilyvät. Kiertokyselyyn tulleiden vastausten mukaan (vrt. myös 5, s. 93) pilaantui säilytyskautena 1937—1938 maassamme jalostamatto- mista perunoista, joista tuli 162 ilmoitusta, keskimäärin 15.5 %. Jalostetut lajik- keet olivat säilyneet jalostamattomia paremmin, toiset jopa 100-prosenttisesti. Eri lajikkeiden pilaantumisprosentti vaihteli o:sta 23.5:een lajikkeesta ja säilytys- olosuhteista johtuen. Jalostetuista lajikkeista pilaantui säilytyskauden aikana 6.2 %, mikä luku on saatu 322:n ilmoituksen mukaan. Jos lasketaan erikseen syövänkestäväin lajikkeiden, joista tuli tietoja 135:1ta eri tilalta, pilaantumispro- sentti, niin voidaan todeta, että ne olivat säilyneet vieläkin paremmin. Niiden pilaantuvaisuus oli vain 1.0 %. Kaikkien lajikkeiden keskimääräiseksi pilaantumis- prosentiksi koko maassa tulee näiden ilmoitusten perusteella 9.3 %. Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastolla on ollut myös perunan säilyvyys- koe, jossa vv. 1931—1938 on ollut tarkkailtavana useita perunalajikkeita. Näistä on tehty tautisuushavaintoja kasvukauden aikana koekentillä sekä sittemmin kellarissa. Säilytysaineiston ensimmäinen punnitus ja tautisuustarkastus on toi- mitettu lokakuussa tai viimeistään marraskuun alkupäivinä, jolloin ruttoiset ja bakteerimätää sairastavat mukulat on punnittu ja eroitettu pois, ja muu osa on varastoitu tavallisiin, n. 30 kg:n vetoisiin perunalaatikkoihin. Toinen tarkastus, johon perustuen säilytystappiot on laskettu, on suoritettu maalis—huhtikuun vaihteessa, jolloin on punnittu koko perunamäärä sekä erikseen terveet ja säilytys- aikana pilaantuneet mukulat. Oheisessa taulukossa esitetään säil} rtystappio %:ssa vv. 1931—1938. Luvut perustuvat koetuloksiin, jotka on saatu samoina vuosina sekä savi- että hiekka- maalla kasvatetuista lajikkeista. Tulokset taulukossa 1 osoittavat, että hiekkamaassa kasvaneet perunat pilaan- Taulukho i. Säilytystappiot (prosenteissa) perunan säilyvyyskokeessa kasvitautiosastolla vv. 1931— 1938. 1 1931—32 I 1932—33 I 1934—35 I 1935—36 j 1936—37 | 1937—38 Keskim. Savimaa Hengityksen y.m.s. aihe-! I ; uttama painohäviö . . 4.5 j 6.97.8 12.64.1 I 5.56.9 Mädäntyneitä 14.315.0 4.3 j 15.82.1 1.18.7 Koko säilytystappio 18.821.9 12.1 1 28.46.2 1 6.615.6 Hiekkamaa Hengityksen y m.s. aihe- uttama painohäviö . 4.76.7 4.14.8 J 2.05.1 4.5 Mädäntyneitä 12.45.0 0.71.2 1 1.61.8 3.8 iKoko säilytystappio .... 17.111.7 4.8 ; 6.03.6 ' 6.98.3 ti )SIENIEN MERKITYKSESTA PERUNAVARASTOJEN TURMELI JOINA SUOMESSA 91 tuvat vähemmän kuin savimaan perunat. Keskimääräiset mätänemisprosentit kuuden vuoden säilytyskokeissa ovat hiekkamaan perunoissa 3.8 ja savimaan 8.7. Taulukosta voidaan todeta myös säilytyspaikan käyttökelpoisuuden ratkaiseva vaikutus. Kahtena ensimmäisenä säilytysvuonna oli pilaantumisprosentti huo- mattavan suuri erittäinkin savimaalla kasvaneissa perunoissa. Tähän oli syynä se, että kasvitautiosaston kellari ei ollut kunnossa. Sinne tunkeutui vettä, jonka vuoksi kellari-ilma oli kosteata ja olosuhteet edulliset sienien ja bakteerien tuhoille. Kun kellarin ympäristön salaojat tarkastettiin ja korjattiin, ei liiallinen kosteus enää päässyt vaikuttamaan'häiritsevästi perunoiden säilyvyyteen. Huomio kiintyy myös savimaan perunoiden erittäin huonoon säilymiseen talvikautena 1935—1936, jolloin talven kuluessa mätäni keskimäärin lähes 16 % perunoista. Tämä suuri pilaantumis- prosentti johtuu siitä, että syksy 1935 oli poikkeuksellisen sateinen, jonka tähden savimaan perunain korjuu viivästyi pahasti. Vasta lokakuun puolivälissä maan ollessa hyvin märkää saatiin perunain nosto suoritetuksi. Kellariin joutuessaan mukulat olivat tavallista savisempia ja märempiä, josta syystä mätäneminen oli suuri. Hiekkamaan perunat säilyivät p.o. talvena normaalisesti, mutta ne saatiin- kin korjatuksi hyvissä ajoin ja suhteellisen kuivina. Edellä esitettyjä lukuja tarkasteltaessa voidaan todeta, että terve, kuivan sään vallitessa korjattu ja hyvässä kellarissa säilytetty peruna menettää vain hyvin vähän arvostaan talven kuluessa, mutta tautiset ja epäedullisista korjuu- säilytysolosuhteista kärsivät perunat saattavat mädäntyä pahoinkin. Maassamme säilytyksen aikana pilaantuvan perunan määrä vaihtelee luon- nollisesti eri vuosina ennen kaikkea perunan tautisuudesta johtuen. Edellä esi- tettyjen tietojen mukaan voidaan arvioida, että meillä mätänee vuosittain keski- määrin n. 10 % varastoidusta perunasta. Eri kasvitautien osuus varastotappioiden aiheuttajina. Kasvitautiosaston säilytyskokeita analysoitaessa todettiin, että perunarutto Phytopthora infestans (Mont.) De Bary saattaa olla lähes yksinomainen alkusyy perunoiden pilaantumiseen. Niinpä esim. säilytyskautena 1937—1938, jolloin säilytystappiot yleensä olivat pienet, pilaantui savimaalla kasvatetuista perunoista keskimäärin 2.2 %. Näistä oli 92.3 % perunaruton primäärisesti turmelemia. Alunperin bakteerien ja homeiden mädättämiä oli tässä tapauksessa vain 7.7 %. pilaantuneista perunoista. Hiekkamaan perunoista mätäni samana vuonna 1.7 %, josta määrästä 93.4 % oli perunaruton pilaamia. Edellämainitun kasvitautiosaston kiertokyselyn vastausten mukana lähettivät useat maanviljelijät myös näytteitä pilaantuneista perunoista. Sairaita mukuloita kertyi tällä tavoin kaikkiaan 1245 kpl, joista tehtiin tautihavainnot. Tutkitussa aineistossa esiintyi taudinaiheuttajia seuraavasti prosentteina koko tarkastetusta mukulamäärästä; vrt. 5): \ perunaruttosieni yksinään 27,0 perunaruttosieni -)- bakteerit 10,2 » perunaruttosieni + homesienet 13,7 » perunaruttosieni + bakteerit 4- homesienet 18,3 » bakteerit yksinään 12,4 » bakteerit + homesienet, märkämätä 12,4 » bakteerit 4- homesienet, kuivamätä 6,0 » Pilaantumisen aiheuttaja oli siis useimmissa tapauksissa perunaruttosieni joko yksinään tai yhdessä toisten taudinaiheuttajien kanssa. Bakteerit ja homeet ruton kera esiintyessään ovat ilmeisesti olleet sekundäärisiä tekijöitä ja perunarutto alkuperäinen tuhon syy. Tämä päätelmä on voitu tehdä tarkastelemalla näiden eri tautien esiintymistapaa mukuloissa. Kaikkiaan oli n. 70 % näyteperunoista riittoisia. Omaan ryhmäänsä on eroitettu tapaukset, joissa bakteerit ovat pilaantumisen päätekijöinä. Tällaisia oli 30 % lähetetyistä näytteistä. Useissa tapauksissa tämän ryhmän perunat olivat aivan pehmeitä, vetisiä ja pahanhajuisia. Tällaista märkä- mätää olikin paljon runsaammin kuin kuivemman tyyppistä mätää, jota bakteerit myös aiheuttavat. Huomattava on kuitenkin, että useimmat n.s. kuivamätätapauk- set ovat yksinomaan pemnaruton aiheuttamia. Bakteerien mädättämissä peru- noissa esiintyi usein sekundäärisenä erilaisia homeita. Näyteperunoiden joukossa oli useita kuiviksi muumioituneita mukuloita, jotka olivat vaalean homeen peitossa. Niiden sisusta oli hieman ruskettunut ja kuivunut. Toisissa mukuloissa oli onte- loita, ja näidenkin seinämiä peitti homekerros. Tällaiset mukulat olivat toden- näköisesti bakteerien ja Fusarium-sienten yhdessä turmelemia. Ainoastaan kol- messa tapauksessa voitiin Fusarium-home todeta mukulan pilaantumisen primää- riseksi aiheuttajaksi. Kiertokyselyn vastausten mukana näytteeksi tulleista pilaantuvista perunoista sekä kasvitautiosaston säilytyskokeita analysoitaessa saaduista sairaista muku- loista viljeltiin puhtaaksi joukko taudinaiheuttajia ja määritettiin useita muku- loissa esiintyviä sieniä. Puhdasviljelmistä otettiin tarkemman tutkimuksen alai- seksi Cylindrocarpon- ja Fusarium-suvut, joista määritettiin meillä esiintyviä lajeja. Fusarium coeruleum (Libb.) Sacc. eristettiin viittä eri alkuperää olevasta viljelmästä. Kolme mukulaa, joista sientä otettiin kasvatukseen, olivat osittain tai kokonaan muumioituneet ja ilmeisesti primäärisesti Fusarium coeruleumm turmelemia. Kahdessa muussa mukulassa oli mädättäjinä myös bakteereita (vrt. 7, ss. 19—21). Fusarium avenaceum (Fries) Sacc, eristettiin 51 eri alkuperää olevasta viljel- mästä. Kaikki perunan mukulat, joista Fusarium avenaceum saatiin, olivat muiden perunavarastoja tuhoavien sienien pilaamia (vrt. 7, ss. 17—18). Fusarium solani (Mart.) App. &Wr. oli eristetty viidestä eri perunanmuku- lasta. Näissä mukuloissa oli mätänemistä aiheuttamassa myös joko Phytopthora infestans tai bakteerit, joten Fusarium solani esiintyi mädänsyöjänä (vrt. 7, ss. 21—22). LAILA OLLIT T UHOSIEN lEN MERKITYKSESTÄ PERUNAVAR TO JEN TURMELI JOINA SUOMESSA 93AS Fusarium sambucinum Fuck. eristettiin 19 mukulasta otetusta kasvatuksesta. Mukulat olivat kaikki ruton tai bakteerien turmelemia (vrt. 6, s. 17). Fusarium merismoides Corda eristettiin primäärisesti ruton tai bakteerien turmelemista mukuloista, joita oli yhteensä 60 kpl (vrt. 8, ss. 3—5). Edellä mainitut Fusarium- sienet ovat siis meillä perunavarastoissa ainoastaan saprofyyttejä lukuunottamatta F. coeruleumia. Tutkitusta materiaalista päätel- len on kuitenkin todennäköistä, että myös tämä sieni on primäärisenä taudin- aiheuttajana meillä harvinainen. Meidän maassamme ei siis Fusarium-suvun sienillä ole perunavarastojen turmelijoina sellaista taloudellista merkitystä kuin esim. U.S.A:ssa, missä ne ovat varsin tuhoisia varastotauteja (17). Cylindrocarpon-suvusta määritettiin kasvitautiosastolla perunoista peräisin ole- vat lajit Cylindrocarpon Ehrenbergi Wk., Cylindrocarpon Magnusianum Wr., Cylindrocarpon olidum Wr. ja Cylindrocarpon radicicola Wr., jotka kaikki muo- dostavat hometta perunamukuloiden pinnalle. C. Ehrenbergi eristettiin 4 eri alkuperää olevasta viljelyksestä, C. Magnu- sianum saatiin 8 eri perunamukulasta otetusta kasvatuksesta, C. radicicolaa oli 22 eri alkuperää olevaa viljelmää ja C. olidum eristettiin 42 eri mukulasta peräisin olevasta kasvatuksesta. Cylindrocarpon-lajit on määrittänyt fil.maisteri Irja Karaila. Sekundäärisenä homeena perunan mukuloiden pinnalla todettiin edellämai- nittujen ohella esiintyvän eräitä muitakin sieniä, kuten Oospora pustulans Owen & Wakef., Stysanus stemonites Pers. sekä Botrytis- ja Verticillium- sukujen edus- tajia. Eri perunalajikkeiden säilyvyys. Perunoiden varastotappiolukuja esitettäessä on jo edellä ilmennyt, että savi- maalla kasvatetut perunat pilaantuvat varastossa pahemmin kuin hiekkamaalla kasvaneet. Tähän vaikuttaa m.m. se, että savimaassa mukulat sairastuvat helpom- min perunaruttoon kuin hiekkamaassa (vit. 15, s. 22). Maaperän vaikutuksesta perunoiden säilyvyyteen mainittakoon myös, että bakteerituhotkin saattavat olla suuremmat savimaan perunoissa. Niinpä esim. savimaalla kasvaneessa Paul Wag- ner-perunassa on toisinaan jo korjattaessa runsaasti märkämätää (4, s. 631). Paitsi eri maaperässä kasvaneissa perunoissa on eroavaisuuksia myös eri lajik- keiden säilyvyyden välillä. Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosaston seitse- män vuoden kokeista esittää Lähde loppupäätelminä, että savimaan perunoista parhaiten säilyviä ovat m.m. lajikkeet Rosafolia, Findleyn Eldorado, Iris, Immer- gut, Lontoon herkku, Erdgold ja King George V. Kaikissa näissä on keväällä ollut tautisia mukuloita alle 5 %. Keskinkertaisesti säilyviä pilaantuneita 5—13 % - ovat lajikkeet Parnassia, Ben Lomond, Majestic, Arnika, Magnum bonum, Deodara, Pepo, Great Scot, Kalev, Vesijärvi ja Upto. Huonosti säilyviä, joissa pilaantuneita oli yli 13 %, ovat olleet m.m. Paul Wagner ja Eigenheimer. Laurilan (11 ja 12) Jokioisissa vv. 1932—1937 suorittamien tutkimusten mukaan ovat hyvin säilyviä lajikkeita m.m. Vesijärvi, Deodara, Parnassia, Kuver- Taulukko 2. Eräiden kasvitautiosaston kokeessa vv. Jyji— J93& olleiden lajikkeiden mätänemistappiot prosenteissa ilmaistuina. Storing losses of some potato varieties in 1931—1938. Department of Plant Pathology, Tikkurila Hiekkamaa Sand Savimaa C'ay Lajike Variety ; r— f i 1931—38 1934—38 1936—36 1935—36 1931—38 1934—38j 1936—38|1935—36 Alfa 0.60.80.0 Arnika 9.22.5 1,7 3.36.6 5.80.5 11.2 Arran Comrade 4.51.3 1.60.3 10.30.9 2.215.3 Beseler 2.20.7 1.40.2 7.01.4 0.42.8 Early Puritan 0.81.5 I 0.2 3.9 1.5 9.9 Erdgold l.O 0.8 i 2.1 1.3 0,8 2.6 Erstling 1.2 1.2 2.0 4.8 1,8 15.2 Great Scot 4 7 0.8 0.0 1.6 14.6 7.7 4.6 17.7 Immergut 0.6 0.5 1.6 0.6 [ 0.3 1.6 Iris 0.9 0.4 0.4 1.1 3.9 3.4 0.4 8.3 Jubel 0.7 1.0 0.6 2.8 1.4 8.2 ; Juli King George V 1.4 0.9 1.7 0.3 6.7 8.1 0.3 31.3 Kuckuck 3.1 1.4 7.3 Lichtblick 2.8 3.9 j 0.9 Majestic 1.6 1.6 2.8 0.9 5.2 4.3 1.9 10.6 Parnassia 1.3 0.9 1.9 0.0 2.6 2.1 0.9 6.9 Paul Wagner ■—■ 0.8 1,4 0.4 5.3 3 7 8.3 Pepo 1.4 0.9 3.0 4.9 2.0 13.0 Prof. Edler 2.2 0.9 1.2 1.3 8.0 7.7 1.8 ! 18.5 Rosafolia 0.8 0.2 0.0 0.1 2.0 1.8 0.9 ; 5.4 Ruusu 4.3 2.7 0.5 6.3 0.7 13.3 Tammiston aikainen. . O.l 0.1 0.3 Vesijärvi 2.8 0.4 0.8 0.0 5.4 4.1 j 1.4 9.2 ! Witch Hill ! 5.2 2.6 4.0 2.1 10.0 7.1 | 2,2 18.3 nööri, Pepo, Rosafolia, Majestic, Kalev ja Ben Lomond. Verraten hyvin säilyvä on myös Eldorado. Keskinkertaisesti säilyivät m.m. Iris, Paul Wagner, Tammiston aikainen ja King George V. Huonosti säilyväksi on Jokioisissa todettu m.m. Eigenheimer ja Immergut. Taulukossa 2 esitetään ka.svitautiosastolla saatuja tuloksia eri lajikkeiden mätänemistappioista. Ensimmäisessä sarakkeessa sekä savi- että hiekkamaalla esitetään eri lajik- keiden keskimääräiset mätänemistappiot kuuden vuoden aikana. Aikaisemmin on jo mainittu kasvitautiosaston kellarin huonosta kunnosta kahtena ensimmäisenä koe vuonna. Huonojen säilytysolosuhteiden vaikutus ilmenee näissä keskiarvoissa. Toisessa sarakkeessa on mätäneraisprosentit kellarin korjauksen jälkeen ja kol- mannessa yksinomaan viimeisinä koevuosina (vv. 1936—1938). \ ilmeisestä sarak- keesta voidaan todeta, että epäedulliset korjuusäät, jollaiset olivat syksyllä 1935, lisäävät perunoiden huonoa säilyvyyttä. .Taudinaroista lajikkeista saattaa mädän- tyä jopa yli 40 %. Kasvitautiosaston koetulosten perusteella voidaan pitää hyvin säilyvinä lajik- A OLLILA keitä Iris, Parnassia ja Rosafolia sekä Early Puritan, Erdgold, Immergut, Jubel, Pepo ja Vesijärvi. Keskinkertaisesti ovat säilyneet m.m. Arnika, King George V, Majestic, Paul Wagner ja Prof. Edler. Verrattaessa kasvitautiosaston säilytyskokeiden tuloksia muualla suoritettui- hin vastaavanlaisiin kokeisiin (10, 11, 12 ja 13) voidaan todeta, että tulokset yleensä ovat samankaltaisia. Joitakin poikkeuksia tosin on. Esim. Erstling on kasvi- tautiosaston kokeissa säilynyt poikkeuksellisen hyvin huomioonottaen, että se on tunnetusti rutonarka lajike. Toisaalta taas esim. King George V:n säilyvyys on ollut huonompi kuin mitä yleensä lajikkeesta tunnetaan, johtuen sen suuresta mätänemisprosentista epäedullisena säilytysvuonna 1935—1936. Varastoitujen perunoiden suoja-aineet. Perunoiden säilyvyyden parantamiseksi suositellaan toisinaan varsinkin ulko- maisessa kirjallisuudessa erilaisten kemiallisten suoja-aineiden käyttöä (esim. 14, s. 106; 3, s. 29) erittäinkin, jos on kysymys suurien perunamäärien varastoimisesta. Ruotsalaiset koetulokset (1 ja 2) kuitenkin osoittavat säilytysaineiden tehotto- muuden. Sama käsityskanta on meilläkin tuotu julki (4 ja 9) toistaiseksi kau- passa olleista perunoiden suoja-aineista. Kasvitautiosastolla suoritettiin vv. 1940—1942 kokeita Conservos- ja Karsan- nimisten säilytysaineiden tehokkuuden selvittämiseksi. Kustakin kokeiltavana olleesta perunalajikkeesta punnittiin syksyllä 1940 kolme 25 kg:n erää, joista yhteen siroiteltiin Karsania, toiseen Conservosta ja kolmas jätettiin kontrolliksi. Vv. 1941—1942 koe-erien suuruus oli 20 kg, jotka käsiteltiin kuten edellisenäkin vuonna. Koeperunat säilytettiin osaston kellarissa idätyslaatikoissa ja tarkas- tettiin helmi—maaliskuussa. Tarkkailtaessa säilytysaineiden vaikutusta eri lajikkeiden säilyvyyteen (tau- lukko 3) näyttää siltä, että sekä Bintjessä että Olgan perunassa vv. 1940—1941 Taulukko j. Kasvitautiosaston kokeet Conservos- ja Karsan-säilytysaineilla vv. 1940— 1042. Experiments with conserving substances Conservos and Karsan. Department of Plant Pathology, Tikkurila. Sienien saastuttamia mukuloita % Vuosi Tubers attacked diverse fungi % Lajike Variety y 1Käsittelemätön T . ~Karsan Conservos Untreated Ben Lomond 1940—1941 0.0 0.2 0.0 Bintje —»— 5.8 3.6 2.2 Green Mountain ■—»—- 1 0.0 0.6 3.0 Olgan peruna »—— 7.2 I 0.6 4.0 Ruusulehti —»— 0.0 0.0 3.0 Bintje 1941—1942 0.5 5.8 5.3 Green Mountain —»—- 7.8 j 8.5 j 8.5 Magnum Bonum —»— 5.5 3.8 2.3 rUHOSIENIEN MERKITYKSESTÄ PERUNAVARASTOJEN TURMELIJOINA SUOMESSA 95 LAILA OLLILA96 ja Magnum Bonumissa vv. 1941—1942 säilytysaineet olisivat tehonneet. Tämä on vain näennäistä, sillä tautisiksi perunoiksi laskettiin myös sellaiset mukulat, joissa oli epifyyttistä hometta. Kokeen perusteella tuntuu säilytysaineilla olevan enemmän tai vähemmän selvä pintaa desinfioiva vaikutus, joten epifyyttisiä homeita (Cylindrocarpon , Oospora, Botrytis) ei käsitellyissä perunoissa ollut. Syvem- mällä solukoissa esiintyviin, varsinaisiin mukuloita mädättäviin tauteihin, peruna- ruttoon ja bakteriooseihin, säilytysaineet eivät tehonneet. Päätelmät. 1. Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosaston järjestämään kiertokyselyyn, osas- ton säilytyskokeisiin ja muihin tietoihin perustuen voidaan arvioida, että maas- samme pilaantuu vuosittain keskimäärin n. 10 % varastoidusta perunasta. 2. Pahin pilaantumisen aiheuttaja varastoinnin aikana on perunaruttosieni Phytophthora infestans (Mont.) De Bary, jonka primäärisesti pilaamia mukuloita on 70—90 %, mädäntyvästä mukulamäärästä. 3. 10—30 % pilaantuvista perunoista on bakteerien primäärisesti turmelemia. 4. Fusarium-sienet esiintyvät meillä perunavarastoissa pääasiallisesti sapro- fyytteinä. Sellaisia ovat F. samhueinum Fuck., F. solani (Marx.) App. & Wr., F. merismoides Corda ja F. avenacenm (Fries) Sacc. F. coeruleum (Libb.) Sacc. tavattiin muutamassa tapauksessa myös primäärisenä taudinaiheuttajana, mutta sellaisena se on meillä harvinainen. 5. Saprofyytteinä todettiin kasvitautiosastolla tutkitussa materiaalissa myös seuraavat Cylindrocarpon-suvun lajit; C. Ehrenhergi Wr., C. Magnnsianum Wr., C. olidum Wr. ja C. radicicola \Vr. 6. Koska perunarutto on pahin varastotauti, on varastotappioiden pienentä- miseksi viljeltävä mahdollisimman rutonkestäviä lajikkeita, joiden säilyvyys on todettu parhaaksi. 7. Kokeiltavana olleiden kemiallisten säilytysaineiden ei ole todettu voivan ehkäistä varsinaisia pahoja varastotauteja, perunaruttoa ja bakteriooseja. Vain epifyyttisten, säilytyksen kannalta melko merkityksettömien sienten kehitystä ne estivät. 10SIENIEN MERKITYKSESTÄ PERUNAVARASTOJEN TURMELI JOINA SUOMESSA 97 KIRJALLISUUTTA (1) Andren, Folke, 1942 Försök med potatiskonserveringsmedel. Växtskyddsnotiser, Nr. 4, s. 51—54. (2) —» — 1943 —Fortsatta försök med potatiskonserveringsmedel. Växtskyddsnotiser, Nr. 5, s. I—7. (3) Bischöfe, A und Joris, A. E., 1941 Aufbewahrung und Einsäuerung von Kartoffeln. Arbeiten des Reichsnährstandes, 38. Berlin. (4) Brummer, Veikko, 1942 Mistä perunasadon huono säilyväisyys tänä vuonna aiheutuu? Karja- talous, 18, s. 631—633. (5) Jamalainex, E'. A., 1938 Perunoiden säilytyskysymyksestä. Suomen Sahanomistajain Maan- viljelysyhdistyksen tiedonantoja, 36, s. 92—100. (6) —»— 1943 a Über die Fusarien Finnlands I Valt. maatalouskoet. julk. 122. (7) —»— 1943 b Über die Fusarien Finnlands II Valt. maatalouskoet. julk. 123. (8) —»— 1944 Über die Fusarien Finnlands 111 Valt. maatalouskoet. julk. 12å. (9) —»— 1946 Perunakysymys ja kasvitaudit. Koetoiminta ja käytäntö, 3, s. I—3. 10) Laurila, Veikko, 1935 Säilytystappiot perunan talvisäilytyksessä. Valt. maatalouskoet. julk., 73. 11) — i)— 1938 a Koti- ja ulkomaisia perunajalosteita vertailevissa kokeissa Maatalouskoelai- toksen kasvinjalostusosastolla vuosina 1931—1937. Valt. maatalouskoet. julk. 101. 12) -—)> — 1938 b Perunoitten säilyttämisestä. Kylvöä ja satoa 11. Pienviljelijäin Keskusliiton julk., s. 78—82. Helsinki. 13) Lähde, V., 1938 Perunan säilyvyyskoe Maatalouskoelaitoksenkasvinviljelysosastolla vv. 1931 1937 Valt. maatalouskoet. tiedonantoja, 131. 14) Osvald, Hugo, 1940 Potatis. Stockholm. 15) Rainio, A. J., 1937 Perunaruton aiheuttamat tuhot Suomessa ja sen esiintymiseen vaikutta- vista tekijöistä. Valt. maatalouskoet. julk. 95. 16) Simola, E. F., 1931 Perunakokeet Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla vuosina 1920— 1930. Valt. maatalouskoet. julk., 37. 17) Whitehead, T., Mc Intosh, T. P., and Findlay. W. M., 1945 The Potato in Health and Disease. Edinburgh. X SUMMARY. ON THE SIGNIFICANCE OF FUNGOUS DISEASES IN STORED POTATO IN FINLAN Laila Ollila. Agricultural Experiment Station, Department of Plant Pathology, Tikkurila This paper is based partly on the storing 1 experiments carried out by the Department of Plan Pathology in 1931—1938, partly on the circulars sent to farmers by the Dept, in 1938, partly on earlie investigations. According to them the damage of stored potato on account of fungous diseases in Fin land is estimated at about 10 per cent of the total weight. The most serious potato disease during the storing time in Finland is the potato blight (Phytoph thora infestans). About 70—90 per cent of sick, stored potato will have this disease as primary causi of rotting. The rest, 10—30 per cent, becomes decayed by bacterial diseases. The Fusarium-fung on the contrary, isolated from stored potato, occur principally as saprophytes. Of that nature an Fusarium solani (MART.) APP. & WR., Fusarium samhucinum FUCH., Fusarium mcrismoides CORD/ and Fusarium avenaceuni (FRIES) SACC. Only the Fusarium coeruleum (LIBB.) SACC. is establishcc as a parasitic fungus in a few cases, having no noticeable importance in the country. Likewise a number of saprophytic Cylindrocarpon-species (C. Ehrenbergi WR., C. Magnusianun WR., C. olidum WR. and C. radicicola WR.) occur on stored potato tubers. All the potato storing trials in Finland indicate that the keeping qualities of the potato varietie most susceptile to blight are quite insatisfactory. Therefore, the potato blight control which can b realized suitably by cultivation of the best resistant varieties is one of the most effective ways to preven storing losses. The chemical preserving substances (Conservos and Karsan, p. 95) have not had any noticeabl effect on the injurious storage diseases, blight and bacterial rot. Only the occurrence and developmen of some epiphytical fungi has been prevented by the use of those chemicals. 1 The potato in Finland is generally stored in root cellars and in pits. 98 AILA OLLILA