MAATALOUS SUOMEN KANSANTULOLASKELMISSA Pentti Viita Tilastollinen päätoimista, Helsinki Saapunut 2,4, 1954 Talouselämän eri puolia kuvaavat erilliset tilastot eivät useinkaan sellaisinaan pysty antamaan selvää kuvaa koko kansantaloudesta ja sen eri sektoreista. Ongelma on pyritty ratkaisemaan kansantulolaskelmilla, jotka hajanaisia tilastotietoja yhdis- tämällä pyrkivät kokonaiskäsitteisiin ja niissä ilmeneviin syy-yhteyksiin. Kansan- tulolaskelmista saadaankin aineistoa moniin tarkoituksiin, joista taloudellisen aktiviteetin ja elintason muutosten kuvaaminen ovat tärkeimpiä. Seuraavassa on tarkoitus esittää niitä periaatteita, joita maatalouden kansantulo-osuuden lasken- nassa käytetään Suomessa, ja samalla tarkastella maatalouden asemaa suoritettujen laskelmien valossa. Kansantulon määritelmiä on useita. Niinpä esim. Kuznets (1) pitää sitä niiden taloudellisten hyödykkeiden nettoarvona, jotka kansantalous tuottaa tiettynä ajan- jaksona. Emme voi tällöin oikeastaan puhua kansantulosta vaan kansantuotteesta. Tämä on ts. rahassa arvioitujen hyödykkeiden (tavaroiden ja palvelusten) summa, minkä kansantalous tuottaa kulutusta ja sijoitustoimintaa varten esim. vuoden kuluessa. Tästä hyödykemäärästä voi osa mennä ulkomaille pääoman korkoina tai päinvastoin, jolloin vasta päästään käsitteeseen kansantulo. Toisen määritel- män mukaan kansantulo on niiden tulojen summa, joka saadaan maassa tuotanto- toimintaan osallistumisesta tiettynä ajanjaksona (7). Tällaisia tuloja ovat palkat sekä organisaatio- ja pääomatulot. Tässä yhteydessä ei liene kuitenkaan syytä tar- kemmin perehtyä kansantulon teoriaan, joka on kehittynyt sangen laajaksi. Var- sinkin lukuisat erilaiset käsitteet aiheuttavat helposti sekaannusta kansantulo- laskelmien käyttäjille. Käsitteiden moninaisuus saa selityksensä kuitenkin kahdesta luonnollisesta seikasta. Ensiksikin ratkaisevia ovat käyttötarkoitukset, joissa las- kelmia tarvitaan, ja toiseksi laskentamenetelmistä ja näiden mukana käyttö- kelpoisesta tilastosta joudutaan eri käsitteisiin. Kun on kysymys nimenomaan jon- kin elinkeinon osuudesta kansantulolaskelmissa, on parhaimmaksi laskentameto- diksi osoittautunut ns. tuotantotilastollinen menetelmä (3). Tällä voidaan selvittää kunkin elinkeinon nettokansantuote-erä tuotantokustannushintaan. Näiden erien summa, nettokansantuote, eroaa nettokansantulosta ulkomaille maksettujen tai vastaavasti saatujen pääomankorkojen verran. Kansantuote-erän laskeminen kus- https://www.c-info.fi/en/info/?token=fFYvdJGH8YmHo8WT.CGqX6HV7snA-UkcPXUtHyQ.97MNwpal8cUYJnVNCE9m7kydNJFcnwoJ-ENU6enm9yvX7LAlh_x3nbBKR0WTUP9YhRugTAZoj_u6dzWNYKBahe68o8lsrjEhEjlY912FTahdeDWiZ6z6om4zrQ8WUwVOELy-6-GIjATr7HVOsJMtT_fdjaT4ZjnXdrI PENTTI VIITA122 sakin elinkeinossa tapahtuu seuraavasti. Ensiksi on selvitettävä ko. elinkeinossa tuotettujen hyödykkeiden arvo siihen hintaan, minkä tuottaja saa valtiovallan maksamat tukipalkkiot mukaanluettuna, mutta välilliset verot vähennettynä. Saa- dusta summasta on vähennettävä taas muilta elinkeinoilta ja ulkomailta ostettujen ja tuotantoprosessissa käytettyjen hyödykkeiden arvo sekä tuotantopääoman kulu- minen. Tällä tavoin on selvillä ko. elinkeinossa syntynyt hyödykkeiden arvonlisäys, joka on juuri kansantuote-erä. Laskelma selvinnee lähemmin maatalouden osalta myöhemmin esitettävästä taulukosta. LiNDBERGin (5) käyttämät menetelmät maatalouden kansantuote-erän laske- miseksi Suomessa v. 1926—1938 poikkeavat jossain määrin nykyisistä, mutta erot eivät ole suuria. Mm. tilastollisessa päätoimistossa suoritetuilla kulutustutkimuk- silla on voitu tarkistaa monia eriä varsinkin tuottopuolelta ja samalla on tapahtunut kehitystä myös käytettävissä olevien tilastojen alalla. Nykyisissä laskelmissa käytetty termi »maatalous sivuelinkeinoineen» käsittää varsinaisen peltoviljelyn ja karjatalouden lisäksi puutarhat, mehiläishoidon, metsämarjojen yms. keräilyn, turkistarhat sekä hevostyön metsätaloudessa. Laskentaperiodina on edelleen kalen- terivuosi, vaikka tämä ei olekaan ehkä paras ratkaisu nimenomaan maatalouden kannalta (5, p. 25—26). Maanviljelijän tuottamien ja itse kuluttamien tuotteiden hinnoittelussa on käytetty ns. maanviljelijän luovutushintoja (5, p. 24 ja 32) eli niitä hintoja, joilla tuottaja voisi myydä tuotteensa markkinoilla. Rajankäynti eri elinkeinojen välillä tuottaa vaikeuksia. Niinpä kansantulolaskelmissa on maatalou- teen katsottu kuuluvan hevostyön metsätaloudessa, mutta sen sijaan kaikenlainen rakentaminen (mm. raivaus) on luettu rakennustoimintaan ja esim. kotitarvepuun hakkuu ja ajo metsätalouteen. Seuraavassa on esitetty laskelmissa käytetty tili- asetelma. Maatalouden jasen sivuelinkeinojen tuotantotili Tuotot I. Maataloustuotteiden myynti ja viljelijäin oma käyttö 1. Myynti suoraan kuluttajille 2. Myynti teollisuudelle ja muille elin- keinoille (esim. rehut liikenteeseen ja armeijalle) 3. Myynti ulkomaille 4. Viljelijän kotitaloudessakäytetyt oman maatilan tuotteet 11. Viljelijän varastojen muutos 111. Kotieläinpääoman muutos IV. Tukipalkkiot, jotka eivät sisälly joko vii- jelijän saamiin hintoihin tai alenna vilje- lijän maksamia kustannuksia V. Hevostyö metsätaloudessa Kulut I. Siementen, lannoitteiden, rehun ja erilais ten tarvikkeiden osto 1. Teollisuudelta ja muilta elinkeinoilta 2. Ulkomailta 11. Oman rehun jauhatuspalkkiot ja erilaise käyttömenot 111. Kaluston ja rakennusten korjaus ja kun nossapito VI. Poistot kalustosta ja rakennuksista V. Nettokansantuote-erä tuotantokustannuskin taan 1. Maksetut palkat jamuut menot palkka työvoimasta 2. Viljelijän maksamat korot, vuokrat ym näihin verrattavat menot 3. Maatalouselinkeinoa harjoittavien yh tiöiden voitot ja välittömät verot 4. Maanviljelijöiden yrittäjätulot a. Välittömät verot b. Nettotulot MAATALOUS SUOMEN KANSANTULOLASKELMISSA 123 Asetelmasta on huomattava, että siitä puuttuvat peltoviljelyksestä saadut rehut, jotka on käytetty karjataloudessa. Laskentatyön helpottamiseksi tämä ja muut sen kaltaiset erät on jätetty pois, koska ne esiintyisivät tilin molemmilla puo- lilla (siis tuloina ja menoina) eivätkä vaikuttaisi nettotulokseen. Asetelman koh- dista monet lienevät itsestään selviä käsitteellisesti, mutta niiden nykyisiä laskenta- periaatteita lienee syytä tässä yhteydessä kosketella pääpiirteittäin. Kunkin erän selvittely jakautuu kahteen pääongelmaan. Toinen on hyödykkeiden volyymin laskeminen kalenterivuosittain ja toinen on ko. hyödykkeiden hinnoittelu. Pal- jouksien arvioinnille luovat maataloustiedustelut ja vuotuistilastot maatalouden alalta pohjan, jota on täydennetty useista eri lähteistä saaduilla tiedoilla. Hinnoit- telussa saadaan korvaamatonta apua Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitokselta, mutta myös alan myyntijärjestot ym. ovat tärkeitä tietolähteitä. Maatalouden kokonaistuottoa ja liikekustannuksia käsittelevät laskelmat, joita prof. K. U. Pih- kala on suorittanut useilta vuosilta sodan aikana (6) sekä maataloushallitus ja ns. maatalouden hintatoimikunta monilta viimeisimmiltä vuosilta, ovat olleet myös lähdeaineistona. Tuottojen puolella erä »maataloustuotteiden myynti ja viljelijän oma käyttö» on tärkein, sillä tähän ryhmään kuuluvat mm. seuraavat maataloustuotteet; maito, kotivoi ja kotijuusto hedelmät, marjat ja hunaja kananmunat, liha, vuodat ja villa kukat ja koristekasvit vilja, peruna ja sokerijuurikas siemenet ja rehut vihannekset turkikset ja kotieläinten myynti muille sekto- kehruu- ja öljykasvit reille Maidon tuotanto on laskettu lehmäluvun ja keskilypsyn perusteella. Edelli- nen on saatu vuotuisista maataloustilastoista ja jälkimmäinen vuosien 1929—30 ja 1950 maataloustiedusteluista, jota on muutettu tarkastusyhdistyksiin kuuluvien karjojen keskituotannon mukaan. Vuotuisista maataloustilastoista voidaan ehkä päästä suoraankin kokonaistuotantoon vuodesta 1951 alkaen, mutta kysymys on vielä toistaiseksi ollut avoin. Saadusta tuotannosta on tämän jälkeen vähennetty rehuksi menevä maito %:na maatalouslaskennan perusteella. Jäännöksestä on käy- tetty osa rehuksi vielä kuorittuna maitona. Arviointi on suoritettu siten, että meijeritilaston ja kotivoin valmistuksen perusteella on laskettu tuotetun kuoritun maidon määrä. Tästä on vähennetty meijereiden raaka-aineena käyttämä kuorittu maito sekä kulutustutkimuksilla laskettu kulutus ja lopun on katsottu menevän eläinten rehuksi. Maidon tuotanto on näin otettu nettomääräisenä. Saatua tulosta on mahdollisuus vielä verrata meijereiden vastaanottamiin määriin, joita on käytetty myös itsenäisinä tietoina ennakoinneissa. Kananmunien tuotanto on arvioitu kano- jen lukumäärän ja keskituoton perusteella. Lihan ja vuotien tuotanto voidaan las- kea nykyisin kahta eri tietä nautojen, hevosten ja lampaiden osalta. Ensiksikin teurastusten kpl-määriin päästään niiden tietojen pohjalta, mitkä saadaan maa- taloustilastosta eri ikäisistä eläimistä. Arvioimalla syntyneiden eläinten luku ja seuraamalla tämän ja muiden ikäluokkien siirtymistä lähinnä vanhempaan ikäluok- kaan saadaan selville kustakin luokasta teurastettujen luku. Toisena tietolähteenä ovat tarkastettujen eläinten ja kotiteurastusten kpl-määrät. Lihantuotannon las- 124 PENTTI VIITA kemiseksi tarvitaan kuitenkin eri ikäisten eläinten teuraspainot, joista ei ole ole- massa kunnollisia tietoja. Sianliha on arvioitu emakoiden luvun perusteella, mutta vuodesta 1950 lähtien on mahdollisuus käyttää tarkempia tietoja tarkastamoista sekä kotiteurastuksista yli 2 ha:n tiloilla. Viljan myynneistä kerää valtion vilja- varasto tilastoa, jokaperustuu hankintaliikkeiden ilmoituksiin. Viljelijöiden omassa ruokataloudessa käytetty vilja on laskettu vertaamalla eri kokoisilla viljelmillä tuotettuja viljamääriä näillä tiloilla asuneiden henkilöiden kulutukseen. Viimeksi mainittu on arvioitu siten, että kirjanpitotiloilla kulutetut viljat henkeä kohden on kerrottu en kokoisilla viljelmillä asuneiden henkilöiden luvulla. Perunan käyttö teollisuudessa saadaan suoraan teollisuustilastosta, ja kulutus ruokataloudessa on arvioitu yksinomaan kulutustutkimusten perusteella. Maassa asuva väestö on jaettu mahdollisimman homogeenisiin kulutusryhmiin ja kussakin tällaisessa ryhmässä on arvioitu kulutus eri lähteiden perusteella. Sokerijuurikkaan myynti saadaan suo- raan teollisuuslaitosten ostoista. Vihanneksissa, hedelmissä ja marjoissa on käy- tetty ensi sijassa kulutustutkimuksia, mutta samalla tuloksia on tarkistettu monilla menetelmillä. Tällaisia ovat mm. satotiedot, markkinointi, peltoalat, siementen myynti, tiedot hedelmäpuiden ja marjapensaiden luvuista jne. Erittäin arvokkaita ovat asiantuntijoiden arviot, jotka perustuvat etupäässä erilaisiin tuotantoedelly- tyksiin. Ulkomaankauppatilaston perusteella voidaan selvittää myynnit ulkomaille, joskin hintoja on korjattava esim. kuljetuksen ja pakkauksen osalta luovutushintoi- hin pääsemiseksi. Tilastojen heikoimpiin kohtiin kuuluu maanviljelijöiden varas- tojen muutosten arviointi, joka on toistaiseksi tietojen puuttuessa täytynyt jättää laskelmien ulkopuolelle. Kotieläinpääoman muutos saadaan vuotuisesta maa- taloustilastosta ja tukipalkkiot valtion tilinpäätöksestä tai keskusvirastoilta. Hevostyön arvo metsätaloudessa on arvioitu hevosmiesten päiväpalkkojen perus- teella. Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitokselta ja alan keskusjärjestöiltä saatuja hintatietoja on täydennettymm. hallintoviranomaisten ohjehinnoilla, vienti-, tukku-, vähittäis- ja eri elinkeinojen raaka-ainehinnoilla suorittamalla niihin mah- dollisia korjauksia. Kustannuspuolen selvittämisessä ovat tärkeinä tietolähteinä ulkomaankauppa- ja teollisuustilastot, joista saadaan volyymitiedot usein sellaisinaan. Vastaaviin hintatietoihin on taas lisättävä kaupan välityspalkkiot ja mahdolliset verot. Muu- tamista kustannuseristä saadaan tiedot myyntiportaassa, jolloin mahdolliset kaupan varastojen muutokset voidaan ottaa huomioon. Korjaus-, kunnossapito- ja poisto- kustannukset on laskettu kirjanpitotilojen perusteella samoinkuin useita pienem- piäkin eriä. Ko. tiloilta saadaan nim. edellä mainitut kustannuserät muunnettua peltohehtaaria kohden. Kertomalla tämä koko maan vastaavalla pinta-alalla pääs- tään kokonaislukuihin. Kun tuottojen bruttomäärästä vähennetään edellä kosketellut kustannukset, päädytään nettokansantuote-erään. Kuten tämän alajaottelusta näkyy, se on kor- vausta tuotantotoimintaan osallistumisesta sekä palkkatyövoimalle, yrittäjille että pääomalle. Tämän nettokansantuote-erän suuruus riippuu toisaalta bruttotuloista, joihin vaikuttavat sekä tuotannon määrä että hinnat maatalouden valtiolta saama tuki mukaanluettuna, toisaalta kustannuksista. Nettokansantuote-erän jakautu- MAATALOUS SUOMEN KANSANTULOLASKELMISSA 125 niinen tuotantotoimintaan osallistuvien tuotannontekijöiden kesken riippuu sekin sekä volyymistä että hinnoista. Palkkamenoihin, jotka ovat tässä tapauksessa kor- vausta vain peltoviljelys-, puutarha- ja kotieläintaloustöistä, vaikuttavat palkka- työvoiman käyttö ja palkat. Korkomenot (laajassa merkityksessä) määräytyvät taas maanviljelijöiden velkojen määrän ja korkokannan mukaan. Jäännös, jos ei oteta huomioon vähäistä yhtiöiden osuutta, on maanviljelijän yrittäjätuloa, joka on selvyyden vuoksi vielä jaettu kahteen osaan, nimittäin julkiselle taloudelle mene- viin välittömiin veroihin ja yrittäjien nettotuloihin. Tähän yrittäjätuloon sisältyy maanviljelijälle korvaus sekä hänen suorittamastaan työstä että hänen tuotanto- toiminnassa käyttämästä omasta pääomasta. Kansantulolaskelmissa on pyritty selvittämään myös nettokansantuote-erän jakautuminen em. kolmeen ryhmään. Palkkakustannusten arvioinnille saatiin perusta vuoden 1950 maataloustiedustelusta työllisyyden osalta ja palkkatietoina on käytetty sosiaaliministeriön keräämiä tilas- toja. I oistaiseksi on kuitenkin työllisyyden vaihteluiden selvittämiseksi täytynyt turvautua erittäin karkeisiin menetelmiin. Korot on laskettu vuosittain julkaistu- jen luottovolyymi- ja korkotasotietojen pohjalta. Jäännöserä on vihdoin katsottu maanviljelijöiden yrittäjätuloksi. lässä yhteydessä lienee syytä verrata edellä selostettuja laskelmia ns. maa- talouden hintatoimikunnan maataloustulosta tekemään laskelmaan (2). On aluksi todettava, että teknillisesti molemmat selvitykset seuraavat samoja linjoja, mutta kansantulolaskelmissa maatalouteen on sisällytetty myös eriä, joita ei ole hintatoimi- kunnan selvityksessä. Nettokansantuote-erä on myös periaatteessa laajempi käsite kuin edellä mainittu hintatoimikunnan laskema maataloustulo. Viimeksi mainittu sisältää vain maanviljelijöiden yrittäjätulot vähennettyinä julkiselle taloudelle maksetuilla välittömillä veroilla. Jos nämä verot lisätään em. maataloustuloon, saadaan periaatteessa sama käsite kuin kansantulolaskelmien yrittäjätulo. Kun summaan yhdistetään vielä maataloudessa maksetut palkat ja korot, ollaan käsit- teessä nettokansantuote tuotantokustannushintaan. Edellä esitetty riittänee osoittamaan ne nykyiset periaatteet, joita maa- talouden ja sen sivuelinkeinojen nettokansantuote-erän ja tämän alaryhmien las- kennassa käytetään. Vaikka menettelyt useissa tapauksissa ovat karkeahkoja etu- päässä heikosta tilastomateriaalista johtuen, voinevat laskelmat kuitenkin osoittaa kehityksen suhteellisen muutoksen, mikä on nimenomaan käytännön talouspolitii- kalle tärkeintä. Sen sijaan tasokorjaukset jäävät myöhempien tutkimusten varaan, jolloin nimenomaan pitkien aikasarjojen ja eri puolilla talouselämää suoritetuilla erillistutkimuksilla päästään mahdollisimman oikeaan tulokseen. Samalla jatkuva tilastomateriaalin paraneminen tekee nykyisin suoritettavat ja tulevat laskelmat entistä tarkemmiksi. Tilastollisessa päätoimistossa onkin jo usean vuoden ajan suoritettu tätä tarkistustyötä, joka maatalouden osalta vaikuttaa lähinnä brutto- tulojen volyymiin. 126 PENTTI VIITA Laskelmien tuloksia Edellä olevin varauksin esitetään seuraavassa muutamia kansantulolaskelmien tähänastisia tuloksia. Vuosien 1926—1938 tiedot on saatu LiNDBERGin tutkimuk- sesta ja vuodet 1939—1948 Laurilau artikkelista (4). Nykyisin laskelmat julkais- taan vuosittain valtion tulo- ja menoarvion liitteenä olevassa taloudellisessa tilanne- katsauksessa. Seuraavassa on kuitenkin aluksi julkaistu kirjoittajan laskelma maa- talouden ja sen sivuelinkeinojen nettokansantuote-erästä vuosilta 1920—1926, jolloin saadaan kokonaiskuva maatalouden kehityksestä lähes koko itsenäisyyden ajalta. Näiden laskelmien suorittaminen on tapahtunut LiNDBERGin teoksessa esi- tettyjen periaatteiden mukaan ottaen huomioon kuitenkin ne tulokset, joita on saatu viimeisimmistä kulutustutkimuksista. Näitä on hieman kosketeltu jo edellä. LiNDBERGin tutkimuksesta poiketen on meijeritoiminta luettu teollisuuteen, kun taas LiNDBERGin tavoin hevostyö metsätaloudelle on jäänyt maataloustulojen ulko- puolelle. Laskelmien yksityiskohtainen selostaminen tässä veisi kuitenkin suhteetto- man paljon tilaa, joten taulukossa 1 on julkaistu vain lopputulokset. LiNDBERGin arvio v. 1926 on meijeritoiminta poisluettuna 4.00 mrd mk. Tämän ja taulukossa 1 olevan luvun (3.59 mrd mk) ero johtuu etupäässä ihmisten ravin- noksi käytettyjen viljamäärien erilaisesta arvioinnista. Taulukosta nähdään sekä hintojen että tuotannon volyymin kehitys. Erikoisesti on huomattava v. 1921 maa- taloudelle edullinen hintakehitys ja v. 1923 kato. Ko. ajanjaksona on kuitenkin maataloustuotannon volyymi pysynyt lähes samalla tasolla ja tätä kehitystä on jatkunut LiNDBERGin laskelmien pohjalta tehtyjen arviointien mukaan aina v. 1929 saakka. V. 1938 hinnoissa laskettujen bruttotulojen yleinen suunta on tosin ollut v. 1920—1926 nouseva, mutta samanaikaisesti kohoaa väkilantojen ja ulko- maisten rehujen käyttö nopeasti. Tuntuu kuitenkin siltä, että esim. tuontirehujen käyttö v. 1926 ei ole ollut niin suurta kuin tuontitilasto osoittaa, koska v. 1927 tuonti on jo pienempää, mikä johtuu mahdollisesti runsaista varastoista v. 1926 lopussa. Varastotilastojen puuttuessa ei tätä yms. mahdollisia virheitä ole voitu korjata. laulukko 1. Maatalouden ja sen sivuelinkeinojen nettokansantuote-erä tuotantokustannushintaar Suomessa vuosina 1920—1926. Tabelle 1. Net national production at factor cost for agriculture in Finland during 1920— 1926. Ao. vuoden hinnoin Vuoden 1938:n hin- Maatalouden tuo noin mrd. mk. tantoindeksimrd. mk At 1938 prices Volume index of 1000 null, marks . guttural pro duction 1926 = 100 A t current prices 1000 mill, marks 1920 3.74 3.26 102 1921 4.35 3.48 109 1922 3.89 3.46 108 1923 3.27 3.04 95 1924 3.67 3.24 101 1925 3.92 3.42 107 1926 3.59 3.20 100 127MAATALOUS SUOMEN KANSANTULOLASKELMISSA Seuraavassa ei ole ryhdytty kuitenkaan toistamaan niitä lukuja, joita on saata- vana kansantulolaskelmista em. julkaisuista, vaan on tyydytty kuvaamaan maa- talouden asemaa lähinnä eräillä indeksisarjoilla. Taulukosta 2 käy selville maatalous- tuotannon volyymi ajalta 1926—1952 sekä eräitä vertailuja. Reaalikansantuloon on luettu myös puolustuslaitos. Jos verrataan toisaalta maatalouden ja toisaalta muiden elinkeinojen tuotannon reaalista kehitystä em. vuosina, huomataan ensik- sikin, että nämä kaksi sarjaa lähtevät samalta tasolta v. 1926—27. \ . 1928 alkaen maatalouden tuotanto nousee aina v. 1939 saakka, kun taas muut elinkeinoalat ale- nevat v. 1929—1931 talouspulan vuoksi nousten jälleen v. 1936—1938 maatalouden tasolle. Sodan jälkeisinä vuosina on maatalouden volyymi noussut ripeästi, mutta muiden elinkeinojen volyymin taso on ollut kaikkina ko. vuosina huomattavasti Taulukko 2. Maatalouden asema Suomen kansantaloudessa v. 1926—1952. Tabelle 2. Agriculture in the national economy of Finland during 1926—1962 Muiden elin- Maatalouden nettokansantuote- Reaahkansan- Maatalouden keino jen paitsi erä % nettokansantuotteesta tulon indeksi tuotanto maatalouden tuotantokustannushintaan indeksi tuotantoindeksi Agricultural net national product as Index of the Volume index Volume index of percentage of the whole net national real national of agricultural production except product at factor cost income production agriculture Ao. vuoden Vhoden 1938:n hinnoin hinnoin 1938 = 100 1938 = 100 1938 = 100 At current prices At 1938 prices 1926 64 65 64 22 19 1927 70 68 70 21 18 1928 72 61 74 19 16 1929 72 66 73 18 17 1930 70 76 69 19 20 1931 67 78 65 19 22 1932 69 80 66 21 22 1933 73 83 71 20 21 1934 83 89 81 19 20 1935 85 87 84 20 19 1936 90 89 91 20 18 1937 99 97 100 19 18 1938 100 100 100 19 19 1939 97 101 96 20 19 1940 86 79 87 18 17 1941 91 66 97 15 14 1942 95 64 102 15 13 1943 104 73 HI 16 13 1944 102 66 110 16 12 1945 87 62 92 20 13 1946 98 67 105 18 13 1947 104 70 112 22 13 1948 111 84 118 20 14 1949 116 96 121 17 15 1950 124 98 130 15 15 1951 136 101 144 13 14 1952 134 100 142 13 14 PENTTI VIITA128 maatalouden yläpuolella. Taulukossa 2 on laskettu myös maatalouden nettokansan- tuote-erän osuus %:na koko nettokansantuotteesta sekä ko. vuosien että v. 1938 hinnoin. Näistä kahdesta sarjasta näkyy mm. kansantuote-erän hintojen kehitys verrattuna vuoteen 1938. Niinpä v. 1930—1934 hinnat ovat olleet maataloudelle epäedullisemmat kuin v. 1938. Sen sijaan 1920-luvulla, v. 1935—1937, sekä viime sodan aikana aina v. 1949 saakka hinnat ovat olleet edullisemmat kuin v. 1938. Toisena seikkana on huomattava, että maatalouden osuus nettokansantuotteesta on reaalisesti alemmalla tasolla sodan jälkeen kuin ennen sitä. Sen sijaan nimellis- hinnoin ko. osuus on alentunut vasta v. 1947 lähtien. Syitä, joiden vuoksi maa- talouden nettokansantuote-erän kehitys on seurannut yleisen taloudellisen kehi- tyksen mukana v. 1926—1939, mutta jäänyt viime sodan jälkeen muiden elinkeino- jen tason alapuolelle, on käsitelty hyvinkin paljon. Niinpä ei voi olla toteamatta, että valtion tukitoimenpiteillä on ollut varmasti huomattava osuus 1930-luvun edul- liseen tulokseen. Sen sijaan maatalouden tuotantoon jarruttavasti viime sodan jäl- keen ovat vaikuttaneet mm.: laaja asutustoiminta, joka on osaltaan ehkäissyt ratio- nalisointia, tuotantopääoman supistuminen sodan seurauksena, työvoiman virtaa- minen maataloutta nopeammin kehittyviin elinkeinoihin sekä kysynnän suuntautu- minen elintason nousun mukana yhä enemmän muuhun kuin animaalis-fysiologiseen kulutukseen. Jos virallisesti tilastosta saatavat puutarha- ja peltomaa sekä kotieläin- ten luku painotetaan yhteen tilivuoden 1938—1939 kirjanpitotiloilta saaduilla arvoilla, saadaan jonkinlainen kuva reaalisesta tuotantopääomasta, johon tosin eivät sisälly kalusto, koneet eivätkä rakennukset. Näin laskien oh em. pääoma las- kenut vuodesta 1939 vuoteen 1945 n. 11.4 % ollen v. 1950 vielä n. 6 % alle v. 1939 tason. On kuitenkin otettava huomioon tuon pääoman laadun paraneminen, joka on ilmeinen esim. lehmien kohdalla kohonneesta keskituotannosta päätellen. Väestö- laskentojen perusteella voidaan todeta myös maa- ja metsätalouden piiriin kuuluvan väestön sekä suhteellista että absoluuttista alenemista. Kulutuksen rakenteen muu- tosta ei voida toistaiseksi todeta laskelmien ollessa keskeneräisiä muuta tietä kuin kansantulon elinkeinojaoituksen perusteella. Mielenkiintoisen ongelman muodostaa myös nettokansantuote-erän jakautu- minen palkkoihin, korkoihin ja yrittäjätuloihin. V. 1938 ja 1951 muodostavat pal- kat yms. n. 20 % maatalouden nettokansantuotteesta alustavien laskelmien mu- kaan. On tosin todettava alentumista palkkatyövoiman käytössä, mikä johtuu paitsi rationalisoinnista osittain myös palkkatyövoiman siirtymisestä asutustoiminnan seurauksena maatalousyrittäjiksi, mutta samalla palkkataso on noussut voimak- kaammin kuin vastaava yrittäjätulo. Korkojen osuus nettokansantuote-erästä on n. 4 %v. 1938 ja n. 3% v. 1951. Vastaava yrittäjätulo on taas n. 76 ja n. 77 %. Edellä esitetyt laskelmat kuvaavat vain varsinaisen maatalouden ja sen sivu- elinkeinojen kehitystä. Jos halutaan saada selville ns. maatalousväestön elintaso ja tulot, on huomiota kiinnitettävä myös mm. metsätalouteen ja rakennustoimintaan. MAATALOUS SUOMEN KANSANTULOLASKELMISSA 129 KIRJALLISUUTTA (1) Kuznets, Simon 1941. National Income and Its Composition, 1919—1938. Vol. I, p. 3. New York. (-) Maatalouden hintatoimikunnan 31. 1. 1953 tekemä ehdotus laskelmineen ja liitteineen (moniste), Helsinki 1953. Laurila, Eino H. 1949. Maamme kansantulolaskelmat ja niiden kehittämismahdollisuudet. Kansantaloudellinen Aikakauskirja, 45. (4) —»— 1950. Suomen kansantulo vuosina 1926—1949. Tilastokatsauksia 1950, 11 12, p. 48—61. (•>) Lindberg, \ alter 1943. Suomen kansantulo vuosina 1926—1938. Suomen pankin suhdanne- tutkimusosaston julkaisuja, sarja B: 1, p. 31—56. Helsinki. (6i Pihkala, K. L . 1945. Laskelmia maanviljelyksen taloudellisista edellytyksistä sotavuosina. Maa- taloustieteellinen Aikakauskirja, 17, p. 79—100. (/) Ruggles, Richard 1949. An Introduction to National Income and Income Analysis, p. 72 73 New York, Toronto and London. SUMMARY: AGRICULTURE IN THE COMPUTATION OF THE NATIONAL INCOME IN FINLAND Pentti Viita Central Statistical Office, Helsinki The value added method has been used in the computation of the national income in Finland. 1 he agricultural net national product consists of; receipts from sales, products for own use on the farms, change in value of stock and livestock, horse work furnished by agriculture to forestry less all purchased materials and services, repairs, maintenance and depreciation. The agricultural net national product is divided further into wages and salaries, interest and total income of farmer (= operator’s income). In table 1 are given the agricultural net national product and the volume index of Finnish agriculture during 1920—1926. In table 2 is shown the position of agriculture in the national economy during 1926— 1952. In the period 1926—1939 the agricultural prduction, in fact, accompanies the general economic development, but since World W ar II all other industries have been on a much higher level than agri- culture. Wages and salaries represent about 20 per cent of the agricultural net national product in 1938 and 1951; the total income of farmer is about 76 and 77 per cent of it.