MEKAANISESTA MAA-ANALYYSISTÄ Reijo Heinonen Maatalouskoelaitos, maa-tutkimusosasto, Helsinki Saapunut 15.10. 1952 V. 1946 ilmestyneessä maantutkimusoppaassa (1) on esitetty mm. mekaanisen maa-analyysin menetelmä, jota on käytetty ainakin Maatalouskoelaitoksen maa- tutkimusosastolla viime vuoteen saakka. Menetelmä on pääpiirtein seuraava: 1. osa. Yli 2mm:n fraktiot seulotaan kuivana noin %—1 kg:n suuruisesta näytteestä, jostakivet on yleensä poimittu pois jo kentällä. 2 mm;n seulan läpäissyttä ainesta punnitaan 100 g ja siitä seulotaan vedellä jakuivana 0.6 mm, 0.2 mm ja 0.06 mm fraktiot. Kaikki nämä fraktiot ilmaistaan painoprosent- teina ilmakuivasta maasta. 2. osa. 0.06 mm seulan läpäissyt, I—2 litran vesimäärään liettynyt aines koaguloidaan ElCl.lla dekantoidaan ja kuivataan. 10 g tätä ainesta käsitellään H 20„:lla ja HCkllä ja pestään suodattimella Sakka huuhdotaan 1 l:n pulloon, täytetään 400 mkaan ja lisätään 4 ml 1-n NaOH ja huiskutetaan ko neellisesti 6 tuntia. Senjälkeen pullot tyhjennetään sylintereihin, täytetään 500 mkaan, sekoitetaan ja otetaan pipetillä 10 cm:n syvyydestä erät 50 sek., 4 min. 48 sek., 1 t. ja Bt. kuluttua (20° C). Pipetointierät haihdutetaan kuiviin ja kuivataan 105°;ssa. Eri fraktioiden painot saadaan peräk- käisten erien painojen erotuksina ja vastaavat prosenttiluvut jakamalla 2. osan yhteinen %-määrä ilmakuivasta painosta eri fraktioiden osalle niiden painojen suhteessa. Tällä menetelmällä on analysoitu etupäässä vähän humusta sisältäviä pohja- maita. Kun eräässä tutkimuksessa jouduttiin analysoimaan ruokamultanäytteitä, kävi ilmeiseksi, että menetelmää on tarkistettava ainakin humuspitoisuuden huo- mioonottamisessa. Tällöin todettiin menetelmässä seuraavat heikkoudet; 1. Sorafraktiot ilmaistaan prosentteina rinnan hienompien fraktioiden kanssa, vaikka näytteiden suuruus ei ole riittävä niiden määrittämiseen ja yleensä mekaa- ninen maa-analyysi suoritetaan vain 2 mm:n seulan läpäisseestä aineksesta. 2. H 202-käsittelyssä poistunutta humusta, HCI-käsittelyssä liuennutta ainetta ja ilmakuivan kosteutta ei oteta huomioon erikseen, vaan niiden määrä jakautuu 2. osan fraktioiden kesken. Täten 1. osan %-määrät tulevat liian pieniksi ja 2. osan vastaavasti liian suuriksi. 3. Kokemus on osoittanut, että 0.06 mmm seulan läpi pääsee ainakin hieta- maista säännöllisesti sellaista ainesta, joka laskeutuu analyysiä jatkettaessa seisotus- lieriössä ennen ensimmäisen pipettinäytteen ottamista, mikä ilmenee siinä että pipe- https://www.c-info.fi/en/info/?token=X4mH8ygLf256wceA.2GwHkJPTkV7tTzdAYLEZDA.tVCqwll_K6dIwGtIVVDWqOKZZ0dvW9Nt5kSdVgY-ZYs90Tnw9IU_O8kD-A1XalaE-V_1zR158_w3gtq_qWuwTIGDHGNEOXDxHOiCTfPeya-s3YIDv_6Rc1v-UW_aO-HmfW1ASobFZX1qeyvK0u2J6YWXT6-225V3Rx3P1w REIJO HEINONEN tiilinen painaa vähemmän kuin suspensio keskimäärin. Käytetyn laskutavan joh- dosta erotus, joka aiheutuu HHt- ja KHt-fraktioiden välimailla olevasta aineksesta, tulee jaetuksi tasan analyysin toisen osan fraktioiden kesken. 4. Käytetyistä laskeutumisajoista 50 sek. (0.06 mm) ja 1 tunti (0.006 mm) ovat Atterbergui (2) järjestelmän mukaiset, mutta näiden välissä oleva saman järjestelmän mukainen aika 7 min. 30 sek. on muutettu Kansainvälisen Maan- tutkimusseuran sopiman ajan 4 min. 48 sek. mukaiseksi. Noudattamalla samaa loga- ritmista asteikkoa, johon laskeutumisajat 4 min. 48 sek. ja 8 t. kuuluvat, saadaan jälempänä esitetyn asetelman mukaan alifraktioiden laskeutumisajoiksi 50 sek:n asemesta 29 sek. ja 1 tunnin asemesta 48 min. Esiintyvä epäjohdonmukaisuus aiheuttaa HHt-fraktion jäämisen liian pieneksi (vrt. asetelmaa sivulla 7). Liian pitkä laskeutumisaika ennen ensimmäisen pipettinäytteen ottamista lisää samalla edellisessä kohdassa selostettua virhettä. Selostetut virheellisyydet on vältetty seuraavassa menetelmässä, joka otettiin maatutkimusosastolla käytäntöön v. 1951: Punnittu maanäyte, jonka paino on tavallisesti H—l kg, seulotaan 2 mm:n verkkoseulalla ja seulalle jääneen soran ja kivien määrä ilmaistaan varsinaisen ana- lyysituloksen ulkopuolella prosentteina ilmakuivan maan kokonaispainosta. Sora- ja moreenimaiden raekokoomuksen selvittäminen myös 2 miniä karkeampien lajitteiden osalta edellyttäisi suurempia, edustavia näytteitä ja näiden seulonnan mahdollisine pesuilleen iskostuneen hienon aineksen irrottamiseksi. Varsinainen analyysi suoritetaan 2 mmm seulan läpäisseestä aineksesta, jota punnitaan dekantterilasiin maalajista riippuen seuraavat määrät; savimaata 10 g, hietamaata 15 g, hiekkamaata 20 g. Lämpölevyllä olevaan dekantterilasiin lisätään annoksittain 6 % H 2 02:a, kunnes humuksen palamisreaktio on päättynyt. Taval- lisesti tähän kuuluu 30—50 ml H 20 2 . Ylikuohuminen voidaan hillitä kätevästi sumuttamalla vaahtoon hiukan vaahdonsammutusainetta (sekundääristä oktyl- alkoholia), jonka vetyperoksidi kuitenkin nopeasti hajottaa. Jäähdyttyä lisätään 20 ml 1-n HCI ja laimennetaan suspensio 100 mkksi tislatulla vedellä. Sekoitellaan 3—4 kertaa tunnin kuluessa, suodatetaan imusuppilossa ja pestään tislatulla vedellä, kunnes suodoksessa ei enää ole klooria. Liukenemistappio (pääasiassa Fe- ja Al- hydroksideja) voidaan selvittää haihduttamalla suodos kuiviin ja kuivaamalla ja punnitsemalla jäte. Pääosa suodattimelle jääneestä tahtaasta kaavitaan posliinimaljaan. Savimai- den täydellisen dispergoitumisen varmistamiseksi hierotaan tahdasta sormella voi- makkaasti n. 5 min. ajan. Mainittakoon, että on esiintynyt tapauksia, joissa vuoro- kausienkaan raju heilutus ei ole voinut korvata hieromista. Suodatinpaperiin jää- nyt maa-aines irroitetaan siitä kuumalla vesisuihkulla ja saatetaan yhdessä hierotun tahtaan kanssa 1 lm pulloon. Lisätään 4 ml 1-n NaOH, täytetään n. 400 inkaan ja pannaan huiskutuskoneeseen 8 tunnin ajaksi. Senjälkeen suspensio huuhdotaan seisotuslieriöön ja täytetään 500 mkaan. Ylösalaisin kääntämällä suoritettujen sekoittamisten jälkeen otetaan 10cmm syvyydestä 20mlm erikoispipetillä taarattui- hin upokkaisiin näytteet 4 min. 48 sek., 48 min. ja 8 tunnin seisotusaikojen kuluttua (lämpötila 20°C). Suspension pinnalle noussut vaahto ei aina ehdi hävitä ennen MEKAANISESTA MAA-ANALYYSISTÄ 3 lyhimmän seisotusajan päättymistä. Tällöin voi käyttää hiukan vaahdonsammutus- ainetta, mutta määrän on oltava mahdollisimman pieni, koska suspensio ei muuten pysy pipetissä. Jokaisen pipetonnisen jälkeen lieriö sekoitetaan uudelleen. Upok- kaista haihdutetaan neste vesihauteella kuiviin, kuivataan 4 t 105°C:ssa ja punni- taan. Kun viimeinen pipettinäyte on otettu, huuhdellaan lieriön sisällys haihdutus- maljassa olevalle seulasarjalle, jossa on alimmaisena 0.06 mmm seula ja sen päällä 0.2 mmm seula. Kun 0.2 mmm seulalle jäänyt hiekka on pesty puhtaaksi, seula nos- tetaan kuivumaan ja suoritetaan vastaava pesu 0.06 mmm seulalla. Tälle seulalle jäänyt karkea hieta seulotaan uudelleen vielä kuivana ja läpi mennyt aines vhdis- tetään haihdutusmaljassa olevaan lietteeseen, joka haihdutetaan vesihauteella kui- viin, kuivataan 105° C:ssa ja punnitaan. Seuloille jääneet fraktiot punnitaan myös- kin 105° C:ssa kuivattuina, ja jos 0.2 mmm seulalle on jäänyt ainesta yli 1 g, siitä seulotaan vielä 0.6 mmm seulalle erilleen karkea hiekka. Kaikki fraktiot lasketaan prosentteina 2 mmm seulan läpäisseen 105° C:ssa kuivatun mineraalisen maa-aineksen kokonaismäärästä (K), joka saadaan laske- malla yhteen seulottujen fraktioiden, pipettinäytteiden ja lieriöön jääneen lietteen painot. Summasta vähennetään peptisaattorin arvioituna painona 175 mg ja savi- fraktion painosta samasta syystä 7 mg. Merkitään: K kuivan kivennäisaineksen kokonaispaino mg total weight oj inorganic dry- matter. a = karkean hiekan paino mg weight oj coarse sand mg. b = hienon hiekan paino mg weight of sand mg. c karkean hiedan paino mg weight of finesand mg. d = 4 min. 48 sek. pipcttinäytteen paino mg e =4B min. »' » I dry weights of resp. pipetted 0 4- samj)les in mgs.g = 01. » » » r ö I lieriöön jääneen kuivatun lietteen paino mg weight oj dried residue in the settling cylinder in mgs. Eri fraktioiden %-luvut saadaan tällöin seuraavien kaavojen mukaan: K=a-f-b+c+d+e+g+l—l7s mg. . ■ r , . suspension tilavuus kerroin 1 factor = . . pipetin tilavuus 100 500 100 2500 K = 20 X K = K akarkean hiekan %-määrä coarse sand 100 K bhienon hiekan %-määrä sand 100 K ckarkean hiedan %-määrä jinesand 100X“rrK karkean hiesun %-määrä coarse silt = (d—e) x f hienon hiesun %-määrä fine silt = (e—g) x f saven %-määrä clay = (g—7) X f REIJO HEINONEN4 hienon hiedan %-määrä very fine sand = 100 muiden fraktioiden %-lukujen summa sum of the percentages of other fractions. H 20 2 - ja HCI-käsittelyn sekä ilmakuivan kosteuden poistumisen aiheuttama painohäviö, analyysiin punnittu maamäärä K, ilmoitetaan prosentteina ilma- kuivasta maasta. Määrittämällä erikseen ilmakuivan kosteus ja liuenneet aineet saa- daan selville H 20 2-käsittelyssä palaneen humuksen määrä, joka kuitenkin yleensä on n. 10—20 % pienempi kuin kaliumbikromaatti-poltossa saatu eloperäisen aineksen määrä, etenkin maatumattomien juurenkappaleiden palaessa vaillinaisesti. Analyysin jatkaminen savifraktioon. Välistä esiintyy tapauksia, joissa normaali analyysi ei riitä antamaan oikeata käsitystä maan raekokoomuksesta. Ainakin Pohjois-Karjalassa on tavattu maita, joita silmävaraisen tarkastelun perusteella on pidettävä selvästi hiesuvaltaisina, mutta joissa mekaaninen maa-analyysi osoit- taa olevan saviainesta jopa yli 60 %, mikä on aitosaven raja. Tällöin on analyysiä jatkettu savifraktioon ottamalla vielä yksi pipettmäyte hiukkasista, joiden laskeu- tumisnopeus on 10 kertaa pienempi kuin kansainvälisesti määritellyn (7, p. 305) saven (kolloidisavi, <0.0006 mm). Tällöin on käytetty 32 tunnin seisotusaikaa ja 4 cm:n näytteenottosyvyyttä (20° C). Seuraava esimerkki osoittaa miten vasta tämä viimeinen fraktiointi ratkaise- vasti erottaa Pohjois-Karjalan »aitosaven» tyypillisestä Lounais-Suomen aitosavesta. Molemmissa näytteissä saviaineksen määrä on korkea, mutta karkean ja hienon saven %-lukujen suhteet ovat päinvastaiset. Aitosavi Aitosavi Lajite Heavy clay Heavy clay Grain classes Paimio Liperi mm SW Finland East Finland 2 —0.2 0,1 1.2 (i 2 —0.06 0.4 0.7 0.06 —0.02 1.7 8.1 0.02 —0.006 3.1 8.1 0.006—0.002 3.7 16.8 0.002-0.0006 14.4 J ~1 o 42 6l 65 1 < 0.0006 76.6 J 22.5/ 100.0 100.0 Painohäviö Loss of weight 0.2 1.8 Tarkastelua Kansainvälisen Maantutkimusseuran metodiehdotus (7, p. 305) käsittää vain neljän raekoon erottamisen (Hk, Ht, Hs, S), joista Hs ja S määritetään pipetoimalla, Ht dekantoimalla ja Hk seulomalla. Tällainen fraktiointi ei ainakaan hiedan koh- dalla ole meille riittävä, sillä hienon ja karkean hiedan ominaisuudet eroavat suu- resti toisistaan. Sitäpaitsi dekantoiminen on runsaasti aikaa vaativa työ ja sellai- MEKAANISESTA MAA-ANALYYSISTÄ 5 sena sopii huonosti sarja-analyysiin, joka pyritään järjestämään siten, että yksi henkilö voi viikossa saada valmiiksi 10 kpkn sarjan. Senvuoksi päävaikeus on esiin- tynyt hietafraktioiden määrittämisessä ja vanhan metodin suurimmat virheet oli- vatkin siinä. Juuri Ht-fraktion sisällä on seulomiseen ja laskeutumisnopeuteen perustuvien fraktiointien raja. KHt voidaan määrittää suoraan seulomalla, mutta ei liettämällä, HHt:a taas ei voi määrittää seulomalla (3), mutta laskeutumisnopeuteen perustuva määritys on mahdollinen (29 sek. ja 4 min. 48 sek. pipettinäytteiden ero- tus). Käytännössä on kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi saada toisaalta seulo- miseen ja toisaalta liettämiseen perustuvat fraktioinmt liittymään saumattomasti toisiinsa (ks. oheinen piirros) 1 . Erotus kuuluu hietafraktioon eikä sitä voi viedä koe- virheeksi. Näyttää siten välttämättömältä laskea jompikumpi hietafraktio ero- tuksena (100—muiden fraktioiden %-lukujen summa), ellei haluta käyttää suuri- töistä dekantoimista. KHt:n suora määritys on luotettavampi kuin HHt:n, joten päätimme laskea viimeksimainitun erotuksena. 1 Tie- javesirakennushallituksen geologi, tri Urpo Soveri, joka ystävällisesti on tutustunut tämän julkaisun käsikirjoitukseen tehden sen johdosta arvokkaita huomautuksia, kertoi tehneensä saman havainnon. Hän mainitsi myös, että eräissä teknillisissä laboratorioissa on yritetty saada summakäyrän pipetoimalla saatu osa liittymään saumattomasti seulomalla saatuun osaan muuttamalla laskeutumis- nopeuden perusteella saatujen hiukkaskokojen laskuperusteita. Fig. 1. Summation curves of mechanical soil analysis. 1. Silt clay. 2. Silty finesand. -3. Material < 2mm from a finesand moraine. REIJO HEINONEN6 Seulomisvaiheen siirtäminen viimeiseksi on kätevämpää kuin sen suoritus ennen huiskumaan panoa, sillä viimeksi mainitussa vaiheessa pyrkii nestemäärä muutenkin kasvamaan suuremmaksi kuin 500 mkn seisotuslieriö sallii. Kokemus osoittaa, ettei karkeiden rakeiden mukanaolo häiritse hienompien fraktioiden määrittämisessä. Olemme varmistaneet tämän mm. siten, että samasta homogenisoidusta aitosavi- näytteestä punnittiin analyysiä varten kaksi 5 g erää ja toiseen punnittiin lisäksi 10 g puhdasta karkeaa hietaa. Tulokset olivat molemmissa tapauksissa hienompien frak- tioiden osalta yhtäpitävät. Laskuja varten on tunnettava analyysissä mukana olleen epäorgaanisen kuiva- aineen määrä. Jos se määritettäisiin kuivaamalla maa HCI-pesun jälkeen, olisi vähemmän haihduttamista, mutta on vaikeata ja irreversiibelien muutosten takia joskus mahdotontakin saada 105°:ssa kuivattu maa jälleen täydellisesti dispergoitu- maan. Kun haihdutus suoritetaan viimeksi, on otettava huomioon, että vapaa NaOH tällöin muuttuu Na2C03 :ksi. Riippuen siitä, miten suuri osa natriumia on adsorboituneena voidaan natriumin ja Na 2C03:n yhteinen paino haihdutusjätteissä arvioida 150—200 mg:ksi. Laskuissa vähennämme haihdutusjätteiden summasta aina 175 mg, jolloin virhe äärimmäisessäkin tapauksessa jää hyvin pieneksi. Samoilla perusteilla on savi-%:a laskettaessa vähennettävä viimeisen pipettinäytteen pai- nosta 7 mg, mutta muihin fraktioihin tämä seikka ei vaikuta, koska ne lasketaan peräkkäisten pipettinäytteiden painojen erotuksina. Jos seulominen suoritettaisiin ennen liettämistä, olisi ehkä mahdollista laskea suspension paino ottamalla siitä pipettinäyte sekoittamisen jälkeen ja täten säästyä pitkällisestä loppuhaihdutuksesta. Tämä edellyttäisi kuitenkin suurempien seisotus- lieriöiden käyttöä, koska seuloessa nestemäärä kasvaa. Jos seula ja SroKEsin kaava antaisivat rajatapauksessa tarkoin saman tuloksen, pitäisi suspension painon 10 cm:n syvyydessä pysyä tällöin samana 29 sek. ajan, koska ne rakeet, joiden laskeutumisnopeus on tätä suurempi, on seulottu pois. Suorittamamme tutkimus (ks. piirros) osoitti kuitenkin, että pipettinäytteen paino voi tässäkin tapauksessa olla jo 10 sek. kuluttua pienempi kuin suspension keskipaino. Poikkeaman suuruu- teen voi vaikuttaa osaltaan myös se, että seulassa on ilmoitetun koon ylittäviä rei- kiä. Tämän perusteella näyttää siltä, että lietetyn aineksen kokonaispaino voidaan määrittää luotettavimmin kuivaamalla jäte. Hienoimman seulan laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja jos mikro- skooppinen tarkastus osoittaa reijissä tapahtuneen hiukankin venymistä tai kulu- mista, vaihdetaan seula uuteen. Määrättyjen seulakokojen saannissa on joskus vaikeuksia, mutta reikien suuruus voi olla myös fraktiorajasta hiukan poikkeava, sillä laatimalla analyysin tuloksesta summakäyrä, jossa on toisella akselilla prosentit O—JOO0—JOO ja toisella hiukkaskoot, voidaan riittävällä tarkkuudella ilmaista tulos vakiofraktioina, jos fraktiorajan läheisyydessä on kiintopiste. Hiukkaskokojen asemesta käytetään summakäyrää laadittaessa ja yleensäkin täsmälliseen ilmaisuun pyrittäessä mieluummin vastaavia laskeutumisnopeuden logaritmeja, sillä kansainvälisesti (7, p. 305) on nimenomaan määritelty savifraktio laskeutumisnopeuden nojalla ja sovittu samalla siitä, että karkeammat fraktiot aina 0.2 mrmiin saakka määritellään SiOKESin yhtälön avulla käyttämällä siinä MEKAANISESTA MAA-ANALYYSISTA 7 samoja vakioita, jotka antavat 0.002 mm:n läpimittaisille hiukkasille 20°(':ssa vedessä laskeutumisnopeuden 10 cm/8 t. Hiukkasten vaihteleva muoto ja ominais- paino ja saven osalta myös eräät fysikokemialliset ilmiöt aiheuttavat, että tietomme hiukkasten tosiasiallisesta koosta ovat sitä vajavaisemmat, mitä pienemmistä hiukkasista on kysymys. Summakäyrää laadittaessa oletetaan myös seulottujen fraktioiden noudattavan SiOKEsin kaavaa. Seuraavassa asetelmassa esitetään rinnakkain kansainvälisen järjestelmän mu- kaisesti raesuuruudet, niiden laskeutumisnopeuden logaritmit ja laskeutumisajat. Rakeiden halkaisija mm. Laskeutumis- 10 cm laskeutumiseen Fraktio (fraktion yläraja) nopeuden log. kuluva aika 20° C:ssa Fraction Grain diameter mm. Log. settling Time needed to settle (upper limit of the velocity JO cm. at 20° C. fraction) Karkea hiekka KHk 2.0 2.54 (0.03 sek.) Coarse sand Hieno hiekka HHk 0.6 1.54 (0.3 sek.) Sand Karkea hieta KHt 0.20.54 (3 sek.) Fine sand Hieno hieta HHt 0.061.54 29 sek. Very fine sand Karkea hiesu KHs (0.02) 2.54 4 min. 48 sek. (= 288 sek.) Coarse silt Hieno hiesu HHs (0.006) 3.54 48 min. (= 2880 sek.) Fine silt Savi S (0.002) 4.54 8 t. ( = 28800 sek.) Clay Kolloidisavi (0.0006) 5.54 80 t. Colloidal clay Esitetty menetelmä un suoraan verrattavissa monissa laboratorioissa käytettyi- hin menetelmiin (5,6) ja sillä saadut tulokset voidaan helposti muuntaa kansain- välistä tai brittiläistä menetelmää vastaaviksi (4, 7). KIRJALLISUUTTA (1) Aarnio-Kivekäs. 1946. Maantutkimusopas. Helsinki. (2) Atterberg, H. 1912. Die mechanische Bodenanalyse und die Klassifikation der Mineralhöden Schwedens. Int. Mitt, Bodenk. 2: 312—342. Wien—Berlin—London. (3) Bayer, L. D. 1948. Soil Physics, 2. Ed. New York. (4) Keen, B. A. 1931. The Physical Properties of the Soil. London. (5) Kilmer, V. J. & Alexander, L. T. 1949. Methods of Making Mechanical Analyses of Soils. Soil Sei. 68: 15—24. Baltimore. (6) Viro, P. J. 1947. Metsämaan raekokoomus ja viljavuus. Comm. Inst. Forest. Fenniae 35: 2. Helsinki. (7) Int. Soc. Soil Sci. 1934. Trans. Ist Comm. (Physique du Sol). Versailles. KEIJO HEINONEN8 SUMM A R Y ON MECHANICAL SOIL ANALYSIS Reijo Heinonen igricultural Research Centre, Department of Soil Science The method oi mechanical soil analysis so far used at the department of soil science is briefly descri- bed. The author then points out some imperfections of the method, discusses possible analysis procu- dures by which the errors could be avoided and introduces a new method which in the main follows the international method (7). The special features in which the new procedure, now adopted at the depart- ment, differs from the international method are as follows: After HCI treatment the soil paste is rubbed with the finger. In some clays this has proved to be the only way to destroy the small floes. Each international fraction is divided into two subfractions. Pipette samples are taken after 4 mins. 48 secs., 48 mins, and 8 hrs. After the pipette samples have been taken, the suspension is washed through the 0.6, 0.2 and 0.06 mm sieves. The residue is evaporated to dryness, dried at -f-105° C, and weighed. The results are given on a dry matter basis, and the loss on treatment with H 2 02 and with HCI, and the air-dry moisture are given separately. Calculations are given on p. 3. Sometimes the extension of analysis into the clay fraction (4 cm./32 hours for particles <0.0006 mm.) gives very valuable information on the nature of the soil. An example on p. 4 illustrates the fact that only this last fractionation distinguishes clearly between two soils, both of which are classified as heavy clays by the ordinary analysis (over 60 % clay). In the first sample the greater part of the clay is coilloidal, in the second the ratio is reversed. By visual examination the second sample was classified as clayey silt. Most difficulties arise in the determination of fine sand fractions, because the sieving and pipette methods must be tied up, and they never fit together exactly. The difference cannot be regarded as an experimental error of the whole analysis because it is inside the finesand fraction anyway. So it was decided to determine fraction 0.2—0.06 by sieving and fraction 0.06—0.02 by difference. Decantation would probably give the best approach to the problem, but it is too time-consuming to fit into theroutine, in which one person carries out a series of 10 analyses in 6—7 days. As we use only 500 cc. settling cylin- ders, and the sieving greatly increases the volume of the suspension, it is best not to sieve until after the pipettings. Experience shows that this does not cause errors in the pipetted fractions. If the total amount of soil inorganic dry matter were determined by drying the soil paste immedia- tely after HCI treatment (as is done in many laboratories) it would be very difficult, and sometimes impossible, to redisperse it properly. As the suspension is dried last, the weight of the peptisator, the free part of which is in the form of Na2C03 , must be taken into account. An average value of 175 mg is subtracted from the residue and 7 mg from the pipette samplings, respectively. Lastly the author gives examples of summation curves, in which the use of the logarithm of settling velocities is to be preferred to apparent size classes. The tieing-up of pipetted and sieved fractionations is thereby illustrated.