MAAMME PERUNALAJIKKEIDEN VILJELYLAAJUUS JA VILJELYALUEET P. J. Saksa Maataloushallituksen tilastotoimisto, Helsinki Saapunut 16.11. 1954 Vuoden 1950 yleiseen maatalouslaskentaan liittyvän satotiedustelun yhtey- dessä, mikä toimeenpantiin po. vuoden lopulla, kerättiin tietoja myös perunalajik- keiden viljelylaajuuden ja viljelyalueiden selvittämiseksi. Tiedot koottiin ns. tilasto- viljelmiltä, jotka oli valittu arpomalla viljelmänsuuruusluokittain. Tämän menetel- män periaatteet ovat tulleet selostetuiksi jo aikaisemmin toisessa yhteydessä {2, 3). Mainittakoon, ettei Suomessa ole aikaisemmin suoritettu tilastollista tutki- musta perunalajikkeiden viljelylaajuuksista. Nyt käsillä oleva tutkimus perustuu viljelijöiden itsensä antamiin lajiketietoihin. Näinollen sen antama tulos ei voi olla täysin luotettava. Erityisesti perunan kohdalla on lajikkeiden lukumäärä niin suuri ja eri lajikkeet siinä määrin toisiinsa sekoittuneet, etteivät viljelijät kaikissa tapauk- sissa tiedä, mitä lajiketta heidän viljelemänsä peruna on. Ruotsissa vuonna 1937 aloitettu, koko maata koskeva perunalajikkeiden viljelylaajuustutkimus (1) suori- tettiin osittain toisin perustein kuin tässä selostettavana oleva, joka pohjautuu vain kyselyihin. Tietojenkerääminen Ruotsissa samoinkuin meilläkin suoritetussa tutki- muksessa tapahtui edustavuusnäkökohdat huomioonottaen määrätyn otantamene- telmän mukaisesti. Ruotsalaiseen tutkimukseen liittyi kuitenkin 11 000 lajike- näytteen kerääminen. Näytteet istutettiin ja vasta kasvustojen perusteella määri- tettiin kustakin näytteestä esiintyvä tai esiintyvät lajikkeet. Näin meneteltiin, jotta olisi vältytty lajikkeiden tuntemattomuudesta johtuvista virheistä. Aitous- määritys osoitti, että kaikista tutkituista näytteistä oli lajikepuhtaita vain 48 %. Kahden tai useamman lajikkeen muodostamia näytteitä oli siis 52 %. Näytteiden ottajat olivat lähettäneet tuntemattomina tai väärällä lajikenimellä 41 % kaikista näytteistä. Nämä Ruotsissa suoritetun tutkimuksen tulokset antavat aiheen otaksua, ettei suuri osa viljelijöistä meilläkään tiedä viljelemänsä perunalajikkeen nimeä. Tosin lajikekirjavuus lienee Ruotsissa huomattavasti suurempi kuin meillä, sillä edellämainitussa tutkimuksessa eri lajikkeita tuli esille 220. https://www.c-info.fi/en/info/?token=58eZS2gq_6g07JeL.g5ikCJR9M7pnIkLk4j6wbQ.9Q-Vz6uxYy28DcaqwkBxePkqWmbnduee6xYrX8aUqF0o3ZbymRkVJtDDgRbGg5-pom5MIavJXb8EKhmAYGIzcGXQpYebhljpALacCPh-dWjfBl6zBoGI9sjoCwh2k0WhOv1MUN-lzmGPa_Foqt5k1CNmYgysUfEbXg 42 P. J. SAKSA Viljelijöiden keskuudessa suoritettu tiedustelu ei ilmeisesti anna nimenomaan perunalajikkeiden viljelylaajuudesta tarkalleen oikeata kuvaa. Selvittämättömien tapausten luku saattaa nimittäin jäädä huomattavan suureksi. Kun meillä kerättiin tiedot noin 17 000 viljelmältä niiden kesällä 1950 käyttämistä perunalajikkeista, jäi näiden viljelmien peruna-alasta melko tarkoin 1/3 eli 33.2 % sellaiseksi alaksi, jolla ilmoitusten mukaan ei joko voitu lajiketta määrittää tai olivat lajikkeet epä- puhtaita tai sekoituksia. Pienillä viljelmillä oli %-luku huomattavasti suurempi kuin suuremmilla viljelmillä((2.04.99 ha:n viljelmillä 48.1 %, yli 25 ha:n viljel- millä 18.0 %). Näihin lukuihin sisältyvät myös sellaiset nimikkeet kuin maatiaiset ja muut selvitetyt, mutta vain vähän esiintyneet lajikkeet. Kuitenkin voimme todeta, että tilastollisellakin tiedustelulla ilman kentällä ta- pahtuvaa lajikepuhtausmääritystä saadut tulokset antavat tyydyttävän selvityksen eri perunalajikkeiden viljelylaajuussuhteista. Huomattakoon, että tällainen tiedustelu on erittäin halpa ja myöskin nopea suorittaa. Näin ollen sillä on merkittäviä etuja muihin lajikkeiden viljelylaajuutta selvitteleviin tutkimusmenetelmiin nähden. Ruotsissa toimeenpannun tutkimuksen kustannukset ovat todennäköisesti olleet melkoiset, sillä kenttätyö kesti yksistään 7 vuotta ja tulosten julkaiseminen tapahtui vasta 14 vuotta inventoinnin alkamisen jälkeen. Tutkimuksen antama tulos menet- tää paljon merkityksestään sen kautta, että perunalajikkeisto saattaa tutkimuksen kestäessä huomattavasti muuttua. Tarkoituksena on, että Suomessa toimeenpan- taisiin lajiketutkimuksia vuositiedustelujen yhteydessä joka viides vuosi, jolloin tulokset saadaan neuvontahenkilöstön käyttöön jo seuraavana vuonna. Jos neuvoja- kunnalla on käytettävänään tiedot lajikkeiden levinneisyydestä ja samalla uusimpien lajikkeiden viljelyarvosta, voidaan kehitystä tarkoituksellisesti ohjata toivottuun suuntaan ja siten vähitellen päästä eroon heikkosatoisista, huonolaatuisista ja sekaantuneista lajikkeista, joiden kauppa- ja käyttöarvo on yleensä heikko. Tätä päämäärää tavoiteltaessa on suuri merkitys nopeasti suoritetulla ja halvalla tilasto- tiedustelulla, joka käytettävissä olevin keinoin pyrkii mahdollisimman suureen luotettavuuteen. Tiedustelussa kertyneen ensiaineiston käsittelyssä noudatettiin yleisesti omak- suttua järjestystä, joka on seuraava; a. aineiston asiallinen tarkastus ja numerointi, b. taulukointi. c. suhdekertoimien ja lopputulosten laskeminen, d. tulosten erittely. Ennenkuin voitiin ryhtyä näihin tehtäviin, oh laadittava lajikeluettelo sen mukaan, miten eri lajikkeita näytti aineistossa esiintyvän. Lajikkeiden järjestyk- sessä ei luonnollisestikaan voitu noudattaa minkäänlaista yleisyysjärjestystä. Myös- kään ei luetteloon sisällytetty kaikkia mahdollisesti esiintyviä lajikkeita, vaan vie- tiin harvoin esiintyvät lajikkeet ryhmään »muut». Samasta lajikkeesta käytetyt, useasti kansanomaiset tai paikkakunnalliset nimitykset yritettiin eliminoida pois merkitsemällä ne samalla tunnusnumerolla, kuten esimerkiksi Eigenheimer, Lapuan Niku, Niku, Teiskon Eino jne. Aina ei tällöinkään voitu ratkaista oikeata tunnus- MAAMME PERUNALAJIKKEIDEN VILJELYLAAJUUS 43 numeroa, jolloin esimerkiksi lajikenimitykset saksalainen, hollantilainen, venäläinen, saaristolainen, jne. vietiin ryhmään »muut». Lajikeluettelo muodostui kokonaisuu- dessaan seuraavaksi: Alfa, Ben Lomond, Bintje, Deodara, Eigenheimer (eli Lapuan Niku, Niku, Teiskon Eino), Eldorado (eli Evergood, Immergut), Frühgold, Heinäkuu (eli Juli), Iso skotlantilainen (eli Great Scot), Kuningas Yrjö (eli King George V) Laivaperuna (eli Obenwälder Blaue), Magnum bonum, Majestic, Nuutti (eli Frühnudel), Ostbote, Parnassia, Paulin peruna (eli Paul Wagner), Pepo, Puri- taani (eli Aikainen Puritaani, Kaiserkrone, Early Puritan), Ruusu (eli Ruusu- peruna, Aikainen Ruusu, Early Rose), Ruusulehti (eli Rosafolia), Siikli (eli Sieglinde), Tammiston aikainen, Upto (eli Up to date, Kuvernööri, Helmi), Vesijärvi (eli Harbinger) sekä ryhmät: maatiaiset, sekalaiset, muut (esim. saksalainen, hollantilainen, venäläinen, saaristolainen) ja tuntemattomat. Aineiston asiallisen tarkastuksen yhteydessä otettiin mukaan kaikki ensitiedot, jotka sisälsivät lajikemaininnan. Jos tieto lajikkeesta puuttui, ei lomakkeen mah- dollisesti sisältämää korjuualaakaan otettu tutkimuksessa huomioon. Taulukointi tapahtui näinollen kunkin ryhmän (lajikkeen) kohdalla viljelyaloittain. Kun tilasto- viljelmien valinta oli tapahtunut viljelmänsuuruusluokittain, oli myös tulosten laskemisessa noudatettava suuruusluokkajaoittelua ja taulukoitava tulokset ensin kussakin suuruusluokassa erikseen. Laskemalla suhdekerroin kussakin suuruus- luokassa maanviljelysseuroittain ja kertomalla kunkin lajikkeen taulukointitulokset sillä ja laskemalla edelleen nämä tulemat yhteen, saatiin selville lajikkeiden yleisyys kunkin maanviljelysseuran alueella ja edelleen koko maan vastaavat luvut punnit- tuina keskimäärinä. Ainoa olettamus, joka oli tehtävä tätä suhdemenetelmää käy- tettäessä, oli se, että ne korjuualat, joilta lajike oli jäänyt jostain syystä kokonaan ilmoittamatta, jakautuivat eri lajikkeiden ja epäselvien osalle samassa suhteessa kuin muukin ala. Täten tuli otetuksi mukaan perunanviljelyn koko ala kullakin alueella ja tulokset voitiin laskea suhdelukuina koko viljelyalasta. Vaikka menettely on ilmoittamatta jätettyjen lajikkeiden osalta jossain määrin mielivaltainen, on sen virhevaikutus lopputuloksiin ilmeisesti melko vähäinen. Seuraavassa esitetään kunkin lajikkeen viljelylaajuus maamme eri osissa alkaen eniten viljellyistä lajikkeista: 1. Ruusulehti , Rosafolia (taul. 1, piirros 1 a). Ylivoimaisesti yleisin perunalajikkeemme on Ruusu- lehti. Sen viljelyala on ollut 12.3 % perunan koko viljelyalasta. Vaikka Ruusulehteä viljellään kautta koko maan, ovat eri alueiden väliset erot viljelylaajuudessa melkoiset, kuten voimme havaita taulu- kosta 1 ja sen perusteella laaditusta karttapiirroksesta 1 a. Huomattavin Ruusulehden viljelyalue on Varsinais-Suomi ja Häme, missä peruna-alasta noin 1/5 on Ruusulehteä. Myös Kaakkois-Suomessa on Ruusulehden osuus ollut lähes viidennes. Uudellamaalla, Mikkelin ja Kuopion lääneissä on sen osuus ollut yli 10 %, mutta muualla sen sijaan 5 %:n seutuvilla tai sen alle. Huomionarvoisena seikkana on mainittava, että ruotsinkielisillä alueilla Ruusulehteä samoin kuin eräitä muitakin yleislajikkeita viljel- lään suhteellisen vähän, samoin Pohjanmaalla. 2. Vesijärvi, Harbinger (taul. 1, piirros 1 b). Toiseksi eniten viljelty perunalajike Suomessa on Vesi- järvi. Sen viljelyala on 9.1 % perunan koko viljelyalasta. Aikaisena lajikkeena se on saavuttanut Taulukko 1. Tärkeimmät perunalajikkeet %:ina viljelyalasta v. 1950 maanviljelysseuroittain. Table 1. The percentages of the potato areaunder the most important varieties grownin 1950 according to agricultural societies. Uudenmaan 1. 5536 12.8 4.1 0.3 19.1 11.5 0.7 0.1 1.8 9.9 0.6 2.3 12.7 14.7 9.4 Nylands svenska 3610 3.9 3.4 0.2 32.8 7.2 0.7 0.6 26.0 6.0 2.2 15.0 0.1 1.9 Varsinais-Suomen 7983 23.0 4.8 1.1 11.6 12.1 0.8 0.2 3.0 3.2 1.8 5.0 1.6 19.5 0.5 5.9 5.9 Finska Hushållningss. 1042 4.9 5.1 4.9 0.5 9.1 1.6 16.8 1.1 0.7 3.2 29.1 1.6 21.4 Satakunnan 7172 17.2 4.1 1.0 8.5 5.5 is 0.3 8.9 1.0 2.2 2.3 2.0 18.0 3.5 12.5 11.2 Hämeen-Satakunnan 2906 18.0 5.3 5.3 3.4 6.1 3.3 9.6 0.2 5.2 0.7 1.2 14.1 5.5 9.6 12.5 Hämeen 1. 5335 21.6 6.6 0.6 4.9 6.4 2.1 8.0 1.4 3.6 1.2 1.2 14.5 2.4 11.1 14.4 Itä-Hämeen 2882 20.6 5.1 0.3 5.9 6.6 2.5 8.2 0.9 4.7 0.9 0.6 9.1 0.2 20.6 13.8 Kymenlaakson 2152 17.3 2.9 0.3 5.2 15.9 3.5 2.4 4.8 0.8 2.0 3.4 14.9 0.3 4.1 22.2 Länsi-Karjalan 2583 19.4 2.2 6.6 12.2 9.7 0.7 4.8 0.1 2.6 0.5 1.4 11.9 4.7 14.5 8.4 Mikkelin 1. 4339 12.7 1.7 2.9 2.7 0.7 29.7 0.2 3.4 2.1 0.1 0.3 0.1 16.8 4.7 13.9 Sit Kuopion 5354 14.4 26.8 2.7 3.1 7.6 8.0 0.2 0.7 0.1 0.1 0.2 0.7 5.0 3.5 17.3 9.6 Pohjois-Karjalan 3341 7.6 5.1 0.1 0.3 1.8 16.2 2.2 1.6 0.1 0.2 17.3 9.9 22.9 14.7 Keski-Suomen 3598 5.1 15.8 12.3 1.4 8.0 4.5 3.3 1.3 0.2 :{.:'. 1.9 6.9 5.3 10.7 20.0 Etelä-Pohjanmaan 9754 4.2 16.3 45.4 0.7 3.2 1.7 3.3 1.8 1.2 1.1 0.1 2.0 7.2 1.2 4.3 6.3 Österbottens svenska 3242 0.8 1.0 0.1 1.0 0.3 11.5 6.0 0.2 4.2 17.4 0.6 6.1 18.2 2.1 1.6 28.9 Keski-Pohjanmaan 1851 1.1 1.0 18.5 0.8 0.1 0.1 64.1 0.1 0.5 0.8 5.1 3.3 2.3 2.2 Oulun 1. Talouss. 3890 6.4 21.2 4.2 0.3 0.5 1.1 14.4 0.1 0.1 0.5 9.7 9.5 18.1 13.9 Kajaanin 1138 3.8 25.4 0.9 0.3 0.2 0.3 0.3 8.2 46.9 11.5 1.2 Peräpohjolan 1085 3.9 24.8 1.6 0.4 6.4 2.1 11.5 3.6 23.3 22.4 Lapin Maatalouss. 131 1.5 17.7 1.8 6.5 6.0 11.7 5.0 48.4 1.4 Valtakunta „,, , 78924 12.3 9.1 7.7 6.4 6.1 5.0 i 3.3 4.2 3.2 2.5 1.3 1.3 13.1 3.6 10.7 11.2 Whole country MAAMME PERUNALAJIKKEIDEN VILJELYLAAJUUS 45 huomattavan viljelylaajuuden varsinkin maan pohjoispuoliskon perunaviljelyksillä aina Keski-Suomesta saakka. Kuopion läänissä ja Kainuussa viljellään Vesijärveä yli 1/4:11 a koko peruna-alasta ja Oulun läänin Talousseuran ja Peräpohjolan maanviljelysseuran alueilla yli 1 /5:11 a peruna-alasta. Etelä-Pohjan- maalla, Keski-Suomessa ja Lapissa viljellään Vesijärveä keskimäärin 16—17 % peruna-alasta. 3. Eigenheimer (taul. 1, piirros 1 c). Kolmanneksi eniten viljelty perunalajike on Eigenheimer. Sillä on varsin runsaasti kansanomaisia lajikenimiä kuten Lapuan Niku, Niku, Teiskon Eino jne. Eni- ten sitä viljellään Etelä-Pohjanmaalla, jossa sen hallussa on lähes puolet peruna-alasta. Myös Keski- pohjanmaalla ja Keski-Suomessa viljellään sitä melkoisen paljon. Koko maan peruna-alasta viljeltiin Eigenheimeria 7.7 %, 4. Kuningas Yrjö, King George V (taul. 1, piirros 1 d). Kuningas Yrjöä viljellään runsaimmin maan etelä-osissa, etelä-rannikolla jopa lähes 1/3 koko viljelyalasta. Uudenmaan pohjoispuoliskolla on vastaava ala lähes 1/5, Yarsinais-Suomessa yli 1/10 ja Satakunnassa lähes 1/10. Hämeessä ja Kaakkois- Suomessa on sen viljelyala 5—6.5 % peruna-alasta. Muualla on Kuningas Yrjön viljely .vähäisempää. Koko maan peruna-alasta on käytetty Kuningas Yrjön viljelyyn 6.4 %. 5. Paulin peruna, Paul Wagner (taul. 1, piirros 2 a). Kolmas verraten tyypillinen Etelä-Suomen perunalajike Ruusulehden ja Kuningas Yrjön jälkeen on Paulin peruna. Varsinais-Suomessa, Uudella- maalla ja Kaakkois-Suomessa sen viljelyala on yli 10 %, Kymenlaaksossa jopa 15.9 % perunan viljely- alasta. Satakunnassa, Hämeessä, Keski-Suomessa ja Kuopion maanviljelysseuran alueilla sitä viljel- lään keskimäärin 5.5—8 % peruna-alasta. Muualla on sen viljely vähäisempää. Koko maan peruna- alasta on Paulin perunan hallussa 6.1 %. 6. Upto, Up to date, Kuvernööri, Helmi (taul. 1, piirros 2 b). Samalla tavalla kuin Eigen- heimer esiintyi Pohjanmaalla tyypillisenä perunalajikkeena, esiintyy Up to date eli Upto Itä-Suomessa valtalajikkeena. Eritoten Mikkelin läänissä viljellään paljon tätä lajiketta eli lähes 1/3 koko peruna- alasta. Pohjois-Karjalassa on vastaava ala 16.2 %. Samaan viljelyalueeseen voidaan lukea vielä Kuo- pion ja Länsi-Karjalan maanviljelysseurojen alueet viljelyalan ollessa niillä B—lo %. Uptoa viljellään paljon myös Pohjanmaan ruotsalaisella rannikkoalueella sekä Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Muualla jää sen viljely alle 5 %:n perunan koko viljelyalasta. Keskimyöhäisenä lajikkeena sitä ei viljellä Pohjois-Suomessa kuin nimeksi. Koko maan peruna-alasta on Uptolla ollut vuonna 1950 tasan 5 %. 7. Laivaperuna, Obenwälder Blaue (taul. 1, piirros 2 c) . Laivaperunan viljelyalue rajoittuu pää- asiassa Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Keski-Pohjanmaalla sitä viljellään huomattavasti yli puolella perunan viljelyalasta (osuus-% 64.1). Oulun läänin Talousseuran alueella on vastaava luku 14.4 %. Ilmeisesti juuri seuran länsipuoliskolla on Laivaperunan viljely yleistä. Lapissa viljellään sitä n. 6—6.5 %:a perunan alasta. Koko maan osuudeksi tulee 3.3 %. Etelä-Suomessa ei Laivaperunaa viljellä. 8. Eldorado, Evergood, Immergut (taul. 1, piirros 2 d). Eldoradon pääviljelyalue on Satakunnan ja Hämeen maanviljelysseurojen alueilla, joilla sitä viljellään keskimäärin 8—9.5 % perunan alasta. Muualla on Eldoradon viljely vähäisempää. Pohjois-Suomessa viljellään sitä vain nimeksi tai ei ensin- kään, sillä se kuuluu keskimyöhäisiin lajikkeisiin. Eldoradon viljelyala on 3.2 % maan peruna-alasta. 9. Magnum bonum (taul. 1, piirros 3 a). Vaikka Magnum bonumia viljellään aina Keski-Suomen korkeudelle saakka, on sen pääasiallisin viljelyalue maan etelärannikko. Jonkinverran sitä viljellään myös Pohjanmaan rannikolla. Tämä lajike, joka on Ruotsissa yleisin, on suosituin Uudenmaan ruotsa- laisella alueella, jossa sitä viljellään l/4:lla peruna-alasta, ja Ahvenanmaalla sekä Turun saaristossa, jossa sitä viljellään lähes l/5:lla peruna-alasta. Koko maan peruna-alasta on Magnum bonumin osuus 3.2 %. 10. Ben Lomond (taul. 1, piirros 3 b). Ben Lomondia viljellään yleisimmin eli 17.4 % peruna- alasta Pohjanmaan ruotsalaisella alueella. Myös Uudenmaan ruotsalaisella alueella se on verraten yleinen. Hämeessä sitä viljellään keskimäärin 3.5—5 % peruna-alasta. Muualla sen viljely on vähäi- sempää. Koko maan peruna-alasta on Ben Lomondin osuus 2.5 %. 11. Tammiston aikainen (taul. 1, piirros 3 c), jota viljellään pääasiallisesti varhaisperunana, on levinnyt likimain yli koko maan Pohjois-Suomea lukuunottamatta. Eniten sitä viljellään Varsinais- Süomessa eli 5.0 % seuran peruna-alasta. Muualla Etelä-Suomessa sen viljelyala on noin 2.0 %. Koko maan peruna-alasta on Tammiston aikaisen osuus 1.3 %. Piirros 1. a) Ruusulehden, b) Vesijärven, c) Eigenheimerin ja d) Kuningas Yrjön viljelyala %:issa perunan koko viljelyalasta maanviljelysseuroittain vuonna 1950. (Vrt. karttaselostukseen piirroksessa 4.) Fig. 1. Percentages of the potato area under varieties a) Rosafolia, b) Harbinger, c) Eigenheimer and d) King George according to agricultural societies in 1950. (Obs. the notes in the Fig. 4.) 46 P. J. SAKSA Piirros '2. a) Paulin perunan, b) Upton, c) Laivaperunan ja d) Eldoradon viljelyalat %:issa perunan koko viljelyalasta maanviljelysseuroittain vuonna 1950. (Vrt. karttaselostukseen piirroksessa 4.) Fig. 2. Percentages of the potato area under varieties a) Paul Wagner, b) Uptodate, c) Obenwälder Blaue and d) Eldorado according to agricultural societies in 1950. (Obs. the notes in the Fig. 4.) 47MAAMME PERUNALAJIKKEIDEN VILJELYLAAJUUS Piirros 3. a) Magnum bonumin, b) Ben Lomondin, c) Tammiston aikaisen ja d) Ison Skotlantilaisen viljelyalat %:issa perunan koko viljelyalasta maanviljelysseuroittain vuonna 1950. (Vrt. karttaselos- tukseen piirroksessa 4.) Fig. 3. Percentages of the potato area under varieties a) Magnum bonum, b) Ben Lomond, c) Tammisto Early and d) Great Scot according to agricultural societies in 1960. (Obs. the notes in the Fig. 4.) 48 P. J. SAKSA MAAMME PERUNALAJIKKEIDEN VILJELYLAAJUUS 49 Piirros 4. a) Puritanin, b) Majesticin ja c) Ruusun viljelyalat %:issa perunan koko viljelyalasta maan- viljelysseuroittain vuonna 1950. Fig. 4. Percentages of the potato area under varieties a) Puritan b) Majestic and c) Early Rose according to agricultural societies in 1950. 12. Iso skotlantilainen, Great Scot (taul. 1, piirros 3 d). Tätä lajiketta viljellään runsaimmin Pohjanmaan ruotsalaisella rannikkoalueella ja Kymenlaaksossa sekä Ahvenanmaalla ja Turun saaristo- alueella. Muualla on sen viljely yleensä alle 2.0 % viljelyalasta. Koko maan peruna-alasta on sen osuus 1.3%. Muista lajikkeista on ainoastaan Puritaanin (piirros 4 a) viljelyala yli 1.0% perunan koko alasta. Muiden lajikkeiden viljelyala on alle 1.0% maan koko peruna-alasta. Näistä huomattavammin esiinty- neet ovat tärkeysjärjestyksessä: Majestic (0.9 %, piirros 4 b), Ruusu (Early Rose) (0.9 %, piirros 4 c). Alfa (0.7 %), Ostbote (0.5 %), Heinäkuu (Juli) (0.4 %), Pepo (0.3 %), Deodara (0.2 %), Nuutti (Früh- nudel) (0.1 %), Bintje (0.1 %) ja Siikli (Sieglinde) (0.1 %). Muiden nimeltä mainittujen lajikkeiden osuus on jäänyt alle 0.1 % maan koko peruna-alasta. Taulukko 2. Tärkeimpien perunalajikkeiden viljelylaajuus eri kokoisilla viljelmillä v. 1950 %:issa vas- taavasta perunan koko viljelyalasta. Table 2. The percentages of the potato area under the most important varieties of potato according to the farm size classes in 1950. Viljelmän suuruusluokittain Keskimäärin Lajike Variety Farm size classes 4 verage 2—4.99 5—9.99 10—24.99 25—to Alfa 0.3 0.5 0.5 2.0 0.7 Ben Lomond 1.7 2.2 2.2 2.8 2.5 Bintje 0.1 0.1 0.1 0.2 0.1 Deodara 0.1 0.1 0.2 0.1 0.2 Eigenheimer 6.4 7.2 9.5 6.0 7.7 Eldorado 2.6 3.2 3.7 3.0 3.2 Heinäkuu, July 0.4 0.6 0.3 0.3 0.4 Iso skotlantilainen, Great Scot 1.0 1.3 1.4 1.7 1.3 Kuningas Yrjö, King George 2.3 3.8 7.0 14.9 6.4 Laivaperuna, Obenwälder Blaue 2.8 3.4 4.1 2.1 3.3 Magnum bonum 1.9 3.0 3.7 4.3 3.2 Majestic 0.6 0.7 1.2 0.8 0.9 Nuutti, Frühnudel (0.0) 0.1 0.6 0.1 Ostbote 0.1 0.4 0.4 1.7 0.5 Parnassia (0.0) (0.0) Paulin peruna, Paul Wagner 4.5 5.4 6.8 7.4 6.1 Pepo 0.2 0.1 0.2 0.8 0.3 Puritaani, Puritan 1.3 1.2 1.5 0.7 1.2 Ruusu, Early Rose 1.6 1.3 0.5 0.1 0.9 Ruusulehti, RosafoUa 7.4 10.3 13.2 19.7 12.3 Siikli, Sieglinde (0.0) (0.0) (0.0) 0.2 0.1 Tammiston aikainen, Tammisto Early 1.0 1.1 1.3 2.1 1.3 Upto, Uptodate 6.0 6.2 4.6 2.9 5.0 Vesijärvi, Harbinger 9.6 8.9 9.6 7.6 9.1 Maatiaiset, Local 7.6 4.4 2.2 0.8 3.6 Sekalaiset, Mixed varieties 16.7 13.0 8.2 5.3 10.7 Muut, Others 8.1 8.0 7.9 6.5 7.7 Tuntemattomat, Unknown 15.7 13.6 9.6 5.4 11.2 100.0 100.0 100.0 100.0 100.00 Perunan viljelyala, ha A rea under potato, ha 14662 22780 29080 12402 78924 50 P. J. SAKSA MAAMME PERUNALAJIKKEIDEN VILJELYLAAJUUS 51 Esitetyn perusteella voidaan todeta, että tunnettujen lajikkeiden viljelyala on maan eteläpuoliskon maanviljelysseuroissa suhteellisesti suurempi kuin maan itä- ja pohjoisosissa. Etelä-Suomen maanviljelysseuroissa käytetään yleisemmin tunnet- tuja ja puhtaita lajikkeita siemenenä kuin pohjoisempana. Eri maanviljelysseurojen välisiä suhdelukuja verrattaessa voidaan niissä kuitenkin havaita melkoisia eroa- vaisuuksia (vrt. taul. 1), mikä seikka ainakin osaksi viittaa leväperäisyyteen, jota on esiintynyt ko. lomakkeita viljelmillä täytettäessä silloin, kun kysymyksessä on ollut lajikkeeltaan epäselvät tai epävarmat tai tuntemattomat perunaviljelykset. Maatiaisiksi merkityt lajikkeet ovat saattaneet olla useamman lajikkeen sekoituksia tai kuulua johonkin muista lajikkeista japäinvastoin. Ei vain ole tunnettu lajiketta. Lajiketiedustelun tuloksia tarkasteltaessa ei liene paikallaan käsitellä maatiaisiksi, sekalaisiksi, muiksi ja tuntemattomiksi merkittyjä lukuja erikseen, vaan summana, koska ei varmuudella voida eritellä näiden lukujen sisältöä. Tämänkaltainen menettely on oikeampi senkin vuoksi, että juuri tähän ryhmään kokonaisuutena on kiinnitettävä lajikevalinnan ohjauksessa erityistä huomiota. Edellä käsitelty aineisto on ryhmitelty myös siten, että voidaan suorittaa eri lajikkeiden viljelylaajuuden vertailuja eri kokoisilla viljelmillä. Tätä koskevat tulokset on esitetty taulukossa 2. Viljelmät on jaettu neljään suuruusluokkaan pelto-alan perusteella: 2—4.99, 5—9.99, 10—24.99 ja 25 ha tai enemmän peltoa käsittävät viljelmät. Yleisenä piirteenä voidaan todeta, että pienillä tiloilla on tun- nettujen lajikkeiden käyttö vielä huomattavan vähäistä, sillä 2—4.99 ha:n viljel- millä saadusta perunasadosta on vain hieman yli puolet eli 51.9 % lajikkeeltaan tunnettua. Viljelmänkoon suuretessa tunnettujen lajikkeiden käyttö kasvaa. Niinpä se seuraavassa suuruusluokassa on 61.0 %, sitä seuraavassa suuruusluokassa 72.1 %ja yi i25 ha:n viljelmillä jopa 82.0 %. Lajike valinnan ohjauksen tulisi näin ollen kohdistua erityisen voimakkaana pienien viljelmien omistajiin. Taulukosta 2 voidaan todeta edellisen lisäksi, että eräitä lajikkeita viljellään suhteellisesti enemmän suurilla viljelmillä kuin pienillä. Eräät lajikkeet esiintyvät taas yleisemmin pienillä kuin suuremmilla viljelmillä. Esimerkiksi Ruusulehti, Kuningas Yrjö, Paulin peruna ja Magnum bonum esiintyvät suhteellisesti paljon yleisemmin suuremmilla viljelmillä kuin pienillä, kun taas esimerkiksi Vesijärven ja Upton kohdalla tilanne on päinvastainen. Osittaisena syynä tähän on se, että Vesijärven ja Upton viljelyalue on pienten viljelmien aluetta, Itä- jaPohjois-Suomea, kun taas esimerkiksi Ruusulehden viljelyalue sattuu pääasiassa alueelle, jossa viljel- mät ovat keskimäärin suurempia. Lajikevalinta näyttelee kuitenkin tässäkin jakautumisessa huomattavaa osaa. Loppupäätelmät Vuoden 1950 maatalouslaskennan yhteydessä suoritettu otantatiedustelu perunalajikkeiden viljelylaajuuksista osoittaa, että myöskin Suomessa viljelty perunalajikkeisto on varsin kirjava, ja että huomattavan suurilla aloilla vielä viljel- lään tuntemattomia, sekalaisia ja maatiaislajikkeita. Yleisimmin viljelty peruna- lajikkeemme on Ruusulehti, mutta senkään viljelyala ei ole ollut suurempi kuin P. J. SAKSA52 1/8 maan koko peruna-alasta. Selvitettyjen lajikkeiden hallussa oleva viljelyala on ollut 2/3 koko peruna-alasta, joten kolmanneksella viljelyalasta vielä viljellään sekalaisia (10.7 %), tarkemmin määrittelemättömiä tai tuntemattomia (18.9 %) ja maatiaisia (3.6 %). Vastaisen lajikeohjauksen tulisi epäilemättä kohdistua juuri näiden ryhmien osuuden pienentämiseen. Niinikään olisi pyrittävä supista- maan myös vanhojen heikkosatoisten perunalajikkeiden viljelyä. Edelleen olisi lajikevalintaohjaus kohdistettava erityisesti pienikokoisiin viljelmiin, joiden peruna- lajikkeisto kaipaa eniten uusimista, kuten taulukosta 2 voidaan todeta. Toiselta puolen on lajikeohjausta suunniteltaessa ja toteutettaessa muistettava, että valta- osa maan perunasadosta tuotetaan yli 10 ha peltoa sisältäviltä viljelmiltä. Tulevaa lajikeohjausta ja sen tuloksellisuuden seuraamista silmällä pitäen tullaan vastaisuu- dessakin panemaan toimeen esitetynlaisia lajiketiedusteluja. Suunnitelmien mukaan tapahtuisivat tiedustelut joka viides vuosi. KIRJALLISUUTTA (1) Hagberth, N. O. 1951. Potatissorterna i Sverige. Uppsala. (2) Paatela, Juhani 1953. Tärkeimmät viljalajikkeemme ja niiden viljelylaajuus. Acta Agralia Fennica, 80,1. {3) Saksa, P. J. 1952. Peltomaiden maalajisuhteista. Koetoiminta ja Käytäntö, 11. REFERAT THE EXTENT AND THE REGIONS OF THE CULTIVATION OF POTATO VARIETIES IN FINLAND P. J. Saksa Statistical Office on the Board of Agriculture, Helsinki The random survey of the arable land area under different varieties of potato, made in connection with the 1950 Agricultural Census indicates that in Finland, as elsewhere, a large number of potato varie- ties are cultivated and that considerable areas are still planted with unknown, miscellaneous and local varieties. Our most widely cultivated potato variety is Ruuusulehti (Rosafolia), but the area under this variety was only 1/8 of the whole potato area of the country. The area under determined potato varieties was 2/3 of the whole potato area, one third thus being cultivated with miscellaneous (10,7 %), incomple- tely determined or unknown (18,9 %) and local (3,6 %) varieties, In future, variety guidance should undoubtedly be directed to diminishing the proportion of these latter groups. Efforts should likewise be made to reduce the growing of old potato varieties with a poor crop. Further guidance regarding variety selection should especially be concentrated upon small farms, where potato varieties are in most need of renewal, as table 2 indicates. Otherwise in planning and giving variety guidance, it must be remembered that the bulk of the country’s potato crop is produced by farms with an arable land area of more than 10 hectares. With a view to future variety guidance and to observing its effect, continued surveys similar to the present will be undertaken. It is planned to make such surveys every fifth year.