SIEMENTUOTANTOMME KEHITYKSESTÄ TUONNIN JA VIENNIN VALOSSA. Liisa Mali. Saapunut 20.7. 1948. Maamme nykyinen siementuotanto on varsin heikko. Useimpien kasvilajien siemeniin nähden olemme täydellisesti tai suureksi osaksi ulkomaista riippuvaisia. Onpa viimeksi kuluneina vuosina tuotu maahan sellaistakin siementavaraa, jonka olimme ennen sotia pystyneet tuottamaan omassa maassamme. Suomi on siis selvä siementen tuontimaa. Tilanne ei ole kuitenkaan aina ollut tällainen. Vielä viime vuosisadan alkupuolella ja puolivälissä maamme lienee ollut kylvösiemenen suhteen suurin piirtein omavarainen. Otettiinpa eräistä viljakas- veista (ruis, ohra, kaura) ja luonnonvaraisena kasvavasta nurmipuntarpäästä sie- mentä niin runsaasti yli oman tarpeen, että pystyttiin harjoittamaan maastavien- tiäkin. Siemenviljaa vietiin mm. Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Englantiin ja Itä- merenmaihin. Suomalainen siemen olikin hyvin haluttua. Vuosisadan loppupuo- lella tapahtui kuitenkin käänne; siementavaramme kysyntä väheni sen huonontu- neen laadun vuoksi. Tämän lisäksi useimmat ostajamaamme olivat alkaneet kehit- tää ripeästi omaa kasvinjalostustaan ja siementuotantoaan. Sitä mukaa kuin nii- den siemenviljely edistyi, vaatimukset myös ulkomaiseen tavaraan nähden kas- voivat. Kun ulkomailta kuului valituksia siementavaramme laadusta, alettiin täälläkin kiinnittää huomiota asiaan. Siementuotantomme heikkous tuli yhä selvemmin ilmi vuosisadan loppupuolella peltoviljelymme edistyessä. Siemenviljelymme ei ollut pystynyt seuraamaan peltoviljelymme kehitystä, ei laatunsa eikä paljoutensa puolesta, minkä vuoksi ulkomailta hankittavan siemenen tarve kasvoi. Ulkomailta saatu tavara oli kuitenkin monta kertaa laadultaan heikompaa kuin omassa maas- samme tuotettu. Sitä paitsi eteläisemmistä maista peräisin oleva siemen ei alku- peränsä vuoksi useastikaan ollut kotimaisen veroista. Tämä koski erityisesti talvehtivia kasveja ja näistä ennen kaikkea nurmikasvejamme. 1900-luvun alkupuolella pyrittiin parantamaan siementuotantoamme. Perus- tetuinpa erityinen yhdistyskin, Suomen Kylvösiemenyhdistys (1904) asiaa ajamaan. Sen toiminnan aikana ilmeni varsin virkeätä siemenviljelyharrastusta. 1910-luvulla oli erittäinkin juurikasvien siemenviljelytoiminta vilkasta (1, 2,3). https://c-info.fi/en/info/?token=W7WYxj2apdzPhphc.bcIuAIbXmG_tRmAUSSbQUA.8n_RYO7l56hGPbfsmB4e8A_HnVxnW6b-PaqJQln2zeLGcH_2N1lr5Sk7pAvuFYmvEzvAhTjXGXaBUdiRk78dtqCgLGCcFs3b7UTxY_3rWe-sftFS8uxLL07Zy022WNFVLTCGbCKw59I8bIKnvSnKgQUn_btwy9qr 102 LIISA MALI Siementavaran tuonti kasvoi kuitenkin samanaikaisesti. Ensimmäisen maa- ilmansodan vuosina tuonti oli monien siementen kohdalta sangen huomattavaa. Viljakasvien siementen vienti oli loppunut; puntarpään- ja timoteinsiementä vie- tiin sen sijaan jatkuvasti, vaikkakin määrät olivat vähäiset. Maailmansodan jälkeiset vuodet tyrehdyttivät syntyneen siemenviljelyhar- rastuksen. Kahdennenkymmenennen vuosisadan alkupuolella oli mm. läheisten naapurimaittemme Tanskan ja Ruotsin siementuotanto kehittynyt tuntuvasti. Varsinkin Tanskassa ja myös muissa varsinaisissa siementuotantomaissa siemen- viljely oli sodan aiheuttaman suuren kysynnän johdosta laajentunut. Sodan pää- tyttyä menekkisuhteet häiriintyivät, ja syntyneen ylituotannon vuoksi hinnat laskivat. Halpa ulkomainen siemen vaikutti ratkaisevasti meidänkin siementuo- tantoomme, joka ei pystynyt suurempien tuotantokustannustensa vuoksi tasaväki- seen kilpailuun edullisemmassa asemassa olevien maitten kanssa. Halvempi ulko- mainen siemen pääsi hallitsemaan siemenmarkkinoitamme. Kahden maailmansodan välistä siementuotantomme kehitystä kuvastaa tavallaan sinä aikana tapahtunut siementavarain maahantuonti. Taulukossa 1 (9, 10, 12, 13j on tullin tilastojen mukaan lasketut keskimääräiset tuontiluvut kym- menvuotisjaksoilta 1920—29 ja 1930—39. Jos verrataan 1930-luvun keskimääräi- siä tuontilukuja 1920-luvun tuontimääriin, havaitaan, että kg-määrät ovat kasva- neet kaikkien muiden siemenlajien paitsi puna-apilan, tärkeimmän nurmipalko- kasvimme, kohdalla. Puna-apilan suhteen tapahtuneeseen kehitykseen oli vaikut- tanut osaltaan 1922 annettu määräys, jonkamukaan maahan sai tuoda vain virolaista ja ruotsalaista alkuperää olevaa puna-apilansiementä. Sama määräys koski myös alsikeapilansiementä, jonka tuonti myös Latviasta tuli luvalliseksi vuodesta 1924. Jo 1920-luvulla oli vuosia, jolloin puna-apilansiemenen tuonti oh vähäistä. Tällä kymmenluvulla sattui kuitenkin useita huonoja siemen vuosia (1923, 1928, 1929), joiden johdosta oli pakko tuoda maahan puna-apilansiementä melko run- saasti. 1930-luvun alusta puna-apilan siementuotantomme kehittyi niin hyvin, että siemenen maahantuonti voitiin kieltää kokonaan 1933. Vuosina 1934-39 ei tuotu lainkaan puna-apilansiementä. Tämä kehitys oli erittäin ilahduttava, koska puna-apila on riittäviin kotoisiin rehuvaroihin pyrittäessä tärkein valkuaislähteemme. 1933 tienoilla puna-apilansiementä oli niin runsaasti, että sen hinta laski vaikuttaen vähentävästi ulkomaisen alsikeapilankin siemenen tuontiin. Vuoden 1939 jälkeinen sota-aika ei suinkaan ole vähentänyt riippuvaisuuttam- me ulkomaisesta siemenestä. Oma siementuotantomme häiriintyi paitsi suorastaan sodan aiheuttamista syistä myös epänormaalisten sääsuhteitten, ennen kaikkea ankarien talvien johdosta. Siemenen puutetta ilmeni jopa viljakasvienkin kohdalla. Siemenentarvettamme lisäsivät vielä kasvintuotantomme laajentamisyritykset. Var- sinkin juuri- ja vihanneskasveja yritettiin kasvattaa runsaammin, koska ne sellai- senaan ilman välijalostusta kelpaavat ihmisten ravinnoksi. Ulkomaisen siemenen tarpeemme kasvaessa sen saanti kiristyi samanaikaisesti. Sota oli aiheuttanut suuria häiriöitä monen maan siementuotannossa. Minne taas sodan hävitykset eivät ulottuneet, siellä ankarat talvet tuhosivat talvehtivia sie- menviljelyksiä. Useimpien siemenlajien kohdalla esiintyi alituotaptoa, mikä siemen- SIEMENTUOTANTOMME KEHITYKSESTÄ TUONNIN JA VIENNIN VALOSSA 103 Taulukko 1. Siementavaran maahantuonti Table 1. The import of seeds Vuosina 1920-— 192 g keskim. Vuosina 1930■—1939 keskim. vuotta kohti vuotta kohti Years 1920—1929 average Years 193C—1939 average per year per year mk kg mk Virna Vetch 342.000 928.000 365.000 740.000: Peluski 405.000 1.010.000: 695.000 1.507.000: Muut rehupalkokasvit — Other Le- gumes 139.000 289.000:- 140.000 311.000: Pana-apila Red Clover 30.000 628.000: I 14.000 387.000: Alsikeapila Alsike 30.000 700.000: 50.500 885.000: Valkoapila White Clover 2.300 54.600: 5.200 110.000: Heinäkasvit (ei timotei) - Grass (not timothy) 20.500 271.000: 62.700 585.000: Kuitupellava >) Fiber Flax n. 175.000 n. 525.000: Hamppu Hemp 3.500 16.000: 6.500 26.500: Rehu- ja sokerijuurikas ■— Mangel and Sugar Beet 45.500 446.000: 124.000 1.429.000: Nauris, turnipsi ja lanttu Turnip and Swede 46.000 103.000: 92.000 908.000: Vi hannes- ja puutarhakasvien sie- menet Seeds of Vegetable and Garden Plants 667.000: n. 1.538.000: tavaran suuren kysynnän johdosta johti hintojen kohoamiseen. Siementavaran niukkuuden vuoksi hankintojemme hoitaminen tuotti vaikeuksia, joita vielä valuu- tan säästeliäs käyttö lisäsi. Hankinnat saatiin kuitenkin kutakuinkin hoidetuksi (taulukko 2; 10, 11, 12, 13). Useimpia siemenlajeja saatiin tuoduksi keskimäärin vuotta kohti samat määrät kuin edellisellä kvmmenluvulla. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa siementen kysyntä maailmanmarkki- noilla kasvoi huomattavasti, koska monet sotaan osallistuneet maat pääsivät jo tuossa vaiheessa järjestämään uudelleen lamaantunutta kasvintuotantoaan. Lisään- tyneen kysynnän vaikutus näkyy meidänkin kohdallamme vuoden 1945 tuontilu- vissa. lilanne maailmanmarkkinoilla helpottui kuitenkin verraten nopeasti. Tä- hän vaikutti suureksi osaksi Yhdysvalloissa sodan aikana kehitetty voimakas siemenviljely, jonka ansiosta tämä maa sodan loputtua pystyi toimittamaan Euroop- paan huomattavia siemenmäänä. Yhdysvaltojen siementoimitusten vaikutus oli niin tuntuva, että esim. Tanskalla oli jo vuonna 1947 siementavaroittensa maa- ilmanmarkkinoille sijoittamisvaikeuksia. Tilanteen helpottuminen näkyy myös taulukossa 2 esitetyistä tuontiluvuista. Jo 1946 tuoniimme oli huomattavasti runsaampaa kuin v. 1945. Vuoden 1947 kohdalla jatkuu edelleen sama kehitys- suunta. *) Pellavansiemenen tuonti on tullin tuontitilastossa ilmoitettu puristamotavaran yhteydessä, minkä vuoksi siitä ei ole saatavissa aivan tarkkaa tietoa. Taulukko 2. Sie mentavarain maahantuonti. Table 2. The import of seeds. Vuosina 1941) —1944keskm. vuotta kohti Years 1940-—1944 average 194.> 194 (i 1947 per year k R mk i kg mk kg | mk kg [ mk Virna Vetch 803.000 7.722.000: 85.700 075.000: 384.000 0,397.000: 580.000 20.154.000: Peluski Other Legumes. . 104.000 1.131.000: — Rehuherne Field Pea .. 39.600 188.000: 393.000 3.(94.000: 146.700 3.835.000: 386.000 9.123.000: Lupiini Lupin 40.400 480.000: Härkäpapu —Horse Bean 3.000 26.000:—! ! Lanttu Swede 58.700 j 60.000 1 60.000 ] 68.200 7.126.000: kauris 1 I [ 2.878.000: I i 3.952.000: \ ji 2.673.000: 8.800 1. 162.000' - I rurnl P ( 24,300 I > 35.700 ] 50.400 lurmpsi J ( ; )j j j 38,800 4.346.000: Sokerijuurikas- — Sugar Beet 99.000 2.653.000:—20.000 725.000: 75.800 ! 5.171.000; — 120.600 11.533.000: Rehujuurikas Mangel ..83.700 2.171.000: 29.800 j 2.054.000: — 48.800 4.881.000: Rehukaali Marrow Kale 5.200 308.000:—20.500 j 2.357.500: — | 29.800 3.547.000- Puna-apila Red Clover 47.600 I_108.000 7.651.0(0: —\ 50.000 I 24.900 5.697.(00 Valkoapila —-White Clover 5.500 ) 700.000.- 7.000 ( 9.130.000.- Alsikeapila Alsike 16.800 508.000: —70.000 12.013.000: — 1 124.900 24.031 000: Nurminata Meadow Fes- cue 17.000 60.600 4.472.000: 99.000 9.237.000: Koiranruoho Cocksfoot.. 9.500 j | | 15,000 : ] 063 000- Rainioko, eng!. Perennial Ryegrass 10.000 I 10.000 570.000: j 19.700 1.398 000:—! Rainioko, ital. Italian Ryegrass 10.000 , 31.500 1.953.000: 38.800 1.825.0)0: Aronata Red Fescue... . 2.400 2.000 I 266.000: I Niittynurmikka Kentu- i 1'285. 000: cky Bluegrass 2.200 I 10.000 3.108.000: Aronurmikka Rough-stal- ked Meadow Grass .... 820 1 1.000 73.700: Ahonata Sheep’s Fescue 600—.— Rönsyrölli Fioringrass ..860 | | Muut heinäkasvit Other Grass 1 540 104 LIISA MALI Timotei Timothy ....... , -- 741.000 25.468.000; Kuitu- ja kuituöljypel/ava 370.000 6.115.000: 206.000 4.271.000:—205.000 15.495.000; — 315.000 17.550.000:- Fiber and Fiber-oil Flax Hamppu FTcmp 52.300 1.099.000:—- ■— Punajuuri —Redbeet .... 22.100 | 17.800 I 8.000 I 32.600 7.341.000: —- Porkkana Carrot »6.500 f •.«*’■<**- 1.600 f * ~ 17.000 f ***■"*- 29.900 9.867.000:- Muut vihannes- ja puutarha- kasvit Other Vegetable and Garden Plants 9.587.000: 4.048.000: 9.498.000; n. 29.000.000: - Yhteensä Total 48.888.000;—25.602.000: 82.166.200: 197.457.000: - Siemenvilja: Cerealseeds: kevätvehnä — Spring Wheat 978.000 6.666.000:- —- j 695.000 4.282.000:—■—100.000 2.193.000: kaura Oats 403.000 1.921.000: 2.604.000 55.543.000: ohra Barley 239.000 1.731.000: 100.000 2.373.000 Yhteensä Total I 8.587.000:—I I 6.013.000:— 60.109.000:- Kotimaan siementuotannon kan- nalta on erittäin valitettava kehitys, mikä sotavuosista lähtien on tapah- tunut puna-apilan siementuotan- nossa. Se suotuisa suunta, joka sie- menen tuotannossa vallitsi 1930- luvun alusta lähtien vuoteen 1940 saakka, on muuttunut. Vuodesta 1941 alkaen on maahan tuotu jat- kuvasti puna-apilansiementä (tau- lukko 2). Maahantuodut määrät ei- vät kuitenkaan vastaa vajaustamme, joka on ollut paljon suurempi. Maailmanmarkkinoilla vallitsevan suuren kysynnän vuoksi emme ole pystyneet hankkimaan maahan suu- rempia määriä; eräänä syynä on myös ollut valuutan niukkuus. Puna-api- lan vähyys tuonnissa on koetettu, mikäli mahdollista, korvata alsike- apilansiemenen tuonnilla. Vielä valitettavampi kuin äsken- kuvattu puna-apilansiemenen tuo- tannon kehitys on jyrkkä käänne, mikä on aivan viime vuosina tapah- tunut timoteinsiemenen suhteen. Viime vuosiin saakka olemme pientä poikkeusta lukuunottamatta olleet omavaraisia timotein siemeneen näh- den. Onpa harjoitettu sen vientiä- kin jatkuvasti. Edellä viitattiin jo viime vuosisadan puolella tapahtu- neeseen siemenviljan japuntarpään- siemenen vientiin. Viljakasvien sie- menen viennin loputtua puntarpään- siemenen vienti jatkui. Sen ohella vietiin myös vähäisiä määriä timo- tein siementä (4, 5,6, 7,8, 9, 10). Vuotuiset vientimäärät ovat en- nen toista maailmansotaa yleensä olleet pienet. Eräänä syynä tähän on ollut sekä timotein- että nurmi- puntarpäänsiemenen heikko laatu. Toisen maailmansodan vuosina näi- 105SIEMENTUOT ANTOMME KEHITYKSESTÄ TUONNIN JA VIENNIN VALOSSA LIISA MALI1 06 Taulukko 3. Timotein- ja nurmipuntarpään siemenen maastavienti Table 3. The export of timothy and meadow foxtail seed Timotei Nurmipuntarpää Timothy Meadov foxtail kg mk kg mk 1940 1.257.482 19.208.964: 76.180 3.430.C25: - 1941 684.015 16.897.678:- 92.234 4.718.666: 1942 307.840 12.926.760:- 174.482 14.955.566: 1943 1.189.724 50.332.403: 398.269 35.508.554:- 1944 1.946.434 84.205.787: 77.155 6.755.870:- 1945 23300 1669.300: 1946 99.980 10.723.439:- 175.520 17.460.249:- 1947 500 62.000:- 61.600 6.322.000:- Heinänsiemenen vienti vuotta kohti kg mk Vuosina 1883—1899 128.000 » 1900—1909 236.000 » 1910—1919 373.000 » 1920—1929 189.000 3.824.000: » 1930—1934 293.000 3.457.000:- Puntarpäänsiemen Timoteinsiemen kg mk kg mk Vuosina 1935—1939 135.000 3.173.000: 132.000 1.503.000: den molempien siemenlajien kysyntä lisääntyi. Runsaan timotein- ja puntarpään- siemenen tuotannon turvin saatiin aikaan näiden siementen huomattava maasta- vienti (taulukko 3; 10, 11, 12, 13). Tämän viennin ansiota oli suureksi osaksi, että maamme siemenenhankinnat saatiin hoidetuksi niinkin hyvin. Siemenkauppamme ulkomaitten kanssa hoidet- tiin tällöin kompensatiokauppana: siementavarat vastasivat toisiaan kauppa- sopimuksia tehtäessä. Tämä vienti oli niin huomattavaa, että vuosien 1940—1944 viennistä saaduilla tuloilla rahoitettiin kaikkien muiden siementavaroiden paitsi siemenviljan samanaikainen tuonti. Sodan päätyttyä tapahtui kuitenkin käänne. Koska vientimahdollisuutemme olivat vähentyneet melkein olemattomiin, pidettiin ylituotantoa peläten säännös- telty timoteinsiemenen hinta alhaisena. Tästä oli seurauksena tuotannon vähene- minen niin suuressa määrin, ettei edes kotimaan siemenentarvetta pystytty tyy- dyttämään. Kahdessa vuodessa päädyttiin aivan päinvastaiseen tulokseen; vuoden 1947 kylvöjä varten oli hankittava timoteinsiementä, jolloin sitä tuotiin Amerikasta 741.000 kg. Mainittakoon, että kuluvaa vuotta varten on tuotu 2.350.000 kg. Koko on timoteinsiementä tuotu maahan tätä ennen vain kerran: v. 1927, jolloin sitä tuotiin Ruotsista 94.000 kg. SIEMENTUOTANTOMME KEHITYKSESTÄ TUONNIN JA VIENNIN VALOSSA 107 Tällä kymmenluvulla tapahtunut kehityssuunta, lisääntynyt riippuvaisuu- temme ulkomaisesta siemenestä, on erittäin haitallinen maamme kasvintuotannon kannalta. Siemenen saannin vaikeutuessa on aina uhkaamassa epävarmuus, saam- meko kylvösiemenentarpeemme tyydytetyksi. Sitä paitsi useissa tapauksissa ulko- mainen siemen ei alkuperänsä vuoksi ole kotimaisen veroista. Oman maan siemen- tuotanto säästää melkoisesti myös ulkomaista valuuttaa. Vastaista kasvintuotan- toamme suunniteltaessa on myös kylvösiemenkysymykseen kiinnitettävä vakavaa huomiota ja kehitettävä siemenviljelymme niin paljon kuin mahdollista kasvin- tuotantomme tarpeita vastaavaksi. KIRJALLISUUTTA. (1) Grotenfelt, G. ja Axelsson, V. Suomen Kylvösiemenyhdistyksen tarkoitus, suunnittelu ja tulevaisuus. S. Kylvösiemenyhd. kirjasia, 1. Helsinki 1906. (2) Suomen Kylvösiemenyhdistyksen vuosikirja 1. Helsinki 1915. (3) Suomen Kylvösiemenyhdistyksen vuosikirja 2. Helsinki 1917. (4) Kauppa ja merenkulku. Vuodet 1883—1890. S. Virall. Tilasto. Helsinki. (5) Suomen kauppa ja laivaliike Venäjän ja ulkovaltojen kanssa sekä tullilaitoksen ylöskanto. Vuo det 1891—1902. S. Virall. Tilasto. Helsinki. (6) Suomen kauppa Venäjän ja ulkovaltojen kanssa sekä tullilaitoksen ylöskanto. Vuosi 1903. S Virall. Tilasto. Helsinki. (7) Suomen kauppa Venäjän ja ulkovaltojen kanssa sekä tullilaitoksen ylöskanto. Vuodet 1904—1916. S. Virall. Tilasto. Helsinki. (8) Suomen kauppa ulkovaltojen kanssa sekä tullilaitoksen ylöskanto. Vuodet 1917—1918. S. Virall Tilasto. Helsinki. (9) Suomen kauppa ulkomaiden kanssa sekä tullilaitoksen kanto. Vuodet 1919—1924. S. Virall. Tilasto. Helsinki. (10) Ulkomaankauppa. Vuodet 1925—1946. S. Virall. Tilasto. Helsinki 11) Siemenkauppiaitten yhdistyksen asiakirjat. Vuodet 1942—1947. Siemenkauppiaitten ylidis tyksen arkisto. (12) Kertomukset Valtion Siementarkastuslaitoksen toiminnasta I—l9. toimintavuosina. Maatalous- hallituksen tiedonantoja, 100, 140, 150, 162, 164, 173, 180, 186, 198, 203, 211, 219, 223, 229, 234, 243, 250, 258, 265. Helsinki. (13) Valtion Siementarkastuslaitos. Toimintavuodet 20—27. Maataloushallituksen tiedonantoja, 271, 273, 277, 282, 287, 291, 293, 295. Helsinki. SUMMARY. \ REVIEW OF THE DEVELOPMENT OF THE SEED PRODUCE OF FINLAND IN THE LIGHT OF IMPORT AND EXPORT. Liisa Mali. In the beginning of the 19th century Finland may have been able to meet its own demand for seeds as rye, barley, oats, meadow foxtail etc. were exported even at that time. The production of seeds was not, however, capable of following the rapid development of plant production for which reason the demand for imported seeds increased during the latter part of the 19th century and in the LIISA MALI108 beginning of the 20th century. Attempts were made to augment the production of seeds in the 1910’s and about 1920. At this time a great interest in seed cultivation was observable. After the first World War it was, however, checked by the supply of cheaper foreign seeds. In the 1920’s and the 1930’s the amount of imports grew on the part of the majority of seed kinds (Table 1). During the present decade our dependence on foreign seeds has constantly increased (Table 2). From the plant production standpoint the development in this direction is exceedingly deplo- rable as the imported seeds, owing to their origin, seldom meet the requirements set upon the domestic ones. Finland is able to produce most of the different kinds of seeds and also to export them which fact has been proved by the considerable export of meadow foxtail and timothy seed in the 1940’s (Table 3). For this reason serious attention must be paid to the seed problem when planning the future plant production, and the cultivation of seeds must be developed as far as possible to meet the demand of our own plant production.