SOKERIMAISSIN VILJELYSTÄ SEKÄ SITÄ HAITTAAVISTA TEKIJÖISTÄ J. E. Härdh Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosasto, Tikkurila Saapunut 10.6. 1955. Sokerimaissi on Yhdysvalloissa sekä paikoin Etelä-Euroopassa nykyisin tärkeä viljelykasvi, jolla on merkitystä sekä ruokataloudessa että rehukasvina. Sen tähkät, jotka sokeripitoisuutensa vuoksi ovat ravitsevia ja maukkaita, korjataan maito- tuleentumisasteella ja käytetään joko heti vihannesten tapaan taikka säilötään. Kun sokerimaissin viljely on viime aikoina yleistynyt myös pohjoisemmissa maissa, kuten Kanadassa, jossa jo on jalostettu sikäläisiin olosuhteisiin sopivia maissilajik- keitakin, ryhdyttiin Maatalouskoelaitoksen kasvitautiosaston toimesta v. 1953 ko- keilemaan aikaisten kanadalaisten lajikkeiden viljelyä meidän oloissamme. Maassamme on aikaisemminkin suoritettu viljelykokeita sokerimaissilla mm. Maatalouskoelaitoksen puutarhaosaston toimesta sekä yksityisissä puutarhoissa; pääasiassa on tällöin kokeiltu joko englantilaisia taikka siemenkaupoista saatavissa olevia amerikkalaisia lajikkeita. Maalaji ja lannoitus Maissia voidaan Eergusonhi (2) mukaan viljellä multavilla, kevyillä hieta- ja savimailla. Myös jäykässä maassa maissi menestyy, mikäli kylvömuokkaus siinä suoritetaan aikaisin keväällä maan lämpenemisen edistämiseksi. Sopivin maan hap- pamuus maissille on pH 6.5—7.0. Tikkurilassa vuosina 1953—1954 suoritetuissa kokeissa oh osa koekenttää rinteessä, jossa maalaji on hietamultamaata, toinen osa hiesusavimaassa. Kumpaankin koekentän osaan kylvettiin samoja lajikkeita niiden maalajivaatimusten selvittämiseksi. Ilmeni, että maissi menestyi hiesusavessa hei- kosti arvattavasti maan hitaan lämpenemisen sekä kesän sateista johtuvan kuoret- tumisen vuoksi. Mainittakoon, että myös McKillican (7) pitää maan kuorettu- mista maissille haitallisena, sen orastumista sekä juurien toimintaa häiritsevänä tekijänä. Vuonna 1954kokeiltiin sokerimaissin viljelyä jäykässä hietasavessa eräällä https://www.c-info.fi/en/info/?token=j2i5uiIhsV96rEiW.dM1IMniLxw4uxbfbK_nr1A.8z6_qVHM5VLQ54cHmweq3wDEv5Ni3MkCybVO9W9bx3-38XpuXu-ggTkxLJMYQObkXjvvaovypdR9yuKBY_hCtFUkoh9jAYoNPTkvYEeD7PMQWYZD2NmKBM0PTqGPiFcIYq4GCxI0uGLfwGqB6nhfTkuCkzPe66aWW4DD_wU4 180 J. E. HÅRDH Taulukko 1. Tulokset sokerimaissin lajikekokeista Tikkurilassa v. 1953 ja 1954. Ruudun koko 3 m 2, kolme kerrannaista. Kylvö 20. 5, korjuu v. 1953 27. 8 ja 7. 9, v. 1954 10. 9 ja 21. 9. Table 1. Sweet corn variety tests at Tikkurila in 1953 and 1954. Test plot 3 m 2, three replicates. Planting 20. 5, harvest in 1953 27. 8 and 7. 9, in 1954 10. 9 and 21. 9. 1933 1954 Kylvöstä pv Kylvöstä pv orasta- tähki- orasta- tähki- T miseen miseen c . , iäiseen miseen „ . , ,Lajike Sato kg/a Sato kg/a Days from Days fromVariety planting Yield k^a planting Yield k^a to to to to tillering tasseling tillering tasseling Early Alberta 16 48 62.2 9 53 45.2 Seneca 60 17 57 48.4 9 62 39.5 Sqaaw Corn 18 48 43.1 10 54 27.7 Altagold 17 57 38.0 11 61 39.0 Banting 17 57 27.7 10 59 31.0 Pickaninny 19 60 24.2 11 62 15.2 Earliest Pioneer 19 59 22.4 11 66 26.7 Orchard Baby 19 62 22.0 12 65 32.2 Dorinny 18 59 16.0 11 69 10.3 tilalla Etelä-Hämeessä (Ratisten kartano, Hämeenlinna). Tällöin sokerimaissi orastui ja kehittyi heikosti, mistä oh seurauksena harva kasvusto sekä sadossa run- saasti lovitähkäisyyttä. Näinollen lienee sopivin maalaji sokerimaissille oloissamme kevyt, multava hieta- tai savimaa. Sokerimaissi vaatii runsaan lannoituksen. Kirjallisuudessa esitettyjen tietojen mukaisesti (2) annettiin maissille kumpanakin koevuonna 70 t karjanlantaa, 700 kg Y-lannoitetta (sis. 7% N, 6.5 % P 20 5 , 18.5 % K 2O) ja 100 kg kotkafosfaattiahehtaa- ria kohden. Lannoituksen tärkeys kävi ilmi rinnakkaiskokeessa Tikkurilassa v. 1953, jolloin toinen koe samoilla sokerimaissilajikkeilla sijaitsi viljakasvilannoituk- sen saaneella maalla (735 kg/ha PK-lannoitetta, sis. 20.5 % P 20 5 ja 18.5 % K 2O sekä 300 kg/ha Nks.). Kasvusto jäi näin lannoitetussa maassa normaalia matalam- maksi ja tähkiminen tapahtui myöhemmin, kuin runsaan lannoituksen saaneessa kokeessa. Lisäksi olivat kasvit kauttaaltaan punertavia, mikä viittaa fosforin puut- teeseen maassa. Maissi kylvettiin vuosina 1953 ja 1954 suoraan avomaalle toukokuun 20 päivänä 1 metrin rivivälein ja 10 cm:n etäisyyksin. Taimivälit riveissä harvennettiin myö- hemmin 30 cm:n suuruisiksi. Rikkaruohot poistettiin kitkemällä, rivivälit harattiin kahdesti ja samalla mullattiin rivit kasvien tukemiseksi sekä juurien kasvun edistä- miseksi. Lajikkeet Kumpanakin koevuonna suoritettiin kaksi korjuuta. Sokerimaissin korjuun oikea ajankohta, tähkien maitotuleentumisaste, todetaan luottien väristä, joka täi- SOKERIMAISSIN VILJELYSTÄ 181 löin muuttuu tumman ruskeaksi, miltei mustaksi. Korjattaessa poistettiin tähkistä suojuslehdet ja tähkät punnittiin heti korjuun tapahduttua (tank 1). Ensimmäinen ankara hallayö, joka turmeli maissin lehdet, sattui vuonna 1953 7 p. syyskuuta ja v. 1954 24 p. syyskuuta. Early Alberta oli v. 1953 kokeilluista sokerimaissilajikkeista satoisin ja aikaisin. Kovamaissilajike Squaw Com oli yhtä aikainen tähkimiseen nähden, mutta sen satoisuus oli Early Albertaa heikompi. Vuonna 1954 oli satoero Early Albertan sekä sitä lähinnä olevien Seneca 60:n ja Altagoldin kesken pienempi; Early Albertan täh- kiminen tapahtui tällöin kokeilluista lajikkeista ensimmäisenä. Esitetyt tulokset perustuvat kahden vuoden kokeisiin, joten ne ovat vain suuntaa-antavia eri lajik- keiden viljelyarvoa oloissamme arvosteltaessa. Ilmeistä on kuitenkin, että kasvu- kauden ollessa normaali sokerimaissin viljelyä voidaan meillä harrastaa ja että aikai- set lajikkeet ehtivät meillä valmistua korjuuasteelle. Kylvösiemenen tuottaminen nykyisin tunnetuista hybridimaisseista, jollaisia kokeissa oli mukana Seneca 60 sekä Earliest Pioneer, ei maassamme ole mahdollista. Sen toteamiseksi, voidaanko pysyvien lajikkeiden siementä saada maassamme luon- taisen pölytyksen tietä, kerättiin edellä selostetuista kokeista tähkiä, joiden annettiin huoneenlämmössä tuleentua ja kuivua ilmakuiviksi. Sen jälkeen määritettiin siemen- ten itävyys ja orastuminen. Eri lajikkeista saatujen siementen itävyys oli 82.0 99.5 % ja orastuminen669.95.50—95.5 %. Korkein itävyys- ja orastumis-% oli aikaisilla Early Alberta- ja Squaw Corn-lajikkeilla, mikä ilmeisesti johtui tähkien pitemmälle ehtineestä kyspymisestä niitä korjattaessa. Sokerimaississa todetuista kasvitaudeista Edellä mainittiin sokerimaissilla todettuina fysiogeenisinä tautei- n a fosforin puutteesta johtuva kasvin punertuminen sekä maan kylmyydestä joh- tuva heikko kasvu, mistä voi olla seurauksena lovitähkäisyyttä. Hallan vauriot ovat maissin kasvulle usein ratkaisevia, koska tämä kasvi kuuluu hallanarimpiin viljely- kasveihin. Vuonna 1954 todettiin kuitenkin, että oraalla oleva sokerimaissi kestää lyhytaikaista pakkastakin. Sanottuna vuonna oli Tikkurilassa 1.6 vastaisena yönä maanpinnassa 2 tunnin ajan —3°C ja samoin 3.6 —O.5°C; silloin oli sokerimaissi jo taimella. Pakkanen aiheutti lehtien punertumista, mikä kuitenkin pian hävisi, jonka jälkeen kasvit kehittyivät normaalisti. Sienitaudeista, joita tähänastisissa sokerimaissikokeissa Tikkurilassa on todettu, ovat siemenen itämistä estävät taudit tärkeitä. DiCKSONin (1) mukaan tapahtuu maissin itäminen hitaasti, ja sienet turmelevat helposti siemenen, jos maan lämpötila on alle 12°C. Maissin siemenessä kulkeutuvien sienien tutkimiseksi lajiteltiin vuonna 1954 saatu Early Alberta-lajikkeen siemensato surkastumisasteen perusteella kolmeen ryhmään; 1. täysimittaiset, pinnaltaan sileät jyvät, 2. hieman kurttuiset ja 3. sangen pienikokoiset ja ryppyiset jyvät. Kuhunkin ryhmään kuulu- via jyviä idätettiin 4x50 kpl. steriloidussa hiekassa tavanomaisia idätysastioita käyttäen. Jyvien itävyys sekä tärkeimpien sienisuknjen paljous jyvissä määritettiin (taul. 2). Rypistyneiden jyvien (2. ja 3. ryhmä) itävyys oli selostetussa kokeessa sangen huono, ja sienten runsaus näissä huomattava. Tärkeimmät itämistä ehkäisevät sienet kuuluivat ilmeisesti Botrytis- ja Hormodendmm-sukuihm. Kir- jallisuudessa mainitaan maissin siemenen mukana kulkeutuvina, itämistä haittaa- vina sieninä näiden lisäksi Aspergillus-, Fusarium-, Mucor- ja Penicillümi-la.]eja. (6, 10). Myös Fusarium-sukuun kuuluvat maasienet voivat olla syynä siemenen huonoon itämiseen. Niinpä Hon (3) suorittamassa tutkimuksessa todettiin Gibbe- rella saubinetii (Fusarium graminearum) maassa eläväksi Fusarium-la.]iksi, joka voi esiintyä maissilla primaarisena patogeeninä. PRATTin, LEiBYn ja Cnuppin (9) mu- kaan voidaan siementen sienituhoja vähentää peittaamalla, ja tähän suositellaan TMTD-pitoisia aineita (esim. Arasania). Tähkän osittainen tai täydellinen mätäneminen on kirjallisuuden mu- kaan yleinen haitta maissin viljelyssä (1). Sitä voivat aiheuttaa bakteerit sekä mo- net sienilajit, joista mm. Fusarium graminearum ja F. moniliforme ovat yleisiä (8,11). Vuonna 1954 esiintyi sokerimaissikokeessa Tikkurilassa sateisesta kesästä johtuen runsaasti tähkän mätänemistä (kuva 1). Turmeltuneita tähkiä näytti eri lajikkeissa olevan yhtä paljon. Viallisista tähkistä eristettiin seuraavat sienilajit: Kuva 1. Botrytis cinerean (vas.) ja Fusarium sambucinumin (kesk. ja oik.) aiheuttama tähkän mätäneminen. Orig. Figure 1. Ear rotting caused by Botrytis cinerea (left) and Fusarium sambitcinum (center and right). Orig. 182 T. E. HÅRDH SOKERI MAISSIN VILJELYSTÄ 183 Taulukko 2. Sokerimaissin jyväsadon itävyys, homeisuus ja tärkeimpien sienisukujen runsaus siinä v. 1954. Lajike Early Alberta. Table 2. Germination and moldiness of the sweet corn kernels, and percentage of the most important fungi it, 19-54. Variety Early Alberta. Kurttuisuus Itävyys Homeisuus Botrytis I'usarium Hormoden- Mucor Penicillium Shrivelling Germination Moldiness % % drum % % 0 0' 0/ O 'O 10 I 99.5 15.0 O 0.5 5.0 O 9.5 2. 29.5 100.0 15.5 27.0 76.5 1.5 1.0 3. 1.0 100.0 38.0 5.0 79.0 5.5 5.5 Botrytis cinerea Fehs., Fusarium anguioides Sherb., F. graminearum Schw. ja F. sambucinum Fuck. Mainitut Fusarium- lajit ovat Suomessa jo ennestään tunnet- tuja (5), josta syystä niitä ei tässä lähemmin tarkastella. Botrytis cinerea sekä Fusa- rium sambucinum eristettiin useista tähkistä, minkä vuoksi oli ajateltavissa, että niillä olisi merkitystä tähkien mätänemistä aiheuttavina sieninä. Niillä suoritettiin siitä syystä infektiokoe. Inokulointia varten viljeltiin Banting-lajikkeesta eristettyä F. sambucinumvA sekä Early Alberta -lajikkeesta saatua />. einereast koeputkissa kaura-agarilla. Kun kumpikin sieni oh muodostanut pahkoja, valittiin koeruuduilta 30 aikaisella maitotuleentumisasteella olevaa Seneca 60 -lajikkeen tähkää, ja nämä numeroitiin. Seneca 60 oli kokeeseen sopivin lajike, koska siinä inokuloinnin tapahtuessa oli run- saimmin nuoria emitähkiä. Mainituista 30 tähkästä inokuloitiin 10 kpl. F. sambu- cinumilla, 10 B. cinereaWix ja 10 oli inokuloimattomia tähkiä. Inokulointi tapahtui 23.9. 1954 seuraavasti. Tähkiä irroittamatta raotettiin niiden suojuslehtiä niin, että tähkän latvaosa paljastui. Tähän asetettiin jyvän- aiheiden väliin steriloidulla neulalla koeputkesta I—2 pahkaa, jonka jälkeen suojuslehdet suljettiin ja inokulointikohdan ympärille pantiin kumirengas, joka tii- visti sen. Inokuloimattomien tähkien suojuslehdet avattiin ja suljettiin samalla tavalla. Ensimmäisten syyshallojen jälkeen pantiin kaikki tähkät suojuslehtiä pois- tamatta kosteaan kammioon huoneenlämpöön (lämpötila 18°C, ilman suht. kosteus 100 %). Tähkät olivat kosteassa kammiossa 4. 10—-11. 10. 54, eli 7 vuorokautta, jonka jälkeen ne analysoitiin. Taulukko 3. Infektlokoe B. cinereaWa. ja F. sambucinumiUa Table 3. Infection test with B. cinerea and F. sambucinum Inokulointi Terveitä Tähkän kärki Koko tähkä Inoculation tähkiä mädäntynyt turmeltunut Uninfected Ear tip rotted Entire ear ears rotted Kontrolli Check 5 3 2 B. cinerea 1 9 0 F. sambucinum 0 8 2 Inokuloiduista tähkistä eristettiin analysoinnin jälkeen samat sienilajit kuin ne, joilla tähkät oli inokuloitu. Koe osoittaa, että Botrytis cinerea, yleinen harmaaho- meen aiheuttaja sekä F. sambucinum saattavat aiheuttaa maissin tähkän mätäne- mistä, jos lämpö- ja kosteussuhteet ovat saastuntaan nähden edulliset. ■ Tuhoeläin! e Tikkurilassa suoritetuissa kokeissa on tähän mennessä todettu seuraavia tuho- eläimiä sokerimaissin turmelijoina. Juurimadot (Agriotes sp.) voivat nakertaa nuorten taimien juurenniskaa ja varrentyveä sekä aiheuttaa siten kasvin kuihtumisen. Pitemmälle ehtineissä kas- veissa juurimatojen tuhot ilmenevät heikkona kasvuna sekä usein kasvin puner- tumisena. Kahukärpänen {Oscinis frit L.j on todettu oloissamme sangen haitalliseksi mais- sin tuholaiseksi. Sen toukka tunkeutuu varren ytimeen ja turmelee sen sekä aiheuttaa pääverson surkastumisen. Tällöin muodostuu kasviin useita sivuversoja, jotka hei- kon kasvun vuoksi eivät jaksa eivätkä ehdi muodostaa tähkiä. Usein näissä sivu- versoissakin on todettu kahukärpäsen toukkia. Ripsiäisiä esiintyy sokerimaississa lämpimänä ja kuivana aikana runsaasti, jolloin ne vioittavat sekä varsilehtiä että tähkien suojuslehtiä. Nämä muuttuvat kellertäviksi, kelta juovaisiksi sekä rypistyvät ja repeilevät myöhemmin. Sään muut- tuessa koleaksi ja sateiseksi ripsiäiset vähenevät huomattavasti. Syyskuussa 1954 määritettiin sokerimaissista kerättyjä ripsiäislajeja 1). Näistä oli suurin osa, n. 85 % kauraripsiäisiä Frankliniella tenuicornis Uzel, joita esiintyi vielä lokakuussa maissintähkien suojuslehtien välissä. Muutamia ruohoripsiäis (Anaphothrips obs- curus f. hemimacroptera Pr.) -yksilöitä esiintyi niinikään tähkissä. Yhteenveto Sokerimaissin viljelyä selvittävissä kokeissa Tikkurilassa v. 1953 ja 1954 osoit- tautui Early Alberta kokeilluista lajikkeista satoisimmaksi. Se on oloihimme ilmei- sesti myös riittävän aikainen. Sokerimaissin kylvö suoraan avomaalle on meillä edullisin toimittaa silloin, kun maan lämpötila kylvösyvyydessä on vähintään 12°C. Karjanlanta sekä fosfaatti- lannoitteet edistävät kasvin nopeata alkukehitystä. Kasvukauden aikana on syytä hävittää rikkaruohot sekä harata maa kaksi kertaa. Lämpimänä kesänä voidaan sokerimaissista saada maassamme kelvollista siementä. Tärkeimmät tähän mennessä maassamme todetut sokerimaissin kasvitaudit ovat fosforin puutteesta johtuva kasvin punertuminen, hallanviat, tuhosienien aiheuttama heikko itävyys sekä tähkän mätäneminen. Viimeksi mainitun aiheutta- J) Määritykset suoritti maat. ja metsät, kand. Katri Tiittanen, josta lausun hänelle parhaat kiitokset. 184 E. HÄRDH jina voivat olla Botrytis cinerea Pers. ja Fusarium sambucinmn Fuck. Lisäksi eris tettiin turmeltuneista tähkistä F. anguioides Sherb. sekä F. graminearum Schw Sokerimaissin tuholaisiksi on maassamme todettu juurimadot (Agriotes sp.) kahukärpänen (Oscinis frit L.), kauraripsiäinen (Frankliniella temticornis Uzel sekä ruohoripsiäinen (Anaphothrips obscurus f. hemimacroptera Pr.). KIRJALLISUUTTA (1) Dickson, J. G. L947. Diseases of field crops, p. 1—429. New York. (2) Ferguson, W. 1948. Vegetable growing. Canada Dept. of Agriculture. Publication 816, p. I— ÖÖ. (3) Ho, W. 1944. Soil-inhabiting fungi attacking the roots of maize. lova State Agr. Exp. Sta., Res. Bull. 332, p. 401—446. (4) Hårdh, J. E. 1954. Sokenmaissilajikkeista Suomessa. Puutarha 5, p. 246—247. (5) Jamalainen, E. A. 1955. Fusarium species causing plant diseases in Finland. Acta Agralia Fennica 83, p. 159—172. (6) Johann, H., Holbert. J. R. & Dickson. J. G. 1931. Further studies on Pemcillium injury to corn. Jour. Agr. Res. 43, p. 757 —790. (7) McKillkan, W. C. 1929. Corn growing in Manitoba. Canada Dept. of Agric. Bull. 121, p. I—ls.1 —15. s I'earson, N. L. 1931. Parasitism of GibbereUa saubinetii on corn seedlings. Jour. Agr. Res. 43, p. 569—596. (9) Pratt, A. J., Leibv, R. W. & Chupp, Ch. 1950. The vegetable garden. Cornell Ext. Bull. 696, p. 1 -64. 10) Semeniuk, G 1942. Molds in stored corn and their control. Rept. Agr. Res. lova Corn Res. Inst. 7 p. 57—59. 11) Yoorhees, R. K. 1935. Histological studies of a seedling disease of corn caused by GibbereUa moni- liformis. Jour. Agr. Res. 49. p. 1009—1015. SUMMARY: OX GROWING SWEET CORN AND ON FACTORS HAMPERING IT J. E. HÅRDH Agricultural Research Centre, Department of Plant Pathology, Tikkurila In 1953 and 1954 experiments were made to test the possibilities of raising sweet corn in Finland. Nine sweet corn varieties, obtained from the Central Experimental Farm, Ottawa, Canada, were exami- ned. Both vears the Early Alberta variety proved to be the earliest and the best yielding of the varieties examined (table 1). The best soil tvpes were light humous loam and clayey mould, heavy clay, on the contrary, being unsuitable for sweet corn because of its higher moisture and lower temperature in the early summer. Sweet corn was given an abundant fertilization, 70 tons manure, 700 kg Y-fertilizer (contains 7 % N, 6.5 % P,O-„ 18.5 % K 2O) and 100 kg Kotka-phosphate (25 % P 2 °s) pro hectare. The sowing date was in each case May 20th, the seeds were planted by hand in rows 1 meter apart. The plants were spaced at a distance of 30 cm, hoeing being done twice each season. In 1953 there was killing frost on the 185 1 86 |. E. HÄRDH 7th of September, in 1954 on the 24th of September. The germinability of the corn kernels, dried up in room temperature, was good, 82.0—99.5 %, the best germination occurring in the Early Alberta and Squaw Corn varieties. Diseases of sweet con The reddish color of the leaves on young plants was due to the temperature falling below zero during two nights in June, 1954. The growth of the plants was normal, however, and no frost-killing occurred. Reddish leaves may be caused by phosphorus deficiency, too. In the germination tests of the sweet corn seed, obtained from the test plots, the germination of shrivelled grains was poor, and they were frequently moldy (table 2). The most important growth-in- hibiting fungi belonged apparently to the genera Botrytis and Hormodendrum. In 1954 the rotting of ears was due to persistent rainy weather. The following fungi were isolated from the rotted ear tips (figure 1): Botrytis cinerea Pers., Fusarium anguioides Sherb., F. graminearum ScHW, and F. sambucinunt Fuck. Botrytis cinerea and Fusarium sambucinum seemed to be of importance, and an inoculation test was performed by those fungi. The species tested seem to be able to cause the rotting of ears when the conditions for infection are suitable. Insect pests The following insect pests were established on sweet corn in 1953 and 1954: wireworms ( Agriotes sp.), frit-fly ( Oscinis frit L.) and two species of thripses (Frankliniella tenuicornis Uzel and Anapho- thrips obscurus f. hemimacroptera Pr.).