ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET MUDDUSNIEMEN KOETILAN NURMIKASVITUTKIMUKSISSA Onni Pohjakallio ja Arvi Salonen Kasvipatologinen laitos, Helsingin yliopisto. Saapunut 2.12. 1955 Nurmikasvitutkimukset Muddusniemen koetilalla (69°5 / pöh. lev., 27° 3' it. pit.) Inarissa aloitettiin v. 1947. Kokeita suoritettiin sekä varsinaisilla peltoalueilla että tulvaniityillä. Tulvaniittytutkimusten tulokset on äskettäin julkaistu (12). Valo- biologisten nurmikasvitutkimusten tuloksia on selostettu jo aikaisemmin (7, 9, 10). Samoista kokeista saatiin alustavia kokemuksia myös eri nurmikasvilajien ja kan- tojen viihtyvyydestä ja satoisuudesta taka-Lapin olosuhteissa. V. 1949 koetoiminta ulotettiin ns. talvehtimis- ja v. 1951 varsinaisiin nurmikasvien laji-, kanta- ja vil- jelyteknillisiin kokeisiin. Nämä tutkimukset, joiden ensisijaisena tarkoituksena on ollut orientoituminen taka-Lapin nurmiviljelyn keskeisiin probleemoihin, ovat samalla antaneet tuloksia, joita jo sellaisenaan voitaneen soveltaa paikalliseen kas- vinviljelyyn. Koeolosuhteet ia tutkimusmenetelmät Koetilan pellot, joilla kenttäkokeet suoritettiin, ovat karkeata hietamaata, pH 5,5 —5,7. Vuosina 1947—1950 ja osittain v. 1951 kokeet järjestettiin pellolle, joka sitä ennen oli vuosikymmeniä ollut muokkaamattomana nurmena. Sen jäl- keen kokeet on perustettu mäntyvaltaisesta metsästä vuosina 1947 ja 1948 raivat- tuun uutismaahan. Kun raivaustoiminta on vuosittain jatkunut, on koko ajan ollut tilaisuus tehdä havaintoja nurmikasvien viihtymisestä eri-ikäisissä uutismaan pelloissa. Valobiologisissa kokeissa eri koekasvit kylvettiin 10 m:n pituisiin riveihin, jotka olivat 20 cm:n etäisyyksillä toisistaan (vrt. 7). Talvehtimiskokeissa koeruutujen pinta-ala oli 1 m 2, kerrannaisia 3. Muissa kokeissa koeruudut olivat 2—lo m2 :n kokoisia; kerrannaisten luku vaihteli (vrt. taulukot 5—7). Nurmikasvien talvehti- minen arvosteltiin o—lo-asteikolla,0— 10-asteikolla, jossa 10 merkitsee, että kasvusto oli talvehtinut https://www.c-info.fi/en/info/?token=WQhLqPkU3uW2Kmqz.APN7dhQ4vEkpCClHmrrIag.v3425eBNSdDk2_yPK_cS_HAKwc5-xVM0CBthTRSeWPvP41GWrqsUgSoYWkkmL4lWAG4F8wz-_Rl9biBzIlqCQ0_6lTTpFlXWaRYHqU6T911jW8t9dUP33-l49osxrc54hHhoT9zvAvTL2F1T8phGy-I331LtjRE5zVopfz7gW1XvHeJ-LCK1qu_tUm2fXQ ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN2 täydellisesti, 0, että kaikki kasvit olivat kuolleet. Asteikon käyttö tarkistettiin laske- malla eräiden koeruutujen elävät ja kuolleet kasvit. Koeruutujen sato niitettiin yleensä elokuun alussa. Valobiologisten kokeiden tulokset esitetään tässä yhtey- dessä vain kolmelta, toisistaan n. 2 m:n etäisyyksillä olleista, metrin pituisista riveistä, joissa kasvit olivat normaalisissa valo-olosuhteissa. Näissä kokeissa kuiva- ainepitoisuus määritettiin kuivattamalla koko sato; suuremmista kokeista otettiin kuiva-ainenäytteet, joiden tuorepaino oli yleensä 500 g. Näin pieniin näytteisiin oli tyydyttävä sen vuoksi, että näytteet oli alustavasti kuivattava saunassa ja sen jäl- keen lähetettävä Helsinkiin termostaatissa lopullisesti kuivattaviksi. Nurmikasvi- lajien ja -kantojen talvehtimisen ja satoisuuden kuvauksessa eri kokeiden tulokset on koottu samoihin taulukoihin (taulukot I—4).1 —4). Talvehtimissuhteiden selostuk- sessa on (taulukko 3) lähtökohtana pidetty Tammiston puna-apilan (taulukko 1) ja Tammiston sekä Tarmotimotein (taulukko 2) keskimääräistä talvehtimista 1.—3. vuoden nurmissa. Muiden nurmikasvien talvehtimisluvut on saatu vertaamalla kun- kin talvehtimista mittarikasvien talvehtimiseen. Taulukkoihin 1 ja 2 liitetyssä selos- tuksessa apilan ja timotein yleisestä talvehtimisesta on mittarikantojen lisäksi myös muiden apila- ja timoteikantojen talvehtiminen otettu huomioon. Nurmikasvi- lajien ja kantojen satoisuussuhteiden kuvauksessa (taulukko 3) on vertailtu niiden satoisuusjärjestystä. Kun tällöin kuitenkin pienet satoisuuserot näkyvät saman- arvoisina kuin suuret ja riippuen siitä, missä koesarjassa kutakin kasvia on kokeiltu, »satoisuusjärjestyskilpailun kovuus» on vaihdellut, ja kun sitä paitsitalvenkestävim- mät kasvit ovat sijoittuneet parhaiten ankarien, rehevimmät puolestaan suotuisim- pien talvien jälkeen, on pyritty kaikki nämä ym. näkökohdat huomioon ottaen myös »yleisarvosteluun». Tällöin käytännön viljelyyn epäilyksettä suositeltavat kasvit on arvosteltu luvuilla 10 ja 9, mahdollisesti kysymykseen tulevat kasvit luvulla 8. Muita on pidetty ainakin niittonurmiviljelyä varten joko liian pienikasvuisina, epä- varmoina tai näissä molemmissa suhteissa epätyydyttävinä. Kuiva-ainemääritys- ten tulokset eri vuosina (taulukko 4) on yleensä esitetty yksittäisistä koesarjoista. Eräissä tapauksissa, joissa eri koesarjojen tulokset ovat niille yhteisten koekasvien kuiva-ainepitoisuuksien perusteella arvostellen näyttäneet toisiaan vastaavilta, eri koesarjojen tulokset on yhdistetty taulukon samaan sarekkeeseen (taulukko 4, vuo- det 1949 ja 1952). Nurmikasvien talvehtiminen Pitkän kesäpäivän on todettu heikentävän apilan talvenkestävyyttä (8), mutta tämä haitta on Lapissa ilmennyt tuskin suurempana kuin etelä-Suomessa. Paksu lumipeite on suojellut kasveja sangen tehokkaasti pakkasta vastaan (kuva 1). Lumi on keväällä yleensä säilynyt niin myöhään, että sen sulamisen jälkeen ei ankaria yöpakkasiakaan ole enää ilmennyt. Vuosina 1948—1955 vain v. 1950, jolloin lumi suli jo toukokuun alkuun mennessä, ilmeni huomattavia kevätpakkastuhoja. Silloin paleltui erityisesti apilaa, mutta myös arimmissa nurmiheinissä ilmeni melkoisia pakkasen aiheuttamia vaurioita. ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMIKASVITI KIMUKSISSA 3 Apila talvehti neljänä vuonna hyvin, yhtenä kohtalaisesti, kahtena lähes koh- talaisesti ja yhtenä huonosti (taulukko 1). Timotein talvehtiminen oli yhtenä vuonna moitteeton, kolmena lähes moitteeton, yhtenä kohtalainen, kahtena lähes kohtalai- nen ja yhtenä epätyydyttävä (taulukko 2). Puna-apila- ( Trifolium pratense) kan- noista talvehtivat parhaiten pohjoisruotsalaiset Kusträskin (Luleå) ja Offerin kan- nat; ne osoittautuivat tässä suhteessa kotimaisten timotei- (Phleum pratense) jalos- teiden veroisiksi (taulukko 3). Kanadalainen puna-apila (Altaswede) ja timotei tal- vehtivat selvästi heikommin. Tutkituista kasveista talvehtivat kaikkein parhaiten tunturitähkiö (Phleum alpinnm) ja luonnonvarainen punanata (Festuca rubra). Myös nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis ) osoittautui hyvin talvenkestäväksi. Heikosti talvehtivat rantamaite ( Lotus corniculatus) , yleinen nurmikka (Poa trivia- Taulukko 1. Apilan talvehtiminen vuosina 1948—1955. Tabelle 1. Das ljbervintern von Rotklee in den Jahren 1948— 1955. Tammiston puna-apilan talvehtiminen (0—10) eri-ikäisissä nurmissa Apilan talveh- Das Überwintern (0— 10) des Rotklees Tammisto in Wiese timinen yleensä Talvi verschiedenen Alters ++ + = hyvä Winter Überwintern l.vuod. -. vuod. 3. vuod. 4. vuod. 5. vuod. des Rotklees nurmi nurmi nurmi nurmi nurmi im allgem. 1 jähr. 2 jähr. 3 jähr. 4 jähr. 5 jähr. + + + = gut Wiese Wiese Wiese \ Wiese Wiese !| i 1947—48 9.8 + + + 1948—49 4.8 7.5 +( + ) 1949—50 6.6 2.6 3.5 + 1950—51 5.5 6.0 5.3 0.0 + + 1951—52 10.0 5.9 9.1 10.0 + + + 1952—53 9.6 1.5 0.0 1.3 0.0 +( + ) 1953—54 10.0 9.7 1.4 0.0 + + + 1954—55 10.0 10.0 9.9 9.0 + + + Kuva 1. Alueella, jolle lumen pääsy estettiin, kuolivat talvikautena 1951—1952 kaikki luonnonvaraiset kasvit (samana talvena säilyivät lumen alla paleltumattomana mm. salaatti ja maahan jääneet perunat.) Abb. 1. Auf einer Fläche, die schneefrei gehalten wurde, starben in der Winterzeit 1951—52 alle Wild- pflanzen [in demselben Winter erhielten sich unter dem Schnee unerfroren u.a. Salat und im Boden gebliebene Kartoffeln). ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN4 Taulukko 2. Timotein (Tarmo ja Tammisto keskim.) talvehtiminen vuosina 1948—1955 Tabelle 2. Das Überwintern von Timothee ( Tarmo und Tammisto im Mittel) in den Jahren 1948— 1955. Talvehtiminen (0 —10) eri-ikäisissä nurinissa ! Timotein talveh- Das Überwintern (0— 10) in Wiese verschiedenen Alters ' timinen yleensä Talvi I -|~ -|- -|~ == hyvä Winter Überwintern 1. vuod. 2. vuod. !3. vuod. 4. vuod. 5. vuod. 6. vuod. von Timothee nurmi nurmi 1 nurmi nurmi nurmi 1 nurmi jm a iigem . 1 jähr. 2 jähr. i o jähr. 4 jähr. 5 jähr. 6 jähr. \ ++ + = gut Wiese Wiese Wiese Wiese Wiese j Wiese 1947 9.3 1948 8.9 9.8 ++(+ ) 1949 7.1 9.3 9,8 +( + ) 1950— 51 9.5 9.6 8.5 9.8 d—h(d~) 195152 8.5 9.1 9.0 8.8 0.3 1952 2.0 3.3 1.0 0.5 6.0 0.0 1953 9.3 9.1 0.0 1.3 0.0 ++(+ ) 195455 7.8 8.3 9.0 +( + ) Us) ja valkoapila (Trifolium repens). Myös alsikeapila ( Trifolium hybridiini) osoit- tautui selvästi talvenaremmaksi kuin puna-apila. Koiranheinänkin (Dactylis glome- rata) talvenkestävyys osoittautui suhteellisen epätyydyttäväksi. Tuhosienten esiintyminen Kuten muuallakin pohjois-Suomessa (4) sekä tietyillä seuduilla myös Ruotsissa (1) ja Norjassa (14) tärkein syy nurmiheinien tuhoutumiseen talven aikana oli poh- jolan pahkahome ( Sclerotinia borealis Bubäk & Vleugel). Varsinkin talvikautena 1952—1953 sen tuhot olivat suuret. Silloin mm. Tarmo- ja Tammiston timoteissa ilmeni vakavia vaurioita (taulukko 2). Erityisen perusteellisesti timotei tuhoutui koekentän täytekasvustoissa, joissa se myöhäisestä kylvöstä johtuen joutui talvehti- maan tavallista nuoremmalla orasasteella (kuva 2). Keväällä 1955 todettiin, että kolmannen vuoden timoteinurmessa S. borealisen sklerootioita oh jokseenkin jokai- sessa timoteiyksilössä; ensimmäisen vuoden nurmessa niitä oli paljon vähemmän. Molemmissa tapauksissa saastuneiden kasvien lehdet olivat kuolleet. Kolmannen vuoden nurmen timotei kuitenkin kesän tultua yleensä muodosti uusia versoja. Nuoren nurmen timoteistä sen sijaan melkoinen osa kuoli. Näyttää siis siltä, että timotein vanhetessa ja sen maanalaisten osien samalla voimistuessa sen kyky sietää 5. borealisen tuhoa huomattavasti paranee. Myöskään ensimmäisen vuoden nur- messa eivät kaikki timoteiyksilöt kuolleet, vaikka tauti oli täydellisesti turmellut niiden lehdistön. Tarkastettaessa saastuneen kasvuston kehitystä todettiin, että kuol- leet kasvit olivat sen keskiosassa, jossa saastunta ilmeisesti oli alkanut. Kuolleiden kasvien ympärillä olivat lähimmät eloon jääneet kasvit hentoja ja jäivät vain s—lo5—10 cm:n korkuisiksi. Mitä kauempana saastumiskeskustasta ne olivat, sitä korkeam- ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMIKASVITUTKIMUKSISSA 5 Taulukko 3. Nurmikasvilajit ja -kannat Muddusniemen koetilan kokeissa. Tabelle 3. Die Wiesenpflanzenarten und -Stämme in den Versuchen auf dem Versuchsgut Muddusniemi. „ , Suhteellinentalven- , , , ... tuoresato Koesarjojen kestävyys luku (0—10) Pitkäikäi- Relativer Yleis. ... a r,i n V ' syys (v.) —_ C er Va : arvosteluLaji ja kanta Anzahl der nurmessa ,• 7 , • 7 Tanauk- 0 10 _ VpvwAch*- Erhielt Sich Vertailu- ±aP auK u 1 Art und Stamm versuens Winter- n vertailu • • . reihen . in ev iese tapauksia r , ■ ; Gesamt- resistenz ( Jahren ) oh satoi- 1 wten ,v0 ), “T--ml 3 kum toi- jähr. Wiese f set kasvit I(bt). (0/o) iFälle, in denen er- tragreicher als die anderen Pflanzen (%) Trifolium pratense Tammisto 13 6,5 2-f 78 53 9 — l> Luleå 6 8.1 2+ 63 78 10 Offer 4 8.0 2+ 37 68 10 —»— Altaswede 3 5.0 2 31 23 6 Trifolium hybridum, Tammisto 9 5.0 2 78 56 8 — i)— Ontario 1 4,6 1.5 19 26 (4) Trifolium repens, Tammisto 2 4.7 4 24 33 (5) — l> Robusta 1 2.1 2 19 5 1 Lotus corniculatus, Jokioinen 2 0.0 0 19 0 0 Pkleum pratense, Tammisto 6 7.9 3+ 60 58 9 —i)— Tarmo 5 7.9 3+ 47 83 10 —»— Kanada 2 4.7 2,5 28 25 6 Phleum alpinum, Sveitsi 2 9.9 7+ 28 68 7 Schweiz Festuca pratensis, Tammisto 2 8.0 3 37 9 (8) —»— Paavo 7 8.6 3 78 68 9 Dactylis glomerata, Tammisto 5 6.3 3+ 54 50 7 — i» — Sveitsi 2 6.3 3+ 28 11 4 Schweiz Festuca rubra, Tammisto 2 7.7 3+ 22 32 (7) — i)— luonnonvarainen 2 9.9 5 28 46 (6) wild Poa pratensis, kauppasienien 1 7.9 ? 13 13 (6) Handelssaatgut —»— Adda 1 7.9 5 7 0 (6) Poa trivialis, Ruotsi 2 1.6 2 28 11 2 Schweden Agrostis sp., Hiipinä 4 1 8.1 5 5 40 (7) Alopecurus pratensis, Suomi 6 9.4 7+ 64 72 9 Finnland Bromus inermis, Jokioinen 2 8.3 6 28 64 8 ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN6 miksi ne kasvoivat. Siten timoteikasvuston korkeus aaltomaisesti vaihteli (kuva 3). On siis ilmeistä, että mitä kauemmin timoteiyksilö oli ollut sairaana sitä ankarammin se oli vioittunut. Lehdistön kuoltua tuho siis jatkui kasvin maanalaisissa osissa, jotka ovat taudinarempia nuorissa kuin kehittyneemmissä kasveissa. Kanadalainen timotei oli taudinarempi kuin kotimainen. \ leensäkin niissä nurmikasvikannoissa, jotka olivat talvenarempia, S. borealista. esiintyi eniten. Koi- ranheinä (kuva 4) ja Poa trivialis sairastuivat ankarasti sellaisinakin vuosina, joina timoteissa tautia esiintyi vain niukasti. Nurminata (Festuca pratensis) näytti ensim- Kuva 2. Sclerotinia borealisen tuhoa ensimmäisen vuoden timoteinurmessa. Kylvö suoritettu 15. 7 eli n. 1 kk tavallista myöhemmin. Abb. 2. Schaden von Sclerotinia borealis in erstjähriger Timotheewiese. Die Aussaat am 15. 7. oder etwa 1 Mon. später als gewöhnlich . Kuva 3. Ensimmäisen vuoden timoteinurmi, jossa S. borealis on aiheuttanut aaltomaista kasvuston korkeusvaihtelua. Abb. 3. Erstjährige Timotheewiese, in der S. borealis eine wellenförmige Höhenschwankung im Bestand bewirkt hat. ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMIKASVITUTKIMUKSISSA 7 mäisinä koevuosina lähes täysin taudinkestävältä, mutta v. 1955 se sairastui melkein yhtä ankarasti kuin kotimainen timotei. Näyttää siltä, että nurmiheinien kestä- vyys 5. borealisia. vastaan on riippuvainen niiden fysiologisesta tilasta (vrt. 13) ja että ne nurmiheinäkannat, jotka yleensäkin ovat parhaiten sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin (vrt. 6 ja 8), kestävät parhaiten myös pohjolan pahkahomeen hyök- käyksen. S. borealis- tuhoja esiintyi heinääkasvamattomasta mäntyvaltaisesta metsästä raivatun pellon jo ensimmäisen kylvöksen 1. vuoden nurmessa. Siten tuntuu ilmei- seltä, että koteloitiösaastutuksella on sienen leviämisessä tärkeä merkitys. V. 1955 suoritetuissa tutkimuksissa todettiin, että kotelomaljoja alkoi kehittyä syyskuun 10. päivän tienoilla. Sen jälkeen niitä ilmaantui heinänurmiin hyvin runsaasti. V. 1951 kylvetyissä nurminatakoeruuduissa niitä 5.10. oli keskimäärin 43 kpl/m 2 . Vaikka maa oli pakkasessa (—7°C) jäätynyt, olivat S. borealis-apoteekiot paleltu- mattomia ja terveen näköisiä (kuva 5). Sisälle tuotuinakin ne pysyivät useita päiviä elossa. Kotelomaljojen läpimitta oli I—6 mm, itiökoteloiden koko (50 mittausta) 175 (114—208) x 16.6 (7,8—13,0) p, koteloitiöiden (ICO mittausta) 14.8((12.18.0)0—18.0) X 7.0 (5,3—8.3) p. Sklerootioista kasvatettu rihmasto kasvoi steriloidulla apilauute- Kuva 4. Sclerotinia borealis tuhonnut koiranheinän (vas.). Puna-apila (kesk.) ja nurmipuntarpää (oik.) talvehtineet hyvin (keväällä 1953). Abb. 4. Durch Sclerotinia borealis vernichtetes Knäulgras (links). Rotklee (i.d.Mitte) und Wiesenfuchsschwanz (rechts) gut überwintert (Frühjahr 1953). Kuva 5. 5. borealisen apoteekioita nurminatakasvustossa (edellisenä yönä lämpötila oli 7°C ja kuvaa otettaessa — l°C). Abb. 5. Apothecien von S. borealis in Wiesenschwingelbestand (in der Nacht zuvor war die Temperatur ■—7°C und bei der Aufnahme des Bildes —l°C). agarilla +2.7 (—1.6 - + 6.6)°C:n, mutta ei ollenkaan huoneen (n. 22°C) lämpö- tilassa. Muista talvituhosienistä olivat Fusarium ja Typhula yleisimmät. Apilamätää (S. trifoliorum Erikss.) esiintyi tuskin ollenkaan. Sitä löydettiin neljänä vuonna, kunakin vain parissa apilayksilössä. Sen sijaan toisen vuoden ja varsinkin vanhem- missa nurmissa tavattiin kuolleiden apilain juurissa runsaasti hyvin pieniä, tummia sklerootioita, jotka johdattivat mieleen Gerdemannui (2, 3) kuvauksen Amerikassa esiintyvästä Leptodiscus terrestris Gerdem. -sienestä. Nuorissa nurmissa apilan tärkein tuhosieni oli pahkulahome (Typhula sp.). V. 1950, jolloin lumi suli tavallista aikaisemmin ja kevätpakkaset vioittivat eräitä nurmikasveja, esiintyi pahkula- hometta hyvin runsaasti paitsi apilassa myös nurmiheinässä. Näyttääkin siltä, että pahkulahome pääsee parhaiten valtaan silloin kun nurmikasvit ovat fysiogeenisten tekijäin heikontamia. Samana vuonna tavattiin sirppihometta (Fusarium sp.) useissa nurmikasvilajeissa; sitä esiintyi jonkin verran myös v. 1951. Muina vuosina sirppihometta ei nurmikasveissa esiintynyt lähes ollenkaan, vaikka sen tuhot syys- viljassa olivat säännöllisesti varsin huomattavat. Syksyllä 1950 oli timotein odelma heinän rengaslaikkutaudin (Mastigosporium album Reiss.) ankarasti saastuttama. Seuraavana keväänä todettiin, että ne kasvus- tot, joissa tätä tautia esiintyi eniten, olivat talvehtineet puutteellisimmin. Niitty- nurmikassa (Poa pratensis) esiintyi syyskesäisin runsaasti heinähärmää (Frysiphe graminis D.C.); muissa heinälajeissa härmätautia ei tavattu ollenkaan. Ruoste- tauteja ei nurmikasveissa esiintynyt; myös nurmipuntarpää, jonka odelma etelä- Suomessa säännöllisesti sairastuu ruostetautiin on Muddusniemen koetilalla ollut kaikkina koevuosina tävsin tervettä. Nurmikasvien satoisuus Nurmikasvien satojen suuruuden vaihteluihin on talvehtimisolosuhteilla ollut tuntuva vaikutus. Niinpä v. 1950, ankaran talven jälkeen saatiin heikohko heinä- Kuva 6. Poutakesän 1953 heikko heinäsato ensimmäisen vuoden timoteinurmessa. Abb. 6. Schwacher Heuertrag im trockenen Sommer 1953 auf erstjähriger Timotheewiese. Kuva 7. Heinäsato v. 1954 (sama pelto kuin kuvassa 6). Abb. 7. Heuertrag im J. 1954 (derselbe Acker wie auf Abb. 6). 8 ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN ORIENTOITUNI ISVAIHEEN TULOKSET N URMIKASVITUTKIMUKSISSA 9 Taulukko 4. Nurmikasvilajien ja -kantojen sadon kuiva-ainepitoisuus Muddusniemen koetilan kokeissa Tabelle 4. Trockensubstanzgehalt im Ertrag der Wiesenpflanzenarten und -Stämme in den Versuchen auf dem Versuchsgut Muddusniemi. Kuiva-ainetta (%) eri vuosina Trockensubstanz (%) in den verschiedenen Jahren j 1949 1950 1951 1952 1953 1954 I 1955 Laji ja kanta 1._2. l.v. 2. v. 1.-4. 1• v. 2 . v. 3. v. Art und Stamm v nurmi nurmi v. nurmi nurmi nurmi nurmi | 1 jähr. 2 jähr. nurmi 1 jähr. | 2 jähr. 3jähr. I—2 Wiese Wiese I—4 Wiese Wiese Wiese jähr. I jähr. Wiese Wiese Trifolium pratense, Tammisto 26.7 27.5 14.5 18.2 14.5 14.5 lt>7 —»— Luleå 29.4 14.8 18.5 17.4 Id.!) 17.0 —»— Offer 29.5 14.6 19.1 —»— Altaswede 27.2 15.9 18.1 Trifolium hybridum, Tammisto 17.5 21.8 12.5 14.7 15.2 10.6 16.4 —»— Ontario 21.3 14.4 Trifolium repens, Tammisto 20.0 16.1 13.2 Phleum pratense, Tammisto 31.8 22.2 33.9 26.0 24.8 31.7 —»>— Tarmo 33.5 34.0 22.9 30.9 —»— Kanada 33.2 24.6 34.2 Phleum alpinum, Sveitsi 26.2 23.7 31.6 Schweiz Festuca pratensis, Tammisto 28.4 26 2 24.2 29.2 —»— Paavo 32.0 31.2 24.5 28.7 24 6 22.2 29.3 Festuca rubra, Tammisto 28.8 25.0 31.8 »— luonnonvarainen 24.4 35.3 26.4 30.1 wild Dactylis glomerata, Tammisto 26.3 27 ii 22.7 28.9 —»— Sveitsi 25.5 20.1 Schueiz Poa pratensis, kauppasienien 36.2 27.2 24.9 Handelssaatgut —»— Adila 33.0 Poa trivialis, Ruotsi 32.1 27.4 Schweden Agrostis sp. Hiipinä 4 33.0 Alopecurus pratensis, Suomi 23.3 35.6 22.9 31.9 26.8 24.0 31.7 Finnland Bromus inermis, Jokioinen 30.6 34.5 31.4 38.8 sato ja hyvin heikko apilasato. Vielä ratkaisevampi vaikutus sadon määrään oh kuitenkin kesän 1953 ankaralla poudalla. Kesä —heinäkuun vaihteessa sattui silloin kolmen viikon pituinen sateeton kausi, jolloin kahden viikon keskilämpötila oli n. 21°C ja maksimilämpötila varjossa kohosi pari kertaa yli 30°C. Tänä aikana kas- vit kuivettuivat niin pahoin, että monesta kokeesta ei saatu satoa ollenkaan. Mud- dusniemen koetilan talousviljelmillä heinän hehtaarisato jäi laajoilla peltoalueilla 10 ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN vain n. 500 kg:n (kuva 6). Poudan ankaruuteen vaikutti ilmeisesti myös maaperän laatu; jokseenkin mullasaineita sisältämätön karkea hieta kuivui hyvin perusteelli- sesti. Lisäksi on mahdollista, että tähän aikaan vallinnut yhtämittainen valoisuus lisäsi veden haihtumista kasveista (vrt. 11), koska valo lisää ilmarakojen avonai- suutta. V. 1948 nurmikasvisadot olivat kohtalaiset, v. 1949 saatiin hyvä heinäsäto, mutta heikko apilasato, v. 1951 erinomainen heinä- ja melko hyvä apilasato; v. 1952 nurmien sato oh kauttaaltaan kohtalainen ja vuosina 1954 (kuva 7) ja 1955 heinien sato oli melko runsas, apilasato erinomainen. Vuosina 1954 ja 1955 puna-apilan tuoresato 4ja 5 m2 :n koeruuduilla oli n. 45 000 kg/ha. Samoissa kokeissa timotein tuoresato oli n. 22 000 kg/ha; timoteisadon kuiva-ainepitoisuus oli kuitenkin huomattavasti suurempi kuin apilan (taulukko 4). Talousviljelmien ilmakuiva timoteisato oli n. 5 000 kg/ha. Tutkituista neljästätoista nurmikasvilajista osoittautuivat viljelyarvoltaan parhaiksi puna-apila, timotei, nurminata ja nurmipuntarpää (taulukko 3). Apila- kannoista pohjoisruotsalaiset Luulajan (Kusträsk) ja Offerin kannat olivat selvästi talvenkestävimmät ja satoisimmat. Ne antoivat runsaan sadon kahtena, joskus kolmenakin vuonna. Tammiston puna-apila menestyi tyydyttävästi, mutta kanada- lainen Altaswede osoittautui epävarmaksi. Alsikeapilan talvenkestävyys ja poudan- kestävyys oli heikko, mutta kaikkein kosteimpina kesinä Tammiston alsikeapila osoittautui jokseenkin puna-apilan veroiseksi. Valkoapila talvehti huonosti, mutta kasvullisesti lisääntyvänä osoittautui silti melko pitkäikäiseksi. Rantamaite kuoli molemmissa kokeissa, joissa sitä tutkittiin, jo ensimmäisenä talvena. Tarmo ja Tammiston timotei olivat talvenkestävyydeltään keskenään saman- arvoiset ja antoivat merkittävää satoa keskimäärin yli kolmena vuotena. Nurminata oli parina ensimmäisenä vuonna yleensä timoteitä satoisampi, mutta jo kolmantena vuonna sen sato laski huomattavasti. Nurmipuntarpää oli parhaista nurmikasveista pitkäikäisin. Myös varaton kattara (Bromus inermis) oli kasvullisesti lisääntyvänä hyvin pitkäikäinen. Se kasvoi korkeaksi ja lehteväksi, mutta ei muodostanut tiheätä kasvustoa, joten sato ei kohonnut suureksi. Koiranheinä talvehti huonommin kuin parhaat apilakannat, eikä siten vastanne nurmiheinälle Lapin kasvinviljelyssä asetettavia vaatimuksia. Suhteellisen pieni- kokoisena ei punanata ole vietävissä parhaiden niittonurmiheinien joukkoon. Samaa on sanottava tunturitähkiön sveitsiläisestä kannasta, vaikka se onkin osoittautunut erinomaisen talvenkestäväksi ja pitkäikäiseksi. Tutkittu yleisen nurmikan kanta oli hyvin talvenarka ja siten pienisatoinen. Myöskään niittynurmikka ja rölli (Agrostis) eivät ilmeisesti kuulu satoisimpiin nurmiheiniin taka-Lapin olosuhteissa. Nurmikasvilajien ja -kantojen satoisuussuhteiden arvostelussa (taulukko 3) on perustana ollut tuoresadon määrä. Kuitenkin kuiva-ainepitoisuus on ollut paljon pienempi apila- kuin heinäkasvisadossa ja vähäisempiä eroja on tässä suhteessa ilmennyt myös eri apila- ja nurmiheinälajien sekä -kantojen välillä (taulukko 4). Taulukon 3 yleisarvostelussa on kuitenkin nämä samoin kuin sadon yleisessä rehu- arvossa (esim. apilan suhteellisen suuri valkuaispitoisuus) sekä viljelyvarmuudessa ilmenevät eroavaisuudet pyritty ottamaan huomioon. ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMI KASVITUTKIMUKSISSA 11 Taulukko 5. Maanparannuksen ja karjanlannan vaikutus apilan satoon (tuoresato kg/hakes kim. vuod.) Tabelle 5. Die Wirkung von Bodenmelioration und Stallmist auf den Klee-Ertrag (Frischertrag kg/ha im Mittel jährlich). Tammis- Offerin Tammis- ton ja puna- ton al- Offerin apila sike apila t ■ , -, puna- Rotklee Alsike-lammiston puna-apila r ~ „,, r, ~, -r ■ f apua Oner KleeKotklee 1 ammisto , , . ' keskim. 1 am- Rotklee misto Tammisto u. Offer Maan käsittely im Mittel Bodenbehandlung Koe 1 Koe 2a Koe 3 Koe 4 T . T . _ T . „ , T/ jr t 7 Jr Koe 5 Koe 6 Koe 2 bVer- \ Ver- Ver Ver- T/ , T , , T/ , , , , , Versuch Versuch Versuchsuch such such such 12a 3 4 Kokeen perustamisvuosi sekä koeruutujen luku ja koko (m2) Jahr der Versuchsgründung sowie Annzahl und Grösse (m 2 ) der Versuchsparzellen 1950 1951 1952 1953 1951 1951 1951 lxl 2x5 4x2 4x4 | Bxs 2xl 2x5 Käsittelemätön 9 533 18 962 44 500 48 150 30 572 2 800 15 042 Unbehandelt Muddusniemen hiesu 7 000 18 326 44 350 29 000 16 631 Schluff von Muddusniemi Korppilan hiesu 10 045 —■ Schluff von Korppila Viikin peltomaa 14 500 21716 62 988 8 000 23 199 Ackererde von Viik Karjanlanta 57 900 56 219 Stallmist Karjanlanta + Viikin peltomaa 81 250 Stallmist + Ackererde von Viik Karjalanta + Muddusn. hiesu 52 500 Stallmist + Schluff von Muddusn. Muddusn. hiesu + Viikin peltoni. 24 259 Schluff von Muddusn. + Acker- erde von Viik Hiesua, tonnia/ha 200 10.6 50 10.6 10.6 Schluff, t/ha Viikin peltomaata, tonnia/ha 200 0.4 1 70 0.4 Ackererde von Viik, t/ha Karjalantaa, tonnia/ha 60 30 Stallmist, t/ha Kotkafosfaattia, tonnia/ha 0.5 0.6 0.4 0.6 0.6 0.6 0.6 Kotkaphosphat, t/ha 40 % kalisuolaa, tonnia/ha 0.3 0.4 0.2 0.3 0.4 0.4 0.4 40 % Kalisalz, t/ha Koetulos vuosilta 1951—52 1952 1953—54 1954—55 1952 1952 1952 Versuchsergebnis der Jahre 12 ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN Viljelyteknillisten kokeiden tulokset Edellä selostetuissa kokeissa nurmipalkokasvien siemen ympättiin nystyrä- bakteereilla. Nurmea perustettaessa käytettiin 450—600 (useimmiten 600) kg kotkafosfaattia ja 100—400 (useimmiten 400) kg 40 % kalisuolaa ja heinille 200 kg kalkkisalpietaria tai vastaava määrä Oulun salpietaria hehtaaria kohden sekä vas- taavasti vuotuisena pintalannoituksena 200 kg superfosfaattia, 100 kg 40 % kali- suolaa ja heinille 100 kg kalkkisalpietaria. Joissakin koesarjoissa maa lisäksi kal- kittiin. Kun apila eräissä kokeissa kuitenkin kasvoi vain kituen, tuntui siltä, että maaperän karuudella oli tähän osuutta. Tästä syystä järjestettiin maanparannus- kokeita, joissa tutkittiin Muddusniemen koetilan ja läheisen Korppilan tilan pelto- jen pohjamaana esiintyvän hiesun ja Viikin koetilalta Helsingistä lähetetyn multa- van savimaan vaikutusta apilan sadon määrään. Lisäksi kokeiltiin karjanlannan, typpilannoituksen, erilaisten hivenaineiden, nystyräbakteeriymppäyksen ja suoja- kasvin merkitystä apilan viljelyssä. Myös suojakasvien vaikutusta nurmiheiniin tutkittiin eräissä koesarjoissa. Kokeiden tuloksista ilmeni, että hiesumaalla oli tuskin mitään vaikutusta apilan menestymiseen (taulukko 5). Karjalannan positiivinen vaikutus oli hyvin tuntuva. Viikin koetilan peltomaan edullisuus oli ilmeinen; vieläpä se eräissä tapauksissa ylitti karjanlannan vaikutuksen. Silloinkin kun multamäärä oli vain 400 kg/ha (taulukko Kuva S. Edessä nvstvräbakteereilla siirrostamaton, takana siirrcstettu puna-apila. Etuoikealla ja siitä takavasemmalla oleva koeruutu ei saanut typpilannoitusta. Abb. S. Vorn mit Knöllchenbakterien ungeimpfter, hinten geimpfter Rotklee. Die vorn rechts und die links davon nach hinten zu gelegene Versuchsparselle ohne Stickstoffdüngung. ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMIKASVITUTKIMUKSISSA 13 Taulukko 6. Xystvräbakteerisiirrostuksen ja typpilannoituksen vaikutus Tammiston puna-apilan satoon 1. vuoden nurmessa (2x5 m 2). Tabelle 6. Die Wirkung von Knöllchenbakterienimpfung und Stickstoffdüngung auf den Ertrag des Rotklees Tammisto in erstjähriger Wiese (2 x 5 w 2). ,- Tuoresato 13/8 1955 Sadossa kuiva- ,r , ~ j (kg/ha) ainetta (%)Versuchsglied v b/ ' y/01 Frischertrag am Im Ertrag 13. 8. 1955 (kg/ha) Trockensubstanz (%) Kontrolli 2 000 19.4 Kontrolle Oulunsalpietaria 300 kg/ha 2 500 19.8 < htlusalpeter 300 kg/ha Nystyräbakteerisiirrostus 21 000 16,8 Knöllchenbakterienimpfung Salpietaria ja bakteerisiirrostus 25 200 16.5 Salpeter und Bakterienimpfung 5, kokeet 2a ja 2b), sen satoalisäävä vaikutus oli hyvin tuntuva. Kokeessa 6 (tau- lukko 5) apilasato jäi pieneksi sen vuoksi, että apila kylvettiin vasta elokuun 8. päi- vänä. Viikin peltomaan positiivinen vaikutus oli silloin suhteellisesti kuitenkin kaik- kein paras. Kokeiden 1,4, 5 ja 6 sadoista suoritettiin kuiva-ainemääritykset; kuiva- ainepitoisuus oli sekä käsittelemättömäin että Viikin mullalla käsiteltyjen koeruutu- jen tuoresadossa keskimäärin 16.7 %. V. 1953 suoritettiin lukuisia kenttä- ja astiakokeita, joissa tutkittiin hivenainei- den (Cu, Mn, 80, Zn, Mo) ja Viikin kuumennetun peltomaan vaikutusta apilan ja eräiden muiden viljelykasvien sadon määrään. Koekasvina oli mm. kaura, jonka siemen oli viljelty hivenaineita sisältämättömällä kvartsihiekka-alustalla. Ainoas- sakaan tapauksessa ei maan käsittelyllä ollut todettavaa vaikutusta. Kun kuumen- nus poisti Viikin peltomaan edullisen vaikutuksen, tuntuu todennäköiseltä, että sen vaikutus apilan kasvuun perustui maan sisältämään pieneliöstöön, ei kuitenkaan nystyräbakteereihin, sillä kaikki kylvösiemen oli näillä käsitelty. Ilman nystyräbakteerisiirrostusta apila sitä paitsi kasvoi kenttäkokeissa vain kituen ja jäi väriltään keltaiseksi (kuva 8), kun taas Viikin peltomaalla käsittelemät- tömästäkin maasta, nystyräbakteerisiirrostuksen turvin, saatiin varsin runsaita apilasatoja (kuva 8, taulukot 5 ja 6). Samalla kun ilmeni, että nystyräbakteeri- ymppäys oli tyydyttävän apilasadon saamiseksi aivan välttämätön, oli myös kylvön yhteydessä annetulla typpilannoituksella selvä positiivinen vaikutus (kuva 8, tau- lukko 6). Typpilannoituksen edullisuus ilmeni kaikkein selvimpänä jo kylvökesänä. Silloin typpilannoituksen saaneet oraat olivat paljon rehevämpiä jatummemman vih- reitä. Kuitenkin vielä ensimmäisen vuoden nurmen sadossa, vaikka se niitettiin sangen myöhään, typpilannoituksen vaikutus oli selvä, joskaan ei enää kovin suuri. Ruotsissa suoritetuissa kokeissa (5) typpilannoitus lisäsi herneen typensaantiakasvu- kauden alussa, jota vastoin se heikensi sitä kasvukauden lopulla. Muddusniemen Taulukko 7. Suojakasvin vaikutus heinänurmen satoon. Siemenseos: 20 kg Tammiston timoteitä, 20 kg Paavo-nurminataa ja 10 kg nurmipuntarpäätä hehtaaria kohden. Kerrannaisia 4 å 10 m-. Suojakasvitto- mien koeruutujen toinen puoli niitettiin 16. 8. 1951. Tabelle 7. Die Wirkung von Decksaat auf den Ertrag von Grasiuiese. Saatmischung: 20 kg Timothee Tam- misto, 20 kg Wiesenschwingel Paavo und 10 kg Wiesenfuchsschwanz je Hektar. 4. Wiederholungen je 10 m- Die eine Hälfte der Versuchsparzellen ohne Decksaat wurde am 16. 8. 19öl gemächt. Tuoresato kg/ha Frischertrag kg/ha Suojakasvi (v. 1951) “ 1(. 11)51 Decksaat(l9öl) Versot Juuret 1952 1953 1954 1952—54 Triebe j Wurzeln Ilman suojakasvia 22 406 21 200 15 475 59 081 Ohne Decksaat Ilman suojakasvia, niitetty 16/8 9 654 16 272 Ohne Decksaat, gemächt am 16 8. Naattinauris 3 038 2 838 18 088 18 050 15 925 52 063 Wasserrübe Tammi-ohra 11 583 14 838 14 350 17 025 46 213 Gerste Tammi Orion 11-kaura 14 245 15 963 20 150 16 238 52 351 Hafer Orion II koetilan karusta maaperästä helppoliukoiset typpiyhdisteet huuhtoutunevat talven kuluessa hyvin perusteellisesti ja keväällä annetun salpietarilannoituksenkin vaiku- tus lienee vain lyhytaikainen. Siten se kylvön yhteydessä annettuna voi apilan alku- kehitykseen vaikuttaa varsin tehokkaasti, joskin, kuten ilman typpilannoitustakin saatujen runsaiden satojen perusteella on pääteltävissä, nystyräbakteerisymbioosin kehityttyä normaaliseksi, salpietarilannoitus lienee apilalle tarpeeton. Taulukko 8. Suojakasvin vaikutus apila-timoteinurmen satoon. Siemenseos: 10 kg Tammiston puna- apilaa ja 10 kg Tammiston timoteitä hehtaaria kohden. Kertausruutuja 3 å 4 m'-. Tabelle S. Die Wirkung der Decksaat auf den Ertrag von Klee-T imotheewiese. Saalmischung: 10 kg Rot- klee Tammisto und 10 kg Timothee Tammisto je Hektar. 3. Wiederholungen je 4 m"-. Talvehtiminen (O—10) Tuoresato kg/ha _ . . . Überwinterung (0 — 10) Frischertrag kgSuojakasvi ° "■ (v. 1952) ~7~, T~~ ~T~ n V , ~„-.„ Apila TimoteiDecksaat (1952) Timothee 1952 1953 1954 1953 „ 14/8 28 7 1954 1953 1954 | 1953 j 1954 28 7 19/8 Ilman suojakasvia 10.0 10.0 1.6 9.0 8 627 4 535 39 300 52 462 Ohne Decksaat Tammi-ohra 10.0 10.0 1.3 8.8 18 143 9 583 3 333 39 100 52 016 Gerste Tammi Naattinauris 10.0 10.0 2.0 9.3 0 6 668 6 458 39 500 52 626 Wasserrübe 14 ARVI SALONENONNI POHJAKALLIO ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMIKASVITUTKIMUKSISSA 15 \ . 1951 perustetussa koesarjassa suojakasvit pienensivät varsinkin ensimmäisen vuoden nurmen satoa (taulukko 7). Suojakasvista saatu sato kuitenkin runsaasti korvasi tämän tappion lukuunottamatta naattinaurista, jonka sato kaalikärpäs- tuhon vuoksi jäi pieneksi. Myös suojakasvittoman nurmen niitto, suoritettuna jo kylvövuoden syksynä, heikensi nurmen satoa ainakin seuraavana vuonna, muttei ilmeisestikään niin paljon, ettei kylvövuonna saatu sato olisi riittänyt sitä korvaa- maan. V. 1952 perustetussa kokeessa kevätviljalla ei ollut haitallista vaikutusta nurmen sadon lopulliseen määrään (taulukko 8), joten suojakasvisato tuli kokonai- sena nurmen sadon lisäksi; tässä kokeessa kaalikärpänen tuhosi naattinaurissadon täydellisesti. Yhteenveto Muddusniemen koetilalla (69 05' pohj. it. pit.) on vuodesta 1947 alkaen suoritettu nurmikasvitutkimuksia. Kenttäkokeet on perustettu uutismaan pelloille, joiden pohjamaa on hiesua ja muokkauskerros erittäin vähämultaista karkeata hie- taa, pH 5.5—5.7. Eri vuosina saatujen satojen määrät ovat suuresti vaihdelleet talvien ankaruus- (taulukot 1 ja 2) sekä kesien kosteuseroista (kuva 6 ja 7) johtuen. Paksu lumipeite on yleensä suojellut nurmikasveja paleltumiselta (kuva 1); paleltumisvaurioiden esiintyminen on ollut riippuvainen etupäässä siitä, miten aikai- sin lumi on keväällä sulanut. Lumen alla ovat kuitenkin tavituhosienet vioittaneet ja tappaneet nurmikasveja, erityisesti heinäkasvilajeja. Nurmiheinien tuhosienistä pohjolan pahkahome (Selerotinia borealis ) on ollut haitallisin (kuvat 2—5). Nurmi- heinissä, mutta myös apilassa, on lisäksi esiintynyt Fusarium- ja Typhula-sienieii tuhoja. Apilamätää (Selerotinia trifoliorum) on esiintynyt hyvin vähän. Talvituho- sienet osoittautuivat vaarallisimmiksi nurmikasvien nuorille oraille ja myös fysio- genisten tekijäin heikentämille kasveille, mm. niille nurmikasvikannoille, jotkayleen- säkin ovat puutteellisesti sopeutuneet pohjoisiin olosuhteisiin. S. borealis muodosti syyskuussa runsaasti kotelomaljoja. Nämä sietivät paleltumatta pitkäaikaista ja melko kovaa (—7°C) pakkasta. Kesän aikana ei nurmikasveissa esiintynyt ruostesieniä ollenkaan. Muidenkin tuhosienien merkitys oli vain toisarvoinen. Kesällä 1950 heinän rengaslaikkua (Mas- tigosporium album) esiintyi kuitenkin siinä määrin, että sillä oli timotein talvehti- mista heikentävä vaikutus. V. 1953 ankara pouta aiheutti lähes heinäkadon (ku- vat 6 ja 7). Tutkituista 14 nurmikasvilajista osoittautuivat tyydyttävän viljelyvarmuuden ohella satoisimmiksi puna-apila, timotei, nurminata ja nurmipuntarpää (taulukot 3 ja 4). Näistä nurmipuntarpää oli viljelyvarmin ja säilyi nurmissa kauimmin; sen sadon määrä ei seitsemän vuoden kuluessa todettavasti alentunut. Nurmipuntarpää ehti säännöllisesti kehittää tuleentuneen, runsaalta näyttäneen siemensadon. Kol- mena ensimmäisenä vuonna kylvön jälkeen timotei oli kuitenkin keskimäärin satoi- sampi; nurminata oli 1. ja 2. vuoden nurmissa vähintään timotein veroinen, mutta jo 3. vuoden nurmessa selvästi heikkosatoisempi. Puna-apilasta saatiin 2—3 ensim- ONNI POHJAKALLIO ja ARVI SALONEN16 mäisenä vuonna kylvön jälkeen suurin sato. Pohjois-skandinavialaiset apila- ja timoteikannat olivat viljelyvarmemmat kuin kanadalaiset. Apilan viihtyminen oli ratkaisevasti nystyräbakteerisiirrostuksen varassa (kuva 8, taulukko 6). Salpietarilannoitus jonkin verran lisäsi nuoren puna-apila- nurmen satoa. Hivenaineilla (Cu, Mn, 80, Zn ja Mo) ja pohjamaahiesun sekoittami- sella muokkauskerrokseen ei ollut todettavaa edullista vaikutusta. Sen sijaan karjan- lanta huomattavasti suurensi apilasadon määrää (taulukko 5). Vielä tuntuvampi merkitys oli etelä-Suomesta tuodulla hyvällä siirrostusmaalla; jo 400 kg/ha tällaista peltomaata lisäsi oleellisesti apilan satoa. Siirrostusmaan vaikutus perustui otaksut- tavasti sen sisältämään pieneliöstöön, muuhun kuin nystyräbakteeriflooraan. Suojakasvin vaikutus nurmen sadon määrään oh suhteellisen pieni (taulukot 7 ja 8). Sen käytön tarkoituksenmukaisuus rikkaruohottomalla pellolla lienee ensi- sijaisesti suojakasvin sadon arvosta ja viljelykustannuksesta riippuvainen. KIRJALLISUUTTA (1) Ekstrand, H. 1955. Höstsädens och vallgräsens övervintring. Stat växtskyddanst. Medd. 67. Stockholm. (2) Gerdemann, J. W. 1953. On underscribed fungus causing a root rot of red clover and other legumi- nosae. Mycologia 15: 548—554. (3) —»— 1954. Pathogenity of Leptodiscus terrestris on red clover and other leguminosae. Phyto- path. 44: 451—455. (4) Jamalainen, E. A. 1949. Overwintring of Graminaceae-plants and parasitic fungi. I Sclerotinia borealis Bubåk & Yleugel. Maatal. tiet. aikak. 21: 125—142. (5) Jansson, S. E. ja Torstensson, G. 1955. Kvävegödslingens inverkan på ärtskördens storlek och sammansättning. K. lantbr. akad. tidskr. 94: 210—219. (6) Pohjakallio, O. 1949. Nurmikasvilajien, -kantojen ja -jalosteiden viljelyarvo Suomessa suori- tettujen tutkimusten valossa. Suomen Laiduntalous 21. (7) —» — 1951. On the effect of the intensitv of light and length of day on the energy economv of certain cultivated plants. Acta agr. scand. 1: 153—175. (8) —»— 1951. Nurmikasvien talvehtimiskysymys Suomessa. Maatal. ja Koetoim. 5: 29—47. (9) —»— 1952. Ljusintensiteten i norra och södra Finland samt dess inverkan på odlingsväxterna. Nord. Jordbr. Forskn. 34: 99—112. 10) —»— 1952. Suomen paikallisissa lannoituskokeissa esiintyneiden huippusatojen jakautuneisuus eri leveyspiireille. Maatal. tiet. aikak. 24: 119—123. 11) —» — 1952. On the effect of light and fertilizing on the energy economy of winter wheat. Physiol. plantarum 5: 409—418. 12) —»— ja Laurila, Kaiho 1955. Tulvaniittytutkimuksia Helsingin yliopiston koetilalla Inarin Muddusniemessä. Maatal. tiet. aikak. 27: 161--178. 13) —»— Ollila, L. ja Paasi, K. 1951. Investigations into the significance of photosynthesis in resistance to plant diseases. Ibid. 23: 156—163. 14) Sterten, A. K. 1951. Medling on undersokelser over engvekstens övervintring I. I'ndersokelsene i tiden fra 1949 till våren 1951. Forskn. og försök i landbr. 3 (1952): 31—47. ORIENTOITUMISVAIHEEN TULOKSET NURMIKASVITUTKIMUKSISSA 17 REFERAT; ERGEBNISSE DER ORIENTIERUNGSPHASE IN WIESENPFLANZENVERSUCHEN AUF DEM VERSUCHSGUT MUDDUSNIEMI. Onni Pohjakallio und Arvi Salonen Pflanzenpathologisches Institut, Universität Helsinki Auf dem Versuchsgut Muddusniemi (69°5' n.Br., 27°3' ö.L.) sind seit dem Jahre 1947 Wiesen- pflanzenversuche ausgeführt worden. Die Feldversuche hat man angelegt auf Neubruchäckern, deren Untergrund Schluff und deren Bearbeitungsschicht sehr humusarmer grober Feinsand ist, pH 5.5 5.7. Die Mengen der in den verschiedenen Jahren erhaltenen Erträge haben infolge der Unterschiede in der Strenge der Winter (Tabellen 1 und 2) und in der Feuchtigkeit der Sommer (Abb. 6 und 7) stark ge- wechselt. Die dicke Schneedecke hat im allgemeinen dieWiesenpflanzen vor dem Erfrieren geschützt (Abb. 1); das Auftreten von Frostschäden ist vorwiegend davon abhängig gewesen, wie zeitig der Schnee im Früh- jahr geschmolzen ist. Unter dem Schnee haben aber Winterschadenpilze (vgl. 1,4, 14) Wiesenfplanzen, insbesondere Grasarten, beschädigt und getötet. Von den Schadenpilzen der Wiesengräser ist Scleroti- nia borealis am lästigsten gewesen (Abb. 2—5). Bei den Wiesengräsern, aber auch beim Klee, sind ausser- dem Schäden von Fusarium- und Typhula-Filzen aufgetreten. Sclerotinia trifoliorum ist nur sehr wenig vorgekommen. Die Winterschadenpilze erwiesen sich als am gefährlichsten für die junge Saat der Wiesen- pflanzen und auch für die durch physiogene Faktoren geschwächten Pflanzen (vgl. 13), u.a. für diejenigen Wiesenpflanzenstämme, die sich auch im allgemeinen den nordischen Verhältnissen schlecht angepasst haben (vgl. 6 und 8). S. borealis bildete im September in reichlichem Masse Apothecien. Diese vertrugen, ohne zu erfrieren, lange währenden und ziemlich starken Frost ( —7°C). Während des Sommers sind an den Wiesenpflanzen Rostspilze überhaupt nicht aufgetreten. Auch die anderen Schadenpilze waren nur von untergeordneter Bedeutung.lm Sommer 1950 kam aber Mastigo- sporium album in solchen Mengen vor, dass es das Überwintern von Timothee herabsetzend beeinflusste. Poa pratensis wies immer im Herbst reichlich Erysiphe gram dus auf; an den anderen Wiesenpflanzenarten ist er überhaupt nicht gefonden worden. Im Jahre 1953 die überaus trockene Witterung bewirkte nahezu einen Misswachs der Wiesenfplanzen (Abb. 6 und 7). Die unaufhörliche Belichtung dürfte in Lappland den nachteiligen Einfluss trockener Witterung auf die Wiesenplfanzen steigern (vgl. 11). Von den untersuchten 14 Wiesenpflanzen erwiesen sich ausser als befriedigend anbausicher auch als am ertragreichsten Trifolium pratense, Phleum pratense, Festuca pratensis und Alopecurus pratensis (Tabellen 3 und 4). Von diesen war A. pratensis am anbausichersten und erhielt sich in den Wiesen am längsten; seine Ertragsmenge hat sich im Verlaufe von sieben Jahren nachweislich nicht vermindert. A. pratensis kam regelmässig dazu, einen reifen, reichlich aussehenden Samenertrag zu entwickeln. In den drei ersten Jarhen nach der Aussaat war Phleum pratense jedoch im Mittel ertragreicher; Festuca pratensis kam in erst- und in zweitjähriger Wiese Timothee zum mindesten gleich, war aber schon in drittjährigen Wiese unverkennbar ertragärmer. Der Rotklee lieferte in den ersten 2—3 Jahren nach der Aussaat den grössten Ertrag. Die Klee- und Timotheestämme von Nord-Fennoskandien waren anbausicherer als die kanadischen. Das Gedeihen des Klees war entschieden auf Knöllchenbakterienimpfung angewiesen (Abb. 8, Tabelle 6). Salpeterdüngung vermehrte etwas den Ertrag junger Rotkleewiese (vgl. 5). Spurenelemente (Cu, Mn, 80, Zn und Mo) und Einmengung von Untergrundschluff in die Bearbeitungsschicht waren nicht von nachweislich vorteilhafter Wirkung. Dagegen steigerte Stallmist beträchtlich die Menge des Klee-Ertrages (Tabelle 5). Von noch merklicherer Bedeutung war aus Südfinnland beschaffter guter Impfungsboden; schon 400 kg/ha derartigen Ackerbodens steigerte den Klee-Ertrag wesentlich. Die Wirkung des Impfungsbodens gründete sich anscheinend auf die in ihm enthaltenen Mikroben, andere als die Knöllchenbakterienflora. Die Wirkung von Decksaat auf die Ertragsmenge war verhältnismässig gering (Tabellen 7 und 8). Die Zweckmässigkeit ihrer Benutzung auf unkrautfreiem Acker dürfte in erster Linie vom Ertrags- wert der Decksaat und von den Anbaukosten abhängig sein.