KORS [VILJOJEN ITÄVYYDEN PIKAMÄÄRITYS 2.3.3-TRIFENYL- TETRAZOLI UMKLOR IDILEA Erkki Ahlberg Valtion siementarkastuslaitos, Helsinki Saapunut 20.2. 1954 Jo usean vuosikymmenen ajan on siementarkastusalalla työskennelty idättä- miskoetta nopeamman menetelmän aikaansaamiseksi siementen itävyyden määri- tyksessä. Alan varhaisemmista tutkimuksista mainittakoon kokeilut siementen itämiskyvyn toteamiseksi galvanometrisesti (mm. 12, 13) sekä kokeet, joissa mitat- tiin siementen hengityksen yhteydessä syntyvät hiilidioksidi- ja lämpömäärät (4, 23). Menetelmät osoittautuivat ymmärrettävästi epäluotettaviksi, koska elin- voimaa ei voitu todeta yksityisistä jyvistä. Menetelmät, joissa käytettiin vitaali- värjäystä (mm. 8, 11, 20, 21, 26) eivät myöskään osoittautuneet riittävän luotet- taviksi. Enemmän toiveita herättivät kokeilut, joissa pyrittiin toteamaan siementen sisältämien entsyymien aktiivisuus erilaisilla indikaattoriväriaineilla. Siemenet sel- laisinaan, halaistuina tai niistä irroitetut alkiot upotettiin värjäysliuokseen, jonka jälkeen solukkojen värjäytymisestä tehtiin johtopäätöksiä siementen elin- voimaisuudesta. Turesson (25) käytti kokeissaan metyleenisinistä, jota dehydraa- sit pelkistävät värittömäksi metyleenivalkoiseksi. Eidman (7) esitti kansainväli- sessä siementarkastuskongressissa v. 1937 pikamenetelmän, joka perustui siihen, että värittömät seleenin suolat pelkistyvät punaiseksi seleeniksi elävässä solu- kossa dehydraasien vaikutuksesta. Hän (6 ja 7) suoritti kokeita viljalajien, herne- kasvien ja lukuisten puulajien siemenillä todeten, että värjäytyminen on sitä voi- makkaampi, mitä elinvoimaisempi siemen on, kun taas täysin kuolleessa solukossa värin muutosta ei tapahdu. Värjäytyminen oli myös riippumaton siementen riittämättömästä kypsyneisyydestä. Arvostellessaan värjäytyneisyyttä hän jakoi siemenet kolmeen ryhmään, nim. täysin värjäytyneisiin ( Vollkeimer), osittain värjäytyneisiin ( Mattkeimer) ja kuolleisiin {Nichtkeimer) . Näistä vain täysin vär- jäytyneet ovat elinkykyisiä. Osittain värjäytyneet ovat itämiskyk}dsiä, mutta pystyvät vain suotuisissa olosuhteissa jatkamaan kehitystään normaaleiksi kas- veiksi. Seleenin suolat ovat erittäin myrkyllisiä, josta syystä työskentelyssä on noudatettava suurta varovaisuutta. https://www.c-info.fi/en/info/?token=3I7TL6ZB82kmNlsP.HL1iA-xiXBucx4wJ-Jb7Lg.rxDLLjGcQJpSSSj5_6LPhdXx2wgnUFKJdfmjHQGdc0L0qnv-SSQl_LSvu5eAcp6_l_WMs5JfQA53p_3tgje7Zb5WM71B25T625Cz9NfOta1ne7qZXuz8Ykok3t3A4FZ0mztTyvyvAy3_yUYpJ1z3IOcucHGk_vDQxPy3 KORSIVILJOJEN ITÄVYYDEN PI KAM AARITYS 97 Lakon (17 ja 18) suoritti kokeita useilla erilaisilla tetrazolium-suoloilla, joista parhaaksi osoittautui 2.3.5-trifenyltetrazoliumkloridi. Täysin myrkyttömät tetra- zolium-suolat kuuluvat erittäin harvinaisiin orgaanisiin yhdisteisiin, jotka hapetus- asteellaan ovat värittömiä ja pelkistyessään muuttuvat erivivahteisiksi punaisiksi formasaani-muodoiksi. LAKONin mukaan värjäytyminen tapahtuu tetrazolium- suoloja käyttäen nopeammin ja selvemmin kuin seleenin suolojakäytettäessä. Korsi- viljojen värjäytyneisyyden arvostelussa hän käytti kehittämäänsä ns. »topo- grafista» luokittelua, jonka mukaan alkiosta on ainakin sirkkavarren aiheen sekä osan juuria muodostavasta vyöhykkeestä oltava värjäytynyt, jotta siementä voitai- siin pitää elinkykyisenä. Lakon (15) perustaa luokittelunsa siementen alkiosolu- koissa tapahtuvien kuolemisprosessien kehitystä koskeviin tutkimuksiinsa, joiden mukaan viljakasvien jyvissä alkion elinvoiman häviäminen alkaa pääjuuren aiheen kärjestä, josta se tasaisesti leviää alkion muihin osiin. Tämän jyvän vanhetessa ilmenevän spontaanisen elinvoiman häviämisen ohella, joka tapahtuu eri nopeu- della varastoimisolosuhteista riippuen, aiheuttavat eräät muut ulkoiset tekijät, kuten halla, ankara puinti ja kuivatus, tästä poikkeavia vikuutuksia alkiosolukoissa. Sen jälkeen kun EiDMANin pikamenetelmä LAKONin edelleen kehittämänä tuli tunnetuksi, on siitä julkaistu runsaasti tutkimuksia. Värjäytymisen arvostelu- tavasta on esitetty toisistaan enemmän tai vähemmän poikkeavia käsityksiä. Rohmeder (24) kiinnitti, kuten Eidman, huomiota värin sijainnin ohella myös sen voimakkuuteen. Eräät muut tutkijat (5, 14, 19) suhtautuivat epäillen liian yksityis- kohtaisen arvostelun merkitykseen. Porter, Durrel ja Romm (22) pitivät mene- telmää käyttökelpoisena korsiviljoja tarkastettaessa. Cottrell (3), joka käytti jyvien halkaisutapaa, sai menetelmällä varsin yhdenmukaisia tuloksia idätys- kokeiden tuloksiin verrattuna erikoisesti silloin, kun tarkastettava siemen oli hyvin itävää. Gadd ja Kjaer (9) esittivät jo seleenimenetelmällä kokeilussaan käsityk- senään, että menetelmällä saatuja tuloksia ei voida pitää luotettavina, jos siemen on heikosti itävää, hallan tai Fusarium- sienten vikuuttamaa. GooDSELLin (10) kokeissa idätyskokeiden tulokset olivat keskimäärin 95 % värjäyskokeiden tulok- sista. Bennet ja Loomis (2), jotka kokeilivat, kuten hänkin, keinotekoisesti kylmä- käsitellyllä viljalla, saivat värjäyskokeilla keskim. s—lo % korkeampia tuloksia, eivätkä suositelleet menetelmää virallisen siementarkastuksen käyttöön. On tunnettua, että vilja saadaan korjatuksi keski- ja etelä-Euroopassa laadulli- sesti keskimäärin huomattavasti parempana kuin pohjoismaissa edullisempien kasvu- ja korjuuolosuhteiden ansiosta. Kjaer (14) mainitsee jo Tanskasta, että Fusarium-sienten aiheuttamia epänor- maaleja ituja ei tavata sikäläisissä kauran itävyyskokeissa. Halla on myös mel- kein täysin tuntematon keski- ja etelä-Euroopassa viljan itävyyden alentajana. Niinpä on tiettävästi Lakon samaten kuin pääosiltaan muutkin edellä mainitut tutkijat käyttänyt menetelmää kehittäessään kokeiltavan materiaalin keino- tekoista kylmäkäsittelyä luonnollisen hallan vikuuttaman siemenen puutteessa. Kuitenkin on tässä huomattavaa, kuten Goodsell (10) mainitsee, että elävän solu- kon vioittuminen ei voine olla samanlaista luonnollisissa olosuhteissa ja keino- tekoisessa pakkasessa. Tästä syystä on seuraavassa selostetuissa kokeissa pyritty ERKKI AHLBERG98 kiinnittämään huomiota siihen, miten eri tavoin vioittunut ja erikoisesti hallan vikuuttama vilja suhtautuu värjäyskäsittelyyn. Omat tutkimukset Koeaineistona on käytetty valtion siementarkastuslaitokselle v. 1951 ja 1952 sadoista tutkittaviksi lähetettyjä viljanäytteitä. Kaikkiaan on tutkittu 223 näy- tettä, joista kevätvehnää 94, ohraa 67, kauraa 39, ruista 14 ja syysvehnää 9 näytettä. Tavallisilla idätyskokeilla saatujen itävyystulosten mukaan tutkitut näytteet jakaantuivat lukumääräisesti prosenteissa eri itävyysluokkiin seuraavasti; itävyys 90—100 % 34.6 ° 0 näytteistä )> 85— 89 »> 19.8 » »> » 80— 84 » 17.0 » » » 70— 79 D 17.0 » » ,) 60— 69 » 7.2 » » » alle 60 » 4.4 » » Varsinkin v. 1952 sato oh kokeisiin hyvin soveliasta, koska hallaa esiintyi poik- keuksellisen runsaana kasvukauden aikana eri puolilla maata ja vilja jouduttiin myös monin paikoin korjaamaan ja kuivattamaan verraten kosteana, josta syystä polttovikaiset näytteet olivat varsin yleisiä. Kokeet suoritettiin valtion siementarkastuslaitoksessa vv. 1951—53. Osa tarkastetuista näytteistä (41 kpl), jotka olivat v. 1951 satoa, tutkittiin seuraavasti. Näyte esiliotettiin yön ajan huoneenlämmössä, jonka jälkeen 4 Xloo jyvää halkais- tiin pitkittäissuunnassa jyvän selkäpuolelta ja puolikkaat kustakin jyvästä pantiin värjäysliuokseen, pimeään ja huoneenlämpöön 4—5 tunnin ajaksi. Värjäykseen käytettiin 1 %;na letr a z o 1 -nimistä Bayer-yhtymän valmistetta, joka on trifenyltetrazoliumkloridia. Värjäytyminen on näissä kokeissa arvosteltu ed. mainittua CoTTRELLin (3) tapaa seuraten siten, että elinkykyisten ryhmään on laskettu kaikki täysin värjäy- tyneet alkiot sekä lisäksi osittain värjäytyneistä sellaiset, joissa alkion leikkaus- pinnasta koko sirkkavarren aihe sekä osa juuria muodostavasta vyöhvkkeestä ovat värjäytyneet. Suurin osa näytteistä (182 näytettä) on tutkittu Lakonin ohjeiden mukaan ohralla, vehnällä ja rukiilla siten, että esiliotuksen jälkeen on 2 xIOO jyvästä irroi- tettu alkiot tarkoitukseen sopivalla kolmiokärkisellä neulalla, jonka jälkeen alkiot on pantu värjäytymään joko huoneenlämpöön tai 30° C lämpökaappiin, jossa väri- reaktio tapahtuu nopeammin, n. 3—4 tunnissa. Kauran jyvät katkaistiin poikki- suuntaan mahdollisimman läheltä alkiota sitä vioittamatta samalla irroittaen hel- peet ja alkion puoleiset päät pantiin liuokseen. Kauralla liuoksen tunkeutuminen alkiosolukkoon on hitaampaa vaatien aikaa vähintäin 5 tuntia. Arvostelussa on käytetty seuraavaa Lakonin luokittelutapaa: 1. Täysin värjäytyneet alkiot 2. Pääjuuren aiheen kärki värjäytymätön KORSIVILJOJEN ITÄVYYDEN PIKAMÄÄRITYS 99 3. Pääjuuren aihe värjäytymätön 4. Pääjuuren aihe sekä osa sivujuuria muodostavasta vyöhykkeestä värjäyty- mättömät 5. Juuria muodostava vyöhyke kokonaisuudessaan sekä osa sirkkavarren aiheesta värjäytymättömät 6. Täysin värjäytymättömät Elinkelpoisia ovat ne alkiot, jotka kuuluvat ryhmiin I—4,1 —4, joiden siis katsotaan pystyvän kehittämään normaalin idun sekä juuret. Värjäyskokeet suoritettiin n. 3—B viikkoa idätyskokeen jälkeen. Koetulosten tarkastelu Koetuloksia tarkastettaessa kiinnitetään päähuomio niihin kokeisiin, joissa on käytetty Lakonin menettelytapaa jyvien preparoinnissa ja värjäytyneisyyden arvostelussa. Niitä kokeita, joissa on käytetty jyvien halkaisutapaa, käsitellään vain, milloin se vertailun vuoksi on katsottu tarpeelliseksi. Kokeiden tuloksista suoritettu yhteenveto osoittaa, että värjäyskokeilla on saatu keskimäärin 5.7 % korkeampia itävyystuloksia kuin tavallisella idätysmene- telmällä. tutkitusta 182 näytteestä on 158 tapauksessa värjäyskokeella saatu kor- keampi tulos, 14 tapauksessa alempi ja yhtä suuri tulos 10 tapauksessa, (taul. 1 ja piirros 1). Värjäyskokeilla saadut korkeammat tulokset idätyskokeisiin verrattuna, johtu- nevat siitä, että menetelmällä ei pystytä erottelemaan »epänormaaleja ituja» aina- kaan kaikissa tapauksissa; ts. entsyymitoiminta ei ole lakannut tällaisissa alkioissa niiden vioittuneisuudesta huolimatta. Piirros 1. Itävyyskokeita hiekka-idätysalustalla ja Tetrazolium-pikamenetelmällä (182 viljanäytettä Abb. 1. Keimversuche in Sandkeimbett und mit Tetrazolium-Schnellverfahren (182 Getreideproben). Taul. 1. Itävyystulokset tavallisella idätysmenetelmällä ja tetrazolium-pikamenetelmällä 182 korsi- viljanäytteestä. Tabelle 1. Keimergebnisse mit Keimversuche in Sandkeimbett und mit Tetrazolium-Verfahren aus 182 Getreideproben. Näyte N . 0 Probe " ' Siemenlaji Samenart Itävyys hiekassaKeimfähigkeit in Sand O//O Tetraz.-itävyysTelraz.-Keimfähigkeit %Poikkeama tetraz.-itävyys- itävyys hiekassa % Abweichung Tetraz. Keimfähig- keit-Keimfähigkeit in Sand % Tetraz. tulos % (ryhmät I— 3) Telraz. Ergebnis (Gruppen I— 3) Poikkeama tetraz.-tulos- itävyys hiekassa % Abweichung Tetraz. Ergebnis- Keimfähigkeit in Sand % Tetraz.-kokeessa voimak- kaasti värjäytyneitä alkioita Jm Tetrazolium-V ersuche in- tensiv rot gefärbte Embryonen % Huomautuksia Bemerkungen 1 2 345 678 2 520 Kevätvehnä 97 98 + 1 97 ±0 . 2 614 Sommerweizen 97 98 + 1 97 ±0 49 794 i> 96 97 + 1 96 + 0 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 26 908 » 95 95 + 0 93 2 0 2 595 » 94 95 + 1 93 1 4 052 » 94 97 + 3 95 + 1 33 028 » 94 96 + 2 90 4 2 940 * 92 94 + 2 92 + 0 3 562 » 92 91 1 88 4 20 691 » 92 96 + 4 94 + 2 2 3 503 » 91 98 + 7 97 + 6 16 224 » 91 94 + 3 91 + 0 2 428 » 90 95 + 5 93 + 3 4 037 » 89 98 + 9 98 + 9 5 155 » 87 91 + 4 89 + 2 6 Itämiskypsymätön Keimunreif 4 042 » 86 80 6 72 —l4 4 080 » 86 92 + 6 89 + 3 7 891 » 86 94 + 8 90 + 4 5 2 717 » 85 86 + 1 81 4 4 117 * 85 92 + 7 91 + 6 4 118 » 85 95 +lO 94 + 9 7758 » 85 91 +6 91 +6 5 8 116 » 85 83 2 73 —l2 0 2 785 » 84 90 + 6 88 + 4 3 166 » 84 90 + 6 90 + 6 Itämiskypsymätön Keimunreif 3 755 » 84 92 + 8 91 + 7 4 392 » 83 89 + 6 89 + 6 2 965 » 82 92 +lO 90 +8 4 104 » 82 90 + 8 87 + 5 27 679 » 82 96 +l4 91 + 9 10 2 299 » 80 83 + 3 77 3 3 175 » 80 77 3 76 4 49 398 » 80 88 + 8 86 + 6 6 Itämiskypsymätön Keimunreif 28 497 » 78 87 + 9 82 + 4 13 » * 19 178 » 77 81 + 4 80 + 3 2 2 949 » 75 79 + 4 76 +1 4 470 » 73 74 + 1 68 5 4 706 » 73 91 +lB 87 +l4 100 ERKKI AHLBERG 4 2 3 4 o 678 Taul. 1, jatkoa— Tabelle 1, Fortsetzung 4 332 Kevätvehnä 72 87 +l5 83 +ll 4 233 Sommerweizen 68 80 +l2 77 + 9 —■ 2 572 » 67 68 + 1 66 1 2 575 » 61 69 + 8 67 + 6 25 660 » 53 80 +27 77 +24 17 Itämiskypsymätön Keimunreif 26 870 » 48 63 +l5 62 +l4 21 49 834 » _ 14 23 + 9 22 + 8 6 597 » 94 93 I 91 3 41 Hallaa 6 016 » 92 97 + 5 96 + 4 7 f Frostgeschädigt 7 885 » 91 98 + 7 96 + 5 10 » Fusarium 6 355 » 90 98 + 8 95 + 5 6 » 1 Itämiskypsymätön 6 628 )> 89 94 + 5 90 + 1 4 » J Keimunreif 8 329 » 83 82 1 78 5 3 » Fusarium 7 366 » 81 95 +l4 95 +l4 7 » 8 494 » 80 87 + 7 85 + 5 8 » 4 933 » 79 95 +l6 91 +l2 7 » 6 368 » 78 93 +l5 87 + 9 12 » 8 093 ’» 78 85 + 7 80 + 2 11 » 7 359 » 76 87 +ll 84 + 8 8 » 8 323 » 70 72 + 2 67 3 15 » 8 336 » 68 77 + 9 71 + 3 8 » Fusarium 7 837 91 92 +1 91 ±0 21 Poltettua ~ 455 » 88 93 + 5 92 + 4 5| Verbrannt 4 343 » 82 87 + 5 85 + 3 5 » , Ti„ . . 5037 . 81 95 +l4 »3 +l2 12 . 7 996 . 81 88 + 7 85 + 4 9 , 1 K‘~«> 4 833 » 77 85 + 8 84 + 7 6 » 4 834 » 77 94 +l7 93 +l6 12 » 4 864 » 76 76+0 67 9 0 » 49 425 » 36 37 + 1 36 ± 0 2 » 6 040 » 88 97 + 9 95 + 7 6 » Hallaa Frosigeschädigt 7 283 » 87 90 + 3 88 + 1 4 » » 7 335 » 86 94 + 8 91+5 5 » » 7 125 -> 84 93 + 9 90 + 6 9 ,> » 6 772 » 83 86 + 3 83 ±0 11 » » 5 999 » 83 91 + 8 89 + 6 7 » » 7 339 » 74 82 + 8 80 + 6 ll » » 7 288 » 72 77 + 5 75 + 3 7 » » 6 008 » 70 76 + 6 73 + 3 7 .1 ,> 6 791 ■> 69 71 + 2 70 + 1 6 » » Keskim Durchschn. 80.6 86.8 + 6.2 84.1 + 3.5 2 809 Ohra Gerste 99 100 + 1 99 ±0 3 549 » 98 98 (± 0 96 2 50 025 » 98 94 4 88 —lO 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 2 578 » 97 98 + 1 91 6 3 550 i» 97 96 - 1 92 5 49 345 » 97 95 2 91 6 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 3 341 » 96 98 + 2 92 4 .3 555 » 96 97 + 1 89 7 4 061 » 95 97 + 2 92 3 6 826 » 94 97 + 3 93 1 0 Fusarium. Itämiskypsymätön 2 330 » 93 96 + 3 90 3 Keimunreif 101KORSIVILJOJEN ITÄVYYDEN PIKAMÄÄRITYS 1 - 345 678 Taul. 1, jatkoa Tabelle I, Fortsetzung 2 880 Ohra Gerste 93 96 + 3 92 1 2 891 » 93 98 + 5 97 + 4 4 138 i> 93 97 + 4 95 + 2 4 862 » 93 98 + 5 80 —l3 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 26 492 » 93 83 —lO 77 —l6 0 27 693 » 93 96 + 3 93 ± 0 0 3 385 » 92 97 + 5 94 + 2 4 788 i> 92 96 + 4 90 2 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 7 102 » 92 93 + 1 92 + 0 0 Fusarium 7 629 * 92 96 + 4 92 + 0 1 Itämiskypsymätön Keimunreif 7 753 » 92 97 + 5 88 4 0 » » 30 961 -> 92 98 + 6 92 + 0 1 49 907 » 92 94 + 2 92 + 0 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 6 388 » 91 97 + 6 94 + 3 0 » » 3 565 » 90 96 + 6 91 + 1 4 368 » 90 98 + 8 98 + 8 2 137 » 89 96 + 7 88 1 2 923 » 88 90 + 2 86 2 5 843 » 88 96 + 8 78 —lO 0 5 100 » 87 94 + 7 91 + 4 0 Fusarium 5 842 » 87 94 + 7 80 7 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 6 669 » 87 87 + 0 80 7 0 4 659 » 86 92 + 6 88 + 2 0 7 482 » 84 83 1 79 5 2 49 900 » 83 83 ± 0 76 7 0 7 216 » 82 83 + 1 76 6 4 Itämiskypsymätön Keimunreif 25 970 » 82 98 +l6 95 +l3 10 » * 28 495 » 82 85 + 3 84 + 2 0 » 5 032 » 81 88 + 7 86 + 5 0 * » 8 420 i> 81 87 + 6 83 + 2 2 Fusarium 49 344 81 85 + 4 82 + 1 0 2 832 » 79 94 +l5 86 + 7 19 950 i> 77 81 + 4 66 —ll 0 Itämiskypsymätön Keimunreif 2 340 » 75 94 +l9 91 +l6 8 268 * 74 84 +lO 77+3 0 2 989 » 73 90 +l7 89 +l6 5 860 i> 73 72 1 69 4 0 Fusarium 5 857 » 69 67 2 59 —lO 0 » 3 779 » 65 74 + 9 67 + 2 3 780 » 60 76 +l6 66 + 6 7 984 * 95 95 ± 0 94 1 41 Hallaa 8 437 » 92 96 + 4 92 ±0 11 Frostgeschädigt 7 269 » 88 88 ± 0 82 6 6 > 7 780 » 88 91 + 3 83 5 3 » 6 905 » 77 86 + 9 82 + 5 4 » , T-L „ . , - „„„ „. Itämiskypsymätön 7 266 » 64 88 +24 73 + 9 16 » { T, . / I Keimunreif 4 460 » 89 94 + 5 91 + 2 0 l Pcltettua » I Verbrannt 7 161 » 88 93 + 5 89 + 1 7 » » 6 430 » 80 90 +lO 84 + 4 0 » 6 374 ,> 73 84 +ll 84 +ll 6 » 4 463 » 61 80 +l3 78 +ll 14 .> Itämiskypsymätön 4 44/ » 64 68 + 4 59 5 0 » Keimunreif Keskim. Durchnich. 85.9 90.8 + 4.9 85.4 0.4 102 ERKKI AHLBERG KORSIVILJOJEN ITÄVYYDEN PI KAM AÄ RITYS 103 1 2 345678 Taul. 1, jatkoa - Tabelle 1, Fortsetzung 2 852 Kaura Hafer 90 99 ± 0 99 ±0 4 011 » 97 99 + 2 98 + 1 - Itämiskypsymätön Keimunreif 4 318 » 97 98 + 1 98 + 1 2 263 » 96 97 + 1 97 + 1 2 586 » 96 97 + 1 97 + 1 2 581 * 95 96 + 1 95 + 0 2 241 » 90 97 + 7 93 + 3 37 086 » 90 98 + 8 97 + 7 4 279 .) 87 92 + 5 90 + 3 4 105 » 85 93 + 8 92 + 7 37 098 » 82 88 + 6 88 + 6 - 4 158 » 80 90 +lO 89 + 9 4 140 » 78 87 + 9 85 + 7 49 607 .� 77 84 + 7 82 + 5 4 016 » 22 41 +l9 33 +ll 37 114 » 69 92 +23 91 +22 17 Hallaa Frostgeschädigt 37 054 » 61 84 +23 84 +23 14 » » 4 149 » 49 63 +l4 62 +l3 10 » » 48 322 » 44 69 +25 67 +23 » » Keskim. Durchschn. 78,6 87.6 + 8.986.2 + 7.5 2 337 Ruis Roggen 96 98 + 2 97 + 1 50 032 » 94 94 ±0 91 - 3 0 4 152 » 93 93 + 0 90 3 8 527 » 92 94 + 2 93 + 1 0 2 808 » 90 94 + 4 91 + 1 3 920 » 90 92 + 2 91 + 1 2 844 » 89 93 + 4 90 + 1 4 188 » 89 91 + 2 90 + 1 5 495 » 89 91 + 2 88 1 0 5 940 » 89 93 + 4 90 + 1 0 8 120 » 86 87 + 1 85 1 0 4 002 » 80 88 + 8 83 + 3 - 2 542 » 72 80 + 8 78 + 6 - Keskim. Durchschn. 88.491.4 + 3.089.0 + 0.6 3 561 Syysvehnä 97 98 + 1 98 + 1 2 955 Winterweizen 94 98 + 4 98 + 4 —• 7 246 » 89 83 6 81 8 3- Fusarium. Hallaa Frostgeschädigt 49 916 » 88 90 + 2 89 + 1 0 4 572 » 87 88 + 1 85 2 0 Poltettua Verbrannt 6 682 » 79 81 + 2 79 ± 0 0 » » 49 917 » 74 75 + 1 73 1 3 2 573 » 73 75 + 2 71 2 Fusarium 19 939 » 58 77 +l9 67 + 9 13 Keskim, Durchschn. 82.185.0 + 2.984.4 + 0.2 Kaikki näytteet Alle Proben 82.988.6 + 5.785.1 + 2.2 104 ERKKI AHLBERG Jos kokeiden tuloksia tarkastellaan siltä kannalta, miten ne suhtautuvat itä- vyydeltään eri laatuisissa näytteissä, havaitaan, että poikkeamat värjäystuloksen hyväksi ovat suurimmat heikosti itävien näytteiden kohdalla ja pienenevät parem- min itäviin näytteisiin siirryttäessä. Vastaavasti esiintyy epänormaaleja ituja idätys- kokeissa runsaimmin itävyydeltään heikoiksi osoittautuneiden näytteidenkohdalla, kuten alla olevasta asetelmasta ilmenee. itävyysluokat keskim. poikkeama, idätyskokeissa keskim (hiekassa idätys) tetraz. koe-idätyskoe epänormaaleja ituja /o /o itävyys alle 60 % 16.1 7.7 »> 60— 69 » 10.9 8.3 » 70— 79 » 8.3 6.5 » 80— 84 » 6.5 4.0 » 85— 89 » 4.1 3.8 » 90—100 »> 2.3 2.2 Varsin runsaasti esiintyy epänormaaleja ituja idätyskokeissa silloin, kun siemen on hallan vikuuttamaa. Tällaisiksi siementarkastuslaitoksessa suoritettujen tutkimusten mukaan on todettu näytteet, joissa esiintyy runsaasti tyypillisellä tavalla pöhöttyneitä, kyhmyistä ja käyristyneitä ituja, joiden sisällä olevat lehdet ovat värittömiä ja saattavat kokonaan puuttuakin (1). Eri viljalajien kohdalla muodostuivat keskimääräiset poikkeamat värjäys- menetelmän hyväksi seuraaviksi: kaura 8.9 %, kevätvehnä 6.2 %, ohra 4.9 %, ruis 3.0 % ja syysvehnä 2.9 % (tank 1). Yksittäisten koetulosten lähempi tarkastelu osoittaa, että kevätvehnänäytteissä esiintyvät suurimmat poikkeamat värjäysmene- telmän hyväksi ovat suuruusjärjestyksessä: 27 (25 660), 18 (4706), 17 (4834), 16 (4933), 15 (6368), 15 (26 870), 15 (4332), 14 (5037), 14 (7366), 14 (27 679), 12 (4233) ja 11 (7359) prosenttia. Näistä näytteet 4933, 6368, 7366 ja 7359 ovat hallan vikuuttamia ja näytteet 4834 ja 5037 kuivatuksessa vioittuneita. Yhdessä tapauk- sessa saatiin värjäyskokeella 6 % ja yhdessä 3 % alempi tulos kuin idätyskokeella. Ohranäytteissä suurimmat poikkeamat ovat 24 (7266), 19 (2340), 17 (2989), 16 (25 970), 16 (3780), 15 (2832), 13 (4463), 11 (6374) ja 10 (6430) prosenttia. Näyte 7266 oli hallan vikuuttama ja näytteet 4463, 6374 ja 6430 olivat kuivatuksessa vioittuneita. Värjäyskokeella saatiin alempi tulos seitsemän näytteen kohdalla suu- rimpien poikkeamien ollessa 10, 4 ja 2 prosenttia. Kauranäytteissä värjäyskokeilla saatiin kaikissa tapauksissa korkeampi tulos kuin idätyskokeilla. Suurimmat poikkeamat olivat 25 (48 322), 23 (37 114), 23 (37 054), 19 (4016) ja 14 (4149) prosenttia. Näistä muut, näytettä n:o 4016 lukuun- ottamatta, olivat hallan vikuuttamia. Mainituilla isoilla poikkeamilla oli tuntuva vaikutus keskiarvoon, koska tutkittujen näytteiden lukumäärä oli verraten pieni. Syysviljoilla tulokset muodostuivat huomattavasti yhdenmukaisemmiksi kuin muilla viljalajeilla, mikä ilmeisesti johtui siitä, että tutkitut näytteet olivat verraten hyvin itäviä. Hallan vikuutusta esiintyi vain lievänä yhden syysvehnänäytteen (n;o 7246) kohdalla. Poikkeavasti värjäystulos jäi tässä tapauksessa 6 % idätys- tulosta alhaisemmaksi. Taulukko 2. Itävyystulokset tavallisella idätysmenetelmällä ja Tetrazolium-pikamenetelmällä 41 vilja- näytteestä. (Käytetty jyvien halkaisutapaa). Tabelle 2. Keimergebnisse mit Keimversuche in Sandkeimbett und mit Tetrazolium-Verfahren aus 41 Saat proben. (Halbierungsmethode). ° ' >' o g ’S ■TS >1 -2 -V* ti) 5 S *3 «5 »S, ~ +£ -<-> en • 2?P. -SP ‘S 3 8 4 >5 g, *z ST tn .8 -a s M i- s ° -SP 51 i -Si ? > Gs % || 15 S| Htt-71 |1g i 1 3 sf SS sisä 1 * 1 i SP • ’. e > C •*> ca» -2. N �, S tä e oj-mS-*: > -2 h M i .2?■■s £ « £ I I a h H + o : ö + ’ '*'' 15 224 Kaura Hafer 98 99 +1 2 127 » 97 94 3 15 160 » 95 98 +3 2 197 » 92 91 1 11 336 » 91 88 3 Hallaa Frostgeschädigl 11 136 » 89 79 —lO 11 808 » 88 87 1 11 817 » 86 87 +1 1 1 968 » 86 84 2 15 110 » 85 85 ±0 Hallaa Frostgeschädigt 12 060 » 82 96 +l4 » 11 137 » 79 82 + 3 Poltettu Verbrannt 5 584 » 77 79 +2 11 717 » 74 78 +4 6 501 » 66 76 +lO Hallaa Frostgeschädigt 5 283 » 65 75 +lO » 2 237 » 63 55 8 15 108 i) 57 61 + 3 Hallaa Frostgeschädigt 2 801 » 22 25 + 3 12 790 * 18 30 +l2 Hallaa Frostgeschädigt 2 786 Ruis Roggen 90 87 3 Fusarium 2 069 Vehnä Weizen 98 92 g 15 278 » 97 99 +2 12 210 i) 93 92 1 15 289 » 93 92 1 15 498 » 93 93 ±0 12 306 » 91 94 +3 Poltettu Verbrannt 2 202 » 88 89 +1 2 767 » 87 86 1 Fusarium 1 1 796 » 85 86 + 1 6 547 » 84 82 2 Poltettu Verbrannt 2 782 » 82 84 + 2 » 15 363 » 77 75 2 3 432 » 74 76 +2 12 182 » 62 57 5 3 173 » 61 64 +3 6 454 » 29 33 +4 15 570 Ohra G erste 96 95 1 13 415 » 86 88 +2 13 396 i) 83 90 + 7 Hallaa Frostgeschädigt 11 714 » 68 73 +5 Keskin. Durchschn. 78.779.9 + 1.2 ERKKI AHLBERG106 Niissä kokeissa, joissa käytettiin jyvien halkaisutapaa, olivat suurimmat yksittäiset poikkeamat värjäystuloksen hyväksi 14, 12 ja 10 prosenttia. Ne olivat kauralla ja näytteet olivat hallan vikuuttamia (taul. 2). Hyvä suhde kummankin menetelmän antamien tulosten kesken johtunee tässä tapauksessa siitä, että halla- ja kuivatusvioitukset esiintyivät näytteissä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suhteellisen lievinä. Kuten edellä olevasta ilmenee, on huomattava osa luetelluista suurista poikkea- mista hallan ja osaksi myös kuivatuksessa vioittuneiden näytteiden kohdalla. Vii- Piirros 2. Itävyyskokeita hiekka-idätysalustalla ja Tetrazolium-pikamenetelmällä (63 ohranäytettä Abh. 2. Keimversuche in Sandkeimbett und mit Tetrazolium-Schnellverfahven (63 Gersteproben). meksi mainitun suhteen tulokset näyttävät olevan keskimäärin hieman paremmin yhtäpitäviä hallan vikuuttamien näytteiden tuloksiin verrattuna. On kuitenkin huomattavaa, että silloin kun siemen on kuivatuksessa vioittunut, ei epänormaaleja ituja yleensä esiinny idätyskokeissakaan yhtä runsaasti kuin silloin, kun siemen on hallan vikuuttamaa. Tulokset eivät vakuuttavasti osoita, että halla ja kuivatus- vioitukset olisivat ainoat tekijät, jotka aiheuttavat epävarmuutta värjäysmenetel- mää käytettäessä, sillä joitakin suurehkoja poikkeamia esiintyy myös sellaisten näytteiden kohdalla, joita ei idätyskokeen perusteella todettu em. tavoin vioittu- neiksi. Häiritsevänä tekijänä kokeissa esiintyi se, että näytteen pääasiallisin vioitus- laatu oli joissakin tapauksissa vaikeasti pääteltävissä. Ratkaiseva merkitys epä- varmojen tulosten syntymiseen em. vioituslaatujen suhteen näyttää olevan vioi- tuksen voimakkuudella. Taulukosta 1 voidaan todeta, että poikkeamat ovat jääneet verraten pieniksi sellaisten näytteiden kohdalla, joiden idätyskokeissa esiintyi Fusarium-sienten aiheuttamia epänormaaleja ituja. Näytteen 8336 kohdalla poikkeama on värjäys- tuloksen hyväksi 9 % ja näytteen 5100 kohdalla 7 %. Neljässä tapauksessa, näyt- Poikkeama Tetrazolium-itävyys itävyys hiekassa. Abweichung Tetrazolium-Keimfähigkeit — Keimfähigkeit in Sandkeimbett KORSI VILJOJ EN ITÄVYYDEN PIKAMA ÄR I TYS 107 teiden 8329, 5860, 5857 ja 7246 kohdalla jäi värjäystulos vastaavasti 1, 1,2 ja 6%.idätystulosta alhaisemmaksi. Itämiskypsymättömyyden ci voida katsoa oleellisesti vaikuttaneen värjäys- kokeiden tuloksiin (tank 1). Taulukossa Ija piirroksissa I—3 on esitetty myös värjäyskokeista ne tulokset, jotka on saatu siten, että arvostelussa on jätetty elin- kykyisten ryhmästä pois neljäs ryhmä (ks. s. 98). Tätä tulosta voidaan LAKONin (i*) mukaan käyttää orastumiskyvyn määrittämiseen. Kuten piirroksista havai- taan, muodostuu suhde idätyskokeilla saatuihin tuloksiin tässä tapauksessa huomat- tavasti edullisemmaksi, joskin yksittäisissä näytteissä esiintyy edelleen joitakin suurehkoja poikkeamia. Neljän näytteen kohdalla värjäystulos jää 16, 14, 13 ja 12 % idätystnlosta alhaisemmaksi. Lakonin mukaan värjäytymisen intensiteettiin ei ole kiinnitettävä huomiota. Niinpä esim. kauralla esiintyy aina jonkin verran heikosti värjäytyneitä alkioita, mikä johtuu siitä, että liuos tunkeutuu hitaasti alkion solukkoon. Seuraavassa esitetään eräitä (selostettavissa kokeissa) värjäytyneisyyden arvos- telusta tehtyjä havaintoja: Todettiin, että täysin värjäytyneiden alkioiden joukossa esiintyi varsinkin sil- loin, kun siemen oli hallan vakuuttamaa, normaaleista poiketen erikoisen voimak- kaasti värjäytyneitä karmiininpunaisia alkioita, joissa väri oli tasaisena alkion koko pinnalla, eikä kuten normaalitapauksissa keskittynyt voimakkaampana sirkkalehti- ja juuriosaan vaaleine vyöhykkeilleen näiden osien välissä. Niissä näytteissä, joissa ei idätyskokeen mukaan ollut hallan vakuutusta, esiintyi näitä poikkeavia tyyppejä 1 iirros 3. Itävyyskokeita hiekka-idätysalustalla ja Tetrazolium-pikamenetelmällä (78 kevätvehnänäy- tettä). Abb. 3. Keimversuche in Sandkeimbett und mit Tetrazolium-Schnellverfahren {7B Sommerweisenproben), 108 ERKKI AHLBERG joko vähän, taikka ei lainkaan. Vastaavanlaisen havainnon on tehnyt Bevxet (2) alkioiden leikkauspinnasta kokeilussaan kylmäkäsitellyllä viljalla. Hän olettaa, että alhaiset lämpötilat muuttavat alkiosolukon rakennetta siten, että värjäysliuos pääsee helpommin tunkeutumaan solukkoon. Entsyymit kuitenkin jäävät toiminta- kykyisiksi, vaikka alkio vioittuu siten, että kehittyy epänormaali itu. Voidaan myös ajatella, että värjäytynyt liuos pääsee tässä tapauksessa helpommin diffundoi- tumaan vioittuneeseen alkion osaan terveistä osista. Myös kuivatuksessa vioittuneiden näytteiden kohdalla esiintyi jonkin verran edellä kuvatulla tavalla värjäytyneitä alkioita. Värjäytyneisyyttä arvosteltaessa on osasta näytteitä koetettu erotella lukumääräisesti näitä poikkeavasti värjäytyneitä alkioita ja koetuloksia esittelevässä taulukossa esitetty ne kunkin näytteen kohdalla. Ellei niitä lasketa elinkykyisten ryhmään, muodostuvat tulokset melkoista edulli- semmiksi. Näiden poikkeavien tyyppien erotteleminen on kuitenkin rajatapaus- ten takia vaikeata ja epävarmaa sekä samalla aikaa viepää. Useimmissa tapauksissa, jolloin alkio oli osittain värjäytynyt, olivat elävän ja kuolleen solukon rajat yleensä selvät. Minkäänlaista määrättyä perustyyppiä ei havaittu, vaan värjäytymättömien osien sijainti ja laajuus vaihteli suuresti riippumatta siitä, mikä oli ollut syynä itävyyden heikentymiseen. On kuitenkin otettava huomioon, että useat tekijät ovat voineet samanaikaisesti olla vaikutta- massa itävyyden alentumiseen. Poikkeavasti ohralla ja jonkin verran myös vehnällä esiintyi hallan ja liian korkean kuivatuslämmön vikuuttamissa näytteissä sellaisia osittain värjäytyneitä alkioita, joissa kuolleen ja elävän solukon raja ei ollut jyrkkä, mikä oli omiaan vaikeuttamaan arvostelua. Seuraavat luvut antanevat käsityksen siitä, miten paljon aikaa kului näytteiden tutkimiseen värjäysmenetelmää käyttäen. Aika, mikä kului alkioiden irroittamiseen jyvistä, riippui jonkin verran siemenlajista. Rukiilla ja vehnällä, joilla se on helpoin suorittaa, kului tähän työhön keskim. 20 minuuttia 200 jyvää kohden. Ohran jyvistä alkioiden irroittaminen oli hiukan hitaampaa alkiota peittävien helpeiden takia. Kauran jyvien katkaisuun kului aikaa keskim. 20-25 minuuttia 200 jyvää kohti. Tottumuksen lisääntyessä on kuitenkin saavutettavissa 15 minuutin nopeus esim. vehnän ja rukiin alkioita irrotettaessa. Jos oletetaan, että päivässä olisi tarkastet- tava 200 näytettä, on arvioitu, että työn voisi suorittaa 27—28 henkilöä. Tällöin on edellytetty, että työ suoritetaan 3 tunnissa, jos arvostelu suoritetaan samana päivänä. Arviossa ei kuitenkaan ole otettu huomioon työtä, mikä kuluu näytteiden siirtelyyn, astiain pesuun jne. Lisäksi on otettava huomioon, että työ voisi muo- dostua jatkuvana hyvin raskaaksi erikoista keskittymistä ja tarkkuutta vaativana. \ ärjäytyneisyyden tarkastukseen kuluva aika oli suuresti riippuvainen näytteen laadusta. Keskimäärin kului yhden näytteen tarkastamiseen aikaa 10 minuuttia. Päätelmät Tetrazolium-pikamenetelmä osoitti eri viljalajien itämiskelpoisuuden keskim. 5.7 % korkeammaksi kuin idätysmenetelmä. KORSIVILJOJ EX ITÄVYYDEN PIKAMÄÄRITYS 109 Kokeiden tulokset vahvistivat sitä, jo aikaisemmin esitettyä käsitystä, että tietyt viljojen itävyyttä alentavat tekijät vioittaessaan jyvän alkion siten, että nor- maalin idun kehittyminen estyy, jättävät entsyymit toimintakykyisiksi, johtaen siten itävyyden yliarviointiin värjäysmenetelmää käytettäessä. Niinpä tetrazolium- menetelmä osoittautui epävarmimmaksi itävyydeltään heikkoja näytteitä tarkastet- taessa, joiden idätyskokeissa epänormaalien itujen esiintyminen oh runsain. Jos otetaan huomioon idätyskokeiden mukaan alle 80 % itäneet näytteet, oli keskimää- räinen poikkeama 10.2 % sen ollessa 80—89 % itäneissä 5.2 %. Jos huomioidaan 80—100 % itäneet näytteet, oli poikkeama 3.8 % ja 90—100 % itäneet näytteet, niin vastaava tulos oli 2.3 % värjäysmenetelmän hyväksi. Koetulosten tarkastelun perusteella, joka suoritettiin ottaen huomioon erilaiset vioitustavat, on pääteltävissä, että erikoisesti hallan, mutta myös liian korkean kuivatuslämmön vikuuttamia viljanäytteitä tutkittaessa voidaan helposti saada todellista itämiskykyä huomattavasti korkeampia tuloksia. Kokeiden tulokset viittaavat myös siihen, että Fusarium- sienten vikuuttamat näytteet voitaisiin tutkia haitoitta pikamenetelmällä. Varmaa päätelmää ei kuitenkaan voida tässä suhteessa tehdä, koska mainitulla tavalla vioittuneiden näytteiden lukumäärä on pienehkö. Itämiskypsymättömyydellä ei voitu todeta olleen haitallista vaikutusta värjäys- menetelmällä saatuihin tuloksiin. Eri viljalajeilla olivat poikkeamat vähäisimmät syysviljojen kohdalla, mikä ilmeisesti johtui siitä, että näytteet olivat verraten hyvin itäviä eikä samalla myös- kään hallan vikuutusta esiintynyt mainittavasti. Kauralla keskimäärin heikoim- miksi jääneet tulokset taasen johtuivat siitä, että kauranäytteiden keski-itävyys oli heikko ja hallan vikuuttamia näytteitä oli verraten runsaasti koko näytemäärään verrattuna. Hallan vikuuttamien ja kuivatuksessa vioittuneiden näytteiden kohdalla osa täysin värjäytyneitä alkioita värjäytyi normaalista poikkeavasti. Värjäytyneiden alkioiden sijoittelu käytetyn arvostelutavan mukaisiin ryhmiin oli vaikeata ja johti epävarmaan tulokseen erikoisesti silloin, kun tutkittava siemen oli hallan vikuut- tamaa. Selostettua pikamenetelmää ei voida toistaiseksi pitää riittävän kehittyneenä ja luotettavana, jotta sillä voitaisiin korvata tavallinen idätysmenetelmä. Kuiten- kin voitanee menetelmää käyttää erikoistapauksissa hyväksi siten, että sillä erote- taan heikosti, esim. alle 80 % itävät näytteet ja paremmin itävät tutkitaan tavalli- sen idätvskokeen avulla. Esitän tässä yhteydessä kiitokseni Siemenkauppiaitten yhdistykselle, jonki antaman apurahan turvin sain tilaisuuden perehtyä tetrazolium-menetelmään pro fessori LAKONin henkilökohtaisella ohjauksella. 4 KIRJALLISUUTTA ( 1 1 Aalto-Setälä, 1- E., 104:2. Miten toteamme viljojen itävyyden. Pellervo, 21, p. S02—806, Helsinki. (2) Kennet, N., and Loomis, W. 1948. Tetrazolium chloride as a test reagent for freezing injury of seed corn. Plant Phys., 24, p, 162—174. (3) Cottrell, H. J. 1947. Tetrazolium salt as a seed germination indicator. The Annals of Applied Biology, 35, p. 123 131. (4) Darsie, L. D., Elliot, C., and Peirce, G. 1914. A study of the germinating power of seeds. The botanical Gazette, 58, p. 101 136. U.S.A. (5) Eggebrecht, H. und Bethman, W. 1939. Das Selenfärbeverfahren im Vergleich zu der üblichen Keimprüfung insbesondere bei Wintergerste mit Keimruhe. Angew. Bot., 21, p. 448—455. (6) Eidman, F. E. 1936. Saatgutprüfung auf biochemischem Wege. Zeitschrift für Forst- und Jagd- wesen, 68, p. 422—443. (7) —»— 1937. Eine neue biochemische Methode zur Erkennung des Aussaatwertes von Samen. Proc. Intern. Seed. Test. Ass., 10, p. 203—211. Copenhaque. (8) Gadd, I, 1944. Vital Colouring of Pea Seeds by Means of Malachite Green. Idib. 13, p. 5—76, Stockholm. (9) — »— & Kjaer, A. 1940. Über die Verwendbarkeit der Selen- und Indigokarminmethoden bei der Prüfung von Frost- und Fusariumgeschädigtem Getreide. Ibid., 12, p. 140 —149. Stockholm. (10) Goodsell, S. 1948. Triphenyltetrazolium chloride for Viability Determination of Frozen Seed Corn. Jouni. Amer. Soc. Agr., 40, p. 432 442. (1 1) Hao, K. S. 1939. Über Saatgutprüfung auf biochemischem Wege. Zeitschrift für Forst- und Jagd- wesen., 71, p. 141 156. (12) Hibbard, R. P. Miller, E. V. 1928. Biochemical studies on seed viabilitv. Plant. I’hvs., 3, p. 335—352. (13) Johnson, T. 1907. Elektrische Samenprüfung. Jahresb. Verein, angew. Bot., 5 p. 102 —ll2. (14) Kjaer, A. 1940. Nogle Laboratoriemetoder til Bestemmelse af Spireevnen hos Havre sammenlignet med Spiringcn i Marken. Tidsskr. f. Planteavl., 44, p. 469 485. (15) Lakon, G. 1939. Das Schwinden der Keimfähigkeit der Samen insbesondere der Getreidefrüchte, Ber. Dtsch. Bot. Ges., 57, p. 191- 203. (16) —»— 1940. Die topographische Selenmethode, ein neues Verfahren zur Feststellung der Keim- fähigkeit der Getreidefrüchte ohne Keimversuch. Proc. Intern. Seed. Test. Ass., 12, p, 1 —lB. Stockholm. (17) — i>— 1942. Topographischer Nachweis der Keimfähigkeit der Getreidefrüchte durch Tetra zoliumsalze. Ber. Dtsch. Bot. Ges. 60, p. 299 -305. (18) —i)— 1950. Weitere Forschungen über das topographische Tetrazolium-Verfahren und die Ermittlung der Triebkraft. Proc. Intern. Seed Test., Ass., 16, p. 254—162. Copenhaque, (19) Nadvornik, J. 1946. Verwendung der Vitalfärbung zur Prüfung von Obstbaumsämereien. Ref. Ibid. 14, p. 71—72. Copenhaque. • (20) Neljubow, N. und Issatschenko B. 1928. Über die Anwendung der »Vitalfärbung» zur Bestim- mung der Keimfähigkeit der Santen. Actes V Congr. Int. d'Essais de Semences., p. 400 —404. Rome. (21) Piskarew, W. J. 1937. Die Bestimmung der Keimfähigkeit der Samen durch Färbung. Ref. Forsch. Dienst., 4: 8, p. 176. Berlin. (22) Porter, R. H., Durrel, M., and Romm, H. J. 1947. The use of 2.3.5-triphenyltetrazoliumchloride as a measure of seed germinability. Plant. Phys., 22, p. 149—159, (23) Qvam, O. 1906. Zur Atmung des Getreides. Eine Relation zwischen Keimfähigkeit und Atmungs- intensität. Jahresb. Verein, angew. Bot., 4, p. 70—87. (24) Rohmeder, E. 1940. Erfahrungen mit dem Selenverfahren bei der Untersuchung des forstlichen Saatgutes. Allgem. Forst- und Jagdztg., 116, p. 169—188. 110 ERKKI AHLBERG KORSIVILJOJEX ITÄVYYDEN' RIKAMÄÄRITYS 111 25) luresson, G. 1921. Über den Zusammenhang zwischen Oxydationsenzymen und Keimfähigkeit ir verschiedenen Samenarten. Botaniska Notiser, p. 323—335. 26) Tyszkiewics, S. 1938. Über die Prüfung des Forstsaatgutes. Forstwissenschaftliches Central blatt,, 60, p. 725—738. REFE R A T : DIE ERMITTLUNG DER KEIMFÄHIGKEIT DER GETREIDEFRÜCHTE MIT TETRAZOLIUM SCHNELLMETHODE E. O. Ahlberg Staatliche Samenkontrollanstalt, Helsinki In der Staatlichen Samenkontrollanstalt ist aus den Ernten von Jahren 1951 und 1952 von ins- gesamt 223 Getreideproben die Keimfähigkeit mit dem Tetrazolium-Verfahren untersucht, und die somit gewonnenen Keimergebnisse mit denselben vom Keimversuche in Sandkeimbett verglichen worden. Da die klimatischen Verhältnisse hier bei uns ganz anders wie in südlicheren Gegenden sind, und infolge dessen die frostgeschädigten und beim Trocknen geschädigten Getreideproben in vielen Jahren sehr allgemein sind, wurde eine besondere Aufmerksamkeit auf diese Weise geschädigten Proben gewidmet. Die Ernte vom Jahre 1952 war sehr geeignet für diese Versuche, weil während der Reifeperiode im Spätsommer Frost beinahe in allen Teilen des Landes vorkam. Auch wegen der regnerischen Erntezeit waren beim Trocknen geschädigten Proben allgemein. In der Beurteilung der Färbung ist hauptsächlich (182 Proben) das Lakon sc he Verfahren und zum Teil die von Cottrell (3) angewendete Methode verwendet worden. Die Tetrazolium-Versuchc wurden 3—S Wochen nach den Keimversuchen gemacht. Bei den untersuchten 182 Proben, die nach dem Lakonschen Verfahren geprüft worden waren wurden mit Tetrazolium-Methode durchschnittlich 5.7 % höhere Keimergebnisse als mit gewöhnlichen Keimversuch im Sandkeimbett erhalten. In 14 Fällen wurden mit Tetrazolium-Methode niedrigere, in 158 Fällen höhere Ergebnisse erhalten und in 10 Fällen gaben die beiden Methoden ebenso grosse Er- gebnisse (Tab. l.u. Abb. 1). Bei einzelnen hauptsächlich frostgeschädigten und beim Trocknen geschädigten Proben traten einige ziemlich grosse Abweichungen von 19 -27 % auf (Tab. 1). Bei Proben, die mit der Halbierungsmethode untersucht wurden, wurden durch Färbung durch- schnittlich 1.2 % höhere Ergebnisse wie mit Keimversuche in Sandkeimbett erhalten (Tab. 2). Die gute Relation zwischen den beiden Methoden kann jedoch zufällig wegen der wenigen Probenanzahl (41. Proben) sein. Auch die Verletzungen vom Frost und von Trocknung traten verhältnismässig leicht auf. Die grössten Abweichungen 14, 12 und 10 % traten bei den frostgeschädigten Proben auf. Das Tetrazolium-Verfahren erwies sich also nach der verwendeten Beurteilungsmethode als un- sicher wenn es sich besonders um schlecht keimenden und auf obengenannte Weise geschädigten Proben handelte. Am besten stimmten die Ergebnisse bei Wintergetreide welches offenbar von der hohen durch- schnittlichen Keimfähigkeit der Proben abhängt. Nur eine Winterweizenprobe war leicht von Frost geschädigt. Bei der Beurteilung der Färbung wurde festgestellt, dass bei Proben, die sich als frostgeschädigt und beim Trocknen geschädigt erwiesen, ein Teil von den völlig gefärbten Embryonen sich abweichend aus Normal sehr intensiv rot gefärbt hatten. Die Anzahlen dieser anormal gefärbten Embryonen sind auf der Tabelle 1 enthalten. Offenbar ist, dass mindestens ein Teil von diesen Embryonen bei der Beurteilung zu den ungenügend gefärbten zu rechnen wären. Doch ist zu beachten, dass die Feststellung dieser anormal gefärbten wegen verkommenden Zwischenfällen unsicher wr ar. Dazu wurde festgestellt, dass die Grenzen zwischen totem und lebendem Gewebe nicht bei frost- geschädigten und beim Trocknen geschädigten Proben klar w 7ar, welches Schwierigkeiten bei der Beur- teilung bot.