KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA Samuli Suomela Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, Helsinki Saapunut 23.11. 1953 Viime vuosina on maassamme eräillä viljelmillä luovuttu karjataloudesta ja siirrytty karjattomaan maanviljelyyn. Tällainen toimenpide merkitsee niin olen- naista tuotantosuunnan muuttumista, että sen vaikutukset monin tavoin ulottuvat koko maatilan talouteen. Sen vuoksi eivät karjattoman talouden edellytykset riipu pelkästään karjataloudesta ja sen mahdollisesta kannattamattomuudesta. Vaikka todettaisiinkin, että karjatalous tuottaa tappiota, ei karjatalouden lopettaminen sinänsä merkitsisi, että taloudellinen tulos kohoaisi karjatalouden tappiota vastaa- valla määrällä. Useimmissa tapauksissa jää osa karjatalouden kustannuksista edelleenkin viljelmää rasittamaan, ja toisaalta taas karjasta luopuminen saattaa aiheuttaa kustannusten alenemista tai tuoton muutoksia viljelmällä harjoitettavan muun tuotantotoiminnan osalta. Karjattoman viljelyn taloudellisten edellytysten selvittäminen on siten erittäin monitahoinen tehtävä. Ruotsissa on esillä olevaa kysymystä tutkittu vertaamalla toisiinsa 28 karjat- toman ja 28 karjaa pitävän tilan taloudellista tulosta vuosina 1947—49 (10). Tut- kimus osoitti, että nettotappio jäi karjattomilla tiloilla pienemmäksi kuin karjaa pitävillä tiloilla. Viimeksi mainituilla muodostui viljelijäperheen työansio kuitenkin suuremmaksi, koska viljelijäperheen työtuntien määrä oh karjaa pitävillä viljel- millä suurempi kuin karjattomilla viljelmillä. Niillä laskelmilla, joita Suomessa on karjattomasta maataloudesta suoritettu (9), ei ole voitu todeta ratkaisevia eroja karjattomien ja karjaa pitävien viljelmien taloudellisessa tuloksessa, joskin tulos eräin edellytyksin on muodostunut karjattomalle taloudelle jonkin verran edulli- semmaksi. Esillä olevan tutkimuksen tarkoituksena on selvitellä viljelmien taloudessa kar- jattomaan viljelyyn siirtymisen johdosta aiheutuvia muutoksia ja saada yleiskuva karjattoman viljelyn taloudellisista edellytyksistä Suomessa. Tutkimus on sisälty- nyt Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen työohjelmaan, ja tutkimusaineis- ton keruu ja käsittely on suoritettu sanotussa laitoksessa. https://www.c-info.fi/en/info/?token=68z6B7xRpm5k_oTd.XPCyxC9chV3e3uUJvdGEiw.u3jmQoxvAU1c6LRTRkK1I5ZbeOZdptVso6nZ3Fo6Ghc12gT8wLfTiltN65MzYUX6dXfh6xFhZyAe8ftlF0JmrBj5Br93YObDIutKjrDzbRTgmKB1YpVS_gTVCRQtSHh23OX1u1cS3PrI3twiolDdJ9lyXRPz3TDdnoFWpg 194 SAMULI SUOMELA Tutkimusaineisto Tutkimusta varten kerättiin ensiksi tiedot karjattomien viljelmien levinnei- syydestä Suomessa. Nämä tiedot saatiin Maatalousseurojen Keskusliiton ja Svenska Lantbrukssällskapens i Finland Förbund’in välityksellä maanviljelysseurojen pitäjä- neuvojilta, jotka paikallistuntemuksensa perusteella ilmoittivat omalla alueellaan olevien karjattomien viljelmien nimet, osoitteet ja arvioidun peltoalan. Tässä alus- tavassa tiedustelussa, joka käsitti koko maan, pyydettiin ottamaan huomioon kaikki viljelmät, joilla on peltoa yli 2 ha ja joilla on lypsykarjaa erittäin vähän tai ei lainkaan (viljelmän koosta riippuen enintään o—40—4 lehmää). Neuvojien ilmoituksen mukaan oli syksyllä 1952, jolloin tiedustelu suoritettiin, tällaisia viljelmiä yhteensä 653. Näille viljelmille lähetettiin helmikuussa 1953 kyselykaavakkeet, joissa tiedus- teltiin karjattomaan talouteen siirtymisen syitä ja siirtymisen aiheuttamia erilaisia muutoksia viljelmien taloudessa. Samalla suoritettiin uusien karjattomien viljel- mien selville saamiseksi täydennystiedustelusiten, että viljelijöitä pyydettiin kysely- kaavakkeen palauttamisen yhteydessä ilmoittamaan tiedossaan olevien karjatto- mien viljelmien osoitteet. Lisäksi kerättiin sanomalehtien huutokauppailmoitusten perusteella tietoja vuoden 1952 lopussa ja vuoden 1953 alussa karjattomaan talou- teen siirtyneistä viljelmistä, joten kyselykaavakkeet voitiin lähettää kaikkiaan 718 viljelmälle, joista 363 eli n. puolet palautti kaavakkeen täytettynä. Uusintatieduste- lun suorittamista niiltä viljelmiltä, jotka eivät palauttaneet kaavaketta, ei pidetty tarpeellisena, vaan saatujen vastausten määrä katsottiin tutkimuksen tarkoitusta sil- mällä pitäen riittäväksi. Kun tutkimusaineistossa oli mukana viljelmiä, jotka eivät olleet kokonaan karjattomia, oli tarkemmin määritettävä, mitä tässä yhteydessä karjattomalla maataloudella tarkoitetaan. Sananmukaisesti ymmärrettynä voidaan karjattomaksi katsoa vain sellainen viljelmä, jolla ei ole lainkaan nautakarjaa. Esillä olevassa tutkimuksessa ei ole kuitenkaan ollut syytä vetää näin ehdotonta rajaa, vaan mukaan on otettu myös ne viljelmät, joilla on ollut lypsykarjaa erittäin vähän, ja lähinnä arvioitua viljelmän omaa tarvetta varten. Siten on tässä yhteydessä kar- jattomiin viljelmiin luettu ne, joilla viljelmän koosta riippuen on ollut lehmiä enintään seuraavasti: 1 lehmä peltoalan ollessa alle 10 ha, 2 lehmää peltoalan ollessa 10—24.9 ha, 3 lehmää peltoalan ollessa 25—49.9 ha ja 4 lehmää peltoalan ollessa 50 ha tai suurempi. Muutamassa tapauksessa, ei kuitenkaan pienimmillä viljelmillä, on tutkimusaineistoon hyväksytty sellainenkin viljelmä, jonka lehmäluku on ylit- tänyt edellä esitetyn kaavamaisen jaoittelun edellyttämän määrän yhdellä, jos viljelmällä ennen siirtymistä on ollut suhteellisen suuri lehmämäärä. Liian suuren karjamäärän tai tietojen epätäydellisyyden takia on yhteensä 43 viljelmää jätetty huomioon ottamatta, joten tutkimusaineisto lopullisesti käsittää 320 viljelmää. Näitä nimitetään seuraavassa karjattomiksi viljelmiksi tai karjattomiksi talouksiksi riip- pumatta siitä, ovatko ne olleet kokonaan karjattomia vai ei. Tiedustelun avulla ei maamme kaikkia karjattomia viljelmiä ole saatu selville. Erityisesti kaupunkien ja muiden suurempien kulutuskeskusten ympärillä sijaitse- vat puutarhat, erilaiset tontti- ja palstaviljelmäalueet jne., joiden lukumäärä on huomattava ja jotka luonnollisesti ovat karjattomia, eivät ole olleet mukana tiedus- telussa, vaikka niiden ala olisikin ollut yli 2 ha. Muutenkaan ei 2—5 peltohehtaaria käsittäviä viljelmiä ole tullut käytännöllisesti katsoen lainkaan mukaan tutkimus- aineistoon, vaikka niiden joukossa epäilemättä on myös karjattomia. Pitäjäneuvo- jat eivät ilmeisesti ole kiinnittäneet huomiota näihin pienimpiin viljelmiin. Tutki- musaineiston on sen vuoksi katsottava koskevan vain yli 5 peltohehtaaria käsittä- viä viljelmiä. Meijerien isännöitsijöiltä saatujen tietojen, paikallistuntemuksen jne. perusteella suoritetut pistokokeet ovat osoittaneet, että karjattomista viljelmistä on osa, ehkä n. 20 %, jäänyt tiedustelun ulkopuolelle. Kun lisäksi otetaan huomioon, että vuoden 1953 alkupuoliskolla on tullut jonkin verran uusia karjattomia viljel- miä, voidaan summittain arvioida, että yli 5 peltohehtaaria käsittäviä karjattomia viljelmiä on nykyisin (syksyllä 1953) maassamme n. 900—1000. Tutkimusaineisto käsittää siten n. kolmasosan maan kaikista karjattomista viljelmistä. Karjattomien viljelmien lukumäärä, sijainti ja suuruus Tutkimusta varten on viljelmät ryhmitelty alueittain eri suuruusluokkiin Suomen maatalouden kannattavuustutkimuksissa käytetyllä tavalla (13) kuitenkin niin, että viljelmien jakaminen eri suuruusluokkiin on tapahtunut peltoalan eikä muunnetun maatalousmaan alan perusteella. Tutkimuksessa mukana olevien viljel- mien lukumäärä eri alueilla ja suuruusluokissa on esitetty taulukossa 1 ja tiedot pinta-aloista taulukossa 2. Tutkittujen viljelmien tarkempi sijainti ilmenee ku- viosta 1. Taulukko I. Tutkittujen viljelmien lukumäärä eri alueilla ja suuruusluokissa Table 1. Number of investigated farms in different zones and size classes. Suuruusluokka Size class Yhteensä Alue Zone . , 1 II 111 IV Total 5—9.99 ha 10—24.99 ha 25—49.99 ha 50 ha—• Etelä-Suomi (E-S) 16 68 97 44 225 South Finland Sisä-Suomi (S-S) 8 13 6 3 30 Central Finland Etelä-Pohjanmaa (E-P) 3 5 I 9 South Ostrobothnia Pohjois-Pohjanmaa (P-P) 9 24 10 2 45 North Ostrobothnia Koillis-Suomi (K-S) 8 2 1 11 North-east Finland Yhteensä— Total 44 1 12 115 49 320 195KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA Kuvio 1. Tutkittujen viljelmien sijainti eri tutkimusalueilla Figure 1 Location in the different areas of farms investigated. KARJ A ITOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 1 97 Taulukko 2. Tutkittujen viljelmien pellon, niityn ja laitumen sekä metsämaan keskimääräinen pinta-ala eri alueilla ja suuruusluokissa. Table 2. Average area of the field, meadow and pasture, and forest of the investigated farms in different zones and size classes. Pinta-ala viljelmää kohden, ha Area per farm., ha Alue Zone Peltoa — Field Niittyä —Meadow Metsää Forest I II 111 IV I II 111 [V I II 111 IV Etelä-Suomi (E-S) 7.10 17.90 34.30 73.20 1.00 oho | .70 5.10 10.00 39.00 88.50 174.:>0 South Finland Sisä-Suomi (S-S) 6.60 16.10 34.30 51.30 3.50 3.10 12.70 23.00 94.00 245.00 440.00 i oih iii Finland Etelä-Pohjanmaa (E-P) .. 8.40 16.50 30.00 0.20 1.00 15.50 32.50 35.00 Sontii Ostrobothnia Pohjois-Pohjanmaa (P-P). . 7.00 16.60 31.60 52.00 9.30 3.00 26.60 3.50 35.00 62.00 149.50 265.00 Not /li Ostrobothnia Koillis-Suomi (K-S) 5.70 15.50 25.00 4.50 17.50 2.50 64.50 97.50 112.00 North-east Finland Suurin osa (70 %) karjattomista viljelmistä sijaitsee Etelä-Suomen alueella Uudenmaan ja Turun ja Porin lääneissä sekä Hämeen läänin eteläosassa. Muualla Suomessa esiintyy karjatonta taloutta vain hajatapauksina siellä täällä lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata, jossa on odottamattoman paljon karjattomia vil- jelmiä. Verraten pienellä alueella, joka käsittää Pohjois-Pohjaumaan alueen pohjois- osan sekä Pyhännän ja Kiuruveden pitäjät, on tiedustelun mukaan karjattomia vil- jelmiä enemmän kuin Sisä-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Koillis-Suomen alueilla yhteensä. On vaikea arvioida, missä määrin kuvion 1 antama kuva karjattomien viljelmien suhteellisesta lukumäärästä maan eri osissa muuttuisi, jos aineisto käsit- täisi kaikki karjattomat viljelmät. On mahdollista ja todennäköistäkin, että pitäjä- neuvojien antamat tiedot heidän toimialueellaan olevien karjattomien viljelmien lukumäärästä eivät ole kaikissa tapauksissa yhtä täydellisiä, mutta ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että tästä olisi aiheutunut olennaista varhettä eri tutkimus- alueilla tavattavien karjattomien viljelmien suhteellisissa määrissä. Verrattaessa saatujen vastausten määrää lähetettyjen tiedustelujen määrään voidaan tosin todeta, että Fohjois-Pohjanmaan alueilla on vastausprosentti korkein (62) ja Koillis-Suo- messa alhaisin (29). Vastaava prosenttiluku Etelä-Suomen alueella on 51 eli sama kuin koko aineistossa, Sisä-Suomessa 52 ja Etelä-Pohjanmaalla 36. Koillis-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan alueiden alhaisella vastausprosentilla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta sen vuoksi, että lähetettyjen tiedustelujen määrä on näillä alueilla ollut sangen pieni (38 ja 25) ja myöskin Pohjois-Pohjanmaalla paljon pienempi (78) kuin Etelä-Suomen alueella (515). Eri viljelmäsuuruusluokissa on vastausprosentti ollut \Tarsin samanlainen vaihdellen 53-—58 %:n välillä (lisäksi on tiedustelu lähe- tetty 56 viljelmälle, joiden koosta ei ole tietoja). 198 SAMULI SUOMELA Tutkimuksessa mukana olevista viljelmistä kuuluu I suuruusluokkaan 44 kpl. eli 14 % II suuruusluokkaan 112 kpl. eli 35 %, lii suuruusluokkaan 115 kpl. eli 36 % ja IV suuruusluokkaan 49 kpl. eli 15 %. Tutkimusviljelmien lukumäärä pro- sentteina maan kaikkien vastaavaan suuruusluokkaan kuuluvien viljelmien luku- määrästä on I suuruusluokassa (5—9.99 ha) 0.05 %, Il suuruusluokassa 0.2 %, 111 suuruusluokassa 1.2 % ja IV suuruusluokassa 3.3 %. Jos vastaava vertailu suoritetaan vain Etelä-Suomen alueelta, jossa pääosa karjattomista viljelmistä sijaitsee, ovat vastaavat prosenttiluvut I suuruusluokassa 0.05, II suuruusluokassa 0.2, 111 suuruusluokassa 1.5 ja IV suuruusluokassa 3.5 %. Jos edellytetään, että tutkimusaineisto käsittää kolmasosan maamme kaikista karjattomista viljelmistä, ja että nämä jakautuvat eri viljelmäsuuruusluokkiin samassa suhteessa kuin tutkimuksessa mukana olevat viljelmät, voidaan laskea, että koko maassa on karjattomia viljelmiä I suuruusluokassa00.0.21 —0.2 %, 11 suuruus- luokassa n. 0.5 %, 111 suuruusluokassa n. 3,5 % ja IV suuruusluokassa n. 10.0 % kaikista ko. suuruusluokan viljelmistä. Vaikka esitetty arvio onkin ymmärrettävä varsin summittaiseksi, osoittaa se kuitenkin, että karjattomien viljelmien suh- teellinen osuus nousee erittäin selvästi sitä mukaa, mitä suuremmat viljelmät ovat kysymyksessä. Kuitenkin vasta yli 50 peltohehtaaria käsittävillä viljelmillä on siir- tymistä karjattomaan talouteen tapahtunut siinä määrin, että voidaan puhua tun- tuvasta tuotantosuunnan muuttumisesta tässä viljelmäsuuruusluokassa. Syyt karjattomaan talouteen siirtymiseen Tiedustelun yhteydessä pyydettiin viljelijöitä ilmoittamaan, mikä oli pää- syynä karjattomaan talouteen siirtymiseen ja mitä muita syitä oh ratkaisuun vai- kuttamassa. Vastauksista oh kuitenkin huomattava osa sellaisia, ettei mahdollista pääasiallista syytä voitu erottaa muista ilmoitetuista syistä. Sen vuoksi on kaikki ilmoitetut syyt käsitelty yhtenä ryhmänä. Kun useimmissa tapauksissa on ilmoi- tettu pari kolme syytä, on syiden lukumäärä huomattavasti suurempi kuin vastaus- ten lukumäärä. Seuraavassa asetelmassa on suuruusluokittain esitetty ne syyt, jotka viljelijöiden ilmoitusten mukaan ovat aiheuttaneet siirtymisen karjattomaan talou- teen laskettuna prosentteina vastausten lukumäärästä kussakin suuruusluokassa. vastausten lukumäärästä Syy 1 IT 111 IV Koko aineisto Karjatalouden kannattamattomuus .... 57 51 58 63 57 Ammattitaitoisen työvoiman puute .... 27 47 H 9 43 52 Navetta loppuun käytetty 32 20 30 12 24 Viljelijäperheen vanhuus tai sairaus .... 43 19 3 13 Muita syitä 18 21 43 is 29 Syyksi karjattomaan talouteen siirtymiseen on yleisimmin mainittu karja talouden heikko kannattavuus ja ammattitaitoisen työvoiman saantivaikeudet Huomiota kiinnittää se seikka, että heikko kannattavuus on yhtä yleisenä syynä pie KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 199 nillä kuin suurillakin viljelmillä. Heikkoon kannattavuuteen liittyvänä syynä voi- daan osittain pitää myös navetan huonoutta, jonka neljäsosa viljelijöistä on ilmoit- tanut olleen yhtenä syynä karjattomaan talouteen siirtymiseen. Pienemmillä viljel- millä on varsin yleisesti mainittu syyksi viljelijän tai hänen vaimonsa sairaus tai vanhuus, joka on tehnyt mahdottomaksi karjan jatkuvan hoitamisen. Kun viljelijä- perheen nuoremmat jäsenet ovat hakeutuneet muille aloille, eikä pientä karjaa var- ten ole kannattanut hankkia palkattua hoitajaa, on ollut pakko luopua karjasta. Muiden syiden ryhmässä on mainittu lukuisia erilaisia syitä, kuten karjan sairaus, pitkä maidonkuljetusmatka, peltojen etäisyys, viljelmän hyvät edellytykset rehujen myyntiin, pääoman puute, kyllästyminen navetassa sattuneisiin vastoinkäymisiin jne. Eri alueiden välillä ei esitetyissä syissä ole voitu todeta selviä eroavaisuuksia. Tutkituista viljelmistä on siirtynyt karjattomaan talouteen v. 1952 41 %, v. 1951 39 %, v. 1950 7 %. v. 1949 4 %, vv. 1940—48 yhteensä 7 % ja ennen vuotta 1940 2 %. Pääosa karjattomaan talouteen siirtymisestä on siis tapahtunut vuosina 1951—52. Verrattaessa siirtymisaikaa niihin syihin, joiden on ilmoitettu aiheutta- neen karjattomaan talouteen siirtymisen, on todettava, että esitetyt syyt eivät ole uusia eivätkä rajoitu vain vuosiin 1951—52, vaan ovat suurimmaksi osaksi olleet aikaisemminkin maataloudessa havaittavissa. Niinpä karjatalouden kannattavuus kasvinviljelyn kannattavuuteen verrattuna ei 1930-luvulla ollut ainakaan olennai- sesti parempi kuin 1950-luvun alussa, ammattitaitoisten karjanhoitajien saannissa on ollut jo pidemmän aikaa vaikeuksia, uuden navettarakennuksen rakentaminen on lähes säännöllisesti edellyttänyt viljelmän velkaantumista jne. Vaikka onkin todettava, että tilanne viime vuosina on ehkä kehittynyt karjataloudelle entistä epäedullisemmaksi, eivät esitetyt syyt yksinään riitä selitykseksi karjattoman talouden nopeasti tapahtuneeseen lisääntymiseen. Eräänä perussyynä on pidettävä ei vain karjatalouden, vaan koko maatalouden viime vuosina jyrkästi alentunutta kannattavuutta. Esim. kirjanpitotiloilla on tukkuhintaindeksillä punnittu maa- talouden verotettava puhdas tuotto tilivuodesta 1949—50 lähtien ollut vain n. 1/4 siitä, mitä se oli keskimäärin vuosina 1935—39, ja n. 1 2—l/3 siitä, mitä se on ollut muina sodanjälkeisinä vuosina. Sen vuoksi on ollut välttämätöntä etsiä uusia rat- kaisuja tuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Kun samanaikaisesti on erityi- sesti peltoviljely ollut voimakkaasti koneellistumassa leikkuupuimurien käyttöä myöten, on sen rationalisointi tuntunut helpommalta kuin kustannusten alentaminen suhteellisen paljon ihmistyövoimaa vaativassa karjataloudessa. Ratkaisun tekemistä ovat muualta, lähinnä Ruotsista saadut esimerkit ja kokemukset ilmeisesti helpot- taneet. Yhtenä välittömänä syynä on pidettävä myös maataloustuotteiden keskinäi- sissä hintasuhteissa tapahtunutta muutosta. Satovuodesta 1948/49 lähtien on viljan hinta kohonnut huomattavasti enemmän kuin maidon hinta. Satovuonna 1951/52, jonka aikana suurin osa karjattomaan talouteen siirtymisiä tapahtui, oli vehnän tuottajahinta 97 %, rukiin 95 %, ohran 104 % ja kauran 119 %, mutta maidon vain 18 % korkeampi kuin satovuoden 1948/49 vastaava keskihinta. On luonnollista, että lyhyessä ajassa tapahtunut näin huomattava hintasuhteiden muutos oli omiaan ainakin näennäisesti heikentämään karjatalouden antamaa taloudellista tulosta 200 SAMULI SUOMELA leipä- ja rehuviljan myyntiin verrattuna huolimatta siitä, että kokonaisuudessaan on maidon hinta vuosien 1935—39 keskihintaan verrattuna noussut enemmän kuin viljan hinta. Erityisesti rehuviljan ja heinänkin hyvä menekki ja poikkeuksellisen korkea hinta muiden maataloustuotteiden hintoihin verrattuna on johtanut siihen, että karjatalouden kannattavuus on arvioitu jopa heikommaksi kuin mitä se todelli- suudessa on ollut. Tähän viittaa mm. se, että monet viljelijät ovat ilmoittaneet suorittaneensa vertailuja ennen karjattomaan talouteen siirtymistä ja tulleensa sii- hen tulokseen, että rehuista on saanut huomattavasti paremman hinnan suoraan myytäessä kuin syöttämällä ne karjalle. Viljelmien talous ennen ja jälkeen karjattomaksi siirtymisen Kun karjattomaan talouteen siirtymisestä on useimmissa tapauksissa kulunut vasta lyhyt aika, on viljelmien talous tuskin ehtinyt lopullisesti sopeutua uusiin olosuhteisiin. Tiedustelun osoittamat keskimäärät kuvastavat lähinnä siirtymis- vaiheen yhteydessä tai pian sen jälkeen suoritettuja muutoksia. Aineistossa on ollut muutama viljelmä, jotka perinnönjaon tai viljelmän oston takia tapahtuneen omis- tajanvaihdoksen yhteydessä ovat alusta saakka jääneetkarjattomiksi. Tällaiset vil- jelmät on jätetty pois siirtymisen aiheuttamia muutoksia koskevista vertailuista. Kotieläintalous. Ratkaistaessa, onko viljelmä luettu karjattomaksi vai ei, on esillä olevassa takimuksessa otettu huomioon vain lehmien lukumäärä riippumatta siitä, minkä verran viljelmällä on ollut muita kotieläimiä. Suoritetun tiedustelun yhteydessä kysyttiin kuitenkin myös muiden kotieläinten lukumääriä sekä ennen karjattomaksi siirtymistä että nykyisin. Ilmoitetut kotieläinten määrät on esitetty taulukossa 3. Nuoren karjan lukumäärä tarkoittaa hiehojen ja vasikoi- den yhteenlaskettua (muuntamatonta) lukua ja hevosten lukumäärä yli 3-vuotiaitten hevosten lukua. Ryhmässä »muita sikoja» ei alle 2 kk:n ikäisiä porsaita ole otettu huomioon. Etelä-Suomen alueelta on tulokset esitetty kaikista suuruusluokista, mutta muilta alueilta viljelmien vähäisen lukumäärän takia vain siitä suuruus- luokasta, jossa on ollut eniten viljelmiä. Taulukon 3 suhteen on lisäksi otettava huo- mioon, että eläinten määrät eri viljelmillä ennen karjattomaksi siirtymistä eivät ole samalta ajalta, joskin pääosa siirtymisistä on tapahtunut vuosina 1951—52. Muu- tenkin on taulukossa 3 esitetyt eläinten määrät käsitettävä vain muutoksen suuntaa osoittaviksi, sillä mm. vuodenajoista riippuen voivat viljelmien eläinmäärät vaih- della. Taulukon 3 perusteella on todettavissa, että karjattomaksi siirtymisen yhtey- dessä on samalla myös muiden kotieläinten määrissä tapahtunut vähenemistä. Hevosten lukumäärän aleneminen keskimäärin n. 40 %:lla osoittaa,ettäsaman- aikaisesti on kasvinviljelyn koneellistamista huomattavasti lisätty. Vastaavanlai- nen kehitys on viime vuosina ollut havaittavissa muillakin viljelmillä, mutta ei niin voimakkaana kuin karjattomilla. Sikojen lukumäärän supistamiseen lienee osaksi vaikuttanut kuoritun maidon puute karjattomaksi siirtymisen jälkeen, mutta yhtenä syynä on todennäköisesti ollut vaikeus hoitotyön järjestämisessä, koska samat hen- KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 201 Taulukko 3. Kotieläinten lukumäärä tutkituilla viljelmillä ennen siirtymistä karjattomaan talouteen ja siirtymisen jälkeen. Table 3. Number of domestic animals on the investigated farms before changing to farming without cattle and after. Lukumäärä viljelmää kohden kpl. Number per farm Aineja suuruus- Lehmiä 1 Hevosia Emakoita Muitasikoja Lampaita Kanoja luokka Cows karjaa Horses Sows Other pigs Sheep Hens Young cattle Zone and , -j'i. C, -■ Dt* -* S* 0; ' Sc S i go $ -S; g o, £ « g o “ £ co « £ go « Ä g o K £cq :rt wcq wee > wcq wcc -W aj ’w cq E-S I 3.80.3 1.60.2 1.20.7 0.4 1 0.31.1 0.70.6 i 0.1 39 30 Il 8.3 0.9 3.5 0.6 2.0 1.0 0.8 0,6 2.3 2.3 2.2 0.7 23 25 111 12.4 1.2 5.8 0.7 2.8 1.8 1.8 0.7 3.1 2.1 3.5 1.2 32 27 IV 23.5 1.3 10.9 1.1 4.9 2.9 3.1 1.7 4.2 4.0 5.1 1.6 83 47 S-S II 8.40.3 2.60.1 2.01.1 0.5 1.90.3 5.1 2,3 40 19 E-P II 5.30.6 3.40.4 1.41.2 0.60.2 5.4 2.22.6 8 P-P 11 7.20.9 4.00.7 2.00.8 0.2 1.30.2 3.7 0,8 1 13 I K-S I 4.30.3 1.9 1.00.4 0.1 4.10.8 1 1 Ennen karjaitomaan talouteen siirtymistä Before changing to farming without cattle. 2 Karjattomaan talouteen siirtymisen jälkeen vuoden 1953 alkupuolella After changing to farming without cattle in the beginning of 1963 kilot, jotka ovat hoitaneet karjaa, ovat myös huolehtineet sioista. Hieman yllättävää on todeta, että kotieläimistössä tapahtunut väheneminen on suhteellisesti katsoen ollut pienviljelmillä suunnilleen yhtä suuri kuin suuremmillakin viljelmillä. Keskimääräinen maito- ja rasvatuotos tutkituilla viljelmillä ennen siirtymistä on ollut Etelä Suomen suuruusluokissa seuraava; i li m IV Maitoa lehmää kohden kg 3650 3610 3640 3690 Rasvaa » » » 154 155 158 159 Karjantarkastusyhdistyksiin kuuluvissa karjoissa on keskimääräinen maito- tuotos tarkastusvuonna 1950—51 ollut Etelä-Suomen alueeseen kuuluvien maan- viljelysseurojen alueilla 3136—3638 kg ja rasvatuotos 134—154 kg (12.) Kun osalla tutkimusviljelmistä tiedot tuotoksen suuruudesta koskevat aikaisempia tarkastus- vuosia, jolloin tuotos yleensä oli pienempi, voidaan todeta, että tutkitut viljelmät tässä suhteessa ovat selvästi ylittäneet tarkastuskarjojen keskimääräisen tason saavuttamatta kuitenkaan mitään huipputuloksia. Muilta alueilta on tietoja tuo- toksen määrästä ilmoitettu niin vähän, ettei niiden perusteella ole syytä laskea keskimääriä. SAMULI- SUOMELA202 Karjattomiksi siirtyneiden viljelmien jakautuminen sen mukaan, kuinka vanha navettarakennus on siirtymisen tapahtuessa ollut, ilmenee seuraa vasta asetelmasta. ° 0 viljelmien lukumäärästä Navetta Navetan ikä puuttunut alle 10 v. 10—19 v. 20—49 v. 50 v. tai yli Koko aineisto 4 13 15 50 IS Etelä-Suomen alue I 13 13 13 41 20 II 11 14 16 51 S 111 2 3 12 59 24 IV 2 2 11 34 51 Viljelmiä, joilta navetta on puuttunut, on koko aineistossa ollut vain 4 % (13 kpl.). Ne ovat yhtä lukuun ottamatta Etelä-Suomen alueelta. Puolella kaikista viljelmistä on navettarakennus ollut 20—49 vuoden ikäinen. Navetan keskimääräi- nen ikä on lisääntynyt sitä mukaa kuin viljelmien koko on suurentunut. Tämä johtuu siitä, että samalla on kivi- ja tiihnavettojen osuus kasvanut. Viljelmistä on ollut 13 % sellaisia, joilla on ollut uusi (alle 10 v;n ikäinen) navetta. Joukossa on useam- pia sellaisiakin, joilla uusi navetta on valmistunut samana vuonna kun on siirrytt\T karjattomaan talouteen. Vanhemmista navetoista lienee huomattava osa sellaisia, jotka on sodan jälkeen perusteellisesti korjattu, joten huonokuntoisten navettojen määrä lienee todellisuudessa edellä esitettyä pienempi. Karjattomaksi siirtymisen jälkeen ovat navetat olleet joko tyhjinä tai niitä on käytetty tilapäisluontoisina varastosuojina. Vain aniharvoissa tapauksissa niitä on ilmoitettu käytetyn tai suunniteltu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen. Sen sijaan muita rakennuksia, lähinnä heinälatoja, ei ainakaan toistaiseksi ole jäänyt kokonaan käyttämättä, koska heinää on viljelty edelleenkin, joskin vähemmän kuin ennen. Heinälatojen osalta on muutenkin kysymys paljon pienemmistä taloudellisista arvoista kuin mitä navettarakennukset merkitsevät. Keskimääräinen ostorehujen määrä vuosittain on kaikilla viljelmillä sekä erik seen Etelä-Suomen viljelmillä ollut suuruusluokittain seuraava: Ostorehuja viljelmää kohden, kg Oljyväkirehuja Muita väkirehuja I II 111 IV 1 II 111 IV Koko aineisto 370 870 1560 4210 550 440 540 2060 Etelä-Suomen alue .... 815 1177 1722 4516 1450 430 520 2000 Esitettyihin ostoväkirehujen määriin sisältyvät nautakarjalle käytettyjen määrien lisäksi myös muille kotieläimille kuten sioille ja kanoille käytetyt ostoväki- rehut. Nautayksikköä kohden laskettuna on ostoväkirehuja käytetty Etelä-Suomen alueella eniten 1 suuruusluokassa. Öljyväkirehujen määrä nautayksikköä kohden on IV suuruusluokassa ollut kuitenkin suunnilleen sama kuin I suuruusluokassakin. Korsirehun suhteen ovat tutkitut viljelmät olleet omavaraisia, ja jotkut ovat myyneetkin heiniä. Koko aineistossa on vain kolme pienviljelmää, jotka ovat vuo- sittain ostaneet vähän heiniä tai olkia. KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 203 Taulukko 4. Heinän ja peltolaitumen pinta-ala tutkituilla viljelmillä ennen karjattomaan talouteen siirtymistä, siirtymisen jälkeen v. 1953 sekä suunniteltu ala lähitulevaisuudessa. Table 4. Area given tn hay and cultivated grassland on the investigated farms before changing to farming without cattle, after the change in 1953, and planned area in near future. Alue ja Heinän ja peltolaitumen ala % peltoalasta suuruusluokka Proportion of hay and field pasture of arable area Ennen siirtymistä V. 1953 Suunniteltu ala Before change In 1953 Planned area E-S I 51 29 29 II 44 29 25 111 42 23 20 IV 42 21 17 S-S II 56 58 :.T E-P II 49 34 22 P-P 11 66 69 7 1 K-S I 71 79 78 Karjattomaan talouteen siirtymisen jälkeen ei ostorehuja enää ole tarvittu lukuun ottamatta kanoille käytettyjä erikoisrehuja, joita joissakin tapauksissa on jatkuvasti ostettu. Kasvinviljely. Kun karjattomaan talouteen siirtymisestä on kulunut vasta lyhyt aika, ei voida edellyttää, että pellon käytössä ja kasvinviljelyssä yleen- säkään olisi ehtinyt tapahtua lopullisiksi katsottavia muutoksia. Eritvisesti heinä- alaa, johon karjattomaksi siirtyminen useimmissa tapauksissa välittömästi vaikut- taa, on vuoden tai parin aikana tuskin ehditty muuttaa sellaiseksi, joksi se on suun- niteltu. Sen vuoksi on tiedustelun yhteydessä erikseen kysytty keskimääräistä hei- nän ja peltolaitumen pinta-alaa ennen karjattomaksi siirtymistä, nykyistä eli vuo- den 1953alaa sekä suunniteltua heinä- ja laidunalaa lähitulevaisuudessa. Taulukossa •4 on esitetty keskimääräiset heinä- ja laidunalat laskettuna prosentteina viljelmien peltoalasta. Vertailuja tehtäessä on noin 20 % viljelmistä jouduttu jättämään huomioon ottamatta, koska ilmoitetut eri kasvien yhteenlasketut pinta-alat ovat olennaisesti eronneet viljelmien koko peltoalasta. Taulukossa 5 on esitetty pellon käyttö muille kasveille ennen karjattomaan talouteen siirtymistä ja vuonna 1952 sekä suunniteltu käyttö v. 1953. Taulukoiden 4 ja 5 suhteen on huomattava, että eri kasvien viljelyalat ennen karjattomaksi siirtymistä ovat eri viljelmillä eri vuosilta riippuen siitä, koska kar- jattomaan talouteen siirtyminen on tapahtunut. Kun eri kasvien viljelyalat hinta- ja menekkisuhteista riippuen muutenkin vaihtelevat, voivat esitetyt keskimäärät osoittaa vain pellon käytössä toteutettujen tai suunniteltujen muutosten yleisen suunnan. Taulukosta 4 ilmenee, että heinä- ja laidunpinta-ala on Etelä-Suomen alueella v. 1953 ollut 35—50 % pienempi kuin ennen karjattomaksi siirtymistä. Suunniteltu heinän viljelyala lähitulevaisuudessa on I suuruusluokassa keskimäärin 29 %, II suuruusluokassa 25 %, 111 suuruusluokassa 20 % ja IV suuruusluokassa 17 % koko 204 SAMULI SUOMELA Taulukko 5. Tärkeimpien kasvien viljelyalat tutkituilla viljelmillä ennen karjattomaan talouteen siir- tymistä (1), vuonna 1952 (2) sekä suunnitellut alat v. 1953 (3). Table 5. Areas sown with the most important crops on the investigated farms before changing tc farming without cattle {!), in the year 1952 ( 2), and planned areas in 1953 (5). Viljelyala % peltoalasta Proportion of cultivated area of the total arable area Alue ja Ruis ja suuruus- 1 juuri- Muut , , , vehnä Ohra Kaura Rypsi Peruna J Kesantoluokka J 1 i.-cvif kasvit , Rye and Harley Oats Rape Potatoes ' FallowZone and \ Koof crops Other crops , wheat • ‘ ‘ size class 1 2 3 12 3 1 2 3 1 2 3 1 2 3 I 2 3 1 2 3 12 3 E-S I 9 12 19 O 4 6 18 29 18 2 6 8 7 7 7 3 3 1 0 I 3 4 5 9 II 12 13 15 5 8i13126 26 24 2 5 6 4 4 4 3 2 1 0 1 1 4 6 7 111 14 14 16 6 II 17 24 26 21 2 7 10 3 3 2 3 2 2 1 I 15 7 8 IV 15 16 22 7 10 112 21 23 21 3 9 II 5 2 1 2 1 1 0 I 15 8 K) S-S II 15 110 8 5 5 7 16 20 19 —— 6 6 5 I 0 1 1 0 0 0 1 2 E-P II 14 15 15 5 6 12 18 20 22 1365 44333 0 0 0 5 10 4 P-P H 7 7 7 8 9 7 12 10 8 21 2 3 2 2 I 0 0 0I 0 0 3 3 5 K-S I 4 2 j 0 14 8 10 6 6 7 —1 4 4 3 1 0 1 0 0 0 0 4 0 peltoalasta. Etelä-Pohjanmaalla on heinäalan supistuminen ollut suunnilleen saman- lainen kuin Etelä-Suomessakin, mutta muilla alueilla on heinäala karjattomaksi siirtymisen jälkeen pysynyt entisenä tai jonkin verran lisääntynyt. Pohjois-Pohjan- maalla ja Koillis-Suomess? on ollut useita viljelmiä, joilla karjattomaksi siirtymisen jälkeen on siirrytty entistä yksipuolisempaan heinän viljelyyn myyntiä varten ja kylvetty kaikki tai melkein kaikki pellot heinälle. laulukon 5 perusteella on todettavissa, että juurikasvien ja useimmissa tapauk- sissa myös perunan viljelyala on supistunut karjattomaan talouteen siirtymisen jälkeen. Näiden kasvaen viljelyalat ovat jo ennen siirtymistäkin olleet varsin pie- net. Etelä-Suomen alueen kaikissa suuruusluokissa on heinäalan supistuessa viljan, rypsin ja kesannon ala vastaavasti lisääntynyt. Viljan ja rypsin yhteinen viljelyala on I suuruusluokassa ollut 51 % (ennen karjattomaksi siirtymistä 35 %), Il suuruus- luokassa 58 % (45 %), 111 suuruusluokassa 64 % (46 %) ja IV suuruusluokassa 66 % (46 %) koko peltoalasta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Etelä-Suomen aluetta suunnilleen vastaavien maanviljelysseurojen alueilla on väljän ja rypsin väljelyala alueen kaikilla viljelmillä vuonna 1952 ollut 42.4 % ja heinän ja laitumen ala 45.9 % koko peltoalasta eli suunnilleen sama kuin tutkituilla viljelmillä ennen karjattomaksi siirtymistä. Suurin lisäys viljan viljelyaloissa on tapahtunut ohran kohdalla. Merkille pantavaa on, että kauran viljelyala ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan supistu- nut karjattomaan talouteen siirtymisen jälkeen, joten karjattomat viljelmät ovat huomattavasti myyneet kauraa. Aleneva suunta kauran ja yleensä rehuviljan hin- noissa sekä mahdolliset menekkivaikeudet vaikuttanevat kuitenkin, että leipäviljan viljely tulee karjattomida viljelmillä lisääntymään. KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 205 Taulukko 6. Erilaisten väkilannoitteiden käyttö tutkituilla viljelmillä peltohehtaaria kohden ennen karjattomaan talouteen siirtymistä ja siirtymisen jälkeen v. 1953. Table 6. Application of different fertilizers per hectare of arableland on the investigated farms before chang- ing to farming without cattle and after the change in 1953. Eri väkilannoitteidenkäyttö Application of different fertilizers . . Typpilannoitteet Fosfaattilannoitteet KalilannoitteetAine ja N fertilizers P fertilizers K fertilizers luokka Ennen Siirt. Ennen Siirt. Ennen Siirt. Zone and siirt. jälkeen Muutos siirt. jälkeen .Muutos ! siirt. jälkeen Muutos size class Before After Difference Before After Difference I Before After Difference change change change change change change kg/ha kg/ha % kg .'ha kg/ha % kg/ha kg/ha % E-S I 74 110 +49 llii 265 +B2 70 121 +73 II To 111 +59 168 220 +3l 56 SI +45 111 71 149 +llO 155 241 r,r, 61 91 +49 IV 87 148 f 70 166 243 +46 57 86 +5l S-S II 31 38 23 140 157 +l2 53 46 —l3 E-P II 31 41 32 Km 121 +2l 21 21 ±0 P-P II 43 57 33 99 99 ±0 60 04 +7 K-S II 52 80 +54 115 146 77 97 26 Väkilannoitteiden käyttö tutkituilla viljelmillä ennen karjattomaksi siirty- mistä ja arvioitu käyttö siirtymisen jälkeen (v. 1953) ilmenee taulukosta 6. Vuoden 1950 yleisen maatalouslaskennan mukaan on koko maassa peltohehtaa- ria kohden käytetty typpiväkilannoitteita keskimäärin n. 30 kg, fosfaattilannoitteita n. 102 kg ja kalilannoitteita n. 30 kg. Kokonaisuutena katsoen on väkilannoitteiden käyttö tutkituilla viljelmillä jo ennen karjattomaan talouteen siirtymistä ollut huo- mattavasti keskimäärää suurempi, ja siirtymisen jälkeen on väkilannoitteiden käyttö varsinkin Etelä-Suomen alueella voimakkaasti lisääntvnvt. Myös salaojitusten määrään nähden ovat karjattomat viljelmät selvästi keski- tason yläpuolella. Etelä-Suomen alueella on salaojitettu peltoala ollut I ja 11 suuruus- luokassa 20 %, 111 suuruusluokassa 24 % ja IV suuruusluokassa 42 % viljelmien koko peltoalasta. Ihmis-, hevos- ja konetyö. Vakinaisten työntekijöiden lukumäärä viljelmää kohden ennen karjattomaan talouteen siirtymistä ja siirtymisen jälkeen on esitetty taulukossa 7. Viljelijäperheen jäsenet ja palkatut työntekijät on mainittu erikseen, samoin miehet ja naiset erikseen. Alaikäiset (alle 16 v.) työntekijät on luettu naistyöntekijöiden ryhmään edellyttämällä kahden alaikäisen vastaavan yhtä naistyöntekijää. Taulukon 7 mukaan ei viljelijäperheeseen kuuluvien työntekijöiden määrässä ole tapahtunut sanottavia muutoksia. Pien+ä vähentymistä on todettavissa ja se on johtunut isännän tai emännän jatkuvastasairaudesta, joka samalla on ollut syynä karjattomaan talouteen siirtymiseen varsinkin pienviljelmillä, tai jonkun perheen- jäsenen siirtymisestä pois viljelmältä. Sen sijaan palkattujen työntekijöiden luku- 206 SAMULI SUOMELA Taulukko 7. Vakinaisten työntekijöiden lukumäärä tutkituilla viljelmillä ennen karjattomaan talouteen siirtymistä ja siirtymisen jälkeen. Table 7. Numbers of permanent workers on the investigated farms before changing to farming without cattle and after. Työntekijöiden lukumäärä viljelmää kohden The number of workers per farm Viljelijäperheen jäsenet j Palkatut työntekijät Alue ja Members of family Hired workers suuruus- luokka Miehiä Men Naisia Women Miehiä Men Naisia - Women Zone and I _ IErmen Snrt. Ennen Snrt. Ennen Siiri. Ennen Siirt.size class .. . •••ii Muutos . Muutos .. Muutos Mnntncsnrt. jalk. snrt. jalk. luulob siirt. jälk. Muutos; siirt. jälk. Muutos | Before After Before After Dlttey - Before After Dlffey ~ Before' After Differ 'j change change ence change change ence change \change ence j change change ence i ! ! i111 ||| k-S I 1.08 1.08 0.85 0.77 —O.OB 0.15 —0.15 0.31 - 0.31 11 104 0.98 j —0.06 0.73 0.69 —0.04 j 0.87 0.35 0.52 0.75 0.17 0.58 HI 1-19 1.22 j +0.03 0.99 j 0.97 —0.02 2.11 0.94 -1.17 1.58 0.26 -1.32 IV 1.03 0.88 —0.15 0.67 0.61 —0.06 5.91 3.39 2.52 3.42 0.79 2.63 S'S II 0.73 0.73 100 1.00 1.36 0.36 —l.OO 1.00 0,18 0.82 E-P II 0.75 0.75 0.88 1.00 +0.12 1.75 0.50 —1.25 1.13 I+3 II 104 0.75 —0.29 1.00 0.77 —0.23 0.67 0.21 —0.46 0.90 0.08 —0,82 I 1.00 0./5 I 0.25 0.63 0.63 0.75 0.25 —0.50 0.88 0.88 määrä on kaikissa suuruusluokissa huomattavasti vähentynyt, ja tämä väheneminen on useimmissa tapauksissa ollut suurempi kuin mitä karjan vaatima työntekijä- määrä ennen karjattomaksi siirtymistä olisi edellyttänyt. Seuraavassa asetelmassa on esitetty työntekijöiden lukumäärän väheneminen viljelmien siirryttyä karjattomaan talouteen ja karjataloustyöntekijöiden lukumäärä ennen siirtymistä Etelä-Suomen alueen eri suuruusluokissa. 1 yöntekijöiden lukumäärän vähennys viljelmää Karjataloustyöntekijöiden lukumäärä viljelmää kohden karjattomaan talouteen siirryttäessä kohden ennen siirtymistä karjattomaan talouteen miehiä naisia yhteensä E—S I 0.150.39 0.540.58 II 0.580.62 1.20 1,07 111 1.141.34 2.48 1,31 IV 2.672.69 5.362.67 Työntekijöiden lukumäärä on I ja II suuruusluokassa vähentynyt suunnilleen karjataloustyöntekijöiden lukumäärää vastaavasti. 111 ja IV suuruusluokassa on pelkästään naispuolisten työntekijöiden lukumäärä supistunut sillä määrällä, joka vastaa karjataloustyöntekijöiden lukumäärää ennen karjattomaan talouteen siirty- mistä. Lisäksi on miespuolisten työntekijöiden lukumäärässä tapahtunut lähes yhtä suuri \ äheneminen. \ aikka karjasta luopuminen voikin vähentää työnmenekkiä suoranaisten karjanhoitotöiden lisäksi mm. maidon ja rehujen kuljetuksen, AIV- KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 207 rehun teon, karjanlannan ajon ja levityksen jne. osalta, on työntekijäin kokonais- lukumäärässä tapahtunut suuremmilla viljelmillä, erityisesti IV suuruusluokassa kuitenkin niin suuri väheneminen, että se on selvästi osoituksena samanaikaisesti tapahtuneesta koko talouden varsin perusteellisesta uudelleen järjestämisestä. Työntekijöiden lukumäärän perusteella ei kuitenkaan saada täysin luotettavaa kuvaa tapahtuneesta muutoksesta varsinkaan niissä tapauksissa, joissa viljelijä- perheen oman työn osuus on ollut suhteellisen suuri. Karjataloustöiden loppuessa ja muidenkin kotieläinhoitotöiden entisestään vähentyessä ei viljelijäperheellä tal- visaikaan ole riittävästi mahdollisuuksia tuottavaan työhön omalla viljelmällä. Voidaanpa palkattua työvoimaakin talven aikana joutua käyttämään vähemmän tarkoituksenmukaisesti, ellei metsäala ole niin suuri, että sen turvin voidaan työn- menekin kausivaihteluita tasoittaa. Kokonaisuutena katsoen on joka tapauksessa todettava, että ainakin pienviljelmillä sivuansiomahdollisuuksien tarve kasvaa kar- jaloinaan talouteen siirryttäessä. Suuremmilla viljelmillä on paremmat mahdolli- suudet ratkaista asia käyttämällä kesällä tilapäistä työvoimaa työnhuippujenaikana. Useimmat viljelijät ovat kuitenkin ilmoittaneet, ettei tilapäistä työvoimaa tarvita nykyisin enempää kuin ennen karjattomaksi siirtymistä, vaan mm. juurikasvien vil- jelyn supistumisen takia voi tilapäisen työvoiman tarpeessakin ilmetä vähenemistä. Hevosten lukumäärä on vähentynyt keskimäärin n. 40 %:lla (vrt. taul. 3). Ilmeisesti on hevostyönmenekissäkin tapahtunut vähentymistä, vaikka onkin vai- kea todeta, missä määrin vähentyminen on johtunut välittömästi karjatalouden lopettamisesta. Hevosten lukumäärän väheneminen on voinut osaksi johtua myös siitä, että pyrittäessä koko taloutta rationalisoimaan karjattomaksi siirtymisen yhteydessä on kiinnitetty entistä enemmän huomiota tarpeettoman suuren hevos- määrän supistamiseen. Työtuntimäärä hevosta kohden on nimittäin koko maassa jatkuvasti alentunut ollen kirjanpitoviljelmilläkin tiliv. 1950—51 keskimäärin vain 1034 t. vuodessa ja Etelä-Suomen alueella vielä pienempi (vrt. 13). Useimmilla vil- jelmillä on sen vuoksi mahdollisuuksia hevosmäärän supistamiseen, vaikka ei suori- tettaisikaan niin suuria muutoksia taloudessa kuin mitä karjattomaksi siirtyminen merkitsee. Karjan myynnistä saadut rahatulot on ilmoitettu käytetyiksi pääasiallisesti koneiden ostoon, rakennusten korjaamiseen ja uudistamiseen, perusparannuksiin ja juokseviin menoihin. Viimeksi mainittu ryhmä sisältää hyvin erilaisia menoeriä, ja on huomattava, että muistakin eristä on osa katsottava viljelmän vuotuisiin ns. juokseviin menoihin kuuluvaksi. Koneiden ostoon on ilmoitettu käytetyn keskimää- rin n. 40 % karjan myynnistä saaduista tuloista. Tämäkin osoittaa, että koneellis- tamiseen on karjattomilla viljelmillä kiinnitetty erityistä huomiota. Yksityisistä koneista on tiedusteltu vain, onko viljelmällä ollut traktori, lypsy- kone ja leikkuupuimuri. Koneiden hankkimisaikaa ei ole selvitetty, mutta lypsy- koneiden osalta on ollut kysymyksessä niiden määrä ennen karjattomaan talouteen siirtymistä. Traktoreista ja leikkuupuimureista on osa voitu hankkia vasta karjatto- maksi siirtymisen jälkeen. Mitään eroa ei myöskään ole tehty sen suhteen, onko viljelmällä ollut ko. koneita yksi tai useampia tai vain osuus koneeseen. Seuraavassa asetelmassa on esitetty niiden viljelmien lukumäärä, joilla on ollut ko. kone, lasket- SAMULI SUOMELA208 tuna prosentteina tutkittujen viljelmien koko lukumäärästä kysymyksessä olevassa ryhmässä. Alue ja Viljelmiä, joilla on ollut ko. kone, % suuruusluokka traktori lypsykone leikkuupuimuri E—S 1 38 12 19 Il 81 34 37 111 97 47 55 IV 100 59 87 S—S II 54 23 8 E—P II 20 40 20 P—P II 71 4 K—S I Tiedustelun suorittamisaikana vuoden 1953 alussa on yli 5 ha:n viljelmillä koko maassa ollut summittain arvioiden lähes 15 %:lla traktori, n. 1 %;lla leikkuupuimuri tai osuus siihen ja n. 8 %:lla lypsykone. Mainittujen koneiden lukumäärän perus- teella arvioiden ovat tutkitut viljelmät olleet keskimäärin paljon pidemmälle koneel- listettuja kuin maan kaikki viljelmät, vaikka otetaankin huomioon, että karjat to- rnia viljelmiä on suhteellisesti eniten Etelä-Suomessa, jossa myös koneita on enem- män kuin keskimäärin koko maassa. Merkille pantavaa on, että suurimmistakin viljelmistä on lähes puolet ollut sellaisia, joilla ei ole ollut lypsykonetta. Vaikka lypsykonetta ei ilman muuta pidettäisikään osoituksena hyvin järjestetystä kaija- taloudesta, voitaneen eri koneiden määriä toisiinsa verrattaessa kuitenkin todeta, että tutkituilla viljelmillä ei karjatalouden järjestämiseen ja kustannusten alenta- miseen ennen karjattomaksi siirtymistä ole kiinnitetty niin paljon huomiota kuin vastaaviin toimenpiteisiin kasvinviljelypuolella. Niinpä on leikkuupuimuri tai osuus siihen ollut Etelä-Suomen alueen kaikissa suuruusluokissa yleisempi kuin lypsykone ennen karjattomaan talouteen siirtymistä, joskin osa leikkuupuimureista on mm. saantivaikeuksista johtuen hankittu karjattomaksi siirtymisen jälkeen. Toisaalta on huomattava, että leikkuupuimurilla on ilmeisesti ollut monessa tapauksessa suoras- taan ratkaiseva merkitys talouden järjestämisessä karjattomaksi siirtymisen jälkeen. Sen avulla on vilja-alan lisääntymisestä huolimatoa voitu alentaa korjuuajan vai- keata työnhuippua ihmistyön osalta, millä on tärkeä merkitys erityisesti karjatto- milla viljelmillä, joilla työnmenekki muina vuodenaikoina on pieni. Karjattomaksi siirtymisen vaikutus viljelmien ta- loudelliseen tulokseen. Tutkituilta viljelmiltä kerätyn aineiston pe- rusteella ei ole mahdollista selvittää viljelmien taloudellista kokonaistulosta ennen ja jälkeen karjattomaksi siirtymisen. Tällainen selvitys edellyttäisi järjestelmällistä kirjanpitoa. Sen sijaan on seuraavassa esitetty laskelma karjattomaksi siirtymisen keskimääräisestä vaikutuksesta tutkittujen Etelä-Suomen alueen viljelmien talou- delliseen tulokseen siten, että on otettu huomioon vain siirtymisen aiheuttamat muu- tokset tuotossa ja kustannuksissa. Tällöinkin joudutaan turvautumaan varsin yli- malkaisiin arviointeihin sellaisissakin kohdissa, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa laskelman lopputulokseen. Kuitenkin antanee laskelma havainnollisen kuvan kar- jattomaksi siirtymisen aiheuttamista muutoksista tuoton ja kustannusten rakentee- KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 209 seen. Laskelmassa on esitetty kaksi vaihtoehtoa, a ja b, Vaihtoehdossa a on otettu huomioon kaikki todetut muutokset sellaisenaan riippumatta siitä, onko ne katsot- tava karjattomaan talouteen siirtymisen aiheuttamiksi vai ei. Vaihtoehdossa b on eräiden tärkeimpien muutosten osalta pyritty ottamaan huomioon vain se osa, jota karjattomaan talouteen siirtymisen on katsottu edellyttävän. Laskelmassa käytet- tyjä perusteita selvitellään tarkemmin seuraavassa. Muutokset karjatalouden tuotossa on laskettu siten, että perustaksi on otettu lehmien lukumäärän erotus ennen ja jälkeen karjattomaksi siirtymisen (taulukko 3). Kertomalla keskimääräinen maitomäärä lehmäluvun erotuksella on saatu maito- määrän väheneminen keskimäärin viljelmää kohden. Tästä on vähennetty uudis- tusta varten tarvittavien vasikoiden käyttämä maitomäärä (250 kg vasikkaa koh- den), ja sen jälkeen on laskettu maitotaloustuoton väheneminen edellyttämällä maidon keskihinnaksi 20: 50 mk. Lihan ja vuotien osalta on tuoton väheneminen laskettu edellyttämällä uudistusprosentiksi 15, lehmän teuraspainoksi 200 kg ja pikkuvasikan 15 kg. Lihan ja vuotien hintoina on käytetty Pellervo-Seuran mark- kinatutkimuslaitoksen laskemia keskimääräisiä tuottajahintoja tiliv. 1952—53 (naudanliha 156; 60 mk, naudan vuodat (a 27 kg) 60: 08 mk ja vasikanliha 132: 50 mk kilolta ja vasikan vuota 302; 20 mk kpl. Karjanlannan arvo on laskettu Talous- poliittisen suunnitteluneuvoston asettaman maatalousasiantuntijatoimikunnan mie- tinnössä esitetyllä tavalla (11, p. 103) käyttämällä väkilannoitteille vahvistettuja vähittäishintoja, jotka vuosina 1952—53 ovat olleet jokseenkin muuttumattomat (P 2050 5 26: 11, K,O 22; 47 sekä N, helppoliukoinen 62: 56 ja vaikealiukoinen 15: 50 mk/kg). Karjanlannan arvoa ei ole luettu tuottoon, vaan on otettu huomioon vastaavan suuruisena väkilannoitteiden käytön lisääntymisenä kustannuspuolella. Muiden kotieläinten osalta on tuoton muutos arvioitu periaatteessa samalla tavalla kuin karjatalouden osaltakin. Koska kustannusten muutoksista muiden kotieläinten osalta on vain rehu- ja työkustannus otettu huomioon, on myös tuotto eläintä kohden pyritty arvioimaan varsin varovaisesti. Siten on arvioitu emakkoa kohden saatavan 13 porsasta vuodessa (osa emakoista porsii vain kerran vuodessa), lihotussikaa kohden 80 kg lihaa ja kanaa kohden 7 kg munia. Lampaiden taloudel- linen merkitys on tutkituilla viljelmillä ollut sekä ennen että jälkeen karjattomaksi siirtymisen siksi pieni, että se on jätetty laskelman ulkopuolelle. Emakoiden osalta on poistettujen eläinten teurashinnan arvioitu vastaavan uudistuskustannusta. Li- hotussikojen tuotosta on vähennetty porsaan hinta (3.600: —). Sianlihan (230; —) ja kananmunien (205: —) hinta on Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitoksen las- kema pyöristetty keskihinta tiliv. 1952—53. Lannanarvoa ei muiden kotieläinten osalta ole otettu huomioon. Kasvinviljelytuoton muutos on laskettu eri kasvien viljelyaloissa tapahtuneiden muutosten ja arvioitujen hehtaarinsatojen perusteella. Huomioon on otettu leipä- vilja, ohra, kaura, rypsi, peruna ja juurikasvit sekä lisäksi ns. muut kasvit, joiden ala on lisätty leipäviljan alaan. Heinä on käsitelty erikseen. Muutokset ennen kar- jattomaan talouteen siirtymistä olleisiin viljelyaloihin verrattuna on laskettu vuoden 1953 viljelyalojen tai suunniteltujen viljelyalojen perusteella (taulukot 4 ja 5), koska n. 40 % viljelmistä on vasta v. 1952 siirtynyt karjattomaksi. Sadot on arvioitu O SAMULI SUOMELA210 nettosatoina (siemen vähennettynä) seuraavasti; leipävilja 1700kg/ha, ohra ja kaura 1800 kg/ha, rypsi 1600 kg/ha, peruna 14 000 kg/ha, ja juurikasvit 24 000 kg/ha. Hinnat ovat vastaavasti olleet kiloa kohden seuraavat: leipävilja 31: 50, ohra 27: —, kaura 23: 36, rypsi 50: 50, peruna 5: 83 ja juurikasvit 6: —. Ohran, kauran ja peru- nan hinnat ovat Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitoksen laskemia tilivuodelta 1952—53, ja leipäviljan ja rypsin hinnat syksyllä 1953 vahvistetuista hinnoista las- kettuja tuottajahintoja. Juurikasvien sato ja hinta on arvioitu lähinnä sokerijuu- rikkaan mukaan, joka on yleisin juurikasvi tutkituilla alueilla. Ottamalla huomioon, että muista juurikasveista saadaan keskimäärin korkeampi sato kuin sokerijuurik- kaasta, on ha-sato arvioitu jonkin verran sokerijuurikkaan viime vuosien keski- määräistä satoa korkeammaksi. Vaihtoehdossa b on rypsin viljelyalassa tapahtunut lisäys laskettu leipäviljansadon ja hinnan mukaisesti. Heinän suhteen on menetelty siten, että heinä- ja laidunala ennen karjatto- maksi siirtymistä on edellytetty kokonaan käytetyksi karjalle ja hevosille. Karjatto- maksi siirtymisen jälkeen on heinä myyty lukuun ottamatta jäljellä olevien eläinten tarvitsemia pieniä heinämääriä ja laidunta, jotka on vähennyksenä otettu huomioon (1500 kg heinää ja 0.25 ha laidunta lehmää kohden ja2ooo kg heinää ja 0.25 laidunta hevosta kohden). Heinäsato on arvioitu 4000 kg:ksi ha kohden ja heinän myynti karjattomaksi siirtymisen jälkeen on tuoton lisäyksenä otettu huomioon. Luonnon- laitumiksi merkityt suhteellisen pienet alat lienevät Etelä-Suomen ollessa kysy- myksessä pääasiallisesti joenrantoja ja muita vastaavia laitumena käytettyjä aloja, joilta heinän korjuu niittämällä ei tule kysymykseen. Ne on karjattomaksi siirty- misen jälkeen edellytetty käytettäväksi edellä huomioon otettujen vähäisten laidun- alojen täydennyksenä sekä lampaille, osan jäädessä ehkä kokonaan käyttämättä. Tuoton lisäykseksi on laskettu myös ennen siirtymistä karjalle käytettyjen kotoisten markkinakelpoisten rehujen arvo, joka on laskettu ruokintanormien edel- lyttämien ry-määrien perusteella seuraavasta selviävällä tavalla. Nautakarjan osalta on edellytetty eri rehuja käytetyksi samassa suhteessa kuin tarkastusyhdistyksiin kuuluvissa karjoissa tv. 1950—51 Varsinais-Suomen maan- viljelysseuran alueella (12, s. 13), jossa keskituotos on ollut käytännöllisesti katsoen sama kuin tutkituilla viljelmillä. Ainoastaan väkirehut (26.3 % koko rehuyksikkö- määrästä), väkevät tuorerehut (5.2 %) ja maitotalousjätteer (600 kg eloon jätettyä vasikkaa kohden) on hinnoiteltu (öljyväkirehu keskim. 28: —, lese ja rehukaura 18: —, kuor.maito 3; 38 mk/kg ja väkevä tuorerehu 30: —/ry). Väkevät tuorerehut on tässä yhteydessä laskettu markkinakelpoisiksi rehuiksi, koska perunan ja juuri- kasvien viljelyaloissa tapahtuneen muutoksen vaikutus on vastaavasti otettu huo- mioon. Koko väkirehukustannus on jaettu siten, että öljyväkirehut ja muut osto- rehut (lese) on otettu huomioon ilmoitettujen määrien perusteella ja jäännös on hinnoiteltu rehukauran arvioidun hinnan mukaan tiliv. 1952—53. Ostoväkirehujen ja kuoritun maidon arvo on luettu kustannusten vähennykseksi ja muu osa tuoton lisäykseksi karjattomaksi siirtymisen jälkeen. Oljet on raha-arvoltaan merkityksettöminä jätetty huomioon ottamatta. Koska heinäsato karjattomaksi siirtymisen jälkeen on otettu huomioon tuoton lisäyksenä, ei heinää, laidunta ja täyttävää tuorerehua ole rehukustannuksen yhtey- KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 211 dessä ennen siirtymistä otettu huomioon. Kuitenkin olisi kustannusten tai tuoton muutoksia laskettaessa otettava huomioon heinien osto (tai myynti) ennen karjatto- maan talouteen siirtymistä. Jotkut pienviljelmät ovat ilmoittaneet ostaneensa joi- nakin vuosina heiniä, mutta määrät ovat olleet laskelman kannalta merkityksettö- män pienet. Heinien myynnistä ei ole tietoja käytettävissä, mutta verrattaessa hei- nällä ja laitumena ollutta pinta-alaa nautayksikkömäärään (nautakarja, hevoset ja lampaat) voidaan todeta, että ainoastaan IV ja ehkä myös 111 suuruusluokassa lie- nee heinien myynti ollut jossakin määrin mahdollista. Heinä- ja laidunala ny:ä kohden on ollut I suuruusluokassa 0.58 ha, II suuruusluokassa 0.62 ha, HI suuruus- luokassa 0.76 ha ja IV suuruusluokassa 0.87 ha. Pienemmillä viljelmillä todetut vähäisemmät alat ny:ä kohden johtunevat osaksi siitä, että on käytetty suhteelli- sesti enemmän muualta kuin pellosta saatua rehua (ojien ja teiden varret, pihamaat, metsälaidun). Muiden kotieläinten käyttämät rehut on laskelmassa otettu summittaisesti huomioon seuraavasti: hevonen 900 kg kauraa, emakko 1000 ry, lihotussika 500 ry ja kana 40 ry vuodessa. Edellyttämällä, että osa rehuyksiköistä on saatu talous- jätteistä yms., on ry:n keskihinta arvioitu 20 mk:ksi. Lampaille mahdollisesti käy- tetty markkinakelpoinen rehu on merkityksettömänä jätetty laskelman ulkopuolelle. Muiden kotieläinten käyttämät rehut on laskettu kotoisiksi rehuiksi, koska ostorehu- jen koko määrä kuorittua maitoa lukuun ottamatta on jo nautakarjan rehujen yhtey- dessä tullut huomioon otetuksi. Kustannusten muutoksia laskettaessa on otettu huomioon ihmistyökustan- nuksessa, kotieläinten ostorehukustannuksessa ja eräissä muissa karjatalouden kus- tannuksissa tapahtuneet muutokset. Rakennuskustannuksessa ei ole katsottu tässä vaiheessa tapahtuneen muutosta, koska vertailussa mukana olevilla viljelmillä on ollut navetta ja muut kotieläinsuojat karjattomaan talouteen siirryttäessä. Ihmistyökustannuksen muutos on vaihtoehdossa a laskettu viljelijöiden ilmoit- tamien työntekijöiden lukumäärän muutosten perusteella arvioimalla keskimääräi- seksi tuntipalkaksi miehille 89 mk ja naisille 78 mk. Tuntipalkat vastaavat IV paikkakuntaluokan ja II palkkaryhmän normipalkkoja, joihin on tehty kansan- eläke- ja lapsilisämaksuista (5 %) tapaturmavakuutusmaksuista (2.5 %) ja muiden paikkakuntaluokkien korkeammista palkoista (2.5 %) johtuva yhteensä 10 %:n lisäys. Vuosipalkka on laskettu edellyttämällä miehille 2400 työtuntia ja naisille 2550 työtuntia vuodessa. Mainittuihin työtuntimääriin sisältyvät myös kesälomat. Edellä on jo viitattu siihen, että kaikkia karjattomaksi siirtymisen yhtey- dessä tapahtuneita muutoksia ei voida katsoa yksinomaan karjataloudesta luopu- misesta johtuneiksi, vaan samalla on taloudessa suoritettu muitakin muutoksia, jotka osaksi ovat mahdollisia, vaikka karja säilytettäisiinkin. Niinpä on erityisesti Hl ja IV suuruusluokassa työntekijöiden lukumäärän väheneminen ollut huomatta- vasti suurempi kuin mitä karjataloustyöntekijöiden lukumäärä ennen karjattomaan talouteen siirtymistä olisi edellyttänyt (vrt. p. 206). Sen vuoksi ihmistyökustannuk- sen väheneminen on vaihtoehdossa b laskettu edellyttämällä, että ihmistyönmenekki HI ja IV suuruusluokassa on vähentynyt normilukujen perusteella lasketulla mää- rällä. Normilukuina on käytetty Talouspoliittisen suunnitteluneuvoston asettaman SAMULI SUOMELA212 maatalousasiantuntijatoimikunnan esittämiä SiPiLÄn korjattuja työnmenekki- lukuja (11 p. 105—106). Näiden mukaan olisi pellon käytössä ja kotieläintaloudessa tapahtuneiden muutosten aiheuttama työntekijämäärän vähennys ollut I shssa 0.80, II shssa 1.31, lii shssa 1.46 ja IV shssa 3.21 työntekijää. Lisääntyneen koneel- listamisen työnmenekkiä vähentävä vaikutus jää tässä huomioon ottamatta. Toi- saalta ei koneellistamisen ja koneiden lisääntyneen käytön aiheuttamaa kustannus- ten lisäystä ole laskelmassa otettu huomioon. Normien mukaisesta määrästä on hinnoiteltu naistyönä se osa, joka vastaa karjataloustyöntekijöiden lukumäärää ennen karjattomaksi siirtymistä. Muu osa vähenemisestä on laskettu miestyön hin- nan mukaan. I ja II suuruusluokassa on työntekijöiden lukumäärän väheneminen ollut normien edellyttämää pienempi, joten niiden osalta on työkustannuksen vähe- neminen laskettu kummassakin vaihtoehdossa yhtä suurena. Rehukustannuksen arviointi on selostettu tuoton muutosten \rhteydessä. Kivennäisaineista aiheutuva kustannus on kirjanpitotiloilta laskettujen mää- rien perusteella arvioitu 400 mk:ksi ja eläinlääkintämenot 600 mk:ksi ny:ä kohden. Astutuskustannus on keinosiemennysyhdistyksissä käytettyjen maksujen perusteella arvioitu 1200 mk:ksi lehmää kohden ja erinäiset muut menot 500 mk:ksi nautayksik- köä kohden. Korkovaatimuksen muutosta ei ole arvioitu, joten tuoton ja kustan- nusten muutosten erotus merkitsee puhtaan tuoton muutosta. Karjattomaan talou- teen siirtyminen tuskin aiheuttaakaan merkittävää korkovaatimuksen muuttumista, koska eläinten myynnistä saadut rahatulot on yleensä käytetty koneiden tai muun omaisuuden lisäämiseen. Yhteenveto edellä esitetyillä perusteilla suoritetusta arviosta on esitetty tau- lukossa 8. Taulukon 8 mukaan on kokonaistuotto keskimäärin alentunut hyvin huomat- tavasti karjattomaan talouteen siirryttäessä. Hehtaaria kohden laskettuna on koko- naistuoton väheneminen ollut I shssä 21 700 mk, II shssa 14 100 mk, 111 shssa 7 600 mk ja IV shssa 7300 mk. Vaihtoehdon b mukaan on kokonaistuoton väheneminen ollut 1000—2000 mk edellä mainittua suurempi. Myös kustannukset ovat kaikissa suuruusluokissa selvästi alentuneet. I ja II shssa on kustannusten aleneminen ollut suunnilleen tuoton alenemista vastaava, samoin 111 shssa vaihtoehdossa b. IV shssa ja 111 shssa vaihtoehdossa a) on kustannusten aleneminen ollut vastaavaa tuoton alenemista tuntuvasti suurempi. Otettaessa huomioon viljelmien taloudessa todetut muutokset sellaisenaan (vaihtoehto a) on tuoton ja kustannusten muutosten erotus eli puhtaan tuoton muu- tos kaikissa suuruusluokissa positiivinen, ts. viljelmien puhdas tuotto on noussut karjattomaan talouteen siirryttäessä. I ja II shssa on puhtaan tuoton nousu kuitenkin niin pieni, että se laskelmaan liittyvän epätarkkuuden huomioon ottaen on katsot- tava merkityksettömäksi. Laskelmassa ei ole voitu ottaa huomioon koneiden käy- tön lisääntymisestä aiheutuvia kustannuksia, jotka erityisesti suuremmilla viljel- millä ihmistyövoiman huomattavasta vähenemisestä johtuen lienevät varsin suuret. Myöskin heinien myynti ennen karjattomaksi siirtymistä, johon IV ja ehkä myös 111 shssa on ollut mahdollisuuksia, on jäänyt laskelman ulkopuolelle. Näistä syistä on laskelma antanut 111 ja IV shn osalta todennäköisesti edullisemman tuloksen Taulukko 8. Karjattomaan talouteen siirtymisen aiheuttamat tuoton jakustannusten muutokset tutki- tuilla viljelmillä Etelä-Suomen alueen eri suuruusluokissa. Table S■ Differences in costs and gross return caused by changing to farming without cattle on the investigated farms in different size classes in the zone of South Finland. Muutos viljelmää kohden, mk Tuotto- ja kustannuserä Difference per farm Gross return and costs 1 II 111 IV A. Tuoton muutokset Differences in gross return Nautakarja Cattle Maito Milk -259 200 —541 900 —827 100 —1 662 200 Teuraseläimet Animals to be slaughtered. . —24 100 —5l 000 —77 100 —152 900 Muut kotieläimet Other animals 23 500 —6 500 —73 500 —l2O 100 Kotieläintuotto yht. Gross return from animals. . —306 800 —599 400 - 977 700 —1 936 200 Kasvinviljely Crop production Ruis ja vehnä Rye and wheat +49 300 + 38 600 +36 900 +314 900 Ohra Barley +69 500 +lB3 200 +l7B 400 Kaura Oats —l4 700 —43 300 Rypsi Rape a) +34 700 +5B 200 +221 400 +474 300 b) +23 000 +3B 600 +146 700 +314 300 Peruna Potato —27 800 —240 000 Juurikasvit Root crops —2O 200 —5l 800 —49 000 —lO5 100 Heinä Hay +3l 000 +91700 +136 400 +297 400 Kotoisten markkinakelp. rehujen arvo ennen siirt. Value of marketable home-produced fodder before change Nautakarjalle For cattle +36 700 +137 600 +2OB 400 +390 400 Muille kotieläimille For other animals . . +2l 300 +lB 600 +52 200 +9l 200 Kasvinvilj.tuotto yht. Gross return from crop production, total a) +152 800 +347 700 +7lB 400 +1 401 500 b) +l4l 100 +328 100 +643 700 +1 241 500 Kokonaistuoton muutos yht. Difference in gross return, total a) 154 000 —251 700 —259 300 —533 700 b) —165 700 —271 300 —334 000 —693 700 B. Kustannusten muutokset Differences in costs Ihmistyökustannus Cost of manual labour a) —lO9 600 -—247 200 —5lO 000 -—1 105 400 b) —lO9 600 - 247 200 —292 600 —646 400 Väkilannoitteet Fertilizers +7 800 +l5 900 +25 300 +5O 000 Ostorehut Bought fodder —5O 100 —43 000 —6l 000 169 200 Kivennäisaineet Minerals 1 600 —3 200 —5 200 —lO 200 Eläinlääkintämenot Medical expenses 2 400 —4 900 —7 700 —l5 300 Astutuskustannus Cost caused by hull —4 200 —8 600 —l3 400 —26 600 Muut menot Other expenses —2 000 —4l 00 -—6 500 -—l2 800 Kustannusten muutos yht. Difference of costs, total a) —162 100 —295 100 —578 500 —1 289 500 b) —162 100 —295 100 —361 100 —B3O 500 Puhtaan tuoton muutos Difference in net return a) +8 100 +43 400 +319 200 +755 800 b) —3 600 +23 800 +27 100 +136 800 213KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 214 SAMULI SUOMELA karjattomaan talouteen siirtymisestä kuin mihin todellisuudessa on keskimäärin päästy. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että heinien ja rehuviljan hinta on siirty- misen tapahtuessa ollut laskelmassa käytettyjä tilivuoden 1952—53 keskihintoja huomattavasti korkeampi, voitaneen todeta, että karjattomaan talouteen siirtymi- nen muut saman aikaisesti suoritetut talouden järjestämistoimenpiteet mukaan luettuna on silloisten hinta- ja menekkisuhteiden vallitessa kaikissa suuruusluokissa merkinnyt viljelmien taloudellisen tuloksen, lähinnä puhtaan tuoton keskimääräistä kohoamista. Hintasuhteiden muututtua on taloudellinen tulos tiliv. 1952—53 taulu- kon 8 mukaan (vaihtoehto a) vain 111 ja IV suuruusluokassa muodostunut karjatto- maksi siirtymisen yhteydessä selvästi paremmaksi kuin mitä niiden tuotantosuunta ennen siirtymistä olisi edellyttänyt, joskin näissäkin suuruusluokissa on puhtaan tuoton kohoaminen edellä mainituista syistä katsottava keskimäärin pienemmäksi kuin mitä taulukko 8 osoittaa. Vaihtoehdossa h) ei karjatonta taloutta ole katsottu edellytykseksi rypsin vilje- lyn lisäämiseen 6—ll%;iin viljelmien peltoalasta, ja työnmenekin vähenemisestä on otettu huomioon vain se osa, jonka karjattomaan talouteen siirtymisen ja siitä johtuvien eri kasvien viljelyalojen ja kotieläintalouden muutosten on arvioitu aiheut- tavan. 4 ällöin on karjattomaan talouteen siirtyminen taulukon 8 mukaan paranta- nut taloudellista tulosta vain suurimmilla viljelmillä. Puhtaan tuoton kohoaminen skssa on ollut 136 800 mk viljelmää kohden eli 1860 mk peltohehtaaria kohden. Laskelmaan joka tapauksessa liittyvän epätarkkuuden huomioon ottaen on tätä puhtaan tuoton kohoamista pidettävä varsin epävarmana, sillä suhteellisen vähäi- sistäkin syistä voi suurimmilla viljelmillä aiheutua samaa suuruusluokkaa olevia muutoksia Vertailun vuoksi mainittakoon, että useimmille IV sl;n viljelmille on karjattomaksi siirtymisen yhteydessä hankittu leikkuupuimuri, jonka vuotuinen poisto ja korko ovat samaa suuruusluokkaa kuin taulukon 8 osoittama puhtaan tuoton lisäys. Taulukon Bei voida katsoa keskimäärin osoittavan sellaista olennaista taloudellisen tuloksen paranemista, jonka niin perusteellisen muutoksen kuin kar- jattomaksi siirtymisen edellytyksenä tulisi olla. Se ei kuitenkaan merkitse, etteikö karjattomalla taloudella yksityistapauksissa, erityisesti suuremmilla viljelmillä, voisi olla hyvätkin taloudelliset edellytykset. \ iljelmien talous voidaan sekä karjataloutta harjoittamalla että karjattomana järjestää monin eri tavoin. Vastaavasti voi myös suoritettavien vertailujen antama tulos vaihdella. Sen vuoksi on syytä tarkastella eräitä tekijöitä, joiden erilainen arviointi voi olennaisesti vaikuttaa esitetyn laskelman antamaan tulokseen. Hehtaarinsadot on arvioitu Etelä-Suomen alueen keskimääräisiä satoja jonkin verran korkeammiksi, koska karjattomaan talouteen lienee siirrytty lähinnä sellai- silla viljelmillä, joilla on keskimäärää paremmat edellytykset viljan viljelyyn. Jos esimerkiksi viljakasvien hehtaarinsadot arvioitaisiin 100 kg pienemmiksi, vähentäisi se laskelman mukaista puhtaan tuoton muutosta I suuruusluokassa 2900 mk, II suuruusluokassa 5300 mk, 111 suuruusluokassa 9900 mk ja IV suuruusluokassa 28 400 mk. Esitetyssä laskelmassa on esim. muiden kotieläinten kuin nautakarjan luku- määrän muutokset käsitelty karjattomaan talouteen siirtymiseen liittyvinä katso- KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 215 maila, että mm. työvoimakysymys ja kuoritun maidon puute ovat olleet muutosten aiheena. Päinvastainenkin menettely eli näiden muutosten katsominen karjatto- masta taloudesta riippumattomiksi olisi perusteltavissa. Laskelman lopputulokseen ei tällä kysymyksellä kuitenkaan ole sanottavaa vaikutusta. Tuotantosuunnan vaih- teluiden selvittämiseen teoreettisilla tyyppilaskelmilla ei ole ryhdytty, koska niiden luotettavuus varsinkin kustannuspuolella ilmenevien vaikeuksien vuoksi olisi erit- täin kyseenalainen. Taulukosta 8 ilmenee, että karjattoman viljelyn taloudelliset edellytykset riip- puvat ratkaisevasti siitä, kuinka paljon ihmistyökustannusta voidaan vähentää. Juuri tästä johtuen on karjattomaan talouteen suurilla viljelmillä enemmän edelly- tyksiä kuin pienviljelmillä, joilla työnmenekin väheneminen useimmissa tapauk- sissa merkitsee alempaa kokonaispalkkaa viljelijäperheelle, vaikka tehtyä työtuntia kohden tuleva korvaus kohoaisikin. Karjattoman talouden vaikutus työkustannuk- sen ja työnmenekin vähenemiseen tulee suuremmillakin viljelmillä helposti yliarvioi- duksi, sillä vaikka karjattomaan talouteen siirryttäessä voidaankin saada aikaan erittäin tuntuva työnmenekin aleneminen ■—siihenhän joudutaan siirtymisen yhtey- dessä kiinnittämään erityistä huomiota niin myöskin karjaa pitävillä viljelmillä on tässä suhteessa, vaikka ehkä hitaammin, huomattavia kehitysmahdollisuuksia. Niinpä Etelä-Suomen alueen kirjanpitotiloilla on muunn. ihmistyötuntien määrä ha kohden maatalouden juoksevissa töissä kahdessa vuodessa (tilivuodesta 1949—50 tilivuoteen 1951—52) vähentynyt n. 12 %:lla karjamäärän pysyessä suunnilleen ennallaan (vrt. 13). Karjaton talous lisää kasvukauden ja talviajan välistä työn- menekin eroa mitä suurimmassa määrässä. Vaikka tätä eroa voidaan metsätöillä tasoittaa, ei ole todennäköistä, että rehujen kuljetus eläimille talvisaikaan koskaan tulee työntekijämäärän vähentämistä eniten rajoittavaksi tekijäksi. Näistä seikoista johtuen ei eroavaisuus karjattoman ja vastaavanlaisen karjaa pitävän viljelmän työ- kustannuksissa muodostune ajan mittaan kovinkaan paljon suuremmaksi kuin mitä varsinaiset karjanhoitotyöt ja maidon kuljetus edellyttävät. Taulukossa 8 esitetyssä vaihtoehdossa b on työkustannuksen aleneminen kuitenkin edellytetty huomatta- vasti edellä sanottua suuremmaksi. Työkustannuksen lisäksi on eri tuotteiden ja tarvikkeiden hintasuhteilla luon- nollisesti keskeinen merkitys karjattoman ja karjaa pitävän viljelmän taloudellista tulosta toisiinsa verrattaessa. Ratkaisevammaksi on katsottava suhde leipäviljan ja maidon hintojen välillä ja yleensä leipäviljan ja maidon tuotannon kannattavuu- den välillä. Mitä epäedullisemmaksi maidon tuotannon kannattavuus kulloinkin vallitsevin hinnoin ja palkoin muodostuu leipäviljan tuotantoon verrattuna, sitä enemmän on tietysti edellytyksiä karjattomaan talouteen. Tilapäisten ja lyhyt- aikaisten suhdanteiden perusteella ei karjattoman talouden kannattavuuden edelly- tvksiä kuitenkaan voida ratkaista. Sen vuoksi ei karjattomaan talouteen siirtymistä ainakaan laajemmassa mittakaavassa voida perustaa rehuista myytäessä saataviin hintoihin, koska rehujen hinnat erittäin herkästi muuttuvat tarjonnan muuttuessa esim. karjattoman talouden yleistymisen johdosta. Edellä esitetyssä laskelmassa on käytetty tilivuoden 1952—53 aikana vallinneita keskihintoja paitsi leipäviljan ja rypsin osalta, jotka on hinnoiteltu vuoden 1953 satoa varten vahvistettujen hin- 216 SAMULI SUOMELA tojen mukaan. Säännöstelytoimenpiteiden ja muiden poikkeuksellisiksi katsottavien olosuhteiden vuoksi ei pidempiä ajanjaksoja koskevien keskihintojen käyttämistä ole pidetty tarkoituksenmukaisena. Jonkinlaista »normaalia» tasopainotilaa merkit- sevien hintasuhteiden luotettavaa selvittämistä tulevaisuutta silmällä pitäen ei mm. eri tuotannonaloilla tapahtuvan erilaisen teknillisen kehityksen vuoksi voida pitää mahdollisena. Karjattomaan viljelyyn siirtymisen vaikutusta taloudelliseen tulokseen on edellä selvitetty kokonaistuoton ja liikekustannusten muutosten perusteella, jolloin muutosten erotus osoittaa puhtaan tuoton muutosta. Kuitenkin on viljelijäperheen omalle työlle arvioitu palkka laskettu työntekijöiden lukumäärän eikä heidän suo- rittamansa työtuntimäärän perusteella. Kun lisäksi on kysymys taloudellisen tulok- sen muutoksesta eikä tuloksen suuruudesta sinänsä, voidaan puhtaan tuoton muu- tosten tässä tapauksessa katsoa varsin hyvin soveltuvan kaikissa suuruusluokissa käytettäväksi, vaikka puhdasta tuottoa ei yleisesti voidakaan katsoa varsinkaan pienviljelmille sopivaksi kannattavuuden mittapuuksi (vrt. 7). On vielä syytä huomauttaa, että jos lähtökohta eli taloudellinen tulos ennen siirtymistä olisi tappiollinen, voisi kannattavuuden muutosta koskeva laskelma osoit- taa taloudellisen tuloksen paranemista, kun osa taloudesta tässä tapauksessa karjatalous jää pois, vaikka tämän pois jäävän osan antama taloudellinen tulos ei olisikaan muita maatalouden tuotannonaloja huonompi. Esillä olevassa tapauk- sessa ei tällä seikalla kuitenkaan liene vaikutusta, koska osan kustannuksista (mm. rakennus- ja yleiskustannukset) on edellytetty pysyvän karjattomaksi siirtymisen yhteydessä muuttumattomina. Näkökohtia käy jättämän maatalouden edellytyksistä Suomessa Edellä suoritettu tarkastelu karjattomaan maatalouteen siirtymisen vaikutuk- sesta viljelmien taloudelliseen tulokseen ei anna selvää vastausta karjattoman talou- den edellytyksistä. Tarkastelu on suoritettu tietyin edellytyksin ja suhteellisen lyhyttä aikaa koskevana. Sen mukaan ei karjaton talous keskimäärin ole merkinnyt ainakaan ratkaisevaa taloudellisen tuloksen kohoamista. Toisaalta ei suoritettu tar- kastelu kuitenkaan ole osoittanut, etteikö kannattavuuden kohottaminen karjatto- maan talouteen siirtymällä voisi eräissä ja ehkä monissakin yksityistapauksissa olla hyvin mahdollista. Jotta karjattoman talouden edellytyksistä ja merkityksestä meillä voitaisiin saada edes summittainen kokonaiskäsitys, on otettava huomioon myös tuotantopoliittiset ja yleensä kansantaloudelliset sekä teknilliset näkökohdat. Yksityiskohtaisesti ei niihin esillä olevassa tutkimuksessa puututa, vaan rajoitutaan joidenkin sellaisten näkökohtien esittämiseen, joilla kokonaisuutena katsoen on ratkaiseva merkitys karjattomaan talouteen siirtymisen laajuutta ja edellytyksiä pitkällä tähtäimellä arvioitaessa. Kun kysymystä tarkastellaan tuotantopolitiikan ja yleensä kansantalouden kannalta, on todettava, että maataloustuotantomme on varsin karjatalousvaltaista. Maitotaloustuotteissa oli ennen sotaa 18 %:n vientiylijäämä, kun sen sijaan leipä- KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 217 viljan tuotantomme ei parhainakaan vuosina riittänyt täysin tyydyttämään koti- maista kulutusta. Sodan jälkeen on kehitys kulkenut samaan suuntaan, niin että satovuoden 1950/51 aikana on maitotaloustuotteiden ja kotieläintuotteiden osalta yleensä saavutettu omavaraisuus ja eräiden tuotteiden osalta se ylitettykin, kun sen sijaan leipäviljaomavaraisuus on viime vuosina arvioitu vain vähän yli 60 %:ksi (8). Kun lisäksi otetaan huomioon, että yli 2 ha peltoa käsittävien viljelmien keskikoko on vuoden 1950 maatalouslaskennan mukaan pienentynyt 8.83 hauin sen oltua vuo- den 1941 maatalouslaskennan mukaan 10.64 ha, on odotettavissa, että maatalous- tuotantomme painopiste tulee edelleenkin pysymään karjatalouspuolella. Pienillä viljelmillä koko maassa ja keski-, itä- ja pohjois-Suomen kaikilla viljel- millä on karjatalous- ja yleensä kotieläinvaltainen tuotantosuunta katsottava vält- tämättömyydeksi. Maatalouden kannattavuuden kohottaminen näillä viljelmillä on suureksi osaksi riippuvainen karjataloustuotannon kohottamisesta. Sen vuoksi voidaan joutua karjataloustuotteiden liialliseen ylituotantoon samalla kun muiden tuotteiden, lähinnä leipäviljan osalta, ei päästä läheskään omavaraisiksi. Toimen- piteet, joilla viljantuotantoa saadaan lisätyksi ja jotka samalla vähentävät karja- taloustuotannon kohoamista, ovat sen vuoksi tuotantopoliittisesti perusteltuja ja suositeltavia. Tältä kannalta katsottuna on niillä alueilla ja niillä viljelmillä, joilla on keskimäärää paremmat edellytykset viljantuotantoon ja yleensä voimakkaaseen kasvinviljelyyn, karjattomaan talouteen siirtymistä pidettävä sopivana ja tarkoi- tuksenmukaisena toimenpiteenä. Karjattomaan talouteen liittyvät viljelyteknilliset kysymykset koskevat ennen kaikkea maan kasvuvoiman säilyttämistä. Sen lisäksi ja osaksi siihen liittyvinä voi- daan mainita mm. vaikeudet tarkoituksenmukaisen kasvijärjestyksen noudatta- misessa ja yksipuolisemmasta viljelystä ehkä aiheutuva kasvitautien lisäänty- minen. Käsitykselle, että karjanlanta olisi välttämätöntä maan viljavuuden säilyttä- miselle, eivät koetulokset anna tukea. Vuosikymmeniä kestäneet, erilaisilla maa- lajeilla suoritetut kokeet Tanskassa ja Saksassa (4, 5) ovat osoittaneet, että karjan- lanta on huomattavasti lisännyt satoja lannoittamattormin koejäseniin verrattuna, mutta käytettäessä väkilannoitteita, joissa on annettu typpeä, fosforia ja kalia samat määrät kuin karjanlannalla lannoitettaessa, ovat sadonlisäykset olleet vielä suurempia. Karjanlannan arvo perustuu ensi sijassa sen sisältämiin ravinteisiin. Sama koskee myös olkikompostia ja vihantalannoitusta, jotka kaikki voidaan väki- lannoitteilla korvata (3). Sen sijaan katsotaan nurmiviljelyllä olevan ratkaiseva merkitys maan kasvuvoiman säilyttämisessä. Jatkuva muokkaus hävittää maan mururakenteen, jonka korjaaminen näyttää edellyttävän, että pieneliötoiminta maassa saa pari kolme vuotta rauhassa jatkua. Samalla nurmikasvien tiheä ja jat- kuvasti uudistuva juuristo tuottaa runsaasti eloperäistä ainesta, jota pieneliöt tar- vitsevat. Maaperän tutkijoiden taholta onkin esitetty, että maan kasvukunnon säilymiselle ei karja ole välttämätön edellytys, mutta sen sijaan nurmiviljely on välttämätöntä (2, 3,6). Tämä lähtökohta muodostuu myös taloudelliselta kannalta ratkaisevaksi. Olisi varsin helppoa suunnitella sellainen kasvinviljelyjärjestelmä, joka ainakin keskikokoisilla ja suuremmilla viljelmillä takaisi karjattoman talouden 218 SAMULI SUOMELA kannattavuuden, jos siihen ei tarvitsisi sisällyttää nurmea eikä ylimalkaan muuten- kaan ottaa huomioon maan kasvuvoiman säilyttämistä. Toisaalta on huomattava, että nurmiviljelystä luopuminen merkitsisi karjattomalla viljelmällä mitä yksi- puolisimpaan viljelyyn siirtymistä, koska mm. työkysymyksen ja sivutuotteina saa- tavien markkinattomien rehujen käytön takia ei laajaan juurikasvien ja perunan viljelyyn ole karjattomassa taloudessa yleisesti mahdollisuuksia . Nurmiviljelyn tarve ja maan rakenteen säilyttämiskysymys yleensä on erilai- nen eri maalajeilla. Multa- ja turvemailla ei maan rakenteen säilyttäminen ilmeisesti edellytä ainakaan siinä määrin nurmiviljelyä kuin esim. savi- ja hiesumailla. Kuiten- kaan ei tämän vuoksi voida esim. turvemaita pitää muita edullisempina karjatto- maan viljelyyn, koska sellaiset maat soveltuvat erityisesti rehun viljelyyn paremmin kuin useimpien muiden, suoraan myytäväksi soveltuvien kasvien viljelyyn. \ aikka erilaisten viljelyteknisten keinojen ja mahdollisuuksien käyttä- mistä maan kasvuvoiman säilyttämiseksi ei vielä voida pitää lopullisesti ratkaistuna, ei meillä kuitenkaan ole varaa jättää tätä kysymystä huomioon ottamatta. Siksi kunnes tutkimus ehkä voi osoittaa muita keinoja, on sen vuoksi varminta lähteä siitä, että mm. maalajista riippuen n. 20—30 % pelloista on pidettävä nurmena karjattomillakin viljelmillä. Kun nurmiviljelyä karjattomassakin taloudessa pidetään välttämättömänä, merkitsisi karjattomien viljelmien huomattavampi yleistyminen markkinoille tule- van heinämäärän lisääntymistä. Kun heinien ja yleensä rehutavarankysynnän jous- tavuus on vähäinen, voivat hyvin pienetkin lisäykset markkinoille tulevissa määrissä aiheuttaa hintojen alenemisen ja varsin helposti myös sellaisen tilanteen, että osaa rehuista ei saada lainkaan myydyksi. Tällaisen tilanteen syntymistä ilman karjatto- mien viljelmien vaikutustakin on meillä pidettävä jopa normaalina niinä vuosina, jolloin rehusato on keskinkertaista parempi. Heinien markkinointimahdollisuuksien kannalta katsottuna ei meillä karjattoman talouden yleistymiseen siten ole sanotta- via edellytyksiä. Eräänä mahdollisuutena karjattomilla viljelmillä on pidettävä suuntautumista nurmikasvien siemenviljelyyn. Tässä suhteessa on tuotannon lisääminen useiden nurmikasvien osalta mahdollista ja toivottavaa. Vuosittain tuodaan maahan keski- määrin lähes y 2 milj. kg erilaisia nurmikasvien siemeniä. Omavarainen heinän- siementuotanto edellyttäisi siten tähän tarkoitukseen käytettävän peltoalan lisään- tymistä n. 1500 2000 hailia. Kun jo nykyisin karjattomille viljelmille tarpeellinen heinäala on arvioitava n. 6000 haiksi, on todettava, että nurmikasvien siemenvilje- lykään ei tarjoa sanottavia edellytyksiä karjattomien viljelmien lisääntymiseen. Nurmikasvien siementen vienti voisi tulla kysymykseen, mutta se edellyttäisi nykyi- sin (1953) vallitsevissa hintasuhteissa varsin tuntuvaa valtion tukea. Muista karjattoman talouden vaikeuksista mainittakoon rahatulojen kausi- luontoisuus ja talouden suurempi suhdanneherkkyys. Onkin todettava, että karja- ton talous joka tapauksessa edellyttää taitavaa viljelijää, joka hallitsee ammattinsa sekä teknillisen että taloudellisen puolen. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on todettava, että karjatalous on monessa suhteessa varmempi kuin karjätön talous. Viljely ilman karjaa merkitsee KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 219 pitkällä tähtäimellä katsottuna itse asiassa paljon ahtaampien rajojen asettamista kasvinviljelylle ja koko taloudelle kuin mitä asiaa pintapuolisesti tarkastellen luu- lisi. Vaikka viljelyteknilliset vaikeudet maan kasvuvoiman säilyttämiskysymyksi- neen ovatkin voitettavissa, niin paljon suuremmat mahdollisuudet koko talouden ja myös kasvinviljelyn järjestämiseen kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla saadaan säilyttämällä viljelmällä sellainen vähimmäismäärä karjaa, että se pystyy käyttämään hyväksi välttämättömän nurmiviljelyn antaman ja muista syistä vil- jelmälle mahdollisesti jäävän markkinattoman rehun (vrt. 1). On erittäin toden- näköistä, että myös taloudellinen tulos tällöin muodostuu useimmissa tapauksissa ajan mittaan edullisemmaksi kuin täysin karjattomassa taloudessa. Karjatalous tekee terveen kasvinviljelyjärjestelmän noudattamisen meidän oloissamme »luon- nollisimmalla» tavalla mahdolliseksi. On huomattava, että karjatalous ei ehdotto- masti merkitse lypsykarjataloutta. Markkinattoman rehun käyttäjänä on lihakarja teknillisesti yhtä hyvin tai paremminkin soveltuvaa kuin lypsykarja. Lihakarjan kasvattamisen taloudellisista edellytyksistä ei meillä kuitenkaan toistaiseksi ole riittävästi kokemusta. Karjattomia viljelmiä koskeneen tutkimuksen ja edellä esitettyjen yleisten näkö- kohtien perusteella ei ole syytä tehdä kovin yksityiskohtaisia päätelmiä. Sen verran voidaan esitetyn perusteella kuitenkin todeta, että kokonaisuutena katsoen on talou- dellisia edellytyksiä karjattoman viljelyn harjoittamiseen Suomessa pidettävä varsin vähäisinä. Sen on katsottava tulevan kysymykseen tarkoin harkituissa yksityis- tapauksissa lähinnä suuremmilla viljelmillä ensi sijassa sellaisilla seuduilla etelä- Suomessa, joilla on parhaat edellytykset voimakkaaseen kasvinviljelyyn. Myös voi- daan karjattomaan talouteen siirtymistä pitää eräissä erikoistapauksissa suositel- tavana viljelmän koosta ja sijainnista riippumatta. Tällaisina lähinnä tilapäisinä erikoissvinä mainittakoon mm. seuraavat; 1. Pienviljelmillä viljelijäperheen vanhuus tai sairaus, joka tekee karjan jat- kuvan hoitamisen mahdottomaksi. Pientä karjaa vartenhan ei voida edullisesti palkata hoitajaa. 2. Navetan puuttuminen viljelmältä, jolloin uuden navetan rakentaminen voi- daan siirtää syystä tai toisesta edullisempaan ajankohtaan. Karjattomaksi siirty- miseen on tällöin paremmat taloudelliset edellytykset, koska navetan kustannukset eivät ole viljelmää rasittamassa. 3. Viljelijän tai viljelijäperheen muiden jäsenten siirtyminen pysyvästi osaksi muuhun sellaiseen ansiotyöhön, että toimeentulo ci enää ole pääasiallisesti maatalou- desta riippuvainen, eikä karjan pitäminen muiden toimien takia käy päinsä. Tällöin ei kysymyksen ratkaisu kuitenkaan enää ole pelkästään maataloutta koskeva. Karja vaatii jatkuvaa päivittäistä huolenpitoa ja tekee sekä viljelijän että kar- jan hoitajan varsin sidotuksi työhönsä. Sen vuoksi voi karjattomaan talouteen siirty- minen vapaampaa ja huolettomampaa elämää silmällä pitäen olla ymmärrettävissä. Tällöin ei kysymyksen ratkaisu enää ole ainakaan yksinomaan taloudellisten näkö- kohtien perusteella suoritettavissa. 220 SAMULI SUOMELA Yhteenveto Esillä olevassa tutkimuksessa on Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen suorittaman tiedustelun perusteella selvitelty karjatonta maataloutta ja sen edelly- tyksiä Suomessa. Tiedustelun peiusteella voidaan arvioida, että maassamme on 900—1000 yli 5 peltohehtaaria käsittävää karjatonta tai lähes karjatonta viljelmää. I utkimusaineisto käsittää näistä n. kolmasosan. I viljelmäsuuruusluokassa (pelto- ala 5—9.99 ha) on karjattomia viljelmiä00.0.2 %, II shssa (10 24.99 ha) n. 0.5 %, 111 sl.ssa (25 49.99 ha )n. 3.5 %ja IV shssa (50 ha tai enemmän) n. 10 % vastaa- \ aan suuruusluokkaan kuuluvien viljelmien koko lukumäärästä. hutkituista viljelmistä on 80 % siirtynyt karjattomaksi vuosina 1951 52. Karjattomaksi siirtymisen yhteydessä on vähennetty myös muiden viljelmällä pidet- tyjen kotieläinten määrää sekä erityisesti Etelä-Suomen alueella heinän, juurikas- vien ja useimmissa tapauksissa myös perunan viljelyaloja. Vastaavasti on lisätty \ iljan, rypsin jakesannon alaa. Sisä-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Koillis-Suomen alueilla ei heinäala kuitenkaan ole vähentynyt, vaan eräissä tapauksissa päinvastoin lisääntynyt karjattomaksi siirtymisen jälkeen. 1 yöntekijöiden lukumäärän vähentyminen karjattomaan talouteen siirryttäessä on Etelä-Suomen alueella 1 viljelmäsuuruusluokkaa lukuun ottamatta ollut suu- rempi kuin karjataloustyöntekijöiden lukumäärä ennen siirtymistä sekä I ja II suuruusluokkaa lukuun ottamatta suurempi kuin yleisten normilukujen mukaan laskettu työnmenekin vähentyminen olisi edellyttänyt. Traktorien, lypsykonei- den ja leikkuupuimurien lukumäärän perusteella arvioiden ovat karjattomaan talou- teen siirtyneet viljelmät olleet pidemmälle koneellistettuja kuin kaikki viljelmätkeskimäärin. Leikkuupuimuri tai osuus siihen on tutkituilla Etelä-Suomen alueen \ iljelmillä kaikissa viljelmäsuuruusluokissa ollut keskimäärin yleisempi kuin lypsy- kone ennen karjattomaksi siirtymistä, joskin osa puimureista lienee mm. saanti- ' aikeuksista johtuen hankittu vasta karjattomaksi siirtymisen jälkeen. Karjattomaksi siirtymisen vaikutusta viljelmien tuottoon ja kustannuksiin on selvitelty vain Etelä-Suomen alueelta, jossa pääosa (70 %) tutkituista viljelmistä.sijaitsee. Lähinnä tilivuoden 1952 53 hinta- ja palkkatason perusteella suoritetun laskelman mukaan on kokonaistuotto karjattomaan talouteen siirryttäessä vähenty- nyt keskimäärin 21 700 (I sh)—73oo (IV sh) mk ha kohden. Samalla ovat myöskustannukset huomattavasti alentuneet. Kun rehuviljan hinta on karjattomaksi misen tapahtuessa ollut poikkeuksellisen korkea, on siirtymisen silloisten hinta- ja menekkisuhteiden vallitessa katsottava keskimäärin merkinneen viljelmien talou- dellisen tuloksen, lähinnä puhtaan tuoton kohoamista. Hintasuhteiden muututtua un taloudellinen tulos tiliv. 1952 53 hintojen mukaan osoittautunut vain suurem- milla viljelmillä (111 ja IV sh) olennaisesti paremmaksi kuin mitä viljelmien tuo- tantosuunta ennen karjattomaksi siirtymistä olisi edellyttänyt. Osa todetuista muu-toksista on kuitenkin ollut sellaisia, että ne on toteutettu tai ainakin voitu toteut-taa karjaa pitävillä viljelmilläkin, joten karjattomaan talouteen siirtyminen sinänsä on vain IV suuruusluokan viljelmillä merkinnyt taloudellisen tuloksen kohoamista KARJATTOMAN MAANVILJELYN TALOUDELLISISTA EDELLYTYKSISTÄ SUOMESSA 221 ja niilläkin siksi vähän (1860 mk ha kohden), että sitä laskelmaan liittyvän epätark- kuuden vuoksi on pidettävä varsin epävarmana. Vaikka karjattomaan talouteen siirtymistä on tuotantopoliittiselta kannalta katsoen pidettävä tarkoituksenmukaisena toimenpiteenä niillä alueilla ja niillä viljelmillä, joilla on parhaat edellytykset viljantuotantoon ja yleensä voimakkaa- seen kasvinviljelyyn, ovat karjattoman viljelyn taloudelliset edellytykset Suomessa kokonaisuutena katsoen kuitenkin vähäiset. Karjaton maanviljely tulee kysymyk- seen vain tarkoin harkituissa yksityistapauksissa lähinnä etelä-Suomessa suurilla viljelmillä. Eräissä erikoistapauksissa voidaan karjaloilta taloutta suositella viljel- män koosta ja sijainnista riippumatta. KIRJALLISUUTTA (1) Annila, Matti 1953. Eräitä leipäviljan viljelyn lisäämisessä varteenotettavia näkökohtia. Pellervo 54, p. 554—556. (2) Geltzer, F. Y. 1943. Process of the formation ofactive humus of the sod type (Summary). Pedalogy 1943, 9—lo, p. 74. (3) Heinonen, Reijo 1952. Maan kasvuvoiman säilyttäminen karjattoraalla tilalla. Käytännön Maa- mies 1952, p. 51. (4) Iversen, Karsten 1953. Handelsgödsel kontra stallgödsel. Lantmannen 37, p. 864—865. (5) —»— 1953. Undersökningar om jordmånen. Ibid. 37, p. 907—909. (6) Jansson, Sven L. 1952. Vallen en hörnsten i växtodlingen. Ibid. 36, p. 683—686. (7) Mäki, Antti 1953. Maatalouden kannattavuudesta jakannattavuuslaskelmista. Erip. Käytännön Maamies 1953, 2—B. (8) Pihkala, K. U. 1952. Elintarvikeomavaraisuutemme kehitys ja ravitsemustason turvaaminen. Kansantaloudellinen aikakauskirja 1952, H, p. 75—89. (9) Westermarck, N. 1953. Karjavahva, karjaheikko tai karjaton talous. Suomen Ayrshirekarja XXVII, p. 3—7. 10) Lantbruksakademiens kommitté för Ekonomisk Forskning. Lönsamheten vid jordbruksdrift med kreatursskötsel och utan sådan. Kungl. Lantbruksakademiens tidskrift 91, p. 399—466. 11) Talouspoliittisen suunnitteluneuvoston asettaman maatalousasiantuntijatoimikunnan mietintö. H. Komiteanmietintö 13— 1951, p. 100— 134. 12) Tilastoa Suomen karjantarkastusyhdistyksien toiminnasta tarkastusvuonna 1950—1951. Maat.- hall. tied.ant. 308. 13) Tutkimuksia Suomen maataloudenkannattavuudesta. Tilivuodet 1949—50 ja 1950—51 sekä eräitä taulukoita tilivuodelta 1951—52. 222 SAMULI SUOMELA SUMM A R Y : THE ECONOMICS OF FARMING WITHOUT CATTLE IN FINLAND Samuli Suomela The Research Institute of Agricultural Economics, Helsinki The purpose of the present investigation was to throw some light on the alterations in the economy of farms caused by changing to farming without cattle, and to get a general picture of the economics of farming without cattle in Finland. The data for the investigation was obtained by means of enquiry forms sent to farmers. Farms which had no cows at all or which, considering the size of the farm, had very few cows (1 —4) ane in any case not more than was necessary for the consumption of the farm, were considered to be without cattle. The enquiry conducted showed that, of the farms with more than 5 arable hectares, about 1000 farms were completely or almost without cattle in 1953. About one third of these were included in the study. The number and size of the farms investigated is given in Tables 1 and 2, and their location in Figure 1. It can be estimated that in size class I (arable area 5—9.99 ha) 0.1—0.2 %, in size class II (10 —24.99 ha) about 0.5 %, in size class 111 (25—49.99 ha) about 3.5 %, and in size class IV (50 hectares or more), about 10 % of all the farms in Finland are without cattle. 80 % of the farms investigated have changed to farming without cattle during 1951 and 1952. Alterations caused by changing to farming without cattle were separately considered with regard to animal and crop production, labour consumption, and use of machinery. Table 8 gives a survey of the effect on returns and costs of changing to farming without cattle on the farms investigated in South Finland. The alternative a) includes all alterations, whether they can be attributed to farming without cattle ot not. The alternative b) excludes at least the most important of those alterations that could have been carried out even if cattle had not been given up. In neither alternative could any attention be paid to the increase in costs of machines caused by increased mechanization. As the demand for and the price of fodder were exceptionally good in the years whenchanging to farming without cattle chiefly occurred, the change resulted in improved economy for farms of all sizes under the prevailing conditions. In the financial year 1952—53 prices became more normal, and change-over and other alterations carried out in connection with it (alternative a) only resulted in improved economy for size-classes 111 and IV. A mere change-over to farming without cattle without any such rationalization measures as could have been carried out even without giving up cattle (alternative b), resulted in an in:reased net return only on the largest farms (size-class IV). As it would have been possible to increase the profitableness of cattle farming even on these farms in many ways, we can state that farming without cattle has not increased the profitableness of farms to any considerable extent. In order to preserve soil fertility it is considered necessary that even on farms without cattle 20—30 % of fields should be sown with grass. In normal times the possibilities of selling hay are, however, very limited. Besides, as there are cow- houses on all farms, and as the farms are mostly small (the average size of farms with more than 2 hectares of arable land being 8.83 ha), farming without cattle is generally not advisable in any district in Finland. Farming without cattle can therefore be recommended only in carefully considered indi- vidual cases, principally on the larger farms in South and Southwest Finland, where the best conditions for intensive crop production exist.