KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA Mikko Varo Maatalouskoelaitoksen kotieläin]alostusosasto, Tikkurila. Saapunut 20.11. 1953 Vastauksen löytäminen kysymykseen, missä määrin karjojen keskituotokset pystyvät osoittamaan niiden välisiä laadullisia eroja tai kuinka ratkaisevasti ympä- ristötekijät määräävät karjojen tuotostason, on käytännöllisen jalostustoiminnan kannalta mitä tärkeintä. Paitsi, että siten saadaan selvyyttä siitoseläinten arvos- telun menettelytapoihin, ennen muuta siihen, tuleeko valinnan perustua suhteelli- seen vai absoluuttiseen arvosteluun, on myös mahdollista saada ohjeeksi keskiarvo- lukuja, jotka selvittävät, kuinka suuressa määrässä karjojen väliset keskituotos- erot voidaan ottaa huomioon siitoseläinten laatua arvioitaessa. Tekijän aikaisem- mat tutkimukset (16) näyttivät viittaavan siihen, että sonnien valinnassa on absoluuttista arvostelutapaa käytettäessä onnistuttu maidontuotantoon nähden yleensä sitä huonommin, mitä suurituotoksisemmista karjoista valinta on tapah- tunut. Selitys on ilmeisesti siinä, että karjojen väliset laadulliset erot eivät ole läheskään niin suuret kuin keskituotokset näyttävät osoittavan, joten vain abso- luuttilukuihin nojautuvassa valinnassa siitoseläimiksi valitaan ensisijassa edul- lisissa tuotanto-olosuhteissa olleita eläimiä riippumatta siitä, ovatko ne olleet hyviä vai huonoja saman karjan muihin eläimiin verrattuna. Tuotosten suuruus on kuitenkin yksilön tuottamiskyvyn ohella erittäin suuressa määrässä riippuvainen ruokinnasta ja hoidosta. Niinpä eräissä tanskalaisissa kokeissa (4) voitiin samojen yksilöiden tuotoksia ruokintatapaa muuttamalla nostaa edellisen vuoden tasoon verrattuna jopa yli kaksinkertaisiksi. Myös käytännöstä voidaan löytää esi- merkkejä siitä, kuinka karjan tuotostaso lyhyessä ajassa voidaan meidänkin olois- samme nostaa varsin paljon aikaisemmasta tasosta ilmeisesti vain ruokintaa kehit- tämällä (17). Tällaiset kokemukset osoittavat, että keskimääräisissä tuotanto- olosuhteissa ei ruokinta ole niin järjestetty, että eläinten koko tuotantokyky tulisi täydellä teholla hyväksi käytetyksi. Eläinten laatuerojen täytyy sen vuoksi suureksi osaksi perustua muihin syihin kuin niiden maksimaaliseen tuotantokykyyn. Näyt- tää välttämättömältä, että karjoissa havaittavien yksilöllisten laatuerojen tärkeim- mät perusteet on löydettävissä eläinten erilaisesta rehujen hyväksikäytöstä, syönti- kyvystä, ruokahalusta tai muista samantapaisesti vaikuttavista syistä. Poijärvi (10) on maininnut, että lehmäyksilön erilainen sulatuskyky voi aiheuttaa 6 (Kell- https://www.c-info.fi/en/info/?token=jFMOYwwSH6Z4S0YK.rjYx1HpmZRrkgzLHW7VPCA.sO3Ry7rYt_Xd5UUr3QRiaw-7wr3JLMXY4p7t0WOXf8iqSWd9zo_T-dAqoaZTo1kZN9v3OJ9Zj3wYoA5GnaDyKBIEwuFYcAWbRpko6Fx49p2wieo7an5bG-HGH2csbn9GKXG-78CtyKAG9mj248VEZkWsT-msrSU_ KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 11 NERin mukaan 9) prosentin poikkeaman keskimääräisestä tuotantokyvystä ja sula- neen ravinnon hyväksikäyttökyky 10 prosentin poikkeaman. Nämä seikat yhdessä saattaisivat vaikuttaa siis jopa 16—19 % poikkeaman keskimääräisestä tuotanto- kyvystä. Omien laskelmieni mukaan Suomen Ayshireyhdistyksen 50-tonnin leh- mien luettelossa olevien eläinten 10 ensimmäisen tuotantovuoden keskimääräiset suhteelliset arvot saattavat hajonnan perusteella laskien poiketa keskitasosta enin- tään n. 30—35 %. Tästä muuntelusta ilmeisesti sangen huomattava osa, ehkä siis puolet, voi perustua yksilöiden erilaiseen rehun sulatuskykyyn tai sulaneen ravin- non hyväksikäyttökykyyn. Koska nämä tekijät vaikuttavat siten, että yksilöt rehun energiayksikköä kohti tuottavat erilaisia maitomääriä, eivät tietyt rehun mää- rien tai laadun muutokset aiheuta eri yksilöillä kilomääräisesti vaan prosenttisesti samanlaisia tuotannonmuutoksia. Tämän perusteella voidaan prosenttisesti lasket- tuja suhteellisia arvoja pitää tarkoituksenmukaisimpina. Kun muidenkin yksilön laatuun vaikuttavien biologisten tekijöiden joukossa on epäilemättä samalla tavoin vaikuttavia, täytynee prosenttista arvostelua yleensäkin pitää sopivimpana. Seu- raavassa tutkimuksessa on laskut kuitenkin suoritettu kilomääräisistä suhteelli- sista arvoista, koska niiden saanti nykyisestä tarkkailukirjanpidosta on ollut, päin- vastoin kuin prosenttisten arvojen, ilman suuria laskutöitä mahdollista. Loppu- tuloksista on kuitenkin, silloin kun se on ollut mahdollista, laskettu myös prosentti- sia arvoja likimain vastaavat tulokset. On kuitenkin ilmeistä, että karjojen laadullisten erojen osuus keskituotosten kokonaiseroista on suuressa määrin olosuhteista riippuva. Johansson (5) on mai- ninnut karjojen laadullisen muuntelun osuuden kokonaismuuntelusta, niiden heritabiliteetin, olevan noin 0.1 eli 10 %, mutta arvelee erojen suurissa kar- joissa olevan hyvin pieniä. Bonnier (1) on päätynyt tulokseen 0.08, mutta arvelee sen voivan olla suurempikin, enintään kuitenkin 0.16. Robertson ja Asker (11) ovat saaneet laadullisen muuntelun osuudeksi 0.07. Skjerwold (12) mainitsee vastaavaksi arvoksi 0.15. Korkman (7) on päätynyt melkoisesti suurempiin lukui- hin. Ruotsalaisille SRB- ja SLB-roduille hän sai maidontuotannossa arvot 0.20 ja 0.27 ja maidon rasvapitoisuudessa 0.15 ja 0.27. Edellä mainituissa tutkimuksissani olen arvioinut karjojen laadullisen muuntelun olevan meillä karjojen suuruudesta riippuen 14—20 % keskituotosten kokonaismuuntelusta. Koska arvio kuitenkin perustui käsitykseen, että karjojen väliset laatuerot johtuvat eri arvoisten eläinten sattumavaraisesta jakaantumisesta niihin, on seuraavassa pyritty toisin, käytännöl- lisemmin keinoin saamaan selvyyttä asiaan. Pääasiassa on tutkimuksessa pyritty selvittämään karjojen laatuerojen suuruutta maidontuotantotaipumuksen osalta, joskin lyhyesti on tarkasteltu myös havaittuja eroja maidon rasvapitoisuuksissa. Aineisto ja tutkimusmenetelmä Toistaiseksi ei liene muuta keinoa karjojen laadullisten erojen tutkimiseksi kuin tarkastella, millä tavoin samat yksilöt suhtautuvat eri karjojen muihin yksilöihin. Jos sama yksilö saa eri karjoissa erilaisen suhteellisen arvon täytyy eron johtua kar- jojen erilaisesta laadullisesta tasosta. Vertaamalla näin todettuja eroja keskituotos- 12 MIKKO VARO ten kokonaiseroihin, voidaan tehdä päätelmiä karjan laadullisten erojen osuudesta keskituotoseroihin. Parhaiten tällaiset vertailut voitaisiin suorittaa identtisillä kaksosilla. Siihen ei meillä kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole riittävää aineistoa. Samojen lehmien eri karjoissa antamat tuotokset olisivat niin ikään käyttökelpoisia, mutta koska tulokset eri karjoissa olisi saatu eri-ikäisinä, eivät ne ilman muuta olisi vertailukelpoisia. Lisäksi tällaisten yksilöiden löytäminen on käytettävissä olevasta tilastoaineistosta sangen vaikeaa, joten tutkimuksessa on turvauduttu saman sonnin samanikäisten jälkeläisten vertailuun eritasoisissa karjoissa. Tutkittaviksi on valittu eri ayrshirekarjoista tarkkailuvuonna 1949—50 olleet ja v. 1945 syntyneet, eli keski- määrin n. 5-vuotiaat samojen sonnien jälkeläiset. Tämänikäisten yksilöiden valin- taan on vaikuttanut, että niitä on muunikäisiin verrattuna ollut suhteellisen run- saasti ja mahdolliset tuotoserot, jotka johtuvat eri-ikäisenä tapahtuneesta ensi- poikimisesta, ovat tähän mennessä jo menettäneet huomattavan osan merkityk- sestään. Niinikään ovat näin nuoret yksilöt vielä huomattavan säännöllisiä. Näin valittuja lehmiä on löydetty kaikkiaan 6342, joista vertailuun saatiin kuitenkin vain 5084. Saman sonnin jälkeläisiä on verrattu keskituotoksiltaan eritasoisissa karjoissa. Myös on verrattu tuloksia erikseen alle 10, 10—19 ja vähintään 20 leh- män karjoissa. Karjojen keskimääräinen laadullinen ero on laskettu siten, että jälke- läisten eri karjoissa saamien suhteellisten arvojen erotus on kerrottu kahdella. Näin on menetelty, koska jälkeläisryhmien laadullinen samankaltaisuus perustuu keski- määrin puoleen geenistöön ja suhteellisten arvojen keskiarvot voivat osoittaa sen- vuoksi vain puolet laadullisista eroista. Kilomääräisistä suhteellisista arvoista las- kettujen laadullisten erojen prosenttiosuus kokonaiseroista on laskettu prosenttina karjojen keskimääräisistä keskituotoseroista. Vastaava prosenttisista suhteellisista arvoista saatava luku on laskettu keskituotoserojen suhteellisesta arvosta, joka puolestaan on laskettu prosenttina alempitasoisten karjojen keskiarvosta. Tätä laskusuuntaa on pidetty oikeana, koska siitoseläinten hankinta vieraista karjoista tapahtunee säännöllisesti korkeammasta keskituotostasosta alempaan. On huo- mattava, että prosenttisista suhteellisista arvoista saadut tulokset on laskettu vasta keskituloksista, joten niitä voidaan pitää vain summittaisina arvoina. Mikäli sonnin jälkeläisiä on ollut useammassa kuin kahdessa karjassa, on sama jälkeläinen saattanut joutua vertailuun useamminkin kuin kerran, jos karjat ovat olleet eri keskituotosluokissa. Tällainen menettely on lisännyt vertailumahdolli- suuksia pienissä karjoissa, joissa on käytetty paljon yhtymien sonneja. Suurissa karjoissa sen sijaan on yleensä omien sonnien käyttö johtanut siihen, että saman sonnin jälkeläisiä on ollut sangen vaikea löytää eri karjoista. Pienissä, enintään 9 lehmän karjoissa saatiin 4205, keskikokoisissa, 10—19 lehmän karjoissa 561 ja suu- rissa 318 yksilöä vertailuun. Vaikka aineisto on kerätty kaikista ayrshirerotuisista tarkkailukarjoista, on se jäänyt näin pieneksi, koska puutteellisten merkintöjen vuoksi suuri osa eläimistä joudutaan karsimaan. Lehmät on näet poimittu sonnien jälkeläisarvosteluaineistosta, joka käsittää kantakirjasonnien kaikki jälkeläiset, joista on täydelliset tiedot maatalouskoelaitoksen kotieläinjalostusosastolle lähe- tetyissä raporteissa. Näiden raporttien merkinneissä esiintyy niin paljon epätäy- dellisyyttä, että koko valtakunnan tarkkailukarjojen lehmistä lähes puolet on KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 13 pakko jättääkäsittelyn ulkopuolelle. Suurimpana syynä tähän on tarkkailukarjojen nopea vaihtuminen, minkä vuoksi suuresta osasta eläimiä ei ole kaikkia tarpeellisia tietoja saatavissa. Tämä on kieltämättä epäkohta, jonka poistamiseen olisi kaikin keinoin pyrittävä, koska se tuntuvasti vähentää koko tarkkailutoiminnan arvoa. Eräin kohdin täydennettiinkin tutkimusta siten, että suoritettiin rinnakkaisvertai- luja melkoisesti suuremmalla 7—ll-vuotiaita yksilöitä käsittävällä puolisisar- aineistolla, kuten myöhemmin selostetaan. Karjojen laadullisten erojen osuus maitokeskituotosten kokonai saroista Koko aineistosta saadut tulokset on esitetty taulukossa 1. Keskimääräisistä tuotoksista voidaan todeta, että samojen sonnien jälkeläiset eivät alemmassa keski- tuotostasossa varmasti poikkea karjojensa keskiarvoista, mutta ylemmässä tasossa ne jäävät selvästi keskitason alapuolelle. Eritasoiset karjat ovat siten ilmeisesti laadultaan erilaisia. Suhteellisten arvojen erotus osoittaa, että saman sonnin jäl- keläiset ovat eri tuotostasoissa saavuttaneet selvästi erilaisen aseman karjoissaan, lulos riittänee osoittamaan, että eritasoisten karjojen välillä on todellisia laadullisia eroja, mutta että ne ovat huomattavasti pienemmät kuin keskituotosten kokonais- eroista voisi päätellä. Edellä selostettua laskutapaa käyttäen tullaan tulokseen, että karjojen laatuerot ovat koko aineistossa keskimäärin 15.3 % keskituotosten koko- naisedusta. Prosenttisia suhteellisia arvoja käytettäessä olisivat laatuerot vain n. 11 %. Keskimäärin on tulos hyvin yhdenmukainen aikaisemmin suorittamani arvion kanssa, jonka mukaan karjojen laadullinen muuntelu vaihteli rajoissa 14—20 % kokonaismuuntelusta, niinkuin edellä jo on mainittu. Ne tulokset oli laskettu kilo- määräisinä erotuksina ilmaistuista suhteellisista arvoista, joista nyt saatiin arvo 15.3 %. Taulukko 1. Samojen sonnien 5-vuotiaiden jälkeläisten asema eritasoisissa karjoissa. Tabelle 1. Die Stellung sjähriger Nachkommen derselben Bullen in Herden verschiedenen Niveaus Karjojen laatuerot ° 0 kt-eroista tuotos suhteelliset arvot kilomääräisistä prosenttisista Luku Maito arvoista laskien arvoista laskienStall- Anzahl durch _ Milch Qualitätsunterschiede der Herden schnitt Relative Werte in % der Gesamtunterschiede nach den kg-Diffe- nach den Prozent- ° S o a S 8-" » Qualitätsunterschied ■S.s| 'SS gS*§ T § .5-5 m s "t 5 'S -r S 3 'S "C *> A s/i 9 7976 3325± 7 4118± 9 3509±12 ] 4258 +l3 793 +ll 44 +l4 11.1 10—19 3933 3561+11 4213 +l2 3694 +lB | 4329+21 652 +l6 17+22 5.2 20—39 1072 3696 +22 4320 +27 3871+39 4403 +43 624+35 92+47 29.5 40— 706 4189 ±2l 3819+51 4122+50 602+33 99.3 Lehmien suhteessa keskimäärin 2) „. „' 24.0 Im Verhältnisder Kühe durchschnittlich 2) Vaikkakaan suhteellisten arvojen erotukset eivät keskikokoisissa karjoissa ole keski- virheisiin nähden varmoja se johtuu aineiston pienuudesta, mutta suurempaa lehmämäärää ei tällaiseen vertailuun ole meidän oloissamme tällä hetkellä saata- vissa —, on kuitenkin ilmeistä, että eritasoisten karjojen välillä on todellisia laadul- lisia eroja, jotka kuitenkin muodostavat kaikkein suurimpia karjoja lukuunotta- matta vain pienen osan keskituotosten kokonaiseroista. Etsittäessä syitä siihen, että karjojen laatuerot yleensä suurenevat lehraäluvun suuretessa, tulee ensimmäiseksi epäilleeksi, että pienissä karjoissa eivät suhteelliset arvot pysty osoittamaan eläinten laadullisia eroja täsmällisesti, eivätkä ne sen vuoksi soveltuisi myöskään nyt puheenaolevan tutkimuksen pohjaksi. Tämä ei kuitenkaan tunnu uskottavalta, koska suhteellisten arvojen hajonta pienissä karjoissa, kuten tuonnempana osoitetaan, ei ole niin paljon pienempi kuin suurissa, että se yksin riittäisi saatujen erojen syyksi. Ilmeisesti käytetty menetelmä antaa pienissä kar- joissa kyllä liian pienen arvon laadullisille eroille, mutta näin syntyvä virhe ei voi olla niin suuri, että se yksin selittäisi saadut tulokset. Tähän viittaa sekin, että lehmä- luvun suuretessa laatuerojen kehitys ei näytä hidastuvan, pikemminkin päinvastoin. Syyn täytynee sen vuoksi olla muualla. Sitäpaitsi osoittavat laatuerojen suuruus- suhteet pienin arvo kun on saatu 10—19 lehmän karjoissa eikä pienimpien karjo- jen ryhmässä —, että lehmäluku ei yksin ole voinut olla erojen aiheuttajana. Sonnien käytön tarkastelu eri karjaryhmissä antaneekin valaistusta kysymykseen. Taulukosta 4 nähdään, kuinka sonnien jälkeläiset nyt käsitellyssä 5-vuotiaiden lehmien aineistossa ovat jakaantuneet karjoihin. 1 Mainittu eläinmäärä jakaantuu jokseenkin tasan alemman ja ylemmän tason karjojen kesken. 1 Die angegebene Tiermenge verteilt sich ziemlich gleichmässig auf Herden niederen und höheren Standes. 2 Katso alaviittaa taulukossa 2. 2 Siehe Anm. Tab. 2. 16 MIKKO VARO Taulukko 4. Sonnien 5-vuotiaiden jälkeläisten jakaantuminen karjoihin. Tabelle 4. Die Verteilung der sjährigen Nachkommen der Bullen auf die Herden 8 in ;nj 'S Sonneja, joilla on jälkeläisiä — Bullen, mit Nachkommen in ' ' •s "3 ■« räinen lehmäluku •£, | ; s 1 2 3 4 5 6 7 8 91011121314151617 18 19 20 21 S 'S « >< Durchschnittl. Anzahl karjassa Herden , „..,■■, TT jg ' der K uhe in der Herde 9 73 184 95 53 23 24 18 9 13 6 6 4 2 2 - 2 2 2 - 1 n. 6 Kt—l 9 296 156 20 6 1 1 n. 14 20— 369 59 10 2 1 n. 43 Keskimäärin on jälkeläisiä eri ryhmissä ollut 3.6, 1.5 ja 1.2 karjassa. Niiden sonnien osuus, joiden jälkeläiset ovat kaikki olleet samassa karjassa, on näissä eri karjaryhmissä ollut 14,1, 61.7 ja 83.7 %. Sonnien käyttö on siis eri ryhmissä ollut aivan erilaista, ja luvuista havaitaan, että pienten karjojen ryhmään on ilmeisesti joutunut pääasiassa sonmnpitoyhtymiin kuuluvia karjoja. Sen sijaan muissa karja- ryhmissä on yksityisten sonnien käyttö yleisempää ja ilmeisesti sitä suuremmassa määrässä, mitä suurempia karjat ovat. Pienten karjojen tasalaatuisuus saa nyt seli- tyksensä siitä, että pitkäaikainen yhteisten sonnien käyttö on pienentänyt karjojen laadullisia eroja. Sen sijaan muissa karjoissa yksityiset sonnit ovat tehneet mahdol- liseksi itsenäisemmän kehityksen. Tällainen päätelmä tuntuu sitäkin uskotta- vammalta kun otetaan huomioon, että pienissä karjoissa sonnien jalostuksellinen merkitys lehmiin verrattuna on ilmeisesti suurempi kuin suurissa. Suurissa karjoissa nimittäin on epäilemättä helpompi kuin pienissä sekä todeta parhaat lehmät että myös ottaa niistä vasikoita eloon niin paljon kuin karjan uudistaminen vaatii. Pienissä sen sijaan eläinten vaikeamman vertailun lisäksi sattuma, ennen muuta vasikoiden sukupuolisuhde, saattaa pahasti vaikeuttaa pitovasikoiden saantia niistä eläimistä, joista niitä eniten toivottaisiin. Mutta miten on selitettävissä, että karjojen laadulliset erot pienimmistä suu- rempiin karjoihin siiryttäessä aluksi pienenevät ja vasta 20-lehmäisistä karjoista lähtien suurenevat? Tähän kehitykseen on kaikesta päättäen samanaikaisesti vai- kuttanut sekä sonnien käyttötapa että karjojen suuruus mukanaan tuomine seuraa- muksineen. Sonnien erilaista käyttötapaa eri suurten karjojen ryhmissä kuvaavat myös suuremmasta, 7—ll vuotiaiden lehmien aineistosta lasketut prosenttiluvut, jotka osoittavat, suuriko osa eläimistä kussakin ryhmässä tuli vertailuun mukaan, toisin sanoen, suuriko osa kaikista ryhmän eläimistä oli eri karjoissa olevia saman sonnin jälkeläisiä. Näiksi prosenttiluvuiksi saatiin pienissä, enintään 9 lehmän kar- joissa 81.9 %, 10—19 lehmän karjoissa 50.3 %, 20—39 lehmän karjoissa 21.7 % ja suurimpien karjojen ryhmässä 21.5 %. Yhteisten sonnien käyttö on siis jo toisessa ryhmässä selvästi vähentynyt, mikä ilmeni myös jo taulukosta 4, mutta siitä huoli- matta ovat laadulliset erot pienempiä kuin pienissä karjoissa. Selitys lienee siinä, että yhteisten sonnien jälkeläisiä on vielä siksi huomattava osa kaikista yksilöistä, että sonnien laatueroja tasoittava vaikutus ei vielä ole sanottavasti menettänyt merkitystään. Samalla on karjojen suurentuminen kuitenkin vaikuttanut tasoitta- KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 17 vasti laatueroihin, koska suuret eläinryhmät ovat laadullisesti keskenään samankal- taisempia kuin pienet. Jos ajatellaan yksilöiden sattumanvaraisesti sijoittuneen karjoihin ja oletetaan yksilöiden varianssin olevan 1, olisi näet pienten karjojen laadullinen varianssi, kun karjojen keskikoko oletetaan kuudeksi, 1/6, ja 10—19 lehmän karjojen varianssi, jos keskiarvoksi oletetaan 14, 1/14. Teoreettisesti olisi siis pienten karjojen laadullinen muuntelu noin kaksi kertaa suurempi kuin suurem- pien karjojen ryhmässä, mikä suurin piirtein vastaa saatuja tuloksia. Mutta vaikka karjojen suureneminen onkin näin tasoittanut laatueroja, ovat karjat kuitenkin edelleen olleet niin pieniä, että karjoissa tapahtuvaa siitosvalintaa ei ole voitu vielä saada niin tehokkaaksi, että se voittaisi sonnien tasoittavan vaikutuksen. Vasta yli 20 lehmän karjoissa alkaa valinnan onnistuminen olla siksi varmaa, että se on voi- nut selvästi vaikuttaa karjojen erilaistumiseen, mitä lisäksi yksilöllinen sonnien valinta on helpottanut. Nyt todettu seikka, että laadullisten erojen osuus kokonaiseroista suurissa kar- joissa on suurempi kuin pienissä, selittää varsin hyvin tekijän aikaisemmassa tutki- muksessaan (16) saaman ristiriitaisen tuloksen, jonka mukaan aineiston eräässä osassa saatiin emien keskituotosten ja poikien suhteellisten arvojen välille suurempi positiivinen korrelaatio (0.24) kuin emien ja poikien suhteellisten arvojen välille (0.18), mutta kaikissa muissa tapauksissa osoittautui vanhempien keskituotos poi- kien suhteellisiin arvoihin sangen vähän vaikuttavaksi. Joka tapauksessa jäi keski- tuotoksen vaikutus yleensä vanhempien suhteellisiin arvoihin verrattuna perin hei- koksi ja eräissä tapauksissa suunnaltaan jopa negatiiviseksi. Poikkeuksellinen tulos oli saatu sonniaineistosta, joka oli maatalouskoelaitoksen kotieläinjalostusosastolla arvosteltu pääasiassa jalostusyhdistysten pyynnöstä. Toinen osa aineistosta käsitti sensijaan kantakirjasonnien jälkeläisarvostelutuloksia kaikenlaisista tarkkailu- yhdistyksiin kuuluvista ayrshirekarjoista. Tätä aineiston osaa voidaan pitää var- sin tarkoin maan keskimääräisiä olosuhteita edustavana, sillä siihen sisältyvä lehmä- aines käsitti noin viidenneksen tarkkailuyhdistyksiin silloin kuuluneista ayrshire- eläimistä. Kun nyt saatujen tulosten jälkeen selvitettiin mainitun poikkeuksellisen tuloksen antaneen aineiston sonnien emien karjojen keskikoko, havaittiin emien melkein poikkeuksetta olleen suurten, vieläpä maamme olosuhteet huomioon ottaen hyvin suurten karjojen yksilöitä. Karjojen keskisuuruus oli näet 54 lehmää, kun se tarkkailukarjoissa on keskimäärin n. 7.5 ja ayrshirekarjoissakin arviolta enintään n. 10 lehmää. Pienempiä kuin 20 lehmän karjoja oli neljä ja näistäkin kaksi vain. tilapäisesti. Kaikkiaan 107 emästä oli 16 pienemmistä kuin 20 lehmän karjoista. Poikkeuksellinen tulos on siis epäilemättä johtunut vain siitä, että emät ovat olleet suurista karjoista, joiden laadullisten erojen osuus keskituotosten kokonaiseroista on ollut huomattavasti suurempi kuin kaikissa karjoissa keskimäärin. Koska keskituotosten osuus emän arvon määrääjänä tässä poikkeuksellisessa aineistossa on ollut varsin suuri, jopa suurempi kuin suhteellisen arvon, mikä näkyy mainituista korrelaatioista, pitäisi suhteellisiin arvoihin ja keskituotoksiin yhteisesti perustuvan valinnan johtaa selvästi parempaan tulokseen kuin vain suhteelliseen arvoon perustuva. Tämä voitiinkin todeta, kun emien arvot määrättiin sekä suh- teellisten arvojen että keskituotosten perusteella painottamalla näitä ensin yhtä 9! 18 MIKKO VARO paljon, sitten keskituotoksia kaksi kertaa enemmän kuin suhteellisia arvoja. Näin saatiin emien ja poikien suhteellisten arvojen väliseksi korrelaatioksi kumpaisessakin tapauksessa Maksimikorrelaatio olisi saatu, jos painotus olisi tapahtunut aikaisemmin mainittujen kertoimien 0.24 ja 0.18 suhteessa, mutta todennäköisesti tulos olisi kuitenkin poikennut vain vähän nyt saadusta arvosta. Täydennykseksi mainittakoon, että kun laskettiin molempien vanhempien ja poikien suhteellisten arvojen korrelaatio ja keskituotosten ja suhteellisten arvojen painotus vaihteli 2:1, 1:1 ja 1:2, saatiin kertointen arvoiksi 0.33, 0.39 ja 0.43. Suhteellisen arvon painon lisääntymisen edullisuus johtuu siitä, että isien arvossa suhteellisella arvolla on ratkaisevasti suurempi merkitys kuin keskituotoksella oikean painotuksen osoit- tavat korrelaatiot ovat näet suhteellisesta arvosta saatu 0.27 ja keskituotoksesta saatu 0.04. Edullisin tulos olisi siis saatu painottamalla isien arvoja suhteessa 0.24: 0.04 (eli n. 7:1) ja emien arvoja suhteessa 0.18:0.24 (eli 3:4). Nytkin saatu tulos kuitenkin osoittaa, että jalostustyötä voidaan viedä sangen tehokkaasti eteenpäin, jos siitoseläinten arvostelu perustetaan samanaikaisesti suhteellisiin arvoihin ja keskituotoksiin siinä suhteessa kuin näillä on vaikutusta yksilön laatuun ja sonnit valitaan sekä korkeatasoisista emistä että isistä. Väärin ymmärtämisen välttämiseksi mainittakoon vielä, että tässä lähemmin tarkastellun poikkeuksellisen aineiston emien karjojen keskituotosten ja poikien suhteellisten arvojen korrelaation suurta arvoa ei ole käsitettävä niin, että nämä suurissa karjoissa olleet emät olisivat jättäneet vain hyviä jälkeläisiä. Korrelaation suuri arvo johtuu siitä, että karjat ovat laadultaan olleet hyvin erilaisia ja sen vuoksi on osa emistä vaikuttanut voimakkaasti positiiviseen, osa negatiiviseen suuntaan. Keskituotos ei vielä tällöinkään ole sellaisenaan kelvannut osoittamaan täsmällisesti karjojen laadullista tasoa, mutta sekä suhteellinen arvo että keskituo- tos yhdessä antavat jo varsin käyttökelpoisen kuvan yksilön laadusta. Tulkoon vielä mainituksi, että esitetyllä tavalla saatu tulos, joka osoittaa kar- jojen laadullisten erojen olevan suurissa karjoissa yleensä suurempia kuin pienissä, voisi johtua myös siitä, että ympäristö, ts. tuotannon edellytykset ovat suurissa karjoissa keskimäärin tasaisemmat kuin pienissä. Tämä voi olla mahdollista syystä, että ruokinta suurissa karjoissa vain harvoin lienee toisaalta yksipuoliseen korsi- rehuun, toisaalta runsaaseen väkirehun käyttöön perustuvaa, mitkä äärimmäisyys- tapaukset pienissä karjoissa esiintynevät yleisemmin. Suurten karjojen eläinten käsittely ja hoito ei epäilemättä myöskään ole siinä määrin yksilöllistä kuin pienten karjojen. Nyt esitettyä mahdollisuutta tukevat eri karjaryhmien keskituotosten hajonnat, jotka olivat pienissä, keskikokoisissa ja suurissa karjoissa 582-f-12 ja 620 T: 19kg. Vaikka laatuerot aikaisemmin esitetyn mukaan suurenevatkin 10—19 lehmän karjoja lukuunottamatta karjojen suuretessa, on keskituotosten suurin hajonta saatu pinten karjojen ryhmässä. On mahdollista, että laatuerojen suure- neminen karjojen suuretessa on osaksi näennäistä ja perustuu suurten karjojen muita tasaisempiin tuotannon edellytyksiin. Niin merkityksellinen kuin asia kenties saattaisi ollakin, ei sen lähempään tutkimiseen nyt ole ryhdytty, koska se ei käytän- nössä sanottavasti vaikuta siitoseläinten valinnan menettelytapoihin. KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 19 Taulukko 5. Maidon ja rasvaprosentin suhteellisten arvojen vuorosuhteet ja hajonnat. Tabelle 5. Korrelationen und Streuungen der relativen Werte der Milch und des Fettprozents. Karjojen lehmäluku Anzahl der Kühe in der Herde Kaikki lehmät Alle Kühe maidon s rasvan sr s der Milch s des Fettes Säännölliset lehmät Regelmässige Kühe maidon s rasvan sr s der Milch s des Fettes _ 9 —0.24 ±0.02 592 ± 8 0.32+0.004 —0.23 ±0.02 581 ± 8 0.31 ±0.004 10—19 —0.27±0.02 693±11 0.32±0.005 —0.26±0.02 661 ±ll 0.31 ±0.005 20— _0.24±0.02 718 ±l2 0.32 ±0.005 —0.22 ±0.02 694 ±l2 0.31 ±0.005 Aikaisemmin esitetyistä luvuista jo on käynyt ilmi, että karjojen suuruus sinänsä ei ilmeisesti ole esteenä toisaalta eläinten suhteelliselle arvostelulle, toisaalta karjojen laadullisten erojen tutkimiselle. Karjojen pienuuden vaikutus lähinnä siten, että yksilöiden suhteellisten arvojen hajonta pienenee, mutta niiden kyky erottaa hyvät ja huonot yksilöt toisistaan säilyy jokseenkin muuttumattomana, käy ilmi myös vuorosuhteista, jotka eri karjakokoryhmissä on laskettu maidon ja rasvaprosentin suhteellisista arvoista taulukkoon 5. Vuorosuhteet ovat siis kaikissa ryhmissä yhtä suuret. Se osoittaa, että suhteelli- silla tuotosluvuilla on yksilön laadun osoittajina sama merkitys kaikensuuruisissa karjoissa. Jos niin ei olisi, ei pienissä karjoissa voisi vuorosuhde olla sama kuin muissa. Eläinten pienemmästä hajonnasta niissä johtuu kuitenkin, että parhaat eläimet saavat pienissä karjoissa keskimäärin hieman pienempiä arvoja kuin saman- arvoiset yksilöt suurissa karjoissa ja vastaavasti heikoimmat yksilöt parempia, toi- sin sanoen liian hyviä arvoja. Näin syntyvä virhe on kuitenkin vähäinen, eikä se merkitse mitään heikompien yksilöiden kohdalla, koska näitä ei yleensä käytetä sii- tokseen. Parhaiden eläinten arvostelussa ei haitta myöskään liene merkittävä, jos lähdetään siitä, että pienissä karjoissa lasketut arvot ovat jonkinverran muita epä- varmempia, joten niille näin tulee asetettavaksi hieman ankarammat vaatimukset kuin muille. Merkille pantavaa muuten on, että rasvaprosenttien hajonta on kaikissa ryh- missä ollut yhtä suuri. Jos rasvaprosentin periytyminen todella on niin yksinker- taista ainakin valtaosaltaan kuin v. Patow (9) on esittänyt, on asia ymmärret- tävissä. Voisi näet olettaa, että yksilöiden laadullinen muuntelu on niin vähäistä, että pienimpienkin karjojen ryhmässä, jossa keskimääräinen lehmäluku on ainakin 6, on yhteisten sonnien ansiosta kaikenlaatuisten yksilöiden esiintyminen osapuil- leen normaalissa lukusuhteessa mahdollista. Maitotuotosten hajonta on sensijaan pienissä karjoissa 82.5 % jakeskikokoisissa 96.5 % suurten karjojen yksilöiden hajonnasta. Tämä suhde osoittaa, että pienille karjoille laskelmissa saadut pienet laadulliset erot eivät voi olla vain suhteellisten arvojen epätarkkuudesta johtuvia, joskin saatu arvo on ilmeisesti todellista hieman alhaisempi. Käytetystä laskutavasta johtuen karjojen pienuus aiheuttaa laatu- eroihin näet varianssin eroja vastaavan virheen. Mutta kun muistetaan, että 20 MIKKO VARO saman sonnin jälkeläisten osuus karjan koko lehmäluvusta on pienissä karjoissa vain vähän suurempi kuin suurissa - tekijän aikaisemmissa tutkimuksissa (16) oli saman sonnin jälkeläisiä —9 lehmän karjoissa 23 %, 10—19 lehmän karjoissa 171 %, 20—29 lehmän karjoissa 14 % ja vähintään 40 lehmän karjoissa 12 % kaikista lehmistä —, voidaan todeta, että tulosten oikaiseminen varianssin eroilla ei merkitsevästi muuttaisi laatuerojen suhteita. Laatuerojen riippuvuus keskituotoserojen suuruudesta Aineisto ryhmitettiin myös siten, että voitiin verrata eri suuria keskituotos- eroja vastaavia laatueroja toisiinsa. Taulukkoon 6 on koottu tästä vertailusta saa- dut tulokset. Suurten keskituotoserojen ryhmissä on yksilöiden määrä niin pieni, että laatu- erojen muutoksille ei voida antaa kovinkaan suurta merkitystä. Kehitys osoittaa kuitenkin, että laatuerot eivät ainakaan suurene keskituotoserojen suuretessa, näyttäväthän ne päinvastoin pienenevän. Tosin laatuerojen pieneneminen johtunee todennäköisimmin eri suurten karjojen lukusuhteen muuttumisesta eri ryhmissä, sillä suurimmat keskituotoserot on helpommin löydettävissä pienistä karjoista. Taulukon 6 tulos viittaa siihen, että yksilön suurimman mahdollisen tuotanto- kyvyn selvittäminen ei siitosvalinnassa ole tärkeää. Jos näet sillä olisi huomattavaa merkitystä, pitäisi laatuerojen päin vastoin keskituotoserojen suuretessa kasvaa. Silloin nimittäin muodostuisi suurimman tuotantokyvyn raja suuremmassa keski- tuotostasossa tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi sitä useammin, mitä enemmän keskituotokset poikkeavat toisistaan niissä karjoissa, joissa vertailua suoritetaan. Tämä taas puolestaan suurentaisi laatueroja, kun laskenta suoritetaan nyt käytetyllä tavalla. Vähintään 20 lehmän karjojen ryhmässä, missä laatuerot olivat selvimmät, oli niiden osuus kuitenkin sangen yhdenmukainen kaikissa keskituotoseroryhmissä. Noin 500, 1000 ja 1500 kg:n keskituotoseroja vastaavat laatueroprosentit olivat Taulukko 6. Karjojen laatuerojen riippuvuus keskituotoseroista. Tabelle 6. Die Abhängigkeit der Qualitätsunterschiede der Herden von den Unterschieden der Stalldurch- schnitte. - 5 s 5 - Suhteelliset arvot Alemman tason yksilöiden Ylemmäntason yksilöiden O -v» •rj „-S -n .S Relative Werte , . Tiere niederen Niveaus Tiere höheren Niveaus“Sa + Laatuero . -s; -S< Sh n ü a $ I S . muuntelukerr. . muuntelukerr.°'S tj I ” nj £ _ Sn ei £ _ n,. , .... hajonta hajontagu I S S m Ü :3 S|| Quahtats- Variations- Variations- -2 ?-5 :tJ E o § « , , . , Streuung Streuung •a « ö jg S? gs‘S JS E $ £ unterschied koefficient koefficient■äs« 'S S » ® +> ■« S vis V 399 2805 —66.6 —100,9 17. L 595 ±ll 17.0+0.3 624 +l2 16.0 ±0.3 1017 2493 —26.4 —llO.B 16.6 581 ±l2 17.6+0.4 677 +l4 15,7+0.3 2048 314 +22.2 —67.3 8,7 566+32 18.8 + 1.1 748 -42 14.8-0.9 Katso alaviittaa taulukossa 3 Siehe Anm. Tab. 3. KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 21 Taulukko 7. Karjojen väliset laatuerot maidon rasvapitoisuudessa (5-vuotiaiden jälkeläisten aineisto). Tabelle 7. Die Qualitätsunterschiede zwischen den Herden im Fettgehalt der Milch (Material Sjähriger Nachkommen). Keskirasvaprosentit Suhteelliset arvot Karjoissa Eläinten Mittleres Fettprozent 1 Relative Werte Laatuero lehmiä luku Oualitäts-alemmassa ylemmässä alemmassa ylemmässä Kühe in den Anzahl der , , . , unterschiedtasossa tasossa tasossa tasossa Tlcrdcn Tiere . • . •hei niederem bei höherem bei niederem bei höherem Stand Stand Stand Stand 9 3962 4.091 4.372 +0.169 +0.128 29.2 JO—l9 478 4,024 4.339 +0.160 +0.121 24.8 20— 223 4.104 4.350 +O.lBO +0.194 4663 4.185+ 4.467+ +0.169+ r +0.131+ 26.5 0.005 0.005 0.006 0.007 1 Mittleres Fettprosent = Durchschnittl. Fettprozent der Herde näet 52,5, 52.8 ja 56.7, joten näyttää siltä, että keskituotoserojen suuruudella ei ole vaikutusta laatueron osuuteen. Taulukkoon 6 on laskettu myös yksilöiden suhteellisten erojen hajonnat ja muuntelukertoimet sekä alemman että ylemmän tason karjoissa. Luvuista havaitaan kilomääräisinä erotuksina ilmaistujen suhteellisten arvojen hajonnan selvästi suu- renevan keskituotostason noustessa. Tässä suhteessa tulos poikkeaa Korkmanui (7) laskemista, hän kun ei ole havainnut hajonnan arvon muuttuvan tuotostason mukana. Mainittu tutkija tuleekin saamiinsa tuloksiin nojautuen päätelmään, että kilomääräisinä erotuksina ilmaistut suhteelliset arvot sopivat paremmin kuin pro- senttiset yksilön perinnöllisen taipumuksen osoittajiksi. Taulukon 6 luvuista saa kuitenkin toisen käsityksen, koska hajonta näyttää suurenevan tuotostason nous- tessa. Sen sijaan muuntelukertoimien erot eri tasoissa eivät ole selviä, joskin suunta näyttää johdonmukaisesti olevan aleneva keskituotostason noustessa. Koska muun- telukcrroin osoittaa tässä tapauksessa myös prosenttisten suhteellisten tuotosten hajonnan kehitystä, näyttäisi päinvastoin siltä, että prosenttisten arvojen pitäisi soveltua parhaiten yksilöiden laadun osoittamiseen. Tätä käsitystä puoltaa vielä se, että jos kerran keskituotos osittainkin osoittaa myös karjojen laadullisia eroja, pitäisi yksilöiden laadullisen muuntelun pienetä keskituotostason noustessa. Jos muuntelu lasketaan prosenttisista arvoista, näin näyttääkin käyvän, joten niitä senkin perusteella voitaisiin pitää sopivampina. Edellä saadut tulokset karjojen laadullisten erojen suuruudesta viittaavat siihen, että karjojen tuotostason ei voida odottaa paljoakaan vaikuttavan yksilöiden muunteluun. Siitä syystä ei ole varmaa vaikkakin kyllä todennäköistä, että prosenttisia suhteellisia arvoja voitaisiin pitää kilomääräisiä erotuksia parempina. Ero on joka tapauksessa sangen pieni ja luul- tavasti käytännössä merkityksetön. Koska kilomääräiset erotukset ovat paitsi hel- pommin laskettavaa ja käsiteltäviä myös epäilemättä useimmille helpommin tajut- MIKKO VARO22 tavia, päädytään tuonnempana puoltamaan kilomääräisten erotusten käytäntöön ottamista suhteellisina tuotoslukuina. Karjojen laatuerot maidon rasvapitoisuuteen nähden. Vaikka tutkimuksen päätarkoituksena on ollutkin laatuerojen selvittäminen karjojen maidontuotantotaipumuksessa, suoritettiin vastaavanlaisia vertailuja myös keskirasvaprosentteihin nähden. Vertailuun saatavien eläinten löytäminen oli kuitenkin vaikeampaa kuin maidontuotantotaipumuksen eroja arvioitaessa, koska niiden karjojen keskirasvaprosentit, joissa oli saman sonnin jälkeläisiä, poikkesivat yleensä vähän toisistaan. Kun pienimpänä keskituotoserona mikä otettiin huomioon, oli 0.2 % ,ei 5-vuotiaiden lehmien aineistossa pieniä karjoja lukuunottamatta saatu vertailuun riittävästi eläimiä. Tulokset en ryhmissä ja koko aineistossa on esitetty taulukossa 7. Karjojen todelliset laadulliset erot ovat ilmeisiä, vaikkakin suurimpien karjojen ryhmässä sisarpuolten suhteellinen arvo oli suurempi ylemmässä tasossa kuin alem- massa, minkä vuoksi tulosta ei voitu laskea. Koska aineisto varsinkin suurten karjo- jen ryhmissä oli pieni, ei tuloksiin eri suurissa karjoissa voi kiinnittää paljon huo- miota. Se viittaa joka tapauksessa siihen, että karjojen väliset laadulliset erot ovat maidon rasvapitoisuuteen nähden keskimäärin selvästi suuremmat kuin maidon- tuotantotaipumukseen nähden, mikä onkin luonnollista, koska maidon rasvapitoi- suuden heritabiliteetti on yleisesti arvoitu suuremmaksi kuin maidon määrän. Var- memman kuvan saamiseksi laatuerojen osuudesta eri suurissa karjoissa tutkittiin vielä 7—ll-vuotiaiden eläinten aineisto, ja tulokset nähdään taulukosta 8. Nyt saatu tulos näyttää viittaavan siihen, että karjojen suuruudella ei ole sel- vää vaikutusta karjojen välisiin laatueroihin, joskin suuremmassa aineistossa kehitys näyttää saman kaltaiselta kuin edellä maidon keskituotoksia tarkasteltaessa. Erot eivät ainakaan ole niin suuret ja selvät, että niihin olisi syytä käytännössä Taulukko 8. Karjojen väliset laatuerot maidonrasvapitoisuudessa (7—ll-vuotiaiden jälkeläisten aineisto). Tabelle 8. Die Qualitätsunterschiede zwischen den Herden im Fettgehalt der Milch (Material 7—ll jäh- riger Nachkommen). Keskirasvaprosentit Suhteelliset arvot Karjoissa Eläinten Mittleres Fettprozent Relative W erte Laatuero lehmiä luku ~" ' TT " ' .. .. Quahtäts-alemmassa ylemmässä alemmassa ylemmässä Ä Kühe in den Anzahl der , . . ' . unterschiedtasossa tasossa tasossa tasossa bei niederem bei höherem bei niederem bei höherem Stand Stand Stand Stand - 9 7 745 4.089 4.394 0.095 0 061 22.3 10—19 3 512 4.097 4.325 0.090 0.054 31.6 20—39 916 4 141 4,358 0.080 0.023 52.5 40— 607 4.157 4.285 0.094 0.084 15.6 12 780 4.098 4.387 0.093 0.057 26.7 KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 23 Taulukko 9. Karjojen laatuerojen riippuvuus keskirasvaprosentin erojen suuruudesta Tabelle 9. Die Abhängigkeit der Qualitätsunterschiede der Herden von der Grösse der Unterschiede des mitt- leren Fettprozents. ~ , . Keskirasvaprosentit Suhteelliset arvotKeskirasva- r Mittleres Fettprozent Relative Werteprosenttien r Laatuero alemmassa ylemmässä alemmassa ylemmässä Qualitäts- unterschied liere tasossa tasossa tasossa tasossa unterschied im mittleren £> e j niederem bei höherem bei niederem bei höherem /o Fettprozent Stand Stand Stand Stand 0.157 2522 4.231 4.388 +0.159 +0.149 13.0 0.334 1351 4.164 4.498 +0.174 +0.126 28.8 0.526 531 4.112 4.638 +0.197 +O.llB 30.3 0.708 180 4.042 4.750 +0.173 +0.119 43.5 0.886 60 4.021 4.907 +0.179 —O.lOO 62.9 1.206 19 3.967 5.171 +O.lOO +0.129 kiinnittää huomiota. Tulos on sopusoinnussa sen kanssa, että eläinten rasvaprosentin muuntelukin oli yhtä suuri kaikissa karjaryhmissä. Sen sijaan näyttää oudolta, että yhteisten sonnien käyttö ei ole ainakaan yhtä selvästi tasoittanut laatueroja pienissä karjoissa niin kuin maidontuotantotaipumukseen nähden ilmeisesti oli tapahtunut. Selitys lienee siinä, että sonnien valinnassa ja yleensäkin siitosvalinnassa on rasva- prosenttiin kiinnitetty varsin vähän huomiota, niinkuin Vainikainen (13, 14) ja Lonka ovat todenneet, ja jotakäsitystä myös omat tutkimukseni (16) tukevat. Näin ollen suurissakaan karjoissa ei ole tapahtunut yleensä mainittavaa laadullista eri- laistumista. Toisaalta rasvaprosentin voimakas periytyvyys ja valinnan helppo suoritus on myös pienissä karjoissa tehnyt mahdolliseksi sonneihin ja lehmiin kohdistuneen valinnan tasapainon, joten ei selvää yhdenmukaistumistakaan ole havaittavissa. Keskirasvaprosenttien eron suuruuden vaikutus tuloksiin nähdään taulu- kosta 9. Karjojen laatueron osuus kokonaiserosta näyttää tämän mukaan riippuvan melko selvästi siitä, kuinka suuri on keskirasvaprosenttien ero. Mitä suurempi on ero ollut, sitä suurempi on myös laadun osuus kokonaiserosta. Eräs tämänkaltaisen vaihtelun selitys lienee etsittävissä m.m. HAMMONDin (3) ja Dinkhauserui (2) esittämästä käsityksestä, että erityisesti alhainen rasvaprosentti periytyy osittain vallitsevasti. Tähän viittaa saadussa tuloksessa se, että vaikka alemmassa tasossa olevat jälkeläiset poikkeavatkin eri ryhmissä karjan keskitasosta keskimäärin saman verran, ovat niiden sisarpuolet ylemmässä tasossa karjan muihin eläimiin verrattuna yleensä sitä heikompia, mitä suurempi on karjan keskimääräinen rasvaprosentti. Laadun osuuden kasvu suuremmissa eroluokissa olisi sen mukaisesti ainakin osaksi näennäistä. Myös voi laadun suurempi osuus keskituotoseroista silloin, kun erot ovat suuret, johtua yksinkertaisesti siitä, että karjojen hyvin korkeat keskirasvaprosen- tit on saavutettu pääasiassa siitosvalinnan tietä samalla kun tuotannon edellytykset 24 MIKKO VARO Taulukko 10. Saman sonnin jälkeläisten asema rasvaprosentiltaan eritasoisissa karjoissa. Tabelle 10. Die Stellung der Nachkommen eines und desselben Bullen in Herden von verschiedenem Fett- prozent. Keskirasvaprosentti „ , • Suhteelliset arvot Karjojen Mittleres Fettprozent Yksilöitä prosenttien Relative Werte laatuero yhteensä eroalemmassa ylemmässä alemmassa ylemmässä Qualitäts- tasossa tasossa Unterschied tasossa tasossa unterschied bei niederem bei höherem im oei niederem bei höherem ey Herden Stand Stand Fettprozent Stand Stand o/ ,0 3.6 3.7 < 157 0.542 0.070 0.141 3.8 3.9< 813 0.416 0.153 0.102 24.5 4.0 4.1 < 1313 0.321 0.161 0.127 21.5 4.2 4.3 < 1142 0.292 0.189 0.146 29.5 4.4 4.5 < 435 0.263 0.187 0.141 34.4 <4.3 4.4 1259 0.319 0.155 0.135 12.6 <4.5 4.6 853 0.388 0.197 0.131 33.8 <4.7 4.8 359 0.525 0.215 0.043 65.6 <4.9 5.0 63 0.688 0.266 0.040 54.1 <5.1 5.2 54 0.861 0.094 0.200 ras van muodostuksen kannalta ovat maidon rasvapitoisuudesta riippumatta verra- ten tasaiset. Tämä mahdollisuus puoltaa maidon rasvapitoisuuden kehittämiseen tähtäävän siitosvalinnan perustamista rasvaprosentteihin sellaisenaan. Mahdollinen vallintasuhde rasvaprosentin periytymisessä saattaa näin ollen vaikuttaa laatuerojen keskimääräiseen prosenttiin. Vallitsevien geenien osuus lie- nee kuitenkin suhteellisen pieni, joten niiden vaikutus tuntunee keskiarvossa vähän. Toisaalta on vallitsevia geenejä myös emillä, ja on luultavaa, että niitä on karjan lehmillä sitä enemmän, mitä alhaisempi on karjan keskirasvaprosentti tai, jos on niin, kuten Dinkhauser olettaa, että rasvaprosentin molemmat äärimmäiset arvot val- litsevat, sitä enemmän mitä alhaisempi tai korkeampi on karjan keskirasvaprosentti. Tämän seikan mahdollisen vaikutuksen toteamiseksi verrattiin saman sonnin jälke- läisten asemaa toisaalta sekä korkea- että matalaprosenttisissa karjoissa ja näitä alemmassa tai ylemmässä tasossa. Tulokset nähdään taulukosta 10. Jos vallitsevia geenejä on lehmillä, pitäisi jälkeläisten hyvin alhaisessa samoin- kuin myös hyvin korkeassa tasossa poiketa vähiten karjojensa keskitasosta. Näin näyttääkin suurin piirtein tapahtuneen. Tulos ei tietenkään voi olla selvä sen vuoksi, että samanaikaisesti vaikuttavat vallitsevat geenit sekä emien että isien kautta. Lisäksi tuntuu tämä eri tahoilta tuleva vaikutus laatueroprosenteissaeri suuntaisena, joten asia on perusteellisemmin tutkittava toisia teitä. On myös mahdollista, että edellä esitettyihin tuloksiin on voinut olla vaikuttamassa muitakin tekijöitä, mm. emien valinta, joten mitään selviä johtopäätöksiä ei niistä voi tehdä. On vain syytä todeta, että vallintasuhteenmukaisella periytymisellä saattaa olla vaikutusta tulok- siin. Koska laatuerojen osuus keskirasvaprosenttien eroissa on ilmeisesti keskimäärin niin suuri, että rasvaprosentit sellaisenaan johtavat varsin onnistuneeseen ja keski- KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 25 Taulukko 11. Karjojen laatuerojen osuus eri suurissa karjoissa piirroksesta 1. Tabelle 11. Der Anteil der Qualitätsunterschiede der Herden bei verschieden grossen Herden nach Figur 1. Suhteellinen tuotos laskettu Relative Leistung berechnet Karjassa lehmiä Kühe in der Herde kilomääräisenä prosenttisena erotuksena arvona als kg-Unterschied als Prozentsatz 9 1/10 0.07 10—14 1/20 0.05 15—19 1/10 0.07 20—24 1/5 0.14 25—29 1 4 0.20 30—39 1/3 0.30 40—49 1/2 0.40 50— 1/1 0.70 määrin onnistuneempaan siitosvalintaan kuin niiden suhteelliset arvot yksinomai- sesti käytettyinä, kuten aikaisemmat tutkimukseni (16) osoittivat, voidaan, koska menetelmien yksinkertaisuudesta on käytännön työssä pidettävä kiinni, rasvapro- senttiin kohdistuva valinta perustaa tarkkailukirjanpidosta sellaisenaan saataviin rasvaprosenttilukuihin. Tätä menettelyä puoltaa jo edellä todettu taulukoista 9 jalO ilmenevä seikka, että suurissa keskituotoseroissa ja myös korkeassa keskituotos- tasossa näyttää laadun merkitys olevan keskimäärää suurempi. Tulosten soveltaminen siitoseläinten arvosteluun. Tutkimuksessa käytetyllä menettelytavalla on pyritty selvittämään sitä mer- kitystä, mikä siitoseläimiä arvosteltaessa on annettava yksilön suhteelliselle arvolle ja karjan keskituotokselle. On selvää, että yksilön aseman arvosteleminen koko rodun puitteissa voidaan perustaa parhaiten samanaikaisesti juuri yksilön suhteelli- seen arvoon, joka ilmaisee yksilön aseman karjassaan, toisin sanoen sen aseman toi- siin likipitäen samoissa olosuhteissa olleisiin eläimiin verrattuna, ja karjan keski- tuotokseen, joka osoittaa karjan aseman koko rodussa. Näin menetellään mm. sil- loin, kun yksilön siitosarvo pyritään osoittamaan heritabiliteettikertoimien avulla (5, 6). Laskelman perusmuodon osoittaa kaava: P= R -f- h2 K (K—R) -f h 2 (Y—K), jossa P on yksilön perinnöllinen arvo, R rodun keskiarvo, K karjan keskiarvo ja Y yksilön ilmiasu, tuotos. Jos heritabiliteettikertoimet h 2 ja h2 K ovat oikeita, saa- daan yksilöt näin epäilemättä oikeimpaan laadulliseen arvojärjestykseen, mihin ne ilman ruokintakokeita samoissa olosuhteessa voidaan saada. Heritabiliteettikertoi- mista on se hyöty,että sekä yksilön suhteelliselle arvolle että karjan keskituotokselle annetaan niitä käyttäen se keskinäinen paino, mikä niille yksilön tai karjan laadun ilmaisijoina kuuluu. Jos karjojen laatuerot on selvitetty tässä tutkimuksessa nouda- tettua menettelvtapaa käyttäen, jolloin on itse asiassa laskettu suhteellisten arvojen 26 MIKKO VARO ja keskituotosten suhde laadullisten erojen osoittajina voidaan arvostelukaavaa t ielä yksinkertaistaa ja jättää yksilön tuotosten heritabiliteettikerroin pois. Siitoseläinten arvostelussa päästään parhaaseen tulokseen, jos eri suurissa karjoissa käytetään juuri niissä laskettuja arvoja. Koska aineistoa ei voitu ryhmi-teha riittävän pieniin luokkiin laatuerojen ja karjojen koon keskinäisen riippuvuuden täsmälliseksi selvittämiseksi, on saatuihin tuloksiin nojautuen arvioitava tiettyjäkeskilehmälukujen raja-arvoja vastaavat laadullisten erojen osuudet. Piirroksessa 1 on päädytty taulukon 11 lukuihin, jotka osoittavat laatuerojen osuuden keski- Piirros I. Laatuerojen riippuvaisuus karjojen suuruudesta. Pigur 1. Die Abhängigkeit der Qualitätsunterschiede von der Grösse der Herde Taulukko 12. Lehmien jakaantuminen eri suuriin karjoihin. Tabelle 12. Die Verteilung der Kühe auf verschieden grosse Herden. Lehmät keskimäärin Karjassa lehmiä Kühe in der Herde karjoista, joiden Rotu lehmäluku Hasse Kühe durchschnUtl. 1-9 10-19 20-29 30-39 40-49 50-59 60-69 70-79 80-89 90-99 100- von den Herden, deren Tierzahl Suomen karja kpl 3574 1901 367 135 37 9 8 4 19 11.0 Finnische Land- St herde % 59.031.4 6.12.2 0.60.2 0.10.1 0.3 Ayrshire kpl 3030 2294 908 522 288 104 178 126 52 104 73 19.6 St Ayrshire % 39.529.9 11.86.8 3.81.3 2.31.6 0.71.3 1.0 tuotosten kokonaiseroista eräissä karjojen suuruusluokissa silloin, kun yksilön laatu on arvosteltu suhteellisella arvolla. Näitä laatuerojen osuuksia käyttäen on nyt mahdollista selvittää tietyn karjan todennäköinen laadullinen asema koko rodun keskiarvoon verrattuna. Jos karjan keskituotoksen (kt) poikkeama rodun keskiarvosta (R) on Akt ja karjan lehmälukua vastaava laadullisten erojen osuus on p, on karjan todennäköinen laa- dullinen poikkeama rodun keskiarvosta Akt x p. Tästä arvosta on kuitenkin sanot- tava, että se on karkea likiarvo, joka johtaa vain keskimäärin oikeaan kar- jojen arvojärjestykseen. Sellaisenaan on siis p;llä vain tavanomainen keskiarvon merkitys, muttä eläinjoukkoihin, karjoihin, sovellettaessa se puolustaa paikkaansa silloin, kun parempaa arvostelutapaa ei ole olemassa. Jos siis yksilön todennäköinen asema koko rodussa halutaan arvioida, on suhteellisen arvon lisäksi otettava huo- mioon sen karjan todennäköinen poikkeama rodun keskiarvosta. Yksilöiden paras laskettavissa oleva siitosarvo, jota merkitään Spllä, olisi siten, kun Akt = kt R sx = S + Akt •p. Rodun yhteisen keskiarvon R käyttö suosii taloudelliselta ja yhteiskunnalliselta sijainniltaan edullisemmissa asemissa olevia seutuja. Olisi sen vuoksi oikeampaa, että rodun keskiarvo korvattaisiin luonnollisten maatalousalueiden, esim. maan- viljelysseura-alueiden keskiarvoilla, koska voidaan pitää todennäköisenä, että laa- dultaan eri alueiden karja-aines on likipitäen samanarvoista. Lisäksi karja-aineksen mukautuneisuus tiettyihin oloihin puoltaa niissä oloissa kehittyneen siitoseläin- aineksen ensisijaista käyttöä. Näin sovellettuna edellä esitetty arvostelukaava soveltuisi käytettäväksi mm. kantakirjatyössä. Tietysti on mahdollisia, jos alueel- lista jakoa pidetään liian monimutkaisena, suorittaa eläinten luokitus koko valta- kunnan alueen yhteisiä keskiarvoja käyttäen. Sellainenkin menettely vähentää jo varsin tuntuvasti niitä karkeita virheitä, jotka johtuvat yksinomaan absoluutti- arvoihin perustuvasta luokituksesta. Koska sonneille tähän mennessä lasketuissa jälkeläisarvostelun tuloksissa ei ole kiinnitetty huomiota karjojen suuruuteen, onkin 27KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 28 MIKKO VARO niiden luokituksessa käytettävä ainakin laatuerojen osuuteen p:hen nähden koko rodun keskiarvoa. Edellä saatujen tulosten mukaan tulee sen laskemisen perustua rodun yksilöiden jakaantumiseen eri suuriin karjoihin. Taulukosta 12 nähdään erään koko valtakunnan tarkkailukarjakantaa melko hyvin edustavan lehmäaineksen jakaantuminen karjojensa suuruuden mukaan. Tekijä on aikaisemmassa tutkimuksessa (16) esittänyt yhtälön rs:s + rkt:S rM:S ~~ /y > V joka osoittaa absoluuttisen ja suhteellisen tuotoksen sekä karjan keskituotoksen keskinäisen likimääräisen suhteen yksilön laadun määräytymisessä, kun sitä arvos- tellaan jälkeläisten suhteellisten arvojen perusteella. Siitä voidaan todeta, että jos Keskituotosten merkitys laatuerojen osoittajana on n. 40 % tai enemmän suhteellis- ten arvojen merkitykseen verrattuna, päästään absoluuttisella arvostelulla yhtä onnistuneeseen tai jopa parempaan tulokseen kuin suhteellisella Mutta tämän rajan yläpuolellakin voidaan valintaa absoluuttiseen arvosteluun verrattuna varmistaa perustamalla se oikeata painotusta käyttäen yksilöiden suhteellisiin arvoihin ja karjojen keskituotoksiin. On huomattava, että taulukossa esitetyt keskiluvut eivät ole karjojen keski- määräisiä keskilehmälukuja vaan ne osoittavat, että Suomen karjan lehmät ovat keskimäärin 11 jaayrshirelehmät keskimäärin n. 20 lehmän karjoista. Koska aineis- tosta puuttuvat eräitä pienikarjaisia seutuja edustavat eläimet, ovat keskiarvot hivenen verran liian suuria. Jakaantuminen on kuitenkin hyvin yhdenmukainen karjantarkkailukomitean koko tarkkailukarja-aineistosta vuodelta 1949—50 maa- taloushallituksen tilastotoimiston laskelmien pohjalta kokoaman tilaston kanssa, jonka mukaan eläimet jakaantuivat eri ryhmiin seuraavasti: I—91 —9 lehmän karjoissa oli 150.812 lehmää, eli 59.5 °, ( 10—19 » » » 75.095 » » 29.6 » 20—29 » » » 15.625 » » 6.2 » 30— » » » 12.065 » » 4.8 » Kun nyt esitettyihin lukuihin nojautuen lasketaan rotujen keskiarvot, päädy- tään siihen, että Suomen karjalla on karjojen keskimääräinen laatuero 12 % ja ayrshirerodulla 23 % keskituotosten kokonaiseroista. Kun otetaan huomioon, mitä sanottiin taulukon 12 aineiston edustavuudesta, saadaan p:n arvoksi Suomen kar- jalla 1/9 ja ayrshirerodulla 1/5, jota lukua tekijä on aikaisemmin juuri ayrshirekarja- aineistolla suoritettujen tutkimusten perusteella suositellut yleisesti käytettäväksi. Suomen karjalle keskilukua laskettaessa on nojauduttu ayrshireaineistolla suoritettuihin tutkimuksiin ja Suomen karjan lehmien jakaantumiseen erisuuriin karjoihin. Eri rotuisten yksilöiden käyttäytyminen on siten oletettu keskimäärin samankaltaiseksi. Koska ei ole mitään syytä epäillä menettelyn oikeutusta mo- lemmat rotummehan ovat osoittautuneet useimmilta muiltakin taipumuksiltaan varsin yhdenmukaisiksi —, on laskemistapa puolustettavissa varsinkin, kun näin voidaan välttyä melko suurien töiden kaksinkertaiselta suorittamiselta. KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 29 On syytä vielä huomauttaa, että nyt esitetyt luvut eivät kenties ole täysin oikeita sonnien tuotantoarvoja laskettaessa. Koska sonnit arvostellaan useimmiten useita karjoista saatujen tulosten keskiarvoina on todennäköistä, että p:n arvot sonnien tuotantoarvoaineistossa muodostuvat nyt esitettyjä jonkin verran pienem- miksi, tai tytärarvoja käytettäessä ehkä suuremmiksikin. Erot lienevät kuitenkin siksi pienet, että esitettyjä lukuja voidaan soveltaa sonnienkin luokitukseen, kunnes uudet tarkistetut luvut on saatu lasketuiksi. Jos on kysymys, kuten siitosvalinnassa tavallisesti, vieraan karjan yksilön todennäköisestä asemasta tietyssä karjassa, on ensiksi selvitettävä karjojen keski- näinen suhde. Se todetaan erotuksen Aktxp—Akt1 xp 1 avulla. Siinä on Atkx xp t siitoseläintä hankkivan karjan todennäköinen poikkeama rodun keskitasosta ja AktXp sen karjan poikkeama, josta siitoseläin aiotaan hankkia. Erotus lisättynä yksilön suhteelliseen arvoon osoittaa sen todennäköisen aseman uudessa karjassa. Jos vertailtavat karjat kuuluvat samaan suurusluokkaan, on vertailu helpompi, koska todennäköinen laadullinen ero voidaan laskea silloin yksinkertaisesti vain karjojen keskituotosten erotuksesta kertomalla se p:n arvolla. Tullaanko valinnan tukena käyttämään suhteellisten arvojen täydennyksenä koko rodun keskiarvojen perusteella laskettuja karjojen laadullisia eroja tai vastaa- via eri suuruusluokkien arviolukuja riippuu menetelmän käytännöllisistä toteutta- mismahdollisuuksista. Tärkeintä on, että luokituksen pohjan muodostavat suhteel- liset arvot. Niihin verrattuna on karjojen laatuerojen huomioon ottaminen keski- määrin jo toisarvoista, ja mitä pienempiä karjat ovat, sitä vähemmän keskituotos- erot merkitsevät. Suhteellisiin arvoihin perustuvan yksilöiden arvojärjestyksen oikaisu karjojen laadullisilla eroilla epeilemättä varmistaa valintaa keskimäärin arvostellen, joskin yksityistapauksissa voi tarkistus, kuten keskiarvolukuihin perus- tuvat korjaukset yleensä, johtaa aivan virheelliseen, jopa suunnaltaan virheelliseen tulokseen. Esitettyä menettelyä karjojen laadullisten erojen huomioon ottamista ei voida siis pitää läheskään kysymyksen lopullisena ratkaisuna, mutta väliaikai- sena parempien menetelmien korvikkeena sillä on arvoa varsinkin suurehkojen karjojen jalostusvalinnassa. Tutkimuksen tulokset, karjojen laadullisten erojen pie- net osuudet karjojen kokonaiseroista, osoittavat, että täsmällisempien menettely- tapojen löytäminen karjojen laatuerojen osoittajiksi olisi onnistuvan jalostustyön tärkeimpiä edellytyksiä ja siitä syystä tutkimuksen ensimmäisiä tehtäviä. Yksilöi- den, ainakin todennäköisesti parhaiden, vertaamiseen tarkalleen samanlaisissa olosuhteissa olisi koetettava päästä nautakarjankin jalostuksessa. Sikatalouskoe- aseman tulokset ovat sellaisen tarpeeellisuudesta vakuuttavana osoituksena. Keskituotosten ja suhteellisten arvojen suhde 1/1 yli 50 lehmän karjojen ryh- mässä merkitsee itse asiassa sitä, että absoluuttinen arvostelu johtaa samaan tulok- seen kuin edellä selostettu suhteellisten arvojen ja keskituotoslukujen yhteiskäyttö. Näin ollen näissä suurissa karjoissa voidaan myös siitoseläimiä karjasta toiseen vaih- dettaessa arvostella yksilöt yksinkertaisesti absoluuttisia tuotoslukuja käyttäen. Jotta kuitenkin menettelytavat saataisiin yhdenmukaisiksi, olisi tällöinkin, ja var- sinkin siitoseläimiä pienempiin karjoihin etsittäessä, syytä nojautua arvostelussa sekä suhteelliseen arvoon että keskituotoksiin. 30 MIKKO VARO Vaikka aikaisemmin esitetyn mukaan prosenttisia suhteellisia arvoja voidaan- kin pitää tarkoituksenmukaisempina kuin kilomääräisiä erotuksia, on niiden käyttö yhdessä keskituotosten kanssa huomattavasti hankalampaa kuin kilomääräisten erotusten, jotka muutenkin lienevät useimmille karjanomistajille helpommin tajut- tavissa. Kävisi myös liian monimutkaiseksi käyttää kahta rinnakkaista lukusarjaa saman tehtävän ratkaisemiseen, kun erot tuloksissa lienevät sangen pienet, eikä myöskään ole varmaa osoitusta kumpaisenkaan menetelmän paremmuudesta. Li- säksi on prosenttisten arvojen käyttö tutkimuksissa paljon vaikeampaa kuin kilo- määräisten erotusten, koska ne eivät sovellu yhtä helposti ja täsmällisesti mate- maattisiin jatko-operaatioihin. Näiden syiden nojalla onkin päädytty puoltamaan kilomääräisten erotusten käyttöä suhteellisina arvoina helposti laskettavina ja sel- vinä tunnuslukuina. Koska sonnien tuotantoarvoissa suhteelliset arvot on tähän asti aina ilmaistu yksinomaan prosenttilukuina, voidaan rotujen keskiarvoina käyt- tää niiden ohella p:n arvoina Suomen karjalla 0.10 ja ayrshirerodulla 0.15. 1 Sonnin arvo lasketaan silloin kaavasta: c c , Akt X 100Sx S-)- X p. Nyt selostettu tutkimuksen tulosten soveltaminen käytäntöön koskee, kuten sanottu, vain eläinten maidontuotantotaipumuksen arvostelua. Rasvaprosentin jalostamisessa päästään tyydyttäviin tuloksiin ilmeisesti yksinkertaisimmin, kun arvostelu perustuu rasvaprosentteihin sellaisenaan. Loppupäätelmät Maito. Kun karjojen laadullisten erojen osuus keskituotosten kokonaiseroista arvioidaan saman sonnin eritasoisiin karjoihin jättämien jälkeläisten aseman perus- teella karjan muihin eläimiin verrattuna tullaan tulokseen, että laadun osuus riip- puu vahvasti karjojen suuruudesta. Yleensä laadun osuus suurenee karjojen suure- tessa, kuitenkin niin, että pienin arvo on saatu lähinnä pienimpien, 10—10 lehmän karjojen ryhmässä (taulukot 2 ja 3). Hyvin suurissa karjoissa on karjojen keski- tuotoksille annettava sama merkitys kuin suhteellisille tuotoksille eläinten laatuero- jen osoittajina, joten niissä voidaan yksilöiden arvostelu perustaa myös tuotosten absoluuttiarvoihin sellaisenaan. Laskettaessa karjojen laadullisten erojen osuudelle koko rodun keskiarvoa on lähtökohtana pidettävä lehmien jakaantumista eri suuriin karjoihin. Keskiarvoksi saadaan siten ayrshirerodulle 1/5 ja Suomen karjalle arviolta 1/9. Keskituotoserojen suuruudella ei näytä olevan vaikutusta karjojen laadullis- ten erojen osuuteen (taulukko 6). Koetettaessa selvittää syitä siihen, että karjojen laatuerot keskimäärin suure- nevat karjojen suuretessa on arveltu, että pienissä karjoissa yhteisten sonnien käyttö 1 Vastaa myös aikaisemmin selostettua isien keskituotosten ja suhteellisten arvojen sekä poikie vuorosuhteiden 0.04 ja 0.27 suhdetta. KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 31 on tasoittanut vertailtujen karjojen laadullisia eroja. Pienten karjojen ryhmiin on pääasiassa tullut karjoja, jotka ovat kuuluneet samoihin sonninpitoyhtymiin useissa tapauksissa ehkä jo kymmenien vuosien aikana. Suurissa karjoissa sen sijaan on sonnien valtaosa jättänyt jälkeläisiä vain yhteen karjaan (taulukko 4), ja yhteiset sonnit ovat niissä olleet satunnaisia poikkeustapauksia. Samalla kun yhteiset sonnit suurissa karjoissa eivät ole merkittävässä määrässä olleet tasoittamassa karjojen laadullisia eroja on karjoissa erilaisin perustein tapahtunut siitosvalinta johtanut niiden erilaistumiseen. Tämä kehitys on vielä tehostunut, kun karjoissa tapahtuvalla siitosvalinnalla on suurissa karjoissa ymmärrettävistä syistä suuremmat onnistu- misen mahdollisuudet kuin pienissä. Toisaalta on laadullisten erojen osuudelle suu- rissa karjoissa saatu suurempi lukuarvo saattanut johtua myös siitä, että tuotannon ulkonaiset edellytykset ovat suurissa karjoissa olleet tasaisemmat kuin pienissä. Tähän viittaa se, että karjojen keskituotosten hajonnalle on saatu suurin lukuarvo pienimmissä karjoissa. Jos yksilöiden suhteellisena tuotoksena käytetään kilomääräistä erotusta, suu- renee yksilöiden hajonta tuotostason noustessa, mutta muuntelukerroin sen sijaan pienenee (taulukko 6). Tämä voisi viitata siihen, että prosenttisia suhteellisia arvoja olisi pidettävä kilomääräisiä eroja tarkoituksenmukaisempina. Erot lienevät kui- tenkin niin pienet, että käytännöllisten seikkojen voidaan antaa ratkaista, kumpaa laskemismenetehnää käytetään. Sekä maidon että rasvaprosentin suhteellisten arvojen vuorosuhde on ollut yhtä suuri kaikensuuruisissa karjoissa (taulukko 5). Sitä voitanee pitää osoituksena siitä, että suhteellisilla arvoilla on sama merkitys yksilön aseman osoittajina niin pienissä kuin suurissakin karjoissa. Koska suhteellisten maitotuotosten hajonta kuitenkin on pienissä karjoissa pienempi kuin suurissa, saavat hyvät eläimet niissä liian pieniä ja huonot liian suuria arvoja. Huonojen eläinten osalta, joista jälkeläisiä ei oteta, ei tällä seikalla ole merkitystä japarhaimpimkin nähden lienee tarkoituksenmukaista asettaa pienten karjojen yksilöille suuremmat vaatimukset, koska tulokset niissä lienevät jossakin määrin epävarmempia. Maidon rasvapitoisuus. Karjojen laadulliset erot maidon rasvapitoisuuteen nähden eivät ole ainakaan selvästi riippuvaisia karjojen suuruudesta (taulukot 7 ja 8). Sen sijaan näyttää keskirasvaprosenttien eron suuruus vaikuttavan siten, että eron suuretessa laadun osuus kasvaa (taulukko 9). Myös rasvapitoisuuden noustessa näyttää laadun osuus lisääntyvän (taulukko 10). Tämän perusteella voidaan maidon rasvapitoisuuden jalostamisessa nojautua rasvaprosentteihin sellaisenaan, mitä menettelyä myös tekijän aikaisemmat tutkimukset puoltavat. Rasvaprosentista saatuihin erilaisiin tuloksiin maidontuotantoon verrattuna on saattanut vaikuttaa rasvapitoisuuden huomattavasti yksinkertaisempi periyty- minen samoin kuin vallitsevien geenien mahdollinen osuus rasvapitoisuuden välit- täjinä. Tulosten soveltaminen yksilön arvosteluun. Koska karjojen keskituotoserot perus- tuvat keskimäärin vain pieneksi osaksi laadullisiin eroihin, tulee maidontuotanto- taipumuksen jalostuksessa valinnan nojautua ensisijassa yksilöiden suhteellisiin tuotoksiin. Kun keskituotosten suuremmuus kuitenkin viittaa myös karjan parem- 32 MIKKO VARO paan laatuun, voidaan yksilöiden luokittelussa myös niiden karjojen keskituotos- eroista ottaa huomioon se osa, mikä keskimäärin perustuu laatuun. Saman rodun puitteissa voidaan yksilöiden arvo yksinkertaisimmin saada yhtälöstä s, = s+ Akt. p, jossa Sx on yksilön todennäköinen asema rodussa, S sen suhteellinen arvo karjassaan, At karjan poikkeama rodun keskiarvosta ja p laadun osuus keskituotoserosta. Siinä tapauksessa että p:n arvona käytetään rodun keskiarvoa, voidaan Akt:n kohdalle merkitä myös karjojen keskituotosten erotus, jolloin Sx ilmaisee yksilön todennäköi- sen suhteellisen arvon toisessa karjassa. Oikeampaan tulokseen päästään kuitenkin, jos p:n arvo valitaan karjan suuruuden mukaan seuraavasti. Laadun osuus on ilmais- tu murtolukuna, jos suhteellisena tuotoksena on käytetty kilomääräistä erotusta ja desimaalilukuna, jos se on laskettu prosenttisena arvona. Lehmäluvun ollessa 9 1/10 0.07 10—14 1/20 0.05 15—19 1/10 0.07 20—24 1/5 0.14 25—29 1/4 0.20 30—39 1/3 0.30 40—49 1/2 0.40 50— 1 1 0.70 Akt:n arvon laskemiseen voidaan tällöin käyttää joko koko rodun keskiarvoa tai mieluummin kunkin maatalousalueen, esimerkiksi maanviljelysseura-alueen keski- arvoa. Prosenttisia suhteellisia tuotoksia käytettäessä on Akt korvattava lausekkeella Akt • 100 R KIRJALLISUUSLUETTELO (1) Bonnier, G. 1946. The Sire Index. Acta Agriculturae Suecana 1, p. 321 — 334 (2) Dinkhauser, F. 1940. Untersuchungen über den Erbgang des Milchfettgehaltes beim Rinde. Zeit sehr. f. Tierzüchtung u. Züchtungsbiologie, 46, p. 237—279. (3) Hammond, J. 1952. Low Butterfart slightly dominant to High Butterfat. Abstract in The British Friesian Journal, 34, 2, p. 202. (4) Hansen Larsen, L. og H. Wenzel Eskedal 1952. Fodring af Koer med hoj Maelkeydelse. 260 beretning fra forsogslaboratoriet. (5) Johansson, I. 1951. Konferens i Utrecht angående avkommebedömningarnas tillämpning inom husdjursaveln. SRB Tidskrift 1951, 4, p. 4—lo. (6) Korkman, N. 1950. Bedömning av husdjurens avelsvärde. Kungl. Lantbruksakad. Tidskrift 5—6, p. 377. (7) —»— 1953. Versuch einer vergleichenden Nachkommenschaftsuntersuchung von Bullen, die in Herden mit verschieden starken Fütterung wirken. Zeitschr. f. Tierzüchtung u. Züchtungs- biologie, 61, 4, p. 373—390. KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 33 (8 Lonka, T. 1947. Valtion karjat jalostuksen tukena. Valt. maatalouskoet. tied., 209. (9) v. Patow, C. 1930. Weitere Studien über die Vererbung der Milchleistung beim Rinde. Zeitschr. f. Züchtung B, 17, p. 3—159. (10) Poijärvi, I. 1953. Onko eri lehmäyksilöiden rehunkäyttökyky taloudellisesti merkitsevässä mää- rässä erilainen? Karjatalous 1953, 2, p. 46—50. (11) Robertson, A., and Asker, A. A. 1951. The genetic history and breed-structure of British Friesian cattle. Emp. Journ. Exp. agric., 19 p. 113—130. (12) Skjervold, H. og Syrstad, O. 1953. Vurdering og valg av avelsdyr. Buskap og avdrått 1953, 1, p. 40—44. (13) Vainikainen, V. 1931. Erilaisten kantakirjalehmien vasikoitten käytöstä itäsuomalaisissakarjoissa. Valt. maatalouskoet. julk. 36. (14) —*— 1934. Erilaisten kantakirjalehmien vasikoitten käytöstä länsisuomalaisissa ja Suomen Ayrshirekarjoissa. Ibid., 59. (15) Varo, M. 1951. Koneellisesti lasketuista tuotantoarvoista. Suomen Ayrshirelehti, 1, p. 3 — 4. (16) —»— 1952. Tutkimuksia karjanjalostuksen tehostamismahdollisuuksista erityisesti sonnien valintaa silmälläpitäen. Acta Agralia Fennica, 77. (17) —»— 1953. Siitoseläinten suhteellisesta arvostelusta. Karjatalous, 11, p. 315 —320. REFERAT: ÜBER DIE QUALITATIVEN UNTERSCHIEDE ZWISCHEN HERDEN Mikko Varo Landwirtschaftliche Versuchsanstalt, Abteilung für Haustierzüchtung, Tikkurila In der Untersuchung sind durch Vergleich der Stellung der von einem und demselben Bullen in verschiedenen Herden hiterlassenen Nachkommen die durchschnittlichen qualitativen Unterschiede der Herden zu klären versucht worden. Dabei ist angenommen worden, dass in einer qualitativ besseren Herde die Nachkommen eines und desselben Bullen im Vergleich zu den übrigen Kühen der Herde un- günstiger gestanden haben als in einer schwächeren Herde, d.h. die Nachkommen haben in einer besseren Herde durchschnittlich einen geringeren relativen Wert angenommen als in einer schlechteren. Infolge der Vererbung in Zwischenform ist vorausgesetzt worden, dass die Grösse des Qualitätsunterschiedes doppelt so gross wie der Unterschied der relativen Werte der Nachkommengruppen sei. Die Vergleiche sind in Herden von verschiedenem mittleren Leistungsstand ausgeführt worden, und da der prozentuale Anteil des auf die angegebene Weise berechneten Qualitätsunterschiedes von den gesamten mittleren Leistungsunterschieden berechnet worden ist, haben sich Zahlen ergeben, die erkennen lassen, inwie- weit sich die Unterschiede in den mittleren Leistungen der Herden auf die verschiedene Beschaffenheit der Tiere gründen. Da die Berechnung sich auf die relativen Werte der Nachkommengruppen gründet, erweisen die erhaltenen Prozentsätze auch, welcher Wert den mittleren Leistungen der Herde, im Ver- gleich mit den relativen Leistungen, als Indikatoren der Beschaffenheit der Tiere beizulegen ist. Als relativer Wert ist der in kg angegebene Unterschied der individuellen Leistung gegenüber der mittleren Leistung der Herde benutzt worden. Auch die den prozentualen relativen Werten entsprechen- den Ergebnisse sind zur Berechnung gelangt. Als Material haben sjährige Ayrshirekühe aus dem Kon- trolljahr 1949—50 gedient, woneben man zur Bestätigung der Ergebnisse mit 7—lljährigen Tieren Wiederholungsberechnungen ausgeführt hat. Entsprechende Vergleiche wurden auch in bezug auf den Fettgehalt der Milch angestellt. Ergebniss Als das Material der sjährigen Kühe als Gesamtheit betrachtet wurde, schienen die Qualitätsunter- schiede durchschnittlich 15.3 % (Tabelle 1) von den Gesamtunterschieden der mittleren Leistungen der 5 34 MIKKO VARO Herden auszumachen. Bei Anwendung der prozentualen relativen Werte war der Anteil der Qualität noch geringer. Das erhaltene Ergebnis stimmt als solches recht gut mit den von Bonnier (I), Johans- son (5), Robertson und Asker (11), Skjerwold (12) und Korkman (7) angegebenen Zahlenwerten in dem Sinne überein, dass die Qualität einen verhältnismässig geringen Anteil am Entstehen der Unter- schiede in den mittleren Leistungen der Herden zu haben scheint. Als aber die Ergebnisse bei verschieden grossen Herden miteinander verglichen wurden, stellten sich bei beiden Materialien (Tabelle 2 und 3) für den Anteil der qualitativen Unterschiede bei den verschiedenen Grössengruppen der Herden sehr verschiedene Werte heraus. Die Entwicklung der Werte war insofernrecht gleichmässig, als der geringste Wert (6.2 und 5.2 %) sich bei Herden von 10—19 Kühen ergab, während die Qualitätsunterschiede im allgemeinen mit steigender Tierzahl der Herden Zunahmen. Dass die Qualitätsunterschiede in der Gruppe der allerkleinsten Herden nicht am geringsten sind, mag als Beweis dessen gelten, dass die erhaltenen Unterschiede nicht einzig auf die Ungenauigkeit der bei kleinen Herden berechneten relativen Leistungen zurückzuführen sind. Auf der Suche nach den Ursachen hat sich die Aufmerksamkeit der verschiedenen Anwendung der Bullen in verschiedenen grossen Herden zugewandt. Zu der Gruppe der kleinen Herden gehören in erster Linie Herden, in denen schon lange Zeit gemeinsame Genossenschaftsbullen eingesetzt worden sind, während dagegen bei grossen Herden deren eigene Bullen nur seltenund gelegentlich anders- wo Nachkommen hinterlassen haben. Die gemeinsamen Bullen haben somit die qualitativen Unter- schiede zwischen den kleinen Herden ausgeglichen. Da zugleich die Möglichkeiten der in den Herden vorzunehmenden Auslese bei grossen Herden grösser sind als bei kleinen, in denen das Beurteilen der Individuen unsicherer wie auch das Erhalten eines Nachkommen von einem Tier erwünschter Be- schaffenheit schwieriger ist, ist es recht natürlich, dass für das Entstehen von Qualitätsunterschieden auf dem Wege der Veredlung bei grossen Herden die besten Möglichkeiten bestanden haben. Doch gibt es auch eine solche Möglichkeit, dass sich der verschiedene Anteil der Qualitätsunter- schiede bei ungleich grossen Herden zum Teil auch auf die gleichmässigeren Erzeugungsmöglichkeiten grosser Herden, vor allem auf eine gleichmässigere Fütterung gründet. Es ist nicht möglich gewesen, diesen Umstand auf Grund des verfügbaren Materials zu untersuchen. Die Streuungen in den mittleren Leistungen der Herden deuten jedoch auf diese Möglichkeit hin, denn obgleich nach den Ergebnissen die Qualitätsunterschiede zwischen grossen Herden stärker sind als zwischen kleinen, belaufen sich bei dem Material der sjährigen Kühe die Zahlenwerte der Streuung der mittleren Leistungen bei kleinen, mittel- grossen und grossen Herden auf 636 ±9, 582 ±l2 und 620 ±l9 kg. Die gesamte Wandlung in den mitt- leren Leistungen ist also bei den kleinsten Herden am grössten gewiesen. Die Streuung der relativen Milchleistungen ist gewiss um so geringer, je kleiner die Herden sind. Die Unterschiede sind aber nicht so gross (Tabelle 5), dass sie ausreichten, die erhaltenen Ergebnisse zu erklären. Die Ursache kann also wohl nicht in der Ungenauigkeit der relativen Leistungen kleiner Herden liegen. Dass die relativen Werte als Indikatoren für die Rangordnung der Tiere bei Herden aller Grössen praktisch gesehen von gleicher Bedeutung sind, mag auch aus den Korrelationen der relativen Werte der Milch und des Fettprozents hervorgehen, Korrelationen, die bei allen Gruppen gleich gross sind. Die Grösse des Anteils der Qualitätsunterschiede scheint wenigstens nicht deutlich von der Grösse der Mittelleistungsunterschiede abhängig zu sein (Tabelle 6). Dagegen ist die Streuung der als kg- Unterschiede ausgedrückten relativen Werte der Tiere bei höherem Leistungsstand grösser als bei nied- rigem. Umgekehrt wie bei dem Ergebnis von Korkman (7) scheint dies darauf hinzuweisen, dass die prozentualen relativen Werte zweckmässiger sind als die Differenzen in kg. Diese Auffassung wird auch dadurch gestützt, dass der Wert des Variationskoeffizienten, der zugleich die auf Grund der prozen- tualen relativen Leistungen festgestellte Streuung widerspiegelt, vielmehr abnimmt bei stiegendem Lei- stungsstand, wie es auch zu geschehen hat, wenn man annimmt, dass die Herden dabei auch qualitativ besser werden. Die Differenzen in kg sind aber nicht nur leichter zu berechnen, sondern auch, besonders zusammen mit den mittleren Leistungen der Herden, einfacher anzuwenden als die prozentualen Werte, weswegen es angebracht sein könnte, bei praktischer Züchtungsarbeit zu ihrer Anwendung überzugehen. Die Unterschiede zwischen diesen auf verschiedene Weise berechneten relativen Leistungen dürften jeden- falls sehr gering sein. Die entsprechendenVergleiche hinsichtlich des Fettgehaltes der Milch (Tabelle 7 und 8) zeigen, dass der durchschnittliche Anteil der Qualitätsunterschiede an den Gesamtunterschieden der mittleren KARJOJEN LAADULLISISTA EROISTA 35 Fettprozentsätze grösser ist als bei den Milchmengen. Dagegen hat die Grösse der Herden wenigstens keinen deutlichen Einfluss auf den Anteil der Qualitätsunterschiede ausgeübt. Je grösser aber der Unter- schied in den mittleren Leistungen der Herden gewesen ist, desto grösser ist offenbar der Teil davon gewesen, der sich auf die Qualität gegründet hat (Tabelle 9). Auch scheint der Anteil der Qualität um so grösser zu sein, je höher der Stand des Fettgehaltes ist, um den es sich handelt (Tabelle 10). Die Ur- sache zu derartigen von der Milcherzeugung abweichenden Ergebnissen kann darin bestehen, dass an der Vererbung des Fettgehaltes die herrschenden Gene beträchtlich beteiligt sind, wie Dinkhauser (2) und Hammond (3) erklärt haben. Wenn es sich so verhält, sind die für den Anteil der Qualität aus den Mittelleistungsdifferenzen erhaltenen Ergebnisse vermutlich kleiner als in Wirklichkeit. Jedenfalls scheint das Ergebnis für das Verfahren zu sprechen, das bei der praktischen Züchtungsarbeit die Beuer- teilung der Neigung zum Fettgehalt auf Grund der Fettprozentsätze als solcher, ohne Berechnung rela- tiver Werte, vor sich geht. In dieser Hinsicht stützen die hier dargelegte Auffassung die früheren Unter- suchungen desVerfassers (16), nach denen bei der auf die Erzeugungswerte gegründeten Auslese der Bullen die Fettprozentsätze als solche zu einerbesser gelungenen Auslese führten als ihre relativen Werte. Es sei angeführt, dass bei diesen früheren Untersuchungen in der Züchtung auf Neigung zur Milcherzeugung hingegen die relative Beurteilungsweise gegenüber der absoluten zu einer geglückteren Auslese zu führen schien. Eine Ausnahme bildete ein Vergleichsmaterial zwischen Muttertieren und Söhnen, Als nach den nunmehr erhaltenen Ergebnissen bei den Muttertieren des besagten Materials die Grösse ihrer Herden untersucht wurde, liess sich erkennen, dass sie ohne Ausnahme aus sehr grossen Herden waren die durchschnittliche Anzahl der Kühe belief sich bei diesen auf 54, während sie bei den Kontrollherden in entsprechender Zeit durchschnittlich etwa 7.5 ausmachte. Die Erklärung lag also darin, dass, da die Muttertiere aus grossen Herden waren, bei denen an dem Zustandekommen der Unterschiede zwischen den mittleren Leistungen die Qualität der Tiere recht stark beteiligt ist, die auf die absoluten Leistungen der Mütter gegründete Auslese zu einem besser gelungenen Ergebnis führte als die ausschliess- lich auf relative Werte gestützte. Bei Anwendung der Untersuchungsergebnisse auf die Praxis ist zunächst zu berücksichtigen, dass der Mittelwert der Rasse in bezug auf den Anteil der qualitativen Unterschiede der Herden von der Verteilung der Tiere auf verschieden grosse Herden abhängig ist. Werden auf dieser Grundlage die Mittelwerte der finnischen Herdenrassen berechnet, so ergibt sich für die Ayrshirerasse der Wert 1/5 und für die finnische Landrasse 1/9. Bei Beurteilung der Qualität des einzelnen Tieres ist demgemäss neben den relativen Werten von den Unterschieden der mittleren Leistungen entweder von den gegenseitigen Unterschieden der Herden oder von den Abweichungen der Herden vom Mittelwert der Rasse je nach der Rasse 1/5—1/9 zu berücksichtigen. Bei Anwendung prozentualer relativer Werte sind die entsprechenden Werte 1/7 und 1/10. Zu den besten Ergebnissen gelangt man aber, wenn der Anteil der Qualitätsunterschiede bei jeder Grössenklasse der Herden mit den ihnen eigenen Verhältnis- zahlen berechnet wird, die, auf graphischem Wege berechnet, in Tabelle 11 angegeben sind.