TIINEYSAJAN PITUUS VIIKIN OPETUS- JA KOETILAN AYRSHIREKARJASSA Aarne Mäkelä ja Raija Oittila Kotieläintieteellinen laitos, Helsingin yliopisto Saapunut 10. 5. 1955 Aikaisempaa tietoa tiineysajan pituudesta naudalla Tiineysajan pituus on lajinomainen ominaisuus. Se vaihtelee eri eläinlajeilla huomattavasti, kun sensijaan vaihtelu saman lajin piirissä on suhteellisen vähäinen. Tiineysajan pituus on yleensä sitä suurempi, mitä kookkaampi laji on. Naudan tiineysajan pituus on yleensä vähän yli 9 kuukautta. Se vaihtelee eri roduilla kuitenkin jonkin verran, jotenkeskimääräisiä tiineysajan pituuksia tarkem- min ilmoitettaessa on syytä samalla mainita rotu. Brakel et ai. (3, pp. 179—191) ovat Ohion valtiossa Yhdysvalloissa laskeneet melko suureen aineistoon perustuen viiden karjarodun tiineysajan pituuden keskiarvot ja päätyneet tällöin seuraaviin tuloksiin: Ayrshire 278.16 ± 0.23, Ruskea Sveitsiläinen (Brown Swiss) 288.36 ± 0.61, Guernsay 282.67 ± 0.28, Holstein-Friesiläinen 278.57 ± 0.28 ja Jersey 277.87 ± 0.38 vuorokautta. Axelsson (1, p. 215) on todennut eteläruotsalaisen Alankomaan karjan tiineysajan keskipituudeksi sonnivasikkatapauksissa 279.6 ± 0.144 vuorokautta ja lehmävasikkatapauksissa 278.37 ± 0.129 vuorokautta ja Ruotsin punakirjavan rodun tiineysajan keskipituudeksi vastaavasti 285.85±0.480 ja 284.62 ± 0.447 vuorokautta. Pehu-Lehtonen (13, pp. 38—69) on tarkastuskirjanpidosta kerännyt 5696 tiineyskertaa käsittävän aineiston. Tiedot koskevat Ayrshire-, länsisuomalaisia ja sekarotuisia karjoja. Lisäksi on erikseen käsitelty Jokioisten kartanoitten x\yrshire- karjoista saadut 2492 tiineystapausta. Tiineysaikojen keskipituudet nähdään taulukosta 1. Wilhelm (ref. Sabatini, 15, p. 37) on tutkinut rodun varhais- tai myöhäis- kypsyyden vaikutusta tiineysaikaan. Kohtalaisen suureen aineistoon perustuen hän totesi, että varhaiskypsässä Hollantilaisessa rodussa tiineysajan pituus on https://www.c-info.fi/en/info/?token=Fd6_nREIOlBIvOmw.T1pSUisuh5juhNEoWObQgQ.YmgnCq3G89eumOXPjDt-tTxd4jM66DhL2mxxFqOdjg7CHg1FDBqUC04SID73f-dv_Drm0LnvC6nSrbeQ3EeRWvC0am7JCm7tGQwSuX4pUiPPBl7IV59Ex1Z_aY8gpanD6q_34Sv7MJpCuzV8mfx6UkMbwoFaNOIvhyNoi-V1IwBibY4JUAPfpt4N_8nw9K9WdoAOKGs 78 AARNE MÄKELÄ ja RAIJA OITTILA Taulukko 1. Tiineysaikojen keskipituus eri karjaroduissa Suomessa Eläinryhmä Tapausten Tiineysaika luku vrk Ayrshirekarjat 2754 280.7±0.14 Jokioisten Ayrshirekarjat 2492 278.8 Länsisuomalaiset karjat 1961 279.5±0.16 Sekarotuiset karjat 981 281.4^0.24 keskimäärin 277.3 ja myöhäiskypsässä Lavanttaler-rodussa keskimäärin 290.7 vuorokautta. Edellisestä ilmenee, että tiineysajan pituus eri roduilla jonkin verran vaihtelee. Myös saman rodun piirissä ilmenee melkoista vaihtelua. Niinpä KNOTTin (10, p. 87—97) tutkimuksessa tiineysaika vaihteli 275—285 vuorokauteen noin 75 pro- sentilla lehmistä Holstein-Friesiläisessä karjassa. Pehu-Lehtosen (1. c.) tutkimuk- sessa tiineysaika vaihteli 270—290 vuorokauteen 88.12 prosentilla lehmistä koti- maisissa karjoissa. Äärimmäisyystapauksissa tiineysajan pituuden vaihtelu voi luonnollisesti olla huomattavasti suurempikin. Niinpä KNOTTin (1. c.) aineistossa 1.7% lehmistä poiki alle 270 ja 2.7 % yli 290 tiineysvuorokauden kuluttua. BRAKELin et ai. (3, p. 179) aineiston 1062 tiineystapauksesta 15 tiineyttä kesti alle 241 päivää ja 32 yli 301 päivää. CoPELANDin (5, p. 366) Jersey-karjaa koskevassa aineistossa lyhin tiineysaika oli 228 vrk ja pisin 312 vrk. Becker (ref. Spann, 17, p. 79) mai- nitsee eräistä lehmistä, joiden tiineysaika oli 336—392 vrk. Vasikat painoivat 70 —75 kg, eräs jopa 100 kg. Lehmät oli astutettu samalla sonnilla. Rotua ei ole ilmoitettu. Äärimmäiset tiineysajat Pehu-Lehtosen (1. c.) kotimaisia karjoja koskevassa aineistossa olivat 240 ja 321 vrk. Ilmeisestikin edellä mainitut lyhyet tiineysajat eivät kysymyksessä olevien tutkijain käsityksen mukaan ole olleet sairauden tai tapaturman aiheuttamia. Tiineysajan pituuden muuntelu johtuu ainakin osittain perinnöllisistä teki- jöistä. Tämä on ilmeistä, kun on kysymys rotujen välisestä muuntelusta. pRASERin (7, pp. 158—159) mukaan eräitten Holstein-rodun lehmien pitempi tiineysaika (335 vrk) näytti olevan täysin vallitseva Kreolen-rodun lyhyempään tiineysaikaan (252 vrk) nähden. Myös samassa rodussa saattaa lehmän ja sikiön perintöasulla olla vaikutusta tiineysajan pituuteen. Niinpä Werner (18, p. 436) mainitsee eräästä Canavese- rotuisesta sonnista, jota ei voitu enää käyttää, koska sillä astutetut lehmät poikivat säännöllisesti vasta 10 ja 11 kuukautta kestäneen tiineysajan jälkeen. Samjatin (16, p. 314) mainitsee eräästä Kirgiisiläisrotuun kuuluvasta sonnista, jonka jälkeläis- vasikoiden sikiökausi oli huomattavasti lyhyempi kuin yleensä tällä rodulla. Vasikat olivat syntyessään myös melkoisesti kevyempiä kuin rodun vasikat keskimäärin. Edelleen Brakel et al. (1. c.) ovat todenneet eri sonnien jälkeläisten sikiökausien TIINEYSAJAN PITUUS VIIKIN OPETUS- JA KOETILAN AYRSHIRE KARJASSA 79 pituuksissa merkittäviä eroja. Sonnin vaikutus selitetään sikiön välityksellä tapah- tuvana hormonaalisena vaikutuksena emäeläimeen. Sikäli kun tiineysajan pituus on riippuvainen perinnöllisistä tekijöistä, on ilmei- sesti kysymys lehmän ja sikiön hormonaalisesta konstitutiosta t.s. hormoonirauhas- ten toiminnasta ja niiden keskeisistä vuorovaikutuksista. Perinnöllisiin tekijöihin liittyy myös vasikan sukupuoli. Sonnivasikoiden sikiö- kausi on JOHANSSONin (9, pp. 567—568), Copelandui (1. c.), KNorrin (1. c.) ja BRAKELin et ai. (1. c.) mukaan noin yksi vuorokausi pitempi kuin lehmävasikoilla. Pehu-Lehtonen (1. c.) on saanut vastaavaksi erotukseksi länsisuomalaisissa kar- joissa 1.41 ja Ayrshire-karjoissa 1.22 vrk. Vasikan sukupuoli vaikuttaa ilmeisesti sikiön hormonaalisen konstitution välityksellä. Kaksosvasikoitten sikiökauden on yleisesti havaittu olevan lyhyemmän kuin yksittäisvasikoitten. JOHANSSONin (1. c.) mukaan yksittäisvasikoitten sikiökausi oli keskimäärin 5.2 -k 0.518 ja KNOTTin (1. c.) mukaan 4.4 vrk pitempi kuin kakso- silla. KNOTTin mukaan sonnivasikat näyttävät pidentävän tiineysaikaa kaksos- tapauksissa. Puscnin (14, p. 179) mukaan kaksosten lyhyempi sikiökausi johtuu siitä, että ne voimakkaammin ärsyttävät ja rasittavat kohtua. Lehmän iällä on jonkinverran vaikutusta tiineysajan pituuteen. JOHANSSONin (1. c.), KNOTTin (1. c.) ja BRAKELin et al. (1. c.) mukaan ensikantoisten tiineysaika on 1.5—2 vrk lyhyempi kuin keski-ikäisillä lehmillä. KNOTTin mukaan lisäksi vanhoilla lehmillä tiineysaika on jossain määrin lyhyempi kuin keski-ikäisillä leh- millä. Koska vanhemmat lehmät ovat yleensä kookkaampia kuin nuoret, voisi ajatella, että edellä mainittu iän vaikutus tiineysajan pituuteen perustuisi vanhem- pien lehmien suurempaan kokoon nuoriin verrattuna. Pehu-Lehtosen (1. c.) mukaan lehmän paino ei kuitenkaan vaikuta tiineysajan pituuteen. Todennäköi- sesti iän vaikutus tiineysajan pituuteen perustuu muutoksiin hormonaalisessa konstitutiossa lehmän vanhetessa. Ilmeisesti ruokinnalla ja hoidolla on huomattava vaikutus tiineysajan pituu- teen. Näitten tekijöitten vaikutuksesta tiineysajan pituuteen näyttää kuitenkin kirjallisuudessa olevan melko niukalti tietoja. Pehu-Lehtosen (1. c.) aineistossa Jokioisten Ayrshire-karjoissa tiineysaika oli keskimäärin noin 2 vrk lyhyempi kuin yleensä Suomen Ayrshirekarjoissa. Pehu-Lehtonen arvelee tämän johtuvan pää- asiassa paremmasta ruokinnasta ja hoidosta Jokioisten kartanoissa kuin yleensä muualla maassa. Jakubec (8, pp. 270—271) ei saattanut todeta vuorosuhdetta tiineysajan ja ummessaoloajan pituuden välillä. Puhtaista ympäristötekijöistä näyttää sillä vuodenajalla, jolloin poikiminen tapahtuu, olevan melkoinen vaikutus tiineysajan pituuteen. Brakel et al. (1. c.) ovat useilla roduilla Ohio-valtiossa Yhdysvalloissa todenneet, että kevätkuukausina poikivien lehmien tiineysaika oli keskimäärin 2.07 vrk pitempi kuin syyskuukausina poikivien lehmien. JOHANSSONin (1. c.) mukaan tiineysajan pituus näytti olevan riippuvainen vuodenajasta siten, että ne tiineysajat, joiden jälkimmäinen puolisko sattui talvikuukausille, olivat keskimäärin I—21 —2 vrk pitempiä kuin ne, joiden vastaava aika sattui kesäkuukausille. Pehu-Lehtosen (1. c.) mukaan joulu-helmi- kuussa poikivilla lehmillä tiineysaika on keskimäärin 2—3 vrk pitempi kuin touko- elokuussa poikivilla. Tiineysaika näyttää siis talvella ja keväällä poikivilla lehmillä olevan jonkinverran pitempi kuin kesällä ja syksyllä poikivilla lehmillä. Kysymykseen tiineysajan pituudesta naudalla liittyy läheisesti kysymys vasi- kan painoon vaikuttavista tekijöistä. Bußßisin ja Blunnui (4, pp. 395—396) Angus-, Hereford- ja Shorthorn-roduista keräämän aineiston perusteella voidaan laskea, että vasikan paino eri roduilla kasvaa keskimäärin noin 0.4 kg, kun tiineys- aika pitenee yhdellä vuorokaudella. Pehu-Lehtonen (13, p. 64) on saanut 2851 tiineystapauksen perusteella Ayrshire-karjoissa vasikan painon ja tiineysajan väli- seksi vuorosuhteeksi r = + 0.387 ± 0.0159. Kaksostapauksissa on vasikan pai- noksi otettu vasikkain yhteispaino. Vasikan painon (y) ja tiineysajan pituuden (x) yvälisen regressiokertoimen arvo oli R- = 0.11 kg/p. Krizenecky ja Kudlicka .A. (11, pp. 299—320) ovat suureen böömiläisistä ja määriläisistä paikallisroduista kerät- tyyn aineistoon perustuen todenneet, että emän painon kasvaessa vasikan todel- linen paino kasvoi, mutta suhteellinen paino (prosentteja emän painosta) sensijaan pieneni. Lehmän iällä ei ollut lainkaan vaikutusta, ummessaoloajan pituudella sensijaan heikko positiivinen vaikutus vasikan painoon. Fitch et ai. (6, p. 196) ovat todenneet, että emän ruokinta vaikuttaa vasikoiden syntymäpainoon vain silloin, kun ruokinta pitemmän ajan on niukka. Tiineysajan pituus Viikin koetilan karjassa 1 utkimusta varten koottu aineisto on peräisin Viikin opetus- ja koetilan Ayrshire-karjaa koskevasta kirjanpidosta. Primääriaineistoksi on kerätty seuraa- vat tiedot: 1) astutuspäivämäärät, 2) poikimispäivämäärät, 3) poikimiskerran järjestysluku, 4) lehmän paino ja kuntoluokka (lihavuusaste) kolme päivää poikimi- sen jälkeen, 5) vasikan sukupuoli ja paino, 6) kerrallaan syntyneiden vasikoiden lukumäärä. Aineistoon on otettu mukaan aikajärjestyksessä kaikki tiineystapaukset Viikin Ayrshire-karjan perustamisesta lähtien (1946), paitsi sellaiset, joissa vasikka on syntynyt kuolleena. Kertynyt aineisto käsittää yhteensä 382 tiineystapausta. Aineiston matemaattinen käsittely on suoritettu KRONACHERin (12, pp. 1—71), eräitä kohtia myös Bonnier-Tedinui (2, pp. 139—146) esittämällä tavalla. liineysajan pituuden jakaantumista aineiston yksittäisvasikkatapauksissa kuvaa taulukko 2. Tiineysaikojen pituuden keskiarvo oli 279.92 d= 0.222 vrk. T; ulukko 2. Tiineysajan pituuden jakaantumistaulu. I nneys- . . 265- 267- 269- 271- 273- 275- 277- 279-'2Bl-!283- 285- 287- 289- 291- 293- vh" imi v icll , 266 268 270 272 274 276 278 280 282 '284 286 288 290 292 294 teensä IUKU Tapausten j luku 2 1 2 6I 30 35 64 64 ,641 59 26 114 6 1 1 375 80 AARNE MÄKELÄ ja RAIJA OITTILA TIINEYSAJAN PITUUS VIIKIN Gl EIES- JA KOETILAN AYRSHIREKAR JASSA 81 Hajonnan arvo oli 4.30 vrk ja muuntelukertoimen 1.54 %. Hajonta oli siis suhteel- lisen vähäinen. Tiineysaika vaihteli 76 prosentilla lehmistä 275—284 vrk ja 98 prosentilla 270—290 vrk. Lyhin tiineysaika oh 265 vrk ja pisin 293 vrk. Primääriaineistossa oh 7 sellaista kaksosvasikkatapausta, joissa molemmat vasikat olivat syntyneet elävinä. Tiineysajan pituuden keskiarvo oh näissä tapauk- sissa 273.14 di 1.224 vrk eli 6.78 di 1.24 vrk lyhyempi kuin tapauksissa, joissa syntyi vain yksi vasikka. Lyhin tiineysaika kaksosvasikkatapauksissa oli 269 vrk ja pisin 277 vrk. Aineistossa oli 191 tiineystapausta, joissa syntyi yksi lehmävasikka ja 184 tapausta, joissa syntyi yksi sonnivasikka. Tiineysajan pituuden keskiarvo oli lehmä- vasikkatapauksissa 279.51 i 0.316 vrk ja sonnivasikkatapauksissa 280.32 0.312 vrk. Sonnivasikoiden sikiökausi oli keskimäärin 0.81 4 0.45 vrk pitempi kuin lehmävasikoiden. Ensikantoisia lehmiä oli tilastossa 75 eli noin 20 % koko aineistosta. Tiineys- ajan pituuden keskiarvo oli näillä 279.53 ± 0.538 vrk. Koko aineiston (ilman kaksosvasikkatapauksia) lehmien ja ensikantoisten lehmien tiineysaikojen keski- arvojen erotus oli 0.39 i 0.58 vrk, mikä erotus ei ole tilastollisesti merkitsevä. Viikin koetilalla on vuodesta 1949 lähtien jokainen lehmä punnittu kolman- tena päivänä poikimisen jälkeen, 3 kk poikimisen jälkeen ja 6 kk poikimisen jälkeen. Näiden punnitusten ohella on lehmät silmämääräisesti luokiteltu lihavuusluokkiin. (Arvostelun tukena on kipsiin valetut tyyppimallit eri lihavuusluokista.) Luokkia on 7. Luokkaan I tulevat erittäin lihavat lehmät ja luokkaan VII erittäin laihat. Luokka IV kuuluu keskilihaville. Ottamalla huomioon rinnakkaiset punnitus- tulokset ja lihavuusaste-arvioinnit on ollut mahdollista kehittää laskutapa, jolla lehmien painot on muunnettu normaalipainoiksi eli neljättä lihavuusluokkaa vas- taaviksi painoiksi. Tällöin on otettu huomioon vain vähintään 3 kertaa poikineet lehmät. Täten kertynyt tilasto on tehnyt mahdolliseksi tarkastella tiineysajan pituuden ja lehmän normaalipainon välistä vuorosuhdetta. Tähän tarkasteluun on valittu ne yksittäisvasikkatapaukset, joissa vasikka on syntynyt kolmannen tai sitä myöhemmän tiineyskauden jälkeen. Näitä tapauksia on ollut kaikkiaan 136. Vuorosuhdekertoimen arvoksi saatiin r = 0.051 ± 0.086, mistä päättäen tiineys- ajan pituus näyttää olevan riippumaton eläimen normaalipainosta. Lehmän lihavuusasteen vaikutusta tiineysajan pituuteen on tutkittu vertaa- malla keskenään toisessa ja neljännessä hhavuusluokassa olevien lehmien tiineys- ajan pituuksia. Toisessa Hhavuusluokassa olevien lehmien tiineystapauksia oh yhteensä 97 ja neljännessä 67. Toisessa luokassa olevien lehmien tiineysaika oli keskimäärin 0.70 di 0.680 vrk pitempi kuin neljännessä luokassa olevien leh- mien. Lehmän lihavuusaste ei tämän tarkastelun perusteella siis näytä sanotta- vasti vaikuttaneen tiineysajan pituuteen. Mahdollista kuitenkin on, että jos vertailtavien lehmäryhmien välillä olisi ollut suurempi lihavuusaste-ero, tarkas- telun tulos olisi muodostunut toisenlaiseksi. Viikin lehmäaineistosta ei kuitenkaan ollut löydettävissä heikompien lihavuusluokkien kohdalta riittävän suurta yksilö- ryhmää. 82 AARNE MÄKELÄ ja RAIJA Olli lI.A Taulukko 3. Vasikan painon (y) ja tiineysajan pituuden (x) välinen riippuvaisuussuhde Vapaa- Neliösumma Tulo- b y arvoja x y summa x r Lehmien välinen .'56 1308 1175 -!() _O.OOB 9.008 » sisäinen 151 2020 2841 798 0.395 0.333 Summa 187 3328 401« 788 0.237 0.216 Aineistossa oli 348 tiineystapausta, joissa tunnettiin sekä tiineysajan pituus että vasikan paino. Vasikan painon (y) ja tiineysajan pituuden (x) väliseksi vuoro- suhdekertoimeksi saatiin r = -f 0.146 ± 0.052 ja regressiokertoimeksi R- = 0.162 ± A. 0.061 kg/p ja regressiokertoimeksi Ry = 0.132 ± 0.050 p/kg. Vuorosuhde on siis melko vähäinen. Tiineysajan pituuden ja vasikan painon välinen vuorosuhde selvitettiin myös laskemalla ns. lehmien sisäiset vuorosuhde- ja regressiokertoimet BoNNiER-TEDiNin (2, pp. 139—146) esittämällä tavalla. Aineistoon kuuluivat ne lehmät, jotka olivat poikineet neljä kertaa tai sitä useammin. Tällaisia lehmiä oli kaikkiaan 37, ja tiinevs- tapausten luku 188. Tällaiset kertoimien arvot kuvaavat riippuvaisuussuhdetta lähinnä yksilöillä keskimäärin, kun sensijaan lehmien välinen taso eliminoituu. Tulokset ilmenevät taulukosta 3. Vuorosuhde- ja regressiokertointen arvot ovat yli kaksi kertaa niin suuret kuin mitä edellä summa-aineiston perusteella saatiin. Vasikan painon (y) ja emän normaalipainon (x) väliseksi vuorosuhteeksi saa- tiin 136 tiineystapauksen perusteella r=+ 0.113 ± 0.085. Vuorosuhteen arvo on siis varsin vähäinen ja tilastollisesti epävarma. Emän normaalipainon hajonnan arvo oli 46.18 kg. Poikimiskerran järjestysluvun vaikutusta vasikan painoon selvitettiin vertaa- malla keskenään ensimmäistä ja neljättä kertaa poikivien lehmien vasikoiden pai- noja. Ensimmäistä kertaa poikivia lehmiä oli 75 ja näiden vasikoiden keskipaino 31.19 ± 0.513 kg. Neljättä kertaa poikivia lehmiä oli 49 ja näiden vasikoiden keski- paino 34.16 ± 0.329 kg. Neljättä kertaa poikivien lehmien vasikat olivat keski- määrin 2.98 ± 0.609 kg painavampia kuin ensimmäistä kertaa poikivien lehmien vasikat. Neljättä kertaa poikivien lehmien keskimääräinen normaalipaino oli 81.6 kg suurempi kuin ensi kertaa poikivien. Edellisessä kappaleessa esitetyn perusteella voitaneen päätellä, että kysymyksessä olevien vasikkaryhmien keskipainojen eroa- vuus ei ole määräytynyt ainakaan pääasiassa emien normaalipainojen eroavuudesta. Mahdollisesti tässä on kysymys lehmien hormonaalisen konstitution muuttumisesta iän karttuessa. Aineistossa oli 174 lehmävasikkaa, joiden keskipaino oli 32.34 ± 0.311 kg ja samoin 174 sonnivasikkaa, joiden keskipaino oli 34.56 ± 0.386 kg. Sonnivasikoiden paino oli keskimäärin 2.22 ± 0.495 kg suurempi kuin lehmävasikoiden. TIINEYSA JAN PITUUS VIIKIN OPETUS- JA KOETILAN A YRSH IRE K ARJASSA 83 Y hteenveto Tiineysajan pituutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu Viikin opetus- ja koetilan Ayrshire-karjaa koskevan kirjanpidon perusteella. Aineistoon kuului 382 sellaista tiineystapausta, joissa vasikka syntyi elävänä. Tällöin päädyttiin seuraaviin tuloksiin: 1. Tiineysajan pituuden keskiarvo ilman kaksosvasikkatapauksia oli 279.92 ± 0.222 vuorokautta, hajonta 4.30 vuorokautta ja muuntelukerroin 1.54 %. Tiineys- ajan pituus vaihteli 265—293 vuorokauteen. 2. Kaksosvasikkatapauksissa tiineysajan pituus oli 6.78 4; 1.24 vuorokautta lyhyempi kuin sdloin, kun syntyi ainoastaan yksi vasikka. 3. Sonnivasikoiden sikiökausi oli keskimäärin 0.81 ± 0.45 vuorokautta pitempi kuin lehmävasikoiden. 4. Ensikantoisten lehmien tiineysajan pituus ei ollut mainittavasti lyhyempi kuin vanhempien lehmien. 5. Tiineysajan pituuden ja lehmän normaalipainon välillä ei havaittu riippu- vaisuussuhdetta. Samoin tiineysajan pituus ei ainakaan huomattavasti ollut riippu- vainen lehmän lihavuusasteesta. 6. Tiineysajan pituuden ja vasikan painon väliseksi vuorosuhdekertoimeksi saatiin r= -f 0.146 :: 0.052 koko aineiston perusteella. Vastaavan lehmien ysisäisen vuorosuhteen arvo oli r = + 0.333 ja regressiokertoimen arvo R - = 0.395 kg/vrk. 7. Vasikan painon (y) ja lehmän normaalipainon (x) välinen vuorosuhde oli r = -\- 0.113 ± 0.085. Ensimmäistä kertaa poikineiden lehmien vasikoiden paino oli keskimäärin 2.98 ± 0.609 kg pienempi kuin neljättä kertaa poikineiden. Sonni- vasikoiden keskipaino oli 2.22 + 0.495 kg suurempi kuin lehmävasikoiden. Tutkittaessa tiineysajan pituutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä on päädytty yleensä samanlaisiin tuloksiin kuin ne, joita kirjallisuuskatsauksessa on esitetty. Ensikantoisten lehmien tiineysaika ei kuitenkaan ollut merkitsevästi lyhyempi kuin vanhempien lehmien niinkuin kirjallisuuskatsauksessa mainituissa tapauksissa oli. Lehmän lihavuusasteen vaikutusta tiineysajan pituuteen tiettävästi ei aikaisemmin ole tutkittu. KIRJALLISUUTTA 1) Axelsson, J. 1931. Die Dauer der Trächtigkeit des Rindes. Jb. für Tierzucht 23. 2) Bonnier-Tedin 1940. Biologisk variationsanalys. Stockholm. 3) Brakel, W. J. & Rice, D. C. & Salisbury, S. M. 1952. Factors associated with the duration of gestation in dairy cattle. J. Dairy Sei. 35. 4) Burris, J. M. & Blunn, C. T. 1952. Einige Faktoren, die die Trächtigkeitsdauer und das Geburts- gewicht von Fleischrindern beeinflussen. Z. für Tierzüchtung und Züchtungsbiologie 60. 5) Copeland, L. 1931. Trächtigkeitsdauer bei Jersey-kühen. Züchtungskunde VI. (6) Fitch, J. B. & Mc Gilliard, P. C. & Drumm, G. M. 1925. Untersuchungen über das Geburts- gewicht und die Trächtigkeitsdauer von Milchvieh. Z. für Tierzüchtung und Züchtungs- biologie IV. (7) Fraser, H. A. 1940. Jb. für Tierzucht 31. (8) Jakubec, Vaclav 1943. Einige die Variabilität der Trächtigkeitsdauer beim Rind beeinflussende Faktoren. Z. für Tierzüchtung und Züchtungsbiologie 54. (9) Johansson, I. 1929. Die Länge der Tragezeit bei Rindern und Schweinen. Züchtungskunde IV. (10) Knott, J. C. 1932. A study of the gestation period of Holstein-Friesian cows. J. Dairy Sei. 15. (11) Krizenecky, J. & Kudlicka, K. 1944. Über den Einfluss der Dauer der Trockenzeit auf das Gewicht des neugeborenen Kalves. Z. für Tierzüchtung und Züchtungsbiologie 56. (12) Kronacher, C. 1930. Biometrik. Berlin. (13) Pehu-Lehtonen, M. 1933. Lehmän tiineysajan pituudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Yliopistollinen laudaturkirjoitus. (14) Pusch, G. 1911. Lehrbuch der Allgemeinen Tierzucht. Stuttgart. (15) Sabatini, P. 1908. Untersuchungen über die Dauer der Tragezeit bei unseren wichtigsten Haus- tieren. Jb. für wiss. und praktische Tierzucht 111. (16) Samjatin, N. M. 1933. Das Geschlecht, die Länge der Trächtigkeitsdauer und das Lebensgewicht der neugeborenen Kälber des Kirgisischen Rindes. Züchtungskunde VIII. (17) Spann, J. 1943. Fälle von verlängerter Tragezeit beim Rind und von nachgeborenen Föten. Tierzüchtung 54. (18) Werner, H. 1902. Die Rinderzucht. Berlin. S U M M ARY: DURATION OF GESTATION IN THE AYRSHIRE CATTi E ON HE Vi IK EXPER MEN TAE FARM A.Arne Mäkelä and Raija Oittila Department of A nimal Husbandry, University of Helsinki The duration of gestation of the Ayrshire cattle on the University Educational and Experimental Farm has been studied on the ground of a special bookkeeping held on the farm. The material consisted of 382 gestations in which the calves were born alive. The following results were obtained: 1. The duration of gestation, excluding twin gestations, averaged 279.92±0.222 days, the stan- dard deviation being 4.30 days and the coefficient of variation 1.04 per cent. The range of these gestations was 265—293 days. 2. Gestations in which twins were born were on an average 6.78r 1.24 days shorter than when only «me calf was born. 3. Male calves were carried on an average 0.81 ±0.45 days longer than female calves. 4. The first gestations were not significantly shorter than later gestations. 5. The normal weight of the dam 1 had no effect upon gestation length when only the 3rd and later gestations were considered. Furthermore the length of gestation showed little, if any, correlation with the degree of fatness of the cow. 6. The correlation between gestation length and birth weight of the calf was r = 4-0.146 ±0.052 when calculated for the whole material. The corresponding coefficient within cows was r = ±0.333 and y regression coefficient R' = 0.395 kg/day. x 7. The correlation between the birth weight of the calf (y) and the normal weight of the dam (x was r = ±0.133 ±0.085. The average weight of the calves of cows calving for the first time was 2.98 0.609 kg. smaller than that of cows calving the fourth time. Male calves weighed on an average 2.22 ±0.495 kg. more than female calves. 1 The influence of the degree of fatness was eliminated. 84 AARNE MÄKELÄ ja RAIJA OUTI LA