PROTEIN I-AINEIDEN VAIHTELUSTA VAARAMORENILLA JA MUTASUOTURPEELLA KASVANEESSA VILJASSA Lauri Saloheimo Karjalan suoviljelyskoeasema, Tohmajärvi. Saapunut 1.6. 1949 Kasvualustan vaikutus viljelyskasvien kemialliseen kokoomukseen on eräissä suhteissa ollut tunnettu jo pidempien aikojen kuluessa. Niinpä suoviljelysten tuot- tamaa heinää on yleisesti pidetty kivennäisainemäärältään heikompilaatuisena kuin savi- ja hietamaitten heinää. Näin on asianlaita ainakin niillä suoviljelyksillä, missä ei ole käytetty maanparannusaineita eikä kali-fosfaattilannoitusta. Vastaa- vanlaista tietoa on jo vuosikymmenien aikana ollut oluttehtailijoilla, jotka eivät ole halunneet käyttää suolla kasvanutta ohraa tehtaissaan, koska panimo-ohran pro- teiniprosentin tulee olla 9—lo, mutta ei enempää eikä vähempää. Kivennäismaat ja suot poikkeavat toisistaan mm. maaperän luonnostaan sisäl- tämään typpimäärään nähden. Valmarhi (4) mukaan ovat Suomen maalajeista paitsi kivennäismaat myös rahkaturve typpiköyhää (savetussa rahkaturpeessa 7.6°/00 ja rahkaturpeessa 12.1 °/00 typpeä 20 sm syvässä kerroksessa). Sen sijaan sekaturpeen hehtaaria kohti sisältämä typpimäärä on VALMARin mukaan noin 2 kertaa ja mutasuoturpeen 3 y 2 kertaa niin suuri kuin kivennäismaan (hiekka- ja hietamaa 1.52 °/00 , savimaa 1.91 °/00 , mutasuoturve 24.6 °/00 ja sekaturve 18.5 °/00 typpeä 20 sm syvässä maakerroksessa). Kun mutasuoviljelyksen kasvit joutuvat levittämään juuristonsa typpirikkaa- seen maaperään, on otaksuttavaa, että ne täällä käyttäisivät ravintonaan suhteel- lisesti enemmän typpeä kuin kivennäismaalla. Tämän voi päätellä mm. suolla kas- vavan viljan lehtien tummanvihreästä väristä. Valle (3) on kiinnittänyt huomiota kauran sisältämiin eri suuriin raakapro- teinimääriin. Hänen mukaansa tämän kasvin raakaproteinisisältö nousee huomat- tavasti kauran kanssa viljeltävän herneen tai virnan vaikutuksesta. Herne ja virna kokoovat ilmakehän typpeä ja luovuttavat sitä seassa kasvaneelle kauralle siinä määrin, että typellisten aineiden suhteellinen määrä kauran jyvissä on noussut jos- sain tapauksessa jopa neljänneksellä. https://c-info.fi/en/info/?token=RtdFuL66TUZ4kmX5.I62trkSCG836htW6p7Ua5Q.2o6_uSABF0e7b8xhDL5CymeUHZoE36za68-a7Ny0ljNgqXDSsSoI-GNLERwFb5KCmF9irddpYVopfS3PTbAWlPIo7tZdwO-CKswfwuhPiw9OEkxCxFuAyT9_1CF1CU1mjhzKMbKdEmVehO_XI5DcVpqDoCPJjR2Pi3TCQ3w 110 LAURI SALOHEIMO Taulukko 1. Eri maalajien kasvinravintoaineiden suhteet Suoviljelysyhidstyksen Karjalan koeasemalla Kivisen mukaan. Tabelle 1. Die Verhältnisse der Pflanzennährstoffe verschiedener Bodenarten auf der karelischen Versuchsstation des Moorkulturvereins, nach Kivinen. Saramet- Saramet- Rahka- t% r - säturve, säturve, turve,Morani- , . , . .... , . ilman hiekoi- hiekoi- 7, f ie . a hiekkaa tettu tettuMoränen- 0 0 ~ 7 ieinwid SeSS en~ Seggen- Sphag- ' 1 waldtoyf waldtorf numtorf \ ohne sand mit Sand mit Sand Näytteenottosyvyys sm Probenahmetiefe cm , o—2o o—2o I o—ls o—-15 pH-luku — pH-Zahl 4,9 5,2 4,8 4,8 100 g:sta maata liukenee mg; N 2,6 19,8 14,7 18,9 aus 100 g Boden löst sich mg CaO 86,9 466,8 548,1 MgO 11,4 49,4 81,5 K.O 12,6 22,8 58,4 P 205 13,0 45,3 38,8 Kokonais-P.,O s mg/100 g —■ Gesamt-P2Os 77,9 312,5 167,5 » N » Gesamt N 196,0 1316,0 1792,0 896,0 Hiiltä % Kahle 4,24 25,31 26,03 25,29 C/N 21,6 1 19,2 14,5 28,2 Humus-% 7,32 43,68 44,91 43,63 Rindell (2) on meillä ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota, miten mutaturve- suon luonnonvaraiset, runsaat typpimäärät vaikuttavat suoviljelyksen kasveihin. Hänen tutkimustensa mukaan kasvit kokoovat suolla itseensä suhteellisesti enem- män typellisiä aineita kuin kivennäismaalla. Poikkeuksen on tässä suhteessa teh- nyt vain timotei. Suoviljelysyhdistyksen Karjalan koeasemalla Tohmajärvellä on eräinä vuosina tarkkailtu vaaralla ja suolla kasvaneen viljan jyvien proteinipitoisuutta. Kun näit- ten eroavaisuudet perustuvat ennen muuta maalajien eri suuriin typpimääriin, tarkastamme ensin eräitä sanotun koeaseman viljelysmaitten maa-analyysitulok- sia. Analyysit on suorittanut professori Kivinen v. 1935 (5, p. 12—13). Tulokset esitetään taulukossa 1. Niiden selostuksessa Kivinen mainitsee, että Tohmajärven koeaseman turvemaissa on runsaasti liukenevaa typpeä. Kun taulukossa esitettyjä lukuja verrataan Valmariii lukuihin, havaitaan, että koeaseman sarametsätur- peen kokonaistyppimäärä on vastannut vain tavallista sekaturpeen typpimäärää ja ollut jopa tätäkin pienempi. Koeaseman rahkaturve, joka on papillosum-tur- vetta, on sitä vastoin ollut jonkin verran tämän turvelajin keskimäärää typpirik- kaampaa. Kun hiilen suhde typpeen (C/N) on Kivisen (l, p. 128) tutkimusten mu- kaan vaihdellut maamme turvelajeissa 37,7:5tä 14,9;ään, on se koeaseman hiekoi- tetulla mutasuoviljelyksellä ollut 14,5. Toteamme, että tämä suhde on koeasemalla ollut viljelyskasveille edullinen. PROTEINI-AINEIDEN VAIHTELUSTA KASVANEESSA VILJASSA 111 Taulukko 2, Kevätvehnälajikkeitten sadot ja sadon laatu vaaramoreenilla ja mutaturvesuolla v. 1943. Tabelle 2. Erträge und Ertragsbeschaffenheit von Sommerweizenzuchtsorten auf Vaara-Moräne und Niederungsmoor im J . 1943. Vaaramorenilla Mutaturvesuolla Vaara-Moräne Niederungsmoor Sato kg/ha Jyväsadon Sato kg/ha Jyväsadon Lajike Ertrag kg/ha Kornertrag Ertrag kg/ha Kornertrag Zuchtsorte j raaka- j j raaka- jyviä olkia 1 prot-% rouheluku; jyviä 1 olkia prot-% rouheluku Körner Stroh i Rohpro- i Schrotzahl j Körner Stroh Rohpro- Schrotzahl lein-% I tein-% Timantti Diamant.. 2200±100 4620 13,04 44 1290±60 6160 18,06 27 Hopea 2010 ± 100 4590 13,92 35 1790±50 5960 18,21 33 Tammi 1980±120 4770 13,83 65 1540±70 5430 17,99 41 Sopu 2070±70 5180 13,83 42 1430±50 6170 17,45 31 Pika II 1820 ±7O 4680 14,16 40 1380 ±7O 6240 18,67 27 Suoviljelysyhdistyksen Karjalan koeaseman vertailevat tutkimukset viljan proteinimääristä. Koeasemalla kiinnitettiin v. 1943 huomio suolla kasvaneen viljan laatuun siten, että joukko viljanäytteitä lähetettiin professori Valleii ehdotuksesta valtion viljan- tutkimuslaitokselle tutkimusta varten. Kevätvehnälajikenäytteistä suoritti mai- nittu laitos mm. proteinimääräyksen. Kun osa vehnistä oh kasvanut vaaralla ja osa mutasuolla, tuli eri maalajien laatueroitus siten näkyviin. Koekasvit olivat saaneet seuraavanlaatuisen lannoituksen: vaaramaankokeen esikasvi ruis sai karjan- lantalannoituksen. Keväällä 1943 annettiin alalle 40 kg P 20 5 superf. ja 80 kg K 2q 40 % kalisuolana hadle. Yhtä suuren lannoituksen sai myös mutasuon lajikekoe. V. 1940 syksyllä oli jälkimmäinen koeala saanut 200 m 3 hiekkaa ha:lle. Mutasuon koe kylvettiin 4/5, vaaran koe 6/5 1943. Halla ei lainkaan haitannut viljan kehitystä v. 1943. Keskimääräinen raakaproteiniprosentti oli viidellä kevätvehnälajikkeella vaara- morenilla 13,76 ja mutaturvesuolla 18,08 (taulukko 2). Raakaproteinin suhteelli- nen määrä oli jälkimmäisellä 31 % suurempi kuin edellisellä. Tästä huolimatta oli vehnän rouheluku vaaramorenilla säännöllisesti suurempi kuin suolla. Viljan raakaproteinimäärän vertailevaa tutkimusta jatkettiin koeasemalla v. 1946, jolloin tarkkailtavaksi otettiin 5 kauralajiketta (taulukko 3). Vaaran koe sijoi- tettiin tänä vuonna karjanlantaa saaneen perunan jälkeen, ja mutasuoviljelykselle annettiin samana vuonna hiekkaa 200 m 3 hadle. Molemmat kokeet saivat lannoi- tuksena 200 kg superfosfaattia ja 200 kg 50 % kalisuolaa hadle. Mutasuoviljelyksen koe kylvettiin 7—B/5, vaaran koe 14—16/5 1946. Halloja ei esiintynyt viljan kasvuaikana. Heinä—elokuun ankara pouta haittasi erikoisesti vaaralla kasvavan kauran kehitystä, samalla kun se joudutti viljan tuleentumista. Taulukossa 3 on typpikertoimena raakaproteinimäärää laskettaessa käjdetty lukua 5,7. Mainittujen viiden kauralajikkeen keskimääräinen raakaproteini-% on 112 LAURI SALOHEIMO Taulukko 3. Kauralajikkeitten sadot ja sadon laatu vaaramoreenilla ja mutaturvesuolla v. 1946 Tabelle 3. Erträge und Ertragsbeschaffenheit von Haferzuchtsorten auf Vaara-Moräne und Niederungsmoor im J. 1946. Vaaramoreenilla -- Vaara-Moräne Mutaturvesuolla -- Niederungsfmoor Sato kg/ha Jyväsadon Sato kg/ha Jyväsadon Ertrag Kornertrag Ertrag Kornertrag Laf“ kui ™; ! raaka- ! raata- jyviä o|kia j-yochen ' !«*•% Ir* <*»> Trocken- »■** Ki,n" s‘"h Substanz, f!'?™' SU° h Substanz - Ro^Ttem- a/0 0/ rein-, 0 o /o Kultasade II GuldregnII .. 1680±70 3470 84,12 7,24 4690±230 5420 84,70 13,11 Esa 1730 ±l2O 3290 84,00 7,59 5760 ±l2O 5520 86,86 12,37 Eho 2510 ±l9O 4110 83,16 7,41 4480±180 5720 87,60 12,71 Kytö 1870 ±lOO 2940 86,74 8,78 4680±180 6020 87,42 11,63 Orion II 1940±120 3150 86,28 7,81 4520±190 5610 89,58 13,97 ollut vaaramorenilla 7,77 ja mutasuolla 12,76. Raakaproteinin suhteellinen määrä suokaurassa on siten ollut 64,3 % suurempi kuin vastaavilla vaaramorenilla kasva- neilla lajikkeilla. Näin jyrkkä eroitus on todennäköisesti osaksi johtunut kuivuu- desta, joka ahdisti vaaramaalla kasvanutta kauraa, kuten edellä on mainittu. Vuoden 1947 sadosta jatkettiin koeasemalla proteiinianalyysejä. Tutkimus ulo- tettiin nyt kaikkiin tärkeimpiin toukoviljoihin: kevätvehnään, ohraan ja kauraan. Viimeksimainitusta tutkittiin myös kaksi sellaista näytettä, jotka olivat kasvaneet rahkasuoviljelyksellä. Kemiallinen työ suoritettiin valtion maanviljelyskemialli- sessa laboratoriossa Helsingissä. Raakaproteinin lisäksi määritettiin tällä kertaa myös puhdasproteini typpikertoimen ollessa molemmilla 5,7. Vuonna 1947 hiekoitettiin mutasuon lajikekoeala käyttäen 200 m 3 maanparan- nusainetta hadle. Lannoitusta annettiin tälle ja vaaramaan koealalle 200 kg super- fosfaattia 200 kg 40 % kalisuolaa hadle. Rahkasuoviljelyksen lajikekokeelle annettiin 250 kg superf. -f- 250 kg 40 % kalis, -f 100 kg kalkkisalpietaria hadle. Ala oli hiekoitettu edellisinä vuosina. Kauralajikkeet kylvettiin mutasuolle 7/5, rahkasuolle 9/5 ja vaaralle 12/5, kevätvehnälajikkeet mutasuolle 8/5 ja vaaralle 13—14/5 sekä ohralajikkeet kummallekin maalajille 17—19/5. Kasvukausi 1947 oli säittensä puolesta aikaisemmin kuvatuita oikukkaampi. Kesäkuulla haittasi kasvullisuutta pouta ja elokuulla esiintyi ankaroita halloja minimimittarin osoittaessa mutasuoviljelyksen pinnalla tämän kuukauden 19—21 päivien aamuina —6,9, —9,5 ja —7,5 astetta C. Taulukossa 4 mainittavista lajik- keista olivat vain Vega-ohra ja Orion 11-kaura ehtineet tätä ennen täysin kypsyä Esa-kauran ollessa hallan tullen juuri tuleentumisen vaiheella. Toisten kevätvil- jojen suolla kasvanutta jyväsatoa vahingoitti kylmä huomattavasti. Vaaralle eivät nämä elokuun hallat nousseet. Taulukoiden 4 ja 5 tuloksia tarkastettaessa havaitaan, että alhaisin proteini- prosentti on ollut rahkasuoviljelyksellä kasvaneella kauralla. Ilmeisesti on tämä PROTEINI-AINEIDEN VAIHTELUSTA KASVANEESSA VILJASSA 113 Taulukko 4. Kevätviljalajikkeitten sadot ja sadon laatu vaaramaalla ja rautasuolla v. 1947. Tabelle 4. Erträge und Ertragsbeschaffenheit von Sommergetreide-Zuchtsorten auf Vaara-Boden und Niederungsmoor im J. 1947. Vaaramaalla Vaara-Boden Mutasuolla Niederungsmoor Sato kg/ha Jyväsadossa % Sato kg/ha Jyväsadossa % La-jikg Ertrag Vom Kornertrag % Ertrag Vom Kornertrag % Zuchtsorte of* o'S-Si*, o'S o -S i ;a3 £ lH P feg Bl J S « I d -SS feg feg cä 5 S •2 g m X Oh rs Oh 1, ‘O O Oh Oh -Cg, 0 'Sit ii ii ** ii ti |gi Vh Ph Vh Ph Timantti-vehnä Diamant-Weizen 1980±200 3480 12,8 11,7 90,7 3000±110 6100 12,2 11,0 90,9 Hopea-vehnä - Weizen 1400±180 3380 11,6 10,5 90,8 3100+ 160 4960 11,2 10,1 90,7 Binder-ohra Gerste 1120±130 4060 10,0 9,1 90,5 2480±130 5090 12,0 11,1 90,3 Maija-ohra— Gerste 1060±120 4090 9,5 8,7 90,5 2450±90 5300 11,2 10,4 90,4 Vega-ohra Gerste 830 ±lOO 3320 11,3 10,6 90,6 3170 ±l3O 4680 13,3 12,0 90,1 Kultasade 11-kaura Guldregn II- Hafer 1940±250 2860 10,3 9,4 91,9 3890±180 5710 12,3 11,0 92,6 Esa-kaura Hafer 2010±220 3160 10,1 9,5 91,1 4020±240 5940 12,3 11,2 94,1 Eho-kaura Hafer 1640±2OO 3000 10,2 9,1 90,5 4430±130 5430 12,3 10,9 90,1 0395-kaura Hafer 2020±280 3370 9,2 8,1 91,0 4550±150 5750 11,2 10,1 89,9 Orion 11-kaura Hafer 1270±220 2570 11,1 10,1 90,8 3210±70 4940 13,2' 12,2 90,7 johtunut rahkaturpeen typpiköyhyydestä. Taulukossa 4 mainitut kaksi vehnä- lajiketta ovat tässä tapauksessa koonneet itseensä vaaramaalla suhteellisesti enim- män typellisiä aineita. Eroitus ei kuitenkaan ole ollut kovin suuri mutasuon veh- nään verrattuna. Poikkeus on nähtävästi johtunut hallasta, joka katkaisi suolla kasvavan viljan kehityksen kesken. Edelläesitetyn lisäksi laskettiin keskimääräiset proteiniprosentit viljan kuiva- aineesta. Tulokset on esitetty taulukossa 6. Ohran ja kauran proteiniprosentit mutasuoviljelyksellä ovat olleet noin viidenneksen korkeammat kuin vaaramaalla. Suhde on ollut sama raaka- ja puhdasproteinilla. Taulukko 5. Kauralajikkeitten sadot ja sadon laatu rahkasuoviljelyksellä v. 1947. Tabelle 5. Erträge und Ertragsheschaffenheit von Haferzuchtsorten auf Hochmoor-Kultur im J. 1947. Sato kg/ha Jyväsadossa % Ertrag Vom Kornertrag % Laj ike ~ : " ; Zuchtsorte jyviä olkia raakaprot. puhdasprot. kuiva-am. Körner Stroh Rohprot. Reinprot. Trocken- substanz Kultasade II 1640 ±6O 2500 9,6 8,6 92,5 Esa 1510+50 2200 9,6 7,9 90,9 114 LAURI SALOHEIMO Taulukko 6. Raaka- ja puhdasproteinimäärien keskiarvot eri maalajeilla viljan kuiva-aineessa v. 1947. Tabelle 6. Die Mittelwerte der Roh- und Reinproteinmengen aus Trockensubstanz des Getreides auf verschiedenen Bodenarten im J. 1947. Vaaramaalla Mutasuolla Rahkasuolla Vaara-Boden Niederungsmoor Hochmoor -4-> . -M 1 4-> O • -+-> O • +■* • Sg 2g 2g 2g rt 31- S'S- 31- §*£ a fVlljalajl iS-2 3'S S’cGetreideart nä 3 ft; 3 3 ft; g 3 •- A *- | A u A suhde- luku , . : , , • , o/ 17oy o j s -l- o s-l- o/ [ S- l- o s -l- o s-l- -/o ■ 0 V.z. -° V.z. \ 0 V.z. /0 K.z. /0 V.z. ihaltms- zahl Kevätvehnä Sommerweizen 13,4 100 12,2 j 100 12,9 96 11,6 95 Ohra Gerste 11,3 100 10,4 100 13,5 119 12,4 119 Kaura Hafer 11,2 100 10,1 100 13,4 120 12,1 120 10,5 94 9,0 87 Edelleen olisi kiintoisaa tarkastaa, mitä valkuaisaineryhmää mutasuolla kas- vaneessa viljassa on runsaimmin muodostunut. Tällaisiin tutkimuksiin ei koease- malla kuitenkaan ole tilaisuutta. Mitään karjan ruokinnassa tehottomia valkuais- ryhmään kuuluvia aineita eivät suolla kasvaneen viljan proteinit voine olla. Tähän suuntaan viittaa, että raakaproteinin ja puhdasproteinin suhde on sekä vaaralla että suolla kasvaneessa viljassa pysynyt jokseenkin samana. Päätelmät. Tutkimuksen tuloksena mainittakoon seuraavaa: Mutasuoviljelyksillä on maakerroksessa, jota kasvien juuret käyttävät hyväk- seen, turpeeseen sidottua typpeä 3—4-kertainen määrä kivennäismaihin verrattuna. Edellisestä johtuen kokoavat kevätvehnä, ohra ja kaura mutasuoturpeelia kasvaessaan itseensä huomattavasti enemmän typellisiä aineita kuin kivennäis- maalla. Selostetuissa tapauksissa on tämä proteiniaineiden suhteellisen määrän eroitus viljan jyvissä vaihdellut 19;stä 64:ään prosenttiin. Raaka- ja puhdasproteinin suhde on pysynyt jokseenkin samana kivennäis- maalla ja mutasuolla kasvaneessa viljassa. Poikkeuksen päinvastaiseen suuntaan edelläesitettyyn nähden teki kevät- vehnä v. 1947. Silloin vehnä paleltui suoviljelyksellä ennen tuleentumista, jota vastoin se kivennäismaalla ehti kypsyä ennen hallan tuloa. PROTEINI-AINEIDEN VAIHTELUSTA KASVANEESSA VILJASSA 115 KIRJALLISUUSLUETTELO (1) Kivinen, E. 1949. Suotiede. Porvoo—Helsinki. (2) Rindell, A. 1904. Onko suoviljelykseltä saatu sato laadultaan huonompaa kuin kiinteän maan sato. Suoviljelysyhdistyksen Vuosikirja 1904, p. 25—33. Helsinki. (3) Valle, O. 1946. Palkokasvien merkitys rehuviljan tuotannossa. Maatalous ja Koetoiminta I, p. 115—134. (4) Valmari, J. ja Salonen, M. 1940. Lannoitusoppi. Porvoo—Helsinki. (5) Vuosikertomus Maatalouskoelaitoksen maatutkimusosaston toiminnasta v. 1935, p. 10—13. Helsinki. REFERAT. BER DAS SCHWANKEN DER PROTEINSTOFFE BEI DEM AUF VAARA-MORÄNE UND NIEDERUNGSMOOR GEWACHSENEM GETREIDE. Lauri Saloheimo. Karelische Moorkultur-Versuchsstation, Tohmajärvi. Bei den Niederungsmoorkulturen Finnlands enthält die Bodenschicht, die dieWurzeln der Pflan- zen sich zunutze machen, 3—4mal soviel Stickstoff, an den Torf gebunden, wie die Festböden (4). In der Untersuchung wird, gegründet auf Versuche, die an der karelischen Moorkultur-Versuchsstation ausgeführt worden sind, die Nahrungsaufnahme der Pflanzen erörtert. Es handelt sich um auf Vaara- Moräne und auf Niederungsmoor gewachsenen Sommerweizen, Hafer und Gerste, über deren Erträge in den Jahren 1943, 1946 und 1947 Stickstoffbestimmungen gemacht worden sind, sowie um einen 1947 angestellten Versuch mit Hafer auf Hochmoorkultur. Die Ergebnisse erweisen (Tab. 2, 3 und 4), dass die angeführten Pflanzen, wenn sie auf stickstoffreichen Modertorfstandboden wachsen, verhältnismässig mehr stickstoffhaltige Stoffe als auf Vaara-Moräne in sich ansammeln. In den unter- suchten Fällen hat dieser Unterschied in der relativen Menge der Proteinstoffe in den Getreidekörnern zwischen 19 und 64 Prozent gewechselt. Das Verhältnis zwischen Roh- und Reinprotein ist auf beiden bodenarten dasselbe geblieben (Tab. 6), so dass die stickstoffhaltigen Stoffe in beiden Fällen gleichwertig zu sein scheinen. Eine Ausnahme gegenüber den übrigen Versuchen machte der Sommerweizen in dem Versuchsjahr 1947 (Tab. 4). Damals unterbrach der Nachtfrost das Reifen des auf Niederungsmoor gewachsenen Weizen, wodurch dieser etwas weniger stickstoffreiche Stoffe enthielt als der auf Vaara- Moräne gewachsene Weizen.