ANTISEPTISTEN HUUHTELUJEN VAIKUTUS KALAN BAK- TEERIPITOISUUTEEN. O. E. Nikkilä. Fin-Fisk A/S, Skagen, Tanska. Saapunut 27. 5. 1950. Tuoreen kalan lihaskudoksen pilaantuminen on huomattavasti nopeampaa kuin lämminveristen eläinten lihan johtuen sen suuremmasta vesipitoisuudesta ja voimakkaasta pinnallisesta bakteeritartunnasta. Sopivien tutkimusmenetelmien puuttuessa on kalan tuoreutta arvosteltaessa yhä vielä pakko turvautua pääasiassa aistinarvosteluun, joka aina on suhteellista ja subjektiivista. Tosin tunnetaan useita mikrobiologisia ja kemiallisia tutkimusmenetelmiä, joilla voidaan melkoisella var- muudella määrittää kalan pilaantumisaste, mutta ne ovat yleensä liian hitaita ja epäeksaktisia, jotta niitä voitaisiin käyttää kalan tuoreusasteen määrittämiseen. Kir- jallisuudessa tavataan runsaasti kalan mikrobiflooraa ja sen lihaskudoksen pilaan- tumisprosesseja koskevia tutkimuksia, mutta selvien johtopäätöstentekeminen niistä ei silti ole helppoa, sillä ne ovat osaksi epäluotettavia, yksipuolisia tai ristiriitaisia, joka johtuu käytettyjen tutkimusmateriaalien ja -menetelmien erilaisuudesta. Siitä huolimatta nämä työt ovat huomattavasti selvittäneet kalan pilaantumisen syitä ja sen kulkua sekä siten luoneet teoreettisen pohjan kalan oikealle käsittelylle. Kalan pilaantuminen on kemiallisessa mielessä lähinnä proteinin hajoamista. Valkuainen voi luonnossa pilkkoutua joko autolyysin kautta tai mikrobien entsyy- mien vaikutuksesta. Reed, Rice ja SiNCLAiRin (1) mukaan autolyysillä on vain pieni osuus varsinaisten kalojen lihaskudoksen hajoamisessa, sen sijaan paljon suu- rempi merkitys hummerin ja simpukan pilaantumisessa. Myöskin Hess (2) havaitsi vain heikon autolyysin tapahtuvan kalan lihaksessa. Kalan proteinin hajoaminen onkin pääasiassa mikrobien ja niistä bakteerien työtä, kuten mm. Gibbons ja Reed (3) sekä Beatty ja Gibbons (4) ovat osoittaneet. Kalan ruuansulatuskanava, kidukset ja iholima sisältävät aina runsaan ja monilajisen mikrobiflooran, joka on peräisin vedestä. Terveen, elävän kalan lihas- kudos on sitävastoin yleensä vapaa bakteereista. Tämän käsityksen esitti jo v. 1903 Muller (5). Tosin pari vuotta myöhemmin Ulrich (6) ilmoitti löytäneensä https://c-info.fi/en/info/?token=y28ppXCnPURlFRai.o0Dz9F60eTRMNRsVg8ch6A.fOEHqZBjVESbniIUo9r-GiAbTc5up5D2aE9lR_82h7EZsbIrwGuBy1Zd0EfOX0nTaaA3vmnY6geB3n0ZvRwHRuJhiuJo41WB3jmMr9G-QS6C_qixKdJrhYWZpbgMOItfHfteDAk0oIUsMZaNGdEem700UpzNtT601WstzzwJdAm3 tuoreen kalan lihaskudoksesta Coli- ja Proteusryhmän bakteereja. Suurin osa myö- hemmistä tutkijoista on kuitenkin asettunut Mullerui kannalle. Bruns (7) säilytti kalaa useita päiviä jäissä ja totesi sen lihan pysyneen sterilinä. Myös BROWNEin (8) ja HuNTERin (9) mukaan on tuoreen kalan liha vapäa bakteereista. Harrison, Perry ja Smith (10) tutkivat samaa kysymystä. He käyttivät erittäin huolellista tekniikkaa ja totesivat, että koljan lihaskudos on sterili. Heidän toteamustaan ei kuitenkaan Gee (11) hyväksynyt. Hän eristi koljan lihaksesta aerobisia, itiöllisiä bakteereja. Näillä bakteereilla hän katsoo olevan tärkeän osuuden kalan proteinin hajoamisessa. Hänen mukaansa mainittuja organismeja tavataan yleisesti kalan kudoksissa, mutta ei iholimassa. Stewart (12) tutki 143 näytettä, mutta löysi vain viidessä bakteereja. Myöhemmin hän (13) tutki 7—B päivää vanhan kalan bakteeristoa ja osoitti, että iholima ja lihaskudos sisältävät saman mikrobiflooran. Gee (14) puolusti kuitenkin edelleen käsitystään sillä, ettei elävän kalan lihaksen välttämättä tarvitse aina olla sterili, koska hän löysi bakteereja viidestä näytteestä preparaattien kokonaismäärän ollessa 41. Sitävastoin Proctor ja Nickerson (15) tutkivat 120 näytettä kuudesta koljasta löytämättä mikrobeja. Aschehoug ja Vesterhus (16, 17, 18) evät tarkaastelleet ja karakterisoineet eri kalalajien ja erikoisesti Norjan rannikolla talvella kalastetun sillin mikrobiflooraa. Myös heidän mukaansa elävän kalan lihaskudos on vapaa bakteereista. Vaikka elävän kalan lihaa pidetäänkin sterilinä, ei kala silti säily jäissä eikä kellarissa montakaan päivää pilaantumatta, sillä kalan turmelijat voivat tyypilli- sinä vesibakteereina lisääntyä ja toimia melkoisella nopeudella vielä 0° C:n lämpö- tilassakin. Monet tutkijat ovat seuranneet eri lämpötiloissa varastoidun kalan bak- teeristen lisääntymistä. Hunter (19, 20) totesi lohen lihassa, jota oli säilytetty 96 tuntia 10—21° C:n lämpötilassa, löytyvän 155 milj. bakteeria grammassa. Bakteen- floora oli muodostunut tyypillisistä meriveden bakteereista ilman itiöllisiä organis- meja. Myöskin Fellers (21) korostaa, että lohen pilaantumisen syynä ovat itiöt- tömät bakteerit. Lisäksi hän on todennut, että lihaskudos saa tartunnan nahan läpi pintalimasta käsin. Myös Harrison (22) ja Stewart (13) sekä monet muut tut- kijat pitävät tätä infektiotietä ilmeisenä. Tarkastellessaan tuoreen ja varastoidun turskan bakteeripitoisuutta Lücke ja Frerckes (23) totesivat, että lähinnä nahkaa otetut lihanäytteet sisältävät aina runsaiten bakteereja. He korostivat, että infek- tio tapahtuu yksinomaan ihon läpi eikä esim. veren kautta, kuten myös on esitetty. Paljon pienempi merkitys on sen sijaan ruuansulatuskanavan ja kidusten bak- teeristolla. Kalan ruuansulatuskanavan pieneliöstö näyttää riippuvan kokonaan siitä, mitä organismeja kalan ravinto ja vesi kulloinkin sisältävät. Sisälmysten pois- tamisen vaikutus kalan pilaantumiseen voi niin ollen olla eri tapauksissahyvinkin erilainen. WALLin (24) kokeiden mukaan tuore avaamaton silli säilyy paremmin kuin perattu. Wood (25) on sitä mieltä, että sisälmysten poistolla ei ole mitään merkitystä kalan säilyvyydelle. Vesien bakteeripitoisuutta ja mikrobiflooraa ovat tutkineet mm. Bedford (26), Gibbons (27) Lücke ja Schwartze (28), Thjötta ja Sömme (29, 30), Snow ja Beard (31), Levinskaia (32) ja Zobell (33). Heidän mukaansa makeavesi sisäl- tää yleensä runsaammin bakteereja kuin merivesi. Riippuen merivirroista, tuulista, 94 O. I NIKKILÄ ANTISEPTISTEN HUUHTELUJEN VAIKUTUS KALAN BAKTEERIPITOISUUTEEN 95 Taulukko I. Kalojen bakteeristoa kirjallisuuden mukaan. I ekijä Julk. v. Kirj.viitt. Bakteerien nimet 1 Johanson 1904 45 E. coli, batog. bakt. Ulrich 1900 6 E. coli, Proteus, batog. bakt. Gee 1927 11 Bac. vulgatus Harrison 1929 22 Ps. flourescens Reed ja Spence 1929 46 E. coli, Achr., Ps., Flav., Bac. Sanborn 1930 47 Micr... Flav., Achr. Stewart 1930 12 ’> 1932 13 Achr. pellucidum, Flav., Ps., E. coli, 1934 48 Cl. sporogenus, Cl. putrificum, Micr. * 1935 49 » 1930 50 Schönberg 1930 51 \ 11 1937 52 [ Proteus, E. coli, Micr., B. phosrescens, 11 1938 53 1 Ps., Flav., aerob, itiöll. bakt., gelat. liuott. bakt. » 1941 54 * Shewan 1937 55 1 Cl. tetani » 1938 56 ( Watson 1939 57 Flav., Achr. l arr 1939 58 Flav., Achr., Micr. Wood 1940 25 Flav., Achr., Micr., Ps., Bac., Sarc., Serr. Aschenhoug ja Vesterhus 1940 16 ] (> 11 1943 17 Flav., Achr., Micr., Ps., Proteus » » 1947 18j Kimata 1942 59 Flav., Achr.. Ps. 1 Lyhennykset: HcMomobacter sp., Bacillus sp., Bacterium sp.,C/ostridium sp., Escherichia sp., E/acobacter sp.. Micrococcus sp., Pseudomonas sp., Sareina sp., Serratia sp. vuodenajoista jne. mikrobien määrä tosin vaihtelee huomattavasti samassakin vedessä. Näin on ymmärrettävää, että myös kalojen bakteerifloora vaihtelee mel- koisesti. Yleisimpinä kalan turmelijoina mainitaan Achromohacter , Pseudomonas , Flavohacier ja Micrococcus suvut. Eräät tutkijat ovat niiden lisäksi löytäneet E. colin, Bac. vnlgatnsen, Cl. spurogenusen, Cl. putrijienmm ja Cl. läänin. Kalojen bakteeriflooraa koskeva kirjallisuus on melko laaja. Tärkeimmistä sitä koske- vista julkaisuista esittää taulukko 1 summittaisen yhteenvedon. Säilytyksen aikana kalan lihaskudoksessa tapahtuvista kemiallisista ja bak- teriologisista muutoksista antavat Notevarp, Hjorth-Hansen ja Karlsen (34), Hjorth-Hansen (35) ja Sigurdsson (36) hyvän kuvan. Nämä tutkimukset keskit- tyvät kuitenkin pääasiassa tämän probleemin kemialliseen puoleen. Heidän käyttä- mänsä menetelmät soveltuvat hyvin varastoidun kalan arvosteluun, mutta niiden perusteella ei saada oikeata käsitystä tuoreen kalan laadusta. Viimeksimainitussa tapauksessa lienee sen sijaan suurempi merkitys bakteriologisella analyysillä, losin yksin bakteerien lukumäärään perustuva arvostelu saattaa helposti johtaa O. E NIKKILÄ96 Taulukko 2. Eri lämpötiloissa säilytetyn sillin bakteeripitoisuuksia. Säilytys Bakteereja kpl/g Liha Nahka Vrk. °C Kokonais- Gelatiinia Kokonais- Gelatiinia Huom. määrä liuottavia määrä liuottavia 0 o—2 5 1 320.00U 36.000 Normaali 2 » 43 33 7.680.000 680.000 » 4 » 1.008 313 12.299.000 3.322.000 Voimakas haju 0 10 8 0 492.00068.500 Normaali 2 i> 1.536 600 7.750,000 500.000 Heikko haju 4 » 28.3309.720 13.400.000 4.030.000 Voimakas haju 0 15 41 18 482.00078.000 Normaali 2 » 1.755 722 7.800.000 928.000 Heikko haju 4 » 97.35072.600 16.800.000 7.000.000 Voimakas haju Taulukko 3. NaCl-konsentraution vaikutus sillin bakteeripitoisuuteen. Lämpötila 4—6 C. Aika NaCl-konsen- Bakteereja kpl/g vrk traatio %:ssa Liha Nahka Huom Liuos Kala Kokonais- Gelatiinia Kokonais- Gelatiinia määrä liuottavia määrä liuottavia O 0 0 8 0 859.800 529,700 Normaali 3 0 0 14.3502.000 5.640.000 2.905.000 Voimakas haju 3 5 3,2 5,900 1.580848.000 612.000 » » 3 10 4,4 1.750 640 194.00043.000 Heikko haju 3 15 5,6 1.170 620 119.20032.100 Normaali 3 20 7,1 135 27 107.20022.000 » 3 25 11,1 25 1 64.0005.700 » 14 5 3,2 55.70038.900 1.155.000 710.000 Pilaantunut 14 10 5,8 2.8702.100 528.000139.900 Voimakas haju 14 15 7,1 2.1001.740 113.00028.300 » » 14 20 9,7 53 21 101.30018.200 Normaali 14 25 11,7 9 4 25,500 9.140 » 30 kyliäsi. 14,2 30 5 17.70014.900 Normaali 60 » 14,5 1 0 2.050 250 » harhaan, sillä absoluuttisten raja-arvojen esittäminen bakteerimäärille on vaikeaa, koska myös bakteerilajit ja vallitsevat olosuhteet vaikuttavat asiaan. Griffiths ja SxANSBvn (37) mukaan on kalaa pidettävä pilaantuneena, jos se sisältää vähintään miljoona bakteeria grammassa lihaa. Tekijän havaintojen mukaan mainittu luku on kuitenkin liian suuri (vrt. kokeellista osaa). Koska elävän kalan lihaskudos on sterili saaden bakteeritartunnan iholimasta käsin vasta pyynnin jälkeen, niin on kalan käsittelyssä ja varastoinnissa kiinnitet- Taulukko i. Antiseptisten huuhtelujen vaikutus sillin bakteeripitoisuuteen. Liuosten väkevyys 0.5 %, lämpötila 10—I2°C, huuhteluaika 10 min. Bakteereja kpl/g N:o Huuhteluaine pH Nahka Kokonais- Gelatiinia määrä liuottavia 1 Kontrolli 7.0552.000 296.000 2 Perusteellinen pesu vedellä 7.0175.000 137.500 3 Huuhtelu juoksevalla vedellä 7.0552.000 290.00 4 Bentsoehappoliuos 2.45.560 4.250 5 Na-bentsoaattiliuos 6.0385.000 269.000 6 Na-boraattiliuos 7.03.320 3.000 7 Cl-etikkahappolluos 2.25.500 3.850 8 NaF-liuos 8.5471.000 171.500 9 NaN0 2-liuos 7.3250.000 154.000 1 10 Kloramiiniliuos 7.8319.000 136.000 11 Sulfathiatsoliliuos 6.9442.000 107.500 1 Punaista väriä nahan alla. Taulukko 5. Antiseptisten huuhtelujen vaikutus sillin bakteeripitoisuuteen. Liuosten väkevyys 0.1 %, lämpötila 10—12° C huuhteluaika 10 min. N:o Huuhteluaine pH Bakteereja kpl/g 1 Kontrolli : . . . 7.0379.000 2 Bentsoehappoliuos 8.486.500 3 p-oksibentsoehappoliuos 6.795.500 4 Boorihappoliuos 1.696.200 5 Na-boraattiliuos 6.7109.400 6 Cl-etikkahappoliuos 2.2107.000 7 NaNO,,-liuos 7.3114.000 tävä huomio sekä tartunnan leviämisen että bakteerien lisääntymisen estämiseen. Tämä onkin vaistottu jo varhain, vaikka perusteita ei silloin vielä tunnettukaan, ja siten on tultu moniin eri säilöntätapoihin. Tuoreen kalan säilytyksessä on viime vuosina otettu käytäntöön syväjäädyt- täminen. Täten pyritään yhdistämään sekä säilyvyys että tuoreus. Menetelmän saattaminen yleiseksi ei sen kalleudesta johtuen ole kuitenkaan täysin onnistunut, joten kalaa yhä kuljetetaan pyyntipaikalta jalostajille tai kuluttajille vain jäihin pakattuna. Täten on hyvin ymmärrettävää, että se usein osaksi tai kokonaan pilaan- tuu jo kuljetuksen aikana. 97ANTISEPTISTEN HUUHTELUJEN VAIKUTUS KALAN BAKTEERI PITOISUUTEEN 98 O. E NIKKILÄ Taulukko 6. Antiseptisten huuhtelujen vaikutus suolatun sillin bakteeripitoisuuteen. Käsittelyn yksityiskohdat samat kuin kokeessa 5. NaCl-pitoisuus 15 %, lämpötila 12°( Suolaus Bakteereja kpl/g N:o Huuhteluaine pH Aika % Liha Nahka vrk Liuos Kala 1 Kontrolli 7.0 0 2.010770.000 2 » 7.4 14 15 8.8135.800 3.660.000 3 Bentsoehappoliuos 7.5 » » » 14.700811.800 4 p-oksibentsoehappoliuos .... 6.8 » » » 840 102.000 5 Boorihappoliuos 7.2 » » » 670 82.500 Noin 20 vuotta sitten pyrittiin ensi kerran tehostamaan jään vaikutusta kloo- ria luovuttavilla kemikalioilla. Tämä menetelmä, jota ovat kokeilleet mm. Gibbs (38), Harrison ja Sadler (39, 40) sekä Chen ja Feelers (41), on otettu käytäntöön Englannissa ja Kanadassa. Myöhemmin on Tarr työtovereineen tutkinut myös monien muiden (Tarr ja Sunderland 42, Tarr 43, 44, Tarr ja Deas 45) antisep- tisten aineiden käyttömahdollisuuksia ja tehokkuutta jään joukossa. Hän suositte- telee 0.02 %:n NaN02-lisäystä. Muut hänen tutkimansa aineet ovat olleet tehotto- mampia tai kokonaan tehottomia. Viimemainittuihin kuulun mm. penisilliini. Toinen tapa edistää tuoreen kalan säilyvyyttä on sen huuhtominen jollainanti- septisellä aineella. Tämä menetelmä tulee kysymykseen lähinnä kalan perkuun yhteydessä ennen jäädyttämistä, suolausta tai jalostamista. Oheisessa työssä on tutkittu mainittua menetelmää. Kokeellinen osa. Kokeisiin käytettiin Tanskan salmista talvella kalastettua suurikokoista silliä, jonka rasvapitoisuus vaihteli 2 ja 7 %:n välillä. Meriveden lämpötilaoli koekauden aikana o—4° C. Kala noudettiin kalastusaluksista heti niiden saavuttua, joten kala oh normaalisesti vajaa puoli vuorokautta vanhaa. Milloin kalaa kokeiden yhtey- dessä varastoitiin, on se mainittu taulukoissa. Bakteerimäärityksiä varten preparoitiin sekä nahasta että selkälihaksesta näytteitä käyttäen Aschehoug ja VESTERHUsin (18) menetelmää. Molemmat preparaatit tehtiin aina samasta kalasta, mutta eri kyljiltä. Bakteerien lukumäärä määritettiin hajoitusmenetelmää käyttäen aerobisissa olosuhteissa ja 20° C:n lämpö- tilassa. Kokeiden muut yksityiskohdat ovat mainitut taulukoiden yhteydessä. Aluksi tarkasteltiin elävän sillin bakteeripitoisuutta ja todettiin, että nahka ja sillä oleva iholima sisältävät 33oo.oo7oo.ooo bakteeria grammassa. Lihaskudos oli sitävastoin vapaa mikrobeista. Taulukko 2 esittää tuloksia koesarjasta, jossa käsittelemätöntä, tuoretta silliä on säilytetty eri lämpötiloissa. Huomaamme, että vaikka kalaa on säilytetty vain ANTISEPTISTEN HUUHTELUJEN VAIKUTUS KALAN BAKTEERI PITOISUUTEEN 99 muutamia tunteja, niin sen liha on jo infektoitunut. Lämpötilan vaikutus bakteerien lisääntymisnopeuteen tulee ilmi selvästi. 2 vrk. 10—15 C:n lämpötilassa varastoitu silli on jo pilaantunut, ja noin 0° C:n lämpötilassakin se säilyy vain 3—4 vrk. Kala, jonka lihaskudos sisältää 1000—2000 bakteeria grammassa, haisee pilaantuneelta. Tosin haju johtuu osaksi myös ihokudoksen hajoamisesta. Bakteerien lukumäärän kasvaminen lihaksessa on suhteellisesti nopeampi kuin iholla, joka johtuu mikrobien tunkeutumisesta nahan läpi lihaskudokseen. Mitään selvää korrelaatiota bakteerien kokonaismäärän ja gelatiinia liuottavien bakteerien lukumäärän välillä ei ole ha- vaittu. Taulukko 3 esittää suolauksen vaikutusta sillin bakteeripitoisuuteen. Siitä huomaamme, että alle 15 %:ssa suolaliuoksessa kala pilaantuu hyvin nopeasti. Sitä suuremmissa NaCl-konsentratioissa lihaskudoksen bakteeripitoisuus nousee vain tilapäisesti, mutta laskee jälleen, kun suola on ehtinyt imeytyä lihaan. Kylläste- tyssä suolaliuoksessa on kalan liha tullut steriliksi noin kahdessa kuukaudessa. Ihon bakteeripitoisuus on vähentynyt tasaisesti 10 %:sessa ja sitä väkevimmissä NaCl- liuoksissa. Taulukot 4 ja 5 esittävät erilaisten antiseptisten huuhtelujen vaikutusta sillin ihon bakteeripitoisuuteen. Edellisessä koesarjassa huuhteluliuosten konsentraatio oli 0.5 % ja jälkimmäisessä kokeessa 0.1 %. Liuosten lämpötila oli 10—12° C. Huomaamme, että jo perusteellinen pesu (kukin kala on pesty erikseen juokse- vassa vedessä) on vähentänyt bakteerimäärän noin kolmannekseen. Antiseptisistä aineista ovat sulfathiatsoli ja NaF olleet melko tehottomia. Näillä aineilla näyttää olevan selektiivinen vaikutus bakteereihin, sillä ne ovat tuhonneet miltei yksin- omaan gelatiinia liuottavia organismeja. Kloramiini, NaN02 ja Na-bentsoaatti ovat vähentäneet alkuperäisen bakteerimäärän noin puoleen. Tehokkaimpia ovat olleet bentsoehappo, p-oksibentsoehappo, boorihappo, Na-boraatti ja Cl-etikka- happo. Eri kemikalioiden vaikutusta arvosteltaessa on tosin huomattava liuosten pH- muutokset. Taulukossa 6 esitetty koe osoittaa selvästi, että pintahuuhtelu eräillä antisep- tisillä aineilla vähentää huomattavasti lievästi suolatun sillin bakteeripitoisuutta ja siten edistää sen säilyvyyttä. Yhteenveto. Tässä työssä on tutkittu elävän ja eri olosuhteissa varastoidun sillin bakteeri- pitoisuutta. Elävän kalan iholla tavattiin bakteereita3300.00700.000 kpl/g, mutta lihaskudos osoittautui steriliksi. Huoneen lämpötilassa (10—14° C) silli pilaan- tui jo parissa vuorokaudessa (laskettu pyyntihetkestä) ja kellarin lämpötilassa (0— 2° C) noin 3—4 vuorokaudessa. Kala, jonka lihaskudos sisältää 1000—2000 bakteeria grammassa, haisee pilaantuneelta (Taulukko 2). NaCl-konsentraation vaikutus sillin bakteeripitoisuuteen näkyy taulukosta 3. Alle 20 % suolaliuos ei kykene estämään kalan pilaantumista. 20 %:ssa ja sitä väkevimmissä NaCl-konsentraatioissa lihaskudoksen bakteeripitoisuus nousee aluksi, O. E NIKKILÄ100 mutta laskee sen mukaan kuin suola ehtii imeytyä kudokseen. Kyllästetyssä suola- liuoksessa tulee kalan lihaskudos steriliksi noin kahden kuukauden kuluessa. Huuhtelemalla kala eräillä antiseptisillä aineilla voidaan sen säilyvyyttä tuo- reena ja lievästi suolattuna huomattavasti parantaa. Tässä työssä käytetyistä aineis- ta ovat boorihappo, p-oksibentsoehappo ja bentsoehappo osoittautuneet tehokkaim- miksi. NaN02 :n vaikutus on ollut verrattain heikko (vert. Tarr) ja lisäksi se on aiheuttanut punertavan värin muodostumisen nahan alle. Bentsoehapon käyttöä haittaa sen huono liukenevuus. Oheisessa työssä on käytetty 0.5 ja 0.1 %:n liuoksia sekä 10 min. huuhtelu aikaa. Pidentämällä käsittelyä voidaan liuosten konsentraatioita vastaavasti pienentää. KIRJALLISUUTTA. (1) Reed, Rice & Sinclair 1929. Contrib. Can. Biol. Fish,, 4, p. 229—255. (2) Hess 1932. Ibid., 7, p. 149—163. (3) Gibbons & Reed 1930. J. Bact., 19, p. 73 —88. (4) Beatty & Gibbons 1937, J. Biol. Board Can., 3, p. 77—91. (5) Muller 1903. Arch. f. Hyg., 67, p. 209. (6) Ulrich 1906, Z. Hyg. u. Infektionskrank., .53, p. 176. (7) Bruns 1909. Arch. f. Hyg., 67, p. 209—236. (8) Browne 1918. Abs. Bact., 26. (9) Hunter 1920. J. Bact., 5, p. 351—361. (10) Harrison, Perry & Smith 1926. Can. Fischcrman, 14, p. 99. (11) Gee 1927. J. Infect. Dis., 41, p. 355—364. (12) Stewart 1930. Gt, Brit. Food Invest. Bd. p. 137-141. (13) Stewart 1934. Ibid., p. 93—98. (14) Gee 1930. Contrib. Can. Biol. Fish., .5, p. 431—439. (15) Proctor & Nickerson 1935. J. Bact., 30, p. 377—382. (16) Aschehoug & Vesterhus 1943. Zentr. Backt. Parasitenk. 11, 106, p. 5—27. (17) —»— 1940. Tids. Hermetikind., 26, p. 17—26. (18) —»— 1947. Food Res., 12, p. 55—76. (19) Hunter 1920. J. Bact., 5, p. 353—361; 543—552. (20) —»— 1922. J. Bact., 7. p. 85—109. (21) Fellers 1922. The Canner, 55, p. 29. (22) Harrison 1929. Can. J. Res., 1, p. 214—239. (23) Lücke & Frerckes 1940. Vorratspflege u. Lebensmittelforsch., 3, p. 130—158. (24) Wall 1913. Centr. Bakt., Ref. Pt. I, 56, p. 701 —702. (25) Wood 1940. Austral. Council Scib. Ind. Res., p. 150. Pamphlet. (26) Bedfod 1933. Contrib. Can. Biol. Fish,, 7, p. 425: 1933. Biol. Bd. Can. N;o 27, 11—l4 p (27) Gibbons 1934. Contrib. Can. Biol. Fish., 8, p. 277—280. (28) Lücke & Schwartze 1937. Arch. f. Mikrobiol., 8, p. 206—230. (29) Thjotta & Sömme 1938. Acta Path. et. Microbiol. Scand. suppl., 37, p. 514—526. (30) —»— 1942. Skrifter Norske Vid.-Akad Oslo Mat. Natur Klasse I N:o 4. (31) Snow & Beard 1939. Food Res., 4, p. 563—585. (32) Levinskaia 1396. Migrobiologia, 5, p. 579—685. (33) Zoßell 1946. Marine Microbiology, p. 1—240. Waltham, Mass. ANTISEPTISTEN HUUHTELUJEN VAIKUTUS KALAN BAKTEERI PITOISUUTEEN 101 (34) Notevarp, Hjort-Hansen & Karlsen 1942. Rpt. from the Norwegian Fish. Res. Lab., 1, Nr. 3 (35) Hjort-Hansen 1943. Rpt. from the Norwegian Fish. Res. Lab., 1, N:o 4. (36) Sigurdsson 1947. Ind. Eng. Chem. Anal. Ed., 19, p. 892—902. (37) Griffiths & Stansby 1934. Trans. Am. Fish. Soc., 64, p. 401—407. (38) Gibbs 1923. Bt. Gt, Brit. Can. Fisherman, 10, p. 99. (39) Harrison & Sadler 1929. Food Ind., 1, p. 308—312, Biol. Bd. Can. Bull. 12. (40) Chen & Fellers 1926. Univ. of Wash., Pub. Fisheries 1, p. 205—227. (41) Tarr & Sunderland 1939. Fish. Res. Board Can. Progr. Rpt. N:o 39, 4L (42) Tarr 1946. Fish. Res. Board Can. Progr. Rpt. N:o 67, p. 36—40. (43) Tarr 1948. J. Fish. Res. Board Can., 7, p. 155—161. (44) Tarr & Deas 1948. J. Fish. Res. Board Can., 7, p. 221. (45) Johanson 1904. J. Infect. Dis., 7, p. 348—354. (46) Reed & Spence 1929. Contrib. Can. Biol. Fish., 4, p. 259—264. (47) Sandborn 1930. J. Bact., 19, p. 375—382. (48) Stewart 1932. J. Marine Biol. Assoc. United Kingdom, 18, p. 35—60. (49) Stewart 1935. Gt. Brit. Food Invest Bd. Rpt., p. 82. (50) Stewart 1936. Ibid., p. 99. (51) Schönberg 1930. Berlin. Tierärztl. Wochenschr., 46, p. 429—435. (52) Schönberg 1937. Ibid., 53, p. 186. (53) Schönberg 1938. Vorratspfl. u. Lebensmittelf., 1, p. 133—142. (54) Schönberg 1941. Deut. Tierärztl. Wochenschr., 49, p. 22—24. (55) Siiewan 1937. Gt. Brit. Food Invest. Bd. Ann. Rpt. for 1937, p. 75. (56) Shewan 1938. J. Bact., 35, p. 397—406. (57) Watson 1939. J. Fish. Res. Board Can., 4, p. 252—266. (58) Tarr 1939. Ibid., 4, p. 367—377. (59) Kimata 1942. Z. Bakt. Parasitenk. 11, 105, p. 113—126. SUMMARY. ACTION OF ANTISEPTIC WASH ON BACTERIA IN FISH. Bv O. E. Nikkilä Fin-Fisk AjS, Skagen, Denmark Experiments were undertaken in order to establish the amounts of bacteria on the muscle and skin of herring alive resp. being stored under various conditions. The preparation of sarnies was made according to Aschenhoug and Vesterhus (16, 17, 18). ft was ascertained that on the skin of living fish there were 300.000—700.000 per 1 gram, while the muscular tissues were found to be sterile. Her- ring, stored at temperatures of 10—14° C, was spoiltd already in 48 hours after the catch, and at temperatures of o—2° C (in a cellar) in about 3—4 days. Fish having the amount of 1000 2000 bac- teria per 1 gram of tissues, had a putrid odour. Solutions containing less than 20 % sodium chloride were not able to prevent the fish to get spoilt. In a concentration of 20 % or more the amount of bacteria in the muscular tissues increased momen- tarily at the beginning, but decreased when the salt had had time to penetrate the tissues. In a saturated salt solution the muscular tissues became sterile in 2 months’ time. O. E. NIKKILÄ102 By washing the fish with antiseptic solutions made it possible to keep it fresh a longer time. In these experiments boric acid, p-oxybenzoic acid and benzoic acid were found most effective, while NaNO., had but a weak effect if any, and in addition to that, it was the cause of the formation of a pink color in the subdermal tissues. It is a draw-back fo the use of benzoic acid that it is so little soluble in water. In these experiments the washing have been made with solutions of 0.5 resp. 0.1 %, and the washing time was 10 minutes. By increasing the time it is possible to decrease the concentration.