TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA. Samuli Suomela Malminkartano, Yliopiston opetus-ja koetila, Helsinki. Saapunut 3. C. 1952, Taloudellisen tutkimuksen vaikeutena maatalouden alalla on erityisesti tulok- seen vaikuttavien tekijöiden moninaisuus ja toisaalta niiden toisiinsa kytkeytyminen siten, että yksityisen tekijän vaikutuksen toteaminen erikseen on usein hyvin hanka- laa. Kun monet tekijät, kuten ilmastolliset seikat, viljelmien koko ja sijainti, maa- lajisuhteet, peltojen sijainti, viljelmillä olevat rakennukset ja perusparannukset, koneellistaminen jne. sekä ennen kaikkea viljelijä itse ovat usein hyvinkin erilaisia, täytyy myös talouden järjestämisen ja yleensä taloudellisten edellytysten olla enem- män tai vähemmän erilaisia eri viljelmillä ja samallakin viljelmällä eri vuosina. Sen vuoksi on luonnollista, että maatalousekonomiseen tutkimukseen, joka saa pää- asiallisen aineistonsa suoraan käytännöstä, liittyy olennaisena ja usein häiritsevänä tekijänä aineistossa ilmenevä melkoinen vaihtelu yksityistapausten välillä. On myös ymmärrettävissä, että tämä vaihtelu voi olla ja ehkä usein onkin suurempi kuin niillä aloilla, joilla tutkimus perustuu etupäässä järjestettyihin kokeisiin, joissa muiden kuin tutkittavan tekijän vaikutus voidaan eliminoida. Paitsi sitä, että aineistossa ilmenevä vaihtelu voi vaikeuttaa kulloinkin tutkit- tavan tekijän vaikutuksen selville saamista, se on myös omiaan rajoittamaan saadun tuloksen käyttökelpoisuutta. Mitä suurempi vaihtelu on, sitä vähemmän on edelly- tyksiä yksityistapausten yleistämiseen ja päinvastoin, sitä vähemmän merkitystä on saadulla tuloksella sitä yksityistapauksiin sovellettaessa. Keskiarvoilla on maatalousekonomiassa sekä yksityis- että kansantalou- dellisessa mielessä mitä tärkein merkitys. Kun yleisesti puhutaan viljan, maidon tai sianlihan tuotantokustannuksista, maatalouden työnmenekistä ja työkustan- nuksesta, kannattavuudesta jne., tarkoitetaan tavallisesti keskimääräistä kustan- nusta, työnmenekkiä jne. kulloinkin kysymyksessä olevilla viljelmillä tai ehkä keskimäärin koko maassa. Tarkemmin asiaa ajattelematta voidaan esitetty keski- arvo helposti käsittää merkityksellisempänä kuin mitä se ehkä onkaan. Jos näet vaihtelu on suuri, ilmoittaa keskiarvo oikeastaan vain sen, että osa viljelmistä, tavallisesti n. puolet, on saavuttanut tuloksen, joka on osittain paljonkin huonompi https://www.c-info.fi/en/info/?token=BkYNwQDfj2Fa18c-.-bmvoEGp_GZfrSquNrq4IA.sDzwvuoQJBReQj0MQlKclddnPhWgJkjtAqR7AVQbUMrUftlABZ6IuMtlzwOpf1h7myhYcgu5rpfkrxLDK6k5Bk8V67cVuEAh7nvCSsv4jQP-iupZlo0nnQYSqdsva09udrrPZ_6XvJ1UXqpGEKnYtmpcsp7gU62Ha7P05Q SAMULI SUOMELA94 kuin mitä keskiarvo ilmaisee, toisen puolen viljelmistä taas saadessa vastaavasti paremman tuloksen. Sitä mukaa kun vaihtelu pienenee ja yksityistapausten vastaa- vasti suurempaa keskittymistä keskiarvon ympärille voidaan todeta, sitä luotetta- vampi itse keskiarvokin on, ja sitä suuremmalla syyllä voidaan sanoa, että tietty tulos, jonka keskiarvo ilmoittaa, on todella ollut ko. tapauksessa tyypillinen. Vaih- telun suuruuden tunteminen on siten välttämätöntä jo tulosten oikein ymmärtämi- sen ja niiden käytön kannaltakin. Esillä olevassa tutkimuksessa on maataloushallituksen kirjanpitoviljelmiltä kerättyjen tietojen perusteella selvitelty sitä vaihtelua, jota eri tapauksissa on ollut todettavissa tärkeimmissä viljelmien taloutta koskevissa luvuissa, joita seuraavassa nimitetään tulosluvuiksi . Tuloslukuihin kuuluviksi on varsinaisten liiketulosten lisäksi luettu myös muita viljelmän taloutta valaisevia lukuja, kuten eri omaisuus- osien arvot, satotulokset, työnmenekki jne. Kun tulosten tilastollisen luotettavuu- den tutkiminen läheisesti liittyy tilastoaineistossa ilmenevään vaihteluun, on myös siitä esitetty eräitä esimerkkejä, joissa kuitenkin on rajoituttu vain keskiarvojen luotettavuuden ja eri keskiarvojen välisten erojen merkittävyyden tutkimiseen. Tulosten tarkastelun yhteydessä on tuotu esille joitakin yleisiä näkökohtia vaihtelun huomioon ottamisesta maatalousekonomian tutkimuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole ollut erilaisten tilastollisten tunnuslukujen esittäminen eikä niiden käyttökelpoisuuden keskinäinen vertailu. Näistä seikoista samoin kuin laskemismenetelmien teknillisestä suoritustavasta on yksityiskohtaisia tietoja saatavissa monista alan oppikirjoista (1; 2; 3). Esillä olevan tutkimuksen suorittamista varten on Valtion luonnontieteelli- nen toimikunta myöntänyt apurahan, josta tekijä pyytää lausua parhaat kiitok- sensa. Tuloslukujen vaihtelu maataloushallituksen kirjan- pitoviljelmill ä. Tutkimusaineisto. Tutkimuksen perustana ovat maataloushallituksen suorittaman Suomen maa- talouden kannattavuustutkimuksen kirjanpitoviljelmät. Pääasiassa on vaihtelun suuruus esitetty tilivuoden 1949—50 tulosten perusteella, jolloin kirjanpitoviljelmiä on ollut kaikkiaan 772. Kun koko aineiston tilastollinen käsittely on vaatinut varsin paljon työtä, on useissa tapauksissa tyydytty esittämään tulokset vain Etelä-Suomen alueelta, jolla kirjanpitoviljelmien lukumäärä tilivuonna 1949—50 on ollut 321. Muita perusteellisemmin on käsitelty liikeylijäämän vaihteluita, jolloin on käytetty myös tilivuosia 1947—48 ja 1948—49sekä 5-vuotiskautta 1934—39koskevia kirjan- pitotuloksia. Aineistossa mukana olevien viljelmien lukumäärä on kussakin tapauk- sessa erikseen ilmoitettu. Aineisto on jaettu alueittain eri viljelmäsuuruusluokkiin samalla tavalla kuin Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksissakin (6; 7). TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA 95 Tuloksia arvosteltaessa on otettava huomioon, että kirjanpitoviljelmien katso- taan olevan voimaperäisemmm ja tuloksellisemmin hoidettuja kuin keskimäärin # B maan kaikkien viljelmien. Sen vuoksi on mahdollista, että vaihtelut eri viljelmien ja varsinkin parhaimpien ja huonoimpien viljelmien välillä ovat kirjanpitoviljelrmllä jonkin verran pienempiä kuin vastaavasti koko maassa. Lisäksi on esim. omaisuu- den osalta voinut vaikuttaa vaihtelua pienentävästi se, että vallinnut inflaatio on tuottanut vaikeuksia omaisuuden arvioinnissa ja pakoittanut kirjanpidossa turvau- tumaan jossain määrin kaavamaisiin menettelytapoihin omaisuuden nykyarvoja määritettäessä. Kuitenkin käynevät olennaisimmat seikat vaihtelun laadusta ja laajuudesta varsin hyvin ilmi kirjanpitoviljelmien tuloksista. Vaihtelun määrittäminen. Vaihtelun suuruutta määritettäessä on ollut pyrkimyksenä antaa riittävän selvä yleiskuva siitä, minkälainen ja mitä suuruusluokkaa vaihtelu en tapauksissa on ollut. Sen vuoksi on aineistossa ilmenevä vaihtelu esitetty mahdollisimman yksinkertaisin mitoin, koska siten saadaan asiasta havainnollisempi käsitys kuin vaihtelun abso- luuttista suuruutta tarkemmin esittävillä, mutta usein myös vaikeammin käsitettä- villä tilastollisilla tunnusluvuilla. Tärkeimmistä tulosluvuista on siten esitetty graa- fisesti niiden jakautumat sellaisenaan jakaikista tutkituista tulosluvuista keskiarvon lisäksi suurin ja pienin arvo sekä niiden viljelmien osuus prosentteina, joilla kysy- myksessä ole\ a tulosluku poikkeaa koko ryhmän keskiarvosta enintään 10 tai 20 ° O . Liikeylijäämän vaihtelua ja liikeylijäämän keskiarvojen tilastollista luotetta- vuutta on tarkasteltu yksityiskohtaisemminkin. Tutkimuksessa on käytetty Fisherui esittämää ja mm. BONNiERin ja Tedinui (1) selostamaa analyysimenetelmää, jonka mukaan vaihtelun mittana on lähinnä käytetty varianssia. Perusjoukon (population) varianssi voidaan arvioida tutkittavan näytteen varianssin (s2 ) perusteella. Vii- meksi mainittu on laskettu seuraavasti (1, p. 19): S (X X) 2 s n 1 S = summan merkki, X = yksityinen muuttujan arvo (variantti), muut- tujan lukuarvojen aritmeettinen keskiarvo, n = tapauksien lukumäärä. Kun varianssi on verraten helposti laskettavissa, on siitä tullut varsin yleisesti käytetty vaihtelun mitta. Sellaisenaan esitettynä se ei kuitenkaan ole riittävän havainnollinen eikä helposti ymmärrettävä, ja sen vuoksi on seuraavassa esi- tetty sen positiivinen neliöjuuri eli neliöhajonta (standardipoikkeama, standard deviation) niissä tapauksissa, joissa vaihtelu on ilmaistu absoluuttisina lukuina. Kuten edellä esitetystä laskutavasta ilmenee, ei neliöhajonta ole sama käsite kuin keskimääräinen poikkeama (keskipoikkeama, mean deviation), vaan on luku- arvoltaan jonkin verran keskimääräistä poikkeamaa suurempi. Vastaavasti on keskiarvojen luotettavuutta tutkittaessa esitetty keskiarvojen keskivirheet. Lähtien varianssista (s 2 ) on neliöhajonta ja keskiarvon keskivirhe helposti laskettavissa seu- raavasti: SAMULI SUOMELA96 S neliöhajonta -y/s 2 =s; keskiarvon keskivirhe V n Eri vuosien keskimääräisten liikeylijäämien eroavaisuuksien todennäköisyyttä on lisäksi selvitelty varsinaista varianssianalyysiä käyttäen, siis vertaamalla luok- kien välistä ja luokkien sisäistä varianssia toisiinsa. Varianssianalyysin teoreettista perustaa ja laskemistapaa ei tässä yhteydessä ole katsottu tarpeelliseksi selostaa, koska se on varsin yleisesti tunnettu ja siihen on helppo perehtyä varsinaisen am- mattikirjallisuuden avulla (1; 3). Kaikki tutkimuksessa esitetyt keskiarvot ovat aritmeettisia, painottamattomia keskiarvoja. Tilastollisten käsitteiden suomenkieliset nimitykset ovat pääasiallisesti Suomen Tilastoseuran asettaman sanastotoimikunnan tekemän ehdotuksen mukai- sia (5). Tulosten suhteen on otettava huomioon, että tutkimuksessa on käsitelty ainoas- taan, kuinka suuri tuloslukujen vaihtelu on ollut, ja missä määrin on mahdollista vaihtelu ja viljelmien lukumäärä huomioon otettuna saada luotettavia tuloksia kirjanpitoviljelmiltä. On lähdetty siitä otaksumasta, että tilinpäätösten kultakin viljelmältä antama tulos on numerollisesti tarkka. Esitettyjen keskiarvojen luotet- tavuutta arvioitaessa on siten jätetty kokonaan huomioon ottamatta kirjanpidon perusaineistossa olevat epätarkkuudet sekä se, että kirjanpito viljelmien ci voida kat- soa edustavan maan kaikkien viljelmien keskimääräistä tasoa. Näilläkään edelly- tyksillä ei silti ole asiallista esittää keskiarvoja kovin monella merkitsevällä nume- rolla, vaan vaihtelun suuruudesta riippuen enemmän tai vähemmän pyöristeltvinä. Tutkimuksen tulokset. Vaihtelujen suuruudesta viljelmäsuuruusluokittain Etelä-Suomen alueen kirjan- pitoviljelmillä tilivuonna 1949—50 saa yleiskäsityksen taulukoista I—4, joissa on esitetty tärkeimpien tuloslukujen keskiarvot, pienin ja suurin aineistossa ilmenevä muuttujan arvo sekä niiden viljelmien osuus prosentteina, joilla kysymyksessä oleva tulosluku poikkeaa vastaavasta keskiarvosta enintään 10 tai 20 %. Taulukoissa I—4 esitettyjen käsitteiden suhteen on huomattava, että niitä on samassa merkityksessä kuin Suomen maatalouden kannattavuustutkimuk- sissakin. Siten esim. kasvinviljelytuotto sisältää vain sen osan koko kasvinviljely- tuotosta, jota ei ole kotieläintaloudessa edelleen jalostettu, lannoite- ja siemen- kustannus käsittää vain ostetut lannoitteet ja siemenet, ja siihen sekä rakennus- ja kalustokustannuksiin ei sisälly näihin tarkoituksiin käytettyä työtä. Nimitys pääoma on kuitenkin muutettu omaisuudeksi (vrt. 4, p. 815). Edelleen on huomat- tava, että pienin ja suurin muuttujan arvo tarkoittavat aineistossa esiintyvää pie- nintä tai suurinta kysymyksessä olevaa tuloslukua, joten näissä sarakkeissa olevat luvut ovat peräisin eri viljelmiltä. Taulukoista I—41 —4 ilmenee, että vaihteluväli on ollut yleisesti suuri. Suurimman ja pienimmän muuttujan arvon erotus on ollut useimmiten monin verroin suurempi kuin itse keskiarvo. Viljelmistä on eri tapauksissa ollut 0—52 % sellaisia, joilla kul- TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA 97 Taulukko 1. Tärkeimpien tuloslukujen vaihtelut Etelä-Suomen alueen I suuruusluokan kirjanpito- viljelmillä tiliv. 1949—50 (80 viljelmää). Table 1. Variability of the most important operating results on the bookkeeping farms of size class I South Finland district, in the fiscal year 1949—1950 (80 farms). Viljelmiä, joilla ° ° poikkeama J_l Ui rt ~ rt keskiarvosta on öC§ B S•r nj -S S « enintään :ct3 ‘ r~lirt sf -3 § 5 « Farms showing Tulosluku Operating result | | sTS P ~ a maximumr-4 S 3 S 3 c/j 1 p *'••* ö jv c c §£ deviation from •S 3 c/j •£ Qq mean ofc p S X ±lO% ±20% 0/ 0//o /o Omaisuusosien arvot Values of property items Kalusto — lmplements ink ha 1920(1 6441 91904 13 36 ) Kotieläimistö Livestock » 30700 15563 95474 33 54 Rakennukset Buildings » 92400 25691 318263 19 34 Maatalousomaisuus yht. Agricultural property, total » 195000 100652 565222 25 49 Rahatulot Money income » 32900 6071 74806 13 30 Rahamenot Money expenditure » 13600 2686 44110 19 36 Sato Crop yield, fodder units per ha. ry ha 2540 1461 3935 36 65 Tuotot Gross returns from Maitotaloustuotto - Milk mk/ha 22300 9019 51819 19 36 Sikataloustuotto Pigs » 5400 43 21166 19 26 Kotieläintuotto yht. Livestock, total » 37200 15946 73330 29 59 Kasvinvilj.tuotto Crop production » 10900 1602 33645 11 30 Kasvitarhatuotto Garden » 1900 20 17334 4 8 Kokonaistuotto Gross return, total » 52300 29080 102726 30 55 Työnmenekki Comsumption of work muunn.t./ha 610 222 1055 26 53 conv.h.fha. Kustannukset Costs Ostorehut Fodder bought mk/ha 3900 92 15909 14 20 Ostolannoitteet ja -siemen Fertilizers and seed bought .) 2800 130 16031 14 24 Rakennukset Buildings » 3000 827 6729 20 40 Kalusto Implements » 2100 659 8451 11 35 Työkustannus Work expenses » 33200 13386 57716 34 61 Liikekustannus Farm expenses total t> 49700 28552 96748 30 ' 65 Liikeylijäämä — Taxable net return » 2500—23032 27020 0 3 loinkin kysymyksessä ollut tulosluku on poikennut keskiarvosta enintään 10 %, ja 3—Bo % sellaisia, joilla poikkeama on ollut enintään 20 %. Kokonaisuutena kat- soen näyttää vaihtelu suurenevan sitä mukaa kun viljelmien koko pienenee. Varsin- kin I suuruusluokassa on vaihteluväli ollut selvästi suurempi kuin muissa suuruus- luokissa. Vaikka taulukoiden I—41 —4 perusteella ei ole syytä tehdä pitkälle meneviä johto- päätöksiä, voidaan niistä kuitenkin todeta, että vaihteluväli on pienempi ja eri SAMULI SUOMELA98 Taulukko 2. Tärkeimpien tuloslukujen vaihtelut Etelä-Suomen alueen II suuruusluokan kirjanpito viljelmillä tiliv. 1949—50 (126 viljelmää). Table 2. Variability of the most important operating results on the bookkeeping farms of size class II South Finland district, in the fiscal year 1949—1950 (126 farms). Viljelmiä, joilla 9 ° poikkeama rt rt keskiarvosta on .E §.g rt .§ I enintään »e 3 ? -C 5 j Farms showing 1 ulosluku Operating result B £ - ~ S a maximum Ä G $ tc deviation from ~ E•? r25 the mean ofc k l S -7 ± i« % ± 20% Omaisuusosien arvot I 'nines of property items Kalusto — Implements mk ha 15000 2868 34875 21 39 Kotieläimistö Livestock » 24000 11714 37715 18 35 Rakennukset Buildings » 53200 18129 272586 16 37 Maatalousomaisuus yht. Agricultural property , total » 145000 89417 361112 13 33 Rahatulot Motley income » 30300 12788 61681 6 16 Rahamenot Money expenditure » 14100 2928 31785 16 30 Sato Crop yield, fodder units per ha. ry ha 2400 1427 4633 3.) 68 Tuotot Gross returns from Maitotaloustuotto — Milk mk'ha 18800 3647 35408 18 42 Sikataloustuotto Pigs » 4500 312; 16312 8 ■ 18 Kotieläintuotto yht. Livestock, total » ; 29300 8352 53370 27 55 Kasvinvilj.tuotto Crop production » 10200, 1543 33622 20 32 Kasvitarhatuotto Garden » 630 1 5286 6 14 Kokonaistuotto Gross return, total » 41600 18350 67946 34 a8 Työnmenekki Consumption of work muunn.t. ha 420 223 749 30 ; >5 conv.h./ha.\ Kustannukset Costs Ostorehut Fodder bought mk ha 2900 31 14028 12 30 Ostolannoitteet ja -siemen Fertilizers and seed bought * j 2200, 29 8729 9 19. Rakennukset Buildings » 2400 883 9242 19 37 Kalusto Implements » j 1800 j 364 5049 13 28 Työkustannus — Work expenses * 25000 10794 40850 14 27 Liikekustannus Farm expenses, total » 38200 18982 54523 2.) 58 Liikeylijäämä Taxable net return » 3300, -12162 20997 2 6 viljelmien tulosten keskittyminen keskiarvon ympärille suurempi niissä tapauksissa, joissa koko viljelmää koskevat luvut ovat kysymyksessä. Maatalousomaisuuden, kokonaistuoton, liikekustannuksen sekä varsinkin satojen osalta on vaihtelu siten ollut kaikki suuruusluokat huomioon ottaen olennaisesti pienempi kuin niissä luvuissa, jotka osoittavat yksityistä tuotannonhaaraa tai yleensä vain osaa viljel- män taloudesta. Viimeksi mainituissa ilmenee vaihtelu usein muutenkin epäsäännöl- lisempänä. Esimerkiksi puutarha- tai sikatalous on muutamilla viljelmillä verraten TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA 99 Taulukko 3. Tärkeimpien tuloslukujen vaihtelut Etelä-Suomen alueen 111 suuruusluokan kirjanpito- viljelmillä tiliv. 1949—50 (85 viljelmää). Table 3. Variability of the most important operating results on the bookkeeping farms of size class 111 South Finland district, in the fiscal year 1949— 19-50 (8-5 farms). Viljelmiä, joilla ° 9 poikkeama c 3 ai keskiarvosta on C § * I § s enintään ■rt 5 § .m § Farms showing Tulosluku Operating result || | 5'S a maximum cJ -’s E tf deviation from—c a c■j 'E the mean of E w ±lO%I ±20% Omaisuusosien arvot Values of property items Kalusto — Implements mk/ha 15000 4506 32632 18 35 Kotieläimistä Livestock „ I 21000 4946 33039 33 58 Rakennukset Buildings » j 40200 14903 108218 25 40 Maatalousomaisuus yht. Agricultural property, total » 1131000 88099 202303 52 73 Rahatulot Money income » 30700 15242 51962 35 60 Rahamenot Money expenditure » 20300 4815 42003 19 37 Sato Crop yield, fodder units per ha. ry ha 2330 1605 3222 42 77 Tuotot Gross returns from -Maitotaloustuotto Milk mk ha 17100 3726 33257 20 40 Sikataloustuotto Pigs »> i 3800 7 14234 7 26 Kotieläintuotto yht. — Livestock, total » i 25000 4320 40922 21 54 Kasvinvilj. tuotto Crop production » ! 11400 2774 22420 22 42 Kasvitarhatuotto Garden » 240 10 1233 5 9 Kokonaistuotto Gross return, total » j 37600 21809; 60433 34 66 Työnmenekki Consumption of work raunn.t. ha 29(1 106 424 42 62 conv.h./ha. Kustannukset Costs Ostorehut — Fodder bought mk ha 2800 21 12513 9 19 (istolannoitteet ja -siemen Fertilisers and seed bought * ! 2600 441 8166 9 22 Rakennukset Buildings » 2100: 704 5079! 17 34 Kalusto — Implements » j 210o| 778 4689| 25 40 Työkustannus Work expenses » 19400 7415 32013 39 66 Liikekustannus Farm expenses, total » j 32800 16862 50347 28 52 Liikeylijäämä — Taxable net return » 4900 —7578 ( 16142 4 11 laajaa, toisilla viljelmillä niitä ei harjoiteta juuri lainkaan, eräillä viljelmillä käyte- tään runsaasti ostorehuja, toisilla ei ehkä ollenkaan jne. On selvää, että tällaisissa tapauksissa vaihtelu eri viljelmien välillä on suuri ja lisäksi luonteeltaan toisenlainen kuin viljelmän koko taloutta osoittavissa luvuissa. Esimerkiksi kokonaistuoton pitäisi ainakin teoreettisesti katsoen jakautua lähimain normaalisesti, ja samaa suuruusluokkaa olevia kokonaistuottoja voidaan saavuttaa erilaisissa olosuhteissa ja eri tuotannonsuuntia kävttäen. Sitä vastoin kysymyksen ollessa sellaisesta tuo- SAMULI SUOMELA100 Taulukko 4. Tärkeimpien tuloslukujen vaihtelut Etelä-Suomen alueen IV suuruusluokan kirjanpi viljelmillä tiliv. 1940—50 (30 viljelmää). Table 4. Variability of the most important operating results on the bookkeeping farms of size class IV South Finland district, in the fiscal year 1949—1950 (SO farms). Viljelmiä, joilla > > poikkeama 1- Ui ~ keskiarvosta on' ■£ d-2 S s enintään Irt |f 5 § 5 g Farms showing Tulosluku Operating result J | | ~ s a maximuniÄ P P Jg aj -7 ' £ £ g« deviation from . -h s ‘** ,.5 £ -g Qq the mean ofc 2 p, S £ ±lO% ±20% Omaisuusosien arvot Values of property items Kalusto Implements mk ha 12400 6093 22747 20 47 Kotieläimistö Livestock » 19500 12481 [ 29096 27 63 Rakennukset Buildings » 37400 17230 116733 23 3ü Maatalousomaisuus yht. Agricultural property, total o 126000 94919] 215394 50 HO Rahatulot Money income » 31400 20060 i 43329 37 67 Rahamenot Money expenditure » 24000 10031 | 49768 20 47 Sato Crop yield, fodder units per ha. ry ha 2180 1173 3152 43 70 Tuotot Grosss returns from Maitotaloustuotto— Milk mk ha 16100 76651 30842 27 57 Sikataloustuotto — Pigs » 3700 354 10957 17 23 Kotieläintuotto yht. —■ Livestock, total » 24700 13529 38340 43 60 Kasvinvilj.tuotto Crop production o 10900 3958 16468 1 27 57 Kasvitarhatuotto Garden » 330 20 1 -433 0 3 Kokonaistuotto Gross return, total » 36900 23599| 52779; 47 73 Työnmenekki Consumption of work muumi. t./ha 260 154 391! 37 57 conv.h.jha. Kustannukset Costs Ostorehut Fodder bought mk ha 3500 900 10076 7 13 Ostolannoitteet ja -siemen Fertilisers and seed bought » 2400 473 5194 13 47 Rakennukset Buildings » 2100 772 4799 27 33 Kalusto Implements » 2000 1083 5218| 23 53 Työkustannus — Work expenses » 18600 11651 28161 20 6 1947—50 = 1000 mk. Fig. 6■ Average deviations of taxable net return from the arithmetic mean for farm size class on the book- keeping farms of South ( South-West) Finland district in the fiscal years 1936—1939 and 1947—1950. Deviation unit in the fiscal years 1936—1939 100 ink. » * » » » •> 1947- 19-50 = WOO ink. 113TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA 1 14 SAMULI SUOMELA den kannattavuustutkimuksessa mukana olevat viljelmät valittaisiin todennäköi- syyspoiminnalla, olisi tuloslukujen vaihtelu todennäköisesti vielä suurempi kuin mitä esillä oleva tutkimus on osoittanut. Monien kysymysten selvittämiselle on eduksi ja usein välttämätöntäkin, että sitä varten erityisesti valitaan mahdollisimman yhdenmukainen aineisto. Tällöin on kuitenkin riittävästi harkittava, millä edellytyksillä saatu tulos on yleistettä- vissä. Tällaisissa tapauksissa ei myöskään tiettyyn todennäköisyyteen perustuvien luotettavuusrajojen laskeminen tulokselle ole oikeutettua. Siitä, mitä asiaa kulloinkin halutaan selvittää, ensi sijassa riippuu, kuinka »häiritsevä» aineistossa ilmenevä vaihtelu on. Yleensä on helpompi osoittaa, onko tutkittavana olevalla tekijällä ollut vaikutusta, mutta sen sijaan on aineistossa ilme- nevän vaihtelun vuoksi usein vaikeata riittävän tarkasti määrittää, kuinka suuri kysymyksessä oleva vaikutus on ollut. Tulosten luotettavuuden arvostelemiseen on viime aikoina yhä enemmän ruvettu käyttämään varianssianalyysiä, joka soveltuu erittäin hyvin myös maa- talousekonomian alalla käytettäväksi. Edellä on esitetty useita esimerkkejä vari- anssianalyysin antamista tuloksista, joista ilmenee, että huolimatta verraten suu- resta vaihtelusta on monissa tapauksissa saatu tilastollisesti hyvinkin luotettavia tuloksia. Toisaalta on esiintynyt myös sellaisia tapauksia, joissa varsin suurestakin aineistosta laskettujen keskiarvojen erot ovat osoittautuneet merkityksettömiksi, vaikka keskiarvot ovatkin numerollisesti olleet melkoisen selvästi toisistaan eroavia. Niinpä 397 viljelmältä laskettu liikeylijäämä on tilivuonna 1948—49 ollut keski- määrin 1030 mk ja tilivuonna 1949—50 samoilla viljelmillä 770 mk (s. 111) eli n. 25 % pienempi, mutta varianssisuhde (2,98) osoitti, että ero ei ollut merkitsevä. Esillä olevan tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maatalouden kan- nattavuustutkimuksessa nykyisin mukana olevien kirjanpitoviljelmien tulosten perusteella on tilastollisesti riittävällä varmuudella todettavissa, onko esim. maa- talouden kannattavuudessa tapahtunut muutoksia (tietysti sillä edellytyksellä, että kirjanpitoviljelmillä tapahtuneiden muutosten voidaan katsoa riittävästi kuvasta- van muutoksia koko maassa). Sitä vastoin mm. esitetyt keskiarvojen keskivirhe- laskelmat osoittavat, että ei ole ollut mahdollista tyydyttävän tarkasti todeta, kuinka suuria nämä muutokset kulloinkin ovat olleet. Jos varianssianalyysin tai jonkin muun tilastomatemaattisen menetelmän perusteella päädytään kielteiseen tulokseen tutkittavana olevan tekijän vaikutuksen suhteen, se ei kuitenkaan ilman muuta todista, ettei tällaista vaikutusta ole olemassa. Jos tutkitaan useita eri ryhmiä, jotka kaikki osoittavat saman suuntaista tulosta, on tällä huomattava todistusvoima, vaikka tuloksen tilastollinen luotettavuus yksityisissä ryhmissä olisikin heikko (1, p. 38). Riittävän varmuuden saavuttaminen toteamalla, toistuuko sama tulos useassa ryhmässä, on maatalousekonomiassa hyvin käyttökelpoinen keino. Tähän olisi tutkimusaineistoa ryhmiteltäessä jo alun perin pyrittävä. Tällöin on kuitenkin eri- tyisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että ryhmittelyperuste on oikea, ts. että tulos ainakin pääasiallisesti aiheutuu juuri tutkittavasta tekijästä. Ryhmittelyperuste ei suinkaan aina ole helposti valittavissa, kuten seuraava esimerkki osoittaa. TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA 115 Tilivuoteen 1938—39 saakka tutkittiin maataloushallituksen kirjanpitoviljel- millä nautakarjatalouden kokonaistuoton suhdetta viljelmän kannattavuuteen ryh- mittelemällä viljelmät viiteen luokkaan hehtaaria kohden lasketun nautakarja- talouden tuoton perusteella (vrt. 6, tilivuodet 1937—38 ja 1938—39, p. 60—61). Tulos osoitti maatalouden kannattavuuden (liikeylijäämän) säännöllisesti nousseen nautakarjatalouden tuoton kohotessa, joten luonnollinen johtopäätös näyttäisi olevan, että maatalouden kannattavuus ko. aikana huomattavalta osalta riippui karjataloudesta. Lähemmin asiaa tarkasteltaessa havaitaan kuitenkin, että karja- taloustuoton kasvaessa on myös maatalouden kokonaistuotto kasvanut ja vielä paljon enemmän kuin karjataloustuotto. Se osoittaa, että ne viljelmät, jotka ovat harjoittaneet voimaperäisempää karjataloutta, ovat muutenkin olleet voimaperäi- semmin hoidettuja tai tuoton edellytyksiin nähden paremmassa asemassa olevia. Kun ei voida ainakaan ilman muuta sanoa, että paremmat tuoton edellytykset tai talouden muiden osien suurempi voimaperäisyys olisi aiheutunut karjataloudesta, ei edellisen perusteella myöskään voida päätellä, missä määrin maatalouden kannatta- vuuden kohoaminen karjataloustuoton kohotessa on johtunut viimeksi mainitusta tekijästä. Kun vielä otetaan huomioon, että ryhmiteltäessä aineisto karjatalous- tuoton perusteella on liikeylijäämän kohoaminen verrattuna maatalouden kokonais- tuoton kohoamiseen ollut pienempi kuin siinä tapauksessa, että aineisto on ryhmi- telty maatalouden kokonaistuoton perusteella ja suoraan verrattu toisiinsa kokonais- tuoton ja liikeylijäämän kohoamista (6, tilivuodet 1937—38 ja 1938—39, p. 60), tulisi lopullinen johtopäätös ehkä olemaan, että karjataloustuoton kohoaminen ei ole lainkaan parantanut maatalouden kannattavuutta, ja vieläpä, lisätutkimusten perusteella, että tavallista suurempi karjatalousvaltaisuus on alentanut maatalouden kannattavuutta. Ilman yksityiskohtaisia lisätutkimuksia ei voida sanoa, kumpi edellä esitetyistä toisilleen täysin vastakkaisista päätelmistä on oikea tai lähempänä oikeaa, mutta tämä esimerkki osoittaa kuitenkin, kuinka tärkeätä on, että ryhmit- telyperusteen valintaan kiinnitetään riittävästi huomiota. Hyvin selvästi tulee vaihtelun merkitys käytännössä ilmi myös ajateltaessa maatalouden eri tuotteiden tuotantokustannuksia ja niiden määrittämistä. En tuotteiden tuotantokustannusten laskemismahdollisuuksista on aikojen kuluessä paljon kiistelty ja onkin myönnettävä, että ainakin meillä, jossa maataloustuotannon erikoistumista ei ole kovinkaan paljon tapahtunut, kohtaa eri tuotteiden tuotanto- kustannusten selvittäminen tiettyjä vaikeuksia. Vaikka nämä vaikeudet ovat voi- tettavissa, rajoittaa keskimääriin perustuvien laskelmien käyttökelpoisuutta kui- tenkin suuresti eri viljelmien kustannuksissa ilmenevä huomattava vaihtelu. Mo- nessa tapauksessahan keskimääräinen tuotantokustannus oikeastaan ilmoittaa vain tietyn rajan, joka jakaa viljelmät kahteen suunnilleen yhtä suureen ryhmään, mutta ei ehdottomasti kuvasta käytännössä tyypillistä kustannusta, jota ei aina ehkä ole olemassakaan. Yleisiin keskimääriin perustuva tuotantokustannus ei myöskään sovi yksityiselle viljelijälle tavoiteltavaksi esikuvaksi. Kun tuloslukujen vaihtelu on huomattavan suuri, on oikein valitulla ja riittä- vällä tutkimusaineistolla maatalousekonomian alalla mitä tärkein merkitys. On otettava huomioon, että vaikka tilastomatematiikan avulla osoitetaan tulosten tilas- SAMULI SUOMELA116 töllistä luotettavuutta ja siten helpotetaan oikeiden johtopäätösten tekoa, niin sillä ei tulosten luotettavuutta sinänsä voida parantaa ja vielä vähemmän heikon aineis- ton antamaa tulosta saada oikeammaksi. Pääte l m ä t. Edellä on Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksissa mukana olevilta kirjanpitoviljelmiltä kerätyn aineiston perusteella tutkittu viljelmien taloutta koske- vien tärkeimpien tuloslukujen vaihtelua. Pääosa tutkimuksesta on kohdistunut tili- vuoteen 1949—50, jolloin tutkittavia viljelmiä oh kaikkiaan 772. Lisäksi on joissa- kin tapauksissa käytetty tilivuosia 1934—39 ja 1947—49 koskevaa aineistoa. Tut- kimuksen kohteena ovat olleet maatalousomaisuudessa, työnmenekissä, satotulok- sissa, rahatuloissa ja -menoissa, kokonaistuotossa, liikekustannuksessa sekä erikseen tärkeimmissä tuotto- ja kustannuserissä ja liikeylijäämässä eri viljelmien välillä ilmenevät vaihtelut. Liikeylijäämän osalta on lisäksi selvitetty keskiarvojen sekä eri vuosien keskimääräisissä liikeylijäämissä havaittavien eroavaisuuksien tilastol- lista luotettavuutta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta: 1. Kaikkien tutkittujen tuloslukujen vaihteluväli on osoittautunut verraten suureksi. Useimmissa tapauksissa on suurimman ja pienimmän muuttujan arvon erotus ollut monin verroin suurempi kuin itse keskiarvo. 2. Vaihteluväli on yleensä ollut pienempi ja eri viljelmien tulosten keskittymi- nen keskiarvon ympärille suurempi niissä tapauksissa, joissa koko viljelmää koskevat luvut (liikeylijäämää lukuun ottamatta) ovat olleet kysymyksessä. Etelä-Suomen alueen 321 kirjanpitoviljelmästä tilivuonna 1949—50 on eri viljelmäsuuruusluokissa ollut 20—51 % sellaisia, joilla maatalousomaisuuden kirjanpitoarvo (muumi, ha kohden) on poikennut enemmän kuin 20% suuruusluokkansa keskiarvosta. Vastaa- vasti on viljelmistä ollut kokonaistuoton ollessa kysymyksessä 27—45 %, liike- kustannuksen 35—48 %, työnmenekin 38—47 % ja keskimääräisten ry-satojen ollessa kysymyksessä 27 —35 % sellaisia, joilla ko. tulosluku on poikennut enemmän kuin 20 % suuruusluokkansa keskiarvosta. Kun kysymyksessä on ollut yksityistä tuotannon haaraa tai yleensä vain osaa viljelmän taloudesta koskevat tulosluvut, on sellaisia viljelmiä, joilla ko. tulosluku on poikennut yli 20 % viljelmäsuuruus- luokan keskiarvosta, ollut yleensä edellä mainittua enemmän. 3. Kokonaistuoton, liikekustannuksen ja sikataloustuoton jakautumat, joita esillä olevassa tutkimuksessa on tarkasteltu,ovat olleet vinoja siten, että käytännössä tyypillisin tapaus on ollut jonkin verran aritmeettisen keskiarvon alapuolella. Sama koskee todennäköisesti useita muitakin maatalouden tuloslukuja. Aritmeettisten keskiarvojen antama kuva viljelmien taloudesta on siten tavallaan liioitteleva. 4. Niiden tuloslukujen osalta, joihin viljelmän koko vaikuttaa, on ainakin pie- nemmillä viljelmillä (I ja II suuruusluokassa) osa vaihtelusta aiheutunut siitä, että Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksissa käytetyissä viljelmäsuuruusluo- kissa on luokkaväli liian suuri. 5. Erityisen suuri on ollut taloudellisen tuloksen vaihtelu eri viljelmien välillä. Tutkittujen 321 Etelä-Suomen alueella sijaitsevan viljelmän keskimääräinen liike- TULOSLUKUJEN VAIHTELUSTA MAATALOUDESSA 117 ylijäämä on tilivuonna 1949—50 ollut 3650 mk muunnettua hehtaaria kohden. Keskiarvon keskivirhe oli vastaavasti ±3BO mk ja neliöhajonta 6800 mk. Viljelmistä on vain n. 3 % ollut sellaisia, joilla liikeylijäämä on poikennut enintään 10 % ja n. 8 % sellaisia, joilla liikeylijäämä on poikennut enintään 20 % viljelmäsuuruus- luokkansa keskimääräisestä liikeylijäämästä. Viljelmistä on siten ollut yli 90 % sellaisia, joilla liikeylijäämä on ollut yli 20 % keskimääräistä liikeylijäämää pie- nempi tai suurempi. 6. Jos kirjanpitoviljelmillä tapahtuneiden muutosten voitaisiin katsoa osoitta- van muutoksia koko maassa, olisi maatalouden kannattavuustutkimuksessa nykyisin mukana olevien kirjanpitoviljelmien tulosten perusteella tilastollisesti riittävällä varmuudella todettavissa, onko maatalouden kannattavuudessa tapahtunut olen- naisia muutoksia. Yksityisten viljelmien kesken ilmenevän huomattavan vaihtelun takia ei kuitenkaan ole tyydyttäviä mahdollisuuksia yleisesti todeta, kuinka suuria muutokset kulloinkin ovat. Niinkin huomattava vaihtelu, joka maatalouden tulosluvuissa edellä esitetyn mukaan on havaittavissa, on itse asiassa täysin luonnollinen ja sen on katsottava olennaisesti liittyvän käytännön olosuhteita edustavaan aineistoon. Jos kirjan- pitoviljelmät olisivat nykyistä paremmin koko maan olosuhteita vastaavia, olisi tuloslukujen vaihtelu todennäköisesti vielä suurempi kuin mitä esitetty tutkimus on osoittanut. KIRJALLISUUTTA (1) Bonnier, G. och Tedin, O. 1940. Biologisk variationsanalys. Stockholm. (2) Päden, Donald W. and Lindquist, E. F. 1951. Statistics for Economics and Business. New York, (3) Pearson, Frank A. and Bennett, Kenneth R. 1942. Statistical Methods Applied to Agricultural Economics. New York. (4) Den lantbruksekonomiska terminologien. Berättelse över nordiska jordbruksforskares förenings åttonde kongress, p. 810—817. 5) Tilastosanasto. Suomen Tilastoseuran asettaman sanastotoimikunnan tarkistettu ehdotus (Käsi- kirjoitus). (6) Tutkimuksia Suomen maatalouden kannattavaisuudesta XXIII—XXVII. Tilivuodet 1934—39 17) Tutkimuksia Suomen maatalouden kannattavuudesta XXXVI XXXVIII. Tilivuodet 1947—50 SUMMARY OX THE VARIABILITY OF OPERATING RESULTS IX AGRICULTURE By Samuli Suomela Malminkartano Instructional and Experimental Farm, Helsinki University Many factors, such as the climate, size and location of farm, soil conditions, location of field under plough, buildings and basic improvements on the farm, mechanization etc., and above all the farmer himself, differ greatly on different farms. For this reason the organization of the economy and economic conditions in general are more or less different on different farms, and even on the same farm in differ- ent years. It is natural therefore, that e.g. when economic questions are studied by statistical methods there is considerable variation between individual cases, and this variation cannot always be adequately 118 SAMULI SUOMELA eliminated, however carefully the investigation material is classified. This tends to reduce e.g. the service ability of mean values, of great importance in agricultural economic. The present investigation is into the variability observed in different cases in the most important figures on farm economy, termed operating results. Operating results are taken as including, in addition to the business results proper, also other data illustrating farm economy, such as the values of different property items, crop results, consumption of labour, etc. The investigation was based on the bookkeeping results of farms included in official investigations by the Board of Agriculture into the profitability of Finnish agriculture. The range of variability has been studied principally for the fiscal year 1949—1950, when the number of bookkeeping farms totalled 772. The study of the variability of taxable net return has also made use of the results obtained for the fiscal years 1934—1939 and 1947—1949. The farms studied have been divided into five groups according to the parts of Finland in w'hich they are situated; South Finland (E-S), Central Finland (S-S), South Ostrobothnia (E-P), North Ostrobothnia (P-P) and North -East Finland (K-S). In each group the farms have been divided up into four size classes according to their converted area of field (size class I = under 10 hectares, II = 10—25 hectares. 111 = 25—50 hectares, and IV = 50 or more hectares). Some of the results of the investigation have been given for the South Finland district, as the number of bookkeeping farms in the other districts has been considerably less Subject to the investigation have been the variations between the different farms in agricultural property, comsumption of labour, crop results, money income and expenditure, gross return, farm ex- penses, and, separately, the variations in the most important return and expense items and taxable net return. For taxable net return a study has also been made of the statistical reliability of the mean values and the differences in the average taxable net returns for the different years. From tables I—4 it can be stated that the range of all the operating results studied has proved relatively great. In the majority of cases the difference between the greatest and the smallest variant has been many times greater than the arithmetic mean itself. The range has generally been smaller and the centralization of the results of the different farms around the arithmetic mean greater in cases where results on the farm as a whole (apart from the taxable net return) were in question. Of the 321 bookkeep- ing farms in the South Finland district in the fiscal year 1949—1950, 20—51 % of the farms in the differ- ent size classes showed bookkeeping values for agricultural property (per converted hectare) that diverged more than 20 % from the arithmetic mean for their size class. For gross return 27 —45 %, for farm ex- penses 35—48 %, for labour consumption 38—47 %, and for average fodder unit crops 27—35 % of the farms showed operating results that diverged more than 20 % from the arithmetic mean for their size class. With operatingresults for an individual branch of production or only a part of the farm economy, the farms show ing operating results that diverged more than 20 % from the mean for the farm size class have generally been more numerous than is indicated by the percentages quoted above. Distribution of gross returns, farm expenses and returns from pig breeding, studied in the present investigation (cf. Fig. I—3), reveal a skewness insofar as the most typical case in practice prove to be somew'hatbelow the arithmetic mean. The same apparently applies to many other agricultural operating results as well. Hence, the picture provided by the arithmetic means for the economy of the farms is in a way an exaggerated one. The variation in the economic result of the different farms has been particularly great (ct. Table 5 and Fig. 4—6). The average taxable net return of the 321 South Finland farms investigated was mk 3650 per converted hectare in the fiscal year 1949—50. The standard error of the mean, accordingly, was ±3BO mk, and standard deviation 6800 mk. Approx. 3 % only of the farms show'ed taxable net returns diverging 10 % at the most, and approx. 8 % had taxable net returns diverging a maximum of 20 % from the average taxable net return of theirfarm size class. Hence, over 90 % of the farms showed taxable net returns over 20 % below or above the average taxable net return. The results of the bookkeeping farms at present included in theprofitability investigation ofFinnish agriculture show with statistically sufficient certainty whether changes have taken place in the profit- ability of agriculture, provided that the changes on the bookkeeping farms reflect the changes in the whole country. On the other hand it does not seem possible to ascertain with satisfactory accuracy, in all cases at least, how' extensive these changes ai'e in each instance.