KALVAKKANEVAN VILJELYSARVOSTA Lauri Saloheimo Suoviljelysyhdistyksen Karjalan koeasema, Tohmajärvi Saapunut 8.10. 1955. Nevat jakaantuvat useihin alaryhmiin pintakasvillisuutensa perusteella. Kivisen mukaan (2) muodostavat kalvakkanevat yhden tällaisen alaryh- män. Kalvakkanevojen ravinnepitoisuus vaihtelee suuresti, parhailla niistä kasvaa jossain määrin vaateliaitakin kasveja kuten siniheinää ( Molinia ), järvikortetta ja saralajeja. Viljelysarvoltaan heikoimpia ovat Kivisen mukaan (2) rahkaiset kal- vakkanevat sekä tupasvilla- ja luikkakalvakkanevat. Huikari (1) on julkaissut Lukkalan, Kotilaisen ja Kivisen käsityksiin perustu- van taulukon erilaisten puuttomien soiden viljelys- ja metsäojituskelpoisuudesta. Alla on ote taulukon kalvakkanevoja koskevasta osasta. Suotyyppi Viljelysboniteetti Metsäojitusboniteetti Ruohoinen kalvakkaneva 6—7 s—-6 Siniheinä- » 5—6 3—4 Sara- » 4 I—2 Tupasvilla- » 2 1 Luikka- » 2 Huikari ei mainitse lainkaan rankaista kalvakkanevaa, jolle Kivinen on antanut boniteettiluvuksi 2. Tällaisten soiden viljely edellyttää niiden käsittelyä rahkasoina eikä niitä nykyään suositella viljeltäväksi, jos parempia soita on saata- vissa. Seuraavassa esitetään Suoviljelysyhdistyksen Karjalan koeasemalla suorite- tun kalvakkanevan uudisraivaus- ja viljelyskokeen tuloksia. Suon luontainen kasvil- lisuus oli v. 1922 Mauno J. Kotilaisen tutkimuksen mukaan: Sphagnum papillosum 5, Sph. tenellum 1, Sph. balticum 2, Mylia anomala 1. Eriophorum vaginatum 2, Scirpus caespitosus 3, Carex pauciflora 1, Andromeda polifolia 1, Vaccinium oxycoccus 1, V. uliginosum, Empetrum nigrum 1 ja Rubus chamaemorus 1. Vaikka kasvillisuus- luettelon mukaan luikka on yleisempi alueella kuin tupasvilla, on näitä molempia kasveja pidettävä yhtä tärkeinä allaolevan turpeen osina. Turpeen happamuus oli https://www.c-info.fi/en/info/?token=ZTr1T4OIRUN8dECU.BTBERy5GaMH86PYPjTJ2Iw.YQCTNud3RitCJTF3Ff6wUJpBaPiXtuwuy28bk4WpXWupjYa1WgsJ4lb8RaNxLLDzaDUHQ80BKsxWNhh45zgedPg_S-yRD6BSG_tRop7dLvYILgN7fTsoAyoPNlXYh-AWEbc13sNsKy_REurrP5y4ADETryjzg2KqQzitQm4 LAURI SALOHEIMO230 luonnontilassa pH 3.4, viljelystoimenpiteillä se kohosi s.7:ään. Rahkaturveker- roksen syvyys kuvattavan kokeen kohdalla on 1 metrin vaiheilla koko turvekerrok- sen ollessa 5—6 m paksu. Syvemmällä suossa vaihtelevat metsä- ja saraturpeet. Selostettavan kokeen tuloksia vuosilta 1928—29 on kirjoittaja (3) selostanut jo aikaisemmin. V. 1924 varustettiin tuleva koeala ympärysojalla ja v. 1926 kaivettiin sarkaojat 20 m etäisyydelle toisistaan. V. 1929 syvennettiin ojat salaojitusta varten. Viljelykselle otettaessa v. 1928 ei suon pintaa aurattu eikä kuokittu, vain siellä täällä esiintyvät fuscum-mättäät poistettiin kuokalla. Kevättalvella samana vuonna ajettiin suon pinnalle hyvälaatuista hietaa 500 m 3 ha:lle. Lumien lähdettyä v. 1928 levitettiin koealueelle 2to kalkkikivijauhoa ha:lle. Peruslannoituksena sai koko ala 60 kg P 20 5 (thomasf) ja 100 kg K 2O (40 % kalis) ha:lle. Kokeessa verrat- tiin toisiinsa eri typpilannoitteita käyttämällä niitä 15 ja 30 kg N/ha. Toukok. 5 pnä L928 kylvettiin alueelle kaura ja vähän myöhemmin heinänsiementä. Vuosina 1929—32 kasvoi koealalla heinä ja v. 1933 jälleen kaura. Taulukko 1 osoittaa, että kalvakkaneva-uudisviljelyksen sato on ollut vähäi- nen karjanlantaa vaille jätetyllä alalla, kun kohtalaisena satona pidetään 2000 ry/ha. Karjanlantaa saaneella alalla on päästy lähelle tätä tavoitetta jo uudis- viljelyskaudeksi katsottavana 6 vuoden jaksona. Typpilannoitteet ovat lisänneet satoa 19—70 %:lla karjanlantaa saaneella alalla vastaavien %-lukujen ollessa 4—148 sitä vailla olevalla saralla. V. 1934 annettiin koko koealueelle 80 to tunkiolantaa (1/3 karjanlantaa + 2/3 mutasuoturvetta) ha:lle. Samana vuonna kylvettiin kokeelle ohra sekä juhannus- ruis ja v. 1935 heinänsiemen. Vuosina 1936—39 kasvoi kokeessa timotei-apila- nurmi. Taulukosta 2 nähdään, että päämäärä sadon suhteen, 2000 ry/ha vuodessa, on tällä kalvakkanevalla saavutettu jo välittömästi 6 vuoden uudisviljelyskauden jälkeen. Mikäli nurmi olisi käännetty ja toinen karjanlanta-annos levitetty aikai- semmin, olisi tähän tulokseen päästy vieläkin nopeammin, olihan karjanlantaa saa- neen saran keskisato jo toisena viljelysvuonna (1929) keskimäärin 2234 ry eli 5580 kg/ha timotei-apilaheiniä. Kun käymme tutkimaan typen mahdollista mobilisoitumista kokeen kasvu- alustana olevassa papillosum-turpeessa uudisviljelyskautena 1928—33 ja taval- lisena viljelyskautena 1934—39, on aluksi karjanlantaa vailla kasvanut kokeen osa jätettävä tarkastelun ulkopuolelle, koska sillä ei ole vertailukohdetta jälkimmäisen jakson aikana. Edelleen on huomioitava apilan ja toisten hernekukkaisten kasvien osuus nurmissa, koska ne ottavat typpensä suoraan ilmasta. Tämän vuoksi on nurmien sato käsiteltävä erikseen. Kokeessa kasvaneen nurmen kasvilajit määrättiin vuosina 1930, 1932 ja 1937 toisen, neljännen ja toisen vuoden nurmista. - - Taulukko 3 osoittaa, että jälkim- mäinen, v. 1935 perustettu nurmi on ollut ensimmäistä monin verroin apila- rikkaampi. Tämä johtuu siitä, että papillosum-turve on kyntöjen ym. muokkaus- toimenpiteiden sekä uusittujen lannoitusten ansiosta käynyt myös vaateliaan apilan kasvatukselle soveliaaksi. Kokeen nurmikasvullisuuden perusteella ei tosin voida päätellä alustaturpeen typen mahdollista hyväksikäyttöä, koska apila on jälkim- KALVAKKANEVAN VILJELYSARVOSTA 231 Taulukko 1. Typpiväkilantain vertailu kalvakkanevaviljelyksellä. Sadot vuosina 1928—-33 vuotta ja ha kohti. Väkilannoissa annettu kg/ha Sato rehuyksikköinä P 3 05 K2O Typpeä Ilman karj.lant. 40 to karjani, ha (Thf) (40 %k) (ks) (kt) (leunas) ry/ha suhdel. ry/ha suhdel. 60 100 360 100 1093 100 60 100 15 567 153 1301 119 60 100 15 373 104 1306 119 60 100 15 642 179 1437 131 60 100 30 893 248 1478 135 60 100 30 599 166 1537 141 60 100 30 749 208 1866 170 Taulukko 2. Typpiväkilantain vertailu kalvakkanevaviljelyksellä. Sadot vuosina 1934—39 vuotta ja ha kohti. Väkilannoissa annettu kg/ha Sato P 2O s K 2O Typpeä (thf) (40% k) (ks) (kt) (leunas) r^ha Suhdel ' 60 100 2041 100 60 100 2198 107 60 100 15 2129 104 60 100 15 2069 101 60 100 30 2254 110 60 100 30 2193 107 60 100 30 2309 111 Taulukko 3. Typpiväkilantain vertailu kalvakkanevaviljelyksellä. Apilan ja toisten hernekukkaisten kasvien määrä %:eissa nurmen kasvustosta. Hernekukkaisia paino-% Väkilanta-annos kg/ha v. 1930 v. 1932 v 1937 ilman k.l. k.l. ilman k.l. k.l. k.l Peruslannoitus 30,1 40,4 0,4 30,5 66,0 -> + 15 N ks 2.7 6,1 0,8 13,1 63,2 » + 15 N kt 0,4 3,1 0,6 9,8 65,5 » + 15 N leunas 3,3 1,6 0,1 6,9 56,1 » + 30 N ks 1,7 18,5 0,9 18,4 58,6 » + 30 N kt 3,1 27,9 0,6 7,9 74,5 » + 30 N leunas 20,4 16,9 4,5 19,5 64,5 232 LAURI SALOHEIMO Taulukko 4. Typpiväkilantain vertailu kalvakkanevaviljelyksellä. Nunnien keskisatomäärät vuosina 1929—32 ja 1936—39. Heinäsato Väkilanta-annos kg/ha vv. 1929—32 vv. 1936—39 ry/ha suhdel. ry/ha suhdel. Peruslannoitus 1130 100 2002 100 » + 15 N ks 1287 114 2067 103 » + 15 N kt 1355 120 2049 102 » + 15 N leunas 1425 126 1947 97 » -f 30 N ks 1434 127 2157 107 » + 30 N kt 1560 138 2102 105 » + 30 N leunas 1832 162 2095 104 Taulukko 5. Typpiväkilantain vertailu kalvakkanevaviljelyksellä. Viljakasvien keskisatomäärät vuosina 1928, 1933, 1934 ja 1935. Viljasato Väkilanta-annos kg/ha vv- 1928 ja 1933 vv. 1934 ja 1935 ry/ha suhdel. ry/ha suhdel. Peruslannoitus 1020 100 2120 100 » + 15 N ks 1330 132 2464 116 » + 15 N kt 1207 119 2288 108 » + 15 N leunas 1467 145 2312 109 » + 30 N ks 1567 155 2448 115 » + 30 N kt 1492 148 2372 112 » + 30 N leunas 1935 191 2736 129 maisessa nurmessa ollut valtakasvina. Tämä on otettava huomioon, kun tarkaste- taan taulukossa 4 esitettyjä tietoja näiden molempien nurmien keskisadoista karjan- lantaa saaneilla aloilla. Taulukosta havaitaan, että typpiväkilantojen satoalisäävä vaikutus on jäänyt verraten vähäiseksi joka jäsenellä jälkimmäisessä vuosien 1936—39 nurmessa, missä se on ollut keskimäärin 3 % pelkän PK-lannoituksen antamista sadoista. Vastaava keskimääräinen %-luku on uudisviljelyskauden nur- messa vuosina 1929—1932 ollut 31 %. Satomäärä on myöhemmän jakson nurmessa ollut pienin koejäsenellä, jonka apila-% taulukon 3 mukaan oli heikoin. Lopuksi tarkastamme viljankasvatusvuosien satomääriä kokeen karjanlantaa saaneilla aloilla (taulukko 5). Vuosina 1928 ja 1933 kasvoi sillä kaura, v. 1934 ohra ja v. 1935 juhannusruis, joista mikään ei voi käyttää hyväkseen ilmakehän vapaata typpeä. Viljasadoissa on varsinaisena viljelyskautena vv. 1934—35 ollut uudisviljelys- kauteen verrattuna vastaava lisäys kuin heinällä, ja on tämä johtunut alustaturpeen viljelyskasveille edullisista muutoksista. Viljalla on typpiväkilantain vaikutus ollut tuntuvampi kuin heinällä. Uudisviljelyskautena on näiden aiheuttama sadon- lisäys ollut keskimäärin 53 % peruslannoitusruutujen sadosta. Varsinaisena vil- jelyskautena on tämä sadonlisäys-% alentunut 15:ksi viljallakin. On todennäköistä, että ainakin jälkimmäisessä tapauksessa viljakasvit ovat saaneet osan kävttämäs- tään typestä suoraan kasvualustana olevasta papillosum-turpeesta. Pääi el m ä t Kankainen kalvakkaneva on hietaa, kalkkia, karjanlantaa sekä väkilantoja saatuaan jo toisena viljelysvuonna uudisraivauksen jälkeen antanut kohtalaisen sadon, keskimäärin 5580 kg timotei:apilaheinää ha:lta. Myöhäisemmässä viljelyk- sessä on tällainen sadon määrä asettunut pysyväksi. Typpiväkilantain satoalisäävä vaikutus on heinänkasvussa olevalla kalvakka- nevaviljelyksellä uudisviljelyskautena ollut 31 % peruslannoitusalan satomäärästä. Myöhemmässä viljelyksessä on tämä alentunut 3 ° o :iin. Viljalla ovat vastaavat arvot olleet 53 ja 15 %. Huomattava osuus näihin muutoksiin lienee papillosum-rahkaturpecn tvpellä, jonka mobilisaatiota viljelvstoimenpiteet ovat edistäneet. KIRJALLISUUTTA (1) Huikari, Olavi, 1952. Suotyypin määritys maa- ja metsätaloudellista käyttöarvoa silmällä pitäen. Silva Fennica 75. (2) Kivinen, Erkki, 1947. Suotiede. Helsinki. (3) Saloheimo, Lauri, 1930. Rahkasuoviljelyksen typpilannoituksesta. Suoviljelysyhd. vuosik. 1929 p. 142 149. REFE R A T : ÜBER LEX ANBAUWERT VOX SPHAGNUM FUSCÜM-MOOR Lauri Saloheimo Moorkulturverein, Versuchsstation in Karelien, Tohmajärvi In dem Aufsatz wird über Urbarmachung und Anbau eines in Xordkarelien gelegenen Papillosum- Sphagnum fuscum-Moores berichtet. Dieses Moor hat nach Zufuhr von Feinsand, Kalk, Stallmist und Kunstdüngern schon im zweiten Anbaujahr nach der Urbarmachung einen massigen Ertrag geliefert. Die ertragsteigernde Wirkung der Stickstoff-Kunstdünger hat bei der in Graswuchs stehenden Sphagnum fuscum-Kultuv während der Xeubruchzeit 31 % von der Ertragmenge der Grunddüngungsfläche aus- gemacht. Bei späterem Anbau ist sie auf 3 % gesunken. Bei Getreide haben sich diese Zahlen auf 53 und 15 % belaufen. Ein bedeutender Anteil an diesen Veränderungen dürfte dem im Papillosuin- Sphagnum fuscum-Tori enthaltenen Stickstoff zugekommen sein, dessen Mobilisation durch die Anbau- massnahmen gefördert worden ist. 233KALVAKK ANEVAN VJ LJ ELYSARVOSTA