OLKISILPPUJEN KÄYTÖSTÄ KYLVÖKSEN KATTEENA. T. J. Vieri Satakunnan kasvinviljelyskoeasema, Peipohja. Saapunut 9- 1. 1952 1800-luvulla ja vielä kuluvankin vuosisadan alkupuolella oli Hämeessä ja Satakunnassa tapana antaa ohramaille ns. kattolannoitus. Tämä tapahtui siten, että pellolle levitettiin ohran kylvön jälkeen parahiksi maanpeittävä lantakerros, jota ei millään tavalla mullattu. Tähän tarkoitukseen käytettiin tavallisesti ns. hakotarhoista saatua tuotetta. Tyrväässä ja muissakin sen ympäristön »kuttu- pitäjissä» kattolannaksi varattiin myös kuttujen ja lampaiden karsinoihin talven- mittaan kertynyt lanta. Näiden eläinten pääasiallisen kuivikkeen muodostivat lehtikerpuista jäljelle jääneet, parin dm mittaisiksi hakatut risut. Kattolautaa levitettäessä ei mihinkään kohtaan saanut jäädä paksua kerrosta eikä toisiin koh- tiin peittämättömiä aloja. Mahdollisimman tasaisen tuloksen aikaansaamiseksi levitys toimitettiin usein ilman mitään työkaluja paljain käsin! Kuivikkeiden laadusta johtuen lannan ravinnepitoisuus ei voinut olla suuri. Siitä huolimatta kattolannan vaikutus havaittiin varsin tuntuvaksi, huomattavasti paremmaksi kuin vastaavanlaisen, maahan kynnetyn lannan. Näistä seikoista päätellen kattolannoituksen suhteellisen hyvä teho ei voinut johtua niinkään pal- jon ravinteiden määrästä kuin peitteen edullisesta vaikutuksesta maan fysikaaliseen tilaan, eritoten sen kosteussuhteisiin. Tämä on sitäkin luultavampaa kun tiedämme, että senaikaisessa muokkauksessa elomultakerros kuivui vähäsateisina keväinä pahoin, varsinkin kun ohran kylvökin toimitettiin niihin aikoihin yleensä vasta kesäkuulla. Lantakerroksen alla oli mikro-organismien elintoiminta myös vilkasta, joten kattolannoituksesta saatu edullinen kokemus on osaksi tämänkin seikan nojalla selitettävissä. Huomiotta ei voida jättää sitäkään seikkaa, että risupeite suojasi maan pintaa sateisina keväinä liettymiseltä. Kattolannoitusmenetelmä alkuperäisessä muodossaan on jäänyt miltei koko- naan unohduksiin. Mutta tällä vanhalla menetelmällä voi olla edellytyksiä tulla uudelleen käytäntöön siten nykyaikaistettuna, että ennen käytetyn hako- ja risu- lannan sijasta kylvöksen katteeksi levitetään silputtuja olkia. Ylijäämäolkia, joita ei voida käyttää tavanomaisin menetelmin eläinten rehuksi eikä kuivikkeeksi, kertyy viljantuotantoalueilla niin paljon, että niistä https://www.c-info.fi/en/info/?token=lX-nZqYTzwUlCwV6.1urfEBfaua6TabduIRIOyQ.mKcEozzPDdcl73p7-PteUUj_JH7t2UcvWpTyUbJ8aEQynLkILpDiAao9c_Dec6dfn9n3kOq-8GbWyLzR8w7XnQCnrGfB7WraayRSPyXV1FJ5JVgX8kqsC-LZ3G9C0GaTOlzDXwA5eIhqHQ4kh4huOKRKkHxg7KUrcg OLKISILPPUJEN KÄYTÖSTÄ KYLVÖKSEN KATTEENA 69 riittäisi melkoisia määriä toukopcltojen katteeksikin. Saksassa tätä olkien käyttö- tapaa on sovellettu jo 1800-luvun alkupuolella. Myöskin Ruotsissa on olkikatetta käytetty hyvällä menestyksellä eritoten herneviljelyksillä. Suomessakaan mene- telmä ei ole aivan tuntematon. Täällä olkien käyttö kattolannoitukseksi on kui- tenkin rajoittunut pääasiassa laitumille, joille oljet on yleensä levitetty pitkinä. Ruotsissa on Torstensson (1) tutkinut olkikatteen vaikutusta eri viljelys- kasveilla ja todennut, että olkikate alentaa maan lämpötilaa lämpimänä, mutta kohottaa kylmänä vuodenaikana. Lukuisissa herneellä suoritetuissa kokeissa olki- kate tuotti selvän sadonlisäyksen. Korsiviljöistä sensijaan saatiin jyväsatoon näh- den useimmissa tapauksissa kielteinen tulos, mikä lienee kuitenkin ainakin eräissä tapauksissa johtunut siitä, että tosiasiallisesti paremmin kasvanut »katettu» kas- vusto lakoutui pahemmin kuin peittämätön. Heinänurmella katteen vaikutus oli ensimmäisen niiton suhteen epäselvä tai heikosti myönteinen. Jälkikasvuston sadon- lisäys sensijaan oli melkoinen, jopa 20—30 %. Saksassa suoritti Wollny (2, 3,4) jo 1870- ja 80-luvuilla tutkimuksia katteen vaikutuksesta mm. maan huokoisuuteen sekä huokosissa olevan ilman C02-pitoi- suuteen todeten tällöin, että huokoisuus säilyi peitetyssä maassa paremmin kuin paljaassa, ja että huokosissa olevan ilman C02-pitoisuus niinikään oli katteen alla huomattavasti suurempi kuin paljaassa tai ruohonkasvussa olleessa maassa. Tämän seikan nojalla on pääteltävissä, että mikro-organismien elintoiminta on katteen alla keskimäärin vilkkaampaa kuin paljaassa maassa siitä huolimatta, että jälkim- mäisen lämpötila keskimäärin onkin peitetyn maan lämpötilaa korkeampi. Satakunnan kasvinviljelyskoeasemalla vv. 1937—39 suoritetut kokeet. Vuoden 1 937 kokeet. Koeasemalla suoritettiin useina 1930-luvun vuosina eri toukoviljoilla val- mistavia olkikatekokeita, joiden tuloksia ei kuitenkaan aluksi selvitetty silmä- varaista arviointia tarkemmin. Mutta kun kate näytti vaikuttaneen silloin vallin- neina kuivina ja lämpöisinä kesinä silminnähtävän edullisesti, järjestettiin keväällä 1937 kenttäkokeet kauralla, kevätvehnällä ja hernekauralla siinä mielessä, että tulokset selvitetään entistä tarkemmin. Koemaa oli hiesusavea (pH n. 5,4), joka sai hehtaarille 300 kg kotkafosfaattia ja 100 kg 40-% kalisuolaa, kauralle ja veh- nälle sitäpaitsi 100 kg amm.sulfaattia. Vuoden 1937 kokeissa oli 3 jäsentä: ilman katetta, 4 ja 8 tonnia olkisilppuja/ha. Koeruudut olivat 50 m 2 suuruisia; sato punnittiin kuitenkin vain 36 m 2 alalta. Kertausruutuja oli 4, nollaruutuja kui- tenkin 5 kpl. Jyväsatojen keskiarvojen keskivirheluvut on laskettu kaavan m= ± \ —^--V - mukaan.F n {n—1) Taulukoissa 1 ja 2 esitetyistä satotuloksista ilmenee, ettei katteella ollut sel- vää vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Ohuempi kate tosin viittaa vähäiseen sadon lisäykseen, paksumpi sensijaan vähennykseen. 70 T. J. VIRRI Taulukko 1. Kevätvehnän ja kauran sadot v. 1937. Tabelle 1. Erträge an Sommerweizen und Hafer i. J. 1937. Olkikate Sato kg/ha Sadon lisäys/ha Strohdecke Ertrag kg je ha Mehrertrag je ha t/ha Jyviä Olkia Jyviä Olkia Yht. Korn Stroh Korn Stroh ry ry ry Zus. kg FE kg FE FE Kevätvehnä (Timantti) Sommerweizen (Diamant) 0 2770 ± 60 5050 _____ _ 4 2820 ± 10 5320 50 50 270 54 104 8 2770 ± 10 5170 120 24 24 Kaura (Kytö ) Hafer [Kytö) 0 3500 i 90 3580 _ 4 3410 ±BO 3800 —9O —75 220 55 —2O 8 3370 ±BO 3540 —l3O —lOB —4O 10 —llB Taulukko 2. Hernekauran sadot v. 1937 Tabelle 2. Erträge an Erbse-Hafer i. J. 193. Olkia Herne Sadon lisäys ry/ha c , , Sato/ha Ertrag ie ha „ , ~ ,Stroh 5 ' Erbse Mehrertrag FEjha t/ha Siemeniä Olkia Yht. % Stroh ry Herneitä Kaur. Olkia Yht. kg kg Zus.FE Erbsen Hafer Sln,h Zus- -0 3750 ± 40 3420 4321 43.4 _ _ 4 3800 ± 50 3470 4367 41,0 —6O 83 13 40 8 3750 ±7O 3600 4307 38.0 —2OO 107 20 —l3 Olkikatteen heikko tai vallan olematon vaikutus v. 1937 on siten selitettävissä, että toukokuun sademäärä oli silloin tavallista runsaampi (69 mm) ja kesäkuunkin lähimain normaali (34 mm), joten peitteetönkin maa pysyi kohtalaisen tuoreena. Katteen myönteinen vaikutus ei siis päässyt näissä oloissa näkyviin, varsinkaan kun maan lämpötilan aleneminen samanaikaisesti vaikutti kielteiseen suuntaan. Katteen vaikutusta maan lämpötilaan ei tosin tutkittu v. 1937, mutta seuraavana vuonna suoritetut yksityiskohtaiset mittaukset, joista tulee myöhemmin puhe, samoinkuin myös edelläviitatut ToRSTENSSONin kokeet osoittivat, että katteella on tässä suhteessa huomattavan haitallinen vaikutus. Aivan erikoisen suuri merki- tys tällä seikalla oli vuoden 1937 kokeissa sen vuoksi, että katteet levitettiin tällöin kevään ensimmäisille kylvöksille jo 12—15. 5. jolloin maa oli vielä kylmä. Vaalean OLKISILPPUJEN KÄYTÖSTÄ KYLVÖKSEN KATTEENA 71 olkipeitteen huomattavasti hidastaessa maan lämpenemistä oraat kehittyivätkin selvästi hitaammin katetuilla kuin O-ruuduilla. Edellisillä oraat olivat kellertäviä kesäkuun puoliväliin asti, jonka jälkeen väri muuttui vähitellen normaaliksi, ja kasvu saavutti muissakin suhteissa O-jäsenen. Vuosien 193 B—38—3 9 kokeet. Suppeudestaan ja lyhytikäisyydestään huolimatta vuoden 1937 koetulokset riittävät antamaan varsin vakuuttavan viitteen siihen, että maan tulee ehtiä läm- metä riittävästi ennen olkikatteen levitystä, koska liian alhainen lämpötila muussa tapauksessa voi vaikuttaa sangen haitallisesti oraan kehitykseen. Tämä seikka otettiinkin huomioon seuraavassa selostettavia vuoden 1938 kokeita järjestettäessä. Koemaa oli v. 1938 samaa hiesusavea kuin aikaisemminkin. Koekasvit ja kokeiden järjestelytapa myös olivat entiset. Jäseniin lisättiin kuitenkin 2 uutta: 2 ja 6 ton silppuja/ha. Toukokuun alussa ennen muokkausta maa lannoitettiin seoksilla, jotka sisälsivät hehtaaria kohden: kotkafosf. 40 % kalis. amm.siüf kg kg kg cevätvehnälle 240 25 110 (auralle 320 95 250 rernekauralle 235 235 Maan kevätmuokkaus tapahtui tavanomaisesti hankmolla ja koekasvien kylvö tavallisella hevosvetoisella kylvökoneella. Koekasvien siemenmäärät (kg/ha), kylvö- ja orastumis-, olkikatteen levitys- ja kasvustojen tuleentumispäivät olivat: siemen kylvö- orastumis- katteen tuleentumis- määrä päivät päivät levityspäiv. päivät vehnä 288 6.5. 18.5. 21.5. 25.8. kaura 190 17.5. 27—29. 5.21. 5. 18—19. 8. hernekaura 260 13.5. 25—26. 5.23. 5. 22—23. 8. Suurin käytetty silppumäärä viivästytti tähkimistä parilla päivällä. Herneen kukinta alkoi kaikissa koejäsenissä samana päivänä. Kasvun yleiseen rehevyyteen olkikatteella oli kesäkuun alusta lähtien silmin- nähtävän edullinen vaikutus. Niinpä saattoi rinnakkain sijainneissa äärijäsenissä (0 ja 8 ton) matkan päästä havaita hyvin selvän värien eron; jälkimmäisen viher oli tummempi kuin 0-jäsenen, siis aivan päinvastoin kuin edellisenä vuonna. Sekä vehnän että kauran korren pituuskasvussa oli myös havaittavissa selvä katteen aiheuttama ero; 0-jäsenessä vehnän korsi oli heinäkuun lopussa keskimäärin n. 10 cm lyhempi kuin jäsenessä 8 ton. Kauralla vastaava ero oli 3 cm. Kasvukauden 1938 sääsuhteista. Sääsuhteiden (taul. 3) vaikutus koetuloksiin ei ollut tälläkään vuonna erikoisemmin olkikatteen käyttöä suosiva, sillä toukokuun lämpötila ja sademäärä olivat normaalit. Toukokuun lopulla sekä ennen että jälkeen katteen levityksen sattuneet runsaanlaiset sateet sitäpaitsi aiheuttivat, ettei kas- 72 T. J. VIRRI Taulukko 3. Lämpötila- ja sadesuhteet kesällä 1938. Tabelle 3. Temperatur- und Niederschlagsverhältnisse im Sommer 1938 Lämpötila — Temperatur C° Sademäärä — Niederschlag mm. Päivät Kuukaudet Monate Tage _ V VI VII VIII V VI VII VIII I—s 4.414.7 14.717.3 0.2 3.(1 1.1 6—lo 5.017.4 17.310.1 10.2 2.7 11—15 0,1 11.618.7 10,1 1.83.6 10.2 16—20 8.611.7 18.016.7 10.830.4 19.646.5 21—25 9.312.1 21.214.2 2.17.2 19.71.6 26—30 (31) 13.011.6 10.017.4 1 1.330.1 88.89.6 Kk —Monat 8.413.2 18.5 17,3 36.271.5 153.658.8 Korkein lämpötila Alin lämpötila Temperaturmaximum Temperaturminimum I—s 12.025.6 21.627.4 —5.2 3.67.8 5.0 6—lo 14.4 24,4 25.226.8 —4.1 6,0 4.67.3 11—15 17.4 18,0 26.626.7 —3.0 4.07.3 8.8 16—20 24.218.8 26.723.2 0.24.0 8.810.8 21—25 10.619.2 29.423.0 —1.2 6.011.6 7.0 26—30 (31) 22.015.4 28.226.4 3.25.0 12.28.8 Kk. Monat 24,2 25.620.4 27.4 —5.2 3.64.6 5.0 vusto erikoisemmin kärsinyt kuivuudesta katteettomillakaan ruuduilla. Toisaalta ei myöskään liiallista märkyyttä esiintynyt. Kesäkuu oli tavallista sateisempi (71,5 mm), joten säätila ei silloinkaan suosinut katteen saaneita koejäseniä. 25.7. 1938 sattunut tavallista rankempi sade (38 mm) kaatoi viljat lakoon. Päivää myöhem- min suoritettujen havaintojen mukaan lakoisuus oli eri koejäsenissä seuraava (10 = pysty; 1 =pitkin maata laossa): jäsen vehnä kaura O = ilman olkikatetta 6.57.8 2 ton silppuja/ha 6.3 8,0 4 » ...... 6.37.8 6 » 4.85.5 8 » 4.85.0 Lakoisuusluvut osoittavat omalla tavallaan, että kasvu rehevöityi katteeksi käyte- tyn silppumäärän suuretessa. Nollajäsenen luvut ovat siitä johtuen todennäköi- sesti vähän liian alhaiset, että nollan rinnalla sijainnut jäsen (8 ton) rehevimpänä ja siitä syystä pahimmin lakoutuneena painoi myös naapuriansa. Elomnllan lämpötilan mittaukset 1938. 27. 5—15. 6. välisenä aikana tutkittiin olkikatteen vaikutusta maan lämpötilaan suorittaen kussakin koejäsenessä päivit- täin lämpötilanhavaintoja 3 eri syvyydessä (2, 5 ja 10 cm). Useimmat havainnot OLKISILPPUJEN KÄYTÖSTÄ KYLVÖKSEN KATTEENA 73 Taulukko 4. Silppukatteen vaikutus maan lämpötilaan. Tabelle 4. Wirkung der Häckseldecke auf die Bodentemperatur. Maan lämpötila C° eri syvyyksissä Kate Bodentemperatur C° in Tiefen von Decke - 2 cm 5 cm 10 cm 2 cm 5 cm 10 cm t/ha Päivällä Am Tage Yöllä Nachts 0 18.416.7 14.811.6 11.912.6 2 16.715.4 14.111.9 12.312.7 4 15.914.8 13.512.2 12.312.6 6 14.814.0 12.912.1 12.212.4 8 14.113.4 12.412.0 12.212.3 tehtiin päivällä kello 7—lB välisenä aikana. Kolmena päivänä (2., 15. ja 16.6.) Jämpötilanmittauksia suoritettiin myös auringon nousun ja laskun aikaan. Havait- tujen lämpötilojen keskiarvot esitetään taulukossa 4 sekä oheisessa piirroksessa. Satotulokset v. 1938. Eri koekasvien satotulokset esitetään taulukoissa 5—7. Muuntaminen rehuyksiköiksi on toimitettu yleisten, mm. maatalouskalenterissa 3 Maan lämpötila olkipeitteen alla. Bodentempevatur unter der Strohdeckt a = syvyys päivällä 2 cm Tiefe am Tage b=»»s » » » » c = » » 10 i) » i> » d = » yöllä 2 » » » nachts e=»»s » » » » f = i> » 10 » » i> » r VIRRI74 Taulukko o. Kevätvehnän satotulokset v. 1938 Tabelle 5. Erträge an Sommerweizen im J. 1938 Sato Ertrag Sadon lisäys ry/ha Silppukate kg/ha Mehrertrag FE je ha Häckseldecke '' ~ t /jla Jyviä Olkia Jyviä Olkia Yhteensä Korn Stroh Korn Stroh Zusammen 0 2814 ±2O 4712 2 2925 ±5O 5083 111 74 185 4 3002±40 5395 188 137 325 3003±40 5514 189 160 349 8 2993±80 5524 179 162 341 Taulukko 6. Kauran satotulokset vv. 1938—39 Tabelle 6. Erträge an Hafer im J. 1938—39. Sato Ertrag Sadon lisäys ry/ha Silppukate kg/ha Mehrertrag FE je ha Häckseldecke UOS * t/ha Jahr Jyviä Olkia Jyviä Olkia Yhteensä Korn Stroh Korn Stroh Zusammen 0 —3B 3447 ± 75 4402 —39 1850 ± 59 2515 Keskim. Im Mittel 2648 ± 68 3458 2 —3B 3429 ± 72 4559 —l5 39 24 —39 1928 ± 54 2515 65 65 Keskim. Im Mittel 2678 ± 64 3542 25 19 44 4 —3B 3485 ± 72 4687 32 71 103 —39 2000 ±ll7 2528 125 3 128 Keskim. Im Mittel 2742± 97 3607 78 37 115 6 —3B 3518 ± 75 4767 59 91 150 —39 2159 ±lB9 2662 265 36 301 Keskim. Im Mittel 2838±141 3714 162 63 225 8 —3B 3564 ± 14 4850 98 112 210 —39 2422± 22 2862 476 86 562 Keskim lm Mittel 2993 ± 19 3856 287 99 386 julkaistujen normien mukaan. Kain hernekauran pahnoja ei kuitenkaan analysoitu, ja kun herneen ja kauran oljet ovat eri arvoisia, ei sanottuja normeja voitu käyttää näihin nähden, vaan arvioitiin sekapahnoja rehuyksikköön kaikissa tapauksissa 3,7 kg. Tästä menettelytavasta johtuva epätarkkuus ei vaikuttane ratkaisevasti koetuloksiin. OLKISILPPUJEN KÄYTÖSTÄ KYLVÖKSEN KATTEENA Taulukko 7. Hernekauran satotulokset v. 1938. Tabelle 7. Erträge an Erbse-Hafer im J. 1938. Sato/ha Ertrag je ha Silppukate Siemeniä yht. Olkia Kauroja Herneitä ht ‘ Häckseldecke Samen zus. Stroh Hafer Erbsen r ' , „ ——— ■ Zus.t/ha ry ry ry kg (ry) FE g FE kg FE kg FE kg (FE) % 0 2194±l3 2086 3489 943 647 539 1547 70.5 3029 2 2336 ±153 2205 3694 998 783 652 1553 66.5 3203 4 2398±111 2250 3551 960 887 739 1511 63.0 3210 6 2715 ±67 2575 3768 1018 842 702 1873 69.0 3593 8 2686± 97 2554 3713 1004 792 660 1894 70.5 3558 Sadon lisäykset ry/ha Mehrerträge FE je ha Kaura Herne Siemenet yht. Oljet Yhteensä Hafer Erbse Samen zus. Stroh Zusammen 2 113 6 119 55 174 4 200 —36 164 17 181 6 163 326 489 75 564 g 121 347 468 61 529 Vuoden 1939 kokeet. Tällöin kokeet järjestettiin ainoastaan kauralla. Tulokset esitetään edellisvuotisten rinnalla taulukossa 6. Kaikissa vuosien 1938—39 kokeissa olkikate tuotti selvän sadonlisäyksen, joka kasvoi katteen suurentuessa aina 6 tonnin olkiannokseen asti. Olkimäärän tästä edelleen suurentuessa sadon lisääntyminen joko pysähtyi tai muodostui negatiivi- seksi eritoten niissä kokeissa, joissa sadot ilman olkikatettakin olivat korkeatasoi- sia, kuten asianlaita oli yleensä muihin kuin vuoden 1939 kaurakokeisiin nähden, lällöin sadon lisääntyminen jatkui suurimpaan käytettyyn katemäärään saakka. Havaintoja olkikatteen käytöstä nurmen suo]av il jolle. Vuoden 1938 kauramaahan kylvettiin tavalliseen tapaan apila-timoteinurmen siemennys ennen olkikatteen levitystä. Nurmikasvien oras ei kyennyt kasvamaan kunnollisesti paksun silppukerroksen lävitse, vaan jäi harvaksi ja osittain aukkoi- seksi. Siitä johtuen katteen vaikutus muodostui 2 tonnin jäsentä lukuunottamatta selvästi kielteiseksi kuten seuraavasta yhdistelmästä ilmenee: Ilmakuiva heinäsato Sadon lisäys Suoja-viljan olkikate kg /ha v. 1939 kg/ha Häckseldecke für die Decksaat ErtraB an lufttr' Heu Mehrertrag t/ha kg je hai. J. 1939 kg je ha 0 4025 ± 29 2 4069 ± 22 44 4 3719 ± 99 —306 6 3558 ± 134 —467 8 3319 + 84 —706 Heinäkasvuston aukkoisuuden ja sadonvähennyksen aiheuttajiksi voisi muun ohessa otaksua myös tuhosieniä, joiden voidaan ajatella tuottaneen nurmikasvien taimille peitteen alla pahempia vaurioita kuin peittämättömillä ruuduilla. Tässä tapauksessa ei voitu kuitenkaan todeta mitään sienituhoja tapahtuneeksi. Paitsi kasvuston suoranaisesta aukkoisuudesta voidaan heinäsadon väheneminen osittain selittää myös siitä johtuneeksi, että suojaviljana ollut kaura oli suurilla silppumää- rillä katetuilla ruuduilla rehevämpää ja siis nurmikasvien taimistoa varjostavampaa kuin jäsenissä 0 ja 2 ton. Nurmen siemennys toistettiin vielä 1939 järjestetyissä kokeissa. Heinän oras jäi tällöin samalla tavalla harvaksi ja aukkoiseksi kuin edellisenäkin vuonna, ja sadon vähennys oli ilmeinen, joskaan sen silmävaraista tarkempaan määrittämi- seen ei ollut seuranneiden sotavuosien aikana tilaisuutta. J o h t o p ä ät el m i ä. Esilläoleva tutkimus ei pyri selvittämään, onko ja missä määrin »kattolannaksi» käytetyillä puhtailla olkisilpuilla välitöntä lannoitusvaikutusta. Mutta useiden tunnettujen seikkojen nojalla voidaan päätellä, että olkien merkitys on tässä suh- teessa häviävän pieni verrattuna olkikatteen vaikutukseen maan fysikaalisiin omi- naisuuksiin. Olkikatteen edullinen vaikutus näyttää pääasiassa perustuvan siihen, että se hidastamalla veden haihtumista estää maan liiallisen kuivumisen vähäsateisina keväinä. Merkityksetöntä ei myöskään ole, että mullan mureinen rakenne säilyy olkikatteen alla paremmin kuin maan ollessa paljaana. Erikoisen suureksi tämän seikan merkitys voi muodostua vähämultaisella hiesusavimaalla, jonka pinta run- saiden sateiden sattuessa helposti liettyy ja pitkän poudan seuratessa kuorettuu ilmaa läpäisemättömäksi. Satoa lisäävästi olkikate vaikuttaa välillisesti myös sillä tavalla, että peitteen alla kosteana pysyvässä maan pintakerroksessa on pieneliös- töllä suotuisammat olosuhteet kuin katteettoman maan kuivassa pinnassa. Merkit- tävää myös on, että varsinkin toistuva olkikatteen käyttö vaikuttaa hedelmöittä- västi kastematokantaan. Näissä lyhytikäisissä kokeissa ei tätä seikkaa tosin eh- ditty varmasti todeta, mutta erittäin selvästi se on ilmennyt sovellettaessa useiden vuosien aikana vastaavanlaista, ns. nurmikompostimenetelmää omenapuutarhassa. 7 6 r. 1. VIRRI OLKISILPPUJEN KÄYTÖSTÄ KYLVÖKSEN KATTEENA 77 Olkikatteen vaikutus satotuloksiin ei ole kuitenkaan yksinomaan myönteinen, sillä samalla kun kate on yleensä eduksi maan vesitilanteen kannalta, se aiheuttaa toisaalta tuntuvaa haittaa maan lämpötaloudelle vaikuttaen täten satoa alentavasti. Kun oljet muodostavat maan pinnalle lämpöä eristävän kerroksen ja kun ne sitä- paitsi vaalean värinsä vuoksi imevät säteilylämpöä hitaammin kuin tumma multa, jää maan päivälämpötila peitteen alla tavallisesti useita asteita alhaisemmaksi kuin peittämättömän maan. Lämpötilan alenemisen vahingollinen vaikutus voi tietyn- laisten sääsuhteiden vallitessa ja peitteen levitysajasta riippuen olla niin voimakas, etteivät edullisemmat kosteussuhteet voi korvata tästä johtuvaa haittaa, vaan sa- don vähennys on seurauksena. Kaikissa tutkituissa tapauksissa olkikate alensi maan päivälämpötilaa sitä enemmän, mitä paksumpi kate oli. Aurinkoisina päivinä katteettoman ja esim. 8 ton/ha käsittävän silppukerroksen peittämän maan lämpötilojen ero 2 cm syvyy- dessä kohosi ääritapauksissa 8 asteeseen. Keskimäärin tämä ero oli 2cm syvyydessä n. 4,5°. scm syvyydessä n. 4 ja 10 cm syvyydessä n. 2,5 astetta. Olkipeitteen paksuuden ja mittaussyvyyden aiheuttaman lämpötilan alenemi- sen kesken vallitsi seuraavan tapainen vuorosuhde. Olkipeitteen lisäys 2 tonnilla alensi päivälämpötilaa keskimäärin suunnilleen saman verran kuin syvyyden lisäys 3—5 cmdlä. Niinpä 2 tonnia vastaavan katteen alla 2cm syvyydessä vallitsi päi- vällä keskimäärin sama lämpötila kuin ilman katetta 5 cm syvyydessä. Ja edelleen esim. 8 ton/ha vastaavan silppukerroksen alla 2 cm syvyydessä sama lämpötila kuin 6 tonnin alla 5 cm tai 4 tonnin alla 10 cm syvyydessä jne. (vert. kuva 1). Koleana ja tihkusateisena päivänä lämpötila pysyi olkipeitteen alla kaikissa syvyyksissä 0.5—1° korkeampana kuin peittämättömässä maassa vastaavissa syvyyksissä. Samoin oli auringon nousun ja laskun aikoina suoritetuissa mittauk- sissa olkikatteen alla kaikissa tutkituissa syvyyksissä00.0.63—0.6 astetta lämpöisempää kuin samoissa syvyyksissä peittämättömässä maassa. Kun kokeiden suoritusaikana ei sattunut halloja, ei voida varmuudella sanoa, missä määrin olkipeite mahdollisesti suojaa nuorta orasta keväthallalta. Mutta siitä päätellen, että maa pysyy peitteen alla vähän lämpöisempänä kuin ilman peitettä, on luultavaa, että peite jossain määrin suojaa kasvustoa hallalta ainakin niin kauan kuin oras vielä on huomattavalta osaltaan katteen verhoamana. Olkikatetta, varsinkaan 2 ton suurempaa määrää hehtaarille ei saisi levittää aikaisemmin kuin maan lämpötila 10 cm syvyydessä on ehtinyt kohota 12—13 asteen vaiheille. Muussa tapauksessa vaalean olkipeitteen verhoama maa voi jäädä pitkäksi ajaksi niin kylmäksi, että viljan orastuminen viivästyy, oraan kasvu hidas- tuu ja rikkaruohot, mahdolisesti myös eräät kasvitaudit voivat saada suuren vallan. Katteen levitys on kuitenkin toimitettava viimeistään silloin kun oras on »piikillä». Nämä ilmeisesti hyvin tärkeät aikarajoitukset johtavat käytännössä siihen, ettei olkikatetta voida ilmastossamme ollenkaan suositella kevään ensikylvöksille. Myöhäisille kylvöksille annettaessa sopivan paksuinen (4—6 ton/ha) silppukate sensijaan voi helposti liettyvällä, kuorettuvalla ja kuivuvalla maalla antaa huomat- tavan suuren sadonlisäyksen. Niinpä lisäys kohosi v. 1938 parhaissa tapauksissa r. J. VIRRI78 yli 500 ry/ha, vaikka sen kesän sääsuhteet eivät ilmeisestikään olleet katteen käyttöä erikoisesti suosivia. Nurmen suojaviljalle olkikate, varsinkaan 2 ton/ha suurempi annos ei näiden kokeiden mukaan sovellu ollenkaan. KIRJALLISUUTTA (1) Torstensson, G. 1931. Undersökningar angående marktäckning. Kungl. Landbruksakademiens Handlingar och Tidskrift, 70, p. 685—727. (2) Wollny, E. 1880. Untersuchungen über den Einfluss der Bodendecke und der Beschattung auf den Kohlensäuregehalt der Bodenluft. Forschungen auf dem Gebiete der Agrikultur- physik, 3, p. I—l4. (3) » 1886. Untersuchungen über den Einfluss der physikalischen Eigenschaften des Bodens auf dessen Gehalt an freier Kohlensäure. Ibid., 9. p. 165—193. (4) » 1889. Untersuchungen über den Einfluss der Pflanzendecke und der Beschattung auf die physikalischen Eigenschaften des Bodens. Ibid., 12, p. 1—75. REFERAT ÜBER DEN EINFLUSS EINER AUF DIE AUSSAAT AUSGEBREITETEN STROHDECKE T. J. VIRRI Pflanzenbau-Versuchsstation von Satakunta, Peipohja Bei den 1937—39 durchgeführten Feldversuchen an der Pflanzenbau-Versuchsstation von Sata- kunta zeigte sich, dass eine Strohhäckseldecke, nach der Aussaat auf den Boden ausgebreitet, auf den Ertrag an Hafer, Sommerweizen und Erbse-Hafer zwei verschiedene, einander entgegengesetzte Wirkun- gen ausübt. Einerseits hindert die Strohdecke die Wasserverdunstung aus dem Boden, wodurch die Kulturpflanzen gegen Trockenheit geschützt werden. Anderseits aber bleibt durch die Bedeckung die Bodentemperatur auf den bedeckten Parzellen niedriger als auf den unbedeckten, und die Folge davon ist eine beachtenswerte Senkung im Ertrage. Um diese nachteilige Wirkung der Strohdecke zu vermei- den, soll die Decke nicht ausgebreitet werden, bevor die Bodentemperatur im Frühling in 10cm Tiefe auf 12—13° C gestiegen ist. Es folgt daraus in der Praxis, dass eine Decke in den klimatischen Verhältnis- sen von Finnland überhaupt nur für die spätesten Aussaaten zu empfehlen ist. Aus demselben Grunde soll die Häckseldecke im allgemeinen auch nicht reichlicher als 5—6 t je ha sein. Für die Deckfrucht von Grasaussaat ist eine Strohdecke von 2 t oder mehr je Hektar ganz undienlich.