KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ. Armi Kaila. Maatalouskoelaitos, maanviljelyskemian ja -fysiikan osasto, Tikkurila. Saapunut 8.7. 1950 Kysymys karjanlannan fosforin käyttökelpoisuudesta ja etenkin sen arvosta väkilannoitteiden fosforiin verrattuna on jo vuosikymmeniä ollut tutkimuksen kohteena. Mutta ristiriitaisten tulosten, tai ehkäpä oikeastaan tulosten harhaan- johtavan tulkinnan takia on päädytty varsin erilaisiin käsityksiin. Vanhojen sak- salaisten julkaisujen mukaan (15, 16, 18) kasvit ottavat karjanlannan fosforia miltei kaksi kertaa niin tehokkaasti kuin väkilannoitteiden, mutta uudemmat tiedot (5, 6, 13, 14) osoittavat karjanlannan fosforin olevan korkeintaan saman- arvoista väkilannoitteiden fosforin kanssa. Karjanlannan fosforihan ei ole yhte- näinen ja erikoista fosforin esiintymismuotoa edustava käsite, vaan erilaisten epä- orgaanisten ja orgaanisten fosforiyhdisteiden koostumukseltaan vaihteleva komp- leksi (8). Väkilannoitteiden fosfori käsittää huomattavasti yhtenäisemmän aine- ryhmän, mutta sekin sisältää liukenevuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan huo- mattavasti toisistaan poikkeavia yhdisteitä veteenliukenevasta monokalsiumfos- faatista erilaisiin apatiittimineraaleihin asti. On siis syytä kysyä, onko asiallista yrittää vertailla kahden näinkin epähomogeenisen aineryhmän kuin karjanlannan ja väkilannoitteiden fosforin käyttökelpoisuutta. Karjanlantahan ei sitä paitsi sellaisenaan ole fosforilannoite, eikä käytännössä ole kysymys siitä, onko edulli- sempaa käyttää karjanlantaa vai superfosfaattia. Mutta sen sijaan on syytä olla selvillä, miten paljon superfosfaattia tai muita fosforilannoitteita on käytettävä karjanlannan lisäksi, jotta fosfori ei joutuisi minimitekijäksi. Meikäläisessä karjanlannassa todettiin (8) 01evan00.00.47 %, keskimäärin 0.19 % P 205 eli jonkin verran vähemmän kuin maatalouskalentereiden arvot osoit- tavat, vaikka tutkittu aineisto oli suureksi osaksi koeasemilta ja siis keskitasoa parempaa. Karjanlannan fosforista on 30—70 %, keskimäärin 60 %, epäorgaani- sena, loput orgaanisina yhdisteinä, joista suurin osa nukleiinihappoina ja niiden johdannaisina (8). Lannan orgaaniset fosforiyhdisteet eivät ilmeisesti sellaisenaan kelpaa kasvien fosforin lähteeksi, ja koska ne edustavat lähes puolta lannan fos- https://c-info.fi/en/info/?token=qJhbd1HR0yzw80dY.BhXmovE_T2V9A6Ny9cBIUA.bUCBcPJnM8aHkevRYoJrBZeH5Irzwlwsm2KYCPTMtVYMWDj3RfCGivf8gYTOIQ3vZc39BBgEZ1wJy6OlX73cMIG5-WJQtzdQqhxzpI7k9kALQedyFMXw0hB3EJK60CUbPmBNlZT6rdcDrYpNlzvWYOtNF3CeFnlO 108 ARMI KAILA forin kokonaismäärästä, niiden mineraloitumisnopeus vaikuttaa olennaisesti lan- nan arvoon kasvien fosforiraviiltona. Toisena, ehkä vielä tärkeämpänä tekijänä on otettava huomioon, miten nopeasti ja tehokkaasti karjanlannan fosfori pidät- tyy maahan. Lannan orgaanisten fosforiyhdisteiden mineraloitumisesta. Karjanlannan palaessa on yleensä havaittavissa jatkuvaa orgaanisen fosforin mineraloitumista, niin pian kuin mineraloitumisen raja-arvo, vähintään 0.4 % orgaanista fosforia (P 205)0 5 ) kuiva-aineesta, on saavutettu (9). Mineraloituminen hidastuu kuitenkin vähitellen ja on hyvin heikkoa, kun epäorgaanisen fosforin osuus kokonaisfosforista on kohonnut 70 %:n vaiheille (vrt. 8, p. 72). Ilmeisesti lannan jälellä oleva orgaaninen fosfori on suurimmaksi osaksi yhdisteinä, joita mikro-organismit eivät pysty sanottavasti käyttämään energian tai ravinnon läh- teenään ja jotka eivät myöskään joudu autolyyttisten entsyymien toiminnan koh- teeksi. Nämä yhdisteet sijoittuvat lannan fosforia fraktioitaessa (8, p. 69) veteen ja 0.5-n suolahappoon liukenemattomaan jäännökseen, jonka on otaksuttu edustavan nukleiinihappojen johdannaisia tai proteiineihin sitoutunutta orgaanista fosforia. Nukleiinihappojen entsymaattinen hajaantuminen ei näytä tapahtuvan kvan- titatiivisesti, vaan osa fosforista jää jälelle orgaanisena, luultavasti nukleotidien kaltaisena jäännöksenä (4). Mahdollisesti hyvin palaneen karjanlannan nukleiini- fraktio edustaa tämän tapaisen hajoituksen lopputuotetta ja sellaisena erittäin vai- keasti hajaantuvaa ainesta. Jos taas tämän fraktion fosfori on lujasti kytkeyty- neenä lannan proteiinikompleksiin, ei lannan valkuaistypen hidas mobilisoituminen (1) anna aihetta odottaa fosforinkaan nopeaa mineraloitumista. Lannan nukleiinifraktion mineraloitumisen tutkimista varten valmistettiin melko hyvin palaneesta naudanlannan näytteestä PA 1 tarvittavaa preparaattia tavalliseen tapaan (8) etanolilla, vedellä ja 0.5-n suolahapolla peräkkäin uuttaen. Sitä punnittiin ilmakuivana 1 g 200 ml:n erlenmeyer-pulloihin, joista osaan lisät- tiin 1.2 mg P 205 dikaliumfosfaattiliuoksena ja osaan sitä paitsi glukoosia Ig. Epä- orgaanista fosforia annettiin, jotta käyttökelpoisen fosforin puute ei olisi hidasta- nut mikrobien toiminnan alkuun pääsyä, ja glukoosia voimakkaan kasvuston kehit- tämiseksi. Huomattakoon, että glukoosigramman täydellinen hajaantuminen vaa- tii noin smg P 20 5 (9), joten mikrobien on käytettävä lisäksi joko nukleiinifraktion tai aikanaan mineraloituvan pieneliöaineksen fosforia. Hapan lantamassa neut- raloitiin kalsiumkarbonaattisuspensiolla ja siirrostettiin lopuksi 1 mklla multalie- tettä. Kaikissa pulloissa oli kokeen alussa 10 ml nestettä, josta annettiin haihtua niin paljon, että lannan kosteus oli noin 60—80 %. Pulloja pidettiin -f 27°C:ssa 5 kk. tarpeen mukaan kostuttaen homeitten ja sädesienipesäkkeitten peittämää massaa. Koeajan päätyttyä analysoitiin veteen ja 0.5-n suolahappoon liukeneva epäorgaaninen ja orgaaninen fosfori sekä liukenemattoman jäännöksen fosfori tavalliseen tapaan. Kokeen tulokset ovat taulukossa 1. KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 109 Taulukko 1. Karjanlannan nukleiinifraktion fosforin mineraloituminen 5 kk:n muhituksessa. Table i. Mineralization of the nuclein phosphorus in farm manure within an incubation period of 5 months. Tot. Epäorg. P 205 Org. P 2 05 t „ T r, liukenevaa jäännöksessäP 205 Inorg. P 2 O ä soluble in residue mg/g mg/g % mg/g mg/g % 1. Sellaisenaan No treatment Alussa Intiat 4.34 0.19 4 0.59 3.50 82 Lopussa At end 4.09 1.05 35 0.00 2A4 52 2. Lisätty 1.2 mg P 205/g added Alussa Initial 5.39 1.29 24 0.00 3.50 05 Lopussa At end 5.77 2.73 47 0.70 2.34 41 3. Lisätty 1.2 mg P 2 0 s +l g glu- koosia/g With 1.2 mg. of P,03 + i g- of glucosefg. Lopussa At end 5.84 2.28 39 1.28 2,28 39 Noin kolmasosa nukleiinifraktion fosforista on mineraloitunut tai muuttunut happoon tai veteen liukenevaksi 5 kk;n muhituksen aikana. Epäorgaanisen fosforin ja energianlähteen lisääminen on vain hiukan parantanut nukleiinifosforin mobili- soitumista. Edellä esitetty käsitys tämän fosforin muodon arvosta kasvien fosforin lähteenä näyttää siis olevan jotensakin oikea. Maassa, jossa happamuus ja ennen kaikkea tehokas pidättyminen maan kolloidiainekseen estää huomattavasti orgaa- nisen fosforin mineraloitumista (2), on nukleiinifraktionkin fosforin mobilisoitumi- nen varmasti vielä paljon hitaampaa kuin tämän kokeen olosuhteissa. Lannan tai sen eri fraktioiden orgaanisen fosforin mineraloitumista maassa on tutkittu toistaiseksi-hyvin vähän, osittain luotettavien analyysimenetelmien puut- teen takia. On melko vaikeata todeta karjanlannan fosforin muodoissa tapahtu- via muutoksia, kun esimerkiksi maahan, jonka muokkauskerroksessa on 2000 kg epäorgaanista ja 1000 kg orgaanista fosforia hehtaarilla, lisätään 20 tonnia karjan- lantaa, jossa tulee hehtaaria kohti ehkä 30 kg epäorgaanista ja 10 kg orgaanista fosforia. Jotta analyysissä saataisiin karjanlannan vaikutus näkyviin, on käytet- tävä paljon suurempia lantamääriä, mutta samalla joudutaan olosuhteisiin, jotka eivät vastaa käytäntöä. Pearson, Norman ja Ho (11), jotka tutkivat tuoreen lehmän sonnan fosforin mineraloitumista maassa laboratoriokokein, käyttivät BowEßin (2) menetelmää mineraloitumisen toteamiseen. Tämä tapa, jossa 1-n rikkihappoon liukenevan epä- orgaanisen fosforin lisääntymisen katsotaan osoittavan orgaanisen fosforin minera- loitumista kokeen aikana, ei kuitenkaan sovellu käyttöön muita kuin reaktioltaan lähellä neutraalia olevia maita tutkittaessa (17). Sen sijaan saadaan happamista- kin maista melko luotettavia tuloksia, kun uuttonesteenä käytetään 4-n rikkihap- poa. Maan orgaanisen fosforin väheneminen ja 4-n rikkihappoon liukenevan epä- orgaanisen fosforin lisääntyminen eräässä muhituskokeessa selviävät seuraavista arvoista. Näytteiden orgaaninen fosfori oli määritetty happo-emäsuutolla (7). 9 Org. P 2Oä vähentynyt Decrease in organic P 205 mg/g 4-n rikkihappoon liukeneva epäorg. P 2 05 lisääntynyt Increase in inorganic P 205 solulle in 4 N sulfuric acid mg/g Hieta Loam 0.04 Jäykkä savi Heavy clay 0.09 Urpasavi Muddy clay 0.04 Hiekkamulta Sandy mull 0.04 Rahkaturve Bog peat 0.11 0.04 0.08 0.03 0.05 0.10 Tätä analyysitekniikkaa käyttäen suoritettiin useita laboratoriokokeita, joilla yritettiin selvittää lannan orgaanisen fosforin mineraloitumista maassa. Kokeet järjestettiin siten, että 5 g ilmakuivaa maata ja 100 mg ilmakuivaa lantajauhetta sekoitettiin pieniin erlenmeyeipulloihin, kostutettiin kenttäkapasiteettia vastaa- vasti, jolloin myös lantajauheen vaatima kosteus otettiin huomioon, ja muhitet- tiin tavallisesti laboratorion lämpötilassa 1 tai 3 kk. Koesarjoihin kuului säännölli- sesti ilman lantaa oleva koejäsen, ja analyysit kuivina säilytetyistä ja juuri ennen tutkimista kostutetuista rinnakkaisnäytteistä suoritettiin samalla kuin muhite- tuista, jotta mitkään häiritsevät tekijät, esimerkiksi lämpötilan vaihtelut, eivät pääsisi vaikuttamaan. Kokeissa oli säännöllisesti vähintään kolme kerrannaista. Analysoiminen tapahtui seuraavasti: 25 ml 4-n rikkihappoa mitattiin pulloihin, sekoitettiin useita kertoja muutaman tunnin aikana ja annettiin seistä yli yön. Seuraavana päivänä suodatettiin kvantita- Taulukko 2. Olkilannan orgaanisen fosforin mineraloituminen maassa Table 2. Mineralization of manure organic phosphorus in soil Happoonliukenevaa epäorgaanista P.,0 5 g/kg maata Acid-soluble inorganic P.20-a g./kg. of soil Incub- Maa + pala- Maa + palanut atinn Maa ' , , . tmaton lanta lanta months Soil Soil f unfer~ Soil + f e*mented mented manure manure Hiekkamulta pH 5.75 0 3.473.54 3.70 Sand 1 3.473.48 3.73 3 3.473.50 3.72 Savimulta pH 6.25 0 1.201.31 1.43 Clay 1 1.201.27 1.41 3 1.211.27 1.45 Urpasavi pH 4.68 0 1.942.04 2.16 Muddy clay 1 1.982.03 2.12 3 1.912.03 2.15 110 ARMI KAILA KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 111 tiivisen paperin läpi 250 ml;n mittapulloihin, maa pestiin pullossa kahdesti 25 mhlla ja kerran 50 mhlla 1-n rikkihappoa sekä lopuksi tislatulla vedellä. Suodokset täytettiin 250 mhksi, ja epäorgaaninen fosfori määritettiin tavalliseen tapaan riittävästi laimennetuista uutteista. Kun tähän tapaan tutkittiin parin lantanäytteen nukleiinifosforin mineraloi- tumista maassa, ei ainoassakaan tapauksessa ollut todettavissa epäorgaanisen fos- forin lisääntymistä edes kolmen kuukauden muhituksessa. Lannan nukleiinifrak- tion fosforista ei siis näytä olevan sanottavaa hyötyä kasveille ainakaan ensimmäi- senä kasvukautena. Muittenkaan muhituskokeitten tulokset eivät viitanneet siihen, että lannan orgaaninen fosfori mineraloituisi maassa nopeasti. Eräänä esimerkkinä esitetään taulukossa 2 tulokset, jotka saatiin palamattoman ja 5 kk. palaneen naudanlan- nan muhituksessa. Palamattomassa lannassa oli 10.41 g P 20 5/kg, siitä 48 % orgaa- nisena. Palaneen näytteen vastaavat arvot olivat 16.85 g/kg ja 31 %. Kummankin näytteen mukana tuli maahan 0.08 g orgaanista P 20 5 maakiloa kohti, palamatto- massa epäorgaanista 0.09 g ja palaneessa 0.23 g. Näyttää siltä, että palamaton olkilanta on aiheuttanut lievää fosforin biolo- gista pidättymistä heikosti happamissa maissa. Palaneen lannan orgaaninen fos- fori on ehkä hiukan mineraloitunut etenkin hiekkamaassa, mutta urpasavessa ei ole havaittavissa tällaisia muutoksia. Kokeessa käytetty karjanlannan määrä vastaa noin 200 tonnia hehtaaria kohti, mutta sittenkin lannan orgaanisen fosfo- rin osuus maan fosforista on virherajoissa, eikä tulosten perusteella siis voida tehdä varmoja johtopäätöksiä. Onhan lisäksi otettava huomioon, että muhituksen aikana on saattanut tapahtua myös maan omien fosforivarojen mobilisoitumista tai immo- bilisoitumista. Isotooppien käyttö tarjoaa mahdollisuuksia tällaisten kysymysten selvittämi- seen, joissa tutkimuksen kohteena olevan ravinteen muutokset voivat peittyä maan omien yhdisteiden muutoksiin. Sitä onkin jo sovellettu Amerikassa lannan orgaa- nisen fosforin arvon määrittämiseen. McAuliffe, Peech ja Bradfield (10) ovat laajahkossa italialaisella raiheinällä suorittamassaan astiakokeessa käyttäneet fos- forin lähteenä mm. lampaan lannan proteiinifraktiota, joka vastannee suunnilleen edellä käsiteltyä lannan veteen ja happoon liukenematonta orgaanista fosforia. Kasvit ottivat tätä fosforia 48 lb/A:n erästä 1.07 lb/A;a eli noin 2 %. Lannan ja superfosfaatin fosforista käytettiin samassa kokeessa suunnilleen kymmenkertai- nen määrä. Tämä koe saattaa antaa liian positiivisen kuvan hyvin palaneen taval- lisen karjanlannan orgaanisen fosforin kelpoisuudesta kasveille, sillä kyseessä ollut lampaan lanta oh palanut vain kuukauden ja sisälsi normaalia paljon enemmän fosforia runsaan kaliumfosfaatin syötön takia. Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että karjanlannan fosforin tehoa arvioi- taessa on varminta jättää ainakin sen nukleiinifraktion fosforin määrä huomioon ottamatta. Mitä taas tulee palaneen karjanlannan veteen ja 0.5-n suolahappoon liukenevaan orgaaniseen fosforiin, niin eräitten nesteviljelminä suoritettujen mikro- biologisten laboratoriokokeiden mukaan se näyttää olevan mikrobeille verrattain kelvollista fosforiravintoa ja joutunee näin ollen maassakin mukaan aktiiviseen fosforin kiertoon. Hyvin palaneessa karjanlannassa on kuitenkin tavallisesti siksi 112 •\RMI KAILA vähän muuta orgaanista fosforia kuin nukleiinihappojen johdannaisia, että sen mer kitys jää joka tapauksessa vähäiseksi. Lannan epäorgaanisen fosforin pidättymisestä maahan. Tutkijat (15, 18), jotka ovat kokeittensa perusteella väittäneet, että karjan- lannan fosfori on lannoitusarvoltaan parempaa kuin väkilannoitteiden fosfori, ovat tavallisesti selittäneet tämän johtuvan siitä, että karjanlannan fosfori ei pidäty maahan yhtä tehokkaasti kuin väkilannoitteiden epäorgaaniset yhdisteet. Teo- reettisesti voidaankin pitää mahdollisena, että lannan humaatti-ionit kilpailevat fosfaattianionien kanssa maan kolloidien positiivisista varauksista. Todennäköi- sempää kuitenkin on, että maahan joutuneen lantakokkareen fosfori ei pääse riit- tävän lähelle maan aineosia reagoidakseen niiden kanssa. Jos karjanlannan humaateilla on osuutta fosfaatin maahan pidättymisen vähen- täjänä, pitäisi jo lannan veteenliukenevan orgaanisen aineksen vaikuttaa lannan veteenliukenevan fosforin pidättymiseen. Tätä tutkittiin huiskuttamalla maata lannan vesiuutteessa ja vertaamalla liuokseen jääneen fosfaatin määrää vastaavalla tavalla saatuun arvoon, kun uuttonesteenä oli kaliumfosfaattiliuos. Kokeen järjestely oli seuraavanlainen: Palanutta naudan lantaa uutettiin puoli tuntia kymmen kertaisessa vesimäärässä ja uutos suodatettiin harsokankaan läpi. Trikaliumfosfaatista valmistettu: liuos, joka vastasi fosforinpitoisuudeltaan lantauutteen epäorgaanisen fosforin väkevyyttä. 20 g:n maaeriä huiskutettiin 2 tai 24 tuntia 100 mkssa vettä, lantauutetta tai kaliumfosfaattiliuosta.suodatet tiin imua käyttäen ja suodoksen epäorgaaninen fosfori määritettiin. Uutot suoritettiin neljänä rinnak kaisena. Taulukossa 3 esitetyt tulokset osoittavat, että suurin osa sekä lantauutteen että fosfaattiliuoksen fosforista on pidättynyt kaikkiin maanäytteisiin jo 2 tunnin huis- kutuksen aikana. Pidättyneen fosforin määrä, 40—50 mg P 20 5/1, on maauuttei- siin jääneiden lannan ja kaliumfosfaatin fosforin määrien rinnalla siksi suuri, ettei Taulukko 3. Uuttonesteen fosforin pidättyminen maahan. Table 3. Adsorption by soil of phosphorus in the extraction solution Uuttones- P 2 05 mg/1 uuteessa in soil extract teessä Uuttoneste p q mcr/i Hiekkamulta Savimulta Urpasavi 5 ö pH 5.75 pH 6.25 pH 4.68 Extraction solution ln extrac. Sand Clay Muddy clay tion solution Uuttoaika, tuntia Time of extraction, hours 2 24 2 24 2 24 Vesi Water 0.18 0.27 0.38 0.41 0.04 0,04 Lantauute Manure extract 51.60 1.52 1.47 2.78 2.23 0.38 0.10 K 3P0 4-liuos solution 45.90 3.15 1.72 7.03 4.77 0.37 0.12 KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 113 Taulukko 4. Lannan vesiuutteesta ja kaliumfosfaattiliuoksesta maahan pidättyneen fosforin uuttaminen Table 4. Solubility of the manure phosphorus and of the potassium phosphate phosphorus adsorbed by soil Pidättyneestä fosforista Hiekkamulta Urpasavi Savimulta uuttuu prosentteina , ~ ~ ,band Muddy clay Clay Percentage of adsorbed phosphorus extracted Pidättymisaika, tuntia Time of adsorption, hours 2 ' 24 2 24 2 24 veteen by water lannan P manure P 7 6 10 8 1 1 1\3P04 P 4 3 8 7 1 1 0.5-n etikkahappoon by N/z acetic acid lannan P manure P 10 9 21 20 3 2 K 3P0 4 P 10 9 17 16 3 2 1 % sitruunahappoon by i % citric acid lannan P manure P 61 37 60 58 47 39 K 3P04 P 64 50 65 59 52 49 ') vaihtuvana» asoexchangeable» lannan P manure P 80 80 77 73 86 85 K 3 P04 P 93 82 93 84 95 87 näiden pienillä eroilla ole merkitystä, vaan voidaan todeta, että karjanlannan veteenliukenevan fraktion fosfori pidättyy ainakin yhtä nopeasti ja täydellisesti kuin epäorgaanisen fosfaattiliuoksen fosfori. Pidättymisen tehokkuudessakaan ei ole huomattavaa eroa: sen osoittavat tau- lukossa 4 olevat tulokset, jotka ilmoittavat, montako prosenttia lantauutteesta ja kaliumfosfaattiliuoksesta maahan pidättynyttä fosforia liukenee erilaisiin uutto- nesteisiin. Edellä selostetun fosfaatin pidättymiskokeen mahdollisimman kvanti- tatiivisesti talteenotetuista, ilmakuivista maanäytteistä määritettiin veteen, 0.5-n etikkahappoon ja 1 % sitruunahappoon puolessa tunnissa uuttosuhteessa 1: 10 liukeneva fosfori sekä n.s. vaihtuva fosfori PiPERin (12, p. 195) ohjeiden mukaan. Lantauutteesta tai fosfaattiliuoksesta peräisin olevan fosforin määrä laskettiin vähentämällä näillä uuttonesteillä edellisessä kokeessa käsiteltyjen maitten anta- mista fosforin arvoista vastaavat pelkällä vedellä käsitellyistä näytteistä saadut tulokset. Tämä ei tosin ole teoreettisesti aivan oikein, koska on mahdollista, että vesi, lantauute ja kaliumfosfaattiliuos ovat vaikuttaneet eri tavoin maan fosfori- varojen liukenemissuhteisiin. Näitten melko puutteellisten kokeitten tulokset eivät anna aihetta otaksua, että lannan veteenliukenevilla humaateilla on sanottavaa merkitystä lannan fosfo- rin pidättymisen estäjänä. Ilmeisesti liukenevan ammoniumhumaatin määrä on suhteellisen pieni, ja maan kalsiumionit saostavat senkin nopeasti. Jos lannan veteenliukenemattomilla ainesosilla on vaikutusta lannan fosforin pidättymiseen, täytyy liuokseen jäädä enemmän fosforia silloin, kun maata ja lan- taa uutetaan yhdessä, kuin silloin, kun lannan tilalla on yhtä paljon liukenevaa fosforia epäorgaanisena yhdisteenä ja uutto tapahtuu samassa pH;ssa. Tällainen Taulukko 5. Lanta ja superfosfaatti maauutteen fosforin väkevyyden kohottajana. Table 5. Influence of manure and of superphosphate on the increase in the phosphorus concentration of soil extract. Vesiuutteessa Etikkahappouutteessa P205 mg/l P 2O ä mg/1 in water extract in acetic acid extract Hiekka- Savi- Urpa- Hiekka- Savi- Urpa- multa multa savi multa multa savi c- , Muddy c j n MuddySand Clay , Sand Clay ,clay clay Maa - Soil 0.19 0.44 0.01 6.84 1.45 1.43 Maa + lanta Soil + manure .. 0.36 1.41 0.05 6.50 2.15 1,52 Maa -f- superfosf. Soil + superph. 0.20 0.67 0.02 7.52 2.04 1.66 koe suoritettiin huiskuttamalla maanäytteitä 2 4 tuntia vedessä tai 0.5-n etikka- hapossa uuttosuhteen ollessa 1: 2. Osaan huiskutuspulloista oli lisätty karjanlantana tai superfosfaattina 30 mg veteenliukenevaa epäorgaanista fosforia nestelitraa kohti. Taulukossa 5 esitettyjen tulosten perusteella ei näytä olevan syytä pitää lannan fosforia vaikeammin maehan pidättyvänä kuin superfosfaatin fosforia. Taulukko 6. Maan ja lannan fosforin liukeneminen veteen peräkkäisissä uutossa. P 20 5 mg/kg maata. Table 6. Dissolution of soil and manure posphorus in water during successive extractions P 2Ob mg.fkg. of soil. Maa Maa -f- olkilanta Maa -f- -turvepehkulanta Soil Soil + straw manure Soil + peat manure Epäorg. Org. Epäorg. Org. Epäorg. Org. Inorg. Inorg. Inorg. Hiekka Sand I uutto extraction 0.6 1.3 4.9 3.2 6.4 2.8 II » » 0.5 0.5 2.2 0.9 2.0 0.9 HI » » 0.3 0.4 1.6 0.4 2.0 0.5 Muhitettuna after incubation I uutto extraction 0.2 0.3 0.2 0.3 0,3 0.3 II i> » 0 0.2 0.1 0.2 0 0.3 Jäykkä savi Heavy clay I uutto extraction 0.9 5.2 2.3 5.4 2.3 5.6 II » » 0.8 1.2 2.5 1.8 2.0 1.6 HI » » 0.5 0.8 1.5 1.2 1.2 1.0 Muhitettuna after incubation I uutto extraction 0 0.4 0.5 0.5 0.4 0.4 II » » 0,1 0.7 0.3 0.5 0.3 0.5 114 ARMI KAILA KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 115 Taulukko 7. Karjanlanta maan liukenevan fosforin lisääjänä Table 7. Influence of manure on the amount of soluble phosphorus in soil Maan P 2 05 mg/kg maan kuiva-ainetta Soil P 205 mg.jkg. of soil dry matter pH veteen liukenevaa etikkahappoon liukenevaa 1 vrk. water-soluble acetic acid soluble cit the ~ . Muhitusaika, vrk. Time of incubation, daysfirst day ' 1 14 60 1 14 60 Savimulta Clay 6.19 4.3 3.7 3.2 55 53 55 lannoitettuna manured 6.16 10.0 6.4 5.2 64 63 67 Hiekkamulta Sand 7.57 10.9 11.4 11.8 263 278 287 lannoitettuna - manured. . 7.44 15.1 13.0 14.3 278 292 295 Urpasavi Muddy clay 4.87 0.1 0.2 2.1 4.2 3.7 4.2 lannoitettuna manured.. 4.83 0.6 0.7 1.8 7.5 6.1 5.8 Mutasuoturve Swamp peat .. 4.22 1.5 1.1 5.3 6.6 3.2 5.3 lannoitettuna — manured.. 4.38 2.1 1.3 4.1 7.3 4.0 6.0 Vaikka karjanlannan fosfori pidättyykin mat han tehokkaasti, on mahdollista että lanta pystyy kuitenkin jatkuvasti ylläpitämään kasvien juurten ympärillä tiettyä, joskin ehkä pientä fosforin väkevyyttä. Tätä yritettiin tutkia peräkkäisin uuttokokein, joissa Dreyspringui (3) laitteita käyttäen määritettiin pelkästä maasta sekä lannasta ja maasta veteen liukeneva fosfori. Koemaina olivat hiekka, jonka pH oli 6.15, ja jäykkä savi, pHdtaan 5.95. Lisätty kuiva olkilantajauho sisälsi maakiloa kohti laskettuna 20.4 mg veteenliukenevaa epäorgaanista ja 3.1 mg orgaanista fosforia. Turvepehkulannan vastaavat arvot olivat 41.3 ja 2.6 mg. Maan ja uuttonesteen suhde oli 1:5, huiskutusaika y 2 tuntia. Kolmen peräkkäisen uuton jälkeen maat saivat muhia huiskutuspulloissaan kaksi viikkoa huoneen lämpö- tilassa, jonka jälkeen suoritettiin vielä kaksi uuttoa. Tulokset ovat taulukossa 6. Kun verrataan pelkästä maasta sekä lannasta ja maasta saatuja arvoja keske- nään, näyttää siltä, että sekä olkilannan että turvepehkulannan epäorgaanista fos- foria on liuennut toisessa ja kolmannessa uutossa niin paljon, että fosforin arvot ovat pysyneet I—2 mg/kg suurempina kuin ilman lantaa olevista näytteistä saadut tulokset. Ensimmäisessä uutossa pidättyneestä lannan orgaanisesta fosforista liu- kenee seuraavissa riutoissa kuitenkin suhteellisesti suurempi osa kuin pidättyneestä epäorgaanisesta. Molempien pidättyminen on ollut tehokkaampaa savimaahan kuin hiekkaan. Muhituksessa lannan epäorgaaninen ja orgaaninen fosfori on pidät- tynyt täydellisesti veteen liukenemattomaksi. Näitten tulosten perusteella näyttää siltä, että lannan fosfori pystyy jonkin aikaa tarjoamaan kasveille jatkuvasti uusiu- tuvan, erittäin helposti liukenevan fosforin varaston, mutta ennen pitkää maa pidättää lannankin fosforin enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Edellä selostetuissa kokeissa lannan fosforin pidättymistä on tutkittu olosuh- teissa, jotka poikkeavat suuresti luonnossa vallitsevista. Jonkin verran lähemmäksi todellisuudessa tapahtuvia ilmiöitä yritettiin päästä järjestämällä muhituskoe, Taulukko 8. Muhituksen vaikutus lannan fosforin ottoon rypsikokeissa Table 8. Influence of incubation on the uptake of manure phosphorus by turnip rape seedlings Rypsin taimet ottaneet P 2 05 mg/kg maata Lannoitus Phosphorus uptake by seedlings,P 2O s mg. Ikg. of soil Treatment ilman muhitusta muhituksen jälkeen Näyte Epäorg. P without incubation after incubation Sample Inorg. P yht. lannasta yht. lannasta tot. from manure tot. from manure Jäykkä savi Heavy clay, pH 5.95 0 22.2 18.2 PA 1 160 mg P 2O s 36.2 14.0 26.0 7.8 PA 8 190 mg P 206 35.6 13.4 29.6 11.4 P 90 330 mg P,0 5 73.4 51.2 45.6 27.4 Urpasavi Muddy clay, pH 4.65 0 o—o PA 1 160 mg P 2O ä 14.0 14.0 11.6 11.6 PA 8 190 mg P 2 05 11.6 11.6 8.4 8.4 P 90 330 mg P 2 06 22.8 22.8 11.8 11.8 jossa suoraan pellosta otettuja maanäytteitä lannoitettiin tuoreella karjanlannalla ja lannan fosforin pidättymistä seurattiin määrittämällä sopivin väliajoin maista veteen tai 0.5-n etikkahappoon liukeneva fosfori. Jotta kuivatus ei muuttaisi maan ja lannan fosforin liukenevuussuhteita, suoritettiin analyysit suoraan tuoreista näytteistä. Kokeen järjestely oli seuraava; 10 g palanutta lantaa sekoitettiin 0.5 kiloon luonnontilaisen kosteaa savimultaa, hiekkamultaa ja urpasavea tai 0.3 kiloon mutasuoturvetta. Näytteet saivat muhia laboratorion lämpötilassa lasitölkeissä. Vuorokauden, kahden viikon ja kahden kuukauden kuluttua otettiin edustavat näytteet, jotka analysoitiin heti. Fosfori määritettiin uuttamalla näytteitä puoli tuntia vedellä tai 0.5-n etikkahapolla uuttosuhteen ollessa 1: 10. Maakiloa kohti lisätyssä lainamäärässä oli veteen liukenevaa fosforia (P o o-) 11 mg ja etikkahappoon liukenevaa 33 mg. Taulukossa 7 esitetyt tulokset osoitta- vat, että jo vuorokaudessa ja uuton aikana lannan fosfori oh ehtinyt pidättyä maahan niin lujasti, ettei lannoitetun ja lannoittamattoman maan fosforiarvojen erotus vastaa muitten kuin savimullan veteenliukenevan ja hiekkamullan etikka- happoon liukenevan fosforin kohdalla edes puolta lannoituksena lisätystä fosforista. Muhitusajan kasvaessa lannan fosfori pidättyy yleensä yhä tehokkaammin, niin että kahden kuukauden kuluttua vain keskimäärin neljännes lannan liukenevasta fosforista on säilynyt uuttokelpoisena hiekkamullassa ja savimullassa. Pidättymi- nen on kuitenkin ollut suhteellisesti heikompaa kuin huiskutuskokeissa (vrt. tau- lukko 5), mikä osoittaa sen seikan merkitystä, että lannan fosfori on huolellisesta sekoittamisestakin huolimatta joutunut muhituskokeessa olemaan maassa pesäk- 116 ARMI KAILA KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 117 keinä, eikä siten ole päässyt reagoimaan maan ainesosien kanssa yhtä tehokkaasti kuin pitkäaikaisen huiskutuskokeen olosuhteissa. Happamen urpasaven ja muta- suoturpeen lannoitetun ja lannoittamattoman koejäsenen fosforin arvojen välillä ei muhituskokeen alussakaan ole sanottavaa erotusta, mikä johtunee siitä, että näi- den maiden seksvioksidit pystyvät pidättämään karjanlannan fosforin jo lyhyen huiskutuksen aikana. Myös kasvikokein on todettavissa, että karjanlannan fosfori pidättyy maassa vähitellen yhä vaikeammin otettavaksi. Kun rypsiä kasvatettiin Neubauer-ana- lyysien tapaan kolme viikkoa maanäytteissä, joista osa oh saanut muhia labora- torion lämpötilassa 5 kk. lannoitettuna, osa taas kostutettiin juuri ennen kokeen alkua, saatiin tulokset, jotka osoittavat, että rypsit pystyvät ottamaan lannan fos- foria ainakin jonkin verran paremmin muhittamattomista näytteistä. Taulukossa 8 olevien tulosten mukaan 5 kk:n aikana tapahtunut pidättyminen on kuitenkin suhteellisen vähäistä: muhitetuista maista saadut arvot ovat tuskin puolta pienem- mät kuin muhittamattomien antamat luvut. Kasvien käyttämät lannan fosforin määrät ovat siksi pienet lisättyihin määriin verrattuna - PA 1 sisälsi 160 mg, PA 8 190 mg ja superfosfaatilla talteenotettu P 90 330 mg epäorgaanista fosforia maakiloa kohti —, että lienee syytä otaksua lannan fosforin pidättyneen muhitta- mattomissa näytteissä suureksi osaksi jo sinä aikana, jolloin rypsit vielä kasvoivat siemensä fosforin turvin. Edellä käsitellyt kokeet eivät tietenkään riitä selvittämään, miten suuri osa karjanlannan fosforista pidättyy erilaisissa maissa ja erilaisten viljelykasvien ollessa kysymyksessä niin hitaasti, että kasvit pystyvät käyttämään sen hyväkseen. Mutta nämä kokeet eivät kuitenkaan anna aihetta otaksua, että karjanlannan epäorgaani- nen fosfori suhtautuisi maassa eri tavoin kuin muista lähteistä peräisin olevat vas- taavasti liukenevat fosfaatit. Jos lannan fosfori joutuu välittömään kosketukseen maan ainesosien kanssa, se näyttää pidättyvän ainakin yhtä tehokkaasti kuin epä- orgaanisten yhdisteiden fosfaatti-ionit: mitään selvää lannan humuksen suojelevaa vaikutusta ei näissä kokeissa ole ilmennyt. Jos lannan fosforin todetaan pidättyvän maahan hitaammin kuin epäorgaanisten yhdisteiden, johtunee tämä lähinnä siitä, että lantakokkareen sisällä oleva fosfori ei pääse reagoimaan maan aineosien kanssa. Karjanlanta fosforin lähteenä. Gericke (5), joka on laajoin astia- ja kenttäkokein selvittänyt karjanlannan ja väkilannoitteiden fosforin käyttökelpoisuutta kasvien fosforin lähteenä, väittää tulostensa perusteella, että karjanlannan fosforin arvo on keskimäärin 70 % väki- lannoitteiden fosforin arvosta. Tällöin on vertailtu karjanlannan kokonaisfosforia väkilannoitteen veteen tai sitruunahappoon liukenevaan määrään. Koska palaneen lannan orgaanisella fosforilla ei kuitenkaan ole ainakaan ensimmäisenä vuotena sanottavaa merkitystä kasvien fosforinsaannille, ei liene oikein suorittaa vertailua tällä tavoin. On perustellumpaa käyttää lannan kokonaisfosforin sijasta sen epä- orgaanisen fosforin määrää tai ehkä veteen ja laimeaan happoon liukenevan fosforin ARMI KAILA118 määrää, koska näihin liuottimiin uuttuvat lannan orgaaniset yhdisteet edustanevat suhteellisen helposti mineraloituvaa ainesta. Palaneessa karjanlannassa on keski- määrin 60 % epäorgaanista fosforia ja suunnilleen 10 % veteen ja happoon liukene- vaa orgaanista fosforia (8), yhteensä siis noin 70 % kasveille todennäköisesti kel- vollista tai sellaiseksi verraten helposti muuttuvaa fosforia. Tältä pohjalta lähtien päädytään vertailussa siihen tulokseen, että karjanlannan veteen ja happoon liuke- neva fosfori on täysin väkilannoitteiden vastaavan fosforin veroista kasvien ravin- nonlähteenä. Useat tutkijat (6, p. 288, 13) ovat kokeittensa perusteella todenneet karjan- lannan kokonaisfosforin ja väkilannoitteiden fosforin käyttökelpoisuudeltaan yhtä hyviksi. Tällaisissa tapauksissa on ilmeisesti lannan pesäkevaikutus hidastanut fosforin pidättymistä maahan, tai lannan muut ainesosat ovat edistäneet kasvien hyvinvointia ja tehostaneet siten sen fosforin ottoakin. Jos lannoituksena annetaan 20 tonnia meikäläistä karjanlantaa hehtaaria kohti, tulee siinä keskimäärin vajaat 40 kiloa fosforia peltoon. Siitä on noin 60 % epäor- gaanisena, siis vähän yli 20 kiloa. Jos liukenevan orgaanisen fosforin määrä ote- taan huomioon, saadaan suunnilleen 25 kilon fosforilannoitus, joka vastannee tehol- taan 125—140kiloa superfosfaattia. Kunnollisten satojen turvaamiseksi on karjan- lannan ohella siis ehdottomasti käytettävä fosforilannoitteita. Koska karjanlannan fosforin pitoisuus samoin kuin sen epäorgaanisen fosforin osuus kokonaisfosforista vaihtelee huomattavasti ruokinnasta, ulosteiden talteen- otosta ja palamisasteesta riippuen (8), on lannoituskokeita järjestettäessä syytä analysoida käytettävät lantaerät eikä tyytyä kalenterien antamiin arvoihin. Lai- meahkoon happoon liukenevan epäorgaanisen fosforin määrä on tällöin tärkeämpi kuin näytteen kokonaisfosforin arvo. Päätelmät. Tutkimuksessa, jossa selvitettiin karjanlannan arvoa kasvien fosforin lähteenä lähinnä laboratoriokokeiden perusteella, päädyttiin seuraaviin tuloksiin. Todettiin, että palaneen karjanlannan orgaanisella fosforilla, joka on etupäässä nukleiinifraktioon kuuluvia hitaasti ja epätäydellisesti mineraloituvia yhdisteitä, ei näytä olevan sanottavaa merkitystä lannan fosforin käyttökelpoista määrää arvioitaessa. Lannan fosforin pidättymistä selvittävät kokeet eivät antaneet aihetta otak- sua, että lannan epäorgaaninen fosfori suhtautuisi maassa eri tavoin kuin muista lähteistä peräisin olevat vastaavasti liukenevat fosfaatit. Mitään selvää lannan humaattien suojelevaa vaikutusta ei voitu todeta suoritetuissa kokeissa. Jos kar- janlannan fosfori pidättyy maahan hitaammin kuin epäorgaanisten yhdisteiden liukeneva fosfori, on syynä todennäköisesti lannan pesäkkeellisyys, joka estää lan- nan fosforia joutumasta yhtä välittömään kosketukseen maan ainesosien kanssa kuin hajalleen levitetyn jauhoisen väkilannoitteen fosfori. KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 119 Karjanlannan epäorgaanista ja veteen ja laimeaan happoon liukenevaa orgaa- nista fosforia on pidettävä väkilannoitteiden fosforin veroisena, liukenematonta orgaanista fosforia ei ole syytä ottaa huomioon palaneen karjanlannan fosforilan- noitusarvoa määritettäessä. Meikäläisessä karjanlannassa annetaan 20 tonnissa keskimäärin 25 kilon fosforilannoitus, joten väkilannoitteiden käyttö on useimmi- ten välttämätöntä satojen fosforin tarpeen tyydyttämiseksi. KIRJALLISUUTTA (1) Barthel, Chr. 1931. Ladugårdsgödselkvävets utnyttjande. Maat. Aikak. 3, p. 109—116. (2) Bower, C. A. 1949. Studies on the forms and availability of soil organic phosphorus. lowa Agr. Exp. Sta., Res. Bui. 362, p. 961—996. (3) Dreyspring C. & Heinz, W. 1935. Eine neue Saugapparatur zur restlosen Trennung des Boden- auszugs vom Bodenkörper. Zeitschr. f. Pflanzenern., Düng. u. Bodenk. 38, p. 213—221. (4) Dyer, W. J. & Wrenshall, C. L. 1941. Organic phosphorus in soils: 111. The decomposition of some organic phosphorus compounds in soil cultures. Soil Sei. 51, p. 323—329. (5) Gericke, S. 1943. Wirkung und Leistung der Stallmistphosphorsäure. Bodenk. u. Pflanzenern. 31, p. 138—184. (6) • —»— 1943. Wird die Stallmist-Phosphorsäure besser verwertet? Forschungsdienst 16, p. 283—291. (7) Kaila, A. 1948. Viljelysmaan orgaanisesta fosforista. Valt. maatalouskoet. julk. 129, 118 p. (8) —»— 1949. Karjanlannan fosforista. Maat. Aikak. 21, p. 67—82. (9) —»— 1949. Biological absorption of phosphorus. Soil Sei. 68, p. 279—289. (10) McAuliffe, C., Peech, M. & Bradfield, R. 1949. Utilization by plants of phosphorus in farnj manure: 11. Availability to plants of organic and inorganic forms of phosphorus in sheep manure. Soil Sei. 68, p. 185—195. (11) Pearson, R. W., Norman, A. G. & Ho, C. 1941. The mineralization of the organic phosphorus of various compounds in soil. Soil Sei. Soc. Amer. Proc. 6, p. 168—175. (12) Piper, C. S. 1947. Soil and plant analysis. Adelaide, 368 p. (13) Sauerlandt, W. 1936. Untersuchungen über die pflanzenphysiologische Bewertung der Phos- phorsäure in den wirtschaftseigenen Düngemitteln. Zeitschr. f. Pflanzenern., Düng. u. Bodenk. 42, p. 187—229. (14) —l> 1940. Die Phosphorsäurefrage unter besonderer Berücksichtigung der Stallmistphos- phorsäure. Phosphorsäure 8/9, p. 285—291. (15) Schneidewind, W. 1928. Die Ernährung der landwirtschaftlichen Kulturpflanzen. Berlin, 543 p. (16) Schulze, B. 1911. Leistung und Geldwert des Stalldüngers nach den Ergebnissen von acht Feld- versuchen je vierjähriger A. D. L. G., Heft 198, p. 1—333. (17) Thompson, L. M., Black, C. A. & Clark, F. E. 1949. Accumulation and mineralization of micro- bial organic phosphorus in soil materials. Soil Sei. Soc. Amer. Proc. 13, p. 242—245. (18) Wagner, P. 1915. Die Wirkung von Stallmist und Handelsdüngern. A. D. L. G., Heft 279, p. 1—544. ARMI KAILA120 SUMM A R Y FARM MANURE AS A SOURCE OF PHOSPHORUS FOR PLANTS Armi Kaii igricultural Research Centre, Department of Agricultural Chemistry and Physi Tikkurila, Finland The organic phosphorus in farm manure seems as such to be unavailable for plants. Therefore, the value of manure as a phosphorus fertilizer largely depends on the rapidity with which the mineraliz- ation of its organic phosphorus takes place. In fermenting manure the decomposition of organic phos- phorus compounds will become more effective than theirmicrobiological synthesis as soon as the amount of its organic phosphorus (P) exceeds circa 0.2 per cent of the manure dry matter (9). From thence a continual increase in the relative amount of inorganic phosphorus can be detected, until about 70 per cent of the total phosphorus occurs in inorganic form (8, p. 72). The largest part of the remaining organic phosphorus does not dissolve in ethanol, in water, or in N/2 hydrochloric acid, probably repre- senting nucleic acid derivatives, or organic phosphorus combined with proteines (8). An incubation experiment performed with this insoluble residue of fractionation of a manure sample indicated a rela- tively slow mineralization of its phosphorus (Table 1). Addition of inorganic phosphorus and glucose in order to stimulate the microbiological activity did not remarkably increase the mineralization. No mineralization of the phosphorus in this fraction was found to take place in soil, neither any reliable increase in inorganic phosphorus could be detected when samples of manure were incubated in soil (Table 2). The technique used in these laboratory experiments was similar to that developed by Bower (2) and Pearson et. al. (11), except that instead of 1 N sulfuric acid 4 N sulfuric acid was used in ext- raction, because the latter was found to give relatively reliable results even when acid soils were in question (p. 110). Difficulties in the determination of changes in manure phosphorus in soil without the help of radioactive phosphorus were discussed. Since the mineralization of the in water and in N/2 hydrochloric acid insoluble organic phosphorus of manure seems to occur in soil very slowly, this fraction may not represent any available phosphorus source for plants, at least not during the first summer. The soluble organic phosphorus was found to be available food for microorganisms, and this was taken to mean that this fraction of manure phos- phorus may take part in the active phosphorus cycle in soil. It has been claimed that the manure phosphorus does not become fixed by soil as rapidly as inor- ganic phosphates, and that it thus remains more available for plants than the latter (16, 18).This may be explained by the facts that the soluble humates of manure compete with phosphate anions for the exchange position of the adsorbing soil complex, or that the manure comes into soil in pieces which decrease the contact between manure phosphorus and soil particles. Results obtained from experi ments where soil was shaken in water extract of manure and in potassium phosphate solution (Table 3), and where the solubility of the adsorbed phosphorus was determined (Table 4), did not indicate any protective action of soluble manure organic matter against the fixation of phosphorus by soil. Nor did manure increase the phosphorus concentration of soil extract more than superphosphate when equal amounts of soluble inorganic phosphorus in form of manure or of superphosphate were shaken with soil in water (Table 5). The adsorption of phosphorus on slightly acid soils seemed to be less efficient when samples of fermented manure were incubated with soil, and the amounts of water-soluble and N/2 acetic acid-soluble phosphorus determined in fresh samples taken at different intervals (Table 7). This proves how the occurrence of manure in lumps or pieces protects its phosphorus against fixation by soil. The acid soils seemed to fix even the manure phosphorus very efficiently, apparently owing to the rapid fixation by sesquioxides during extraction. Successive extractions of soil and of soil with manure (Table 6) showed that manure may be able to maintain for a short period a rather constant concentration of inorganic phosphorus, but that before long its remaining phosphorus becomes firmly fixed. Not only the solubility of manure phosphorus, but also its availability for plants was found to decrease on account of incubation in soil (Table 8). KARJANLANTA KASVIEN FOSFORIN LÄHTEENÄ 121 Owing to the fact that the difficultly soluble or insoluble organic phosphorus in farm manure seems to mobilize in soil very slowly, only the inorganic and perhaps the easily soluble organic phos- phorus can be taken into consideration when the estimation of manure as a phosphorus fertilizer is in question. In Finnish farm manure there is, on the average, only 0.19 per cent P 205> and about 60 per cent of it may occur in inorganic form (8). If the amount of soluble organic phosphorus, corresponding in fermented manure approximately 10 per cent of total phosphorus, is included, it can be calculated that 20 tons of farm manure contains about 25 kg. of available or easily mobilizable P 205 . Therefore, in order to provide phosphorus for maximum plant growth it is nearly always necessary to apply mineral phosphate fertilizers in addition to our farm manure.