PELTOJEN SALAOJITUKSESTA. Pentti Kaitera Teknillinen korkeakoulu, Helsinki. Saapunut 20.1. 1951. Kysymys peltojen salaojituksesta on viime aikoina tullut Suomessa erikoisen ajankohtaiseksi. Yleisen huomion kääntymistä asiaan on lisännyt kesäkuun 10 päivänä 1949 vahvistettu salaojituslaki, jota koskeva asetus annettiin maaliskuun 3 päivänä 1950. Valtio on kylläkin jo vuodesta 1922 alkaen tukenut salaojitustoi- mintaa (10, s. 60). Mainitun lainsäädännön kautta tämä saa entistä kiinteämmät muodot. Käsitys, että salaojitus on nykyaikaisen maanviljelyksen perusedellytyksiä, on jo kauan ollut monissa Euroopan maissa vakiintunut, ja Suomessakin tämä on nopeasti yleistymässä. Tärkein syy, miksi esimerkiksi Ruotsissa korostetaan sala- ojituksen välttämättömyyttä, on työkustannusten aleneminen ja koneiden käyttö- mahdollisuuksien paraneminen. Salaojitus nähdään siellä eräänä tärkeimmistä keinoista torjuttaessa yhä uhkaavammaksi käyvää maatalouden työvoimapulaa. Myöskin Suomessa nämä jo nyt ovat merkittävimpiä niistä lukuisista eri seikoista, joita usein luetellaan salaojituksen etuina, ja tulevaisuudessa näiden seikkojen mer- kitys tulee yhä lisääntymään. Yleispiirtein voitaneen sanoa, että Suomessa salaoji- tuksen nettohyödystä on noin puolet luettava työkustannusten alennuksen ja ko- neiden käytön helpottumisen osuudeksi kaikkien muiden, kuten peltoalan lisäänty- misen, rikkaruohojen, tuhosienien ja -eläinten vähenemisen, tasaisemman ja parem- man kuivatuksen y.m. tekijöiden muodostaessa yhteensä toisen puolen hyödystä (26, s. 589). Toisaalta salaojitukseen liittyy epäkohtiakin, joita ei ole syytä peitellä. Yli- voimaisesti pahin näistä on salaojituskustannusten suuruus. Toinen sellainen, johon ulkomailla on viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota, on pintavesien poisjohtamisen vaikeus tasaisilla ja vaikeasti läpäisevillä mailla. Salaojituksen kustannukset riippuvat ensi sijassa salaojamäärästä hehtaaria kohden. Tämä taas on Suomessa käsitetty lähinnä maalajista riippuvaksi. Taulu- kossa 1 on esitetty NuuTTiLAn (26, s. 588) kokoomia tietoja keskimääräisistä heh- taarikustannuksista Suomen Salaojitusyhdistyksen suunnitelmien mukaan kesällä https://c-info.fi/en/info/?token=6vZRYNSZnjPNXOlk.6YjlfuQXNH_-3z4vq7Z3og.-5KBHE7e7l_pwzD8Qg0avcACZBZUlB8ol2tlx314BK4INnfHL_YzUionlC_1zfI49h4xHfZrDp3vqdJuhkwh12VxoDqNeDWuQ5hOBRxMuYHfAKEHAuldl6gMB-N5NpRsyRXd7HssPjQx4wg7pSbWfOKHbl5toWSp91k1Ew 2 PENTTI KAITERA 1950. Samoin siitä ilmenevät Scdaojitustyö Oy:n laskuttamat keskimääräiset hehtaari- kustannukset tekn. tri T. JütrsELAn ilmoituksen mukaan. Taulukko 1. Keskimääräiset salaojituskustannukset ha:lla v. 1950 eri maalajeissa. Maalaji Nuuttilaii mukaan Juuselaii mukaan tiivis moreenihieta 100.000 mk (560 m) tiivis hiesusavi 67.000 mk (670 m) 76.000 mk (650 m) aitosavi 62.000 mk (620 m) 65.000 mk (600 m) tiivis hieta 50.000 mk" (500 m) 63.000 mk (540 m) löyhä hieta 37.000 mk (335 m) 36.000 mk (330 m) urpasavi 20.000 mk (165 m) 22.000 mk (200 m) mutasuo 25.000 mk (335 m) 32.000 mk (360 m) mutasuo (liekoinen) ■— 39.000 mk (350 m) Sulkumerkeissä on esitetty arvioidut ojamäärät hehtaaria kohden, jotka ovat olleet laskelman pohjana. On huomattava, että urpa- eli liejusavipeltoja on Suo- messa TuoßiLAn (35) arvion mukaan vain 35 000 ha, ja että suomaitakin on eri vuosina salaojitettu vain noin 10 % kaikista salaojituksista. Keskimääräinen hehtaarikus- tannus v. 1950 on ollut noin 60.000 mk. Suomessa on avo-ojitettuja peltoja nykyään noin 2.1 miljoonaa hehtaaria. Ottaen huomioon peltojemme maalajisuhteet merkitsee salaojitus maataloudelle investointia, joka on 100 miljaardin markan kertalukua. Kun maatalouden saman- aikaisesti on toteutettava monia muita perushankintoja (esimerkiksi maatalouden koneistaminen on vasta alussaan), ymmärtää, että salaojituskustannusten kalleus asettaa ratkaisevan esteen toiminnan riittävän nopealle laajenemiselle. Pääoma- köyhyys estää yksityistä maanviljelijää, niin halukas kuin hän muutoin olisikin salaojittamaan peltonsa, siihen ryhtymästä ilman valtion tukea. Kun lisäksi moni maanviljelijä saa samalla hehtaarihinnalla uutta peltoa, kääntyy ratkaisu usein sen hyväksi. Onkin todettava, että salaojitus on Suomessa edistynyt aivan liian hitaasti. Suomen Salaojitusyhdistys on yli 30-vuotisen toimintansa aikana toteuttanut noin 80.000 hehtaarin salaojitukset. Tämän rinnalla on ilman valtion tukea tehty suun- nittelematonta salaojitusta, pääasiassarisu-, riuku- ja kivisalaojia, lähes sama määrä. Ennätystulos salaojituksessa on n. 7000 hehtaaria kesässä. Mutta tällä vauhdilla- kin nykyisten avo-ojitettujen peltojen salaojittaminen kestäisi vielä 300 vuotta. Jos otetaan huomioon ne eri tekijät, jotka rajoittavat salaojitusten nopeaa suoritusta, 30 000 hehtaarin vuotuinen salaojitusmäärä lienee tavoite, jonka saavuttaminen ja ylittäminen vaatii jo huomattavia erikoistoimenpiteitä. Tämä tavoite merkitsee salaojituslainedellyttämää valtion apua ja lainaa yhteensä n. 500 miljoonaa markkaa vuodessa. Ottaen huomioon peltoalan lisääntymisen tulisivat peltomme salaojite- tuiksi tällä vauhdilla aikaisintaan 100 vuodessa, mikäli vanhojen ojitusten uusiminen ei siirtäisi kokonaistavoitetta saavuttamattomiin. Mainittakoon, että Ruotsissa salaojitettiin ennen sotia vuosittain n. 16 000 hehtaaria (10, s. 60) ja Tanskassa on vuosina 1933—1949 salaojitettu keskimäärin 23 000 hehtaaria vuodessa (2, s. 47). Hehtaarikustannukset olivat Tanskassa v.1949 keskimäärin 1100 kruunua eli viral- lisen kurssin mukaan 36.500 markkaa. Ottaen huomioon jatkuvan raivaustoiminnan ja maataloutemme nykyisen kehitysvaiheen, ennenkaikkea sen nopean koneellistu- PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 3 misen sekä sen, miten paljon me olemme salaojituksessa jääneet muista Euroopan maista jälkeen, olisi käsitykseni mukaan päästävä jonnekin 100 000 hehtaaria lähen- televään vuositavoitteeseen, ennenkuin tämä kysymys tulisi sen merkitystä vastaa- valla tavalla hoidetuksi. Voidaan kysyä, onko tällaisella tavoitteella mitään todellisuuspohjaa? Paitsi pääomien puutetta niin jo puhtaasti teknilliset rajoitukset tuntuvat ylivoimaisilta. Esimerkiksi tiiliputkien tuotannon kohottaminen tarvittaviin määriin tuottaisi suu- ria vaikeuksia. Nykyinen tuotanto 10 miljoonaa tiiliputkea vuodessa olisi saatava nousemaan n. 15-kertaiseksi. Yhtä suuria vaikeuksia tulisi ilmenemään ammatti- työvoiman saannissa. Kun jo valmiisiin ja rakenteilla oleviin tiilitehtaisiin liitetään tiiliputkien valmistus, voitaneen dipl.ins. K. Peiposen ilmoituksen mukaan päästä n. 30 miljoonan tiiliputken vuosituotantoon. Edellä mainittu 30 000 hehtaarin salaojitustavoite edellyttää n. 50 miljoonaa tiiliputkea vuodessa ja vaatii sekin usei- den kokonaan uusien tiilitehtaitten rakentamisen. Edelläolevissa laskelmissa on edellytetty, että salaojitus suoritetaan niiden periaatteiden mukaan, joita Suomen Salaojiiusyhdistyksessä on noudatettu. Koetan seuraavassa tarkastella, onko mahdollista kehittää salaojitustöitä niin, että tehtävä helpottuisi ja kustannukset alenisivat. Salaojituskustannukset jakaantuvat Nuuttilau mukaan aitosavimaassa taulu- kon 2 esittämällä tavalla (25, s. 588), Taulukko 2. Salaojituskustannusten jakaantuminen aitosavimaassa Nuuttila« mukaan. Yhteensä Yhteensä mk/ha mk/ha % % salaojien kaivu 17.400: 28.0 pohjan tasaus 1.500: - 18.900: 2.5 30.5 putkien hinta lähetysasemalla . . . 23.000: 37.0 putkien kuljetus 2.100: 3.5 putkien levitys jalasku 2.800: - 27.900: 4.5 45.0 peitesoran ajo ja levitys 3.100: 5.0 salaojien täyttö 1.900: 3.0 avo-ojien täyttö L.200: 3.100: 2.0 5.0 erikoislaitteet 1.900: 3.0 suunnittelu, työnjohto y.m 7.100: 11.5 Yhteensä 62.000 mk 100.0 % Edelläolevista kustannuksista puuttuvat vielä valtaojien ja reunaojien perkaus- kustannukset. Eri maalejaissa ovat luvut jossain määrin erilaisia. Edelläoleva osoittaa lähinnä savimaiden yleisiä kustannussuhteita Etelä-Suomessa. Havaitaan, että putkikustannukset ovat suurimmat, senjälkeen kaivukustan- nukset ja kolmantena tutkimus, työnjohto y.m. Nämä yhteensä muodostavat 87 % kokonaiskustannuksista. Putkikustannuksia ei K. Peiposen ilmoituksen mukaan liene mah- dollista alentaa muulla tavoin kuin poistamalla liikevaihtovero, jolloin salaojituk- sen hehtaarikustannukset alenisivat n. 8 %. Tuotannon rationalisoiminen uusissa tehtaissa lienee kehitetty niin pitkälle, että tällä linjalla ei ole näköpiirissä sellaista kehitystä, jolla voisi olla vaikutusta hintoihin. Uusia tehtaita perustettaessa kor- keat perustamiskustannukset edellyttävät ainakin nykyisen hintatason. Suomen Salaojitusyhdistys yritti 1940-luvun alkupuolella siirtyä imuojien latvoilla 3 cm:n salaojaputkiin, jotta putkikustannukset pienenisivät. Tästä pyrkimyksestä on kuitenkin luovuttu ja palattu 4 cm:n putkiin. Mainittakoon, että useissa muissa maissa on päinvastainen pyrkimys suurentaa imuojaputkia, jotka jo muutoinkin yleensä ovat suuremmat kuin Suomessa. Niinpä esimerkiksi Tanskassa pienimmät putket ovat 5 cm:n, Englannissa jaKanadassa 7.5 cm:n ja Yhdysvalloissa 12.5 cm:n. Aikaisemmin oli Yhdysvalloissa pienimpien putkien koko 10 cm, mutta siitä on nyt luovuttu. Syynä näin suureen putkikokoon mainitaan paitsi suuremman varmuuden saavuttamista liettymistukkeamia vastaan ennenkaikkea se, että kun salaojituk- sessa pyritään töitä mahdollisuuksien mukaan koneellistamaan, tällöin on aiheellista luopua liian suurista tarkkuusvaatimuksista, joihin pienet putket johtavat. Yhdys- valloissa tapahtuu putkien lasku usein välittömästi kaivukoneen jälessä ilman, että pohjan tasausta toimitetaan. Mikäli Suomessakin katsotaan aiheelliseksi siirtyä nykyistä suurempiin putkiin, niin jo 5 cm:n imuojaputket kohottavat salaojitus- kustannuksia n. B—98 —9 %:lla eli sillä määrällä, mikä liikevaihtoveron poistamisella säästettäisiin. Kaivukustannusten kohdalla näyttää olevan suuremmat mahdolli- suudet kustannusten alentamiseen. Varsinkin sodan jälkeen on ryhdytty kiinnittä- mään entistä suurempaa huomiota kaivutyön koneellistamiseen. Maahan on han- kittu ulkomailta useita erilaisia konetyyppejä ja myös kotimaassa on niitä kehitetty. Toimintavarmimmat ovat tällä hetkellä suuret Buckeye- ja Cleveland-tyyppiset ko- neet. Niiden korkeat korko- ia kuoletuskustannukset aiheuttavat kuitenkin, että hinta juoksumetriä kohden tulee jotenkin samaksi kuin käsinkaivussa. Nykyään tällaiset koneet maksavat tarpeellisine lisälaitteineen 4—5 miljoonaa markkaa. Kotimaassa kehitetty sa- mantyyppinen kone on hinnaltaan halvempi, mutta sen kestävyydestä ei ole vielä kokemuksia, niin että ei voida sanoa, missä määrin sillä on mahdollista alentaa kustannuksia. Tällaisilla suurilla koneilla on edullisinta ojittaa suuria yhtenäisiä alueita. Yksityistapauksissa voi tällaisen koneen kaivukustannukset saada alene- maan huomattavastikin, mutta yleisesti arvostellen tällä konetyypillä tuskin voi olla ratkaisevaa merki- tystä salaojituskustannusten alentajana Suomessa. Suu- remmat kehittymismahdollisuudet tässä suhteessa näyt- tävät olevan niillä konetyypeillä, jotka voidaan kiinnit- tää tavalliseen maataloustraktoriin (kuva 1). Suomessa on kokeiltu joitakin tällaisia tyyppejä. On kuitenkin ilmennyt, että tavalliset peltomaalajit Suomessa ovat siksi vaikeakaivuisia, että toistaiseksi niille sopivaa tyyppiä ei ole kyetty kehittämään. Mutta yleisvaiku- telmaksi on jäänyt, että tyydyttävät ratkaisut ovat tällä linjalla jo läheisessä tulevaisuudessa mahdollisia. Kuva 1. Ferguso n-tra.ktoriin lii- tetty salaojan kaivukone työssä hietamaassa Tikkurilassa. Fig. 1. A digging machine attac- hed to the Ferguson tractor at work in sand at Tikkurila. 4 PENTTI KAITERA PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 5 Mikäli saadaan riittävän lujarakenteisia ja muutoinkin Suomen maalajeihin sopi- via tyyppejä, voidaan odottaa kaivukustannusten jossain määrin alenevan, edulli- sissa tapauksissa ehkä kolmanneksella nykyisistä kaivukustannuksista. Sopivien salaojien kaivukoneitten valintaa rajoittavat tuntuvasti ne ankarat vaatimukset salaojien syvyydestä, mitä Suomessa on esitetty. Ksson mukaan tulee imuojien olla yleensä Etelä-Suomessa putken päältä mitattuna 120 cm ja Pohjois- Suomessa 140 cm (19, s. 5). Tämän mukaan minimikaivusyvyys on 125—145 cm. Sellaisena rajana, jossa konetyyppiä kehitettäessä joudutaan tuntuvien rajoitusten eteen, näyttää olevan 110 cm:n kaivusyvyys. Esimerkiksi Ferguson-irokioxnn (kuva 1) liitettävän kaivukoneen suurin kaivusyvyys on 105 cm ja Valmetin valmis- tamassa kaivukoneessa täytyy 110 cm:n syvyydessä siirtyä hitaampaan vaihteeseen, mikä alentaa kaivunopeutta 30—40 %. Myöskään sellaista tyyppiä kuin Aasha- mar-auraa ei juuri voitane ajatella käytettäväksi 110 cm syvemmissä ojissa. Prof. N. BERGLUNDin antamien tietojen mukaan tällä tyypillä on Ruotsissa päästy huomattavasti (n. 30 %) halvemmilla kaivukustannuksilla kuin muilla tyypeillä, missä vain tätä auraa on mahdollista käyttää. Omberg on v. 1948 esittänyt laskel- man (28, s. 146), missä Aashamar-auralla on päästy niin alhaiseen kustannukseen kuin 15 äyriä juoksumetriltä, kun traktorin ja kuljettajan tuntihinta on 7 kruunua sekä apumiesten 1: 65 kr. Nykyhetken hintatasoon muutettuna vastaisi tämä Suo- men oloissa noin 10 markan kustannusta juoksumetriltä. Ruotsissa ja Norjassa on tätä tyyppiä olevia auroja useita satoja yksityisillä tiloilla, kun auran hankintakus- tannukset ovat vain 30.000 markan vaiheilla. Suomessa ei aurasta ole saatu yhtä hyviä kokemuksia, liekö syy sitten tottumattomuudessa sen käyttöön tai mahdolli- sesti maalajieroavaisuuksissa. Suurimmat epäkohdat ovat auran epätyydyttävässä leikkauksessa ja siinä, että aura vaatii hyvin ahtaissa rajoissa sopivan kosteuden kaivettavan maan suhteen. Tuntuu siltä, että kannattaisi tutkia, onko mitään mah- dollisuuksia tästä tyypistä kehittää, esimerkiksi auran leikkauslaitteita paranta- malla, yksityisille tiloille sopiva salaojankaivukone. Olisi nimittäin mitä tärkeintä saada kehitetyksi sellainen salaojan kaivukone, jonka yksityinen maanviljelijä tai muutamat tilat yhdessä voisivat hankkia, ja jota ei tarvitsisi käyttää muulloin kuin silloin, kun on maanvilj eli joiden kannalta sopivin salaojitusaika. Tämä aika rajoittuu Suomessa 4—6 viikkoon, kun otetaan huomioon sellaiset maataloudet, joissa ei käytetä vierasta työvoimaa. Jos salaojien kaivutyöt voidaan toteuttaa talon omin voimin, merkitsee se paitsi ratkaisevaa lisäystä sala- ojitustöiden nopeudessa myös sitä, että maanviljelijän ei tarvitse siinä käyttää ra- haa, vaan hän voi työt toteuttaa muiden töiden välisenä aikana. Nykyisin salaoji- tustyöt ovat liian suuressa määrässä kehittyneet ammattityövoiman varaan. Myös urakointiyhtiöitten osuus salaojituksissa on viine aikoina tuntuvasti lisääntynyt. Vain riittävän suuret ja pääomarikkaat yhtymät voivat hankkia niitä konetyyppejä, joilla Suomessa nyt koneellista salaojitusta suoritetaan. On myös esiintynyt pyrkimyksiä suorittaa osa kaivutyöstä tavallisilla avo-oja- auroilla ja loput kaivetaan käsin. Niinpä esimerkiksi Hollannissa menetellään näin. Avo-oja tehdään ensin n. 50—60 cm:n syväksi ja pohjasta otetaan I—21 —2 lapiopistoa, jolloin päästään siellä riittäväksi katsottuun 80—120 cm syvyyteen. Syvyysvaih- PENTTI KAITERA6 telu johtuu siitä, että sen avulla saadaan ojiin tasaisilla mailla riittävä putous. Liian suuret syvyysvaatimukset tekevät tämänluontoisessakin kaivujäijestelyssä saa- vutettavan hyödyn vähäiseksi. Paitsi tämänluontoisten konetyyppien kehittämisessä merkitsee käsinkaivussa- kin salaojan syvyyden pieneneminen huomattavaa säästöä. Jos salaojain syvyyttä pienennetään esimerkiksi Etelä-Suomessa 20 cm ja Pohjois-Suomessa 40 cm nyt vaadittavista eli likimäärin niihin ylärajoihin, joita nyt Ruotsissa käytetään vas- taavilla leveysasteilla, merkitsee se Suomen Salaojitusyhdistyksen laatimien kaivu- taulukoiden mukaan Etelä-Suomessa 30 %:n ja Pohjois-Suomessa yli 50 %:n ja valtaojituskustannukset huomioon ottaen vielä paljon suurempaa säästöä kaivu- kustannuksissa. Myöhemmin tarkastellaan, mitä mahdollisuuksia on syvyysvaati- musten lieventämiseen. Salaojituksen hehtaarikustannuksissa nykyisten kaivusyvyysvaatimusten mu- kaan näyttää siis olevan mahdollisuuksia korkeintaan 10 %:n alennukseen, jos kye- tään kehittämään esimerkiksi maataloustraktoreihin sovellettavia konetyyppejä. Samaan tulokseen päästään välittömästi, jos alennetaan syvyysvaatimuksia edellä esi- tetyllä tavalla. Tämä vaati- musten alentaminen luo sa- malla edellytyksiä sellaisten konetyyppien kehittämisel- le, joissa salaojituksen ko- konaiskustannuksia saadaan edelleen alenemaan. Muissa kustannuserissä alentamisen mahdollisuudet lienevät suh- teellisen vähäiset. Voidaan siis todeta, että nykyisten salaojitusnormien mukaan salaojituskustannus- ten alentamismahdollisuudet ovat sangen vähäiset. Kim otetaan huomioon, että nimen- omaan ammattityövoiman suh- teen palkkakustannukset suh- teessa maataloustuotteiden hin- toihin ovat jatkuvasti kasva- neet, uusien kaivukoneitten mahdollisesti aikaansaama kustannusten alennus tuskin jaksaa estää salaojituskus- tannusten ja salaojituksesta aiheutuvan tuoton lisäyksen Kuva 2. Suomen Salaojitusyhdistyksessä laadittu salaojitus- suunnitelma vuodelta 1949. Huomaa korkeuskäyrien mukaan mutkittelevat imuojat ja vähäinen lietekaivojen määrä. Rin- teessä ojatiheys on sama kuin tasaisella maalla. Fig. 2. Draining project from 1949 made in the Finnish Drainage Society. Observe the winding laterals according to the contour lines and the small quantity of mud-wells. In the slope the spacing of laterals is the same as in even ground. PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 7 välisen suhteen huononemista. Koneiden päämerkitys tulenee olemaan työvoiman saannin vaikeutumisesta aiheutuvien epäkohtien poistamisessa. Salaojituskustannuksia voidaan alentaa myös muita suunnittelupe- rusteita muuttamalla. Suomessa on tähän pyritty ottamalla tarkasti huomioon eri maalajien asettamat erilaiset vaatimukset oj aetäisyydelle. Niinpä Suomessa käytetäänkin osittain suurempia imuojaetäisyyksiä kuin vas- taavissa maalajeissa monessa muussa maassa, missä sadeolosuhteet ovat sa- manlaiset. Jotta salaojien kuivatuskyky olisi mahdollisimman suuri, sijoitetaan ne poikittaissuuntaan suurinta maanpinnan viettosuuntaa vastaan. Tämä, puoli vuosisataa sitten erääksi salaojitussuunnittelun pääperiaatteeksi tullut menet- tely, joka oli tunnettu jo Babyloniassa n. 2000 v. e.K., voidaan toteuttaa joko mahdollisimman tarkasti korkeuskäyrien suuntaa noudattaen, jolloin imuo- jiin tulee mutkia, taikka vain yleispiirteittäin, sallimalla siitä runsaasti poik- keuksia. Suomessa käytetty salaojitus on suuremmassa määrin poikittaisojitusta kuin ehkä missään muualla. Suomessa noudatettaneen myös tarkemmin kuin muualla sitä salaojituksen periaatetta, että ojien putouksen tulee kasvaa alaspäin, jotta lietteen laskeutuminen salaojiin olisi mahdollisimman vähäistä. Kaikki tämä aiheuttaa, että Suomessa salaojitus on kehittynyt enemmän kellosepän tarkkuustyöhön verrattavaksi kuin missään muualla ulkomailla olen havainnut. Kun tarkastelee Suomen Salaojitusyhdistyksessä laadittuja suunnitelmia, toteaa, Kuva 3. Ruotsissa laadittu salaojitussuunnitelma (3, s. 346). Huomaa imuojien suoraviivaisuus ja yhdensuuntaisuus sekä lietekaivojen runsaslukuisuus. Rinteessä ojatiheys sama kuin tasaisella maalla. Fig. 3. Draining project made in Sweden (3, page 346). Observe the straight-lined, parallel laterals and the great number of mud-wells. In the slope the spacing of laterals is the same as in even ground. PENTTI KAITERA8 miten niissä on otettu huomioon usein suorastaan nerokkaalla tavalla poikit- taisojituksen ja kasvavan putouksen vaatimukset. Sensijaan ojien yhdensuun- taisuus, joka myös on eräs hyväksytty periaate, usein jätetään toisarvoiseksi (kuva 2). Näissä suhteissa samoinkuin salaojitustöiden huolellisuuteen nähden salaojitustoiminta Suomessa on kehitetty niin pitkälle kuin vain voi toivoa. Toi- saalta edellämainitut piirteet ovat salaojitustöitä koneellistettaessa asettamassa lisärajoituksia, ja siksi joudutaan kysymään, olisiko meilläkin aihetta lähteä suora- viivaisempiin ja vähemmän tarkkuutta vaativiin suunnitelmiin. Tärkeintä kuitenkin on, että toteutetut salaojitukset suhteellisen harvoja poik- keuksia lukuunottamatta Suomessa myös toimivat ja tyydyttävät peltojemme kui- vatusvaatimukset. Mikäli salaojien toiminnassa puutetta on esiintynyt, se on tasai- silla ja vaikeastiläpäisevillä mailla usein johtunut pintakerroksen liettymisestä niin. että pintavesien pääsy ojiin on ollut vaikeaa. Toinen seikka, jonka suhteen epäkohtia on esiintynyt, on että valtaojat, joihin salaojitukset on johdettu, ovat liettyneet tai ovat liian matalia, minkä vuoksi salaojituksen kunnossapysyminen edellyttää lasku- aukkojen jatkuvaa puhdistusta. Jos salaojien syvyysvaatimusta lievennettäisiin, pienenisi ainakin viimeksimainittu epäkohta. Mutta on myös muistettava, että vaikka ulkomailla monien periaatteiden suh- teen esim. syvyysvaatimuksissa ollaan väljempiä kuin Suomessa, niin myöskin siellä salaojitukset, jotka on tehty viimeisten 20—30 vuoden aikana, toimivat yleensä täysin tyydyttävästi. Keso on Suomen salaojituksen erikoisuuksia perustellut mm. väittämällä, että esimerkiksi Ruotsissa noin puolet salaojituksista olisi toi- mintakyvyttömiä ja uudistuksen tarpeessa. Tämä väite on ollut ehkä vaikuttavin peruste sille käsitykselle, että Suomessa käytetty organisatio ja menettelytapa olisi paras mahdollinen. Kun eräässä keskustelussa minulle selvisi, että mainittu väite on harhaanjohtava, ryhdyin asian varmentamiseksi tiedustelemaan sitä useilta alan johtavilta henkilöiltä Ruotsissa ja sain sekä suullisia että kirjallisia vastauksia, joissa yksimielisesti todettiin väite vääräksi. Mikäli Ruotsissa on toimintakyvyt- tömiä ojituksia, mainitaan niiden jotenkin yksinomaan olleen viime vuosisadalla toteutettuja ja jo 70—80 vuotta toimineita. Olihan Ruotsissa jo vuosisadan vaihteessa salaojitettuja peltoja n. 700.000 hehtaaria (10, s. 60). Tiedustelun mukaan viimeisen 30 vuoden aikana toteutetuista ja yleensä huomattavan mata- lista salaojituksista Ruotsissa tuskin on epätyydyttäviä suhteellisesti sen enempää kuin Suomessakaan. Toisaalta myöskin Suomessa niissä vähälukuisissa ojituksissa, jotka ovat 70—80 vuoden ikäisiä tai vanhempia, on runsaasti toimintakyvyttömiä. Edellä on käynyt ilmi, että jos salaojituksessa pidetään kiinni niistä periaat- teista, joita meillä on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana noudatettuun hyvin rajoitettuja mahdollisuuksia saada kustannuksia alenemaan ja salaojitustoi- mintaa laajenemaan niihin mittasuhteisiin, joita nykytilanteessa tarvittaisiin. Ryh- dyn nyt tarkastelemaan, missä suhteessa meillä olisi syytä tarkistaa salaojituksessa noudatettavia periaatteita. Tärkeimmät seikat, joihin tulen puuttumaan ovat seuraavat: PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 9 1. salaojituksessa vaadittava ojasyvyys, 2. salaojitustoiminnan liiallinen kaavamaisuus 3. maan viettosuhteitten huomioonottaminen, 4. vanhan sarkaojituksen hyväksikäyttö. Aikaisemmin katsottiin kasvien kuivatustarpeen vaativan n. 120 cm:n kuivatussyvyyttä. Viime vuosikymmenien aikana suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että jo 60—90 cm:n ojasyvyys on tässä mielessä yleensä riittävä ja erittäinkin sellaisissa olosuhteissa, jotka Suomessa vallitsevat. Salaojien syvyyttä koskevia vaatimuksiaan Keso (19, s. 5) perustelee lähinnä salaojaputkien jäätymisvaaralla. »Salaojaputkien tulee olla vähintään roudasta va- paassa syvyydessä», hän mm. mainitsee. Urpasavi- ja liejumailla hän hyväksyy 20 cm pienemmän syvyyden kuin muissa maalajeissa. Turvemaissa, kun suo on painunut ja jo viljelyksessä, on syvyysvaatimus koko maassa 120 cm. Toisena perus- teena syvyysvaatimuksille Keso on esittänyt juuritukkeumavaaran, joka hänen mukaan matalissa ojissa on suurempi kuin syvissä. Ensi kerran jouduin epäilemään näiden selviönä pitämieni syiden paikkansa- pitävyyttä opintomatkalla Saksassa kesällä 1937. M.m. prof. Janert, joka oli Sak- sasta kutsuttuna asiantuntijana, kun Englannin maatalousministeriö järjesti vuo- sina 1924—1931 kokeiluita myyräsalaojituksen mahdollisuuksien selvittämiseksi, esitti näkökohtia ja kokemusperäisiä tuloksia jopa 60 cm:n ojasyvyyden tueksi. Olen matkapäiväkirjaani merkinnyt jANERTin lausuneen mm.: »Saksassa ja Eng- lannissa on todettu edullisemmaksi ojittaa matalaan ja tiheään kuin harvaan ja syvään. Pohjavesivarat ovat siten paremmin kasvien käytettävissä ja liiat vedet maan pintakerroksista poistuvat nopeasti.» Siksi järjestin v. 1940 Maasojan vesi- taloudelliselle koekentälle Vihtiin muutamia matalia salaojia lähinnä roudan vaiku- tusten selvittämistä varten. Ojien syvyys oli putken päältä mitattuna 30—40 cm. Osa putkista kaivettiin ylös v. 1943, jolloin Niinivaara tutki niiden lujuusominai- suuksissa tapahtuneita muutoksia. Lukuunottamatta ojain päissä olleita ilman vai- kutuksen alaisia putkia ei niissä havaittu murtolujuuden heikkenemistä tai rapautu- misen merkkejä (24, s. 74—91). Eräs tien alitse johdettu oja, jossa putkien yläpinta on 40—45 cm maanpinnasta, on ollut toiminnassa nyt 10 vuotta. Kenttämestari SALMiPUROn ilmoituksen mukaan putket ovat useimpina talvina olleet routaker- roksessa. Suojailmoilla niissä on virrannut vettä ja toisinaan vesi on jäätynyt ylä- puoliseen avo-ojaan lammikoksi. Putket ovat siis olleet mahdollisimman vaikeissa olosuhteissa. Tavallisissa peltosalaojissa putket eivät joutune 80—110 cm:n syvyy- dessä 50 vuodessakaan niin usein jäätymis- ja rikkoutumisvaaralle alttiiksi kuin mainitussa kokeessa. Tässäkään kokeessa, lukuunottamatta ojan päissä olevia put- kia, ei havaittavaa huonontumista putkien lujuudessa ole tapahtunut. Sodan päätyttyä ryhdyin yhteistoiminnassa maataloushallituksen vesitekmlli- sen tutkimustoimiston kanssa etsimään mahdollisuuksia salaojituskokeiden järjes- tämiseksi ja saatiinkin perustetuksi ojasyvyyskokeilu Jokioisten kartanoon. Näissä kokeissa salaojien syvyys on 30, 60, 90 ja 120 cm. Kokeet ovat nyt olleet käynnissä 4 vuotta. Oleellisia eroja viljelyksen ja satojen kannalta ei eri ojasyvyyksillä ole PENTTI KAITERA10 esiintynyt lukuunottamatta niitä vaikeuksia, joita on ollut matalimmassa ojituksessa, kun muokkauksessa joudutaan varomaan, etteivät koneet rikkoisi putkia. Routa- tai juuritukkeumahaittoja ei ole ilmennyt. Sensijaan eri ojastoista purkautuvissa vesimäärissä on havaittavissa selviä eroja niin, että syvistä salaojista poistuu enem- män vettä kuin matalista. Jo nämä Suomessa tehdyt irralliset havainnot osoittavat, että meillä on ilmei- sesti liioiteltu roudan haittoja ja juuritukkeumavaaraa. Tämä käy sitäkin selvem- mäksi, kun tarkastelee niitä sekä tutkimusten että käytännön antamia tuloksia, mitä ulkomailla on asiasta saatu. Yhä yleisemmin on päädytty eri maissa 80—-110 cm:n ojasyvyyteen etenkin savimailla, missä huomattava osa Suomen salaojituk- sista on tehty. Tässä suhteessa kiinnostavat erikoisesti Ruotsissa tehdyt havain- not, koska ilmastolliset ja geologiset olosuhteet siellä muistuttavat Suomen oloja. Juusela (10, s. 60—68) on selostanut verraten yksityiskohtaisesti käsityksiä Ruot- sissa ja esittänyt mm.: »Ottaen lisäksi huomioon se, ettei Ruotsissa eikä Suomessa edes normaalia huomattavasti ankarampien talvien 1939—1943 jälkeen ole voitu todeta roudan vahingoittaneen salaojaputkistojen matalimpiakaan kohtia, tun- tuu Suomessa rautavaaran takia käytetyn syvän salaojituksen tarkoituksenmu- kaisuus jossakin määrin epäiltävältä.» Kaikki ne Ruotsin salaojitusasiantuntijat, joiden kanssa olen joutunut koske- tuksiin, ovat yksimielisesti pitäneet Suomessa vaadittavia ojasyvyyksiä tarpeetto- man suurina. Niinpä, kun syksyllä 1950 kävin Norrbottenin läänissä, esitettiin siellä Sunderhyssä, Luleän lähellä, likimäärin Kemin korkeudella, salaojituskoe, jossa oli 25 vuotta ollut vertailtavana 60, 90 ja 120 cm:n ojasyvyys. Mitään haittoja matalimmassakaan ojituksessa ei koko aikana ollut esiintynyt. Prof. G. Hallgren, joka on suorittanut tutkimuksia ja äskettäin kaivanut ylös putkia tästä kokeesta, kirjoittaa lähettämässään kirjeessä: »Mitään liikkumista tai siirtymistä ei yksityi- sissä putkissa esiintynyt tutkituilla ojamatkoilla. Tiettymistä esiintyi vain vähäi- sessä määrässä, kuitenkin jonkin verran enemmän syvimpään asetetuissa putkissa. Tämä voitanee kuitenkin katsoa johtuneen huonommasta työstä putkia asetettaessa (pieniä notkelmia ja siitä aiheutuneita pusseja ja lietetaskuja). Juuritukkeumia tai merkkiä siihen suuntaan ei saatettu osoittaa.» Sunderbyn koeaseman johtaja agr. Agerberg mainitsee eräässä tutkielmassaan (1, s. 245—246) »Hyvin asetetuissa salaojajohdoissa ei näytä olevan suurtakaan vaaraa rikkijäätymiseen, vaikka ne ovat siinä kerroksessa, johon routa ulottuu, missään tapauksessa ei jos maa on vastaavan läpäisevää. - Osottautui, että putket 22 vuoden kuluttua olivat täysin virheettömiä myös niin matalassa kuin 60 cm:n ojituksessa, johon saakka kuitenkin routa oh ulottunut useita kertoja kuluneina vuosina.» Myös agr. Anjou, jolla on jo usean vuosikymmenen kokemus salaojituksesta Norrbottenissa, ilmoitti, että siellä käytetystä 1 metrin ojasyvyydestä ei roudan tai juurituk- keumien vuoksi ole epäkohtia esiintynyt. Ruotsissa tehtyjä havaintoja selventääkseni lainaan vielä otteita ins. Sven HALLINin lähettämästä kirjeestä. Ins. Hallin on Ruotsin pätevimpiä salaojitus- asiantuntijoita ja on mm. ollut jäsenenä useissa valtion asettamissa komiteoissa, jotka ovat selvitelleet salaojitusta koskevia tutkimuksia tai käytännön sovellu- PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 11 luksia. Hän kirjoittaa: »Olin itse Skånessa n. v. 1920 mukana kaivamassa ylös erästä vanhaa salaojitusta, joka ei toiminut. Maalaji oli savi- moreenia, siis varsin tiivistä. Osottautui, että todenäköisesti sokerijuurikkaat, joita oli sään- nöllisesti mukana 4-vuotisessa kasvikierrossa, ai- heuttivat juuritukkeumia. Imuojat olivat pu- toussuhteiden johdosta hyvin vaihtelevassa sy- vyydessä (60—130 cm). Kaikki juuritukkeumat tavattiin suureksi yllätykseksemme syvimmällä olevissa putkissa. Tästä tein johtopäätöksen, että juuret hakivat salaojista ilman happea eikä vettä. Maatalouskoetoiminnan keskuslaitos on jär- jestänyt pyöreiden tiiliputkien rikkijäädytysko- keita, joissa eräs 0.4 m syvä putkioja tukittiin suusta ja varustettiin nousuputkella, joka sään- nöllisesti täytettiin vedellä, kunnes vesi jäätyi. Roudan lähdön yhteydessä kaivettiin putket ylös. Ne olivat silloin täysin vahingoittumattomia, mutta täynnä jäätä, jossa oli samankeskeisiä ker- roksia ja mitätön reikä keskellä. Näiden kokemusten pohjalla emme ole tässä piirissä men- neet liian syvään ojitukseen. Olen siten salaojit- tanut erään jalkapallokentän ja eräitä sotilaslen- tokenttiä vain 60 cm:n imuojasyvyydella ilman, että mitään haittoja tästä olisi havaittu.» Näin kirjoittaa Hallin. Kasvien juurten syvyyttä Suomen olosuhteissa on tutkinut Salonen (34, s. 58—69). Hänen mittaustensa perusteella olen piirtänyt kuvassa 4 esitetyt jakaan- tumiskäyrät. Aineisto kokonaisuudessaan käsittää vain 138 havaintokohtaa, mutta näiden jakaantumiskäyrien perusteella voi kuitenkin todeta, että vaikka pääosa juurista ulottuu korkeintaan 90 cm syvyyteen, niin 125 cm:n ojasyvyys ei poista juuritukkeumavaaraa oleellisesti paremmin kuin esimerkiksi 110 cm:n syvyys. Niinpä mm. apilan juuria tunkeutuu 130 cm:n syvyyteen. Kun näin pienessä aineis- tossa jo on tällaisia mittaustuloksia, osoittaa se juurien varsin usein saavuttavan tämän syvyyden. Edelleen Salonen toteaa, että viljelyskasvien juurien suurin syvyys on Suomen olosuhteissa pienempi ja juuristo esiintyy suuremmassa määrässä muokkauskerroksessa kuin on asianlaita kasvin viljelykselle edullisemmilla alueilla. Kun viimeksimainituilla alueilla, joilla myös viljellään enemmän syväjuurisia kas- veja kuin Suomessa, varsin yleinen salaojitussyvyys on 80—110 cm, havaitaan, että ratkaisevaa juuritukkeumissa ei ole se, miten yleisesti juuristo ulottuu sala- ojien syvyyteen. Salosen tutkimus valottaa myös kysymystä, miten yksityinen kasvin juuri tunkeutuu vaikeastiläpäisevän kerroksen läpi jotain rakoa myö- ten, jolloin se voi kerroksen alapuolella kehittää uudelleen voimakkaan juuriston Kuva 4. Lukuisuuskäyriä eri vilje- lyskasvien juurten suurimmasta sy- vyydestä Suomessa Salosen mittaus- ten mukaan. 1 = nurmikasvit paitsi apila, 2 = peruna, 3 = kevätvilja, 4 = ruis, 5 = apila. Ristit esittävät syysvehnän ja pienet ympyrät soke- rijuurikkaan yksityisiä havaintoja. Fig. 4. Frequency curves of the -greatest depth of the roots of different cultivated plants in Finland aecording to the mea- surements of Mr. Salonen. 1 = leys without clover, 2 = potato, 3 = oats and barley, 4 = rye, 5 = clever. The crosses are observations of winter rye and the cirles those of sugar beet. PENTTI KAITERA12 (kuva 5). Salaojia ajatellen tämä merkitsee sitä, että muutamat harvat juuret voivat hyvinkin sy- vällä aiheuttaa juuritukkeumia, jos nämä juuret löy- tävät salaojista sellaista, mitä ne erikoisesti tarvitse- vat. Edellä on viitattu siihen, että kasvit mahdolli- sesti hakevat salaojista ilmaa, jolloin niiden pyrki- mys salaojiin on syvällä suurempi kuin matalalla, missä ilman puute ei ole yhtä suuri. Toinen seikka, jota kasvit voivat salaojista etsiä, on kosteus. Nor- maalitapauksessa salaojissa ei kesällä virtaa vettä muulloin kuin runsaina sadekausina. Salaojiinhan pääsee maasta vain ns. vapaa vesi, joka liikkuu pai- novoiman ja hydrostaattisen paineen vaikutuksesta. Siinä vaiheessa, kun maassa tapahtuu vapaan veden liikettä, maa on siinä määrin kosteaa, että kasveilla ei ole tarvetta etsiä vettä salaojista, sillä kasvien juurten imupaine kykenee irroittamaan maasta vielä sellaisenkin sidotun veden, joka on kiinnittynyt maa- hiukkasten ympärille 15-—25 ilmakehän paineella (23 s. 110). Toisenlaiset ovat olosuhteet sellaisessa tapauksessa, jolloin salaoja tulee lähteellisestä koh- dasta ja siinä virtaa kuivanakin aikana vettä. Täl- laisissa tapauksissa voi salaojia ympäröivä kosteus olla omiaan houkuttelemaan juuria putkistoon. Mutta on kyseenalaista voidaanko tätä vastustaa niillä salaojan syvyyksillä, joita Suomessa käyte- tään, ja missään tapauksessa tällaiset erikoistapa- ukset eivät ole oikea peruste vaatia kaikkia ojia tehtäväksi tähän syvyyteen. Lähteellisistä kohdista on muussakin suhteessa usein aihetta johtaa salaoja erilli- senä valtaojaan (kuva 6). Edelläolevalla ei ole haluttu väittää, etteikö jäätymis- ja juuritukkeumavaaraa ole salaojissa lainkaan otettava huomioon. On vain pyritty osoittamaan, että näi- den torjunnassa on noudatettava toisia linjoja kuin ne, mitä Suomessa on käytetty. Niinpä esimerkiksi ojasyvyyskysymyksessä lienee aiheellista kiinnittää huomiota maalajin vaikutukseen ottaen oppia niistä kokemuksista, joita muissa maissa tässä suhteessa on saatu. On huomautettu, että ojasyvyyksien pienentäminen aiheuttaa ojavälinkin pienentämisen. Toisaalta on myös esitetty käsityksiä, että meillä mahdollisesti voitaisiin käyttää nykyistä suurempiakin ojaetäisyyksiä. Tätä tukevat mm. eräät Ruotsissa saadut koetulokset (7). Edelläolevan perusteella on Suomessa ilmeisesti edullisempaa pienentää ojasyvyyttä kuin suurentaa ojaetäisyyttä. Tätä puoltavat vielä muutkin seikat. Jo Etelä-Suomessa nykyinen ojasyvyys aiheuttaa usein huo- mattavan valtaojien syventämisen. On myös runsaasti tapauksia, Kuva 5. Ensimmäisen vuoden pu- na-apila. Kuvassa on 20 ja 35 cm:n välillä vähän juuria ortstei- nin takia, ja tässä kerroksessa ole- via reikiä myöten on muutamia juuria tunkeutunut läpi muodos- taen alla olevassa pehmeässä maas- sa uusia juuria. Viivojen väli ris- tikossa on 10 cm. Fig. 5. First year red clover in au- tumn. Between 20 and 35 cm the roots are scarce because of hardplan and along the furrows in this layer single roots have dug their way to the lower soft layer and formed new roots there (Salonen). The lines of the screen are 10 cm apart. kun kustannusten säästämiseksi koetetaan vält- tää valtaojan syventämistä, että laskuaukot ovat ojan pohjassa ja ojan liettyessä vaativat aivan erikoista huolenpitoa. Pohjois-Suomen tasankoalueilla nykyiset ojasyvyysvaatimukset tekevät yleisen salaojitustoiminnan suorastaan mahdottomaksi, sillä siellä jouduttaisiin niin kauas ulottuviin valtaojien perkauksiin, ettei pienten alueiden salaojittaminen sellaisia kus- tannuksia kestä. Sitäpaitsi on huomattava, että Pohjois-Suomessa esiintyy runsaasti sel- laisia maalajeja, joissa valtaojien syventämi- nen jo 2 m:iin saakka ja erikoisesti siitä ylös- päin tuottaa ojien sortumisen ja juoksemisen johdosta erittäin suuria vaikeuksia. Tiiliput- kiojituksessa täytyy valtaojien olla vähintään 60 cm imuojien pohjaa syvemmällä, jos maa on tasaista ja on kuivatettava alue, joka on hiu- kankin etäämmällä valtaojasta. Kun imuojien syvyysvaatimus on 145 cm, tullaan täten yli 2 m syviin valtaojiin. Myöskin siinä suhteessa syvistä salaojista on haittaa, että vesistöjen ranta-alueilla maa- talouden ja vesivoimatalouden etuvastakohdat jyrkkenevät. Kun ve- sivoimatalouden kannalta pyritään säännöste- lemään veden juoksutusta ja siinä mielessä halutaan korottaa vedenpintaa varas- toaltaassa, asettavat salaojituksen vaatimukset suuria rajoituksia tälle korotta- miselle. Tällaisia alueita Suomessa on runsaasti. Maataloustieteellisen Seuran kokouksessa 1. 12. 1950 näistä kysymyksistä kes- kusteltaessa Keso mainitsi syvien salaojien puolustukseksi myös sen, että matalassa salaojituksessa Rothamstedin kokeiden mukaan typpihäviöt ovat vuodessa n. 15kg/ha suuremmat kuin syvässä salaojituksessa. Mainittujen kokeiden mukaan (30, s. 39) on 38 vuoden keskiarvona poistunut typpeä nitraattina eri syvistä sala- ojista seuraavat määrät: Salaojan syvyys Poistuneen nitraattitypen määrä 51 cm 34.5 kg/ha vuodessa 102 » 29.6 » » 153 » 33.7 » » Tuloksista havaitaan, että tämäkään peruste ei tue ylisyvien salaojien käyttöä tavallisessa peltoviljelyksessä. Kuva 6. Kesoü esittämä malliesimerk- ki lähteellisen kohdaa kuivattamisesta (18, s. 133) voidaan ratkaista myös si- ten, että lähdealueen kokooja sijoitetaan nykyisen kokoojan oikealla puolella ole- vaan sarkaojaan, jolloin vältytään läh- dealueelta virtaavan veden haitoista yh- teisessä kokoojassa. Tämä ratkaisu ei pidennä alkuperäisiä ojamääriä. Fig. 6. The model example {presented by Dr. Keso) of the under draining of the part of the soil containing springs (18, page 133) can be solved in such a way that the main of the spring-area is placed in the plot- trench to the right of the main, in which case the water flowing from the spring area does not cause any inconceniences in the main. This solution does not increase the lenght of the original drains. 13PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 14 PENTTI KAITERA Edellä on kosketeltu vaikkakaan ei tyhjentävästi niin kuitenkin tässä yhtey- dessä ehkä liiankin pitkälti ojasyvyyskysymystä. Tämä on tapahtunut siitä syystä, että jos muutoin halutaan pitää kiinni niistä periaatteista, joita nyt salaojituksessa noudatetaan, niin helpoimmin saadaan kustannukset alenemaan ja salaojitukseen liittyvä ihmistyö vähenemään pienentämällä ojasyvyysvaatimuksia. Tämä lisää sala- ojitusmahdollisuuksia etenkin sen vuoksi, että vältytään tehtyjen valtaojien tar- peettomalta syventämiseltä. Mutta tällä linjalla ei kuitenkaan voida päästä sellaisiin helpotuksiin, että niillä olisi ratkaiseva vaikutus salaojitustoiminnalle. Siksi on syytä tarkastella myös muita suunnitteluperusteita. Salaojituksen eräänä perusvaatimuksena on pidetty ojien pitkää kesto- aikaa. Ojituksen täytyy pysyä toimintakykyisenä vuosikymmeniä. Eräänä aika- määränä on mainittu 50 vuotta. Tämä vaatimus johtuu lähinnä kahdesta seikasta. Ensinnäkin, kun salaojitus on kallista, vain pitkä kestoaika tekee ojituksen kan- nattavaksi. Toiseksi, kun vuosittain salaojitettava määrä on kovin pieni, tulisivat vanhat salaojitukset toimintakyvyttömiksi jopaljon ennen kuin likimainkaan kaikki salaojitettavat maat ehditään ojittaa. Mutta toisaalta on huomattava, että tämä periaate tulee toiseen valoon, jos käytetään halpaa ja nopeasti tehtävää kuivatus- menetelmää. Niinpä salaojituksen yhteydessä käytettävät vesivaot uusitaan avo- viljelyksessä joka vuosi. Kysymyksen selventämiseksi esitetään seuraavassa eräs laskelma: Oletetaan että salaojituskustannusten ollessa 100 voidaan toteuttaa ojitus, jonka kestoaika on 50 vuotta. Kysytään, onko edullisempaa salaojittaa näin vaiko menetelmällä, jonka kustannukset ovat 50, mutta kestoaika vain 25 vuotta, jolloin ojitus uusitaan kokonaisuudessaan. Voidaanpa ajatella vielä menetelmää, jonka kustannus on 20, mutta kestoaika 10 vuotta. Näiden menetelmien edullisuus riip- puu mm. korkokannasta sekä pääomien saantimahdollisuuksista. Saamme seuraa- van vertailun kokonaiskustannuksista 50 vuoden päätyttyä, kun edellytetään, että lyhytaikainen salaojitus uusitaan samoilla kustannuksilla kuin ensi kerralla sitten, kun se on vanhentunut: Taulukko 3. Suhteelliset kokonaiskustannukset kestoajan lopussa erilaisia salaojitustapoja käytettäessä Perus- Kestoaika Peruskustannukset ja niiden korko 50 vuoden kuluttua, kustannukset vuotta kun korkokanta on 2% 4% 6% 8% 100 50 269 711 1842 4688 50 25 217 485 1130 2680 20 10 190 375 795 1720 Suhteelliset arvot, kun ylärivi on 100 100 50 100 100 100 100 50 25 81 68 61 57 20 10 71 53 41 37 Havaitaan, että mitä korkeampi korkokanta on, sitä edullisempi on ojittaa sellaisella menetelmällä, jossa pääomantarve on pieni. On tekijöitä, jotka jossain määrin pienentävät näitä etuja, mm. se, että lyhytaikaisessa salaojituksessa ojien tukkeutumisesta aiheutuvat satovahingot ovat suurempia. Näiden osuus ei kuiten- kaan lisäänny siinä suhteessa kuin suhteelliset perustamiskustannukset alenevat. PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 15 Ne voidaan myös saada jotenkin merkityksettö- miksi tarkkailemalla huolellisesti ojituksen kun- toa. Edelläoleva osoittaa, että Suomessa, missä on poikkeuksellisen korkea korkokanta ja puute pääomista, voi olla edullista käyttää kokonaan toista salaojitusmenetelmää kuin esimerkiksi Yh- dysvalloissa taikka Ruotsissa, missä korko on 4—7 % alhaisempi kuin Suomessa. Edelleen se tukee käsitystä, että Suomessa on aihetta tinkiä salaojituksen syvyysvaatimuksista sitäkin suu- remmalla syyllä, kun Ruotsissa on tälle tielle lähdetty. Yhdistelmä tekee myös ymmärrettäväksi kaikki ne pyrkimykset, mitä eri maissa, myös halpakorkoisissa ja pääomarikkaissa, on ollut halvan salaojitusmenetelmän kehittämiseksi kes- toajan kustannuksella. Niinpä myyräojitukseen on viime aikoina ruvettu monissa maissa kiin- nittämään entistä suurempaa huomiota. Samoin esitetään oppikirjoissa muissa maissa myös hal- pojen salaojitusmenetelmien käyttöä. Keso (18, s. 7) antaa niille vain salaojitushistoriallisen arvon. Maatalouden yleisillä kannattavuusedellytyk- sillä ja tuotannon voimaperäisyydellä on myös vaikutusta salaojitusmenetelmään. Suomen olo- suhteissa nämäkin tekijät asettavat halvat mene- telmät etusijalle suuremmassa määrässä kuin useimmissa Euroopan maissa. Tämä on myös syynä siihen, että nykyistä sa- laojitusmenetelmää on voitu toteuttaa vain rintapitäjissä ja vauraimmilla maa- tiloilla. Seikka, joka myös puoltaa halvan ojituksen kehittämistä, on se, että Suomessa on suhteellisesti suurempi osa pelloista salaojituksen tarpeessa kuin muualla. Voi- daan arvioida, että Suomessa pitäisi vielä salaojittaa n. 80 % peltoalasta. Ruot- sissa vastaava luku on n. 40 % ja Tanskassa vain 12 %. Suhteellinen pääoman tarve Suomessa on samaa menetelmää käytettäessä siis kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna ja Tanskaan verrattuna 7 kertainen. Paitsi koko maan peltoalan salaojitusta ajatellen on myös yksityisen tilan pel- tojen salaojitusta suunniteltaessa näillä näkökohdilla merkitystä. Jos maanvil- jelijällä on vapaita pääomia, joille hänen ei tarvitse laskea samaa korkoa kuin laina- pääomien varassa toimivan maanviljelijän, hän voi inflatiovarmana sijoituksena toteuttaa pitkäaikaisen mutta kalliin salaojituksen. Samoin maanviljelijä, jonka pelloista jo pääosa on salaojissa, voi edelleen jatkaa kallista menetelmää toisinedel- lytyksin kuin maanviljelijä, joka vasta on salaojituksessa alussa. Tämä osoittaa, että salaojitusmenetelmää valittaessa ei ole oltava kaavamaisia ja rajoituttava vain yhteen menetelmään, vaan ratkaistava se vallitsevien olosuhteiden perusteella. Kuva 7. Maan kosteussuhteiden vaih- telut avo- ja salaojitetulla maalla Backaksessa JuusELAn mittausten mukaan. 1 = salaojitettu pelto, 2 = avo-ojitettu pelto. Fig. 7. The variations of humidity in ditched and drained soils at Backas, ac cording to the measurements of Mr. Juusela. 1. = The field with tiledra- ins} 2. = The field with open trenches. 16 PENTTI KAITERA Tämän lisäksi monet muut seikat osoittavat yhden ainoan systeemin suosimi- sen epätarkoituksenmukaiseksi. Jos tarkastelemme sitä tarkoitusta, mitä varten salaojitus suoritetaan, niin toteamme, että se voidaan saavuttaa hyvin monella eri tavalla. Liiallista kosteutta esiintyy vain suhteellisen lyhyinä ajankohtina keväällä ja syksyllä sekä poikkeuksellisina sadekausina toisinaan kesälläkin. Tämä ilmenee kuvasta 7, jossa on eräitä tietoja Juuselaii (9, s. 51, 89, 190—195) suorit- tamista tutkimuksista salaojitetun ja avo-ojitetun pellon kosteusoloista aitosavi- maalla Backaksessa 1940—1941. Kevätkesän runsaan haihtumisen johdosta pohja- vesi painuu tavallisesti myös salaojitetuilla mailla ojan pohjan alapuolelle. Sen- jälkeen kun liiallinen kosteus on keväällä maasta poistunut, ojat ovat itse asiassa tarpeettomia useita kuukausia. Paitsi salaojien kautta poistuu vesiä myös pinta- virtauksena, mikä erikoisesti avo-ojitetuilla pelloilla ja mäkimaastossa on merkit- tävää. Tämän lisäksi vesiä varastoituu maassa olevaan huokoistilaan. Kuvasta 7 ilmenee veden varastoitumistilan määrä maassa eri aikoina vuodesta. Sen mukaan ei siinä ole mainittavaa eroa salaojitetun ja avo-ojitetun maan välillä tällaisessa jäykässä savessa esimerkiksi kevätvaiheessa, jolloin tasaisella maalla salaojituksen pitäisi vaikuttaa erikoisen edullisesti. Avo-ojitetulla pellolla pintavirtaus on tehok- kaampaa kuin salaojitetulla pellolla, missä myös pintavirtausta pyritään edistä- mään vesivaoilla. Avo- ja salaojia myöten pääsevät virtaamaan vain vapaat vedet. Ennenkuin pellot ovat muokkauskunnossa keväällä täytyy huomattava määrä sidottuja vesiä poistua haihtumalla. Liian kosteuden poistuminen ja optimikos- teuden saavuttaminen tapahtuu siten usealla eri tavalla osa vesiä poistuu pinta- virtauksena, osa pohjavesinä, osa haihtumalla jne. On yhdentekevää, millä näistä tavoista liika vesi poistuu, jokaisen osatekijän suureneminen edistää maan kuivu- mista. Tämä seikka, että liian kosteuden poistuminen voi tapahtua kovin erilaisia tekijöitä muuttamalla, selittää myös sen, että niinkin toisistaan eroavat kuivatus- muodot kuin avo-ojitus ja salaojitus ovat vaikutuksiltaan hyvin samanlaisia. Tämä ilmenee kuvasta 7. Ne erot, mitä siinä esimerkiksi veden varastoitumistilan suhteen on havaittavissa, ovat melko vähäisiä. Niinpä myös syyssateiden aikana on avo- ojituksen pintavirtausta edistävä vaikutus kuvan mukaan ollut ainakin yhtä teho- kas kuin salaojituksen pohjavesien poistumista edistävä kuivatus. Tästä erilaisten kuivatustapojen käyttömahdollisuudesta on esimerkkejä myös salaojituksen historiassa (29, s. 228—229). Siinä esiintyy useita yksityisiä nimiä varsinkin salaojituksen alkuaikoina, sellaisia kuin Elkington, Smith, Parkes ym., jotka esittivät oleellisesti toisistaan poikkeavia kuivatustapoja. Nämä liene- vät olleen henkilöitä, jotka korostamalla omaa menetelmäänsä saivat kannatusta. Mutta heidän kuoltuaan menetelmät syrjäytyivät toisten tieltä jättäen ehkä jonkin ajatuksen itämään. Tämä oli mahdollista, koska kuivatus ratkaistiin jossain muualla yhtä hyvin toisellakin tavoin. Mäkimaastossa pintavirtauksen merkitys lisääntyy. Siitä syystä nimenomaan mäkien yläosassa maahan painuvien vesien määrä jää vähäiseksi, ja siellä pohjavesi painuu Suomessakin usein niin alas, että ojituksella ei siihen enää ole sanottavaa vaikutusta. Sensijaan rinteen juuressa, missä putous heikkenee ja mihin pintavirtauksen samoinkuin pohjavesien virtauksenkin vaikutuksesta tulee myös rinteen vesiä, kuivatustarve on suuri. Lähteellisyys esiintyy tavallisesti juuri tällaisissa koh- dissa, ja niissä salaojien toiminta on erikoisen tehokasta, kun ne kat- kaisevat paineellisen pohjaveden virtaussuunnat. Suomen olosuh- teissa näyttää maanpinnan kal- tevuus olevan tekijä, joka kuiva- tustoiminnassa olisi myös otettava huomioon, sillä kevätvaihe on kui- vatuksen kannalta tärkein, ja sil- loin tasaisilla alueilla lumipeite pidättää vesien valumista aina su- lamiskauden loppuun. Sensijaan mäkimaastossa sulamisvesien valu- mista maan pinnassakin tapahtuu jo hyvin aikaisessa vaiheessa su- lamiskaudella. Tämän lisäksi lu- men kevätsulamisen aikana va- pautuvat vesimäärät ovat myös suurimmassa osassa maata ne, jot- ka määräävät esimerkiksi salaoja- johtojen suuruuden. Tämä ilmenee kuvasta 8, johon on merkitty eri pitkinä ai- koina lumen sulamisessa ja vesisateissa alueelle tulevat vesimäärät siinä vaiheessa, jolloin ne ovat suurimmillaan. Aineisto on maataloushallituksen vesistötutkimuk- sissa koottu (16, s. 95) ja edustaa ajanjakson 1934—1948 keskitilannetta. Vesi- sateiden intensiteetti on koko maassa likimäärin sama. Lumen sulamisessa va- pautuvat vesimäärät sensijaan vaihtelevat lumipeitteeseen varastoutuneista vesi- määristä riippuen varsin huomattavasti. Vuonna 1945 esitin (14, s. 20), että salaojien mitoituksessa olisi suuremmassa määrässä otettava huomioon lumen sulamisessa vapautuvien vesimäärien erot maamme eri osissa kuin mitä on tehty. Juusela on yhtynyt tähän ajatukseen (11, s. 2). Ryhtymättä tässä yhtey- dessä tarkemmin syventymään näihin salaojien mitoitusperusteisiin, todettakoon vain, että mäkimaastossa pintavirtaus pienentää salaojissa virtaavia vesimääriä, ja että nimenomaan lumirikkaiden seutujen tasaisilla alueilla kuivatustarve ke- väällä on erikoisen suuri. Nämä seudut ovat myös siinä osassa maata, missä muokkauskausi on keväällä lyhyt ja missä hallavaarankin takia on tärkeä, että keväällä voidaan kylvöt suorittaa riittävän aikaisin. Maan viettosuhteiden huomioonottaminen on Suomessa salaojitussuunnitel- missa laiminlyöty. Kun tarkastelee suomalaisia salaojitussuunnitelmia, niin toteaa, että imuojaetäisyys vaihtelee pääasiassa vain maalajin mukaan (vert. kuva 2 ja taulukko 1). Toisinaan on kylläkin havaittavissa vähäistä ojaetäisyyden suurene- mista, kun putoussuhteet ovat jyrkät. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tähän seikkaan 9 Kuva 8. Suurin sademäärä 1,5, 10, 15 ja 30 vrk:n ai- kana keskimäärin vuosina 1934—1948 koko maassa (1) ja suurimmat lumen sulamisessa vapautuneet vesimää- rät vuosittain keskimäärin vastaavana aikana (2) = Lounais-Suomessa, (3) = Keski-Suomessa ja (4) = Poh- jois-Suomessa. Suorat viivat osoittavat tasaista pur- kautumista I—2 l/s. ha. Fig. 8. Average maximum (1) rainfall during 1,5, 10, 15 and 30 days 1934— 1948 in the whole country and the quantities of water released during the same days in the melting season in different regions of the country, (2) = South-West Finland, (3) = Central Finland, (4) = North Finland. 17PELTOJEN SALAOJITUKSESTA kiinnitetään erikoista huo- miota (15, s. 69). Tämä il- menee myös kuvasta 9. Sel- laisessakin maalajissa, missä tasaisella kohdalla tarvitaan 15—20 m:n ojaetäisyyttä, jä- tetään rinnekohdat salaojit- tamatta ja ojitetaan vain sekä rinteen yläpuolella että alapuolella olevat kuivatusta vaativat kohdat. Keskustel- lessani Denverissä, v. 1948 Bureau of Reclamationm sa- laojitusasiantuntijan kanssa siellä käytetyistä suunnittelu- perusteista hän korosti eri- koisesti maan viettosuhteiden merkitystä kustannuksia hal- ventavana tekijänä. Hän mainitsi mm., että kun rin- nemailla voi esiintyä maa- lajivaihteluista johtuen pai- neellista pohjavettä, mene- tellään tällaisissa tapauksissa usein siten, että järjestetään parin vuoden aikana ennen ojitusta pohjavesihavaintoja ja tarkkaillaan pohjavesisuhteita erityisesti poikkeuksellisen kosteina aikoina. Tällä tavalla säästetään kustannuksia. Se, että mäkisyyden merkitys myös Suomen olosuhteissa on kuivatuksen kannalta tärkeä, ilmenee mm. ojattomien peltojen viettosuhteista sekä matalista avo-ojista rinnemailla. Kuvassa 10 on esitetty maataloushallituksen vesiteknillisten tutkimus- ten yhteydessä suorittamieni havaintojen keskitulokset (13, s. 106). Havaitaan, että ojattomien peltojen vietto on keskimäärin 4.5 metriä sadalle. Ojattomia pel- toja ei ole vain Sisä-Suomen moreenimailla, joiden viljelysmahdollisuus ilman ojia osaltaan johtuu maaperän läpäisevyydestä, vaan mainitussa tutkimuksessa ojat- tornista pelloista oli savi-, hiesu ja hietamaita n. 25 %. Ojan syvyyden pienene- minen 0.3 metriksi, kun maanpinnan kaltevuus kasvaa 3 %:ksi osoittaa, että rinne- peltojen viljeleminen on Suomessa mahdollista pelkästään pintavirtausta edistä- villä toimenpiteillä, sillä mainitunsyvyiset ojat eivät ole muuta kuin muokkaus- kerroksen läpi ulottuvia vesivakoja. Agr. M. Pohjonen onkin viime aikoina ruven- nut kiinnittämään huomiota Keski-Suomen rinnepeltojen viljelemiseen ilman sarka- ojia suuremmassa määrässä kuin tähän asti. Hän on mm. suorittanut tutkimuk- sia Uuraisten kunnasta, jossa on peltoja 2500 hehtaaria. Hänen ilmoituksensa Kuva 9. Salaojitussuunnitelma Yhdysvalloista Minnesotasta. Katkoviivat osoittavat maanpinnan korkeuden jalkoina. Huo- maa, että rinteet on jätetty ojittamatta ja ojat sijoitettu vain notkonteisiin sekä tasaisille kohdille. Fig. 9. Draining project from Minnesota in the United States. The contourlines indicate the height of the ground level in feet. Observe how the slopes have been left unditched and the ditches are placed only in dells and in the even parts. 18 PENTTI KAITERA mukaan näistä on 3/4 enemmän tai vähem- män kumpuilevia tai viettäviä. Kivennäis- pelloista on kaikkiaan n. 60 % sarkaojatto- mia. Tiedustelujen mukaan 85 % viljelijöistä on ilmoittanut, ettei sarkaojattomuudesta ole ollut mitään haittaa viljelystoimenpiteille. Näiden peltojen keskimääräinen viettävyys on ollut 3.5 % vaihdellen 0.5—8.0 %. Myöskään ei salaojitusten suunnittelussa ole osattu käyttää hyväksi jo olemassa ole- vaa sarkaojitusta. Sarkaojitusta Keso pitää suorastaan haitallisena. Hän on useassa yhteydessä suositellut uudisraivauksiin liitty- vää salaojittamista, myöskin turvemailla. Hän mainitsee mm. (20, s. 4): »Kuivatuksen teho on myöskin heti alusta alkaen parempi, jos raivaukset salaojitetaan suoraan, kuin jos ne ensinnä sarkaojitetaan. Sarkaojien sei- nämäin tiivistymisen ja ojain kohtain kuo- panteellisuuden vuoksi vaikeutuu sarkaojituksen jälkeinen salaojitus nim. huo- mattavasti. Myöskin muokkauskerroksen multavuus säilyy tasaisempana sala- ojitettaessa uudisviljelykset heti niiden raivauksen yhteydessä.» Nuuttila (25, s. 476-—477) on savimaiden salaojituksesta esittänyt, että. sarka- ojiin olisi ajettava soraa, n. 4 m 3 100 metriä kohden, jolloin voitaisiin nykyisillä periaatteilla tehdystä salaojitussuunnitelmasta »joka toinen imuoja jättää teke- mättä». Eräissä tapauksissa, milloin soraa on helposti saatavissa, voitaisiin Nuut- tilan mukaan käyttää leveämpääkin imuojaväliä, esim. 45—50 m. Jos tämän lisäksi imuojasyvyys pienennettäisiin 90—100 cm:iin, voitaisiin salaojituskustannuksiaalen- taa »keskimäärin kolmanneksella nykyisistä kustannuksista». Tämä, että vanhoja sarkaojia hyväksikäyttämällä voidaan järjestelmällisesti harventaa imuojien väliä, on tärkeimpiä uusia näkökohtia salaojituksessa, mitä meillä on pitkiin aikoihin esitetty. Tämä ajatus on yhdenmukainen niiden pyrkimysten kanssa, joita jo parin- kymmenen vuoden aikana on ollut Keski-Euroopassa myyräojituksen hyväksi- käyttöä kehitettäessä. Myyräojituksen mahdollisuudet näyttävät olevan parhaat yhdessä tiiliputkiojituksen kanssa siten, että poikittaissuunnassa tiiliputkiojia vas- taan ajetaan myyräreikiä, jolloin tiiliputkiojien etäisyyttä voidaan lisätä. Samalla tällainen ojitus edistää pintavesien pääsyä salaojiin vaikeasti läpäisevissä maa- lajeissa. Mm. Ruotsissa on viime vuosina ryhdytty kokeilemaan tällaisilla ojituk- silla (8, s. 200—205). Parin vuoden ajan olen suorittanut tutkimuksia, mitä mahdollisuuksia Suomessa on saada salaojitus nykyistä halvemmaksi ja nopeammin levenemään. Näissä tutkimuksissa on tullut ensimmäisenä esille ajatus käyttää mahdollisimman suuressa määrässä hyväksi vanhoja avo-ojia. Sarkaojituksessahan on tehtynä valmista työtä, jonka arvo on huomattava. Lisäksi sarkaojitus ja sarkojen kuperuus aikaansaavat Kuva 10. Ojan syvyyden riippuvaisuus maanpinnan kalvetuudesta Suomessa. Fig. 10. Dependability of the depht of the trench on the declivity in Finland. 19PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 20 PENTTI KAITERA sen, että vaikka salaojituksen yhteydessä avo-ojat ajetaan umpeen, niistä muo- dostuu vesien kokoontumispaikkoja, sillä vajovesien virtaussuuntaa vanhan jankon viettosuunnassa ei pinnan tasoittaminen useinkaan kykene muuttamaan. Myös on kokemus osoittanut, että uudisraivauksessa on avo-ojitus Suomessa luontainen ojitusmuoto. Tutkimuksissani olen täten kiinnittänyt erikoista huomiota halpojen salaojien tekemiseen vanhojen sarkaojien paikalle. Tällöin on otettu erittelyn koh- teeksi ne erilaiset menetelmät, joita aikojen kuluessa salaojituksessa on käytetty. Seuraavassa selostan kahta menetelmää, joita olen yhdessä assistenttini dipl.ins. A. Maasillan kanssa kokeillut, ja jotka on nyt kehitetty niin pitkälle kuin puut- teellisin varoin ja välinein on ollut mahdollista. Jatkotutkimukset edellyttävät valtion tukea jakentällä suoritettavia koesalaojituksia erilaisissa olosuhteissa. Perus- lähtökohtana niissä on, että pellolla on kunnolliset valta- ja reunaojat. Ensimmäinen menetelmä on varsin lähellä edellä selostettua Nuuttilaii esittämää. Nuuttila toteaa kuitenkin, että alueilla, joiden avo-ojitus on rap- piolla, ei sarkaojien täyttämistä soralla voida käyttää ilman ehkä suu- riakin lisäkustannuksia. Kun avo-ojitukset ovat maassamme yleensä melko huo- nossa kunnossa, pienentää tämä seikka niitä kustannussäästöjä, mitä Nuuttilan menetelmällä olisi saavutettavissa. Lisäksi on huomattava, että muutamatkin hienojakoista maata sisältävät lapiolliset soran seassa muodostavat soraojassa padon, joka ratkaisevasti heikentää soraojan vedenjohtokykyä. Soran epätasaiseen kokoo- mukseen maanviljelijät, jotka soratäytteen tulisivat tekemään, tuskin kiinnittävät tarpeellista huomiota, joten menetelmä sellaisenaan tulisi aiheuttamaan epävar- muutta ja epätasaisuutta salaojitusten toiminnassa. Edelläesitetyt epäkohdat pois- tuvat, jos sora seulotaan ja käytetään täsmälleen määrättyjä raekokomuksia sekä tehdään avo-ojan -pohjaan erikoinen, 30—40 cm syvä ura soratäytettä varten. Samalla ojan syvyys suurenee 70—100 cm:ksi eli kuivatuksen kannalta optimiin. Seulotun soran vedenläpäisykyky on oleellisesti parempi kuin seulomattoman, jossa pie- nimmät raesuuruudet ovat tässä suhteessa määrääviä. Lisäksi seulotun soran vedenläpäisykyky on täsmälleen määriteltävissä, joten voidaan luoda tarkat laskelma- perusteet siitä, miten karkeaa soraa ja miten suuria määriä on käytettävä, kun putous- suhteet ja poisjohdettavat vesimäärät tunnetaan. Tällöin voidaan soraojan veden- johtokyky saada niin suureksi, että varsinaisten tiiliputkisalaojien etäisyyttä voidaan suurentaa siitä, mitä Nuuttila on esittänyt. Seulottua soraa käytettäessä voidaan ottaa huomioon mäkisyyden tarjoamat mahdollisuudet sellaisissakin tapauksissa, jolloin pituussuuntaisten sarkaojien putous on yläpäässä suurempi kuin alapäässä, ilman että alapäässä tulee lietty misvaaraa. Tällöin ojien yläpäissä on käytettävä hienorakeisempaa soraa kuin alapäissä. Siten vähennetään lietteen kulkeutumista ylhäältä sekä estetään virtausnopeuden pieneneminen alaspäin mentäessä. Näin mene- tellen voidaan päästä yleensä 50—100 metrin ojaetäisyyksiin tiiliputkiojissa. Jos sopivaa soraa ei ole saatavissa, voidaan käyttää pienkivisepeliä ja sen valmistuk- sessa syntyvää soraa, joiden vedenläpäisykyky on suurempi kuin vastaavaa rae- suuruutta olevan luonnonsoran. Selvittääkseni tällaisten ojien vedenläpäisykykyä ja soran tarvetta tehtiin seuraavanlainen koe. Vanhan sarkaojan pohjaan kaivettiin aitosavimaahan Some- rolla n. 30 cm syvä ja 10 cm leveä ura, jonka pohjaan luotiin 15 cm vahvuudelta 10—30 mm:n sepeliä. Ojan putous oli 60 m:n matkalla 3.7 % ja siitä edelleen 30 m:n matkalla 5.8 %. Ojan päähän johdettiin vesijohdosta vettä 0.33 l/s. Tämä vesi hävisi sepelikerrokseen ja jonkin ajan kuluttua rupesi ojan alapäästä tulemaan avo-ojan pohjan koko leveydeltään täyttävä vesivirta (kuvat 11 ja 12). Kun kai- vettiin sepelikerrokseen kuoppia, voitiin mitata vedenpinnan putous ja sitten määritellä vallitsevat virtausolosuhteet. Kokeessa käytetty vesimäärä vastaa n. 300 m pitkän sarkaojan maksimivesimäärää niiden perusteiden mukaan, joita Suomen Salaojitusyhdistyksessä käytetään. Kokeessa saatu sepelin vedenläpäisykyky vastaa likimäärin sitä vedenläpäisy- kykyä, minkä Wäre (36, s. 511) on laboratoriokokeissa saanut vastaaville raesuu- ruuksille. Kuvassa 13 on Wäreen saamat vedennopeudet seulotulle soralle, ja siihen on merkitty risteillä edellämainitussa kokeessa saadut pisteet. Kuvasta voidaan todeta, miten suurella säännönmukaisuudella soran vedenläpäisykyky on riippuvainen raesuuruudesta. Ennenkuin jatketaan näiden tulosten sovellutusta tarkastellaan hieman kysy- mystä sora- ja kivisalaojista. Niitähän on käytetty jo roomalaisajalla, ja vielä nytkin niitä käytetään melko runsaasti. Esimerkiksi Ruotsissa on Hallgrenui (6, s. 14) mukaan kivisalaojia n. 14 % kaikista salaojituksista, ja Suomessa sisä- Kuva 11. Koe sepelin vedenjohtokyvystä. Pienkivise- pelillä (raesuuruus 10—30 mm) täytettyyn uraan johde- taan vettä n. 0.33 l/s. Vesi häviää 15 cm vahvaan ja 10 cm leveään sepelikerrokseen, jonka pituussuuntainen viet- to on 3.7 %. Fig. 11. Test concerning the conductivity of macadam. Into a channel filled with small stone macadam {grain size 10— 30 mm) is conducted about 0,33 Ijs. water. The water vanishes into the macadam layer, the thickness of which is 15 cm and the breadth 10 cm. Slope lenthways 3,7 %. Kuva 12. Sama koe kuin kuvassa 11. Noin 90 m:n päässä, ojan alapäässä tulee sepelikerroksesta leveä vesivirta. Fig. 12. Same test as in picture No. 11. At a distance of about 90 m, in the lower end of the macadam drain, a broad stream of water is flowing from the macadam layer. 21PELTO Jen;SALAO JITUKSESTA maassa on moreenipelloilla haudattu kiviä maahan salaojiksi. Näin tehdyt salaojat ovat kuitenkin huolimatto- masta valmistuksesta johtuen usein olleet suhteellisen lyhytikäisiä syystä, että ojat ovat liettyneet alapäistään tukkoon. Jonkinlaisena suuntaa anta- vana lukuna voitaneen kestoaikaan nähden mainita tällaisissa ojissa 20—40 vuotta. Kun kivisalaojien teko on suoritettu huolellisesti ja kiinnitetty huomiota mm. kivien sopivaan kokoon ja kivitäytteen suojaamiseen liettymis- tä vastaan asettamalla sivuille ja pääl- le sammalia, niiden kestävyysaika on ollut samaa kertalukua kuin tiiliput- kiojien. Rauste (29, s. 243) mainitsee, että huolellisesti tehdyt kivisalaojat toimivat täysin tyydyttävästi 50—60 vuotta. Keso (17, s. 48, 51) on kivi- salaojista esittänyt, että kun ne ovat huolellisesti tehtyjä, kestävät ne 40—60 vuotta, mutta tämän ojituksen tavat- toman kalleuden vuoksi ne saattavat tulla kysymykseen vain puutarhasala- ojituksessa ja milloin on kysymyksessä pellon perkaaminen kivistä. Myöhem- min (18, s. 99) Keso esittää, että niissä on melko suuri tukkeumisen vaara, sillä näissä ojaan pannut kivet eivät tarjoa tukea seinämämaan sisäänmurenemi- sen estämiseksi ja vesi pääsee kulkemaan pohjalla maan yhteydessä ja syövyttä- mään sitä. Kivisalaojien kalleus johtuu lähinnä kahdesta seikasta. Kun kivitäytteen poikkileikkaus on ollut vähintään 20x25—30x35 cm, on tämä vaatinut jo ojaa kaivettaessa runsaasti työtä etenkin, jos ojat on tehty poikittaissuuntaan ja jä- tetty vanhat avo-ojat huomioonottamatta sekä jos ojat on tehty syviksi. Lisäksi runsas kivitäytteen hankinta on kallista, ja siten kustannukset kiviojituksessa ylit- tävät tavallisesti tiiliputkiojituksen kustannukset juoksumetriä kohden. Mutta kivisalaojituksen kehittäminen näyttää jääneen kokonaan unhoon, kun kaikki huomio on keskitetty tiiliputkisalaojiin. Kuten aikaisemmin on mainittu, voidaan seulottua soraa ja sepeliä käytettäessä luoda täsmälliset säännöt tarvittavien mää- rien laskemiseksi niin, että vältytään tarpeettomilta kustannuksilta sekä ojan kai- vussa että täyteaineen hankinnassa. Liettymisvaaraa pienentää jo se, että soran ja sepelin raesuuruus voidaan ottaa huomattavasti pienemmäksi kuin aikaisemmin Kuva 13. Näennäinen vedennopeus luonnon so- rasta ja hiekasta seulotuissa maalajitteissa. Ko- keet, joissa veden lämpötila oli vaihdellen 4—6° C, merkitty yhtenäisellä viivalla (Wäreek mu- kaan) . Fig. 13. Apparent speed of water in samples screeded from natural gravel and from sand. The tests in which the temperature of the water varied between 4—-6° C are marked with a continuous line, accordir.g to Dr. Wäre. 22 PENTTI KAITERA PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 23 tehdyissä kiviojissa ja käyttää pienempää reasuuruutta ojien yläpäissä. Lisäksi suojaamalla sora turvepehkulla tai sammalella voidaan lietteen pääsy ojiin saada jotenkin olemattomaksi. Mahdollisesti muitakin suojusaineita voidaan käyttää. Edelleen katkaisemalla tällaiset soraojat poikittaissuuntaan niiden alitse kulkevilla tiiliputkiojilla vältytään kovin suurista soramääristä ja pienennetään liettymis- vaaraa. Nimenomaan vaikeimmin kuivattavissa kohdissa, kuten rinteiden juuri- taitteissa sekä pitkissä sarkaojissa tasankomailla, on tiiliputkiojitusta käytettävä runsaammin kuin muualla. Veden virtausnopeudesta aiheutuva syöpymisvaara häviää myös edellämainituilla toimenpiteillä, mikä ilmenee jo siitäkin, että näen- näinen virtausnopeus kuvan 12 mukaan 25—30 mmmkin raesuuruudessa on korkeintaan 5 cm/s, mutta syöpymistä rupeaa sille alttiissa maalajeissa esiintymään vasta virtausnopeuden ollessa n. 30—40 cm/s (4, s. 730). Edelleen on huomattava, että etenkin sepelin murskaajissa tapahtunut kehitys on luonut sepelin käytölle parempia mahdollisuuksia aikaisempaan verrattuna. Jos asetetaan soraojan pituusrajaksi 100 metriä, jonka jälkeen vedet otetaan tiiliputkisalaojaan, ja soraojien vedenjohtokyky lasketaan kaksi kertaa niin suu- rilla vesimäärillä kuin nykyisin salaojien vedenjohtokyky Suomessa lasketaan, riittää keskimääräisissä oloissa 15—25 m?:n soramäärä hehtaarille. Jos soraa on erikoisen edullisesti saatavissa, voidaan sitä käyttää runsaammin, ja siten alentaa kokonaiskustannuksia. Täten siis esitetyssä menettelyssä riittää vain kolmannes neljännes siitä täyteainemäärästä, jota kivisalaojissa on suositeltu käytettäväksi. Edelleen on mahdollista kehittää soran ja sepelin levityslaitteita niin, että sora- kerroksen vahvuus voidaan täsmälleen säätää ja tehdä ojan alapäässä suuremmaksi kuin yläpäässä. Samoin voidaan nämä laitteet suunnitella niin, että sammal- tai turvepehkueristyksen teko tulee huomattavan yksinkertaiseksi. Tällaisten samoin- kuin sarkaojien pohjaan tulevan uran tekemiseksi tarvittavien välineiden ja koneiden kehittämisessä esiintyvät vaikeudet lienevät huomattavasti pienempiä kuin esimer- kiksi salaojan kaivukoneiden kohdalla olevat ongelmat nykyistä salaojitustapaa käy- tettäessä. Kun edelläesitettyjen suuntaviivojen pohjalla arvostellaan salaojituskustan- nuksia, voidaan todeta, että melkoinen osa kivennäispelloistamme on siksi viettävää ja lyhytsarkaista, että niissä tullaan toimeen kokonaan ilman tiiliputkiojitusta. Tällaisten peltojen salaojittaminen ei tule maksamaan puoltakaan nykyisistä sala- ojituskustannuksista ja edullisissa tapauksissa voitaneen päästä aina kolman- nekseen nykyisistä kustannuksista. Missä taas täytyy tehdä lisäksi tiiliputkiojia, joiden määrä kuitenkin alenee savimailla liejusavirnalta lukuunottamatta kolman- teen—neljänteen osaan nykyisistä salojamääristä, sielläkin useassa tapauksessa päästäneen puolella nykyisistä kustannuksista —ja epäedullisissakin oloissa keski- määräinen alennus lienee kolmannes nykyisistä kustannuksista. Tavoitteeksi voitaneen asettaa, kun tutkimuksilla kehitetään edullisimmat menettelytavat ja luodaan tarpeellinen organisatio töiden toteuttamista varten, että keskimääräiseksi kustannusten alennukseksi savimailla saadaan n. 50 % nykyisistä kustannuksista. Edellä esitetty sora- ja sepeliojien käyttö kaipaa muussakin mielessä täyden- täviä tutkimuksia, jotta niiden teko heti alusta alkaen tulisi mahdollisimman 24 PENTTI KAITERA oikein suoritetuksi. Tärkein tehtävä tässä suhteessa on mahdollisimman tehokkaiden menetelmien luo- minen sora- ja sepelitäytteen suojaamiseksi lietty- mistä vastaan, jotta ojituksen kestoaika saataisiin yhtä suureksi kuin tiiliputkiojituksenkin. Näissä tutkimuksissa on syytä ottaa huomioon mm. Sak- sassa ja Tanskassa viime aikoina tehdyt havainnot. Schledermann-Larsen (31, s. 19—-20) on selostanut näitä tutkimuksia. Niistä ilmenee mm. turvepehkun hyvä suojauskyky salaojaputkistoon pääsevää hieno- jakoista lietettä vastaan. Turvepehkua asetettaessa on tärkeää, että myös ojien pohjalle sitä levitetään, sillä paineellista vettä tunkeutuu salaojiin myös al- haaltapäin sellaisessa maalajissa, missä veden liike näin on mahdollista. Allaolevassa yhdistelyssä on vertailu siitä, miten paljon lietettä on jäänyt sala- ojaputkiin, kun ne ovat olleet suojaamattomia, suo- jattuina oljilla, turvepehkulla päältä ja sivuilta sekä turvepehkuilla ympäriinsä, myös altapäin. Laboratoriokoe Kenttäkoe hiekkamaassa Saksassa Tanskassa Suhteellinen hiekkamäärä Hiekkamäärä putkessa salaojaputkissa 2 vuoden kuluttua Suojaamattomat putket 100 (puun juuria putkistossa) Putket suojattu oljilla 75 78 g/putkea kohden Putket suojattu turvepehkulla päältä ja sivuilta 8 112 » » Putket suojattu turvepehkulla ympäriinsä .... 1,4 9 » » Vaikka kokeet ovat vain suuntaa antavia havaitaan niistä, miten tärkeää on hiekkamaassa suojata salaojajohdot myös altapäin. Koetulokset ovat yhden- mukaisia niiden tutkimusten kanssa, jotka teoreettisesti ovat selvittäneet veden liikettä läpäisevässä maassa. Eräs tällainen tulos ilmenee kuvasta 14 (5, s. 67). Myös muut tutkijat ovat saaneet vastaavanlaisia tuloksia (21). Kivisalaojien tuk- keutumisiin lieneekin usein ollut syynä myös se, että näitä näkökohtia ei ole osattu riittävässä määrässä ottaa huomioon. Muista seikoista, joissa kokeilu ja tutkimus voivat tuoda parannuksia sora- ja sepeliojien tekoon, mainittakoon sellaisen kaivukoneen tai oja-auran kehittäminen, jolla voidaan ajaa avo-ojan pohjaan 30—40 cm:n syvennys. Tällaisen laitteen kehittäminen on huomattavasti helpompaa kuin sellaisen kaivukoneen, jonka pitäisi kaivaa 130—150 cm syvää salaojaa. Siirtymällä siis nykyisistä syvistä tiiliputki- ojista, joissa kehitys näyttää saavuttaneen sellaisen vaiheen, mistä sitä nimenomaan kustannusten alentamista ajatellen on vaikea enää viedä eteenpäin, uuteen mene- telmään, saadaan tehtävän luonne muuttumaan ja ongelmat nykyisestään yksin- kertaistumaan. Edelläoleva koskee lähinnä sellaisia kivennäismaita, joissa nykyinen salaoja- Kuva 14. Mallikokeilla (tummat viivat) ja teoreettisilla laskelmilla (valkeat viivat) saatuja virtavii- voja (Gustafsson). Vasemmassa reunassa on salaoja, johon virtaus suuntautuu myös altapäin. Fig. 14. Through model tests (dark lines) and theoretic calculations (white lines) obtained stream lines (Dr. Gustafsson). At the left mar- gin is a drain to which the water flows also from underneath. määrä on vähintään 500 m/ha. Esimerkiksi liejusavimaissa voi kokonaan toisenlainen ratkaisu olla edullisin. Mahdolli- sesti niissä myyräojitus voi olla tarkoituksen mukainen, kun sen kautta saadaan syntymään tuo liejusaville ominainen pysyvä rakoilu siihen kerrokseen saakka, mikä kerran on kuivunut. Vaikka myyräojat myöhemmin menisivät um- peenkin, ne ovat tehtävänsä tehneet. Ehkä kuitenkin täl- löinkin harva tiiliputkiojitus on tarpeen. Juusela (12) on kiinnittänyt huomiota myyräojituksen laajempaankin käyt- t ömahdollisuuteen . Turvemailla voi myös olla vaikeaa soveltaa sora- ja se- peliojien tekoa. Paksuturpeisilla mailla niillä ei saavuteta sellaisia kustannussäästöjä nykyisiin menetelmiin verrattuna, että tällä linjalla olisi sanottavia etuja voitettavissa. Toi- saalta vaikka turvemailla salaojituskustannukset ovat oleellisesti alhaisemmat kuin kivennäismailla liejusavimaita lukuunottamatta, niin kuitenkin turvemaita on sala- ojitettu suhteellisesti vielä vähemmän kuin kivennäismaita. Jos saadaan yleiseen käyttöön sopivat työvälineet, joilla voidaan tehdä kairattuja fiuuputkia välittömästi salaojitettavien alueiden läheisyydessä, jolloin johtoaine saadaan omasta läheisestä metsästä, tämä voi edistää tuntuvasti suomaiden salaojittamista. Mutta myös turvemailla voidaan ajatella halvempia menetelmiä. Kesällä 1950 PMY:n kongres- sin yhteydessä johtaja Eylands mainitsi, että Islannissa on kokeiltu soilla myyrä- ojitusta, jossa myyräreikä on ollut 6—9", ja saavutetut tulokset ovat edullisia, vaikkakaan ojien kestävyydestä ei ole kuin muutaman vuoden kokemus. Gotlan- nissa on (6, s. 195) ollut jo 1880-luvulta alkaen myyräojitusta suomailla. Olisi aihetta myös Suomessa kokeilla myyräojitusta puuttomilla suomailla. Turvemailla voidaan ajatella myös vanhojen avo-ojien hyväksikäyttöä siten,, että tehdään holviojia sarkaojien pohjaan. Saksassa mainitaan käytetyn mm. kuvan 15 mukaisia salaojia (32, s. 258). Tällaisessa ojituksessa kaivettava maamäärä on suuri, joten sillä ei saavuteta kustannussäästöjä tavalliseen puuputkiojitukseen verrattuna. Holviojitusta on käytetty myös Suomessa, lähinnä polttoturvesoiden kuivauskenttien kuivatuksessa. Noin 30 vuotta sitten tehtiin tällaisia ojia Haukka- suolle Utissa ja 7—B vuotta sitten Aitonevalle Kihniöllä. Holvit tehtiin näissä oji- tuksissa tavalliseen salaojakaivantoon lähelle maanpintaa, missä turve oli vähem- män maatunutta. Saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. Insinöörit Ekelund ja Aaltonen ovat yhdenmukaisesti ilmoittaneet, että kummallakin suolla sellaiset ojat ovat kestäneet hyvin, jotka tekoaikana saatiin kunnolla syntymään. Niissä kohdissa, missä suo oli hyvin vetistä tekoaikana ja missä holvia oli vaikea saada syntymään, on ojia jouduttu uusimaan. Näistä uusimisista huolimatta ojitus on tullut huomattavasti halvemmaksi kuin lautaputkiojitus. Pystyseinäiset ojat voivat lahonneessakin suossa kestää sortumatta pitkiä aikoja, tästä on mm. Etelä-Pohjan- maan suoviljelyksillä runsaasti kokemuksia. Näiden ajatusten pohjalta olen kokeillut erästä halpaa ja kestävää holvioja- tyyppiä. Vanhan ,vähintään 60 cm syvän avo-ojan pohjaan tehdään n. 10 cm leveä Kuva 15. Saksassa käy- tettyä holviojitusta. Fig. 15. Arch drai- nage used in Germany (Schroeder). 25PELTOJEN SALAOJITUKSESTA ja 30—40 cm syvä pystyseinäinen vesiura. Senjälkeen leikataan ojan sivuista erikois- lapioillapysty sivut viiluista (kuva 16), jotka painetaan holviksi uran päälle. Kun sarka- ojan pohjassa on nurmipeite ja vesiura on niin kapea, että viilua ei tarvitse taivuttaa kuin n. 5 cm sivulle, eikä viilua murretu, saa- daan tietyissä turvelaaduissa kestävä holvi. Tämän päälle käännetään ojan pientareista nurmiviilut, jotka vielä vahvistavat holvia, sekä tasoitetaan maan pinta ojan kohdalla muun saran tasoon. Tällainen ojitus tulee halvaksi. Hehtaarin ojitus maksanee ny- kyhintojen mukaan vain noin 5000— 10000 mk. Syntynyt holviaukko jää riittävän suureksi pitkienkin sarkaojien vesien poisjohtamiseksi. Tällaiset salaojat lienee edullisinta johtaa suoraan valtaojiin esim. läpällä varustetun puutorven kautta. Holviaukko jää myös niin korkeaksi, että sillä on varaa painua, eikä tarvita vaa- kituksia pohjan tasausviivan määräämiseksi, vaan voi työ tapahtua silmävarsisesti kuten avo-ojituksessa. Menetelmän tarkoituksenmukaisuutta arvosteltaessa on otettava huomioon eräs turvemaille ominainen piirre. Suot painuvat jatkuvasti viljelyn yhteydessä, vanha viljelyskin usein 1-—-2 cm vuodessa, syvään ojitettu suo enemmän kuin mata- laan ojitettu. Kuvassa 17 on eräs vaakitsemani linja Eurassa, josta ilmenee, miten suureksi painuminen voi vuosikymmenien kuluessa nousta. Kokkosen (22) tulok- set suomaan painumisesta ovat samaa kertalukua. Myös Karjalan suokoeasemalla tehdyt havainnot osoittavat painumisen jatkuvan pitkiä aikoja ja pienentävän sala- ojien syvyyksiä. Liian matalasta ojituksesta on soilla haittaa lähinnä sen vuoksi, että korkea pohjavesi tekee koneiden liikkumisen vaikeaksi. Esimerkiksi Bränn- bergin suokoeasemalla Norrlannissa on tällaista haittaa esiintynyt, kun lautaputket ovat painumisen johdosta enää vain n. 40 cm:n syvyydessä. Vaikka siis puuputket voisivat kestää suossa lahoamattomina hyvinkin kauan, niin painuminen asettaa salaojituksen toimintakyvylle rajan, ellei ojia sijoiteta kovin syvään. Toisaalta syvän salaojituksen tekeminen suomailla voi satoja ajatellen olla haitallista, sillä suo voi siten kuivua liikaa. Niinpä esimerkiksi Saloheimo (33, s. 100) mainitsee Karjalan suokoeaseman ojituskokeiden tuloksista tekemissään päätelmissä, että salaojitettavien soiden imuojien syvyyttä olisi syytä tarkistaa 120 cm pienemmäksi. Pyrittäessä satoja ajatellen edullisimpaan kuivatussyvyyteen ja otettaessa huo- mioon suomaan jatkuva painuminen salaojien kestoaikaa soilla tuskin on syytä suunnitella 30—40 vuotta pitemmäksi. Pidän mahdollisena, että kun kehitetään oikeat menettelytavat mainittujen holviojien tekemiseksi, niiden kestoaika voidaan monissa tapauksissa saada ainakin 15—20 vuodeksi ja pitemmäksikin. On esitetty epäilyjä siitä, että raskaiden maatalouskoneiden painerasitukset rikkovat holvit. Maat.-metsät, tri A. Reinikainen on antanut tietoja tavallisim- pien maatalouskoneiden painerasituksia koskevista mittauksista. Näiden sekä maa- rakennusmekaniikan yleisten sääntöjen (37) mukaan laskien tulee kriitillisimmissä Kuva 16. Vanhan sarkaojan pohjaan tehty holvioja. Fig. 16. Arch drainage at the bottom of an old plot-trench. 26 PENTTI KAITERA PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 27 tapauksissa paine holvin pääl- lä jo 40 cm:n syvyydessä pai- neen levenemisestä johtuen olemaan kork. 0.3 kg/cm2 . Suo- ritetuissa kokeissa, turpeen maatumisasteen ollessa 5—6, on tällainen holvi kestänyt hy- vin tämän 0.3 kg:n painon cm 2 kohden, vaikka sen päällä on hytkytelty ja turve on syys- sateiden johdosta ollut läpeen- sä märkää. Kun holvien ylä- reuna tehdään 60—80 cm:n syvyyteen, jää päälle riittä- västi maata painerasitusten tasaantumista sekä turpeen kutistumista ja kulumista var- ten, jos suon alkupainuminen viljelyksen johdosta on jo ta- pahtunut. On huomattava, että esimerkiksi myyräojituksessa, jossa myyräreiät ovat usein vain n. 40 cm:n syvyydessä, ei mainita painerasituksista aiheutuvia tuk- keumia Englannissakaan, missä tätä ojitusta on jo kauan ja laajassa mitassa käy- tetty, ja missä maatalouskoneiden käyttö on runsasta. Mainittakoon, että laskel- mien mukaan esiintyy tavallisessa lautaputkiojituksessa kriitillisempiä tilanteita kuin edellä, jos lautaputki jää palkin tavoin suossa olevien puiden tai painumat- tornien kohtien päälle kantamaan yläpuolista maata suon painuessa kantavien koh- tien välissä, ja jos raskailla maatalouskoneilla ajetaan tällaisen kohdan yli. Heikosti maatunut turve kestää paremmin kuin täysin maatunut. Turpeen rakennetta voidaan lujittaa antamalla ennen holvin tekoa vanhan sarkaojan poh- jaan muodostua nurmipeite, jonka juuristo sitoo holvin. Voidaan myös ajatella, että auraamalla syvennetyn avo-ojan pohjaan kylvetään kestäväjuurisia kasveja, jotka lujittavat holvia ympäröivän turpeen, ennenkuin holviosa tehdään. Tätä linjaa kehittämällä voi olla mahdollista saavuttaa hyvinkin kestävä holvi. Holvin kes- tävyys on myös helposti kokeiltavissa ennenkuin se peitetään. Sekä sora- ja sepeliojituksessa että holviojituksessa on eräänä merkittävänä näkökohtana muistettava se, että jos jostakin syystä yksityisiä ojia menee tukkoon, on helppoa täydennysojituksella haitta korjata, kun ojitusta suunniteltaessa jo ote- taan huomioon täydennysojituksen mahdollisuus. Kun vanhoihin sarkaojiin tehdyt ojat on useassa tapauksessa edullisinta johtaa yksitellen valtaojiin, ei mahdollisesta tukkeumasta aiheutuva puutteellinen kuivatus tule alaltaan laajaksi. Tehokkaim- min tukkeumia vastustetaan työn huolellisuudella sora-, sepeli- ja holviojia samoin kuin tiiliputkiojiakin tehtäessä. Käytettäköön millaisia suunnitteluperusteita tai johtoaineita tahansa ojitustyön huolellisuuteen nähden on vaatimukset pidettävä mah- dollisimman ankarina. Kuva 17. Kuivatuksen ja viljelyksen aiheuttama suon painuminen Eurassa. 1 = alkuperäinen suon pinta, 2 = suon pinta v. 1936, 3 = pohjamaa. Alla olevat vuosiluvut osoittavat, milloin raivaus on suoritettu. Vertaamalla v. 1933 raivattua aluetta viereisiin saadaan viljelyksen aiheuttamaksi painumiseksi 1.5—2.0 cm vuodessa. Fig. 17. The sinking of a peat land in Eura oving to the drai- nage and cultivation, 1. = the surface of the earth before and 2 = in the year 1935, 3 = the subsoil. The yearnumbers show the time of the assorting, and you can estimate that the sinking oving to the cultivation is about 1.5—2.0 cm/year. 28 PENTTI KAITERA Keso on suositellut myös soiden raivauksen yhteydessä heti salaojittamaan. Tällainen salaojitus tulee kuitenkin kalliiksi, sillä painumisen vuoksi on ojat tehtävä kovin syviksi. Sitäpaitsi suon painumiseen liittyy aina epämääräisyyttä, joka voi aiheuttaa salaojituksen toiminnassa häiriöitä. Jos sensijaan suoritetaan ensin avo- ojitus ja tässä jo otetaan huomioon myöhemmän salaojituksen mahdollisuus, välty- tään edellämainituista haitoista ilman, että tehty työ menee hukkaan. Sitäpaitsi suon avo-ojituksessa on mahdollista käyttää oja-auroja, jollaisten käytössä on mm. Hirvinevalla (27) kokemuksia. Mainittakoon, että esimerkiksi Teuravuomalla on dipl.ins. A. VALPASVUOn ilmoituksen mukaan vuosina 1949-—1950 suoritettu sala- ojitus raivaamattomalla suolla tullut maksamaan keskimäärin yli 40 000 mk/ha. Kun otetaan huomioon ne suuntaviivat, joita edellä on selostettu, on toden- näköistä, että jos saadaan käyttövaroja asian tutkimista varten sekä toiminta orga- nisoidaan oikein, voidaan nykyiset salaojituskustannukset saada alenemaan n. 50 %:lla, mikä koko maan peltoalaa ajatellen merkitsee n. 50 miljaardin markan säästöä. Esitettyjä menetelmiä kehitettäessä on kuitenkin pidetty vielä tärkeäm- pänä sitä, että salaojituksen vauhti saataisiin nykyisestään oleellisesti lisääntymään. Tässä mielessä on koetettu löytää sellaiset mennettelytavat, jossa maanviljelijät on mahdollista saada itse mukaan työhön. Osoituksena siitä, mitä merkitsee salaojitus- toiminnan kiihdyttäminen riittävän laajaksi, on taulukossa 4 esitetty laskelma kah- den vaihtoehdon kustannuksista ja hyödystä 25 vuoden aikana, kun toisena on kallis 50—100 vuoden kestoajalla suunniteltu menetelmä ja toisena on halvempi menetelmä, joka voidaan toteuttaa nopeasti, mutta jonka kestoaika voi olla ly- hyempi. Tapauksessa 1 (kallis menetelmä) edellytetään, että salaojitusten määrä saadaan lisätyksi 5 vuoden kuluessa 30 000 hehtaariin vuodessa, jolla vauhdilla jatketaan 20 vuotta. Tapauksessa 2 (halpa menetelmä) taas edellytetään, että sala- ojitusmäärä voidaan lisätä viiden vuoden aikana 100 000 hehtaariin vuodessa, jolla vauhdilla jatketaan 20 vuotta. Laskelmassa on korkokanta oletettu 6 %:ksi sekä tapauksen 1 hehtaarikustannukset 60 000 markaksi ja tapauksen 2 kustannukset 30 000 markaksi. Salaojituksen nettohyöty on arvioitu sekä 5000 että 10000 mar- kaksi hehtaarilta. Taulukko 4. Vertailu kahden erilaisen menetelmän tuloksista 25 vuoden aikana. Tapaus 1 Tapaus 2 Salaojitetaan kaikkiaan n. 700 000 ha n. 2 200 000 ha Ajanjakson loppuun prolongoidut erät a) (salaojituksen nettohyöty 5000 mk/ha vuo- dessa nettohyöty korkoineen 67 mdmk 215 mdmk sijoitetut pääomat korkoineen 85 » 140 » Erotus —lB mdmk +75 mdmk b) (salaojituksen nettohyöty 10000 mk/ha vuo- dessa) nettohyöty korkoineen 135 mdmk 430 mdmk sijoitetut pääomat korkoineen 85 » 140 » Erotus +5O mdmk 4 190 mdmk Tämänluontoiset laskelmat ovat aina enemmän tai vähemmän numeroleikkiä, joiden lopputulos riippuu ratkaisevasti alkuolettamuksista. Tapauksissa 1 ja 2on PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 29 hintasuhteet ja salaojitustoiminnan vauhti koetettu saada likimäärin verrannolli- siksi nykyiseen ja esitettyihin uusiin menetelmiin. Käytetyt nettohyödyt 5000 ja 10000 markkaa hehtaarilta ovat pienempiä kuin mitä saataisiin IvESOn esittämien salaojituksen hyötyä koskevien suhdelukujen perusteella. Parhaiten voidaan ta- pauksia 1 ja 2 verrata keskenään tarkastelemalla nettohyödyn ja sijoitettujen pää- omien erotusta. Taulukon mukaan tämä erotus on tapauksessa 2 93—140 miljaar- dia markkaa suurempi kuin tapauksessa 1. Tämän mukaan tuottaa tapaus 2 keski- määrin vuotta kohden 3.7—5.6 miljaardia markkaa edullisemman tuloksen kuin tapaus 1. Alkuvuosina tämä ero on tietenkin pieni, mutta se kasvaa lopussa liki- määrin 10 miljaardiksi markaksi vuodessa. Voidaan huomauttaa, että esitetyt laskelmat eivät ole keskenään verratta- vissa, koska tapauksessa 1 salaojituksen kestoaika on pitempi. Jos oletetaan, että tapauksen 2 kestoaika on 25 vuotta, voidaan mainitun ajanjakson jälkeen suo- rittaa ojitus uudelleen. Se nettohyödyn enemmyys, joka tällöin saadaan tapauksen 2 mukaan salaojitetulta suuremmalta peltoalalta, peittää 2—4 kertaisesti salaoji- tuksen uusimisesta aiheutuvat kustannukset vuosittain. Kun kerran pääomia on niukalti, on pyrittävä siihen, että mahdollisimman pitkäaikaiseksi tarkoitetun salaojituksen kalliit perustamiskustannukset saadaan ensin hankituksi nopeasti tehtävän salaojituksen tuotosta. Kun tarkastellaan, onko esitettyjä uusia menetelmiä käyttäen mahdollista toteuttaa n. 100 000 hehtaarin ojitusmäärä vuosittain samoilla edellytyksillä kuin nykyisiä salaojitusmenetelmiä käyttäen 30 000 hehtaarin vuotuiset ojitusmäärät, on syytä ottaa huomioon seuraavat seikat: Maanviljelijät voivat tapauksessa 2 salaojittaa osan peltoalasta ilman vaaki- tusta ja erikoissuunnittelua sekä ilman tiili- tai puuputkia. On vain järjestet- tävä riittävän laaja neuvontatoiminta. Ojituksen halpuudesta johtuen suuri osa maanviljelijöistä tuskin jää odottamaan valtion avustuksia, joten tässä suhteessa riittänee samansuuruinen vuotuinen avustus tapauksessa 2 kuin tapauksessa 1 huolimatta siitä, että suoritettu työmäärä tulee suuremmaksi. Edelleen tapauk- sessa 2 riittää pienempi määrä tiiliputkitehtaita. Jos se pääoma, mikä tapauk- sessa 1 joudutaan sijoittamaan kokonaan uusien tiiliputkitehtaiden perustamiseen käytetään esimerkiksi sepelinmurskaamoiden ja soranseulontalaitteiden hankki- miseen, tulee näiden tarve tapauksessa 2 runsaasti tyydytetyksi. Yhteenvetona edelläesitetystä mainittakoon seuraavaa: On aiheellista ryhtyä systemaattisesti tutkimaan halpoja salaojitusmenetelmiä. Eduskunta on myöntänyt varoja salaojituksen koneistamisen edistämiseksi. Edellä on käynyt ilmi, että kysymystä ei voida ratkaista vain joillakin konekeksinnöillä. Siksi on asianmukaista, että tähän tarkoitukseen myönnetyistä varoista huomattava osa käytetään järjestelmälliseen tutkimustoimintaan, kuten Ruotsissa tehdään. Valtion avustusta ja lainaa myönnettäessä salaojituksiin on erikoisesti kiinni- tettävä huomiota sellaiseen toimintaan, jokakiihdyttää salaojitusten määrän nykyi- sestään moninkertaiseksi vuodessa. On ryhdyttävä järjestämään neuvontaorganisatiota, joka ohjaa maanviljeli- jöitä omatoimisestikin tietyissä oloissa salaojittamaan peltonsa. Olisi toivottavaa. 30 PENTTI KAITERA että esimerkiksi Suothctl Suluoyitusyhcitstys tulisi tähän mukaan. Mutta ellei nykyis- ten salaojitusta johtavien elimien taholla asiaa ymmärretä, on harkittava muita mahdollisuuksia, esimerkiksi yleisneuvontajärjestöjen mukaan tuloa On vapautettava salaojitusta koskeva ajattelu niistä ahtaista uomista, joihin se on Suomessa itsenäisyyden aikana kulkeutunut. Nykyisen salaojitusmenetelmän kalleus ja toiminnan lisääntymistä estävät teknilliset rajoitukset aiheuttavat, että ellei asiaan saada ratkaisevia parannuksia aikaan, salaojitustoiminta ei tyydytä niitä vaatimuksia, joita maataloutemme nykyinen kehitysvaihe sille asettaa. KIRJALLISUUTTA. (1) Agerberg, Lars S. Snö och tjäle. Grundförbättring Nr. 4. Uppsala 1949. (2) Basse, Niels. Det danske Hedeselskab. Årsberetning 1949—50, Viborg 1950. (3) Fredholm, O. & Nilsson, S. Avdikning cch bevattning. Stockholm 1941. (4) Gustafsson, Yngve. Om materialtransporten i dräneringsledningar. Nordisk Jordbrugsforsk- ning!93B, 4.-7. hefte. Kobenhavn 1938. (5) —»— Untersuchungen über die Strömungsverhältnissen in gedräntem Boden. Acta Agri- culturae Suecana, II: 1. Stockhom 1946. (6) Hallgren, Gunnar. Dräneringsverksamhetens utveckling åren 1913—1937 enligt den offi- ciella statistiken, Tegel n:o 1. Stockholm 1942. (7) ■»>— Om torrläggningsgradens inflytande på kulturväxternas avkastning. Grundförbättring. Uppsala 1948. (8) Hallgren, Gunnar & Johansson, O. Om tubulering. Grundförbättring Nr. 3. Uppsala 1948. (9) Juusela, Taneli. Untersuchungen über den Einfluss des Entwässerungsverfahrens auf den Wassergehalt des Bodens, den Bodenfrost und die Bodentemperatur. Helsinki 1945. (10) —»— Salaojasyvyyskysymyksen selvittelyä. Maataloustieteellinen Aikakauskirja, 19. Hel- sinki 1947. (11) —»— Salaojaputkiston mitoituksesta. Teknillinen Aikakauslehti. Helsinki 1947. Eripainos.) (12) —»)— Myyräsalaojituksesta ja sen käyttömahdollisuuksista Suomessa. Maataloustieteellinen Aikakauskirja, 22. Helsinki. 1950. (13) Kaitera, Pentti. Huomioita viljelysmaittemme kenttäojituksesta. Maataloustieteellinen Aika- kauskirja, 13. Helsinki 1941. (14) »— Suojapenkereiden käyttömahdollisuuksista tulvavahinkoja torjuttaessa. Maanviljelys- insinööriyhdistyksen vuosikirja 1944—1945. Helsinki 1945. (15) —»— Matkahavaintoja Yhdysvalloista. Maanviljelysinsinööriyhdistyksen vuosikirja 1948. Helsinki 1948. (16) —»— On the Melting of Snow in Springtime and its Influence on the Discharge Maximum in Streams and Rivers in Finland. Tekn. korkeakoulun tutkimuksia N:o 1. Helsinki 1949. (17) Keso, Lauri. Salaojituksen merkitys maanviljelyksessä ja salaojitustyöt. Porvoo 1924. (18) —»— Salaojitustyöt. Porvoo, 1942. (19) »— Salaojituksen erikoisuuksista Suomessa. Maatalous, 37. Forssa 1944. Eripainos. (20) —»— Mitkä maat ovat kannattavimpia salaojittaa. Maa, 30. Helsinki 1945. Eripainos. (21) Kirkham, D. Flow of ponded water into drain tubes in soil overlying an impervious layer. Transactions American Geophysical Union, June 1949. Washington D. C, 1949. PELTOJEN SALAOJITUKSESTA 31 (22) Kokkonen, Pekka. Tutkimuksia kuivatuksen aiheuttamasta turvekerrosten painumisesta. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja 40. Helsinki 1951. (23) Laatsch, W. Dynamik der deutschen Acker- und Waldböden. Dresden 1938. (24) Niinivaara, K. Kestävyyskokeita jäädytetyillä ja roudan vaikutuksen alaisina olleilla sala- ojaputkilla. Maanviljelysinsinööriyhdistyksen vuosikirja 1944—1945. Helsinki 1945. (25) Nuuttila, Lauri. Savimaitten salaojituksesta. Maamies, 35. Helsinki 1950. (26) —i)— Salaojituskustannukset, kannattaako?, Maamies, 35. Helsinki 1950. (27) Maasilta, Aimo. Kokemuksia ojitus- ja raivaustöistä Hirvinevalla. Esitelmä Maataloustie- teellisen seuran kokouksessa 1. 12. 1950. (28) Omberg, Yngve. Dikning med Aashamarsplog. Grundförbättring Nr. 2. Uppsala 1948. (29) Rauste, Eino. Salaojituksen kehityksestä. Maanviljelysinsinööriyhdistyksen vuosikirja 1939. Viipuri 1939. (30) Russell, E. J. & Richards, E. H. The washing of nitrates by drainage water from uncrop- ped and unmanured land. Journal of Agricultural Science. Cambridge 1920. (31) Schledermann Larsen, C. V. Lidt forskelligt om Draeningsforsogsvirksomheden i Danmark, Grundförbättring Nr. 1, 1949/50. Uppsala 1950. (32) Schroeder, G. Landwirtschaftlicher Wasserbau. Berlin/Göttingen/Heidelberg, 1950. (33) Saloheimo, Lauri. Suomen Suoviljelysyhdistyksen Karjalan koeaseman mutasuon ojitus- kokeitten tulokset vuosilta 1931—1940. Suomen Suoviljelysyhdistyksen vuosikirja 1942. Helsinki 1942. (34) Salonen, Martti. Tutkimuksia viljelyskasvien juurten sijainnista Suonien maalajeissa. Acta Agralia Fennica, 70: 1. Helsinki 1949. (35) Tuorila, Pauli. Konekirjoitetut maaperäopin luennot Teknillisessä korkeakoulussa v. 1940. (36) Wäre, Matti. Eri maalajitteiden vedenläpäisevyydestä. Teknillinen Aikakauslehti N:o 24. Helsinki 1949. (37) Wästerlund, G. & Eggwertz, S. Dimensionering av betongrör. Betong Nr. 4, Stockholm. 1948. S U M M A R Y. THE UNDERDRAINAGE OF FIELDS Pentti Kaitera Technical University in Finland. In Finland the underdrainage of fields has been of small importance, although the need of draining the soil is great. The weightiest reason for this are the high costs of underdrainage which for ex. in 1950 made on an average 60.000 mks per hectare. The costs depend principally on the lenght of drains per hectare, which in Finland is principally considered to be dependent on the kind of soil. Table No. 1 shows the costs of drainage and the number of drains per hectare, in different soils. Besides the costs also technical restrictions have been an impediment to the advance of drain- age in our country. Among other things the production of tile-pipes is quite insufficient. The costs of drainage in heavy clay are divided according to table No. 2. Examinations as to the possibilities of reducing in some respect the said costs have resulted in the conclusion that these possibilities are very small at the most expensive point, viz. the tile- pipes 45%. The greatest saving possibilities are to be found in the digging costs. Big digging machines 32 PENTTI KAITERA may not have a decisive influence on the question in Finland, this fact being due to the high rate of interest and the scarcity of capital. It would be desirable to develop inexpensive digging machines for underdrainage, because in Finland the season suitable for drainage is very short. A great obstacle in this respect is, however, the fact that the demands for depth of the drains now in force in Fin- land are so great —in South-Finland the digging depth is 125 and in North Finland 145 cm. In the article the possibilities of reducing the depth of the drains are examined, and according to the experi- ences and researches made in Sweden, such possibilities could be imagined. In order to further a rapid advance of underdrainage in Finland cheaper methods of drainage than the tile and the board drainage now in use ought to be adopted. Also the possibilities offered by the hills as well as the old plot-trenches ought to be observed and made use of. The author presents a new method which he has tested in mineral soils. A small channel filled with sifted gravel or macadam is made at the bottom of old plot-trenches. The ability of such a channel to conduct water can be exactly estimated (picture No. 13) and so the quantity of gravel or macadam and the grain size can be made dependent on the quantity of water to be conducted. Across such trenches will be made tile-drains at a distance of 50—100 m from each other. By this method the costs can be reduced to about 50 % of the present costs. The gravel or the macadam will be safeguarded against silting up by peat or moss. In peat soil the author has experimented with the arch-drain shown in picture No. 16, which is also made at the bottom of an old trench. Special shovels have been developed for the preparation of this kind of drains. Although the duration of such drains is shorter than the duration of the wood- pipe drains, they are to be recommended, at least in certain kinds of peat soil, on account of their cheapness. Besides, although the conducting material would be resistant, the sinking of the peat- lands (see picture No. 17) will set a limit to the duration of the wood pipe drainage, because the deep-dug drains will, at the beginning, reduce the crops. Finally the article contains economical comparisons between the expensive and the cheap method.