TULVANIITTYTUTKIMUKSIA HELSINGIN YLIOPISTON KOETILALLA INARIN MUDDUSNIEMESSÄ Onni Pohjakallio ja Kaiho Laurila Kasvipatologian laitos, Helsingin Yliopiston Viikin koetila, Malmi. Saapunut 17.6. 1955 Helsingin Yliopiston koetilalla Inarin Muddusniemessä pellot ovat karkeata hietamaata, joka varsinkin poutakesinä tarvitsee runsaasti karjanlantaa tuottaak- seen edes tyydyttävän sadon. Siten tulvaniityt ovat koetilalle tarpeelliset paitsi pellon parantamista myös rehusadon turvaamista silmällä pitäen (vrt. 8 ja 22). Vastaavasti on epäilemättä asian laita myös monella muulla Perä-Lapin maatilalla, joskin uudisraivausta on pyritty suuntaamaan myös kosteille turvemaille. Kun Muddusniemen koetilan tulvaniityn tuottoisuus on kuitenkin varsin heikko ja sadon korjuu vaatii suhteellisen suuria kustannuksia, aloitettiin vuonna 1947 tut- kimukset, joiden tarkoituksena oli selvittää tulvaniityn satoisuuden parantamis- mahdollisuuksia. Vaikkakin tulvavesi vuonna 1952 kohosi niin korkealle, että tutki- tut menettelytavat osoittautuivat täysin tehottomiksi ja samalla aiheuttivat tutki- mustyön keskeyttämisen, kertyi jo suoritetuista töistä runsaasti arvokkaita koke- muksia. Professorit Viljo Kujala ja Risto Tuomikoski, jotka v. 1950kävivät tutustu- massa ko. tulvaniittyyn sekä professori Mauno Kotilainen ovat hyväntahtoisesti tarkistaneet eräitä kasvilajinmääritvksiä, mistä heille lausumme parhaat kiitok- semme. Muddusniemen koetilan tulvaniittyalin Koetila sijaitsee n. 18 km Inarin kirkolta pohjoiseen, Muddusjärven pohjois- rannalla, siihen pohjoisesta laskevan Kaamasenjoen suussa (69°4' pohjoista leveyttä ja 27°3 / itäistä pituutta). Tulvaniityt ovat joen molemmilla puolilla 200—300 m:n le- vyisinä lakeuksina (kuval), joista n. 50 ha kuuluu Muddusniemen koetilaan. Koko niitty jää yleensä vuosittain kevättulvan alle, lukuunottamatta korkeata, ainoas- taan 5—20 metrin levyistä, jokeen jyrkästi viettävää rantaäyrästä, joka useimmiten ulottuu hiukan vedenpinnan yläpuolelle. Pohjamaa on moreenisoraa; sen päällä on https://www.c-info.fi/en/info/?token=ywUN_yG-TP4fEIyD.zuuHcFDtL8vtNAh43SMSYw.QaYG3RQQH7_3yRO-fDIbG8eDJEOdnMQ3LmX2zYfOjNgLbgsSrGAdFBx6u0EtLnXmI48KejlXVQEuRY5yaEMALKjnTZQMfTfOVbwVUvekTtcMhcBChDGYGfS2ZmyQ4vlY9H7IH1SqVrKVmwgBrm9WMZwp2V_65GSYbryjGW9mhP2DSABkBgb2TWwRP44dNb4 karkeata hietaa ja hiesua, joihin vesi on tuonut vähän lietettä, mitä on myös sekaan tunut saran ja sammalen muodostamaan 10—20 cm;n paksuiseen turvekerrokseen Maan reaktio heti turvekerroksen alla oli v. 1948 pH 4.3—5.0. Veden korkeuden vaihtelu tulvaniittyalueella Veden korkeuden vaihtelu (kuva 2) oli sääsuhteista riippuvainen (vrt. 3) sekä tulvaniityn tasaisuus huomioonotettuna hyvin tuntuva. V. 1950 olivat tutkitut koe- alueet koko kesän suurimmaksi osaksi veden pinnan yläpuolella, vuosina 1948 ja 1949 ne olivat keväällä veden peitossa, mutta kesän kuluessa pääasiassa paljastuivat, vuonna 1952 vesi peitti tutkitut alueet kokonaan. Valitettavasti ei kesällä 1952 tehty tarkkoja veden korkeusmittauksia. Irrallisten havaintojen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että veden korkeuden suurin ero vuosina 1947—1952 oli yli 1 V 2 m. Tulvaniittyjen kasvillisuus Kasvistossa ilmeni samantapaista, joskaan ei varsin selvää vyöhykkeellisyyttä kuin tulvaniityille on todettu olevan ominaista (1, 6, 10, 12, 14, 16, 19, 21). Heinä- kasvivyöhykettä esiintyi ainoastaan joen penkalla. Se käsitti vain n. 4 % tulvaniityn koko alasta. Lauhan (Deschampsia caespitosa) ohella siinä esiintyi jonkin verran muita heinälajeja ja saroja; sammalpeite oli niukka tai puuttui kokonaan. Maasaravyöhykkeellä, joka vuosina 1948—1949 paljastui 5. —15.7., lauha puuttui lähes kokonaan. Se käsitti s—lo % tulvaniittyalueesta; siinä oli Carex aquatilisen ja C. chordorrhizan ohella runsaasti Juncus filiformisia. Heinistä Calamagrostis lapponica oli leimaa antava. Ruohoista tärkeimmät olivat Comarum palustre, Menyanthes trifoliata ja Caltha palustris. Pientä varvukkoa ja pensaikkoa Kuva 1. Muddusjärven takaa näkyy Kaamasenjoen laakso tulvaniittyalueineen. Abb. 1. Hinter dem Muddusjärvi-See erblickt man das Tal des Flusses Kaamasenjoki und dessen Überschwemmungswiesen. 162 ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA TULVANIITTYTUTKIMUKSIA MUDDUSNIEMEN KOETILALLA 163 [Andromeda, Salix) esiintyi varsin yleisesti. Sarat olivat Carex canescensia ja C. vesi- cariaa lukuunottamatta, samoin kuin heinäkasvi vyöhykkeelläkin, sterilejä. Sen sijaan Juncus filiformis, Rubus arcticus, Pedicularis palustris, P. sceptrum-carolinum ja Menyanthes trifoliata kukkivat. Sammalkerros oh tiivis, pääasiallisesti Poly- trichum swartziin (tai ehkä P. jenseniin) muodostama. Vesisaroj en vyö- hyke paljastui vedestä v. 1951 osittain vasta elokuun loppuun mennessä, 1948 pääasiassa heinäkuun ja elokuun puolivälissä. V. 1950 kesän lopulla se oh jokseenkin kokonaan vedettömällä alueella (kuva 3). Tämä alue on huomattavan laaja, n. 2/3 tulvaniityn koko pinta-alasta. Siinä havaittiin toisistaan eroavia Carex aqua- Ulis-, C. chordorrhiza- ja C. rostrata-vesicaria-sara\Cko]a. Yli puolet vesisaraikosta oli C. aquatilis-saraikkoa, jossa nimilajin lisäksi oh vähävetisimmillä paikoilla C.cane- scews-tuppaita, hiukan Juncus filiformista sekä joitakin Comarum-, Menyanthes-, Caltha- ja Pedicularis- yksilöitä. Lisäksi oh kortetta, jonka osuus lisääntyi veden syvenemisen mukaisesti. Sammalkerros oli pääasiassa Polytrichum swartziita. Tä- män saraikon korkeus ja tiheys oli hyvin vaihtelevaa. C. chordorrhiza-saraikossa (lähes neljännes vesisaraikosta) oli saman verran C. aquatilista kuin nimilajiakin. Kortetta oli melko runsaasti. Niin saraikko kuin korteikkokin oh harvaa jamatalaa. Sammalkerroksessa oli Polytrichum swartziin lisäksi runsaasti Sphagnum platyphyl- Abb. 2. Die Wasserstandsschwankungen im Fluss Kaamasenjoki in den Sommern 1948— 1951. ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA164 lumia. C. rostrata-vesicaria-sa.ra.\kon (vajaa neljännes vesisaraikosta) kasvusto, melkein ainoastaan nimilajia, oli suhteellisen korkeata ja tiheätä. Sitä tavattiin vesisaraikon syvävetisimmissä paikoissa, lähellä korteikkoja. Scorpidium scorpioi- des oli leimaa-antava sammallaji. Varsinainen korteikko kasvoi vedessä, jonka alin syvyys kesän 1950 lopussa oli kuitenkin vain muutama cm. Equisetum limosum (lähes viidennes tulvaniittyalueesta) muodosti sangen puhtaita kasvustoja. Maan pinnassa (veden alla) oli harvaa Scorpidium scorpioides-sdimmalikkoa.. Loppuosa tulvaniitystä oli pajukkoa, jota näytti leviävän niitvn kuivimmille paikoille. Yksityiskohtaisia kasvilajinmäärityksiä tehtiin vuosina 1948—1950, yhteensä 70: Itä yhden m2 :n suuruiselta koealalta, eri puolilta tulvaniittyä. Koealoista oli 18 heinäkasviniityllä, 26 maasaraikossa, 23 vesisaraikossa ja 3 korteikossa. Kuten Teräsvuori (18) on osoittanut, eivät näin pienet ja vähälukuiset koealat riitä anta- maan tyhjentävää kuvaa tutkitun tulvaniityn kasvilajistosta. Samaan suuntaan vaikuttaa sekin, että monet kasvit esiintyivät steriileinä, jollaisina niiden lajinmää- ritys tuotti suuria vaikeuksia. Erikoiskokeiden tuoresadoista tehtiin punnittuja botaanisia satoanalyysejä. Tällöin ei kuitenkaan ollut mahdollista punnita kutakin luonnonvaraista kasvilajia erikseen, vaan tyydyttiin karkeaan ryhmitykseen: (luon- nonheinät, sarat, kortteet, ruohot ja varvut. Mitkä kasvilajit on näihin eri ryhmiin sisällytetty, selviää seuraavasta lajiselostuksesta. Heinäkasvilajeja todettiin 14 (joista tosin eräs Calamagrostis-kx\\, jotahiukan löydettiin vesisaraikon kuivimmilla kohdilla, jäi lajilleen määrittämättä). Näistä oli valtalaji Deschampsia caespitosa; sitä esiintyi pääasiassa heinäkasvivyö- hykkeessä ja hiukan maasaraikossa. Pääasiassa samoilla paikoilla esiintyivät myös Anthoxanthum odoratum, Festuca rubra, F. ovina, Monilia coerulea, Poa palustris ja P. pratensis samoin kuin Agrostis canina ja A. stolonifera, jotka rehevimmät kasvus- tonsa muodostivat kuitenkin maasaraikossa. Samoin kuin edellä mainittu tarkem- min määrittämätön Calamagrostis-\z.\\, myös C. lapponica ja C. neglecta samoin kuin Kuva 3. Vesisaraikkoa kesäkuussa 1950, jolloin se suureksi osaksi oli vedettömällä alueella. Abb. 3. Der Wasserseggenbestand im Juni 1950, als er g/ossenteils über dem Wasser lag. rULVANIITTYTUTKIMUKSIA MUDDUSNIEMEN KOETILALLA 165 Taulukko 1. Muddusniemen koetilan tulvaniityn sato (15 % kosteutta) kesinä 1948—1951. Tabelle 1. Die Erträge {15% Feuchtigkeit) auf der Überschwemmungswiese des Versuchsgutes Muddusniemi in den Sommern 1948— 1951. Heinäkasviniitty Maasaraikko Vesisaraikko Korteikko Graswiese Landseggen- Wasserseggen- [ Schachtelhalm- bestand bestand j bestand Vuosi Koeala 1 I Jahr Probefläche Koealoja Koealoja Koealoja Koealoja m 2 Anzahl Anzahl 1 Anzahl Anzahl der kg/ha der kg /ha der kg /ha der kg/ ha Probe- Probe- Probe- Probe- flächen flächen rlächen flächen 1948 10.0 2 955 4 883 18 672 3 1173 1949 10.0 1 1588 1 918 8 888 4 1162 » 5.0 4 1388 3 879 2 1129 » 10.0 6 432 » 5.0 4 1367 3 1209 2 1296 » 2.4 4 848 8 522 1951 10.0 6 299 » 5.0 3 1044 3 1144 1 720 » 2.4 6 974 3 903 Keskim. 14 1266 24 974 54 667 7 1167 Im Mittel Vaihtelu 494- 570- 138- 765- Variation 1722 1565 1496 1447 Hierochloe odorata esiintyvät pääasiassa maa- ja vesisaraikon rajalla, mutta jossakin määrin aina heinäkasvivyöhykkeellä asti. Ruohoista (16 lajia) Caltha palustris, Comarum palustre, Crepis sp., Epi- lobium palustre, Galium palustre, G. uliginosum, Menyanthes trifoliata, Parnassia palustris, Polygonum viviparum, Ranunculus reptans, Stellaria sp., Trientalis euro- paea, Veronica longifolia ja Viola palustris esiintyivät heinäkasvi-ja saravyöhykkeillä. Cornus suecicaa. ja Rubus arcticusta. tavattiin vain heinäkasvi- ja maasara-, Pedicula- ris palustrista. ja P. sceptrum-carolinumia, vain maasara-vesisara-vyöhykkeillä. Sarojen ryhmään (12 lajia) on tässä yhteydessä viety Carex-\a.]\en lisäksi myös eräitä muita kasveja. Juncus fiii for mista, tavattiin molemmilla saravyöhyk- keillä, pääasiassa kuitenkin maasaraikossa ja aivan vähän heinäkasvivyöhykkees- säkin. Vesisaravyöhykkeessä oli joitakin ]uncus nodulosus- ja /. s/ygi«s-yksilöitä. Eriophorum polystachyumia. esiintyi kohtalaisen runsaasti vesisara-, hiukan myös maasara- ja heinäkasvivyöhykkeessä. Saraikoissa, pääasiassa kuitenkin maasarai- kossa, esiintyi Luzula multifloraa.; vesisaraikossa hiukan myös L. sudeticaa.. Viisi saralajia tavattiin paitsi molemmilla saravyöhykkeellä myös heinäkasvivyöhyk- keellä. Näistä Carex chordorrhiza, C. aquatilis ja C. canescens olivat maasaraikon, C. rostrata ja C. veskaria vesisaraikon päälajit. Lisäksi C. lasiocarpaa, esiintyi maa- ja vesisaraikossa jonkin verran. 166 ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA Taulukko 2. Lannoituksen vaikutus tulvaniityn koealueella (sadossa 15 % kosteutta, kg/ha). Tabelle 2.Einfluss der Düngung auf den Probeflachen der Überschwemmungswiese, kgjha (15 % FeuchtigkeitTabelle 2. Einfluss der Düngung auf den Probeflächen der Überschwemmungswiese, kgjha [15% Feuchtigkeit). Heinäkasviniitty Maasaraikko Vesisaraikko Keskim. Graswiese Landseggen- Wasserseggen- Im Mittel bestand bestand Vuosi ; jahy Lannoit- Lannoi- Lannoit- Lannoi- Lannoit- Lannoi- j Lannoit- Sadon- tamaton tettu tamaton tettu tamaton tettu tamaton lisäys I Ungedüngt Gedüngt \ Ungedüngt Gedüngt Ungedüngt Gedüngt \ Ungedüngt Ertrags- steigerung 1949 1424 2041 879 958 1129 1612 1144 393 1950 1367 1768 1209 1900 1296 1851 1291 549 1951 1000 2145 1144 2320 720 1793 955 1131 Keskim. 1264 1985 1077 1726 1048 1752 1130 Im Mittel Erotus +721 +649 i +704 +691 Differenz Koealoja Anzahl der 4 3 2 9 Probeflächen Korteikot olivat sangen puhtaita Equisetum //mosmn-kasvustoja; muilla kasvillisuusvyöhykkeillä kortetta oli vähemmän. Varpujen ryhmään on viety seuraavat tulvaniityltä tavatut kasvilajit: Andromeda polifolia, Betala nana, Oxycoccus quadripetaius, joitakin Sato-lajeja, Vactinium uliginosum, V. myrtillusja. V. vitis-idaea. Sa/ö.-lajit esiintyivät pääasiassa heinäkasvi- ja maasaravyöhykkeissä, jonkin verran myös vesisaraikossa. Samoilla alueilla esiintyi maasaraikossa kuitenkin eniten Andromeda polifoliaa.. Muiden »var- pujen» yksilöluku oli niin pieni, ettei niiden esiintymisestä eri vyöhykkeillä voitu tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Todetut samm a 11 aj i t olivat Aulacomnium pahistre, Bryum ventricosum, Calliergon stramineum, Campylium stellatum, Climacium dendroides, Drepanocladus flnitans coll., Meesea triquetra, Mnium sp., Polythrichum swartzii, Scorpidium scor- pioides, Sphagnum cuspidatum, S. russozcii, S. platyphyllum, S. recurritm coll., 5. subsecundum, S. papillosum, S. squarrosum ja 5. ivarnstorfianum. Lisäksi tavattiin joukko maksasammalia. Tulvaniityn sato Luonnonheinän sato määritettiin eri puolille tulvaniittyä sijoitettujen koealojen perusteella. Sato niitettiin 15.—25.8. Vesisaraikko, joka käsitti n. 2/3 Muddusnie- men koetilan koko tulvaniittyalueesta, on ollut hyvin heikkosatoista (taul. 1), n. puo- leksi sellaista, että sadon niitto on tuskin enää taloudellisesti kannattavaa (vrt. 12). TULYANIITTYTUTKIML’KSIA MUDDUSNIEMEN KOETILALLA 167 Taulukko 3. Vesisaraikon lannoituskoe (sadossa 15 % kosteutta, kg/ha) (vrt. taulukko 7). (Erotuksella 114 kg/ha v. 1949 ja 475 kg/ha v. 1950 on 95 % varmuus). Tabelle 3. Düngungsversuch im Gürtel der Wasserseggen {Erträge in kg/ha, 15 % Feuchtigkeit) (vgl. Tab. 7). (Die Differenzen von 114 kgjha i.J. 1949 und 475 kgjha i.J. 1950 sind zu 95 % gesichert). 1949 1950 Koejäsen Versuchsglied Sato Lisa >'s Sato Lisä ys Ertrag Zunahme Ertrag Zunahme Kontrolli 788 432 Kontrolle Lannoitus 953 165 2515 2083 Düngung Kalkitus 800 12 629 197 Kalkung Lannoitus jakalkitus 882 94 2187 1755 Düngung -}- Kalkung Huomattavia osia tästä saraikosta onkin jätetty niittämättä. Maasaraikkojen sato on ollut hiukan parempi, mutta ainoastaan heinäkasviniityillä ja korteikossa ilma- kuivan (15 % kosteutta) sadon määrä oli yli 1000 kg. Lannoituksen ja kalkituksen vaikutus tulvaniityn satoon Lannoituksen vaikutusta tutkittiin tulvaniityn eri puolille sijoitetuilla koe- alueilla å 10 m 2, joista kustakin toinen puoli (5 m-) lannoitettiin (vuosittain ha koh- den 800 kg superfosfaattia, 400 kg 40 % kalisuolaa ja 400 kg kalkkisalpietaria) ja toinen puoli jätettiin lannoittamatta, sekä vesisaraikkoon sijoitetussa erikoiskokees- sa (kuva 6), jossakertausruutuja oli 6, ålO m 2; vuonna 1948kalkkisalpietarimäärä oli kuitenkin vain 200 kg ha; kalkitus oli 3800 kg sammutettua kalkkia hehtaaria koh- den. Kun lannoitteet voitiin levittää vasta keskikesällä, ei niiden vaikutus ollut vielä lannoitusvuonna varmuudella todettavissa. Seuraavina vuosina lannoituksen vaikutus oli sen sijaan selvä ja suureni koekauden jatkuessa (taul. 2 ja 3). Kalki- tuksella ei tilastollisen virhclaskun (2) valossa ollut varmuudella todettavaa vaiku- tusta. Botaaniset satoanalyysit (taul. 4) osoittivat, että maasaraikossa lannoitus lisäsi heinien ja ruohojen sekä vastaavasti vähensi sarojen ja kortteiden osuutta. Vesisaraikossa, jossa suuri kosteus nähtävästi rajoitti heinien ja ruohojen menesty- mismahdollisuutta, lannoituksen vaikutus sarojen osuuteen sen sijaan melkoisesti vaihteli (taul. 4 ja 6); kortteiden osuus täälläkin pieneni. Kalkituksella ei ollut botaaniscn satoanalvysin tulokseen varmuudella todettavaa vaikutusta. Viljeltyjen nurmikasvilajien viihtyminen Kaamasenjoen tulvaniittyalueella Viljeltyjen nurmikasvien viihtymistä tutkittiin neljässä vuosina 1947—1949 perustetussa koesarjassa. Koekasvit olivat: Trifolium pratense (Tammisto), T. hy- ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA168 Taulukko 4. Lannoituksen ja kalkituksen vaikutus botaanisen satoanalyysin tulokseen. Tabelle 4. Einfluss von Düngung und Kalkung auf das Ergebnis der botanischen Ertragsanalyse Tuorepainosta % .... T . ... % vom FrischgewichtAlue Vuosi Koejäsen I Gebiet Jahr Versuchsglied Heinät Sarat Kortteet Ruohot Varvut Gräser Seggen ! Schachtel- Kräuter Reiser ob halme Maasaraikko 1949 Lannoittamaton 15.7 62.3 9.5 7.4 5.2 Landseggen- Ungedüngt bestand —»— ») Lannoitettu 32.3 48.9 4.1 11.0 3.8 Gedüngt —»— 1950 Lannoittamaton 19.4 53.0 6.6 8.1 13.0 Ungedüngt —»— » Lannoitettu 58.1 39.2 1.5 21.6 8.7 Gedüngt Vesisaraikko 1949 Lannoittamaton \ 0.0 54.2 35.6 9.3 0.9 Wasserseggen- Ungedüngt bestand —»— » Lannoitettu 0.0 62.3 33.6 2.0 2.3 Gedüngt —»— 1950 Lannoittamaton 0.0 50.9 44.2 1.1 3.8 Ungedüngt —»— » Lannoitettu 1.9 79.0 17.6 0.0 1.5 Gedüngt —»— » Kalkittu 0.0 53.4 45.2 0.7 0.7 Gekalkt —»— » Lann. ja kalk. 1.6 79.0 25.5 0.7 1.2 Düngung + Kalkung bridum (Tammisto), T. repens (Tammisto), Lotus cornicitlatus (Jokioinen), Phleum pratense (Tarmo), Festuca pratensis (Paavo), Dactylis glomerata (Tammisto),Alope- curus pratensis (suomal. kauppasienien), Poa pratensis (Adila), P. serotina (Hammen- hög), P. trivialis (ruotsal. kauppasienien), Poa alpigena (pohjois-Suomi), Agrostis stolonifera (Hiipinä), Bromus inermis (Jokioinen) ja Glyceria fluitans (Helsinki). Nurmipalkokasvien siemen ympättiin nystyräbakteereilla. Lannoitus ja kalkitus olivat pääasiallisesti samanlaiset kuin edellä selostetuissa luonnonvaraisilla kasveilla suoritetuissa kokeissa, paitsi vuonna 1947 perustetussa kokeessa, jossa peruslannoi- tus annettiin makkilantana (n. 30 t/ha). Muokkaus suoritettiin kuokalla, paitsi v. 1949 perustetussa kokeessa Vikkelä-äkeellä. Koesarjoista oli 3 ns. kaistakokeita, joissa koealat pitkinä, kapeina kaistoina ulottuivat kokeen perustamisvuoden alimmasta vedenkorkeudesta koe- alueen korkeimmalle kohdalle; siten oli mahdollista tutkia koekasvien menestymistä erilaisissa tulvavesiolosuhteissa. Koekaistojen etäisyys toisistaan oli 1.2—1.5 m; niiden pituus ja leveys vaihteli eri kokeissa; kaistojen pituus oli riippuvainen maan TULVANIITTYTUTKIMUKSIA MUDDUSNIEMEN KOETILALLA 169 viettävyyssuhteista; veden pinnan ja korkeimman maastokohdan välinen korkeusero koetta perustettaessa oli eri kokeissa 50—60 cm. Näitä kokeita perustettiin v. 1947 (8 kaistaa, leveys 40 cm, pituus 6—lß m), v. 1948 (12 kaistaa, leveys 120 cm, pituus 5 m) ja v. 1949 (22 kaistaa, leveys 120 cm, pituus 50 m). Neljäs koesarja oli tavanomainen kenttäkoe (koeruudut 6x 10 m 2, kuva 6). Siemennyksellä oli sadon määrään oleellista vaikutusta ainoastaan lannoite- tuilla koealoilla (kuva 8, taul. 5 ja 7). Kalkituksella, varsinkin lannoituksen ohella, oli pikemminkin haitallinen kuin satoa lisäävä vaikutus (taul. 7). Kylvetyt kasvit jäivät lannoittamattomilla koealoilla kitukasvuisiksi ja steriileiksi; siten muokkaus, joka tuhosi luonnonvaraiset kasvit, pienensi sadon määrää. V. 1948 perustetussa kaistakokeessa kylvetyt nurmikasvit (45 kg ha), josta 45 % timoteitä, 45%nurmi- puntarpäätä ja loput muita nurmiheiniä) menestyivät huonosti myös muokatuilla ja lannoitetuilla koealoilla (kuva 6). Yleensä kuitenkin yhdistetty muokkaus ja lannoitus aiheutti seuraavana vuonna kylvettyjen nurmikasvien huomattavan rehe- vöitymisen. Ilmakuiva sato kohosi 3000—4000 kiloon hehtaaria kohden (kuva 4) eli lannoittamattoman luonnonheinän satoon verrattuna 4—9 kertaiseksi, kuiten- kin vain 1.2—1.4 kertaa suuremmaksi kuin lannoitetun luonnonheinän sato. Yleensä siemennyksen vaikutus oli lyhytaikainen; sen osuus sadon määrään ilmeni oleellisena vain parin vuoden ajan. Sitä paitsi kylvetyt heinät viihtyivät vain tulvaniityn heinä- kasvi- ja maasara-alueilla eli n. kymmenesosalla tutkitun niityn koko pinta-alasta. V. 1952, jolloin vesi peitti suurimman osan tulvaniitystä koko kesän ajan (kuva 7), kvlvetvt nurmikasvit kauttaaltaan tuhoutuivat. Kuva 4. Satotulokset v. 1947 perustetussa kais- takokeessa, joka ulottui heinäkasvivyöhyk- keestä vesisaraikkoon. Abb. 4. Die Ertragsresultate in dem i.J. 1947 an- gelegten Streifenversuch, der sich vom Grasgürtel bis zum Wasserseggengürtel erstreckte. Kuva 5. Satotulokset v. 1948 perustetussa kaistakokeessa, joka ulottui heinäkasvivyö- hykkeestä vesisaraikkoon. a = siemennetty; b = siemennetty jalannoi- tettu, c = muokattu jasiemennetty, d = muo- kattu, siemennetty ja lannoitettu. Abb. J. Die Ertragsresultate in dem i. J. 1948 angelegten Streifenversuch, der sich vom Grasgür- tel bis zum Gürtel der Wasserseggen erstreckte. a = besamt, b = besamt und gedüngt, c = bear- beitet und besamt, d = bearbeitet, besamt und gedüngt. 170 ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA Taulukko 5. V. 1949 perustetun kaistakokeen kuiva-ainesadot (kg/ha). (Siemenseos 40 kg/ha pääasiassa timoteitä ja nurmipuntarpäätä; lisäksi vähän nurminataa ja puna-nataa). Tabelle 5. Trockensubstanzerträge {kglha) des i.J. 1949 angelegten Streifenversuchs. {Samengemisch 40 kg/ha, hauptsächlich Phleum pratense und Alopecurus pratensis; dazu etwas Festuca pratensis und F. rubra). 1950 1951 Ylin Maa- Vesi- Ylin Maa- Vesi- maa- saraikko saraikko maa- saraikko saraikko saraikko saraikko Oberster Land- Wasser- Oberster Land- Wasser- Landseg- seggen- seggen- Landseg-, seggen- seggen- igengürtel bestand bestand gengürtel bestand bestand Koe jäsen Versuchsglied Lannoittamaton luonnonheinä 826 311 669 , 856 799 767 Naturgrus, ungedüngt Lannoitettu luonnonheinä 1813 716 774 1726 1780 1412 Naturgras, gedüngt Timotei (30 kg/ha, kylv. luonnonh. sek.) .... 546 511 594 563 1161 684 Phleum pratense, 30kg / ha in Naturgras eingesät —»— + lannoitettu i 1979 1260 799 1841 1487 1307 + gedüngt —»— +muokattu ja lannoitettu 2579 987 750 1458 1098 910 +bearbeitet und gedüngt Nurmipuntarpää (45 kg/ha, kylv. luonnonh. sek.) 962 428 610 815 704 363 Alopecurus pratensis, 45 kg/ha in Naturgras eingesät —+lannoitettu i 2528 1137 1774 2160 1751 1386 + gedüngt —»— + muokattu jalannoitettu 2532 666 730 2034 1527 1187 -f bearbeitet und gedüngt Siemenseos (30 kg/ha, kylv. luonnonh. sek.) 548 395 487 720 780 668 Samengemisch, 30 kg/ha in Naturgras eingesät —»— + lannoitettu 2509 1159 957 2173 1853 1302 +gedüngt —»—- + muokattu ja lannoitettu 1054 687 534 1741 1159 1028 +bearbeitet und gedüngt Siemennyksiin käytettiin pääasiassa timoteitä ja nurmipuntarpäätä; muita nurmikasvilajeja kylvettiin vähemmän, korkeintaan 12.4 % koko siemenmäärästä, tavallisesti vain I—31 —3 %, joten niillä sadon määrään oli vain toisarvoinen vaikutus. Timotei ja nurmipuntarpää osoittautuivat keskenään lähes samanarvoisiksi, kuiten- kin siten, että timotein sato aleni vuodesta toiseen nopeammin; maaston korkeusero- jen vaikutus ilmeni kummassakin lajissa sangen yhtäläisenä, joskin eräissä kokeissa nurmipuntarpääkasvusto ulottui lähemmäksi vesirajaa. Muista kylvetyistä nurmi- kasvilajeista Poa-lajit (P. trivialis, P. pratensis ja P. serotina) muodostivat pysyvim- mät kasvustot. Festuca pratensis ja Agrostis stolonifera katosivat nurmesta hyvin nopeasti. Lajeja, joista tavattiin vain muutamia yksilöitä olivat: Poa alpigena, tulvaniittytutkimuksia muddusniemen koetilalla 171 Taulukko 6. Botaanisen satoanalyysin tulokset v. 1949 perustetun kaistakokeen sadoista v. 1950 (vrt taulukko 5). Tabelle 6. Ergebnisse der botanischen Ertragsanalyse im Streifenversuch der Tabelle 5 i.J. 1950. Tuorepainosta % % vom Frischgewicht Koe- kaistoja Versuchs- streifen Korkeusvyöhykkeet H öhengürtelKasvi Pflanze Ylin Maasaraikko Vesisaraikko maasaraikko Oberster Landseggen- Wasserseggen Landseggen- bestand bestand giXrtel Lannoittamattomat koekaistat (keskim.) Ungedüngte Versuchsstreifen Idurchschn.) Kylvetyt heinät 3 0.00.0 0.0 Gesäte Gräser Luonnonheinät 3 9.3 0.1 0.0 Natureräser Ruohot 3 21.51.6 0.7 Kräuter Sarat 3 50.4 81.3 85.7 Seggen Kortteet 3 13.717.0 13.0 Schachtelhalme Varvut 3 5.1 0.0 0.6 Reiser Lannoitetut koekaistat (keskim.) Gedüngte Versuchsstreifen (durchschn Phleum pratense j 4 46.5 57.5 19.6 Alopecurus pratensis I 4 16.4 9.0 17.7 Festuca pratensis 2 0.0 0.0 0.0 Festuca rubra | 2 0.2 0.3 0.0 Luonnonheinät 8 25.2 14.0 3.4 Naturgräser Ruohot 8 18.2 1.5 0.4 Kräuter Sarat 8 28.4 55.2 74.6 Seggen Kortteet 8 6.4 10.0 10.5 Schachtelhalme Varvut 8 2.6 0.1 1.9 Reiser Dactylis glomerata, Festuca rubra, Bromus inermis, Trifolium pratense ja Trifolium hybridiini. Trifolium repensvk ja Lotus corniculatusta. ei joutunut ainoaankaan sato- analyysiä varten otettuun näytteeseen eikä niitä kylvöä seuraavana eikä myöhem- pinä vuosina ollut myöskään silmävaraisesti havaittavissa. ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA172 laulukko 7. V. 1948 perustetun koekentän kuiva-ainesato kesällä 1950 (vrt. taulukko 3). Tabelle 7. Trockensubstanzerträge {kgjha) auf dem i. J. 1948 angelegten Versuchsfeld im Sommer 1950 {vgl Tab. 3). kg/ha Sadonlisäys (+) Siemennys Muokkaus Kalkitus Lannoitus ... , . Sato -vähennys (—) Besamung Bearbei- Kalkung Düngung F . , tung Ertrag t.rtragszu- ( + ) b bzw. -abnähme ( —) Siementämätön 367 Unbesamt —»— + 2138 +1771 —»— + 535 +l6B —»— + + 1859 +1492 Siemennetty 432 +65 Besamt —.)— + 2408 +2041 —»— + 474 +lO7 —»>— + + 2220 +1853 —»— + 173 —194 —»— + + 2621 +22.-.4 —»— - + 139 —l2B —»— + + 1855 +l4BB Tuhosieniä esiintyi kylvetyissä nurmiheinissä vain niukasti. Kuitenkin keväällä 1949 tavattiin Typhula-sientä v. 1947 kylvetyn kaistakokeen lähes korkeimmalla kohdalla (kuva 4, 48—50 cm) n. metrin pituisella alueella pahoin tuhoutuneessa timoteikasvustossa erittäin runsaasti. Sienen sklerootiot olivat veden peittämissä kohdissa säilyneet puhtaan valkeina kesäkuun puoliväliin asti. Keväällä 1951, jol- loin kylvönurmi tässä kokeessa oli jo lähes kokonaan tuhoutunut, löydettiin timo- teistä hiukan pohjolan pahkahometta (Sclerotinia borealis). Sen osuus tuhoon oli tuskin kuitenkaan varsin suuri. Tärkeämpi merkitys kylvettyjen nurmiheinien tu- houtumisessa näjdti täällä samoin kuin muillakin koealueilla olleen ilmaston anka- ruuden ja tulvaveden ohella eräillä sammallajeilla. Niillä alueilla, joilla kylvetyt nurmiheinät parhaiten menestyivät, erityisesti maasaravyöhykkeellä, oli pääsammallajina Polytrichnm swartzii. Mielenkiintoista oli todeta, että tämän sammalen ja timotein viihtymisrajat maaston laskusuunnassa sattuivat hyvin tarkasti samalle korkeudelle veden pinnan tasosta. Lannoitus samoin kuin kalkitus tuhosi P. swartziin] lannoitetuilla koeruuduilla sen tilalle ilmestyi kui- tenkin toisia sammallajeja ( Aulacomnium palustrea., Mniumia. ja varsinkin Bryum ventricosumia.). Nämä muodostivat sangen nopeasti tiiviin sammalpeitteen maan pinnalle ja siten ilmeisesti tyrehdyttivät nurmikasvilajien kasvua. V. 1947 kylvetyssä kokeessa Glyceria fluitans muodosti vuosina 1948—1949 puhtaan kasvuston veden peittämille kaistakokeen osille. V. 1950, jolloin veden pinta TULVANIITTYTLTKIMLKSIA MUDDUSNIEMEN KOETILALLA 173 oli erityisen alhaalla (kuva 2), luonnonvaraiset kasvit vahasivat sen kasvualaa siinä määrin, että G. fluitansm paino-osuus kasvustosta otetussa näytteessä oli vain 17.3 %. Sen jälkeen se on edelleen väistynyt muun kasvillisuuden tieltä, mutta vielä v. 1954 löytyi muutamia G. fluitans-yksilöitä. Joka tapauksessa se osoittautui Kaa- masen] oen tulvaniityn karuissa olosuhteissa niukkasatoiseksi ja paikalliseen luon- nonvaraiseen kasvillisuuteen verrattuna vain heikosti kilpailukykyiseksi. Kuva 6. V. 1948 vesisaraikkoon perustettu tulvaniityn koekenttä sadon korjuun jäl- keen elokuun lopulla 1949 (tummina näkyvät koeruudut ovat muokattuja ja siemen- nettvjä, mutta lannoittamattomia, vrt. taul. 7). Abb. 6. Das i. J. 1948 im Wasserseggenbestand angelegte Versuchsfeld nach der Ernte Ende August 194:9. Die dunkel hervortretenden VersuchsparZeilen sind bearbeitet und besamt, aber ungedüngt (vgl. Tab. 7). Kuva 7. V. 1948 perustettu tulvaniityn koekenttä veden peitossa kesäkuun alussa v. 1952. Abb. 7. Das il. 1948 im Wasserseggenbestand angelegte Versuchsfeld unter Wasser Anfang Juni 19-52 Tutkimusten tulosten tarkastelua Tutkitusta tulvaniittyalueesta oli n. 2/3 vesisaraikkoa, 1/5 korteikkoa, vajaa 1/10 maasaraikkoa ja n. 1/25 heinäkasviniittyä. Heinäkasviniittyjen valtakasvi oli Deschampsia caespitosa ; Kaiterau (7) mukaan se ei menesty alueilla, joilla tulva- vesi viipyy yli 1V2 kk:n ajan. Heinäkasviniitty muuttui maan laskusuunnassa vähi- tellen ensin maa-, sitten vesisaraikoksi ja lopulta kortteikoksi (vrt. 10, 14, 21). Suurimmat keskimääräiset sadot (ilmakuivat eli 15 % kosteutta) saatiin heinä- kasviniityiltä (1266 kg/ha) ja korteikosta (1167 kg /ha); maasaraikkojen keskisato oli 974 kg/ha ja vesisaraikkojen ainoastaan 667 kg/ha. Sadon määrän vaihtelu oli suuri, 138—1722 kg/ha (taul. 1). Kaamasjoen vesisaraikkojen sadot olivat samaa suuruusluokkaa kuin Saukko (12) on todennut Pirttijärven ja Kiimasjärven tulva- niittyjen ns. tuhoutumisvyöhykkeillä, joilla kasvilajisto veden korkeuden muutok- sista johtuen vuodesta toiseen joutuu vaihtumaan. Kaikkiaankin Kaamasen joen tulvaniityt kuuluvat Teräsvuoren (20) jyvitysluokittelun mukaisesti vain hyvin pieneksi osaksi viidenteen (2000 kg/ha), pääasiallisesti sensijaan kahteen huonoim- paan eli kuudenteen (1000 kg/ha) ja seitsemänteen (500 kg/ha) niittyjen jyvitys- luokkaan. Parhaimmilla kohdillakaan niiden sato ei ole kohonnut läheskään niin suureksi (4000—6000 kg/ha) kuin saadaan tuottoisimmilla tulvaniityillä (vrt. 4, 12, 20). Kaamasen]oen tulvaniittyjen sato oli kalkituksella tuskin ollenkaan kohotetta- vissa, mutta lannoituksen vaikutus oli hyvin tuntuva (taul. 2,3, 5,7; kuvat 4,5, 8) ja ainakin kolmena ensimmäisenä vuonna sen vaikutus vuosi vuodelta suureni. Lannoitus aiheutti niityn kasvilajikoostumuksessa huomattavia muutoksia (taul. 4,6, 8); kortteiden osuus sadossa selvästi pieneni, heinäkasvien osuus suureni ja saro- Kuva 8. Korkeussuhteiden vaikutus kuiva-aine- sadon määrään v. 1948 perustetussa lannoitusko- keessa. 1 = lannoittamaton luonnonheinä, 2 = lannoitettu luonnonheinä, 3 = muokattu, lannoitettu ja sie- mennetty. A bb. 8. Einfluss der Höhenverhältnisse auf die Grösse des Trockensubstanzertrags in dem i.J. 1948 angeleg- ten Düngungsversuch. 1 = Naturgras, ungedüngt, 2 = Naturgras, ge- düngt, 3 = bearbeitet, gedüngt und besamt. 174 ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA tulvaniittytutkimuksia muddusniemen koetilalla 175 Taulukko 8. Botaanisen analyysin tulokset v. 1948 perustetun kenttäkokeen sadosta v. 1950 (kylvetty 30 kg/ha, josta 64.2 % Alopecurus pratensista, 12.4 % Bromus inermistä, 6.2 %, Poa alpigenaa, 6.2 % Poa trivialista ja loput muita nurmikasvilajeja). Tabelle 8. Ergebnisse der botanischen Analyse in dem i.J. 1948 angelegten Feldversuch im Sommer 1950 {zur Aussaat gelangten 30 kgjha in folgender Verteilung: Alopecurus pratensis 64.2 %, Bromus inermis 12.4 %, Poa alpigena 6.2 %, P. trivialis 6.2 %. der Rest andere Wiesenpflanzen). Tuorepainosta (%) % vom Frischgewicht I tT i j Siemennys s „ S j « Besamung m m S « 3 >+ä « 2« I ' i e IIii: -s I s s i * *-oil & s * s ; Ii - § S « « g=S o-| o g |§|§ !g S§£S.|£-2g g *; J Luonnon- heinä 1.1 50.9 44.2 3.8 Naturgras —’>— + 0.7 53.3 45.2 0.7 —»— + 1.9 79.0 17.6 1.5 --» + + 1.6 0.7 79.0 25.5 1.2 Siemen- netty 0.4 61.7 34.9 3.0 Besamt —»— + 59.3 8.6 8.5 18.2 2.8 2.6 + 8.7 34.3 43.9 13.1 —»— + + 52.8 2.2 0.6 6.5 32.8 4.6 0.5 —»— + 0.3 0.5 45.8 53.0 0.4 —:»— + + 88.2 1.2 0.1 4.8 5.7 — l> + i + i 0.3 29.4 70.2 0.1 —»— + I + j + 1.2 80.5 9.2 0.5 0.7 1.8 6.1 Jen osuus sen mukaisesti, miten runsaasti kasvustossa oli kortetta ja heinäkasveja, vastaavasti joko suureni tai pieneni. Näyttää siis siltä, että Kaamasenjoen tulva- vesi, joka kulkeutuu karuilta seuduilta, ei sisällä runsaasti ravinteita; siten sen mer- kitys tulvaniitylle rajoittunee pääasiassa vain kastelevaan, lämmittävään eli routaa sulattavaan sekä sammaltumista ehkäisevään vaikutukseen (vrt. 1 ja 12). Viljeltyjen nurmikasvien kylväminen ei käytännöllisesti katsoen ollenkaan joh- tanut tulokseen, jos maata ei lannoitettu; lannoittamattomilla koealoilla viljely- kasvit jäivät niin kituviksi, että niitä tuskin ollenkaan joutui korjattuun satoon. Lannoitetuillakin koealoilla useimmat kokeilluista nurmikasvilajeista kuten Trifolium pratense, T. hybridum, T. repens, Lotus corniculatus , Festuca pratensis, F. rubra, Dactylis glomerata, A grostis stolonijera ja Bromus inermis menestyivät hyvin huonosti. Glyceria jluitans säilyi vetisillä alueilla kauan, mutta jäi hennoksi ja harvakasvui- seksi tuskin ollenkaan lisäten niityn satoa. Poa-lajit säilyivät niityllä sensijaan suh- teellisen hyvin; Poa trivialisen osuus sadossa oli siemenmäärän pienuuteen nähden melko tuntuva (taul. 8). Viljellyistä nurmikasveista parhaiten menestyivät kuiten- ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA176 kin Phleum pratense ja Alopecurus pratensis. Niiden sato, jos se lasketaan 15 % vettä sisältäväksi (ilmakuivaksi), kohosi hehtaaria kohden suhteellisen ylävillä, lannoite- tuilla niittyvyöhykkeillä 3000—4000 kg:n (taul. 5,7; kuvat 4,5, 8). Maan vietto- suunnan mukaisesti sato kuitenkin nopeasti pieneni. Timotein sato aleni tällöin jonkin verran jyrkemmin kuin nurmipuntarpään. Eri nurmikasvilajien tulvankestä- vyyssuhteet osoittautuivat varsin samanlaisiksi kuin aikaisemmin on muissa tutki- muksissa todettu (vrt. 5,7, 9, 11, 12, 13, 23). Niilläkin tulvaniittyalueilla, joilla viljelyheinät menestyivät parhaiten, ne osoit- tautuivat hyvin lyhytikäisiksi. Niistä saatiin merkittävä sato vasta toisen vuoden nurmessa ja sen jälkeen ne surkastuivat hyvin nopeasti. Tämä ei ole yksinomaan koealueen jaohjöiseen asemaan välittömästi liittyvien tekijäin perusteella selitettä- vissä, sillä Muddusniemen koetilan kivennäismailla suoritetuissa kenttäkokeissa samat nurmikasvilajit olivat pitempi-ikäisiä ja antoivat melkoisen sadon jo ensim- mäisen vuoden nurmessa. Tulvaniittyalueella vaikutti tulvaveden hitaasta alene- misesta johtunut kylvöä jän myöhäisyys haitallisesti ensimmäisen vuoden nurmen satoon. Myöhemmin kasveja rasitti lannoitetun maan sammaloituminen ja tulva- veden korkeuden epäsäännöllinen vaihtelu. Vuoden 1952 erittäin korkea tulvavesi (kuva 7), joka koko kesän täysin peitti tutkitut tulvaniittyalueet, tuhosi viljellyt nurmikasvit lähes täydellisesti. P äätelmät Muddusniemen koetilan (69°4' pohj. lev., 27°3' it. pit.) n. 50 ha:n suuruisilla Kaamasenjoen tulvaniittyalueella suoritettujen tutkimusten perusteella on tehtä- vissä seuraavat tärkeimmät johtopäätökset: 1. Vesisaraikkojen ilmakuiva hehtaarisato oli keskimäärin n. 650 kg, maasaraik- kojen lähes 1000kg, korteikkojen n. 1150 kg ja heinäkasviniittyjen n. 1250 kg heh- taaria kohden. Satojen vaihtelu eri vuosina ja niityn eri alueilla oli suuri (140— 1720 kg/ha). 2. Saraikkojen ja heinäkasviniityn satojen pienuus johtui suureksi osaksi kasvu- alustan ravinneköyhyydestä, mutta myös tulvaveden korkeuden suurista vaihte- luista. 3. Lannoituksella oli suuri vaikutus tulvaniityn sadon määrään. Kun tulva- niitty voi joinakin vuosina jäädä melkein kokonaan veden alle, tuntuu lannoituksen taloudellinen kannattavaisuus kuitenkin epävarmalta. 4. Lannoitus lisäsi erityisesti tulvanarkojen kasvilajien (heinäkasvit ym.) osuutta kasvustoissa. Siten se heikensi kasvustojen tulvankestävyyttä. Kun sitä paitsi lannoituksen vaikutus osoittautui hitaaksi, kohdannee tulvaniityn tarkoituk- senmukainen lannoittaminen suuria vaikeuksia. 5. Kalkituksella, varsinkin lannoituksen ohella, oli pikemminkin haitallinen kuin satoa lisäävä vaikutus. 6. Tulvaniitylle kylvetyt 15 nurmikasvilajia eivät ilman lannoitusta antaneet satoa. Lannoitetulla tulvaniityllä niistä menestyivät parhaiten timotei- ja nurmi- TULVANIITTYTUTKIMUKSIA MUDDUSNIEMEN KOETILALLA 177 puntarpää, mutta runsaan sadon ne antoivat vain heinäkasvi-maasaravyöhykkeellä. Silloinkin kun tulvaveden liiallinen korkeus ei ollut ehdottomana esteenä, varsinai- nen sato saatiin vain I—21 —2 vuotena. 7. Kylvetyt heinälajit antoivat eräissä kokeissa satoa lannoitetun luonnon- heinän sekaan kylvettyinä. Yleensä ne kuitenkin saivat jalansijaa vain muokatussa maassa, jossa niiden sato poikkeuksetta oh runsain (huippusato n. 4000 kg/ha). - Tulvaveden vaihtelujen ja työn vaivalloisuuden vuoksi ei Kaamasenjoen tulvaniit- tyjen yleistä muokkausta voitane ennen huomattavia vedenpinnan laskemistoimen- piteitä toteuttaa. 8. Lannoitetun maan nopea sammaloituminen ilmeisesti vaikeutti heinälajien menestymistä tulvaniityllä. 9. Karhunsammal ( Polytrichum swartzii) ja timotei (Phleum pratense) sietivät jokseenkin yhtä ankaran tulvavesi vaikutuksen. KIRJALLISUUTTA (1) Cajander, A. K. 1909. Die Alluvionen der Tornio- und Kemi-Thäler. Acta Soc. Sei. Fenn. Tom. 37,5. (2) Handledning i försöksteknik 1939. Lantbrukshögskolan. Jordbruksförsöksanstalten. Medd. 1. Norrtälje. (3) Ilmatieteellisen keskuslaitoksen kuukausikatsaukset sääoloihin 1947—1952. (4) Jutila, K. T. 1926. Tutkimuksia Perä-Pohjolan ja Lapin talous- ja asutusoloista 111. Maanvilje- lyksestä. Acta Forestalia Fennica 28. (5) Kaitera, Pentti 1935. Viljelyskasvien kyvystä kestää vesipeittoa. Maataloustieteellinen Aikakaus- kirja 7, p. 107—121. (6) —»— 1941. Vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutuksesta pelto- ja niittyviljelykseen. Maatal. hali. vesitekn. tutkiin. 3. Helsinki. (7) —»— 1941. Maataloushallituksen vesiteknillisissä tutkimuksissa suoritetuista vesivahinko- kokeista. Maanv.ins. yhd. vuosik. 1941, p. 5—28. Hämeenlinna. (8) Parvela, A. A. 1934. Inarin viljelykasvisto ja pääpiirteitä sen historiasta. Acta Agralia Fennica 31. 3, p. 61—83. (9) Reyntens, H. 1949. Onderzoek betreffende de weerstand tegen overstroming van verschillende grasen Durmevaller. Mededelingen van de Landbouwhogeschool en de opzoekingsstatiions van de staat te Gent 14, p. 251—262. (10) RisKU, Ahti 1939. Kemijärven vedenkorkeuksien vaikutuksesta tulva-alueen viljelykseen ja kas- vistoon. Maanv.ins.yhd. vuosik. 1939, p. 176—-190. Hämeenlinna. (11) Roivainen, H. 1937. Nurmiviljelyksen mahdollisuuksista Perä-Pohjolassa ja Lapissa. Suomen laidunyhd. julk. 12, p. 7—25. Vammala. (12) Saukko, Pentti 1946. Rantaniittyjen tuotosta. Maanv.ins.yhd. vuosik. 1946,p. 67—85. (13) —»— 1946. Saimaan rantapelloilla suoritettuja viljelykasvien vesivahinkotutkimuksia. Maa- taloushallituksen vesiteknillisiä julkaisuja 4. (14) —i)— 1947. Rantakasvustojen korjuusta. Maatalous 40, p. 37—40; 49—51. (15) Suomen tilastollinen vuosikirja, Helsinki. (16) Teräsvuori, Kaarlo 1920. Muistiinpanoja Pohjois-Savon luonnonniityistä. Suom. Maataloustiet. Seur. Julk. 4. H7) —»— 1920. Niittyluokittelusta Suomen maataloudellisessa ja kasvimaantieteellisessä kirjallisuu- dessa. Acta Agralia Fennica 18.3, p. 59—66. 178 ONNI POHJAKALLIO JA KAIHO LAURILA (18) —»— 1926. Wiesenuntersuchungen I. Ann. Soc. Zool.-Bot. Fenn. Vanamo 5, n:o 1, p. 1—162. (19) —»— 1927. Wiesenuntersuchungen 11. Ibid. 7, n:o 3, p. 312—392. (20) —»— 1928. Niittyjen jyvittämisestä. Viides maatalousviikko, p. 109—119. Porvoo. (21) —»— 1931. Eräitä niittyjen jyvityksessä huomioon otettavia seikkoja. Maanmittaus 1931 Ylipainos, p. I—l6. (22) —»— 1934. Niitty Suomen maataloudellisessa kirjallisuudessa. Acta Agralia Fennica 31.4, p 85—101. (23) Väre, Matti 1947. Maan vesisuhteista ja viljelyskasvien sadoista Maasojan vesitaloudellisella koe- kentällä 1939—1944. Maa- ja vesiteknillisiä tutkimuksia 5. Helsinki. REFERAT: UNTERSUCHUNGEN AN ÜBERSCHWEMMUNGSWIESEN AUF DEM VERSUCHSGUT DER UNIVERSITÄT HELSINKI IN MUDDUSNIEMI, INARI ius dem Pflanzenpathologischen Institut der Universität Helsink Die Untersuchungen wurden in den Jahren 1947—1954 auf den Überschwemmungswiesen des Flusses Kaamasenjoki, 69°4' n.Br. und 273' Ö.L., im nördlichen Lappland ausgeführt. Die Wasser- standsschwankungen waren erheblich (Abb. 2); i.J. 1952 lag die Wiese den ganzen Sommer unter Was- ser (Abb. 7), Auch in anderen Jahren waren die Erträge schwach (Abb. 3, Tab. 1). Durch reichliche Volldüngung liess sich der Ertrag merkbar heben (Tab. 2), Kalkung dagegen blieb erfolglos (Tab. 4) trotz des sauren Bodens (pH 4.3—5.0). Die Düngung bewirkte eine Änderung der Vegetationszusammen- setzung (Tab. 4). Gesäte Wiesenpflanzen gediehen nur in gedüngtem Boden und nur an den höchsten Punkten der t berschwemmungswiese (Abb. 4,5; Tab. 4,5, 6,7, 8). Die Höhe des Wasserstandes schwank- te jedoch von einem Jahr zum anderen dermassen, dass die landwirtschaftliche Nutzung der Flächen eine künstliche Wasserstandssenkung unbedingt notwendig macht.