SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950-1954 JA SADON ARVIOIMINEN KASVUKAUDELLA VIIKKO- NÄYTTEIDEN PERUSTEELLA Aimo Kaivola Turengin Sokeritehdas Oy, Turenki Saapunut 15.5. 1955 Kasvinviljelyn pohjoisrajoilla kuten meillä, vaikuttavat sääolot suuresti sokeri- juurikkaan sadon määrään ja laatuun. Sokerijuurikas on vaatelias yleensä kaikkien kasvutekijöiden suhteen ja etenkin silloin, kun sitä viljellään kasvukunnoltaan hei- koilla mailla, voivat eri vuosina saatavat satotulokset suuresti vaihdella. Juurikassokeritehtaalle, joka on raaka-aineen hankinnassaan kokonaan riippu- vainen saatavasta sadosta, ja joka viljelysopimuksia tekemällä on sitoutunut vas- taanottamaan määräalalta tulevan sadon, voivat suuret hehtaarisatojen heilahtelut aiheuttaa huomattavia vaikeuksia. Jotta voitaisiin tehdä välttämättömiä ennakko- laskelmia, on tulevan sadon arvioiminen jo kasvukaudella tarpeellista. Kokemuksen mukaan ei pelkkä silmämääräinen sadonarviointi anna sokeri- juurikkaalla hyvää tulosta, koska naatin ja juuren painosuhde on eri vuosina hyvin- kin erilainen ja juuren keskipainon arvioiminen silmävaraisesti muutaman maasta vedetyn juurikkaan perusteella on vaikeata, johtuen kunkin yksilön erilaisesta koosta. Viikkonäytteiden antamia tuloksia hyväksikäyttäen voitaneen silmämää- räisellä arvioinnilla päästä melko hyviin tuloksiin (2). Juurikassokeritehtaat suorittavat useimmissa Länsi-Euroopan maissa sadon arviointia viikoittain otettujen näytteiden perusteella. Näytteenottomenetelmä ja näytteiden lukumäärä on eri maissa ja eri tehtaillakin erilainen. Turengin Sokeritehtaalla on viikoittaisia kasvututkimuksia suoritettu melkein toiminnan alusta eli vuodesta 1948 lähtien. Kunakin vuonna odotettavissa olevan juurikassadon arvioimisen ohella on myös pyritty selvittämään sokerijuurikkaan juuren ja naatin kasvurytmiä sekä sokeripitoisuuden kehittymistä olosuhteissamme. Tämän tutkimusselostuksen puitteissa käsitellään vain vuosien 1950—1954 tuloksia, koska aikaisempien vuosien aineisto on verraten pieni ja tutkimus on aloitettu vasta svvskuun alussa. https://www.c-info.fi/en/info/?token=w-Y0B_Pobv2W1JkZ.TwN5f6osQ1HliT7_JrJ4AQ.RbFXQiz3tTkt81s-RO9fESYQ0oDkAiuwDcV9dBxvIYhQJf0v554ySMDVrkxQG5luI7xP0bfJWGVBpJrsZAhdtq_PJDjMia-mYs4G9IO0EFhwnAnxvuyA9biciICTb7Sn2KSupN2zMWSkVaBayvIluLR0ORH_-vi8IjI 86 AIMO KAIVOLA Näytteenottomenetelmät Mainittujen viiden vuoden aikana on näytteiden otto aloitettu elokuun kolman- nen viikon alkaessa ja lopetettu yleensä nostokauden päättyessä lokakuun loppu- puolella. Näytteet on kerätty kasvukauden aikana valituilta tavallisilta juurikas- mailta pyrkien löytämään kussakin neuvontapiirissä keskimääräistä kasvua edus- tavia maita. Tietyt käytännölliset seikat on näytteenottotiloja valittaessa ollut pakko huomioida. Mm. on tilat valittu jonkin sopivan kulkureitin varrelta. Viikko- näytteiden oton ovat suorittaneet tehtaan piirikonsulentit ja näytteet on välittö- mästi toimitettu tehtaalle. Aikaisempina vuosina juurikkaat tuotiin tehtaalle naat- teineen. Vuosina 1953 ja 1954 on listiminen suoritettu jo pellolla ja naatit punnittu tavallisella käsipuntarilla. Tätä tapaa noudattaen saadaan tehtaalle tuleva näyte mahtumaan pienempään tilaan. Ensimmäisinä vuosina näytteet otettiin elokuussa valitulta, pellon keskimää- räistä kasvua edustavalta yhdeltä riviltä, johon lyötiin tarpeellinen määrä merkki- paaluja kahden metrin päähän toisistaan. Kullakin kerralla otettavan näytteen muodostivat kahden merkkipaalun välissä kahden metrin matkalla kasvavat juu- rikkaat. Tasaiselta, normaalisti harvennetulta riviltä piti näytteeseen tulla 7—9 juurikasta. Käytännössä vaihteli juurikkaiden lukumäärä huomattavasti enemmän. Ottamalla näyte määrämatkalta yritettiin samalla määrittää kasvuston tiheys eli yksilöluku ko. juurikasmaalla. Menetelmä ei kummassakaan suhteessa täyttänyt toiveita. Osoittautui välttämättömäksi lisätä juurikkaiden lukumäärää näytteissä. Vuonna 1952 kokeiltiin ns. linjamenetelmää, jossa kullakin näytteenottokerralla Kuva I. Xävtteenottokohdat merkitään paaluilla viikoittaisten kasvututkimusten alkaessa. Abb. 1. Die Probenahmestellen werden mit Steckpfählen bezeichnet. SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—1954 87 otettiin erikseen juurikasrivien poikki vedettävältä linjalta 15—20 juurikasta. Menetelmä oli edellistä parempi antaen tasaisempia tuloksia, mutta ilmeisesti jätti liiaksi valintamahdollisuuksia näytteenottajalle. Vuosina 1953 ja 1954 on noudatettu seuraavaa hyväksi todettua näytteenotto- menetelmää. Juurikasmaalla merkitään edeltäkäsin noin metrin mittaisilla kepeillä viisi näytteenottokohtaa lyömällä keppi sopivalla kohdalla olevalle juurikasriville. Näytteenottokohdat sijoitetaan vinolinjaan poikki rivien tasaisten välimatkojen päähän. Kussakin näytekohdassa juurikkaat otetaan kepillä merkitystä sekä lähtö- kohdasta katsottuna sen oikealla puolella olevasta rivistä. Näistä kahdesta rivistä otetaan kumpaisestakin kaksi peräkkäin kasvavaa juurikasta eli yhteensä neljä juurikasta kustakin näytteenottokohdasta. Seuraavilla kerroilla jatketaan samoilla riveillä jättämällä yksi juurikas väliin nostamatta. Näytteeseen tulee kullakin ker- ralla tasan 20 juurikasta, jotka listitään pellolla ja naatit punnitaan käsipuntarilla. Vuodesta 1951 lähtien on näytetilojen juurikasmaiden yksilöluku eli taimiluku laskettu 10 metrin mittaisilta havaintopätkiltä, joita on otettu noin 22 kpl hehtaa- rilta eli noin 1 % koko rivimetrimäärästä. Useampia hehtaarejakäsittäviltä juurikas- mailta on havaintopätkiä otettu suhteellisesti vähemmän. Taimien määrä hehtaa- rilta saadaan kertomalla edellämainittujen havaintotulosten keskiarvo 2.220:11ä. Tällöin on edellytetty rivivälin olevan 45 cm ja hehtaarin alalla siten 22.200 rivi- metriä. Havaintojen mukaan tulee keskimääräinen riviväli käytännössä yleensä edellä sanottua jonkinverran suuremmaksi. Vuosina 1953—54 onkin määritetty mittaa- malla myös keskimääräinen riviväli, minkä perusteella voidaan tarkasti laskea heh- taarin alalla oleva rivimetrimäärä ja taimiluku. Samoin voidaan todellinen kasvullinen ala, jota käytetään hehtaarisatoja laskettaessa, määrittää tarkasti juurikasmaan rivimetrimäärän ja keskimääräisen rivivälin perusteella. Näin laskien saadaan myös avo-ojitetuilla mailla salaojitettua pinta-alaa vastaava kasvullinen ala. Näytetiloja oli vuosina 1950—1952 koko Turengin tehtaan viljelyalueella vuo- sittain yhteensä 40—90 kpl. Vuosina 1953—54 on kussakin kahdessatoista neuvonta- piirissä ollut 8 näytetilaa eli yhteensä 96 tilaa ja näytteet on pyritty saamaan kumpaisenakin vuonna samoilta tiloilta. Kustakin näytteestä määritetään puhtaiden juurikkaiden keskipaino, sokeri- pitoisuus, siniluku ja tuhkaluku laboratoriossa sekä naatin keskipaino pellolla suo- ritetun punnituksen mukaan. Tässä tutkimusselostuksessa esitetään vain juuren ja naatin painoa sekä sokeripitoisuutta koskevat yhteenvedot. Kasvukausien 1950—1954 sääsuhteista Turengin Sokeritehtaan viljelyalue käsittää Hämeen ja Uudenmaan läänit. Oheisissa taulukoissa I—2 esitetään kasvukausien 1950—1954 keskilämpötilat ja sademäärät kuukausittain mainituissa lääneissä laskettuna poikkeamina normaali- arvoista Ilmatieteellisen Keskuslaitoksen kuukausikatsausten mukaan. Tutkimuksen piiriin kuuluvista vuosista oli kasvukausi 1950 lämpöoloiltaan 88 AIMO KAIVOLA Taulukko 1. Keskilämpötilojen poikkeamat normaaliarvoista kasvukausina 1950—1954 Turengin Sokeritehtaan viljelyalueella. Tabelle 1. Abweichungen der Monatsmittel der Temperatur vom Normalwert in den Vegetationsperioden der Jahre 1960— 1954 im Anbaugebiet der Zuckerfabrik in Turenki. Hämeen lääni (Tampere) Norm. iQ_ Q 19gl igs2 Län Häme Toukokuu 8.6 +l.O —2.4 —9.7 +l.l +3.1 M,n Kesäkuu 13.5 +1.6 —O.l —0.2 +4.1 —9.4 Juni Heinäkuu Iti!) —1.9 —2.2 —1..") —0.7 -9.5 Juli Elokuu 14.4 +1.7 +3.5 —l.O —O.l +0.2 A ugust Syyskuu 9.8 +O.B +1.7 —2.0 —l.O 0.4 September Lokakuu 4.2 +0.7 +1.5 —3.1 +2.7 -0.1 Oktober Uudenmaan lääni (Helsinki) 1950 1951 1952 1953 1954 C°Län Uusimaa Toukokuu 9.0 +0.9 —1.2 —1.5 +O.l f 2.1 Mai Kesäkuu 13.5 +l.O +0.2 ±O.O +3.2 M / u m Heinäkuu 17.1 —1.4 —1.6 -1.0 ±O.O 0.4 Juli Elokuu 15.2 +1.7 +3.2 0.8 +0.4 |-0.6 A ugust Svyskuu 10.8 +1.5 +2.3 —1.5 0.1 17 September Lokakuu 5.6 +1.3 f- 1.9 —2.1 +3.0 +0.9 Oktober suunnilleen normaali ja jonkinverran keskimäärää kuivempi. Seuraava kasvukausi oli erittäin kuiva ja loppukesä helteinen. Vuonna 1952 oli huomattavasti normaalia kylmempi kasvukausi. Vaikka sademäärät olivatkin suunnilleen normaalit, oli jatkuvasta pilvisyydestä ja vähäisestä haihtumisesta johtuen hyvinkin kosteata. Jo lokakuussa satoi niin paljon lunta, että naatit toisinaan olivat lumen alla japysyvä talvi tuli loka-marraskuun vaihteessa. Kasvukausi 1953 oli varsin suotuisa nimen- omaan lämpimän kevään ansiosta. Heinäkuulta lähtien sademäärät olivat normaalia suurempia, mutta eivät näyttäneet vaikuttavan haitallisesti, koska välillä oli aurin- gonpaisteisia päiviä ja lämpötila pysyi normaalina. Kasvukausi 1954 oli lämpösuh- Taulukko 2. Kasvukausien 1950—1954 sademäärien poikkeamat normaaliarvoista Turengin Sokeri- tehtaan viljelyalueella. Tabelle 2. Abweichungen der mittleren Monatsniederschläge vom Normalwert in den Vegetationsperioden der Jahre 1960—1954 im Anbaugebiet der Zuckerfabrik in Turenki. Hämeen lääni Norm. ... ... 1950 1951 1952 1953 195+ I .an Hame mm. Toukokuu 45 6 —2O :> G —2B Mai Kesäkuu 58 —2B —27 i- 0 -7 20 Juni Heinäkuu 73 —25 —24 4 +6l 29 Juli Elokuu 77 4 8 —5l 26 24 +47 August Syyskuu 67 +36 28 —l3 —l9 +24 September Lokakuu 67 ± 0 —57 25 —34 + 2 Oktober Touko-syyskuu 320 71 -150 s +7l 52 Mai September ludenmaan lääni Norm. ~ . 1950 1951 1952 1953 1954I.un i usimaa mm. Toukokuu 46 -17 —3B 17 - 6 —34 Mai Kesäkuu 51 25 10 ti (-16 -12 Juni Heinäkuu 66 - 9 -IS -13 +34 +37 Juli Elokuu S 3 54 -52 - 1 +5 +27 A ugust Syyskuu 72 56 30 +l2 +ll f 39 September Lokakuu 74 14 —66 +B3 —5l 15 Oktober Touko--syyskuu 31S 4!» Us —l3 +6O 57 Mai—September teiltään suunnilleen normaali. Kuten yleensäkin viime vuosina oli myös ko. vuonna touko-kesäkuu hyvin kuiva, mutta heinäkuusta lähtien sademäärät olivat normaa- lia suurempia ja hyvin selviä liikamärkyydestä johtuvia haittoja alkoi ilmetä sokeri - juurikaskasvustoissa jo elokuun lopulla. Keskilämpötilat ja sademäärät kuvastavat sääsuhteita vain pääpiirteittäin. Varsin merkittäviä lisätekijöitä ovat mm. pilvisyys ja tuulisuus sekä se, millä tavoin 89SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—1954 sademäärä on maahan tullut. Pitkän, hiljaisen sateen kosteutta lisäävä vaikutus on aivan toinen kuin lyhyiden, suuriakin vesimääriä antavien kuurosateiden vaikutus. Kasvukauden alkamisen ajankohdalla on erittäin suuri merkitys sokerijuurik- kaalle, koska kasvupäiviä yleensä on meillä liian niukasti. Sokerijuurikkaan keski- määräisestä kylvöajasta Hämeessä ja Uudellamaalla on kirjoittajalla havaintoja vain vuosilta 1952—1954. Sokerijuurikkaan kylvötöiden alkamisen ajankohta näyt- tää yleensä tulevan vasta vesistöjen jäiden lähdön aikoihin tai sen jälkeen, siitä riippumatta, miten aikaisin lumi on maasta hävinnyt. Ilmatieteellisen Keskuslaitok- sen kuukausikatsausten mukaan on jäiden lähtö Etelä-Suomen vesistöistä tapah- tunut eri vuosina seuraavasti; Vuosi Jäiden lähtö 1950 huhtikuun jälkipuoliskolla 1951 huhtikuun viimeisellä viikolla 1952 huhtikuun jälkipuoliskolla tai lopussa 1953 huhtikuun puolivälissä 1954 huhti-toukokuun vaihteessa tai toukokuun alussa. Vuosina 1951 ja 1952 on sokerijuurikkaan kylvöt suoritettu suunnilleen touko- kuun s—lo5—10 päivän paikkeilla, v. 1950 huhti-toukokuun vaihteessa. Vuonna 1953 oh Taulukko 3. Juuren ja naatin painein kehittyminen (grammoina) eri kasvukausina ja keskimäärin vuo- sina 1950—1954 Hämeessä ja Uudellamaalla. lah Ui 3. Gewichtsentwicklung von Wurzel und Kraut der Zuckerrüben (g) in den einzelnen Vegetations- perioden und durchschnittlich in der Zeit von 1950— 1954 im Anbaugebiet der Zuckerfabrik in Turenki Keskim. 1950 1951 1952 1953 1954 1950—54 Tutk. päivä , viikko Durch- vt; j, z, J N J N J N J X | X [ X „ ' W Kr W Kr W Kr W Kr W Kr IC KrDatum I IS. 8. 170 300 149 303 187 529 268 607 172 614 189 471 II 25. 8. 176 313 183 323 212 549 303 580 186 612 212 475 111 1. 9. 253 416 232 360 255 600 346 630 I 222 629 262 527 IV 8. 9. 285 452 255 360 325 627 366 619 252 624 297 536 V 15. 9. 290 451 270 376 321 576 375 593 305 698 312 539 VI 22. 9. 311 466 305 402 332 652 382 604 318 648 330 554 VII 29. 9. 356 471 315 420 356 652 418 598 339 '' 632 357 555 VIII 6. 10. 351 482 320 400 348 651 455 563 346 575 364 534 IX 13. 10. 338 436 302 437 357 654 461 553 | 380 615 368 539 X 20. 10. 332 390 311 393 351 676 j 488 547 377 559 372 513 Xostoajan keskiarvot 348 463 312 419 353 652 444 571 355 607 363 542 Durchschn. zur Erni 90 AIMO KAIVOLA SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—1954 91 keskimääräinen kylvöpäivä Turengin tehtaan viljelyalueella 27. 4. ja v. 1954 13. 5. Kun nostoaika olosuhteiden pakosta muodostuu kaikkina vuosina suunnilleen sa- maksi, on sokerijuurikkaan kasvuaika aikaisena vuonna 1953 ollut lähes kolme viikkoa pidempi kuin myöhäisenä vuonna 1954. Sokerijuurikkaan juuren ja naatin kasvu viikkonäytteiden mukaan Kuten aikaisemmin mainittiin, on viikkonäytteiden otto aloitettu elokuun kol- mannen viikon alkaessa eli keskimäärin elokuun 18 päivänä. Kun näytteet on aina otettu maanantaisin, on päivämäärä eri vuosina jonkinverran siirtynyt. Oheisessa taulukossa 3, josta käy ilmi juuren ja naatin keskipaino viikoittain eri vuosina, on ilmoitettu keskimääräiset näytteenottopäivät. Taulukossa ja piirroksessa 1 on -esitetty sokerijuurikkaan juuren ja naatin keskimääräinen kasvu vuosina 1950— Piirros 1. Juuren ja naatin painon sekä sokeripitoisuuden kehittyminen keskimäärin kasvukausina 1950—1954. Fig. 1. Entwicklung des Gewichtes von Wurzel und Kraut sowie des Zuckergehalts durchschnittlich in den Vegetationsperioden der Jahre 1950— 1954. 1954. Kuvioon on tehtyjen havaintojen perusteella ja käyrien yleistä suuntaa nou- dattaen piirretty katkoviivalla juuren ja naatin painon todennäköinen kehitys myös kesä-heinäkuulla paremman yleiskuvan saamiseksi. Naatin paino. Sokerijuurikkaalla on tunnetusti sentapainen kasvurytmi, että naatisto kehittyy jo aikaisessa vaiheessa huomattavan reheväksi ja juuren kasvu alkaa huomattavammin vasta melkein kuukautta myöhemmin. Vuosina 1950 1954 on naatisto saavuttanut keskimäärin puolet lopullisesta painostaan heti heinä- kuun puolivälin jälkeen. Tässä vaiheessa alkaa juurikasmaa olla kokonaan naattien peitossa, ts. viereisten juurikasrivien naatit leviävät vastakkain peittäen 45 sentin rivivälin täydellisesti. Suurimman painonsa, noin 550 g, on juurikkaan naatti keski- määrin saavuttanut syyskuun viimeisellä viikolla, minkä jälkeen on lievää painon laskemista havaittavissa. Sateisuuden vaihtelut ilmenevät naatin kasvussa varsin selvästi ja näytteenottohetkelle sattuva sade aiheuttaa myös helposti tilapäisiä heilahteluja punnitustuloksissa . Eri vuosina ilmenee naatin kasvussa huomattavia eroja. Kosteina kasvukausina naatti kasvaa erittäin rehevästi ja voi myöhäisenäkin vuonna jo varsin aikaisessa vaiheessa saavuttaa huippupainonsa (v. 1954). Mikäli olosuhteet ovat naatin säily- miselle edulliset, voi naatin paino vielä lokakuullakin jatkuvasti pysytellä huippu- tasollaan (v. 1952). Aikaisena vuonna (1953) on naatti saavuttanut suurimman pai- nonsa jo syyskuun alussa, mistä lähtien sen paino on hiljalleen tasaisesti laskenut. Etelämpänä Salossa suoritetuissa eri sokerijuurikaskantojen vertailuissa vuosina 1947—49 ja 1951—52 on Mantere (4) todennut naatin saavuttavan suurimman painonsa tavallisesti syyskuun puoliväliin mennessä ja painon kehittymisen hyvin- kin erityyppisillä juurikaskannoilla olevan lähinnä sään vaihteluista riippuvaisen. Naatin kasvu päättynee siis Salon seudulla keskimäärin noin viikkoa aikaisemmin kuin Hämeessä ja Uudellamaalla keskimäärin. Pääasiassa tähän vaikuttanee aikai- sempi kylvö, mutta myös maalajilla on todennäköisesti vaikutusta jompaan kum- paan suuntaan. Hämeen ja Uudenmaan juurikasmaista on yli puolet tyypillisiä hietamaita, joilla naatti kehittyy huomattavasti rehevämmin kuin savimailla. Myös Taulukko 4. Juurikkaan keskimääräinen kasvu vuosina 1950—1954. Tabelle 4. Durchschnittliches Wachstum der Rübe in den Jahren 1950—1954 Juuren keskipaino Lisäkasvu Kasvu, % loppupainostaPäivämäärä Durchschn. Wurzelgewicht Zuwachs Wachstum, % vomDatum Endgewicht 1. 8. 1. 9. 115 31 % 11 %262 147 1. 10. 360 98 97 20. 10. 372 12 100 % Nostoajan keskiarvo 363 g 98 Wurzelgewicht zur Erntezeit 92 AIMO KAIVOLA SOKERIJUURIKKAAN KASVU KEHITYS VUOSINA 1950—1954 93 näytetilojen juurikasmaista on runsas puolet ollut hietamaita. Edellä mainitut Salossa suoritetut kokeet ovat todennäköisesti olleet savimailla. juuren paino. Juuren painon kasvu alkaa varsinaisesti vasta heinäkuun alussa. Heinä-elokuun vaihteessa on juurenpaino keskimäärin noin 115 g, elo-syyskuun vaih- teessa se on ollut noin 260 g, syys-lokakuun vaihteessa noin 360 g. Lokakuun aikana on juurikas edelleen kasvanut noin 12 g (taul. 4). Keskimäärin on juurikas saa- vuttanut suurimman painonsa vasta lokakuun loppupuolella niihin aikoihin, jolloin viikkonäytteiden otto yleensä on päättynyt. Painon lisääntyminen lokakuulla on kuitenkin keskimäärin varsin hidasta. Myöhemmin esitettävän ennakoivan satoarvion perustaksi on otettu juuren keskipaino nostoaikana, millä tarkoitetaan juurikkaan keskipainoa lokakuun ensim- mäisellä viikolla. Se on saatu laskemalla syyskuun viimeisen ja lokakuun kahden ensimmäisen viikkonäytteen keskiarvo. Viiden vuoden keskiarvona se on miltei täsmälleen sama kuin lokakuun ensimmäisen viikon (6.10.) juuren keskipaino, mutta yksittäisinä vuosina se voi jonkinverran poiketa mainitun viikon arvosta ja anta- nee paremman kuvan juuren keskipainosta nostoaikana kuin yksittäisen viikon keskipaino. Kuva 2. Suurimman painonsa saavuttanut naatisto syyskuun lopussa. Uusia lehtiä on edelleen kehitty- mässä. Vanhimpien, kuihtuneiden lehtien arvet näkyvät juuren niskassa. Abb. 2. Das Kraut in seiner grössten Ausbildung Ende September. Neue Blätter werden immerfort gebildet, am Wurzelhals erblickt man die Narben der ältesten, bereits abgefallenen Blätter. AIMO KAIVOLA94 Sääsuhteiden vuoksi on sokerijuurikas meillä yleensä nostettava jo lokakuun alkupuoliskolla. Laskien edellä esitetyllä tavalla juuren keskipaino nostoaikana voi- daan todeta, että keskimäärin jää meillä juurikkaan kasvutaipumuksesta käyttä- mättä noin 10 g, mikä vastaa noin 1.000 kiloa hehtaarisadossa, kuten myöhemmin voidaan todeta. Lämpiminä syksyinä voi lokakuun lisäkasvu kuitenkin olla huomattavasti taval- lista suurempi ja pitkäaikaisempi, mikäli samalla on sopivasti kosteutta. Tällainen syksy on ollut nimenomaan v. 1953 ja osittain myös v. 1954. Sensijaan v. 1951, jol- loin myös oh lämmin lokakuu, oli kasvu pysähdyksissä ankaran kuivuuden johdosta. Edullisina syksyinä on lokakuun lisäkasvu 20 päivään mennessä ollut jopa 40 g ja olisi nähtävästi voitu todeta kasvun jatkuvan ainakin lokakuun loppuun asti, jos näytteiden ottoa olisi jatkettu. Piirros 2. Juuren painon kehittyminen kasvukausina 1951, 1953 ja 1954 sekä keskimäärin vuosina 1950—1954 Fig. 2. Entwicklung des Wurzelgewichtes in den Vegetationsperioden der Jahre 1951, 19-53 und 1954 sowie durchschnittlich in den Jahren 1950— 1954. 1951 kuiva kasvukausi trockne Vegetationsperiode 1953 aikainen ja edullinen kasvukausi frühe und günstige Vegetationsperiode 1954 myöhäinen kasvukausi späte Vegetationsperiode. Jos lokakuu on kylmä (v. 1952) tai suunnilleen normaalilämpöinenkin (v. 1950), voi kasvu lokakuussa olla täydellisesti pysähdyksissä, kuten voidaan todeta taulu- kosta 3. Tällaisena syksynä ei noston lykkäämisestä ole mitään hyötyä. Tarkasteltavina olevista vuosista ovat kasvukaudet 1951, 1953 ja 1954 eniten keskiarvosta ja toisistaan poikkeavia sekä juurikkaan kasvuedellytysten että myös itse kasvun suhteen. Sokerijuurikkaan juuren painon kehittyminen mainittuina kasvukausina on esitetty piirroksessa 2. Edullisena vuonna 1953 on juuren paino jo elokuun puolivälissä ollut yhtä suuri kuin vuosina 1951 ja 1954 noin 3 viikkoa myö- häisempänä ajankohtana. Grammamääräinen lisäkasvu näytteiden oton alkamisen ajankohdasta (18. 8.) lähtien nostoaikaan mennessä on edullisena kasvukautena 1953 ollut miltei täsmälleen viiden vuoden 1950—54 keskiarvoa vastaava eli 176 g. Ankaran kuivuuden ahdistamana kasvukautena 1951 on vastaava lisäkasvu ollut pienempi eli 163 g. Lähinnä kasvukauden alkamisen myöhästymisestä johtuen oli juuren paino elokuussa 1954 vain v. 1951 tasolla, mutta kasvu jatkui syyskuulla keskimääräistä nopeammin ja lisäkasvua saatiin nostoaikaan mennessä 183 g. Todennäköisempi arvo olisi kuitenkin noin 200 g, koska ensimmäisen näytteenotto- kerran antama juuren keskipaino todennäköisesti on liian korkea. Itse asiassa ovat erot grammamääräisessä kasvussa kasvukauden loppupuolella eri vuosina suhteelli- sen vähäisiä verrattuna niihin eroihin, mitä juuren kasvussa eri vuosina jo elokuun puoleen väliin mennessä on ilmennyt. Kun juuren keskipaino mainittuna ajankoh- tana v. 1951 ja myös v. 1954 oli noin 150 g, oli se edellisenä vuonna vastaavana aika- na kokonaista 268 g. Ero kasvukauden alkupuoliskon kasvussa on siis ollut 110— 120 g. Kun erot kasvukauden jälkipuoliskolla tapahtuvassa lisäkasvussa ovat eri vuosina olleet korkeintaan vain muutamia kymmeniä grammoja, voimme todeta, että saatavan juurikassadon määrän ratkaisee pääosaltaan jo kasvukauden alku- puoliskon aikana tapahtunut kehitys. Tämä on omiansa vahvistamaan sitä vanhaa käsitystä että kevätpäivä vastaa sokerijuurikkaalla useampaa syksyn päivää. Sokeripitoisuuden kehittyminen Juurikkaan sokeripitoisuuteen on sääsuhteilla vielä huomattavasti tuntuvampi vaikutus kuin juuren kasvuun. Taulukossa 5 esitetään sokeripitoisuuden kehitys eri vuosina. Alhainen lämpötila, pilvisyys ja runsas sademäärä yhdessä voivat aiheuttaa sen, että juurikkaan sokeripitoisuuden nousu pysähtyy jo normaalia aikaisemmin ja polarisatio jää alhaiseksi. Tyypillinen esimerkki tällaisesta kasvukaudesta on v. 1952. Syyskuun kolmannen viikon jälkeen on sokeripitoisuus jo alkanut hiljal- leen laskea yhteyttämistoiminnan ollessa hidasta ja juurikkaan imiessä vettä. Vuonna 1953 ei vastaavanlaista ilmiötä esiinny, vaikka sademäärät olivatkin suunnilleen yhtä suuret. Lämpötilan pysytellessä normaalina jatkui polarisation nousu nor- maaliin tapaan. Myöhään alkaneena kasvukautena 1954 oh juurikkaiden sokeri- pitoisuus tutkimuksen alkaessa erittäin alhainen. Polarisation nousu jatkui kui- tenkin hyvin suoraviivaisesti koko tutkimuksen ajan, niin että nostoaikaan mennessä 95SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—1954 Taulukko 5. Viikkonäytteiden polarisatio eri vuosina Tabelle 5. Durchschnittliche Polarisation der Wocheproben in den einzelnen Jahren. vilkko i II 111 IV V VI VII | VIII IX X Woche 1950 14.0 14.5 15.2 15.3 15.6 15.3 15.9 16.1 16.3 16.6 1951 13.0 ; 14.2 ' 14.3 15.4 16.6 16.5 16.8 17.5 17.9 18.4 1952 10.7 12.2 12.0 13.2 15.0 15.4 15.2 : 15.1 15.0 15.9 1953 12.8 12.8 13.5 14.5 15.7 16.2 16.0 16.7 16.7 16.6 1954 8.6 10.6 11.6 | 12.1 13.2 14.1 15.2 , 15.6 16.2 16.5 1950—54 11.8 12.9 I 13.3 ! 14.1 15.2 15.5 15.8 16.2 16.4 ! 16.8 päästiin melko lähelle keskimääräistä tasoa. Kuivuuden vaivaamana kasvukautena 1951, jolloin juuren painon kasvu oli hidasta, kohosi sokeripitoisuus poikkeukselli- sen korkealle. Viiden sangen erilaisen vuoden keskiarvotulosten mukaan lisääntyy juurikkai- den sokeripitoisuus koko käytettävissä olevan kasvukauden ajan. Polarisation nousu on nopeinta heinä-elokuulla, mutta vielä syyskuullakin lisääntyy sokeripitoisuus juurikkaissa viikoittain keskimäärin noin 0.5—0.8 % (piirros 1). Lokakuulla nousu jo on huomattavasti hidastunut, mutta näyttää keskimäärin jatkuvan vielä sen ajan ylikin, jolloin näytteiden otto on lopetettu (20. 10.). Usein esitetään, että sokeria kertyy sokerijuurikkaan juureen - - juurikkaan sokeripitoisuus nousee pääasiassa vasta kasvukauden loppupuolella. Polarisation nousu on kuitenkin nopeinta kasvukauden alkupuolella, kuten todettiin, ja hidastuu vähitellen syys-lokakuulla. Kuntoista on tarkastella sitä sokerimäärää, minkä sokeri- juurikas keskiarvotulosten mukaan viikoittain varastoi juureensa kasvukauden en vaiheissa. Jos otetaan keskimääräiset juuren painot ja polarisatiot kuviossa 1 esi- tetyiltä käyriltä, jolloin saadaan todennäköiset, sattumanvaraisista heilahteluista vapaat arvot, voidaan laskea juurikkaaseen keskimäärin eri viikkoina varastoituva sokerimäärä. Tasoitettu Tasoitettu Juuren sis. Pol. sok< Viikko juuren paino polarisatio sokerimäärä lisäys g % g F I (18. 8.) 185 11.5 21.3 II (25. 8.) 222 12.6 28.0 +6.7 111 ( 1. 9.) 256 13.5 34.6 +6.6 IV ( 8. 9.) 288 14.2 40.9 +6.3 V (15. 9.) 317 14.9 47.2 +6.3 VI (22. 9.) 340 15.5 52.7 +5.5 VII (29. 9.) 355 15.9 56.5 +3.8 VIII ( 6. 10.) 364 16.2 59.0 +2.5 IX (13. 10.) 370 16.5 61.1 +2.0 X (20. 10.) 372 16.7 62.1 +l.O Keskimääräistä kokoa olevaan sokerijuurikkaaseen varastoituu elokuun puoli- väliin mennessä eli pääasiassa noin 6 viikon aikana sokeria kaikkiaan noin 20 g. Kun tarkastetaan sokerimäärän lisääntymistä seuraavina viikkoina voidaan todeta, että sokerin varastoituminen juureen ja todennäköisesti myös sen valmistuminen lehdis- tössä on vilkkaimmillaan elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin ollen noin 6.5 g viikossa. Myöhemmin viikoittain varastoituva sokerimäärä vähitellen laskee ja on lokakuun alkuviikkoina keskimäärin noin 2 g viikossa. Sokerin varastoituminen juureen ei siis ole suurimmillaan aivan kasvukauden lopussa, vaan jo elo-syyskuun vaihteessa. On kuitenkin syytä todeta, että keskimääräisesti on juurikkaan naatisto hyvin toimintakykyinen vielä lokakuun alkupuolellakin, koska juurikkaan sokeri- määrä edelleen lisääntyy ja myös itse juurikas jonkinverran kasvaa. Juurikkaan polarisation nousulla vielä kasvukauden lopulla on varsin suuri merkitys, koska juurikkaasta saadaan tehtaassa sokeria suhteellisesti sitä enemmän, mitä korkeampi on juurikkaidensokeripitoisuus (1). Valitettavasti ei tätä lokakuussa tapahtuvaa sokeripitoisuuden nousua meidän ilmastossamme ehditä täysin käyttää hyväksi, vaan nosto on pakko suorittaa jonkinverran ennenaikaisesti. Esimerkiksi Saksassa kohoaa sekä juurikkaan paino että sokeripitoisuus korkeimmilleen jo loka- kuun lopussa (3) ja nostokautta jatkuu huomattavasti pidemmälle kuin meillä. Odotettavissa olevan sadon arvioiminen Edellä todettiin, että sokerijuurikkaan juuren kasvun erilaisuus eri vuosina ilmenee selvästi jo kasvukauden alkupuoliskolla. Jälkipuoliskon aikana kasvu sen- sijaan noudattelee eri vuosina melko kiinteästi samoja latuja. Tiettyjä poikkeuksia voi kuitenkin esiintyä. Korkea lämpötila kasvukauden lopulla edistää juurenkasvua. Jos kuitenkin alkukehitys on jo ollut keskimääräistä parempi, ei kasvukauden lopulla enää ole odotettavissa poikkeuksellisen hyvää lisäkasvua. Keskimääräistä parempi lisäkasvu kasvukauden lopulla voidaan todennäköisesti saada sellaisena vuonna, jolloin kvlvö on myöhästynyt ja juuren painon kehitys siten on normaalirytmistä jäljessä. Keskimääräistä heikompi lisäkasvu voi aiheutua mm. liian alhaisesta lämpö- tilasta tai kuivuudesta kasvukauden lopulla. Pitkälle menevien johtopäätösten tekoon on aineistoa toistaiseksi liian lyhyeltä ajalta. Esitettyjen tulosten ja havaintojen mukaisesti on ilmeistä, että viimeistään syyskuun alussa voidaan tehdä jotenkin luotettavia päätelmiä siitä, minkälaiseksi juurikkaan keskipaino nostoaikana tulee muodostumaan. Mahdollisesti voitaisiin päätelmiä tehdä jo aikaisemminkin, mikäli näytteiden otto aloitettaisiin aikaisem- min. Oikean lähtökohdan saamiseksi on ainakin kahden näytteenottokerran tulok- set hyvä olla käytettävissä, jotta mahdolliset satunnaiset virheet eivät pääsisi tulok- seen vaikuttamaan. Taulukossa 6 on esitetty juurikkaankeskipaino syyskuun alussa ja lisäkasvu nostoaikaan mennessä keskimäärin vv. 1950—54 sekä eniten normaa- lista poikkeavina vuosina. Kuten aikaisemmin esitettiin, alkaa sokerijuurikkaan juuren kasvu vasta heinä- kuun alussa, mutta elokuun loppuun mennessä on juurikas keskimäärin saanut jo KIIL'UKIKKAAX KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—1954 Taulukko 6. Juuren keskipaino 1. St. sekä todettu lisäkasvu nostoaikaan mennessä viitenä vuotena keskimäärin ja eräinä eniten poikkeuksellisina vuosina. Tabelle 6. Durchschnittliches Gewicht der Wurzel am 1. 9. und festgestellter Zuwachs bis zur Erntezeit durchschnittlich in den Jahren 1960— 1954 und in den meist abweichenden Jahren dieser Periode. uuren keskipaino Juuren keskipaino Durchschn. Wurzelgewicht nostoaikana g Lisäkasvu ö 1.9. Gewicht zur Ernte- 1. 9—6. LO.g zeit g Keskimäärin 1950—1954 262 363 101 Durchschn. 1950—1954 Kuiva vuosi 1951 232 312 80 Im trocknen Jahr 1951 Edullinen vuosi 1953 346 444 98 Im günstigen Jahr 1953 Myöhäinen vuosi 1954 222 355 133 Im späten Jahr 1954 noin 70 % lopullisesta painostaan (taul. 4). Eri vuosina voi kuitenkin ilmetä suu- ria poikkeuksia. Lisäkasvu syyskuun alusta nostoaikaan mennessä on ollut keskimäärin 101 g, erittäin ankaran kuivuuden vallitessa v. 1951 vastaavasti 80 g ja myöhäisenä, läm- pimänä syksynä 1954 noin 130 g. Näiden äärimmäisten tapausten erotus juuren lisäkasvussa syyskuun alusta lähtien on siis 50 g. Millaiseksi juurikkaan keskipaino nostoaikaan mennessä todennäköisesti muo- dostuu, voidaan elo-syyskuun vaihteessa arvioida lisäämällä silloin todettuun juu- ren keskipainoon pyöreästi 100 g, elleivät erikoiset seikat anna aihetta pienentää tai suurentaa odotettavissa olevan lisäkasvun määrää. Tällöin on otettava huomioon mm. kasvukauden alkamisen ajankohta siihen tapaan kuin aikaisemmin on esitetty. Suurin vaikutus on kuitenkin todennäköisesti sääsuhteilla eikä niiden ennustami- nen riittävän pitkällä tähtäimellä ole mahdollista. Kehityksen jatkuessa siten, että juurikasmaiden kasvukunto edelleen parantuu ja juurikkaan kasvutaipumus meikäläisissä oloissa myös jalostustyön tuloksena lisääntyy, vanhentuvat edellä esitetyt keskimääräiset arvot vähitellen. Kehityksen mukana pysytään kuitenkin yksinkertaisesti siten, että kasvututkimuksia suori- tetaan jatkuvasti vuodesta toiseen. On selvää, että edellä esitettyjä lukuja voidaan sellaisenaan varmuudella käyt- tää vain Turengin tehtaan viljelyalueella, koska materiaali on kerätty Hämeen ja Uudenmaan juurikasmailta. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että eri vuosina tehtyjen vertailujen mukaan ovat ne maatilat, joilta viikkonäytteitä on otettu, tuottaneet noin s—lo % parempia juurikassatoja kuin mitä keskimäärin saadaan Turengin tehtaan alueella. Esitetyt juurikkaan kasvuarvot ovat siis todennäköi- sesti hieman nykyistä Hämeen ja Uudenmaan keskitasoa parempia. 98 AIMO KAIVOLA SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—1954 99 Juurikkaan keskipaino ja hehtaarisato Teoreettisesti on laskettavissa, että jonkin juurikasinaan tuottama hehtaari- sato saadaan kertomalla juurikkaan keskimääräinen paino nostoaikana niiden juurik- kaiden lukumäärällä, jotka hehtaarin alalla ovat kasvamassa. Yksilölukuna on täl- löin pakko käyttää kentällä suoritetun taimilaskennan tulosta. Käytäntö osoittaa, että näin laskien saadaan aina huomattavasti liian korkeita satoarvioita. Tällaiseen tulokseen on vaikuttamassa useitakin syitä. Ruotsissa on todettu (5), että kentällä laskettu yksilöluku on keskimäärin noin 5—15 % suurempi kuin todella hehtaarin alalta syksyllä tehtaalle luovutettujen juurikkaiden lukumäärä. Tämän eron voi olettaa johtuvan taimiston harventumisesta keskinäisen kilpailun tuloksena vielä kasvukauden loppupuolellakin ja myös siitä, että nostossa ei suinkaan kaikkia juu- rikkaita saada talteen. Nimenomaan pieniä juurikkaita jää maahan tai naattien joukkoon pellolle. Käytännön tulokset osoittavat, että virheellisin satoarvio taimiluvun perus- teella laskien saadaan silloin, kun juurikkaan keskipaino on pieni, mikä puolestaan viittaisi juuri pienien juurikkaiden katoamiseen korjuun yhteydessä. Kun yritetään arvioida koko tehtaan viljelyalueen keskisatoa viikkonäytteiden tuloksista saadun juurikkaan keskipainon perusteella, tulee huomattavana virhe- tekijänä laskelmiin mukaan näytemaatilojen enemmän tai vähemmän heikko edus- tavuus. Nimenomaan silloin, kun juurikkaanviljely on jollain alueella kehitystilassa, ovat olosuhteet ja myös satotulokset suuresti toisistaan poikkeavia. Tällaisesta heterogeenisesta joukosta on miltei mahdoton saada täysin edustavaa aineistoa. Ku- ten jo aikaisemmin esitettiin, on näytetilojen Turengin tehtaan alueella todettu tuottavan noin s—lo % keskimääräistä satoa parempia juurikassatoja. Erilaisten virhetekijöiden voidaan kuitenkin olettaa pysyvän vuodesta toiseen suunnilleen samanlaisina. Taimiluvun vaikutusta selvittelevien tutkimusten mukaan on mm. todettu, että keskimääräinen yksilöluku niin näytetiloilla kuin yleensäkin juurikasmailla riittävän suuren aineiston perusteella keskimäärin laskien vaihtelee vuodesta toiseen niin vähän, että sen vaikutus keskimääräiseen hehtaarisatoon voi olla vain pari kolme prosenttia. Kuva 3. Eri painoisia juurikkaita kasvukauden lopulla. (Painot grammoina). Abb. 3. Verschieden grosse Rüben am Ende der Vegetationsperiode. (Gewichte in g.). Odotettavissa olevan keskisadon arvioimiseksi viikkonäytteiden antamien tulos- ten perusteella kehitettiin kesällä 1954 seuraava yksinkertainen menetelmä. Kasvu- tutkimusten perusteella saatua juurikkaan keskipainoa nostoaikana vastaa kuna- kin vuonna tietty tehtaan viljelyalueen keskisato. Kun eri vuosien tuloksia verra- taan toisiinsa havaitaan, että on olemassa ilmeinen riippuvaisuussuhde nostoaikana todetun juurikkaan keskipainon ja saadun keskihehtaarisadon välillä. Aikaisemmin esitetyn mukaisesti voidaan jo elokuun lopussa melko hyvin perustein arvioida, mil- laiseksi juurikkaan keskipaino nostoaikaan mennessä muodostuu. Tätä arviota voidaan kasvukauden edelleen jatkuessa tarpeen mukaan korjata. Juurikkaan keskipaino nostoaikana eri vuosina ja vastaavat keskihehtaarisadot on esitetty seuraavassa asetelmassa. Siihen on otettu myös vuosien 1948 ja 1949 tu- lokset, koska näiltäkin vuosilta on olemassa viikkonäytteiden tuloksia juurikkaan keskipainosta nostoaikana. Vuosi (1948) (1949) 1950 1951 1952 1953 1954 Juurikkaan keskipaino nostoaikana (408) (340) 348 312 353 444 355 Keskisato tn/ha (24.8) (20.7) 18.7 15.2 17.5 28.9 20.0 Asettamalla vastaavat arvot koordinaatistolle voidaan piirtää juurikkaan keski- painon ja keskihehtaarisadon välistä riippuvaisuussuhdetta esittävä kuvaaja (piir- ros 3). Havaintopisteiden perusteella piirrettävissä oleva kuvaaja on suora, jonka asento koordinaatistossa on sellainen, että juurikkaan keskipainon lisääntyessä sato lisääntyy suhteellisesti huomattavasti enemmän. Saadun kuvaajan yhtälö on: Piirros 3. Hehtaarikeskisatojen riippuvaisuus juuren keskipainosta nostoaikana. Fig. 3. Abhängigkeil der durchschnittlichen Hektarerträge vom mittleren Wurzelgewicht zur Ein! 100 IM O KAIV< ILA s = 0.101 xp—l6.3, jossa s = keskihehtaarisato tonneina ja p = juurikkaan keskipaino g nostoaikana. Määrittelemällä edellä esitettyyn tapaan elokuussa todettujen viikottaisten keskipainojen ja odotettavissa olevan keskimääräisen lisäkasvun perusteella, mikä juurikkaan keskipaino tulee olemaan nostoaikana, voidaan odotettavissa oleva keskihehtaarisato laskea yhtälöstä. Todennäköisesti on mahdollisuus käyttää yhtä- löä vain juurikkaankeskipainon ollessa 300 g yläpuolella, niinkuin se lokakuun alussa on heikoimpanakin satovuonna ollut. Juuren keskipainon ja keskihehtaarisadon riip- puvaisuussuhdetta osoittava kuvaaja ei ilmeisesti ole alkupäästään suora, vaan käyrä, joka kulkee origon kautta. Tällä seikalla ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole merkitystä. Laskemalla vuosien 1948—1954 keskisadot juurikkaan keskipainon perusteella edellä esitettyä yhtälöä käyttäen saadaan seuraavat tulokset: Vuosi (1948) (1949) 1950 1951 1952 1953 1954 Laskettu keskisato tn/ha (24.9) (18.0) 18.8 15.2 19.4 28.5 19.6 Todellinen keskisato tn/ha (24.8) (20.7) 18.7 15.2 17.5 28.9 20.0 Erotus ( +0.1) (—2.7) +O.l ±O.O +1.9 —0.4 —0.4 Kaikkina muina vuosina paitsi vuonna 1949 ja 1952 on yhtälöä käyttäen juu- rikkaan keskipainon perusteella laskettu sato varsin yhtäpitävä todellisen keski-heh- taarisadon kanssa. Vuoden 1952 osalta ovat ilmeisesti vaikuttamassa erittäin vai- keat korjuuolosuhteet. On todennäköistä, että maahan ja lumen alle jääneiden juu- rikkaiden johdosta korjuutappiot muodostuivat merkittävän suuriksi. Keväällä 1953 paljastuneilla juurikasmailla näkyi harvinaisen runsaasti maahan jääneitä juu- rikkaita. Odotettua heikompi sato on ainakin osittain täten ymmärrettävissä. Vuonna 1949 saadaan juurikkaan keskipainon perusteella laskien huomattavasti liian pieni sato. Mistä tämä johtuu, on vaikeasti selitettävissä. Näytetiloja on ollut vain parikvmmentä, joten virhemahdollisuudet juurikkaan keskipainon määrittä- misessä ovat todennäköisesti olleet varsin suuret. Jos vuosi 1949 jätetään pois, on suurin virhe (1952) noin 10 % lasketusta keski- sadosta. Kuten muiden vuosien tulokset osoittavat, voidaan yleensä saavuttaa huo- mattavasti suurempi tarkkuus silloin, kun juurikkaan todellinen keskipaino jo on tiedossa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa yritetään arvioida, minkälaiseksi juurik- kaan keskipaino nostoaikana muodostuu, sitä epävarmempana on saatua tulosta luonnollisesti pidettävä. Ehdottomaan tarkkuuteen tuskin koskaan päästään, vaikka olisi käytettävissä tulokset hyvinkin monelta vuodelta, sillä 10 g ero juurikkaan kes- kipainossa merkitsee noin 1000 kilon eroa hehtaarisadossa. Kun juuren kasvu on sääsuhteista riippuvainen, voi tällaisia eroja aina odottamattakin ilmetä. Luonnollisesti olisi myös mahdollista johtaayksinkertainen yhtälö tulevan sadon laskemiseksi suoraan esimerkiksi 1. 9. todetun juurikkaan keskipainon mukaan, mutta tällöin ei voitaisi ottaa huomioon lisäkasvussa mahdollisesti odotettavissa ole- via poikkeamia keskiarvosta. Arvioimalla juuren painon kehitys nostoaikaan men- nessä edellä esitettvvn tapaan päästään todennäköisesti ainakin yhtä hyvään tulok- seen kuin puhtaasti matemaattisella menettelyllä. )KERIJUURIKKAAISi KASVUKEHITYS VUOSINA 1950—l"ir>4 101 102 AIMO KAIVOLA Y hteenveto Sokerijuurikkaan juuren ja naatin kasvua sekä sokeripitoisuuden kehittymistä kasvukausien 1950—1954 aikana on seurattu juurikasmailta viikoittain otettujen näytteiden perusteella. Näytetiloja on valittu yhtä paljon kustakin Turengin Sokeri- tehtaan viljelyalueen neuvontapiiristä. Kolmena viimeksi kuluneena vuonna on näitä tiloja ollut vuosittain yhteensä 90 tai enemmän. Näytteiden ottaminen tietyn järjestelmän mukaisesti, jolloin subjektiivinen valinnan mahdollisuus jää pois, antaa parhaan tuloksen. 20 juurikasta kussakin näytteessä on todennäköisesti riittävä silloin, kun näytteitä otetaan yhteensä useita kymmeniä. Sokerijuurikkaan naatti kehittyy harvennuksen jälkeen hyvin nopeasti. Kor- keimmillaan on naatin paino keskimäärin syyskuun lopussa. Sääsuhteet ja myös kylvöaika vaikuttavat naatin samoin kuin juurenkin kasvuun suuresti. Aikaisena vuonna 1953 on naatin paino ollut suurin jo syyskuun alussa. Juuren kasvu alkaa vasta heinäkuun alussa ja on nopeimmillaan elokuussa. Elokuun kasvu on keskimäärin 40 % juurikkaan lopullisesta painosta. Yleensä juu- ren paino lisääntyy jonkinverran vielä lokakuun aikanakin. Eri vuosina kasvu on erilaista, nimenomaan kasvukauden alkupuoliskolla. Jo tällöin tulee varsinaisesti ratkaistuksi, millaiseksi juurikkaan keskipaino muodostuu. Juuren lisäkasvu syys- kuun alusta nostoaikaan mennessä on ollut keskimäärin noin 100 grammaa. Nostoajan keskiarvopaino on laskettu syyskuun lopussa ja lokakuun kahden •ensimmäisen viikon aikana otettujen viikkonäytteitten mukaan. Sokeripitoisuuden kehittymiseen vaikuttavat sääolosuhteet ratkaisevasti. Keski- määrin eri vuosina lisääntyy juurikkaan sokeripitoisuus vähitellen hidastuen koko kasvukauden ajan. Vilkkaimmillaan on sokerin varastoituminen juureen elokuun lopulla ja syyskuun alkuviikkojen aikana. Juurikkaan kykyä tuottaa sokeria ei ilmastossamme voida täydellisesti käyttää hyväksi, koska nosto on yleensä saatava suoritetuksi loppuun jonkinverran ennenaikaisesti. Kun suurimmat eroavaisuudet juurikkaan kasvussa ilmenevät jo kasvukauden alkupuoliskolla, on mahdollista laskelmoida elokuun lopussa saatujen viikottaisten punnitustulosten ja keskimääräisen lisäkasvun perusteella, millainen juurikkaan keskipaino tulee nostoaikana olemaan. Tämän keskipainon suuruudesta riippuu saatavan juurikassadon suuruus. Tutkimustulosten mukaisesti on päädytty kaavaan, jota käyttäen odotettavissa oleva hehtaarikeskisato voidaan laskea näyte juurikkai- den keskipainon perusteella. SOKERIJUURIKKAAN KASVUKEHITYS VUOSINA 1950 1954 103 KIRJALLISUUTTA (1) Asche, Th. 1950. Der Einfluss des Zuckergehalts in der Zuckerrüben bei der Verarbeitung auf Zucker. Zucker, Z. für Zuckerrübenbau-Zuckerindustrie-Hefeindustrie, p. 238—240. (2) Ehnrot, Boris, 1945. Skördeuppskattningar. Socker, Svenska Sockerfabriks AB skrifter, Meddel. 22. p. 887—912. Malmö. (3) Lüdecke, Hans, 1953. Zuckerrübenbau. Hamburg. (4) Mantere, Martti, 1954. Sokerijuurikaskantojen aikaisuuden vertailu. Maataloustiet. Aikak. 3, p. 130—141. (5) Åstrand, Halvdan, 1948. Plantantalet i sockerbetsfalten. Odlaremeddel. 20 från Svenska Socker- fabriks AB, p. I—B. Arlöv. (6) Kuukausikatsaus Suomen sääoloihin, vuodet 1950—1954. REFERAT ÜBER DIE WACHSTUMSENTWICKLUNG DER ZUCKERRÜBE IN DEN JAHREN 1950—1954 IN FINNLAND SOWIE ÜBER ERTRAGSPROGNOSE IM LAUFE DER VEGETATIONSPERIODE Aimo Kaivola Zuckerfabrik Turenki AG, Turenki. Im Anbaugebiet der Zuckerfabrik Turenki wurde in den Jahren 1950—1954 auf Grund wöchentlicher Rübenuntersuchungen das Wachstum von Wurzel und Kraut sowie die Entwicklung des Zuckergehalts der Rüben im Laufe der Vegetationsperiode verfolgt. Das Blattgewicht der Zuckerrübe erreicht seinen Höchstwert in Finnland durchschnittlich Ende September. Die Witterungsverhältnisse und auch die Zeit der Aussaat beeinflussen stark das Wachstum des Krautes wie auch der Wurzel. Im Jahr 1953, als die Vegetationsperiode schon früh einsetzte, wurde das Gewichtsmaximum des Krautes schon Anfang September erreicht. Der eigentliche Grössenzuwachs der Wurzel beginnt erst Anfang Juli und ist im August am inten- sivsten. In diesem Monat werden durchschnittlich 40 % vom endgültigen Gewicht der Rübe angelegt. Im allgemeinen nimmt das Gewicht der Wurzel noch im Oktober etwas zu. In warmen Herbsten könnte dieser Zuwachs eine nicht geringe Ertragssteigerung herbeiführen, unter den hiesigen Klimaverhältnissen kann er aber nicht voll ausgenutzt werden. Die Unterschiede im jährlichen Wachstum geben sich schon in der ersten Hälfte der Vegetationsperiode zu erkennen, indem bereits dieser Zeitpunkt massgebend dafür ist, wie sich das durchschnittliche Gewicht der Rüben gestalten wird. Von Anfang September bis zur Ernte hat die Wurzel durchschnittlich um etwa 100 Gramm zugenommen. Das durchschnittliche Erntegewicht der Rüben wurde an Wochenproben aus der letzten September- woche und den zwei ersten Oktoberwochen bestimmt, weil die Zuckerrübe in Finnland meistens schon in der ersten Oktoberhälfte geerntet werden muss. Für die Entwicklung des Zuckergehalts sind die Witterungsverhältnisse von entscheidender Be- deutung. Im Gesamtdurchschnitt betrachtet, nimmt der Zuckergehalt der Rübe, langsam abklingend, während der ganzen Vegetationsperiode zu. Am lebhaftesten ist die Einlagerung von Zucker in der Wurzel Ende August und während der ersten Septemberwochen. In Anbetracht dessen, dass die grössten Unterschiede im jährlichen Wachstum der Zuckerrübe schon in den durchschnittlichen Gewichtswerten für Ende August hervortreten, lässt sich das mutmass- liche mittlere Erntegewicht der Wurzel vorausberechnen. Die Untersuchungen haben zu der Aufstellung einer einfachen Formel geführt, mit deren Hilfe sich der zu erwartende durchschnittliche Hektarertrag auf Grund des mittleren Gewichtes der Proberüben berechnen lässt.