KELTAMUUMIOTAUDIN TARTTUVAISUUDESTA SEKÄ SEN EHKÄISEMISESTÄ PARATION-VALM ISTE ILEA. H. J. E. Härdh Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosasto, Tikkurila. Saapunut 2.3. 1051. Keltamuumiotauti 1 , jonka aiheuttaa Monilinia fructigena (Aderh. & Ruhl.) Honey (koteloaste Sclerotinia fructigena Aderh. & Ruhl.) (2) tavataan kaikilla maassamme yleisesti viljellyillä hedelmälajeilla. Seuraavassa tarkastellaan sienen patogeenisimteen vaikuttavia tekijöitä omenalla sekä eräiden aineiden fungistaat- tista, s.o. sienen kasvua ehkäisevää tai hidastavaa vaikutusta taudin aiheuttajaan. Monilinia fructigena- sieni turmelee hedelmiä mädättämällä ne ja muodosta- malla niiden pinnalle hometta. Mädäntyneestä hedelmästä sieni kasvaa usein he- delmän kantaa pitkin kääpiöversoon ja tuhoaa sen osan versoa, joka on samana vuonna kehittynyt. Edellisen vuoden versoa ei sienen ole havaittu saastuttavan, mikä johtunee suojaavasta korkkikerroksesta tämän ja nuoren verson rajalla. Saastuneiden hedelmien ja versojen pinnalle kasvaa valkeita, myöhemmin keller- täviä homepisteitä, jotka hedelmissä ovat luonnollisissa olosuhteissa ryhmittyneet samankeskisiin renkaisiin saastutuskohdan ympärille. Näissä homepisteissä kehit- tyy suurin joukoin sienen kellertäviä, sitruunanmuotoisia kuromia, jotka leviävät tuulen, sadeveden, hyönteisten ja eräissä tapauksissa lintujenkin mukana ympäris- töön (3). Jouduttuaan terveen hedelmän pinnalle suotuisiin olosuhteisiin kuromat itävät. Kuromista kasvavat sienirihmat eivät yleensä läpäise vahingoittumatonta omenan kuorta (13), tämä voi tapahtua vain milloin kosteusolosuhteet sienen kas- vulle ovat erikoisen edulliset. Tällöin saattavat sienirihmat tunkeutua hedelmä- maltoon kuoressa olevista korkkihuokosista (9). Sieni voi kasvaa sairaasta hedel- mästä täysin vahingoittumattomaan hedelmään myös silloin, kun hedelmät kos- kettavat toisiaan puussa kasvuaikana. Näiden kosketuskohtaan kerääntyvä kos- teus edistää tällöin sienen kasvua (15). Edellytyksenä sienirihmojen tunkeutu- miselle hedelmän maltoon tavallisesti ovat kuitenkin hedelmien pinta vioitukset. Tällaisia sopivia infektiokohtia omenan pinnassa ovat mm. tuulen, rakeiden, tu- Taudista on meillä käytetty myös nimitystä hedelmien muumiotauti https://c-info.fi/en/info/?token=Zuckcoe-nNjd8Low.DkRM_RwiPrf3JNuvXkZoog.dT0sE1DWByf2Lf2r58FvxmxqM3IBkbyTRnN_zJT4iBHlYaoLV1lC3-HbbIZ37NOgazykCM0SZYucbhidy7HjmpNxIIettgjqTmvcXmyCfomoIWb67a63l2lMYmIyA-v7n_NJlZsH-6eMh-TbkycwBxtoS9oTQzvTXAfk16KU_R6C Taulukko 1. Eri tavoin inokuloitujen omenien muumiotautisaastunta Table 1. Infection of apples inoculated in different ways. Inokuloituja Saastuneita Inokulointi Lajike omenia kpl. omenia kpl. Inoculation Variety Apples Apples infec- inoculated ted 0//o Sivelemällä kuromia terveen omenan pintaan Antonovka 42 0 Conidia rubbed on healthy apples Bergius 15 0 Charlottenthal 64 0 121 o 0 Sivelemällä kuromia lievästi korkkiutuneen omenan Antonovka 4 0 pintaan 1 Bergius 3 0 Conidia rubbed on surface with slight corking.* Charlottenthal 2 0 9 0 H Sivelemällä kuromia omenarupilaikkuihin Antonovka 3 2 Conidia rubbed in apple scab spots Charlottenthal 25 0 28 2 7.1 Sivelemällä kuromia, ankarasti korkkiutuneen ome- Bergius 10 2 nan haljenneeseen pintaan 10 2 20.0 Conidia rubbed on surface of apples with severe cracking Sivelemälläkuromia omenakääriäisen tekemäänreikään Antonovka 4 3 Conidia rubbed in hole made by codling moth 4 3 7.-, n Viemällä kuromia veitsellä hedelmän pintaan teh- Antonovka 5 5 tyyn pieneen haavaan Charlottenthal 2 2 Conidia placed in small wound made with knife-blade Snygg 5 5 12 12 100.1) hohyönteisten, omenaruven [ Venturia inaequalis (Cooke) Wint.], ruiskutusnes- teiden sekä epäedullisten kosteus- ja lämpösuhteiden aiheuttamat reiät, halkea- mat ja korkkiutumat hedelmän pinnassa. Edellä sanotun perusteella on muumio- taudin torjunnassa tärkeä merkitys erilaisten pintavioitusten ehkäisemisellä. Tätä kysymystä selvittäviä tutkimuksia on aikaisemmin suoritettu mm. Englannissa (8), jossa Moore (12) sai muumiotaudin saastuttamien hedelmien määrän 'vähe- nemään 30 %:lla, kun omenakääriäisen (Carpocapsa pomonella L.) ja omenaru- ven vioitukset ehkäistiin ruiskutuksin. Asia otettiin lähemmin tutkittavaksi myös Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastolla. Eri tavoin vioittuneiden omenien alttius muumiotaudille. Kokeet tehtiin v. 1948 ja 1949 Tikkurilassa kasvitautiosaston hedelmätarhassa lajikkeilla Antonovka, Bergius, Charlottenthal ja Snygg. Vuonna 1948, jolloin 1 Korkkiutuma 0.5 % kuparikalkkiseoksen a; heuttamaa. Corking due to copper-lime 0.5 %. 80 H. J. E. HÄRDH koepuut olivat 4-vuotiaita, suoritet- tiin saastutuskoe siten, että kaik- kiaan 65 hedelmää inokuloitiin vie- mällä M. fructigenan kuromia veit- sen kärjellä hedelmien kuoreen teh- tyihin haavoihin. Kaikki hedelmät saastuivat tällöin. V. 1949 inokuloi- tiin hedelmät 26 p, elokuuta siten, että M. fructigenan vastikään saas- tuttamien omenien pinnasta otettiin kuromia ja siveltiin niitä terveiden ja eri tavoin vioittuneiden hedel- mien pintaan. Inokulointitavat sekä saastuntatulokset vuoden 1949 ko- keesta esitetään taulukossa 1. Taulukko osoittaa, että sieni ei näissä kokeissa pystynyt tunkeutumaan ter- veen hedelmän kuoren läpi. Lievästi korkkiutuneissa omenissa (vaalean ruskeata rosoutumaa hedelmän pinnassa) ei saastuntaa myöskään tapahtunut. Sen sijaan vahvasti korkkiutuneet hedelmät, joissa oli ruiskutusnesteiden aiheuttamaa pin- nan epätasaisuutta tai halkeamia, saastuivat helposti muumiotautiin. Omenaru- ven aiheuttamissa laikuissa, joissa ei ole halkeamia, näyttää muumiotautisienen kasvu ja läpäisykyky olevan heikkoa. Sen sijaan halkeamat hedelmissä tarjoavat sienelle suotuisat kasvuolosuhteet. Näistä samoin kuin omenakääriäisen tekemistä reijistä voi sieni helposti tunkeutua omenamaltoon. Voimakkain saastunta saa- tiin inokuloimalla M. jructigenan kuromia veitsen kärjellä hedelmän kuoreen teh- tyyn haavaan. Tällöin pilaantuivat kaikki inokuloidut hedelmät. Selostetuista kokeista voidaan päätellä, että ehjä omenan kuori on esteenä M. fructigena- sienen tunkeutumiselle maltoon ja ehkäisee tehokkaasti muumiotauti- saastuntaa. Kokeet osoittavat myös, että infektio tapahtuu sitä helpommin mitä suurempi on kasvualustan sekä ilman kosteus infektiokohdassa. Eniten on kos- teutta hedelmän kuoreen syntyneessä reiässä tai halkeamassa, jonka pinta ei vielä ole korkkiutunut. Lähinnä edulliset olosuhteet muumiotautisaastunnalle näyt- tää olevan sellaisissa tapauksissa, jolloin maltoon ulottuva voimakkaiden ruis- kutusnesteiden tai epäedullisten sääsuhteiden aiheuttama halkeama tai omena- kääriäisen tekemä reikä on jo korkkiutunut. Tällaiset rikkoutumat ovatkin usein syynä hedelmien saastumiseen muumiotautiin. Terveet hedelmät sekä sellaiset, joissa on alkavia rupilaikkuja, saastuvat vain harvoin muumiotautiin. Tämä voi johtua paitsi hedelmän kuoren suojaavasta vaikutuksesta myös ilman vähäisestä kosteudesta lähinnä hedelmän pintaa. Eräiden aineiden fungistaattinen vaikutus M.fructigen a-sieneen Eri maissa tehdyt ruiskutuskokeet osoittavat, että omenarupea ja tuhohyön- teisiä vastaan vuosittain suoritetut tavanomaiset ruiskutukset vähentävät kel- Kuva 1, Monilinia fructigenan turmelemia Astra- kaani-omenia. Orig. Fig. 1. Apples rotted by Mo- nilinia fructigena. Variety Astrachan. Orig. 81KELTAMUUMIOTAUDIN TARTTUVAISUUDESTA SEKÄ SEN EHKÄISEMISESTÄ H. J. E. HÄRDH82 tamimmiotaudin vahinkoja (4, 5,7, 12). Jos pintavioituksia hedelmiin kuitenkin syntyy, voivat kupari- ja rikkipitoiset ruiskutteet ehkäistä keltamuumiotautisaas- tuntaa vain silloin, kun jokainen syntynyt haava saadaan heti suojatuksi näillä aineilla (12). Ellei näin tapahdu, vaan sieni on jo saastuttanut hedelmän, ei infektion jälkeen suoritetuilla fungisidiruiskutuksilla voida ehkäistä hedelmän pilaantumis- ta. Sen sijaan sellaisilla aineilla, jotka tunkeutuvat hedelmän kuoreen ja sen alla olevaan solukkoon, voi olla paremmat mahdollisuudet ehkäistä jo kuoren alle kas- vaneen sienirihmaston kehitystä. Frohberger osoitti v. 1949, että tiofosfaatti- valmisteet, joita käytetään tuhoeläinten torjuntaan, voivat tunkeutua hedelmän kuoreen ja maltoon (6). Samana vuonna Baldacci (1) osoitti, että Parathion- valmiste (vaikuttava aine dietylnitrofenyltiofosfaattia) ehkäisee tällä aineella kä- siteltyjen objektilasien pinnalle pantujen Sclerotinia fructigena- kuromien itämi- sen. Tiofosfaattivalmisteiden merkitys muumiotaudin torjunnassa ansaitsee näin ollen huomiota ja kysymys otettiinkin kasvitautiosastolla selvitettäväksi. Samal- la tutkittiin eräiden muidenkin aineiden fungistaattista vaikutusta M. fnidigena- sieneen käsittelemällä omenia näillä aineilla ja inokuloimalla hedelmiin sen jäl- keen sienen kuromia. Kokeet suoritettiin v. 1949 laboratoriossa Charlottenthal-omenilla. Kokeil- tavina olivat seuraavat aineet: 1. 0.1 % sublimaattiliuos 2. 0.05 % kuparisulfaattiliuos 3. 0.5 % tanniiniliuos 4. 1 % ferrosulfaattiliuos 5. 0.1 % hydrokinoniliuos 6. 0.1 % Cheminova-Parathion (sisältää 35 % o-o dietyl-o-p ni.trofenyltiofos- faattia, valmistaja A/S Cheminova, Tanska). Nesteet laimennettiin vesijohtovedellä. Käsittely kullakin aineella tapah- tui seuraavasti: 1. upottamalla omenat noin 2 sekunniksi nesteeseen 2. liottamalla omenia 24 tuntia nesteessä 3. liottamalla omenia 48 tuntia nesteessä. Käsittelyn jälkeen annettiin hedelmien pinnan kuivua, tehtiin havainnot eri käsittelyjen vaikutuksesta hedelmiin sekä inokuloitiin hedelmät. Tällöin pis- tettiin steriloidulla veitsenkärjellä kuoreen tehtyyn reikään tuoreita M. fructigena- kuromia. Kontrollin vuoksi inokuloitiin samalla tavoin myös käsittelemättömiä sekä vesijohtovedessä 24 tuntia liotettuja hedelmiä. Viimemainittu käsittely ta- pahtui laimennukseen käytetyn vesijohtoveden vaikutuksen toteamiseksi. Kul- lakin tavalla käsiteltiin 6 omenaa. Kun inokulointi oli suoritettu, pantiin hedel- mät termostaattiin, jossa lämpötila oli kokeen aikana -)- 17° C ja ilman suhteel- linen kosteus 95 %. Ensimmäinen analysointi suoritettiin 96 tunnin kuluttua mo- kuloinnista ja mittauksia sen jälkeen viisi kertaa 24 tunnin väliajoin. Kullakin kerralla mitattiin sienirihmaston aiheuttaman ruskean laikun halkaisijan pituus mm:ssä. Tulokset kokeesta esitetään taulukossa 2. Taulukko 2. Eri aineiden vaikutus omeniin sekä omenan mallossa etenevän M. fructigena-rihmaston kasvunopeuteen. Table 2. Effect of certain liquids on the apples and on the growth rate of M. fructigena hypha in apple tissues. Laikun läpimitta mm. Laikun kasvu vuoro- TT , - ... , . ~. , vuorokaudenkululuttua kaudessa mm. (vrt. Käsittely ennen inokulointia ..... ' inokuloinnista kuva 2) Treatment before inoculation c.,** "* t . Sf° tS ' djameter ™m ; DailV of spot Fruits after treatment m days after inoculation mm. (cf. fig. 2) 4| 5 6 7 8 I II | 111 jIV Liotus vesijohtovedessä 24 t. halkeilleet Soaking in tap water for 24 hours cracked 21.1 36.6 53.5 70.5 94.1 15.5 16.9 17.0 23.6 Upotus 0.1 % sublimaattiin ruskeita täpliä kuoressa Dipping in 0.1 % mercuric chloride brown spots in the scale Liotus edellisessä 24 t. ruskeat Soaking in 0.1 % mercuric totally brown ■— —= chloride for 24 hours Liotus edellisessä 48 t. ruskeat Soaking in 0.1 % mercuric totally brown chloride for 48 hours nPrI US 0-°5 % CuSO -liuokseen normaalit 2 ß 3Dipping m 0.05 % CuSO t normal Liotus edellisessä 24 t. ruskeita täpliä kuoressa gn _ „ c ■• „0/ n cn , , , . . ~ , 20.7 66.(1 50.1 0i). 6 87.6 12.9 16.5 15.2 22.3Soaking in 0.05 % CuSOi for brown spots m the scale 24 hours liotus edellisessä 48 L kuten edellä Soaking m 0.03 % CuSUl as above for 48 hours Upotus 0.5 o/ tanniiniliuokseen normaalit Dipping in 0.5 % tannin normal liotus edellisessä 24 t. ruskeita täpliä kuoressa Soaking in 0.3 % tannin for brown spots in the scale 24 hours Liotus edellisessä 48 t. kuten edellä Soaking m 0.5 % tunnin for as above 48 hours Upotus 1 % FeS04-liuokseen normaalit .„ . or _„ _ _. „ ,„ » , OQ „ ~' . "ol r-c-n 1 1"1 35.5 52.;> 71.6 94.6 16.4 17.0 19.1 23.0Dipping in 1 % FeSU t normal I. intus edellisessä 24 t. sinertäviä täpliä kuoresa ,__ „_ „ .. , _, A ~, _ lr> , .„_ _ n 1A _ ci- 0/ c ert i r. . 1 „,,, .7-7 , ■ ~ , 17.5 27.6 41.1 i)l.() )1.7 10.1 13.5 9.9 10./Soaking m 1 % FeSO i for 24 hours bluish spots in the scales Liotus edellisessä 48 t kuten edellä . Soaking in 1 % FeSOi for 48 h. as above Upotus 0.1 % hydrokinoniin normaalit Dipping in 0.1 % hydroquinone normal liotus edellisessä 24 t. ruskeita täpliä kuoressa Soaking in 0.1 % hydro- brown spots in the scale quinone for 24 hours Liotus edellisessä 48 t. kuten edellä Soaking in 0.1 % hydro- as above quinone for 48 hours Upotus 0.1 %Parationiin normaalit Dipping m 0.1 % Farathion normal Liotus edellisessä 24 t. ruskeita täpliä kuoressa! „ _ ,„ „ ol , 0 „ „ DO „ . . Q r Q 0 . . o 7. • _ n/ r-» ,1 ■ 7 . .1 j ö.O I_ J> -I. I L:t..> .5.)./ 4.1 ri.it o.Z 4.4Soaking in o.i % Farathion brown spots in the scale\ for 24 hours Liotus edellisessä 48 t. kuten edellä „ .5.,„ ._ „ ~. „ . „ „ n „„ „„ Soaking in o.i % Parathion as above ' ' for 48 hours H. J. E. HARDH84 Taulukosta 2. nähdään, että 24 tunnin liotus vesijohtovedessä aiheutti hedel- missä pinnan halkeilemista, mikä johtui nestepaineen lisääntymisestä hedelmän sisässä. Hedelmien upotus eri nesteisiin, mikä vaikutukseltaan vastaa yhtä ruis- kutusta (6), aiheutti muutoksia ainoastaan niissä hedelmissä, jotka saivat sub- limaattikäsittelyn. Näiden kuoreen ilmaantui pian käsittelyn jälkeen pyöreitä, hiukan sisäänpainuneita, noin 2-3 mm. suuruisia täpliä, jollaisia elohopeayhdis- teet usein aiheuttavat hedelmiin (14). Sublimaatissa pitemmän ajan liotetut he- delmät ruskettuivat jo käsittelyn aikana, mikä johtui pintasolukkojen kuolemi- Kuva 2. Eri aineiden vaikutus omenan kuoren alla etenevän M. fructigenan. rihmaston kasvunopeuteen I, 11, 111, IV = 1., 2., 3. ja 4. vuorokauden aikana tapahtunut kasvu. Fig. 2. Effect of certain liquids on the growth rate of M. fructigena hypha in apple tissues. I, 11, 111, IV = growth during the Ist, 2nd, 3d and 4th day. A. käsittelemätön untreated B. liotus vesijohtovedessä 24 t. soaking in tap water for 24 h. C. upotus 0.1 % sublimaattiliuokseen dipping in 0.1 % mercuric chloridi D. upotus 0.05% CuS04-liuokseen dipping in 0.0,5% CuSOt. E. liotus nesteessä D. 24 t. — soaking in D. for 24 h. F. liotus nesteessä D. 48 t. — soaking in D. for 48 h. G. upotus 0.5% tanniiniliuokseen dipping in 0.5% tannin H. liotus nesteessä G. 24 t. soaking in G. for 24 h. I. liotus nesteessä G. 48 t. — soaking in G. for 48 h. J. upotus 1 % FeS0 4 -liuokseen dipping in 1 % FeSO v K. liotus nesteessä J. 24 t. — soaking in J. for 24 h. L. liotus nesteessä J. 48 t. soaking in J. for 48 h. M. upotus 0.1 % hydrokinoniliuokseen dipping in 0.1 % hydroquinone N. liotus nestessä M. 24 t. soaking in M. for 24 h. O. liotus nesteessä M. 48 t.— soaking in M. for 48 h. P. upotus 0.1 % Cheminova-Parathioniin -— dipping in 0.1 % Cheminova-Parathion. R. liotus nesteessä P. 24 t. — soaking in P. for 24 h. S. liotus nesteessä P. 48 t.— soaking in P. for 48 h. KELT AMUUMIOTAUDIN TARTTUVAT SUUDESTA SEKÄ SEN EHKÄISEMISESTÄ. 85 sesta. M. fructigenan kasvua ei solukon ruskettumisen vuoksi voitukaan seurata subhmaatissa liotetuissa hedelmissä. Liotus kuparisulfaatti-, tanniini-, ferro- sulfaatti- ja hydrokinonilmoksissa sekä Paration-emulsiossa aiheutti hedelmien kuoreen ruskeita laikkuja, jotka ulottuivat maltoon saakka. Useimmiten nämä laikut syntyivät sellaisiin kohtiin, jotka olivat tavalla tai toisella mekaanisesti vioittuneet, Ferrosulfaattiliotuksen aiheuttamat laikut olivat sinisenharmaita, mikä ilmeisesti johtui omenissa olevasta tanniinista. Tarkasteltaessa eri aineiden vaikutusta sieneen (kuva 2) havaitaan, että lyhyt- aikainen käsittely (upotus) kuparisulfaatti-, tanniini-, ferrosulfaatti- ja hydroki- noniliuksilla, joilla aineilla tiedetään olevan fungisidisia ominaisuuksia, ei vaikutta- nut sienen kasvuun. Sen sijaan upotus 0.1 % sublimaattiliuokseen sekä 0.1% Para- tion-emulsioon hidasti huomattavasti M. fructigenan kasvua. Liotettaessa hedel- miä 24 ja 48 tunnin ajan tunkeutui kokeiltavia aineita hedelmän maltosolukkoon ja ainekonsentratiot solukossa olivat todennäköisesti suuremmat kuin upotuskäsit- telyn saaneissa hedelmissä. Tämä voidaan huomata siitä, että sienen kasvu hedel- mässä oli sitä hitaampi, kuta pitemmän ajan hedelmää oh käsitelty nesteessä. Lai- mentamiseen käytetty vesijohtovesi vaikutti myös jonkin verran sienen kasvua hidastavasti. Tämä voi johtua joko veden sisältämistä rautasuoloista, tai muo- dostui anaerobisessa tilassa vedessä omenissa myrkkyaineita, joilla myös on voinut olla fungistaattisia ominaisuuksia. Liotuksen aikana hedelmän solukkoon tunkeu- tunut tiofosfaatti vaikutti voimakkaimmin sienen kasvuun. Injektiokokeissa on mm. Englannissa voitu imeyttää kasvaviin hedelmiin erilaisia aineita (10, 11). Tällaista menettelyä silmälläpitäen suoritettiin edellä mainitut kokeet liottamalla hedelmiä eri aineissa. Koska hedelmiin voidaan imeyttää aineita myös injektio- menetelmällä, joka jonkin verran on jo yleistynyt käytäntöönkin, saattavat edellä- selostetut tulokset antaa viitteitä sisäistä terapiaa varten keltamuumiotautia eh- käistäessä. Yllämainitulla, laboratoriossa käytetyllä menetelmällä voitiin tiofosfaatti- pitoisen Parationin fungistaattinen vaikutus osoittaa, mutta tiofosfaattien käy- tännöllisen merkityksen selvittämiseksi tässä suhteessa on kokeiltava luonnolli- sissa olosuhteissa ruiskutuksia vastaavien käsittelyjen vaikutusta samanaikaisesti hedelmiä vioittaviin hyönteisiin ja muumiotautisaastuntaan. Tämän vuoksi suo- ritetuinkin v. 1950 alustava ruiskutuskoe omenapuilla eräässä puutarhassa, jossa muumiotautia on esiintynyt runsaasti. Tällöin kokeiltiin 0.5 % kuparikalkkiseok- sen, 1:30 rikkikalkkiliuoksen ja 0.1 % Cheminova-Parathionin vaikutusta hedel- mien keltamuumiotautisaastuntaan. Ruiskutukset suoritettiin neljä kertaa. Pa- rationilla käsiteltyjen koepuiden hedelmistä oh syksyllä 2.2 % muumiotaudin saastuttamia, rikkikalkkiliuoksella ja kuparikalkkiseoksella käsiteltyjen sekä kä- sittelemättömien puiden hedelmistä oli tautisia vastaavasti 3.0, 4.4 ja 5.6 %. H. J. E. HÄRDH86 Yhteenveto. 1. Keltamuumiotaudin aiheuttaja, Monilinia fructigena (Aderh. & Ruhl.) Honey saastuttaa pääasiallisesti vioittuneita hedelmiä, joissa vioitukset johtu- vat omenakääriäisen, epäedullisten säätekijöiden, omenaruven sekä voimakkai- den ruiskutusnesteiden vaikutuksesta. Tutkittaessa näiden vioitusten merkitystä hedelmien muumiotaudinalttiuteen todettiin, että saastunta tapahtuu harvoin lievään pintarosoon sekä sellaisiin omenarupilaikkuihin, joissa hedelmä ei ole hal- keillut. Sen sijaan syvälle maltoon ulottuvat vioitukset, halkeamat ja reiät, joissa kasvualustan ja ilman kosteus lähimpänä hedelmän pintaa on suuri, ovat edulli- sia saastutuskohtia sienelle. Vahingoittumattomia hedelmiä ei sieni kokeissa lain- kaan saastuttanut. 2. Eri aineiden fungistaattista vaikutusta kokeiltaessa todettiin, että omenan maltoon tunkeutunut Paration-aine hidastaa huomattavasti M. fvuctigena-sienen kasvua. Tämän aineen merkitys muumiotautia ehkäisevänä tekijänä voi perustua osittain tiofosfaattien tuhohyönteisiä torjuvaan ominaisuutteen osittain fungi- staattiseen vaikutukseen, joka aineella todettiin olevan M. fvuctigena-sieneen. KIRJALLISUUS. (1.) Baldacci, E. 1949. Fungicidal action of phosphoric esters (Parathion). Abstracts of commun- ications, Und International Congress of Crop Protection, p. 49. (2.) Buchwald, N. F. 1949. Studies in the Sclerotiniaceae I. Taxonomy of the Sclerotiniaceae Den Kgl. Veterinaer- og Landbohojskoles Aarsskrift 1949, p. 75 —191. (3.) Cunningham, G. H. 1925. Brown-rot, Sclerotinia cinerea Schroet. New Zealand Dept, of Agric., Bull., 101, p. I—-11.1 —-11. (4) Esbjerg, N. 1929. Forsog med Rentabiliteten ved Sprojtning af Aebletraer I. Tidsskrift for Planteavl, 35 p. 517—565. (5) Faes, H., Staehelin, M. & Bovey, P. 1947. La défense des plantes cultivées, p. 1—654 Lausanne 1947. (6) Frohberger, P. F. 1949. Untersuchungen über das Verhalten des Insektizids Diäthyl-p-nit- rophenyl-thiophosphat (E 605) und in der Pflanze. Höfchen-Briefe für Wissen- schaft und Praxis 2,2, p. 10—90. (7) Hammond, A. A. 1922. Spraying experiments for brown rot of stone fruit (Sclerotinia fruc tigena). Journ. Agric. Victoria, 20, p. 182—189. (8) Harris, R. V. 1948. Plant Pathology. Ann. Rept. East Mailing Res. Sta. 1947, p. 37-39 (9) Horne, S. A. 1933. Biological work on fruit. Dept. Sei. & Industry Res., Rept. Food Invest Board for the year 1932, p. 279—300. (10) Levy, B. F. G. 1947. Preliminary Experiments on the Injection of Individual Apple Fruits on the Tree. Journ. Pomol., 23, p. 134—136. (11) —»— 1947. Tree Injection I, II & 111. Rept. East Mailing Res. Sta. 1946, p. 99—112 (12) Moore, M. H. 1950. The brown-rot problem. Gardeners Chronicle, Ser. 3, 127, p. 99—100, 104 (13) Noack, M. 1928. Ascomycetes. P. Sorauer, Handbuch der Pflanzenkrankheiten, 11, 1, p 448—737. 14) Tiegs, E. 1934. Rauchschäden. P. Sorauer, Handbuch der Pflanzenkrankheiten, I, 2, p 243—309. (15) Weber, A. 1936. Aeblesygdomme under opbevaringen, p. I—4o. Kobenhavn 1936 SEKÄ SEN EHKÄISEMISESTÄ.KELTAMUUMIOTAUDIN TARTTU VAISU UDES 87 S U M M A R Y. ON THE PATHOGENICITY OF MONILINIA FRUCTIGENA (Aderh. & Ruhl.) Honey AND CONTROL WITH PARATHION. H. J. E. Härdh Agricultural Research Centre, Department of Plant Pathology , T ikkurila, Finland. The significance of fruit lesions of different kinds in brown-rot infection has been investigated. M. fructigena conidia were rubbed with a paint brush on the surface of apples uninjured and injured in different ways. All the uninjured fruits remained healthy. Slight injury done by copperlime 0.5 % (Cuprosan 3) and smallish spots, without cracking of the fruit, due to apple scab ( Venturia inae- qualis) were also unfavorable to the penetration of the brown-rot fungus. Infection in the former case was 0 %, in the later 7.1 % of apples inoculated. The inoculation of apples with severe corking and cracking resulted in 20.0 % infection and the inoculation of fruits injured by the codling moth {Carpocapsa pomonella) in 75.0 % respectively. All the fruits were infected when conidia were placed in a wound made with a knife-blade. It is thought that the susceptibility of lesions of different kinds to the brown-rot fungus is chiefly due to the moisture of the substrate and the air in the immediate proximity of the growing hypha. Spraying with the usual fungicides appears to be successful in controlling the brown-rot disease only if every fresh wound is covered (12). The control of apple scab and codling moth is also of importance, to avoid lesions made by these. It was thought that a compound penetrating the fruit tissues might be effective in controlling the disease through inhibiting the growth of mycelium in the tissues. One such chemical penetrating the plant tissues is diethylnitrophenylthiophosphate (E 606) (6). Parathion is found to inhibit the growth of Sclerotinia fructigena conidia (1). The fung- istatic action on the brown-rot fungus of Parathion and some other chemicals penetrating the fruit tissues was investigated in the laboratory by dipping apples of the variety Charlottenthal or soaking them for 24 and 48 hours in the liquids. Every treatment consisted of 6 apples. Table 2. shows the daily growth of the brown-rot spot on apples treated in different ways and inoculated. The growth rate is shown in figure 2. Dipping, which corresponds in effect to one spraying (6), in 0.1 % mercuric chloride and in 0.1 % Cheminova-Parathion retarded the growth of the fungus. Soaking for 24 hours in Parathion reduced the growth greatly, soaking for 48 hours made the growth poor. Soaking in 0.05 % copper sulphate, 0.5 % tannin, 1 % ferrous sulphate and 0.1 % hydroquinone, too, retarded the growth of the fungus. The observations indicate that Parathion possesses an obvious fungistatic action on the brown- rot fungus and is possibly efficient in controlling it. For this reason a preliminary spraying exper- iment was carried out in 1950. The results indicate that Parathion was the preparation most success- ful in controlling the disease. This is due to the fungistatic action of Parathion and also to its in- secticidal properties. Further investigations are needed into the significance of Parathion com- pounds in the control of the brown-rot disease.