SUOMESSA VILJELTYJEN OMENALAJIKKEIDEN SÄILYVYYDESTÄ VARASTOSSA E. A. Jamalainen Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosasto, Tikkurila Saapunut 10.6. 1953 Maassamme puuttuu tarkempia tietoja siitä, millaisia vaurioita erilaiset hai- talliset tekijät aiheuttavat varastoimisen aikana meillä kasvatetuissa omenalajik- keissa. Sen sijaan on pomologisessa kirjallisuudessa (mm. Meurman ja Collan 5; Lehtonen, 4) runsaastikin tietoja siitä, kuinka kauan omenalajikkeet säilyvät käyttökelpoisina talven kuluessa, vaikkakin yksityiskohtaisia kokeisiin perustuvia tutkimustuloksia tässäkin suhteessa puuttuu. Muissa maissa suoritetut kokeet osoittavat, että eri hedelmälajikkeiden kestävyys varastossa esiintyviä tauteja vastaan on vaihteleva, eri lajikkeiden arkuudessa kylmän vaurioille on selviä eroja, lajikkeet suhtautuvat eri lailla varastoimispaikan hiilihappoisuuteen jne. Tämän ovat näyttäneet mm. Tanskassa äskettäin julkaistut monivuotiset omenien varas- toimiskokeet (1, 2). Kun meillä viljellään suurimmaksi osaksi toisia lajikkeita kuin naapurimaissamme ja samojenkin lajikkeiden tuleentumisaste on erilainen, ei muista maista ole saatavissa sellaisia tutkimuksiin perustuvia tietoja omenalajikkeiden säily- vyydestä varastossa, jotka soveltuisivat oloihimme. Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastolla oli varastoimiskaudella 1952—-1953 alustavasti kokeiltavana eräitä tärkeimpiä Suomessa viljeltyjä omenalajikkeita. Näiden kokeiden tulokset selostetaan seuraavassa. Kokeiden järjestelystä Kokeet järjestettiin kolmessa paikassa. Lindön kartanossa Tenholassa omenat säilytettiin ns. Koldär-systeemin mukaan jäähdytetyssä varastossa. Toisena koepaikkana oli Tuotevälitys Oy:n varastokellari Herttoniemessä, Helsingissä, ja kolmantena varastoimispaikkana Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosaston kellari Tikkurilassa. Lindön kartanossa oli syksyllä 1952kunnostettu entinen tilava, kivestä raken- nettu tallirakennus hedelmien säilytyspaikaksi, johon voidaan varastoida n. 200 https://www.c-info.fi/en/info/?token=KZCbjYupdYGna06o.oY3taqYBD4TfKLvtwZbSLw.IDOios3Z8W81fSGDec3ZwtjeozQT9VqUPQOmNaaMEtBAYXjUlQj6AN-uutbCwL6TrCE8L-48NScoM1YFRxGPj_KJqCdoVKqqvDQ7ABb2l_0JWiY6VO1MxWN2IBTQx-qPflrPCVxkO3pjt4s5bsa7XLUfOD-G3K6j_I8wxvxh SUOMESSA VILJELTYJEN OMENALAJIKKEIDEN SÄILYVYYDESTÄ 137 Taulukko 1. Säilytyspaikojen lämpötilat ja kosteudet. Table. 1. Temperature and humidity of stores. Mahdolliset mittavirheet: lämpötilassa ft „0 Margin of error: for temperature kosteudessa „ 0 , «> /ofor humidity 10/10 15/10 19/10 27/1 8/3 Keskim. Varasto - Storage house 15/10 ig/n 2?/1 g/3 lg/4 Lämpötila - Temperature ° C. Herttoniemi 4.0 3.3 2.8 1.9 3.4 2.9 Lindö 4.3 3.7 3.8 3.7 4.6 4.0 Tikkurila 4.1 3.9 2.9 2.7 4.1 3.5 Suhteellinen kosteus Relative humidity Herttoniemi 85 81 78 68 75 77 Lindö 85 83 82 96 1 95 1 88 Tikkurila 93 1 95 97 98 93 95 1 Varaston lattiaa kasteltu. The floor of the storage house was moistened tonnia hedelmiä. Tänne oli sijoitettu ruotsalaisen Koldär-systeemin mukaan toimiva jäähdytyskoneisto. Koldär-järjestelmässä käytetään hyväksi ulkoilman lämpötilaa siten, että lietso imee tarvittaessa ulkoa kylmää ilmaa säilytyskellariin. Lietson toiminnan säätävät automaattisesti termostaatit. (Koldär-systeemistä ome- nien säilytyksessä, ks. lähemmin, 2). —Tuotevälitys Oy:n varastossa Herttoniemessä olivat omenat säilytyshuoneessa, jonka lämpötila jäähdytettiin ammoniakin käyt- töön perustuvalla jäähdytyskoneistolla. Tikkurilassa olivat omenat tavallisessa betonista rakennetussa kellarissa, jonka lämpötilaa säännösteltiin tuuletusluukuilla ja oviaukon kautta. Säilytyspaikkojen lämpötilat ja kosteussuhteet selviävät taulukosta 1. Koeaineisto oh kasvanut Lindön kartanossa ja kokeissa olivat seuraavat omenalajikkeet ja määrät: The varieties of apples in experiments , number of apples and weight Herttoniemi Lindö Tikkurila kpl kg kpl kg kpl kg Antonovka 450 38.6 600 52.8 450 39.1 Åkerö (punainen kanta) . . 450 36.6 600 48.3 450 35.8 Wealthy 450 22.6 600 29.6 450 22.7 Punainen kaneli 150 10.4 300 20.9 150 10.9 Linda 150 9.4 Lobo 150 9.4 138 E. A. JAMALAINEN Koeaineisto säilytettiin hedelmälaatikoissa, joihin kuhunkin oli pantu omenia 150 kpl (n. B—l28 —12 kg) kolmeen kerrokseen ladottuna. Kunkin laatikon omenista oh 50 kpl kääritty paperiin ja 100 kpl paljaana. Lisäksi säilytettiin Lindön varastossa Antonovkaa, Åkerötä, Wealthyä ja Punaista kanelia yksi laatikollinen (150 kpl) pergamiinivillaan pakattuna. Tulokset eri tavoin säilytetyistä omenista on taulu- koissa esitetty yhteisesti. Koeaineisto varastoitiin lokakuun alussa ja omenien analysointi tapahtui 15. 11, 19. 12, 27. 1, 8. 3 ja 18.4. Hedelmät punnittiin jokaisellakerralla, niissä olevat taudin ja muut vauriot määritettiin sekä osa hedelmistä (keskim. 10 %) halkaistiin tarkem- pia analyysejä varten. Omenissa todetut muutokset ja taudit varastoimisen aikana likypsymineii. Hedelmien ylikypsyminen ilmeni kokeissa siten, että siementuppiloon rajoittuva malto alkoi ruskettua (kuva 1, asteet 1,2, 3,4). Ruskettuminen oli alussa hyvin lievää, tuskin huomattavaa (aste 1). Vähitellen malto siementuppilon alueella alkoi olla selvästi ruskettunutta (aste 2). Pitem- mälle edistyessään ruskettuminen levisi myös laajemmalle siementuppilon ympärille (aste 3) ja lopuksi oli hedelmän malto kokonaan ruskettunut (aste 4). Taulukossa 2 on esitetty ylikypsymistä osoittavat analyysitulokset. Siinä on laskettu hedelmien keskimääräinen ruskettumisaste kuvan 1 asteikon mukaan. Kuten odottaa saattoi alkoi syysomena, Punainen kaneli, ylikypsyä jo syksyllä. Marraskuun puolivälissä oli suurin osa omenista ylikypsymisen vuoksi käyttökelvotonta. Muissa lajik- keissa oli todettavissa hieman ylikypsymistä joulukuun loppupuolella ja oli se jon- kin verran lisääntynyt tammikuun loppuun mennessä, runsaimmin Wealthy- ja Lobo-lajikkeissa. Maaliskuun alussa oli ylikypsyminen näissä lajikkeissa kehittynyt pitemmälle niin, etteivät ne olleet enää käyttökelpoisia. Parhaiten säilyi Åkerö, jossa ylikypsyminen oh vielä varsin vähäistä huhtikuun loppupuolella. Antonovka oli tällöin jo pahemmin ylikypsynyttä. Hedelmän mallon ruskettuminen sie- mentuppilon ympärillä on kirjallisuudessa kuvattu usein erityiseksi fysiologiseksi taudiksi (eng. brownheart) , jonka syistä ei aina olla lähemmin selvillä. Jatkuvat tutkimukset osoittanevat onko edellä selostettu omenan ruskettuminen yksin- omaan ylikypsymistä. Maku oli kaikissa ylikypsymiseltä ja taudeilta säilyneissä Herttoniemen ja Lindön varaston omenissa hyvä vielä huhtikuussakin. Tikkurilan kokeissa antoi samassa paikassa varastoituna ollut peruna omeniin sivumakua. Nahistuminen. Kuivissa olosuhteissa säilytettynä hedelmät nahistuivat, ne muuttuivat ryppyisiksi ja pehmenevät (vrt. luku »Painotappio», s. 144). Fysiogeniset taudit. Koeaineistossa todettiin kahta erilaista fysiogenista tautia: kuoripöltetta (engl. scald) ja Jonathan-laikkuja (engl. Jonathan spot). Kuoripolte tunnetaan siitä, että hedelmien kuoressa on suurempi tai pienempi osa tummunut tai on siinä isoja tummia laikkuja, väriltään kanelinruskeita tai tummanruskeita. Välistä ovat sairaat kohdat mustuneita. Vika on vain kuoressa SUOMESSA VILJELTYJEN OMENALAJIKKEIDEN SÄILYVYYDESTÄ 139 Taulukko 2. Ylikypsymisestä johtuva omenien ruskettuminen (vrt. kuva 1) Table 2. Brownheart of apples during storage (cp. fig. 1). Keskimääräinen ruskettumisaste Average stage of discoloration Koejäsentely Variety 15/11 19/12 27 I 8/3 18/4 Herttoniemi Antonovka 0 0.10.3 0.20.3 Åkerö 0 0.10.1 0.10.2 Wealthy 0 0.10.4 1.72.9 Punainen kaneli 0.51.7 . Lindö Antonovka 0 0 0.20.7 0.9 Åkerö 0 0 0 0.10.2 Wealthy 0 0 0.42.1 3.2 Punainen kaneli 0.61.8 2.33.5 Linda 0 0 0.20.5 1.4 Lobo 0 0.40.6 1.32.7 Tikkurila Antonovka 0 0.20.2 0.4 1,8 Åkerö 0 0.10.1 0.10.1 Wealthy 0 0.21.2 2.33.8 Punainen kaneli 0.51.8 3.3 Kuva I. Omenien ruskettumisasteen luokittelu taulukossa 2. Fig. i. The classification of hrownheart-stage in table 2. 140 E. A. JAMALAINEN Taulukko 3. Sienitaudit ja fysiogeniset taudit Table 3. Fungus diseases and physiogenic disease Sienilajit Species of fungi Fysiogeniset taudit 2 Physiogenic diseases2 Koejäsentely Variety Gloeo- Penicil- Fasa- Schlevo- 3gf 1 % Jonathan- Kuori- Yli- sponum hum Hum tinia gl lalkut P olte teensä rt O 0 o HO* | $ •* Spot % /o Herttoniemi Antonovka 37.5 O O O 0.2 37.7 O 4.2 4.2 Åkerö 35.9 0.1 5.4 O 1.7 43.1 O 1.8 1.8 Wealthy 75.5 O O O 1.5 77.0 4.0 4.0 8.0 Punainen kaneli 1.5 0 0 0 0.7 2.2 + 0 0 Lindö Antonovka 31.5 0.1 0 0.3 0.1 32.0 0 0.3 0.3 Åkerö 45.5 0.3 0.3 0 1.6 46.7 0.1 6.2 6.3 Wealthy 70.1 0 0 0 7.9 78.0 4.7 0 4.7 Punainen kaneli 15.2 0 0 0 16.51 31.7 + 0.5 0.5 Linda 21.2 0.4 0 0 3.7 25.3 0 0 0 Lobo 9.2 0.4 0 0 2.0 11.6 0.2 0.4 0.6 Tikkurila Antonovka 55.5 0 0 0 0.9 56.4 0 0 0 Åkerö 77.3 0 2.6 0 2.8 32.7 0 9.6 9.6 Wealthy 80.1 0 0 0 12.1 92.2 8.4 0 8.4 Punainen kaneli 11.0 0 0 0 15.8 1 26.8 +OO + = tautia jonkin verran todettavissa. Some cases of disease were found. 1 Useimmissa Penicillium-hometta. pinnassa - The surface of apples damaged by Penicillium. 2 Aineistossa huomioitu vain yksilöt, joiden ulkonäkö on fysiogenisten tautien vuoksi selvästi huonontunutta. Lähes kaikki Jonathan-laikkuiset omenat olivat ylikypsyneitä tai muuten pilaantuneita. Only those apples are included wose appearance was clearly damaged by physiogenic diseases. Almost all apples with Jonathan spot were over-ripe or otherwise damaged. ja mallon pintasolukoissa. Hedelmät eivät näin ollen mädänny, mutta tauti alen- taa hedelmien kauppa-arvoa. Kuoripoltetta alkaa esiintyä tavallisesti vasta pitem- män aikaa varastoituna olleissa hedelmissä. Kokeissamme esiintyi kuoripoltetta huomattavammin viimeisellä tarkastuskerralla, ja kuten taul. 3 nähdään oli sitä runsaimmin Åkerö-lajikkeessa Lindön ja Tikkurilan kokeissa. Kuoripolte lisään- tyi nopeasti sen jälkeen kun hedelmät oh tuotu huonelämpöön. Jonathan-laikut (nimitys johtuu amerikkalaisesta Jonathan-omena- lajikkeesta) ovat pieniä, tummia, pistemäisiä laikkuja tai rengasmaisia taikka yhtenäisiä tummanruskeita tai ruskeita laikkuja hedelmien kuoressa. Laikut eivät uletu maltoon. Jonathan-laikkujen, kuten kuoripoltteenkaan syistä ei olla perusteellisemmin selvillä. Tutkitussa aineistossa esiintyi Jonathan-laikkuja huo- mattavammin vasta viimeisellä tarkastuskerralla huhtikuussa (taul. 3) ja pääasial- lisesti Wealthy-lajikkeessa. Taudilla ei ollut käytännöllistä merkitystä, sillä lähes kaikki hedelmät, joissa sitä runsaammin tavattiin, olivat jo joko ylikypsyneitä tai kokonaan ruskettuneita (mädäntyneitä). Sienitaudit. Tärkein hedelmiä turmeleva sienitauti oli kokeissa Gloeospo- rium album Osterw.-sienen aiheuttama, josta tässä kirjoituksessa käytetään nimeä hedelmän varastolaikku (taul. 3). Sieni aiheuttaa varastoiduissa hedel- missä ruskeita, hieman sisäänpainuneita, jyrkästi terveeseen maltoon rajoittuvia, isokokoisia hedelmän maltoon ulottuvia laikkuja. Niitä ympäröi tavallisesti vyö- mäisesti leveä tummanruskea reunus, keskellä on musta kohta ja niiden väli on vaaleanruskea. Laikkujen keskiosaan ilmaantuu myöhemmin kuromapesäkkeitä, jotka ovat ensin pieninä harmaankellertävinä tai keltaisenruskeina nuppimai- sina kohoutumina, muuttuen vähitellen valkoiseksi jauheeksi. Laikkuja on yksi tai useampia hedelmän pinnassa. Kun laikut laajenevat ja niitä ilmaantuu runsaammin, pilaantuu hedelmä lopuksi kokonaan. Laikut sijaitsevat joko he- delmän kyljessä, kannassa tai kärjessä (kuva 2). Analysoitaessa todettiin, että Wealthy- ja Linda-lajikkeissa laikut olivat enimmäkseen kannassa, Antonovka- lajikkeessa taasen olivat laikut enimmäkseen kärjessä ja Åkerö-lajikkeessa pää- asiallisesti sivuissa. Paitsi Gloeosporium album, voivat myös muut Gloeosporium- lajit turmella varastoituja hedelmiä, niistä yleisemmin G. fructigenum Berk. (vrt. 3, p. 172). Mikä osuus tällä ja muilla Gloeosporium-lajeilla on maassamme varastoi- tujen hedelmien turmelijoina ei ole lähempiä tietoja. Penicillnim-snxnn sienet (viherhomeen aiheuttajat) tekevät kirjallisuus- tietojen mukaan usein vahinkoa varastoiduissa omenissa; niistä on tärkein P. ex- pansum Link (vrt. 3, p. 190). Taul. 3on esitetty tapaukset, joissa omenien pilaan- tuminen oli todennäköisesti primäärisesti Penicillium- sienten aiheuttamaa. Sientä ei määritetty lajilleen; sen merkitys oli kokeissa vähäinen. Fusarium-sienet aiheuttavat tässä kirjoituksessa tuppilohomeeksi nimitetyn taudin. Siemenkotaa ympäröivä malto ruskettuu. Siemenkodan seinä- mien sisäpuolella voidaan todeta useasti valkeata tai vaaleanpunertavaa hometta. Lähemmin määritettäessä todettiin kysymyksessä olevan Fusarium avenaceum 4 Kuva 2. Hedelmän varastolaikku [Gloeosporium album). Fig. 2. Rot of apples caused by Gloeosporium album 141SUOMESSA VILJELTYJEN OMENALAJIKKEIDEN SÄILYVYYDESTÄ 142 E. A. JAMALAINEN Taulukko 4, Sienitautisten omenien määrä eri analysointikerroilla. Table 4. Amount of fungus-diseased apples at different dates of analyses Tautisia omenia Diseased apples % Koejäsentely Variety 15/11 19/12 27/1 8/3 18/4 Herttoniemi Antonovka 0 1.39.7 21.037.7 Åkerö 0 0.48.2 20.243.1 Wealthy 0.20.6 6.834.8 77.0 Punainen kaneli 0 2.2 Lindö Antonovka 0 1.8 7.8 18.2 32.0 Åkerö 0 0.4 2.8 11.0 46.7 Wealthy 0 1.1 4.0 26.7 78.0 Punainen kaneli 0 2.2 12.4 31.7 Linda 0 0.4 9.3 14.0 25.3 L °bo 0 1.1 3.8 7.4 11.6 Tikkurila Antonovka 0 2.4 17.5 37.7 56.4 Aker° 0.4 2.0 9.8 39.8 82.7 Wealthy 0.9 1.8 7.8 34.9 92.2 Punainen kaneli 0 4.4 26.8 (Fries) Sacc.-lajin, joka myös kirjallisuuden mukaan (6) tunnetaan tuppilohomeen aiheuttajana. Koemateriaalissa esiintyi tuppilohometta Åkerö-omenassa, tosin ei kovin runsaasti. Taudin tiedetään pilaavan meillä usein Åkerö-omenaa jo kasvu- kauden aikana ja myös varastossa. Sclerotinia fructigena Aderh. & Ruhl., keltamuumiotaudin aiheut- taja, joka turmelee hedelmiä kasvukauden aikana, voi pilata niitä myös varastossa. Tautia esiintyi kokeissa vain hieman Antonovka-lajikkeessa Lindössä. Muista syistä kuin edellisistä sienitaudeista johtuen, oli osa analysoiduista hedelmistä joko kokonaan tai suurimmalta osaltaan ruskettuneita (mädäntyneitä, tank 3), jolloin ei voinut varmuudella päätellä mikä oh syynä pilaantumiseen, yli- kypsyminen vaiko bakteerien tai sienien aiheuttamat vauriot. Tällaisten ruskettu- neiden omenien pinnassa oli usein Penictllium- sienten kuromajoukkioita. Taul. 3 nähdään analyysitulokset eri taudeista ja taulukossa 4 sienitautien osuus, lulokset osoittavat, kuten edellä jo mainittiin, että vahingollisin tauti ko- keissa oli varastolaikku (Gloeosporium album), sillä pääosa pilaantuneista omenista oh tämän taudin turmelemaa. Muiden sienitautien merkitys oh verraten vähäinen, samoin fysiogenisten tautien. SUOMESSA VILJELTYJEN OMENALAJIKKEIDEN SÄILYVYYDESTÄ 143 Taulukko 5. Omenien painotappio säilytyksen aikana. Table 5. Weight losses during storage Mahdolliset punnitusvirheet 0.3 Margin of error 0.3 % Painotappio Weight loss Koejäsentely Variety 15/11 19/12 27/1 8/3 18/4 Herttoniemi Antonovka 3.7 6.5 11.0 15.7 18.3 Åkerö 3.7 6.7 11.9 16.9 19.7 Wealthy 3.7 7.0 13.1 20.0 23.4 Punainen kaneli 4.8 10.7 Lindö Antonovka 3.6 6.4 9.4 12.6 15.1 Åkerö 3.6 6.4 9.1 12.9 15.8 Wealthy 4.3 7.6 11.2 16.3 20.3 Punainen kaneli 4.6 9.0 13.8 26.2 Linda 3.2 5.8 8.7 13.3 16.6 Lobo 3.8 6.9 9.7 14.5 17.7 Tikkurila Antonovka 3.5 4.8 6.3 7.3 9.5 Åkerö 4.1 5.2 6.4 7.6 10.9 Wealthy 3.9 5.7 7.1 8.8 11.0 Punainen kaneli 4.4 8.6 10.6 Tulokset taulukossa 4 osoittavat, että sienitauteja alkoi esiintyä joulu- kuussa, tällöin runsaimmin Punaisessa kanelissa. Tammikuussa oli taudin turmele- mia useampia prosentteja ja maaliskuussa niiden merkitys oli jo varsin huomattava Tikkurilan kokeissa. Viimeisellä tarkastuskerralla oli tautisuus useimmissa tapauk- sissa ratkaiseva tekijä, sillä suuri osa, monissa tapauksissa yli puolet, oli sienien tur- melemia. Pilaantuminen oli pahinta Tikkurilan kokeessa. Tässä tapauksessa täytyi kosteudella olla merkitystä, sillä varasto oli verraten kostea (taul. 1). Herttoniemessä ja Lindössä oli pilaantuminen vähäisempää ja kummassakin paikassa suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Pahimmin pilaantui kokeissa Wealthy. Mainittakoon tässä yhteydessä, että tämä lajike joutui kesän 1952 loppupuolen kylmyyden ja kosteuden vuoksi korjuuseen tavallista pienikokoisempana ja valmistumattomana (ks. Wealthy- omenan painot s. 2), joka on saattanut olla osaltaan syynä sen alttiuteen sieni- taudeille. Toisella sijalla olivat Antonovka ja Åkerö; viimeksi mainittu pilaantui sangen voimakkaasti Tikkurilassa. Vähemmin oli pilaantuneita Lindassa ja Lobossa. Näistä Lobo ylikypsyy varhain, eikä ole enää kevättalvella käyttökelpoinen. 144 E. A. JAMALAINEN Painotappio Painotappio johtui kokeissa pääasiallisesti siitä, että omenat haihduttivat vettä säilytyksen aikana. Painotappiot olivat säilytyksen kuluessa (taul. 5) keski- määrin suurimmat Herttoniemen kokeessa, joka johtuu siitä, että ilma oli siellä verraten kuivaa (vrt. taul. 1). Kuivuminen on hedelmissä todettavissa visuaali- sesti; ne alkavat nahistua jo tammikuussa ja lisääntyi nahistuminen kevääseen mennessä. Nahistuminen on todettavissa silloin, kun omenat ovat menettäneet yli 10 % painostaan. Hcrttoniemessä olivat omenat jo tammikuun tarkastuksessa huomattavasti nahistuneita. Lindössä oli nahistuminen tammikuun tarkastuk- sessa vain lievää; maaliskuussa ja huhtikuussa se oli jo täälläkin hyvin tuntuvaa. Tikkurilassa ei todettu laisinkaan nahistumista. Paperoiminen ja pakkaus pergamiinivillaan Viimeisellä tarkastuskerralla oh Tikkurilassa paperoiduissa omenissa vähemmän tautisia kuin paperoimattomissa. Tässä kellarissa oli ilma kosteata, joten saastumis- mahdollisuudet olivat ilmasta käsin ilmeisesti paremmat kuin Lindössä ja Hertto- niemessä, joissa ilma oh kuivempaa. Muissa tapauksissa ei paperoitujen eikä paljai- den hedelmien välillä ollut sanottavaa eroa. Pergamiinivilla-pakkaus (Lindössä) ei vaikuttanut sienitautien esiintymiseen. Paperoiminen ja pergamiinivillaan pakkaus eivät vaikuttaneet myöskään fysio- genisiin tauteihin. Pergamiinivillaan pakattujen omenien painotappio oli aluksi hie- man pienempi kuin sellaisenaan säilytettyjen (ero alle 1 %). Myöhemmin tämä vähäinen ero tasoittui. Yhteenveto Kokeissa olleet omenat säilytettiin varastoimiskaudella 1952—53 kolmessa paikassa: koneellisesti jäähdytetty varasto, varasto, jossa oli Koldär-systeemillä toimiva jäähdytys ja tavallinen betonikellari. Suhteellinen kosteus oh varasto- paikoissa keskimäärin vastaavasti 68—85 %, 82—96 %, ja 93—98 %; lämpötila vaihteli 4.3—I.9°C (taul. 1). Koelajikkeista säilyivät parhaiten Åkerö, Antonovka ja Linda. Näissä lajik- keissa, joista viimeksi mainittu oli kokeiltavana vain yhdessä paikassa, olivat tautien vahingoilta säilyneet hedelmät käyttökelpoisia vielä viimeisessä, huhtikuun loppupuolella tapahtuneessa tarkastuksessa. Wealthy oli jo maaliskuun alussa ylikypsymisen vuoksi käyttökelvoton, samoin Lobo. Punainen kaneli oli jo marras- kuussa ylikypsynusen vuoksi miltei käyttökelvoton. Koeaineistossa todetuista taudeista oli pääasiallinen omenien turmelija hedelmän varastolaikku (Gloeosporium sp.). Tautia esiintyi jo maaliskuun ja varsin- kin huhtikuun tarkastuksessa niin runsaasti, että se oli ratkaisevasti hedelmien SUOMESSA VILJELTYJEN OMENALAJIKKEIDEN SÄILYVYYDESTÄ 145 säilymistä rajoittava tekijä (taul. 3 ja 4). Tautia esiintyi enimmin kosteassa varasto- paikassa (ilman suht. kosteus 93—98 %) ja kaikissa säilytyspaikoissa Wealthy- lajikkeessa. Omenissa oli jonkin verran viherhometta (Penicillium sp.), hieman he- delmän muumiotautia (Sclerotinia jructigena Stonem. & Aderh.) ja pieni osa ome- nista oli kokonaan tai suureksi osaksi ruskettunut (mädäntynyt), johon syytä ei tarkemmin määritetty. Åkerö-lajikkeessa oh tuppilohometta [.Fusarium sp., mää- rityksen mukaan F. avenaceum (Fries) Sacc.] Fysiogenisista taudeista todettiin hedelmien kuoripoltetta (engl. scald ) ja Jonathan-laikkuja (engl. Jonathan spot). Näiden merkitys oh verraten vähäinen; edellämainittua alkoi esiintyä varsinkin silloin kun hedelmät olivat olleet huonelämmössä ja viimeksimainittua pääasialli- sesti vain ylikypsyneissä tai pilaantuneissa omenissa. Omenien painotappio oh suurin, keskim. 20 % kuivimmassa varastossa (ilman suht. kosteus 75—85 %), jossa hedelmät alkoivat nahistua jo tammikuusta lähtien. Kosteimmassa säilytyspaikassa (ilman suht. kosteus 93—98 %) oh painotappio n. 10 % eivätkä hedelmät tällöin vielä laisinkaan nahistuneet. Kirjoittaja esittää Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosaston puolesta kiitokset vapaaherra, agronomi R. de la CHAPELLEIIe, joka luovutti omenat kokeita varten ja jonka maatilalla osa kokeista suoritettiin, Tuotevälitys Oydle, jonka varasto- kellarissa osa hedelmistä säilytettiin, sekä avusta kokeiden järjestämisessä maat. ja metsät, kand. J. Mukulallc. Edelleen esitetään kiitokset Suomen Kult- tuurirahastolle, joka oli myöntänyt v. 1949 kirjoittajalle apurahan kasvi- tuotteiden varastoimistutkimuksia varten ja joihin tutkimuksiin tämä työ osaltaan liittyy. KIRJALLISUUTTA (1) Dullum, N. og Rasmussen, P. Molls. 1951. Forsog med opvaring af aebler 1940—1948. Summary: Apple-Storage Experiments 1940—1948. Tidsskrift f. Planteavl., 54, p. 249—317. (2) —»— 1952. Frugtopbevaring. Samenligning af koldärlager og almindelig ventileret lager. Sum- mary: Comparison between a common ventilated fruitstore and Koldär. Ibid., 55, p. 211 —236. (3) Gram, Ernst og Weber, Anna 1940. Plantesygdomme, p. 1—554. Kobenhavn. (4) Lehtonen, Väinö 1946. Omenanviljely, p. 1—279. Porvoo—Helsinki. (5) Meurman, Olavi ja Collan, Olavi 1943. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. 1. osa, p. 1 499. Helsinki. (6) Wollenweber, H. W. und Reinking, O. A. 1935. Die Fusarien, p. 1—355. Berlin. 146 E. A. JAMALAINEN SUMMARY ON STORAGE QUALITIES OF VARIETIES OF APPLES GROWN IN FINLAND E. A. Jamalainen Agricultural Research Centre, Department of Plant Pathology, Tikkurila During the storage period 1952—1953 preliminary experiments were made with some of the most important varieties of apples grown in Finland with regard to their storage qualities, at the Department of Plant Pathology. The apples for the experiments were received from the owner of Lindö estate, Baron R, de la Chapelle. The experiments were conducted at three different places, which are given in the tables of results under the names Herttoniemi, Lindö, and Tikkurila. At Lindö estate (Tenala) the apples were kept in a fruit cellar in Koldar store (cp. 2). In the store of Tuotevälitys Oy at Hertto- niemi (Helsinki) the apples were kept in a refrigerated storage room. At Tikkurila the apples were kept in an ordinary ventilated store for potatoes. The temperature and humidity of the stores are given in Table 1. The varieties of apples used in the experiments (cp. p. 137) were kept in fruit boxes each con- taining 150 apples (about B—l 2 kg.). Test samples w’ere put in storage at the beginning of October, and the analyses of the apples occurred on November 11, December 19, January 27, March 8, and April 18. Each time the apples were weighed, and diseases and other disorders determined. Results of the experiments Of the varieties tested, Åkerö, Antonovka, and Linda kept best. With these varieties, such apples as had not been infected with fungus diseases were still fit to be used at the time of the last examination, towards the end of April. Wealthy as well as Lobo was unmarketable already at the beginning of March, because of brownheart (over-ripeness). The autumn variety Punainen kaneli was unmarketable already in November, due to over-ripeness (Table 2, Fig. 1). The chief cause of damage by diseases was the rot of apples caused by Gloeosporium album Ostew. Already in March, and especially in April the disease was so common that it was one of the fac- tors decisively affecting the storage of apples (Tables 3 and 4, Fig. 2). The disease was commonest in the most humid store at Tikkurila (relative humidity of air 93—98 %) and in all stores in Wealthy. Blue mold (Penicillium sp.) and brown rot (Sclerotinia fructigena Stonem. & Aderh.) occurred also to some extent, and a small number of the apples were altogether or to a great extent rotten, the cause of which was not determined. Åkerö variety was infected with internal browning caused by Fusarium fungi [F. avenaceum (Fries) Sacc.]. The significance of physiogenic diseases, scald, and Jonathan spots was comparatively slight; the former was found when the fruits had been kept at room temperature, and the latter was chiefly found in over-ripe or rotten apples only (Table 3). The loss of weight (Table 5) was greatest, on the average 20 %, in the driest store (relative humidity of air 68—82 %) where apples began shrivelling already in January. In the most humid store (relative humidity of air 93—98 %) the loss of weight was about 10 %, and no shrivelling occurred.