VEHNÄN KVALITEETTI JALOSTUKSESTA JA SEN TULOKSISTA SUOMESSA Vilho A. Pesola ja Teemu Veijola Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosasto, Jokioinen, ja Valtion teknillisen tutki- muslaitoksen elintarviketeollisuuslaboratorio, Helsinki Saapunut 18.9. 1954 Maamme valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina, 1920-luvun alussa ja sitä ennen, maamme vehnäntuotanto oli vain 10—15 milj. kg, mikä tyydytti ainoastaan pienen osan vehnän tarpeestamme. Kotimaisen vehnän laatuun, sen leivontakelpoisuuteen ei näihin aikoihin kiinnitetty mainittavaa huomiota. Suunniteltaessa eräitä koti- maisen viljantuotannon edistämistä tarkoittavia toimenpiteitä kävi kotimaisen vehnän, kuten muunkin viljan laadun tuntemus tarpeelliseksi. Ensimmäiset tällai- set tutkimukset kohdistuivat vuosien 1924 ja 1926 satoon (20, 23). Monet tekijät aiheuttivat, että vehnän, erityisesti kevätvehnän viljely alkoi 1930-luvun alusta alkaen voimakkaasti laajeta. Jo 5-vuotiskautena 1936—1940 maassamme tuotettiin vehnää keskim. noin 200 milj. kg, mikä tyydytti noin 70 — 80 % silloisesta kulutuksesta. Tästä vehnäsadosta oli noin 4/5 kevätvehnää. Sotain jälkeen on vehnän viljely edelleen laajentunut. Vuonna 1952 oli vehnän kokonais- sato noin 230 milj. kg, mistä noin 90 % oli kevätvehnää. Mutta kulutuksen lisään- nyttyä oli omavaraisuus viime vuonna vehnässä vain noin 50 %. On toivottavaa ja myös todennäköistä, että vehnäntuotanto maassamme tulee lähivuosina lisään- tymään, luultavasti pääasiallisesti syysvehnän varassa. Päämääränä, joka lienee myös saavutettavissa, tulisi olla noin 90 % omavaraisuus. On luonnollista, että vehnänviljelyn alkaessa 1930-luvulla ripeästi laajentua kotimaassa tuotetun vehnän leivontakelpoisuutta ryhdyttiin aikaisempaa tehok- kaammin tutkimaan. Näistä siis jo noin kolmen vuosikymmenen ajan jatkuneista tutkimuksista ja niiden tuloksista ovat Tomula (20—23), Pesola (8, 9.), Pesola ja Otterström (12), Veijola (24—31) tehneet selkoa, ja ne tarjoavat jo varsin käyttö- kelpoisen perustan meillä tuotetun vehnän kvaliteetin ymmärtämiseksi (vrt. myös 13 ym. tutkimukset kirjallisuusluettelossa). Vehnän laatu 1. kvaliteetti, sen leivontakelpoisuus riippuu lähinnä vehnän jyvän sisältämäin valkuais- 1. proteiiniaineiden, lähinnä sitkoaineen 1. gluteenin määrästä ja laadusta. Sekä edellä mainitut kotimaiset tutkimukset että monet ulkomailla https://www.c-info.fi/en/info/?token=ZDf0QaNgEWZXO8aV.vl2k_i9OBJuojIRsjbZ2ow.Dip1DcfSHU_lTgiCflvzeaNqqCvvdAI6dk8-vbd5RDcen7--PPyxmHErw4cVKurGPfulKQtarQY4deIApc6qN72flpczsLS6t4Ia8-iGSeSI1r929W6ZqZ77W0PMu83W0wvueYWnUEGo03nQllqbLq_Zu2Lctz0s59AoQCJwzPw6XbCSELivSgdQ9pO_Kg VEHNÄN KVA LITE ETTI J ALOST U K SEST A 179 suoritetut ovat osoittaneet, että vehnän laatuun vaikuttavat sekä ulkoiset, siis viljelyolosuhteet että perinnölliset 1. geneettiset tekijät (vrt. mm. 4, 19). Laadultaan erinomaista vehnää tuotetaan esim. Kanadan mantereellisilmastollisilla »mustan mullan» alueilla. Typpilannoituksella voidaan jyväin proteiinipitoisuutta kohottaa, kuten mm. eräät meillä ja Ruotsissa suoritetut tutkimukset osoittavat (1, 28 ym.). Meidän viljelyolosuhteitamme ajateltaessa on erityisen tärkeätä, että vehnä (tämä koskee erityisesti kevätvehnää) on riittävän aikaista, joten se ehtii normaali- sesti tuleentua. Loppukesän ja alkusyksyn sateiset säät saattavat vaarantaa vehnän laadun ulkokuivauksen aikana, mainitaksemme vain eräitä tärkeimpiä niistä ulkoi- sista 1. vmpäristötekijöistä, jotka vaikuttavat vehnän laatuun (vrt. myös 5). Kuten jo edellä mainittiin vaikuttavat vehnän kvaliteettiin myös perintötekijät, ts. vehnän laatu ilmenee osaltaan myös ns. lajikeominaisuuden tavoin, mikä seikka on tuonut ja tuo tämän kysymyksen myös kasvinjalostajan työpiiriin. Varsinkin 192C—1930-luvun vaihteesta alkaen kasvinjalostajat meillä, niin hyvin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksessa Tammistossa kuin Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostus- osastolla Jokioisissa ovat työssään kiinnittäneet suurta huomiota vehnän leivonta- kelpoisuuteen. Minkälaista oh Suomessa 1930-luvun alussa viljelty vehnä leivontaominaisuuk- siltaan? Pesola (9) on, nojautuen siihen asti suoritettuihin tutkimuksiin, esittänyt siitä yleispiirteisen katsauksen (vrt. myös 8 ym.). Esityksessä vehnät jaetaan nii- den laadun perusteella PELSHENKEn (6, 7) mukaan 3 ryhmään, nim. A, B ja C veh- niin. A luokan vehniin ns. vahvoihin vehniin kuuluvat sellaiset vehnät (vehnämerkit tai -lajikkeet), joita sitkoaineensa ©ivallisuuden perusteella voidaan sekottaa toisiin, huonoihin vehniin, niiden parantamiseksi. Esimerkkinä tällaisesta A luokan veh- nästä voidaan mainita tunnettu kanadalainen Manitoba-vehnä (varsinkin sen par- haat luokat). B luokan vehnät ovat keskinkertaisia, sellaisenaankin käytäntöön soveliaita. C luokan vehniin, ns. heikkoihin vehniin täytyy sekottaa parempia, vahvempia vehniä. Jos niitä jauhetaan ja leivotaan yksikseen, ei niistä saatu leipä ole tyydyttävää. Mainitun tutkielman mukaan meillä 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa viljellyt syysvehnät, niin hyvin kotimaiset (maatiaisvehnät keskimäärin, Sukkula- vehnät, Sampo, Panu, Pohjola ym.) kuin ruotsalaiset (Thule 11, Svea I, Jarl ym.) kuuluvat C luokkaan (tai C+ luokkaan). Silloin oh syysvehnästä näköpiirissä jo parempiakin linjoja. Kevätvehnistä merkittiin maatiaisvehnät ryhmiin C—B, kotimaiset jalosteet (Pika, Pika II ja Ruskea) ryhmään C (C-j-) ja Suomessa silloin jonkinverran viljelty ulkomainen jaloste (Aurore) samoin ryhmään C. Seuraavassa tarkastetaan, minkälaisiin tuloksiin on Suomessa 1930- ja 1940- luvuilla päästy vehnän kvaliteettijalostuksen alalla. Samalla tarkastetaan meillä tuona aikana viljeltyjä tärkeimpiä ulkomaisia (pääasiallisesti ruotsalaisia, Svalöfin ja Weibullsholmin) jalosteita. Tarkastelu nojautuu pääasiallisesti oheisiin tauluk- koihin. Taulukoissa I—lo1 —10 esitetään seuraavat vehnän jyvän ja jauhon (leivän) laa- tua kuvaavat ominaisuudet; hl-paino, raakaproteiini (kuiva- aineesta), Pelshenke-1. kesto-(rouhe-)luku, farinogrammista laskettu ns. valorimetri- 180 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA 1. hyvyysluku, jauhon vedensitomiskyky, leivän paino (100 g:sta jauhoa) ja leivän tilavuus, ilman parannusaineita (I) ja kaliumbromaatilla (0.003 %) käsiteltynä (II) sekä huokoisuus (Monsin asteikko). Hl-paino-, rouhe- ja farinografimääritykset on suoritettu osaksi Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla Jokioisissa, osaksi Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen elintarviketeollisuuslaboratoriossa (Viljan- tutkimuslaitoksessa), kaikki muut määritykset on, pienin poikkeuksin, suoritettu viimemainitussa paikassa. Tutkimuksiin käytetty aineisto on saatu Maatalouskoelaitoksen kasvin- viljelysosastolta Tikkurilasta ja saman laitoksen kasvinjalostusosastolta Jokioisista, Tammiston kasvinjalostuslaitokselta Malmilta ja eräiltä kasvinviljelyskoeasemilta. Ainekset taulukkoihin on kerätty osaksi julkaisuista (varsinkin VEijOLAn, ks. kirjallis.luett.), osaksi Jokioisten kasvinjalostuslaitoksen ja Viljantutkimuslaitoksen alkuperäisistä pöytäkirjoista. Käytetyistä tutkimusmenetelmistä mainittakoon vain, että Pelshenke-mene- telmä on lähinnä kasvinjalostukseen tarkoitettu karkeapiirteinen pikamenetelmä ja että farinografilla saadaan ilmi lähinnä jauhon vedensitomiskyky sekä taikinan kimmoisuus ja kestävyys, mitkä viimemainitut seikat voidaan tietyin tavoin farino- grammista lukien merkitä ns. valorimetri- 1. hyvyyslukuna. Hyvänä leipätuloksena mainitsee Åkerman ym. (35) vähintään 159 g (100 g:sta jauhoa) leivän painon, Kosmin (3) pitää normaalisena 160—165 g painoista leipää. Normaalisena leipä- tilavuutena pitää Kosmin ilman parannusaineita leivottaessa 500 ml tilavuutta, Åkerman ym. (35) vähintään 650 ml tilavuutta, kemikalioita käytettäessä. Meillä voidaan 500 ml tilavuutta pitää tyydyttävänä (31). Kevätvehnä Kuten jo edellä viitattiin on kevätvehnän jalostuksessa riittävän aikaisuuden huomioonottaminen ratkaisevan tärkeä paitsi sadon saannin varmistamisen myös kvaliteetin kannalta. Niinpä on maamme kevätvehnän jalostuksessa kiinnitetty erityistä huomiota aikaisuuteen, ja kaikki tähän asti kasvinjalostuslaitoksiltamme kauppaan tulleet kevätvehnäjalosteet ovat tunnettua ja meillä kauan yleisesti vil- jeltyä Svalöfin Timantti-vehnää aikaisemmat. Kun risteytysjalostustyöhön etsittiin lajikkeita, joissa kvaliteettigeenit olisivat voimakkaasti edustettuina, on Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla kiin- nitetty erityistä huomiota kanadalaisiin ja amerikkalaisiin lajikkeihin. Aluksi käy- tettiin työhön varsinkin kuuluisaa kanadalaista Marquis-vehnää (Manitoba-vehnän valtalajike kauan aikaa). Tämä jaloste on Jokioisten Sopu- ja Hopea-vehnäin (kaup- paan vuosina 1935 ja 1936) toisena vanhemmaislajikkeena, toisena on Tammiston Ruskea-kevätvehnä. Myös mm. Garnet(Granaatti-) ja Prelude-vehniä käytettiin risteytyksiin, ensinmainittu on toinen Jokioisten Apu-vehnän (kauppaan 1950) vanhemmaislajikkeista, toisena on Tammiston aikainen Pika-vehnä. Ruotsalaisista jalosteista käytettiin risteytyksiin aluksi varsinkin Kolben- ja Extra Kolben-vehniä, jotka ovat tunnetut hyvästä leivontakelpoisuudestaan, saksalaisista sikäläisten parhaimpiin kuuluvaa Janetzkys Früher- vehnää jne. VEHNÄN KVALITEETTI]ALOSTUKSEST A 181 Myös Tammiston jalostustyössä käytettiin hyväksi kanadalaisia jalosteita. Niinpä Tammi-vehnä (kauppaan 1938) polveutuu risteytyksestä, jonka toisena van- hemmaislajikkeena on kanadalainen, nimeltään tuntematon lajike. Tammiston Kimmo-vehnä taas polveutuu itäeurooppalaisesta kevätvehnästä. Kun näkyi, että työssä oh päästy tuloksiin, oh luonnollista käyttää uusia jalos- teita jatkuvaan jalostustyöhön. Varsinkin Hopea- ja Sopu-vehniä käytettiin ris- teytyksiin sekä Jokioisissa että Tammistossa. Hopea-vehnä on toisena vanhempana Jokioisten Touko- (kauppaan 1951) ja Tammiston Terä-vehnässä (kauppaan 1952). Touko-vehnän toisena vanhempana on Timantti-vehnä. Jokioisten Kiuru-vehnä (kauppaan 1952) taas rakentuu Sopu-vehnän ja Aurore-vehnän keskeiselle ristey- tykselle. Kaikissa näissä jalosteissa on siis isovanhemman Marquis-vehnän geenejä. Näistä lajikkeista on, Jokioisten kokeitten mukaan Apu 10 päivää, Sopu 7 päivää, Tammi 6 p., Kiuru ja Hopea 4 p., Kimmo 3 p., Terä 2 p. ja Touko 1 päivän Timanttia aikaisemmat. Kortensa lujuuden puolesta ovat Kiuru ja Apu Timantin kaltaisia, muut Timanttia jonkin verran tai selvästi lujakortisemmat. Jokioisten kvaliteettJalostustyössä on kanadalaisia ja amerikkalaisia jalosteita jatkuvasti käytetty hyväksi suuressa mittakaavassa. Niistä on jälkeläisiin saatavissa paitsi kvaliteettigeenejä myös tautienkestävyysgeenejä (mm. Ceres, Thachter, Renown, Regent, Coronation, Redman, Rival, Cadet, Mida ym.). Varsin- kin ruosteitten-ja nokienkestävyysjalostustyö on Kanadassa jaYhdysvalloissa anta- nut kauniita tuloksia, joita nykyisin käytetään hyväksi vehnän jalostustyössä kaik- kialla maailmassa. Vehnän kvaliteetista 1. leivontakelpoisuudesta puheen ollen tulee ensiksi vastattavaksi kysymys: millaista on hyvä vehnäleipä ja millaista se vehnäjauho, josta hyvää vehnäleipää saadaan? Vastaus tähän kysymykseen voi olla moninainen (vrt. mm. 16, 21), mutta eräät piirteet näyttävät olevan hyvälle vehnäjauholle ja vehnäleivälle varsin laajalti ja yleisesti hyväksyttyjä, nimittäin: 1. Jauholla on hyvä vedensitomiskyky. 2. Taikinasta saadaan tavallisin leivontamenetelmin kookas leipä. 3. Leivän sisus on tasaisesti verraten pienihuokoinen ja väriltään kellertävän valkoinen. 4. Leipä on terveellistä ja maukasta Tarkastamme aluksi mittarilajiketta, Svalöfin Timantti-vehnää, joka meillä on jo kohta parin vuosikymmenen ajan ollut kevätvehnän valtalajikkeena (taulu- kot I—7). Pesola (9) on merkinnyt tälle lajikkeelle laatuarvon B-. Taulukoista ilmenee Timantin jyvän suhteellisen suuri proteiinipitoisuus sekä jauhon hyvä veden- sitomiskyky. Proteiinipitoisuuden runsaus tekee Timantin kiitolliseksi kemikalio- käsittelylle. Timantin sitkoaineen laatu, mm. sen kestävyys on ainoastaan keskin- kertainen, mikä näkyy sekä farinogrammin hyvyysluvuista että leivontakokeitten tuloksista. Kun Timantti on jo kauan ollut meillä runsaasti viljelyssä, on sen täyty- nyt varsin olennaisesti tuntua meidän leipäteollisuudessamme. Sikäli kuin asia on arvosteltavissa, on tulos merkittävä vähintään tyydyttäväksi. ÅKERMANin ym. katsauksista ilmenee, että lajike kvaliteetiltaan Ruotsissa selvästi ylittää ne melko korkeat normit, jotka on virallisesti asetettu kelvollisen kvaliteetin minimiksi. VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA182 On ilmeistä, että Timantista ja vastaavaan aikaisuusluokkaan kuuluvista vehnistä Ruotsissa saadaan leivontaominaisuuksiltaan parempaa vehnää kuin meillä. Tämä kysymys ansaitsisi lähempää selvittelyä. Kun kevätvehnän viljely Ruotsissa tapah- tuu huomattavasti etelämmässä kuin meillä, on todennäköistä, että mainittu ero johtuu ratkaisevasti ilmastollisista tekijöistä. Timanttia voidaan kuitenkin kasvu- aikansa pituuden puolesta jakvaliteettituotantoa ajatellen pitää etelä-Suomessa riit- tävän aikaisena lajikkeena. Leikkuupuimurin käyttöön sen suhteellinen myöhäi- syys kuitenkin asettaa tietyt rajoitukset. Sopu-, Tammi-, Hopea- ja Kimmo-vehnistä on rouhe- ja farinografituloksia runsaasti (taul. I—4),1 —4), mutta leivontatuloksia jossain määrin hajanaisesti, eri vuo- silta ja eri paikoista, joten yhtenäistä, kokoavaa taulukkoa ei ole voitu laatia. Otam- me näiden lajikkeitten laatua kuvaamaan otteen VEijOLAn (27) julkaisemista taulu- koista (taul. 1). Mainittu kesä 1939 oh sääsuhteiltaan kevätvehnän kvaliteettikasva- tukseen erittäin suotuisa, joten lajikkeitten laatu esiintyy taulukossa normaalia parempana. Taulukon lukuja käytettäessä on lisäksi muistettava, että lajikkeista on ollut näytteitä tutkittavana eri suuret määrät ja että näytteet ovat koeasemilta. Taulukosta ilmenee mm. jyväin proteiinipitoisuuden poikkeuksellinen suuruus, seurauksena kasvukauden olosuhteista. Huomattava on, että Hopea ja Sopu jää- vät runsaitten tutkimusten mukaan proteiinipitoisuudessa päinvastoin kuin taulukossa Timantista jonkinverran tai selvästi jälkeen (mm. 25). Sopu- ja Hopea-vehnäin jauhon vedensitomiskyky on pienempi kuin Timantin vastaava. Rouheluvut ja valorimetriluvut ovat paremmat kuin Timantin. Kumpi- kin antaa suuremman leivän kuin Timantti. Hopea-vehnän kestävyys, mikä näkyy mm. kesto- ja valorimetriluvuista, on erittäin hyvä. Veijola (25, 27) tutkimustensa perusteella korostaa Hopean arvoa sekotusvehnänä. Sopu ja Hopea ovat leivonta- ominaisuuksiltaan katsottava Timanttia paremmiksi. Aikaisemmassa esityksessään Pesola merkitsi ne kummatkin B -f- vehniksi. Hopea-vehnä voitaisiin sitkoaineensa laadun perusteella ehkä varustaa merkillä A—. Tammi-vehnällä on, useiden tutkimusten mukaan, vielä suurempi proteiini- pitoisuus kuin Timantilla, ja sen rouhe- ja valorimetriluvut ovat suuremmat kuin Timantin. Leivontatulosten puolesta Tammi kuitenkin jäänee Timantin luokkaan (B—). Vei jolAn (24) mukaan Tammen käyttöarvoa vähentää jauhonvärin harmah- tavuus ja jauhatusominaisuuksiin vaikuttava jyvän pehmeys. Kimmo-vehnän laatutuloksia esitetään taulukoissa 1, 3 ja 4. Kimmo-vehnällä on erittäin korkeat rouhe- ja valorimetriluvut, merkkinä jauhon ja siitä valmistetun taikinan erikoisesta kimmoisuudesta ja kestävyydestä. Kimmon proteiinipitoisuus näyttää olevan Timantin korkeata luokkaa. Vedensitomiskyvyssä ei Kimmo kui- tenkaan pääse Timantin tasoille. V:n 1939 sadosta leivottu Kimmo antoi tilavuu- deltaan erinomaisen tuloksen. V:en 1939 mennessä Kimmosta suoritettujen tutki- musten mukaan Veijola (27) mainitsee Kimmon meillä silloin viljellyistä kevät- vehnälajikkeista parhaaksi ja sellaisenaan erittäin arvokkaaksi. Myöhemmiltä vuo- silta Kimmosta on niukanlaisesti tutkimustuloksia. Eräistä Ylistaron koeasemalla kasvaneesta aineistosta suoritetuista tutkimuksista ilmenee, että Kimmon leivon- tatulokset täällä ovat keskimäärin vain Timantin luokkaa (taul. 4). Kimmon var- VEHN ÄN KVALITEETTI JALOSTUKSESTA 183 sin vaatimattomat leivontatulokset Ylistarosta kiinnittävät huomiota erityisesti mm. sen vuoksi, että Kimmoa on nimenomaan laatuvehnänä suositeltu juuri Etelä- Pohjanmaalle, jonka alueen suotuisimmille paikoille sen pitäisi kasvuaikansa puolesta soveltuakin. Kimmo-vehnän asemaa asteikossa A—C täytynee toistaiseksi pitää epävarmana. Mahdollisesti se on luettava, Hopea-vehnän tavoin, luokkaan A—, tai kenties sen olisi tyydyttävä luokkaan B+ . Kimmon jyvän suhteellista pienuutta pitänevät myllymiehet sille epäetuna. Jokioisten uusimmista jalosteista näyttävät Touko ja Kiuru (taulukko 5) olevan leivontaominaisuuksiltaan hiukan ■—- jonkinverran Timanttia paremmat (B tai BJ-). Apu-vehnä sensijaan (taulukko 6) jäänee Timantin luokkaan (B—). Tammiston uudesta Terä-vehnästä (taulukko 5) on toistaiseksi niukanlaisesti tutki- mustuloksia. Näyttää siltä että Terä (B+) olisi leivontaominaisuuksiltaan selvästi Timanttia parempi, mutta ei kuitenkaan Kimmon ja Hopean luokkaa. Edellä esitetystä ilmenee, että kasvinjalostajat ovat varsin huomattavassa määrin onnistuneet yrityksissään parantaa kevätvehnämme leivontakelpoisuutta. Lajikesarja Kimmo, Hopea, Sopu, Tammi, Terä, Touko, Kiuru ja Apu osoittaa nämä saavutukset varsin vakuuttavasti. Samalla ilmenee, että kanadalaisten laatuveh- näin Marquis ja Garnet käyttäminen tässä jalostustyössä on ollut varsin merki- tyksellistä. Edellä on tullut viitatuksi myös mainittujen jalosteitten eräisiin viljelyominai- suuksiin,nimenomaan niiden aikaisuuteen jakorren lujuuteen. Yksityiskohtiin mene- mättä mainittakoon, että nämä jalosteet ovat myös muilta viljelyominaisuuksiltaan, nimenomaan satoisuudeltaan varsin arvokkaat viljeltäviksi niissä osissa maatamme, minne ne on tarkoitettu. Mainittakoon vielä lyhyesti eräitten meillä huomionarvoisten, Timanttia uudem- pien ruotsalaisten kevätvehnälajikkeiden leivontakelpoi- suudesta. Maamme eteläosiin on useina viime vuosina Timantin tilalle tai sen rinnalle melkoisesti levinnyt Svalöfin Timantti II (taulukot 1 ja 5). Timantti H:n jyvässä on hiukan vähemmän proteiinia ja sitkoainetta kuin Timantin jyvässä, mutta sitko- aine on laadultaan parempaa (B+). Jauhonparannusaineitakäytettäessä ero näyt- tää lähes häviävän (vrt. 15). Kärni (Kärn 11, taulukot 5 ja 7)-vehnää pidetään Ruotsissa leivontaominaisuuk- siltaan varsin arvokkaana. Meillä suoritetuissa tutkimuksissa on huomio kiintynyt Kärnin valorimetriluvun suhteelliseen suuruuteen. Leivontakokeen tulokset näyt- tävät viittaavan siihen, että Kärni olisi meillä viljeltynä leivontaominaisuuksiltaan jonkinverran Timanttia parempi, ehkäpä Timantti H:n luokkaa (BJ-). Tässä koh- den on kuitenkin huomattava, että tutkimuksiin käytetty aineisto on saatu kasvin- jalostus- ja koelaitoksilta, suurella huolella ja valppaudella käsitellystä viljely- aineistosta. Käytännön kokemukset näyttävät viittaavan siihen, että Kärnistä yleensä tuskin saadaan käytännön viljelyksiltä leivontaominaisuuksiltaan näin edullista viljaa. On mielenkiintoista tietää, että myös Sveitsissä ovat Kärnin leivontakelpoisuuskokemukset vähemmän edulliset kuin Ruotsista saadut (10). Uusimmasta ruotsalaisesta tulokkaasta, Weibullsholmin Svenno-vehnästä on 184 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA meillä toistaiseksi niukalti kvaliteettiin kohdistuvia tutkimustuloksia (taulukko 7). Ne näyttävät viittaavan siihen, että Svenno on leivontaominaisuuksiltaan vähem- män arvokas kuin Kärni ja Timantti 11, ehkäpä vain Timantin luokkaan (B—) luettava. Kärni-vehnä on Jokioisten useampivuotisissa kokeissa ollut viitisen päivää ja Svenno kolmisen päivää Timanttia myöhäisempi, mikä seikka on niille epäeduksi kvaliteetti viljelyä ajatellen. Kärni on jonkinverran ja Svenno selvästi Timanttia lujakortisempi. Niiden erinomainen satoisuus vaikuttaa, että niitä voidaan suositella maan eteläosiin ilmastollisesti kaikkein suotuisimpiin paikkoihin, missä niiden myö- häisyys ei kovin pahasti vaaranna sadon käyttöarvoa. Syysvehnä Kuten jo edellä mainittiin kohdistettiin kotimaisen jalostustyön alkuvaiheissa, jolloin kvaliteettia ei vielä otettu lukuun, suuri huomio maatiaisvehniin ja niistä otettuihin linjoihin. Niiden talvenkestävyys oli yleensä hyvä tai erinomainen, mutta ne olivat yleensä heikko-olkisia ja ruosteitten arkoja. Tällaisen linjajalostustyön tuloksena laski Tammisto kauppaan mm. Sukkula-vehnänsä (I ja II), jotka aikanaan saavuttivat meillä suhteellisen runsaan levikin. Jokioisista laskettiin kauppaan maatiaisvehnästä polveutuva Pohjola-vehnä, joka oli varsin kelvollinen viljely- ominaisuuksiltaan jakeskimääräisestä ilmeinen plus-poikkeama leivontaominaisuuk- siltaan (vrt. mm. 25). Mutta yleensä runsas maatiaisvehnäaineisto jalostustyön kestäessä heikkouk- siensa vuoksi karsiutui. Oli oikeastaan vain sattuma, että niiden harvain maatiais- linjain joukossa, jotka teoreettisten tai käytännöllisten töiden vuoksi Jokioisten laitoksessa säilytettiin, oli sellainen leivontaominaisuuksiltaan oivallinen linja, jollai- seksi Jo 08409, sittemmin Olympiaksi nimetty (kauppaan 1941) osoittautui. Olym- piasta on runsaasti rouhe- ja farinografituloksia (taul. 8—10), mutta leivontatuloksia niukemmin, eikä niitä helposti voi yhdistää samaan taulukkoon (2-vuotiset tulokset taul. 8). Nämä tutkimukset, runsaan käytännön kokemuksen tukemina näyttävät osoittavan, että Olympia on leivontaominaisuuksiltaan erittäin arvokas. Veijola (27) pitää Olympiaa leivontaominaisuuksiltaan parhaiden kotimaisten kevätvehnäin (siis Kimmon ja Hopean) veroisena. Olympia-vehnälle on tunnusomaista proteiinin runsaus ja sitkoaineen sekä runsaus että hyvä laatu. Verrattuna Varma-vehnään, joka leivontaominaisuuksiltaan lähenee Timanttia, Olympia antaa tuntuvasti suu- remman leivän ja se reagoi verraten herkästi parannusaineille. Pesola (9) on mer- kinnyt Olympian kuuluvaksi ryhmään B+ , mutta mahdollisesti Olympia voi- daan viedä ryhmään A—. Sillä on huomattava sekotusarvo. Olympian kvaliteetti saattaa kuitenkin vaarantua sen kautta, että lajike verraten helposti lakoutuu, jota- paitsi sitä usein viljellään puolikesantomaassa, siis heikohkoissa viljelyolosuhteissa, joissa useimmiten ei saada kvaliteetiltaan parasta mahdollista vehnää. Luonnollisesti on Olympia-vehnää runsaasti käytetty risteytysjalo s- tustyössä, nimenomaan kvaliteettia silmällä pitäen. Samassa tarkoituksessa on risteytjTsiin laajassa mittakaavassa käytetty eräitä amerikkalaisia, »hard red VEHNÄN KVALITEETTI JALOSTUKSESTA 185 winter»-tyyppiin kuuluvia lajikkeita varsinkin Kharkof- ja Turkey-lajikkeita (mo- lemmat alkuaan Venäjältä), samoin Kanred-, Minhardi-, Minturki- ym. vehniä. Osoittautui kuitenkin, että täten saatiin jälkeläispolviin geenejä, jotka eräitä tär- keitä viljelyominaisuuksia, erityisesti ominaissatoisuutta ajatellen, eivät olleet toivottuja. Myös ruotsalaisia (Svalöfin ja Weibullsholmin) jalosteita on suuressa määrin käytetty risteytyksiin. Kuluvan vuosisadan alkupuolella Ruotsin syysvehnänjalostus rakentui suureksi osaksi englantilaiselle squarehead-vehnälle. Tästä saatiin nimen- omaan hyviä ominaissatoisuuden ja korren lujuuden geenejä, mutta talvenkestävyy- dessä jouduttiin tinkimään. Ominaista squarehead-vehnälle oli lisäksi leivonta- ominaisuuksien heikkous; nämä vehnät olivat ja ovat tyypillistä heikkoa (pehmeää) vehnää. Tämä squarehead-vehnän vaikutus tuntui kauan aikaa ruotsalaisessa syys- vehnän)alostustyössä, vehnän laatua huonontaen, ja se tuntuu edelleen (vrt. mm.34). Tämän vuoksi ruotsalaiset jalosteet eivät yleensä ole olleet syysvehnän jalostus- työssä kiitollisia kvaliteettia ajatellen. Mm. Jokioisten Sampo ja Tammiston Panu ovat osoituksia tästä. Kvaliteetti)ulostuksessa käytettiin hyväksi myös eräitä laadultaan ja muuten- kin arvokkaiksi osoittautuneita virolaisia jalosteita. Eräs tällainen saatiin Kehrän kasvin)alostuslaitokselta ja se on sen jälkeen Jokioisissa kulkenut Kehrä- ämisenä. Kehrän ja Varma-vehnän risteytyksestä polveutuu Jokioisten Vakka- vehnä, joka viime vuonna tuli kauppaan (vrt. 11). Taulukoissa B—lo8 —10 esitellään Tammiston vanhan Varma-vehnän (Svea X maa- tiainen. kauppaan 1933) ja Vakka-vehnän laatua koskevia tutkimustuloksia. Varman jyvässä on suhteellisen runsaasti proteiinia, ja jauhon vedensitomiskyky on varsin suuri. Varman sitkoaineen laatu on kuitenkin heikonlainen, varsinkin sen kestävyys on vähäinen. Leivontakokeissa ilmenee, että Varman leipätilavuus on yleensä korkeintaan keskinkertainen. Pesola (9) vei aikanaan Varman ryhmään C+. Ehkäpä voitaisiin Varma, kokonaiskäyttöarvoltaan, lukea ryhmään B—, siis samaan kuin Timantti. Vakka-vehnän jyvissä on jonkinverran vähemmän proteiinia kuin Varman jyvissä. Mutta rouheluku ja valorimetriluku ovat huomattavan korkeat, ilmaisten sitkoaineen hyvän kimmoisuuden jakestävyyden. Jauhon vedensitomiskykyon hiu- kan pienempi kuin Varman, mutta leipätilavuus on selvästi suurempi ja sellaisenaan huomattavan korkea. Tähän astisten tutkimusten mukaan voitaneen Vakka leivonta- kelpoisuudeltaan lukea hyvien kevätvehnien (Terä, Sopu) laatuluokkaan (B-f-). Vakan erikoinen aikaisuus ja lujakortisuus ovat omiaan varmistamaan sen arvoa kvali- teettivehnänä, mutta Vakan ilmeinen idältymisherkkyys saattaa sen vaarantaa. Ruotsalaisista syysvehnä)alosteista ovat tähän mennessä ainoastaan Jarl ja Virtus (molemmat Weibullsholmista) osoittautuneet viljelyominaisuuksiltaan, nimenomaan talvenkestävyydeltään meillä huomionarvoisiksi. Suoritetut kvali- teettitutkimukset (29) ovat osoittaneet ne leivontaominaisuuksiltaan heikoiksi (C-resp. C). Niitä on meillä jonkinverran viljelty ja viljellään keksiteollisuuden tar- peeksi. Ruotsin syysvehnä)ulosteiden joukossa on kuitenkin kvaliteetiltaan parem- piakin (32, 33). 186 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA Kotimaisessa syysvehnän kvaliteetti]alostuksessa voitaneen Olympia- ja Vakka- vehnäin aikaansaamista pitää merkittävänä edistysaskeleena. Sikäli kuin on tun- nettua ei pohjois- ja keski-Euroopassa viljeltyjen syysvehnälajikkeitten joukossa ole tähän mennessä ollut leivontaominaisuuksiltaan Olympiaa voittanutta lajiketta. Jauhatus-[myllytys-)ominaisuudet Kiinnitettäköön vielä huomiota myös vehnäin jauhatus-(myllytys-)ominaisuuk- siin (kirjallisuudesta ks. esim. 18). Pohjoismaissa on S. O. Berg (1) ensimmäisenä kytkenyt jauhatusominaisuudetsystemaattisesti jalostustyöhönpäF.Fajersson (2) on jatkanut tätä työtä. Berg on luonut käsitteen »örighet» (»rakeisuus»), ja hän mää- rittelee rakeisen jauhon seuraavasti: rakeisella jauholla tarkoitetaan sellaista, joka on helposti »valuvaa», ja on vailla taipumusta kokkaremuodostukseen. Rakeinen jauho tuntuu sormissa »hiekkamaiselta» vastakohtana »siteille» jauhoille. Berg on tullut siihen tulokseen, että tämä ominaisuus johtuu osaksi myös perinnöllisistä tekijöistä ja kuuluu siten läheisesti kasvinjalostajan työ- ja harrastuspiiriin. Bergin luoma, Ruotsissa runsaasti viljelty Eroica (I ja II) vehnä antaa jauhettaessarakeista jauhoa. Yleisen tavan mukaan sanotaan vehniä, jotka jauhettaessa antavat pää- asiallisesti rakeista jauhoa, koviksi ja niitä vehniä, jotka jauhettaessa antavat pää- asiallisesti »sileätä» jauhoa, pehmeiksi. Ensinmainituille on jyväin runsas lasimai- suus ominaista. Mylly teknillisesti ovat edelliset jälkimmäisiä arvokkaammat. Tietääksemme ei meillä ole jalostustyön yhteydessä tai muuten suoritettu tutkimuksia tämän kysymyksen alalta. Jokioisissa on kuitenkin jo usean vuoden aikana koejauhatuksen aikana pidetty näitä asioita silmällä ja tehty niistä muistiin- panoja. Samoin on menetelty myös Valtion teknillisessä tutkimuslaitoksessa. Vehnälajikkeista, joita myllyt ovat saaneet riittävän suurina ja yhtenäisinä erinä, on myllyille tietenkin kertynyt runsaasti näitä seikkoja koskevia käytännön koke- muksia. Meillä on Pulkki (14) tutkimuksillaan selvitellyt vehnän erilaisen hienou- den tai karkeuden merkitystä vehnän leivontaominaisuuksiin sekä (17) jauhon ja ilman suhteellisen kosteuden merkitystä jauhatusprosessiin. Sikäli kuin tähän mennessä tiedetään voidaan meillä nykyisin viljeltyjen tär- keimpien vehnälajikkeitten jauhatusominaisuuksista sanoa seuraavaa: Kevätvehnät ovat tietyin vivahduksin kaikki kovia vehniä, lukuunotta- matta Tammi-vehnää, joka on melko tyypillistä pehmeätä vehnää. 1 Vanha Timantti on erityisen luonteenomaista kovaa vehnää, mikä osaltaan varmaan on vaikuttanut sen saamaan suosioon. Syysvehnästä on Varma tyypillistä kovaa vehnää, mikä seikka on tehnyt sen myllyteollisuudessa suosituksi. Vakka näyttää tässä suhteessa suuresti muistut- tavan Varmaa, toista vanhemmaislajikettansa. Olympia on kai luettava puolikoviin vehniin. Luonteenomaisia pehmeitä vehniä ovat vanhat kotimaiset jalosteet kuten Sampo ja Panu, kuten ilmeisesti myös uusi tulokas Okey, samoinkuin edellä mainitut Jarl- ja Virtus-vehnät. 1 Terä kuulunee myös tähän ryhmään. VEHNÄN KVALITEETTI JALOSTUKSESTA 187 Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan mainita seuraavaa: Syysvehnästä on maassamme käytettävissä, kotimaisen kasvinjalostus- työn tuloksena, lajikkeita (Varma, Olympia, Vakka), jotka leivontaominaisuuksil- taan (Olympia, Vakka) ja jauhatusominaisuuksiltaan (Varma, Vakka) täyttävät var- sin tai erittäin korkeat vaatimukset. Syysvehnän aikainen tuleentuminen on omiaan varmistamaan sadon laadun hyvyyden, lakoutuneisuus ja loppukesän sateisuus saat- taa sitä vaarantaa. Varmalla ja Olympialla on tiettyjä viljelybiologisia heikkouksia, jotka rajoittavat niiden viljelyä; Vakkaan kiinnitetään toiveita. Syysvehnän jalos- tustyössä vaativat vehnän jauhatusominaisuudetosakseen ilmeisesti entistä suurem- paa huomiota. Kevätvehnästä on käytettävissä olevalla lajikevalikoimalla sen laatu- taso pidettävissä tyydyttävällä korkeudella. Kotimaisessa jalostustvössä on varsin edullisesti onnistuttu yhdistämään sovelias aikaisuus ja hyvät leivontaominaisuudet (B tai lähes A luokka). Ruotsalaisilla jalosteilla on, niiden monien edullisten viljely- ominaisuuksien ohessa suhteellinen myöhäisyys haittana, nimenomaan kvaliteetti- tuotantoa ajatellen. Kevätvehnän viljelyssä meillä on kiinnitettävä erityistä huo- miota lajikkeitten aikaisuuteen, ja kullekin viljelyalueelle on koetettava saada ai- kaisuuden puolesta soveliaat lajikkeet. Vehnän lajiketilanne on meillä nykyisin sellainen, että sääsuhteiltaan normaa- lisina ja normaalista edullisempina kesinä voimme itse tuottaa laadultaan tyydyttä- vän vehnäviljan. Sääsuhteiltaan epäedulliset kesät (koleus, sateisuus, hallaisuus ym.) vaikuttavat erityisesti kevätvehnän kvaliteettiin. Tästä syystä ja syysvehnän suh- teellisen runsaan satoisuuden vuoksi olisi erityisesti syysvehnän viljelyä lisättävä. Vehnälajikkeittemme suhteellisen korkea kvaliteettitaso on tärkeätä ottaa huomioon pyrittäessä vehnäntuotannossa omavaraisuutta kohti ja järjestettäessä vehnäviljan tuontia ulkomailta. Vehnän hyvällä kvaliteetilla on huomattava kan- santaloudellinen merkitys. 188 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA Taulukot. The tables. Taulukko 1. Eräiden kevätvehnälajikkeiden leivontakelpoisuus v. 1939 Valtion teknillisessä tutkimus- laitoksessa (lyhennettynä V.t.t.) suoritettujen määritysten mukaan. Table 1. Baking quality of some varieties of spring wheat in 1939, according to determinations carried out at the State Technical Research Institute (abbr. T.R.1.). Leivonta I Leivonta II lis., 0 ilman lisäaineita 0.003 % KBr O, so ° \o ° Baking I, without add. Baking 11, with fl 'S J= ° .■§' substances 0.003 % KBr O, !gj S 'S ' • -tt V- tu -tl ~ r«~_ tr 3 «j tl £ 2 ä 2 te | S g > £ * I g % >• 1 o p £ K*2 Q 12 äl § IOh S H 3 Timantti [Diamond), Svalöf 11 80.715.6 36 57.963.2 168 141 539 7.3 607 7.2 Timantti II (Diam. II), » 7 82.215.3 51 72.061.4 165 137 640 7.1 716 6.9 Sopu, Jokioinen 8 80.0 15,8 68 69.962.5 166 141 605 6.6 C9B 6.3 Hopea, Jokioinen 5 82.016.6 113 79.462.5 165 140 627 6.3 719 6.5 Tammi, Tammisto 7 80.016.8 60 67.158.7 162 135 550 6.1 628 6.3 Kimmo, Tammisto 5 82.915.8 127 90.057.3 161 135 697 5.8 829 6.2 Taulukko 2. Sopu- ja Hopea-kevätvehnäin valorimetriluvut ja vedensitomiskyky (%) (6 v.). Table 2. Valormeter figures and capacity of binding water (%) for the spring wheat varieties Sopu and Hopea at Jokioinen (6 years). T Lajik f 1937 1938 1940 1942 1 1947 1952 Keskim - T ariety A ver. Valorimetriluvut Valorimeterfig. Timantti (Diam.) 51 59 62 52 57 47 54.7 Sopu 56 59 61 57 58 52 57.2 Hopea 58 63 63 60 63 52 59 8 Vedensitomiskyky Capacity of bind. wat. Timantti (Diam.) 59.1 63.8 57.2 65.4 62.4 62.8 61.8 Sopu 57.3 62.4 58.9 64 5 62.7 62.5 61.4 Hopea 56.1 60.4 59.7 63.5 61.7 61.7 60.5 1 Veijola (29 VEHNÄN KVALITEETTI]ALOSTUKSEST A 189 Taulukko 3. Eräiden kevät- ja syysvehnälajikkeiden kestoluvut keskim. vv. 1946—1952 (7 v.) Maatalous- koelaitoksen kasvinjalostusosastolla Jokioisissa suoritettujen määritysten mukaan. Table 3. Average oTeslzahU (Pelshenke) figures for some varieties of spring and winter wheat in 1946—1952 (7 years) according to determinations carried out at the Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen. Lajike Kesto-1. Pelsh.l. Variety Pelshenke fig. Kevätvehnä Spring wheat Timantti (Diam.) Sval. 37 Sopu, Jok. 56 Hopea, Jok. 83 Tammi, Tamm. 49 Kimmo, Tamm. 65 Kiuru, Jok. 54 Touko, Jok. 43 Apu, Jok. (45) (3 v. 1950—1952) Syysvehnä Winter wheat Varma, Tamm. 37 Olympia, Jok. 65 Vakka, Jok. 61 Virtus, Weib. 41 Taulukko 4. Tammi- jaKimmo-kevätvehnäin leivontakelpoisuus verrattuna Timantti-vehnään (V.t.t.). Tabel 4. Baking quality of the spring wheat varieties Tammi and Kimmo as compared with Diamond wheat [T.R.I.). . Leipätulos ° t - xj“' Bread -S 3 :5? -5 a 'S 3 Leivontal Leivonta IIcj , z ojo s di s . -Sf 3 Baking I Baking II tuo'” >C' j- e Lajike 3 ä -g ’B 60 .H ttO •• CIS • "C O • «s» _ OO •-* rv S r-> ’««* C V•s b s ij; g| (2 > >.02 >: o s S c? 2 m 0-1 �? £ Hq iS o 5 £ I > pNg “ > £ e s V. 1947—4 S ja 1962 13 v.). Timantti [Diam.) 79.6 14.2 40 50 67.0 143 435 7.5 505 7.8 Tammi 78.9 14.8 57 38 61.1 141 410 6.8 495 6.5 V. 1947, 1950, 1952 (3 v.) Timantti [Diam.) 78.4 14.3 38 56 66.6 142 480 7.3 566 7.8 Kimmo 80.7 14.5 106 86 61.4 141 493 7.0 533 6.8 190 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA Taulukko 5. Timantti-, Timantti 11-, Kärni-, Touko-, Kiuru- ja Terä-kevätvehnäin leivontakelpoisuus vv. 1947—1952 (V.t.t.). Table 5. Baking quality of the spring wheat varieties Diamond, Diamond 11, Kärn 11, Touko, Kiuru, and Terä in 1947—1952 {T.R.I.). . o vo Leipätulos . £ 3 a k ■? Bread • • fH O - 3 £ * | & -a §§ > jg is a S Ä S « >« H at e IS *2 K Timantti {Diam.) 81,3 14.3 43 3.14 55 66,4 142 477 7.8 499 7.5 Timantti II {Diam. II) 81.413.8 51 3.32 57 65.4 141 503 7.7 536 8.1 Kami {Käyn II), Weib. 81.913.3 65 3.16 66 61.1 138 492 5.8 539 6.6 Touko 81.213.9 51 3.24 58 65.1 141 494 7.2 556 7.3 Kiuru 81.713.6 75 3.75 61 66.4 144 489 7.2 526 7.7 Terä 1 , Tamm. 80.513.8 100 3.18 61 65.7 143 488 7.8 548 7.3 Timantti {Diam.), vastaava 80.814.5 45 2.74 58 65.4 143 472 7.8 499 7.9 1 Tamm. 1947, Tikk. 1948, Tamm. 1950, Jok. 1950. Tamm. 1952, Jok. 1952 (6 tutk.) muut: Tikk. 1947, Jok. 1948, Jok. 1949, Jok. 1950, Tikk. 1951, Jok. 1952 (6 tutk.). Taulukko 6. Apu-kevätvehnän leivontakelpoisuus verrattuna Timantti-vehnään Veijolaa (1950) mukaan v. 1945—47. Table 6. Baking quality of the spring wheat Apu as compared to Diamond according to Veijola {1950) in 1947—1952. Raaka- Veden- Leipätulos prot. Kesto-1. Valori- sitomis- Bread T ... , J3 ' kuiva- Pelsh. metriluku kyky % ' al l ke c 8 ain °/„ luku Valori- Water Paino T ilav. Variety Hectolitre /o aer ,■ , Raw prot. Pelshenke meter binding S ml lV - 1,1 S- (fa fay jig jig capacity Weight Vol. matter % % S- ml. Timantti {Diam.) 80.8 13.9 44 53 65.6 144 494 Apu 77.5 13.5 50 54 62.9 143 496 VEHNÄN KVALITEETTI]ALOSTUKSEST A 191 Taulukko 7. Svenno-, Kami- ja Timantti 11-kevätvehnäin leivontakelpoisuus verrattuna Timantti- vehnään vv. 1950 ja 1952 (V. 1950 Tikkurilan ja Tammiston sadosta, v. 1952 Jokioisten ja Tammiston sadosta, siis 4 tutk.). V.t.t. Table 7. Baking quality of the spring wheat varieties Svenno, Kärn 11, and Diamond II as compared to Diamond in 1950 and in 1952. (In 1950 from the yields of Tikkurila and Tammisto, in 1952 from the yields of Jokioinen and Tammisto, total 4 investigations). T.R.I. Leipätulos °dl I II Bread '3 S '7' . 3 I 3 .bi) b S Leivonta I Leivonta II tc-S rt* .2 £•§. Baking I Baking II Lajike g ’S || 11 Variety S 12 § S o S o „�rH-'S+es,?’« rt .. -g S +2 "« -S . *© 2St-a o° a.« -g -5 fc s * § S-s 38tt CL •*■* ' TS « C-O CL C? . s o £ S rt g £ S’“ >£ L £*. 2 o >• sn° Ü ■*£. » §§ > .-3° XL *o XL S « > H hPh 8 <2 »2 & 2* Timantti (Diam.) 79.715.2 46 2.86 61 65.3 141 476 7.8 513 7.9 Svenno, Weib. 79.513.7 85 3.17 72 61.2 140 447 6.9 504 7.1 Kärni (Käyn II) 78.913.3 67 3.01 69 59.6 138 472 6.6 508 6.9 Timantti II 1 79.214.9 56 2.73 65 64.4 142 494 7.5 535 7.5 Timantti (vastaava) 79.215.7 47 2.76 64 65.4 141 485 7.7 525 7.7 1 Tikk. 1950, Tamm. 1950, Jok, 1952 (3 tutk.). Taulukko 8. Olympia- ja Virtus-syysvehnäin leivontakelpoisuus verrattuna Varma-vehnään. (V.t.t.). Table 8. Baking quality of the winter wheat varieties Olympia and Virius as compared to Varma (T.R.1.). Leipätulos “T t j< Bread da .2 "S -2 _ . . 2 "S '>l~' Vol. Boros. Vol. Boros. rt g $ >Ke ml. ml. Pi « s tej ~ _ V. 1950 ja 1952 (2 v.) Varma 80.8 11.6 38 44 60.1 143 432 7.3 502 7.0 Olympia 81.8 12.4 74 52 58.5 138 465 7.3 558 8.0 V. 1947—50 (4 v.) Varma 80.1 13.0 41 53 68.3 145 510 6.4 538 6.4 Virtus 80.8 12.0 43 47 55.2 136 405 7.1 427 7.6 Taulukko 9. Varma- ja Olympia- (1936—40, 1945—47, 1949—50) (11 v.) sekä Vakka- ja Virtus- (1947- 1949—50) (3 v.) syysvehnäin valorimetriluvut sekä vedensitomiskyky Maatalouskoelaitoksen kasvin, jalostusosastolla suoritettujen määritysten mukaan. Table 9. Valorimeter figures and waterbinding capacity of the winter wheat varieties Varma and Olympia {1936—40, 1945—47, 1949—50, 11 years ) and of Vakka and Virtus (1947, 1949—50, 3 years) according to determinations carried out at the Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding. Vedensitomis- Lajike Yalorimetriluku kyky % Variety Valorimeter fig. Water binding capacity ",, Varma 48 62.6 Olympia 62 56.7 Vakka 54 58.7 Virtus 46 52.0 Taulukko 10. Vakka-syysvehnän leivontakelpoisuus verrattuna Varma-vehnään vv. 1948—52 (5 v.) V.t.t. Tab le 11. Baking quality of the winter wheat variety Vakka as compared to Varma in 1949—1952 (5 years) T.R.I. Leipätulos °_ t Se Bread —I "*-* 3 ® ‘•"Ntoe C 3 g 'T'ai j* Sf j-T § Leivonta I Leivonta II bc-5 Baking I Baking II , ... " ---3 C H -IS [/) uLajike Jjj « g-g t) S g*o Paino Variety ~ « 6-2 o .§ „ ffi s 0-5 P 3 c 'S T„ 55 ~ Tilav. Tilav. ■§ a.~ SIS nf ml Huok. ml Huok. J ° ’S ® - Vol. Poros. Vol. Poros. rt S Ä > « ml - ml- £ a * ~ Varma 79,2 13.0 41 53 67.9 144 466 7.1 505 6.8 Vakka 80.4 12.4 115 61 63.9 141 500 7.5 561 7.9 192 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA VEHNÄN KVALITEETTI]ALOSTUKSEST A 193 KIRJALLISUUSLUETTELO (1) Berg, S. O. 1946. Är vetemjölets örighetsgrad huvudsakligen en sortegenskap?. Agri Hortique Genetica, IV, p. I—4l. (2) Fajersson, Fajer. 1953. Örigheten som växtodlingsproblem. Ibid. XI, p. 149—207. (3) Kosmin, Natalie P. 1939. Das Problem der Backfähigkeit, p. I —l9l. (4) Miranda, H. De en Broekhuizen, 1953. Flet probleem ven de bakkwaliteit van inlandse tarwe. Summary; The problem ofbaking quality in home grown wheat. Stichting voor coördinatie van cultuuren onderzoek van broodgraan, N;o 6, p. I—l 9. (5) Nuorteva, Pekka, 1953. Die Bedeutung mechanischerSchädigung des Weizenkorns durchWanzen für das Korn und für die Backfähigkeit des Mehles. Suomen Hyönteistieteellinen Aikakaus- kirja Annales Entomologici Fennici, 19, N:o 1, p. 29—33. (6) Pelshenke, P. 1932. Beiträge zur Qualitätszüchtung des Weizens. Zeitschrift für Züchtung, Reihe A Pflanzenzüchtung, 18, Hefte 1, p. I—lB. (7) —»— 1938. About the world’s wheat varieties. Institute of Baking at the Experimental Station for Grain Products, p. I—B. (8) Pesola, Vilho A. 1937. Jokioisten kevätvehnäjalosteet. Valtion maatalouskoet. tiedonant. 129, p. I—2o. (9) —»— 1938. Vehnä ja vehnäleipä muissa maissa ja Suomessa. Referat: Weizen und Weizenbrot innerhalb und ausserhalb Finnlands. Maataloustiet. aikakausk., 10, p. 165—187. (10) —»— 1953. Länsi-Saksan, Sveitsin ja Italian kasvinjalostuslaitoksiin tutustumassa. Maatalous, 46, p. 279—282. (11) — l> 1954. Syysvehnä leipäviljantuotantomme varmistajana. Summary: Winter wheat as a security factor in the production of bread corn in Finland. Maatalous ja Koetoiminta, 8, p. 107—123. (12) Pesola, Vilho A. och Otterström, Bengt. 1935. Bidrag till kännedom om vetets bakningsförmåga i Finland. Beretning fra N.J.F:s Kongres i Köbenhavn, Juli 1935, Sektion 111, N:o 4, p. I—l4. (13) Pulkki, L. H. 1937. Eräiden Suomessa viljeltyjen vehnälaatujen myllytysarvosta. Maatalous, 30, p. 6—ll. (14) —»—■ 1938. Particle size in relation to flour characteristics and starch cells of wheat. Cereal Chemistry, Vol. XV, N;o 6, November, p. 749—765. (15) — o— 1939. Kevätvehnälaatujen Timantti ja Timantti II myllytysarvojen vertailua. Maatalous, 32, p. 68—72. (16) —»— 1944. Viljan leivontakelpoisuudesta. Ylipainos, Kotitalouslehti, N:o 1, 1944, p. I—B.1 —8. (17) —i)— 1950. Notes on the role of electrification in sifting. Nordisk Cerealkjemikerforenings kon- gress i Bergen 1950, p. 27—35. (18) Seeborg, E. F. 1953. Evaluation of wheat milling characteristics by laboratory methods. Trans- actions, American Association of Cereal Chemists, Vol. XI, N:o 1, p. I—s. (19) Thogersen, Ole. 1954. Hvedesorternes bageevne. Ugeskrift for Landmaend, 99, p. 110—111. (20) Tomula, E. S. 1928. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia 11. Referat: Untersuchungen über die Beschaffenheit des einheimischen Getreides. Valtion maatalouskoetoiminnan julk., 20, p. 1 105. (21) —»— 1932. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia V. Referat; Über die Verbesserung der Backfähigkeit des einheimischen Weizens durch einige Chemikalien. Ibid., 47, p. 1—44. (22) —» — 1933. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia VI. Über die Backfähigkeit einiger in Finnland angebauten Winter- und Sommerweizensorten. Ibid., 52, p. 1—145. (23) Tomula, E. S. ym. 1927. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia I. Maatalousministeriön tiedonant., 8, p. 1—95. (24) Veijola, Teemu. 1938 a. Eräiden uusien vehnäjulosteiden tutkimustuloksia. Maatalous, 31, p. 303 306. 194 VILHO A. PESOLA JA TEEMU VEIJOLA (25) Veijola, Teemu. 1938 b. Selostus vuoden 1936 vehnäsatoa koskevista tutkimuksista. Referat: Bericht über die Untersuchungen bezüglich der Weizenernte 1936. Viljantutkimuslait. julk., 1, p. 1—129. (26) —»— 1941 a. Kotimaisen vehnän leivontakelpoisuudesta. Viljantutkimuslaitoksen suorittamien tutkimusten tuloksia. Viljantutkimuslait. Tiedonant., 5; ylipainos Maa-lehti, n:o I—-2 1941, p. I—7. (27) ■—» — 1941 b. Selostus vuoden 1939 vehnäsatoa koskevista tutkimuksista. Referat: Bericht über die Untersuchungen bezüglich der Weizenernte 1939. Viljantutkimuslait. julk. ,4, p. I—7o. (28) —»— 1948. Vehnän valkuaispitoisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Valtion teknillinen tutkimuslaitos, tiedoitus 63, p. I—lB. (29) —»— 1950. Eräistä uusista vehnäjalosteista ja niiden leivontakelpoisuudesta. Ibid., tiedoitus 86, p. I—lB. (30) —»—- 1954 a. Kauppaviljan laatututkimuksia suoritettu 10 vuotta. Maatalous, 47, p. 97—100. (31) —»— 1954b. Eräistä leivontatulokseen vaikuttavista tekijöistä. Leipuri, N:o 5 1954,p. 112—114. (32) Åkerman, A. 1935. Kvalitetsfrågan vid förädlingen av våra stråsädesslag. Beretning om Nordisk Jordbruksforskeres kongres i Köbenhavn 1935. Nordisk Jordbrugsforskning, Hefte, 4—7, p. 554—571. (33) —i)— 1936. Die Verbesserung der Backfähigkeit des schwedischen Weizens durch Züchtung. Der Züchter, Heft 7—B, p. 174—179. (34) •—» —■ 1951. Vete. Allmän översikt. Svensk växtförädling, del I, p. 85—138. (35) Åkerman, Å., Lindberg, J. E. och Augustin, S. 1953. Undersökningar av kvaliteten hos 1952 års brödsädesskörd. Sveriges Utsädesförenings tidskrift. Häfte 5 1953, p. 475—510. SUMMARY: ON BREEDING FOR QUALITY OF WHEAT IN FINLAND Vilho A. Pesola and Teemu Veijola Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen and the State Institute of Technical Research, Helsinki, respectively. Winter wheat. As a result of Finnish plant breeding work we have produced varieties which, with regard to their baking qualities (Olympia, Vakka) and milling qualities (Varma, Vakka) reach a fairly high or very high standard. The early ripening of winter wheat is likely to ensure good quality of the yield, whilst lodging and high rainfall in late summer may endanger it. Varma and Olym- pia have 'certain agrobiological weaknesses which limit their cultivation; Vakka promises well. In future breeding work, more attention should be paid to the milling qualities of the wheat. Spring wheat. The available varieties ensure a satisfactory standard of the quality of spring wheat. Plant breeding work in Finland has succeeded in combining suitable early ripening and good baking qualities (class Bor nearly A). In addition to their many favourable growing properties the Swedish varieties have the disadvantage ofrelatively late ripening, especially with regard to the product- ion of quality wheat. With spring wheat special attention must be paid to early ripening of the varieties, and suitable varieties must be found for each growing region. At present the situation is such that in summers with normal or favourable weather conditions Finland is able to produce wheat of satisfactory quality. Summers with unfavourable weather conditions (chill, high rainfall, frost, etc.) especially affect the quality of spring wheat. For this reason, and also because of the relatively high yielding capacity of winter wheat, its cultivation should be extended. The relatively high standard of quality of Finnish wheat varieties should be born in mind when we aim at self-sufficiency in wheat production and plan the importation of wheat from abroad.