ALUSTAVIA HAVAINTOJA AMERIKKALAISTEN PENSAS- M USTIKKALAJ IKKEI DEN VILJELYOMINAISUUKSISTA. Antero Vaarama. Maatalouskoelaitos, puntarhaosasto, Piikkiö Saapunut 2.1. 1950 Johdanto. Mustikoiden viljely on Yhdysvalloissa saavuttanut parin viime vuosikymmenen aikana varsin huomattavat mittasuhteet. Pohjois Amerikan luonnonvaraisen kas- viston lukuisista Faccmmw-lajeista ovat muutamat, ensi sijassa pensasmustikka (highbush blueberry, Vaccinium australe Small. = V. corymbosum L. pro parte) ja siitä risteyttämällä kehitetyt jalosteet, tulleet voimaperäisen viljelyn kohteiksi. Nykyisin on mustikan osuus katsottava jo varsin huomattavaksi niiden valtioiden hedelmänviljelyssä, joihin mustikka viljelmät ovat pääasiassa keskittyneet. Nämä valtiot ovat New Jersey, North Carolina ja Michigan, joissa pensasmustikkaviljel- mien yhteinen ala v. 1946 oli lähes 900 ha ja sato noin 1,3 milj. litraa (7). Koko Yhdysvaltojen pensasmustikkasadon arvo oli jo v. 1943 noin 1,5 milj. dollaria (1). Kanadassa viljely oli samana vuonna vielä pääasiassa kokeiluasteella (2). Pensasmustikan jalostustyö alkoi 1909 F. V. CoviLLEn ja Elizabeth C. Whiteu toimesta. Viimeksimainittua voidaan pitää ensimmäisenä pensasmusti- koiden kauppaviljelmän perustajana. Lähtöaineistona oli luonnonvarainen V. australe, joka kasvaa Pohjois Amerikan itärannikolla Floridan pohjoisosista aina Nova Scotiaan Kanadassa ja lisäksi Suurten järvien ympäristöissä. Aluksi koh- distui jalostustyö yksilövalintaan luonnonvaraisesta aineistosta. Näin syntyi- vät ensimmäiset nimetyt kauppalajikkeet, joista Rubel-niminen on jatkuvasti pysynyt elinkelpoisena. Myöhemmin todettiin, että risteyttämällä on mahdollista aikaansaada huomattavia parannuksia ja jalostustyö on jatkunut senjälkeen pääasiassa tätä linjaa noudattaen. Risteytykset käyvätkin helposti päinsä eri lajikkeiden, jopa eri lajienkin kesken, mikäli kromosomiluku on sama kuin pensas- mustikan. Niinpä sisältyykin eräiden lajikkeiden kantavanhempiin amerikka- lainen varpumustikka (lowbush blueberry, V. anglistifolium Ait.) (3). Nelikymmen- vuotisen jalostustyön tuloksena ovat syntyneet nykyiset yli 20 eri kauppa- lajiketta. https://c-info.fi/en/info/?token=P8gD3Wqm5gZJhETP.7hOQZruZMSZbg0wHDtn3eQ.WjtXsxDADEmHY9P6a0wdGmktyOQ8z1sZ2E9Jfsv7mJbklX6uQm4eRKzUK6ZyzobvfajHPhLk1FQuB8JY7_P7pgQLYB3KoZ4eCqom5uGKLbEsQw17SEB7Fjdt4MEXo74qSslYi_9FaUAriiovsq40DLcPd3wlJTo7oR-kIg STAVIA HAVAINTOJA AMERIKKALAISISTA PENSASMUSTIKKALAJIKKEISTA 23 Pensasmustikan suuriksi eduiksi sen viljelyskelpoisuutta silmälläpitäen on katsottava voimakas pensasmainen kasvutapa (se tulee Floridassa jopa 4 m:n kor- kuiseksi) ja tästä johtuva satoisuus, valonhakuisuus ja suuret terttumaiset marja- rykelmät, jotka jouduttavat poimintaa. Kaikki nämä edut puuttuvat meidän mustikaltamme. Jalostustyö on lisäksi osoittanut, että marjojen koko on mah- dollista saada huomattavasti suurenemaan. Tätä todistaa parhaiten se, että eräällä Dixi nimisellä lajikkeella on todettu yli 25 mmm läpimittaisia marjoja. Pensasmustikan sekä viljely että jalostus ovat toistaiseksi ihmeellisen tarkoin rajoittuneet Pohjois-Amerikkaan. Pensasmustikoita on tuotettu Eurooppaan vasta viimeksi kuluneina vuosina. Saksassa tosin oli 20-luvun loppuvuosina Landesbergin kasvinjalostusasemalla aloitettu mustikoiden jalostustyö verraten laajalla poh- jalla. Kaksi tiedoitusta alustavista tuloksista on julkaistu (5, 6), mutta myöhem- mistä saavutuksista ei ole mitään tietoa. Hollanti on toinen eurooppalainen maa, jossa mustikoiden viljelyyn on kiinnitetty jossain määrin huomiota (8). Muualta puuttuvat tiedot viljely- tai jalostusyrityksistä tämän kirjoittajan tietämän mukaan tävdellisesti. Tältä pohjalta katsoen on niillä alustavilla tuloksilla, joita tähän mennessä on saatu amerikkalaisilla pensasmustikoilla Maatalouskoelaitoksen puutarhaosastolla suoritetuissa kokeissa, oma yleisempikin mielenkiintonsa. Kokeet ovat vasta aivan alussaan, joten moniin maamme mustikanviljelyyn liittyviin tärkeisiin kysymyk- siin, kuten esim. kysymykseen pensasmustikoiden talvenkestävyydestä, ei ole voitu saada vielä vastausta. Saadut tulokset auttavat meitä kuitenkin arvostelemaan kokeiltujen kymmenen pensasmustikkalajikkeen sopivuutta oloihimme ja sikäli keskittämään jatkuvat kokeet oikeihin lajikkeihin. Aineisto. Maatalouskoelaitoksen puutarhaosaston pensasmustikkakokeissa käytetty ai- neisto saapui kevättalvella 1947 Yhdysvalloista kveekarien Suomen avun johtajana toimineen insinööri Artur E. Morganut välityksellä. Taimet olivat keskimäärin 30 cm:n mittaisia, luultavasti yhden vuoden ajan taimistossa kasvatettuja. Taimet, joiden luku on nyt 62, edustavat kymmentä Amerikassa yleisesti viljeltyä pensas- mustikkalajiketta: Atlantic, Burlington, Concord, Jersey, June, Pemberton, Rancocas, Rubel, Scammell ja Stanley. Seitsemän lajikkeista on peräisin The Conard-Pyle Companyn, West Grove, Pennsylvania, ja kolme H. B. Scammell and Sonin, Toms River, New Jersey, taimistoista. Pensasmustikalla on luontaisten esiintymispaikkojensa mukaisesti myös viljeltynä verrattain tarkoin rajoitetut kasvupaikkavaatimukset. Kasvualustan pH:n on oltava alhainen, JOHNSTONin (7) mukaan pH 4.0—5,1. Lisäksi tarvitaan riittävä pohjakosteus ja maaperän mullaspitoisuuden on oltava runsas. Kasvu- paikan valinnassa koetettiin mahdollisuuksien mukaan noudattaa näitä vaati- muksia, mutta kaikissa suhteissa täysin tyydyttävää paikkaa ei puutarhaosaston alueelta kuitenkaan ollut löydettävissä. Taimet istutettiin kaakkoon viettävälle ANTERO VAARAMA24 hiekkamultaiselle rinteelle, jossa pohjavesi ilmeisesti on verraten lähellä pintaa. Maan ilmeisesti jossain määrin liian alhaista mullaspitoisuutta on koetettu paran- taa lisäämällä suomutaa. Kasvupaikan pH juuriston syvyydellä oli potentiometris- ten mittausten mukaan lohkon toisessa laidassa 4,95 ja toisessa 5,!. 1 Taimet ovat saaneet talvehtia ilman peitettä. Mitään leikkauksia ei toistaiseksi ole suoritettu. Kun lajikkeet kasvavat samalla lohkolla on yleensä itsesteriilien pensasmustikoiden (1, 4) ristipölyytysvaatimus ilmeisestikin tullut tyydytetyksi. Varsinaista satoa rupesivat pensaat kantamaan ensi kerran kesällä 1948. Osa sadosta punnittiin lajikkeittain jo tällöin, mutta vasta 1949 ryhdyttiin tekemään järjestelmällisesti havaintoja erilaisten, eri lajikkeiden viljelysarvoa valaisevien seikkojen selvittämiseksi. Sato korjattiin ja punnittiin joka pensaasta erikseen kaksi kertaa viikossa koko satokauden ajan, joka päättyi myöhäisimmällä lajik- keella hallan turmeltua vielä kypsymättömät raakileet. Korjuu käsitti täten ajan- jakson 24. 7.—4.10. Koska pensaat tulevat satoikään vasta 4 —6 vuotiaina, eivät korjatut sadot anna vielä kuvaa eri lajikkeiden satoisuudesta, mutta kylläkin väit- teitä aikais- tai myöhäissatoisuuden olemassaolosta. Kesistä, jolloin satoa korjattiin, oli 1948 verrattain runsassateinen ja lämmin. Kesä 1949 oli taas poikkeuksellisen kylmä ja lisäksi kuiva, lukuunottamatta syys- kuuta, joka oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva. Syyskuun lämpö kypsyttikin suuren joukon marjoja, jotka muuten olisivat jääneet tuleentumatta. Poikkeuk- sellinen kesä on epäilemättä jossain määrin siirtänyt satokauden alkamista normaa- lia myöhemmäksi. Lajikkeiden väliset suhteet ovat silti todennäköisesti oikeat. Tulokset. Pensasmustikoiden lisäkasvu tapahtuu toisaalta muodostamalla uusia versoja vanhojen jatkoksi, toisaalta voimakkaan tyvivesanmuodostuksen avulla. Koe- taimissa istutuksen jälkeen tapahtunut lisäkasvun määrä antaa luonnollisesti erään hyvän perusteen eri lajikkeiden viihtymisen arvostelemiseksi, toistaiseksi kuitenkin vain tämän yhden kasvupaikan tarjoamissa olosuhteissa. Koska taimien korkeutta ei tarkasti mitattu istutettaessa, on lähtökohdaksi otettu keskimääräinen 30 c;n korkeus kaikkiin taimiin nähden. Taulukko 1 esittää eri lajikkeissa kolmena kasvuvuonna tapahtuneen pituuskasvun prosenteissa alkuperäiseen istutuskorkeu- teen verraten. Taulukko 1. Kasvun määrä prosentteina alkuperäisestä korkeudesta Table 1. The rate of growth presented as percentage of original height, June 239 % Rubel 172 % Rancocas .... 230 » Concord 168 » Atlantic 230 » Scammell .... 153 » Stanley 197 » Burlington .... 137 » Pemberton .... 182 » Jersey 113 » 1 Happamuusmääritysten suorittamisesta olen kiitollisuudenvelassa maisteri Paavo Kalliollc Turun Yliopistosta. Eroavaisuudet ovat siis eri lajikkeiden kesken huomattavan suuret. Parhaiten kasvaneilla muodostuu voimakkaasti tyvivesoja, heikoimmin kasvaneilla on tyvi- vesojen muodostus vähäisempää ja kasvun lisäys on pääasiassa vuosikasvainten ansiota. Kaikki lajikkeet ja kaikki koepensaat eivät vielä kolmantena istutuskesänä tuottaneet satoa. Taulukko 2 antaa meille kuvan siitä, kuinka suuri prosentti kuhunkin lajikkeeseen kuuluvista pensaista kesällä 1949 oli satoa antavia. Taulukko 2. Satoa antavien pensaiden määrä prosentteina pensaiden koko luvusta. 7 able 2. The number of yield-aged bushes presented as percentage of total number of bushes. June 100 % Rancocas .... 73 % Stanley 100 » Burlington .... 33 » Rubel 90 » Concord 25 » Pemberton .... 83 » Jersey 13 » Atlantic 83 » Scammell .... 0 » Tuloksista voitaneen lähinnä tehdä johtopäätöksiä aikais- tai myöhäissatoisuu- teen nähden. Ylläolevan taulukon ja marjojen kypsymisaikaa osoittavan taulukon (taulukko 4) välillä on todettavissa määrättyä vastaavanlaisuutta. Tämä viittaa siihen, että marjojen aikainen kypsyminen on liittynyt pensaiden aikaiseen sato- ikään. Selvin poikkeus on lajike Rubel, joka suhteellisesta myöhäisyydestään huoli- matta on aikaisin tuottava. Edellä sanottua ovat omiaan tukemaan taulukossa 3 esitetyt sadot tuottavaa pensasta kohden kullakin lajikkeella. Kuten aikaisemmin mainittiin, näitä lukuja ei ole käsitettävä eri lajikkeiden lopullista satoisuutta ilmaisevina. Ne vahvistavat vain olettamusta, että erityisesti lajikkeita June, Rubel, Atlantic, Pemberton ja Stanley on meidän oloissamme pidettävä aikaisin satoikään tulevina. Luvut Burlington-lajikkeella osoittavat satoa, joka ennätti kypsyä ennen syyshalloja. Taulukko 3. Sato tuottavaa pensasta kohden. Table 3. The average yield per unit bearing bush. Marjoja g Marjoja kpl Weight of the Number of the yield berries June 108,5 102.0 Rubel 35.5 34.3 Atlantic 31.7 31.6 Stanley 22.3 16.3 Burlington (21.1) (18.5) Pemberton 17.5 10.0 Rancocas 13.7 9.9 Jersey 1.6 2.0 Concord 1.0 1.0 Kuvassa 1 on graafisesti esitetty kunakin korjuupäivänä kustakin lajikkeesta kerättyjen marjojen kokonaisluku. Lajikkeita Concord ja Jersey, jotka tuottivat mitättömän vähän, ei ole kuvattu. Satoajassa on kuhunkin lajikkeeseen kuuluvien eri pensaiden välillä olemassa eroavaisuuksia, joiden syytä on vaikea tietää, koska 25ALUSTAVIA HAVAINTOJA AMERIKKALAISISTA PENSASMUSTIKKALAJIKKEISTA 26 ANTERO VAARAMA kysymyksessä on kasvullisesti lisätty klooni. Kokonaiskäyrät antavat kuitenkin havainnollisen kuvan satokauden alkamisesta, pituudesta ja päättymisestä. Mar- jojen kypsymisen aikaisuuteen nähden voidaan päästä taulukon 4 osoittamaan järjestykseen. Vertauksena on rinnalla esitetty amerikkalaisten koetulosten mu- kainen, samojen lajikkeiden välinen (1) aikaisuusjärjestys. Taulukko 4. Marjojen kypsymisen aikaisuus. Table 4. The ripening earliness of the berries. Oma arvio Amer. arvio Present estimation American estimation June June Atlantic Rancocas Rancocas Stanley Pemberton Concord Stanley Atlantic Rubel Pemberton Concord Rubel Jersey Jersey Burlington Burlington Concord ja Jersey lajikkeiden asema aikaisuusjärjestyksessä on hypoteettinen pienen sadon vuoksi. Rancocas, Stanley ja Pemberton lajikkeita on pidettävä käy- tännöllisesti katsoen samanaikaisina. Verrattaessa meikäläisiä tuloksia amerikkalaisiin herättää ennen kaikkea huo- miota Atlantic lajikkeen aikaisuus Suomen olosuhteissa. Yhdysvalloissa sitä pide- tään myöhäisenä lajikkeena, joka kypsyy samanaikaisesti Rubelin kanssa (1, 7). Meillä sen satokausi on alkanut vain noin viikkoa myöhemmin kuin aikaisimman June lajikkeen. Myös Pemberton on amerikkalaisten kokemusten mukaan myöhäi- nen lajike. Meillä se on sijoittunut selvästi keskimyöhäisten joukkoon. Taulukko 5 osoittaa yhden marjan keskipainon koko sadosta laskettuna. Vertauksena on 1948 saadut tulokset; viimemainitussa tapauksessa ne eivät pe- rustu koko sadon punnitukseen. Lisäksi on esitetty amerikkalainen tulos samoista lajikkeista Darrow, Wilcox ja Becrwithui (1) mukaan. Taulukko 5. Yhden marjan keskipaino, g. Table 5. The average weight of one berry. Lajike Amerikkal. järjestys 1949 1948Variety American estimation Pemberton 1.752 1.863 Atlantic Rancocas 1.389 1.042 Pemberton Stanley 1.365 1.253 Concord Burlington 1.138 Stanley June 1.063 1.487 June Rubel 1.033 1.033 Burlington Atlantic 1.004 1.175 Rancocas Concord 1.064 Rubel ALUSTAVIA HAVAINTOJA AMERIKKALAISISTA PENSASMUSTIKKALAJIKKEISTA 27 Tulokset osoittavat, että marjojen koko voi joillakin lajikkeilla suu- restikin vaihdella eri vuo- sina. Marjojen voima- kasta pienentymistä ver- rattuna vuoteen 1948 on havaittavissa June ja Atlantic sekä jonkinver- ran Pembert lajikkeissa. Koon suureneminen on sensijaan erittäin selvä Rancocas lajikkeessa ja on se todettavissa myös Stanleyssä. Syyksi mar- jojenkoon pienenemiseen voidaan ajatella kuivem- paa kasvukautta vuonna 1949. Tämän perusteella on syytä epäillä, että eri- tyisesti June ja Atlan- tic reagoivat herkemmin kuin muut lajikkeet kui- vuuden vaikutuksiin. Marjojen koon suurene- minen on puolestaan to- dennäköisesti johdetta- vissa siitä, että Rancocas ja Stanley lajikkeissa on tapahtunut voimakasta kasvua vuoden 1948 ku- luessa, voimakkaat versot ovat kasvattaneet suu- rempia marjoja. Ver- tailu amerikkalaisiin tuloksiin osoittaa merkittäviä eroavaisuuksia eräissä lajik- keissa. Huomattavin niistä on Atlantic lajikkeen pienimarjaisuus olosuhteissamme, kun taas Rancocas kuuluu vuoden 1949 tulosten perusteella suurimarjaisimpiin. Mainittakoon, että saksalaisten koetulosten mukaan (5) Rancocas-marjojen keski- paino oli 1.437 g vastaten meikäläistä tulosta. Myös Concord lajike esiintyy Suomen olosuhteissa pienimarjaisena, joka johtunee sen verraten heikosta kasvusta. Eräillä lajikkeilla näyttää ilmenevän erityisen voimakkaana taipumus marjo- jen pienenemiseen satokauden loppuvaiheessa. Tämän selvittämiseksi on laskettu varsinaisen sadon ja myöhäissadon marjojen keskipainot (taulukko 6). Vähennys varsinaisen sadon marjoihin verraten osoittaa tämän taipumuksen voimakkuutta. Kaavakuva 1. Satokauden pituus. Graph 1. The length of the yield season. Taulukko 6. Myöhäissadon marjojen pieneneminen. Table G. The decrease of weight in berries harvested at the end of the season. Lajike Myöhäissadon marjojen paino Painon vähennys % Variety The average weight of the The percentage of the end-of-season berries weight decrease June 0.966 9.8 Stanley 1.269 10.1 Pemberton 1.556 13.3 Rubel 0.885 17.2 Rancocas 1.162 23.0 Atlantic 0.715 32.7 Erikoisen voimakkaasti on myöhäissadon marjojen pieneneminen todettavissa Atlantic lajikkeessa, mutta sekä Rancocas että Rubel ovat myös selvästi muita heikompia tässä suhteessa. Marjojen maussa on selviä eroja eri lajikkeiden välillä. Useat lajikkeet poik- keavat maultaan meikäläisestä mustikasta imelyytensä ja erikoisen ryytimäisen arominsa vuoksi. Seuraavassa on lyhyt selostus niiden lajikkeiden makuominai- suuksista, joiden sato on ollut riittävän suuri arvioinnin suorittamiseksi. Atlantic. Voimakkaasti happoinen ilman erikoista ryytiaroomia. Maku on lähellä meikäläisen mustikan makua, mutta hieman happamampi. Burlington. Kohtalaisen happoinen, imelähkö. Ryytiaroomi hyvin lievä. June. Lievästi happoinen, melko imelä. Ryytiaroomi puuttuu. Pemberton. Kohtalaisen happoinen, imelähkö. Ryytiaroomi kohtalaisen voi- makas. Rancocas. Mietohappoinen, melko imelä. Ryytiaroomi puuttuu. Rubel. Verraten voimakas happoisuus. Vain täysin kypsänä imelähkö. Ryyti- aroomi melko voimakas. Stanley. Kohtalaisen happoinen, imelähkö. Ryytiaroomi voimakkaampi kuin muilla lajikkeilla. On varsin subjektiivista ryhtyä laatimaan nykyisen kokemuksen perusteella eri lajikkeiden makuun perustuvaa arvojärjestystä. Todennäköiseltä tuntuu, että suomalainen makusuunta ei tule, päinvastoin kuin amerikkalainen, yleisesti hyväk- symään marjojen ryytiaroomia. Tottumus kotimaiseen mustikkaan asettaa mää- rättyjä ennakkovaatimuksia mustikan makuun nähden. Jonkinlainen tilapäinen luettelo voitaisiin hahmoitella taulukon 7 mukaiseksi. Vieressä on vertauksena amerikkalainen arvojärjestys (1) samoista lajikkeista. Taulukko 7. Marjojen makuominaisuudet (parhaasta alkaen). Table 7. The desert quality of the berries (beginning from the best). Oma arvio Amer. arvio Present estimation American estimation Rancocas Pemberton Stanley Rancocas June Stanley Atlantic Rubel Atlantic Rubel Burlington June Burlington Pemberton 28 ANTERO VAARAMA ALUSTAVIA HAVAINTOJA AMERIKKALAISISTA PENSASMUSTIKKALAJIKKEISTA 29 Herättää tietenkin erityistä mielenkiintoa, mitkä kasvitaudit ja tuhohyönteiset alkavat rasittaa tätä uutta viljelyskasvia Suomen olosuhteissa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole todettu mitään kasvitauteja. Hyönteisistä on ainoastaan tupsu- toukkakehrääjän (Orgyia antiqua) toukan todettu syövän pensasmustikan lehtiä. Vahingot olivat kuitenkin mitättömät. Muutamissa tapauksissa ovat muurahaiset pureskelleet kypsiä marjoja. Tulosten tarkastelua. Kuten aikaisemmin on jo mainittu, esitetyt koetulokset ovat aivan liian lyhyt- aikaiset ja rajoitetut, jotta voitaisi tehdä lopullisia johtopäätöksiä eri pensas- mustikkalajikkeiden viljelysarvosta maassamme. Havainnot riittävät kuitenkin siihen, että alustava karsinta lajikevalikoimassa voidaan suorittaa, ja keskittää lisäkokeilut lupaavimpiin lajikkeisiin. On luonnollista, että myöhempien koke- musten perusteella voi ehkä tulla perusteellisiakin muutoksia tehtyihin päätel- miin, sillä puuttuvathan tiedot m.m. eri lajikkeiden talvenkestävyydestä. Lajikevalikoimasta karsiutuvat luonnollisesti pois liian myöhäiset lajikkeet, joiden satokausi sattuu vasta syyskuun puolelle. Tällainen lajike on ennen muita Burlington, mutta myös Jersey kuuluu niihin. Scammell kuuluu amerikkalaisten tietojen mukaan (1) keskimyöhäisiin lajikkeisiin. Myöhäinen satoikään tulo ja heikohko kasvu oikeuttavat kuitenkin niin suuriin epäilyksiin lajikkeen viihtyväi- syyteen nähden, että se lienee myös syytä karsia pois. Concord lajikkeeseen nähden on syntynyt samanlaisia epäilyksiä, mutta nimenomaan tästä lajikkeesta tarvitaan lisää kokemuksia. Rubel on osoittautunut aikaissatoiseksi ja hyvin viihtyväksi lajikkeeksi, josta on syytä odottaa myös melko runsaita satoja. Marjojen pienuus ja huonot makuominaisuudet tekevät sen kuitenkin vähemmän suositeltavaksi. Atlantic ei meidän olosuhteissamme ole osoittautunut yhtä hyväksi kuin Yhdys- valloissa, jossa sitä pidetään varsin lupaavana. Marjat jäävät ilmeisesti helposti liian pieniksi ja varsinkin myöhäissadon arvo on vähäinen. Kokeiluja tällä lajik- keella on kuitenkin syytä jatkaa. June on kokeilluista lajikkeista selvästi muita aikaisemmin kypsyvä ja aikaissatoinen. Todennäköistä on, että se tulee olemaan myös eräs runsassatoisimmista lajikkeista. Marjan koko on verraten pieni, ainakin kuivina vuosina. Maku on melko hyvä. Lajike on näin ollen jatkuvan kokeilun arvoinen. Amerikkalaisten tietojen mukaan sen pistokkaat ovat vaikeasti juurtu- via (7), joka luonnollisesti voi koitua vakavaksi esteeksi sen viljelylle. Stanley on ilmeisesti eräs parhaimmista kokeilun kohteena olleista lajikkeista. Marjojen jossain määrin erikoinen maku voi mahdollisesti muodostua esteeksi sen laajemmalle suosiolle. Rancocas ja Pemberton ovat epäilemättä nykyisen kokemuksen mukaan parhaat kokeilluista lajikkeista. Voimakas kasvu, marjojen suuri koko ja hyvät makuominaisuudet ovat mainittujen lajikkeiden etuja. Myöhäissadon pienenemi- nen Rancocas lajikkeella ei vaikuta kovin paljon marjojen luontaisen suuruuden vuoksi. Satoisuus tulee ratkaisemaan kuitenkin niiden lopullisen arvon, mikäli niiden talvenkestävyys osoittautuu riittäväksi. ANTERO VAARAMA30 Mielenkiintoisena ilmiönä on pidettävä havaintoa, että lajikkeet Atlantic, Pemberton ja Rancocas esiintyvät Suomen olosuhteissa viljelysominaisuuksiltaan erilaisina kuin Yhdysvalloissa. Sekä Atlanticin että Pembertonin marjojen kyp- syminen on siirtynyt täällä huomattavasti aikaisemmaksi. Onko Rancocas lajik- keen suurimarjaisuus Suomessa pysyvä ominaisuus, ei ole vielä lopullisesti ratkais- tavissa. KIRJALLISUUTTA (1) Harrow, G. M., Wilcox, R. B. & Beckwith, C. S. 1944. Blueberry growing. U. S. Dept, of Agric. Farmer’s Bull. N:o 1951, p. I—3B. (2) Eaton, E. L., Eidt, C. C., Pickett, A. D. ja Hockey, J. F. 1943. The blueberry. Dorn, of Canada Dept, of Agric., Farmer’s Bull. N:o 120, p. I—3o. (3) Gourley, J. H. ja Howlett, F. S. 1947. Modern fruit production. Macmillan. New York, (4) Gruber, F. 1939. Beerenobst. Handb. d. Pflanzenzüchtung V, p. 115—151. (5) Heermann, W. 1931. Die Züchtung einer Kulturheidelbeere. Der Züchter, 3, p. 38—44. (6) —»—■ 1932. Weitere Beiträge zur Heideibeerzüchtung. Der Züchter, 4, p. I—B. (7) Johnston, S. 1947. Essentials of blueberry culture. Mich. State College, Agr. Expt. Station, Circ Bull. N:o 188, p. I—3o. (8) Wasscher, J. 1943. De in ons land inheemsche en gekweekte Vacciniumsoorten. Tijdschr. Ned Heidemaatsch, 55, p. 148—155. SUMMARY. PRELIMINARY OBSERVATIONS CONCERNING THE HORTICULTURAL VALUE OF SEVERAL HIGHBUSH BLUEBERRY VARIETIES. Antero Vaarama. State Horticultural Institute, Piikkiö, Finland. These observations have been made with a view to examining the horticultural value of ten high- bush blueberry varieties of American origin under Finnish conditions. The varieties are as follows; Atlantic, Burlington, Concord, Jersey, June, Pemberton, Rancocas, Rubel, Scammell and Stanley. The material originates from two nurseries in the United States. The bushes have been planted in spring 1947 as one-year-olds. They have yielded during the summers of 1948 and 1949. The observations are thus preliminary in character and are, indeed, insufficient for a final decision on the suitability of the different varieties to Finnish conditions. The results of the observations are presented in Tables I—7 and in Graph. 1. The results presented in the tables concern the following subjects: the rate of growth, the number of yield-aged bushes, the amount of the yield, the earliness of ripening, the average weight of one berry, the decrease of the size of the berries harvested at the end of the yielding season, and the desert quality of the berries. When possible, comparisons have been made with the results obtained from American experiments. On the basis of the various observations the conclusion has been drawn that Rancocas. Pemberton, Stanley and June seem to be the most promising varieties for continued experiments under Finnish conditions. It has been established that several characters of some of the varieties tested deviate considerably from that observed earlier in the United States. Atlantic has proved to be one of the earliest varieties in Finland. In addition the size of the berries is smaller than in America. Pemberton is here not a late but a midseason variety. The variety Rancocas has produced berries considerably larger than under American conditions.