PERUNAN MUKULAIN KUIVA-AINEPITOISUUDEN VAIHTELUISTA Kaiho Laurila ja Simo Antila Yliopiston kasvipatologian laitos, Viikin koetila, Malmi Johdanto Saapunut 9.4. 1956 Perunan mukulan kuiva-ainepitoisuus on riippuvainen lajikeominaisuuksista ja kasvukauden aikana vallitsevista ulkoisista olosuhteista (12, 13). Pitkänä kasvu- kautena, sekä suotuisissa kosteus- ja lämpötilaolosuhteissa mukulain kuiva-aine- pitoisuus muodostuu suhteellisen suureksi (3, 12, 13). Täysin tuleentuneissa muku- loissa on korkeampi kuiva-ainepitoisuus kuin keskenkasvuisissa (1, 3, 11, 12). Perunan mukulasadon määrän ja laadun kehitykselle on optimaalinen maaperän lämpötila 13—26°C (5). Suomen olosuhteissa on varsinaisen kasvukauden (kesä- elokuun) lämpötilan osuus ratkaiseva mukulain kuiva-ainepitoisuuden kehitykselle (12). Toisenlaisissa olosuhteissa saattavat puolestaan maaperän kosteussuhteet olla kuiva-ainepitoisuuden vaihteluiden suurimpana syynä (13). Eräiden tutkimusten mukaan (3,9) jää mukulain kuiva-ainepitoisuus pienemmäksi erityisen kuivassa kuin kosteassa maassa, mutta päinvastaisiakin tuloksia on esitetty (11). Sitä paitsi on mukulain kuiva-ainepitoisuus yleensä suurempi kivennäis- kuin turvemaan peruna- viljelmissä (12, 13). Suuria kuiva-ainepitoisuuséroja ilmenee kuitenkin myös tasa- laatuisessa pellossa kasvaneiden perunayksilöiden ja edelleen kunkin perunayksilön eri mukulain välillä (8). Tämä vaihtelu on ainakin jossakin määrin riippuvainen mukulain koosta (8). Niin ikään kuiva-aineen jakautuminen perunan mukulan eri osiin on jonkin verran epätasaista. Eroavaisuuksia on tässä suhteessa todettu edel- leen mukulan kuori- ja sisäosien (4, 7), samoin kanta- ja silmupuoliskojen välillä (4). Helsingin yliopiston kasvipatologian laitoksessa on vuodesta 1947 lähtien selvi- telty perunan lajiristeytyskloonien kasvullista muuntelua, perunan suhtautumista päivänpituuteen sekä sen ruton- ja kylmänkestävyyttä. Näissä tutkimuksissa on ilmennyt suuria lajikkeen- ja klooninsisäisiä mukulain kuiva-ainepitoisuuden vaih- teluita. Siten on osoittautunut tarpeelliseksi selvittää lähemmin näiden vaihte- https://www.c-info.fi/en/info/?token=I5F5ojXz22vkGwko.w58EkkfIdaIpE9pEpTke5g.JQM2ndMk-FXdol1xL0d8bRLh7sBmMCaA910h7C7HEK-NEMEJ9TqI444CCnC8e533b_UupOfzDs27_v14wjOdB-bJxFpNx-VLm2R_j5AWJVL_YH7Bh3qaD-OWQ2s6EDcIxGGT_n757oI8nNNfb8gYRcZ6IJdgfJKINCNIs6moosb2UzNnAMP8RMvU Taulukko 1. Touko —syyskuun lämpötila, sademäärä ja pilvisyys Helsingissä vuosina 1951 —55. Tabelle 1. Temperatur, Niederschlagsmenge und Bevölkerung von Mai-September in Helsinki in den Jahren 1951 ,5,5. Kuukausi Keskilämpötila (°C) Sademäärä (mm) Keskipilvisyys (0—10) ' Vo " at Temperaturmittel Niederschlagsmenge Mittlere Bevölkerung 1901- 1951 1952 1953 1954 1955 1865- 1951 1952 1953 1954 1955 1951 1952 1953 1954 1955 1930 1935 Touko Mai 9,0 7,8 7,5 9,1 11,1 6,3 48 9 39 50 3 54 5,6 5,5 6,0 5,3 7,3 Kesä —Juni 13,5 13,7 13,5 16,7 13,1 12,6 51 57 51 91 42 31 5,7 Heinä Juli 17,1 15,5 16,1 17,1 17,5 18,3 59 40 44 121 78 16 Elo— August 15,2 18,4 14,4 15,6 15,8 18,8 83 24 96 65 104 8 3,6 7,1 6,4 3,8 Syys September .. 10,8 13,1 9,3 10,7 12,5 14,4 73 47 111 107 107 59 6,1 6,1 Touko— syyskuu Mai— Sept. 13,1 13,7 12,3 13,8 14,0 14,1 316 177 341 434 334 168 5,4 6,2 5,5 6,2 5,7 180 KAIHO LAURILA ja SIMO ANTILA Taulukko 2. Aquila-perunan istutus- ja korjuupäivät, varsiston hallavioitus, mukulasato ja kuivaainepitoisuus Viikissä vuosina 1951 —55. Tabelle 2. Pflanz- und Erntetage, Frostschaden des Krautes und Trockensubsiazgehalt bei der Aquila-Kartoffel auf Viik in d. J . 1951 — 55. Vuosi Tutkittuja Istutus- Korjuupäivä Varsiston hallavioitus o—lo Mukulasato Mukulain kuiva- . , yksilöitä kpl päivä P 0-täysin tuhoutunut kg/yksilö ainepitoisuus Untersuchte Pflanztag Knollenertrag Trockensubstanzge- Individuen Frostschaden des Krautes o—lo St./Indivi- halt der Knollen St. ° = völli S vernichtet duen o/q 10 = unbeschädigt Havain- Vioi- Havain- Vioi- topäivä tus topäivä tus Beobachtungstag Schaden Beobachtungstag Schaden 1951 59 26.5 25.9—3. 10 22.9 4,2 24.9 1,4 1,893 22,46 ± 0,09 1952 60 28—30.5 30.9—14.10 15.9 9,2 26.9 0,5 1,622 16,53 ± 0,05 1953 48 29.5 9—15.10 7.9 7,4 8.10 0,1 3,412 19,51 ± 0,21 1954 35 29.5 29.9—4.10 20.9 9,6 4.10 0,8 2,798 19,69 ± 0,28 1955 62 7—8.6 26—29.9 29.9 9,5 1,228 22,51 ± 0,18 181PERUNAN MUKULAIN KUIVA-AINEPITOISUUDEN VAIHTELUISTA 182 KAIHO LAURILA ja SIMO ANTILA luiden luonnetta, erityisesti sitä, miten otetut ja minkä suuruiset näytteet parhaiten valaisevat tutkittavien lajikkeiden, kloonien ja eri tavoin käsiteltyjen peruna- aineistojen kuiva-ainepitoisuuseroavaisuuksia. Näihin tutkimuksiin on valittu Aquila-peruna, joka useimmissa kokeissa on ollut ns. mittarilajikkeena. Kuiva- ainepitoisuuden määritykset on tehty osittain eri tarkoituksia varten järjestettyjen kokeiden, osittain varsinaisesti näitä tutkimuksia silmälläpitäen v. 1955 järjestet- tyjen kenttäkokeiden perunasadosta. Tutkimusaineisto, -olosuhteet ia -menetelmät Perunan kuiva-ainepitoisuustutkimusten aineistona on käytetty Viikin opetus- ja koetilalla kesinä 1951—55 kasvaneen Aquila-perunan mukuloita. Nämä ovat kasvaneet kolmen yksilön ryhmissä risteytyskloonien välissä koekentän eri osissa. Kesällä 1955 on ollut lisäksi 36 perunayksilöä käsittävä koe. Kokeissa on käytettv 120 sm:n rivi- ja mukulavälejä. Koekentän maalaji on ollut hietaista hietasavea —■ hietaista liejusavea; muokkauskerroksen reaktio oli v. 1952 pH 5.8—6.9, v. 1953 pH 5.7—6.3, v. 1954 pH 5.3—5.7 ja v. 1955 pH 5.8—6.3, vuosittainen lannoitus 300 kg superfosfaattia, 200 kg 40 % kalisuolaa ja 150 kg ammoniumsulfaattia. Kasvukausien 1951 ja 1955 (taulukko 1) sademäärät olivat vain noin puolet nor- maalista, pilvisyys pieni ja lämpötila suhteellisen korkea. Sen sijaan kasvukausi 1952 oli erittäin runsassateinen, pilvinen ja viileä. Kasvukaudet 1953 ja 1954 olivat myös suhteellisen runsassateisia ja pilvisiä, mutta samalla lämpimiä (6). Perunan kasvuaika (taulukko 2) muodostui vuosina 1952 ja 1953 jonkinverran lyhyemmäksi kuin muina koevuosina varsiston aikaisemman hallavioituksen takia. Kuiva-ainemääritystä varten mukulat pestiin, ja sen jälkeen kun niiden pinta oli kuivahtanut ne punnittiin, leikattiin ohuiksi (3—5 mm) viipaleiksi, kuivattiin kuivauskaapissa 120 C:en lämpötilassa n. 24 t:n ajan ja punnittiin uudelleen. Muku- lan ulkokerroksen kuiva-ainemääritystä varten mukulasta poistettiin n. 2 mm n vahvuinen kuorikerros ja otettiin näyte mallon ulommista osista; sen jälkeen poistettiin osa mallosta ja sisäosan kuiva-ainemääritys tehtiin mukulan ydinosasta otetusta kappaleesta. Näytteiden punnitus- ja kuivatusastioina olivat Petrin- maljain kannet. Aineiston tilastomatemaattinen käsittely on suoritettu BoNNiERin ja TEDiNin (2) mukaisesti. Tutkimusten tulokset Aquila-perunan kuiva-ainepitoisuus on eri koevuosina 1951—55 vaihdellut suu- resti (taulukko 2). Kuiva-ainepitoisuus on ollut keskimääräistä korkeampi (22.46 d: 0.09 % ja 22.51 ± 0.18 %) lämpimien ja kuivien kesien 1951 ja 1955, alin (16.53 d; 0.05 %) viileän ja kostean kesän 1952 mukulasadossa. PERUNAN MUKULAIN KUIVA-AINEPITOISUUDEN VAIHTELUISTA 183 Taulukko 3. Eri kokoisten mukulain kuiva-ainepitoisuus 7—15. 11.1955. Tabelle 3. Der Trockensubstanzgehalt verschiedenen grosser Knollen vom 7. — 15. 11. 1955. Mukulain Mukuloita Mukulain kuiva- tuorepaino kpl ainepitoisuus Frischgewicht Knollen St. Trockensubstanzgehalt der Knollen der Knollen g % —2OO 28 22,13 ±0,32 190,9—100 132 22,64 ±O,lB 99.9 195 22,36 ± 0,22 49.9 41 21,18 ± 0,67 39.9 68 20,21 ± 0,43 29.9 63 20,31 ± 0,58 19.9 96 19,03 ± 0,43 9,9—0,1 135 18,83 ± 0,33 Erikokoisten mukulain kuiva-ainepitoisuuseroja tutkittaessa (taulukko 3) on todettu, että pienimmissä (0.1 —20 g:a painavissa) mukuloissa on ollut jonkinverran pienempi kuiva-ainepitoisuus kuin muissa. Piirros 1. Aquila-perunan mukulain koon ja kuiva-ainepitoisuuden vuorosuhde. Tutkittu 36 yksilöä, joissa yhteensä 758 mukulaa (määritys 7—15. 11. 1955). Fig. 1. Korrelation zwischen Knollengrösse und Trockensubstanzgehalt der Aquila-Kartoffel. Untersucht 36 Individuen mit insgesamt 758 Knollen (Bestimmung am 7.—1-5. 11. 1955). 184 KAIHO LAURILA ja SIMO ANTILA Taulukko 4. Perunan mukulan eri osien kuiva-ainepitoisuus. Tabelle 4. Der Trockensubstanzeehalt verschiedener Teile der Kartoffelknolle Mukulan osa Vuosi Yksilöitä Mukuloita Kuiva-aine- Knollenteil Jahr kpl kpl pitoisuus Erotus IndividuenSt. Knollen St. Trockensubstanz- Unterschied gehalt % Silmupuolisko— Kronenende 1952 3 39 19,76 9. f>7 4-0 aoKantapuolisko Nabelende 1952 3 39 22,33 Silmupuolisko— Kronenende 1955 15 75 20,54 Kantapuolisko Nabelende 1955 15 75 22,33 1,79 ± 0,67 Yläpuolisko Obere Hälfte 1952 4 20 16,48 Alapuolisko— Untere Hälfte 1952 4 20 16,89 k (~48 Yläpuolisko— Obere Hälfte 1955 15 75 21,34 Alapuolisko— Untere Hälfte 1955 15 75 22,64 i Oikea puolisko Rechte Hälfte 1952 3 20 18,38 Vasen puolisko Linke Hälfte 1952 3 20 18,41 0,03 0,43 Mallon sisäosa — lnnerer Teil 1954 1 9 17,88 des Fleisches 5,07 ± 1,14 Mallon ulkokerros Aussen- 1954 1 9 22,95 sicht des Fleisches Mukulain kuiva-ainepitoisuuden ja niiden tuorepainojen kesken on todettu vallitsevan positiivinen korrelaatio (piirros 1), korrelaatiokerroin r = 0.299, v2 = 73.96*** ja regressiokerroin b = 0.201. Luokkavälinä on käytetty mukulan tuore- sadossa 30 g:a ja kuiva-ainepitoisuudessa 3 %:a. Pienimpien mukulain kuiva- ainepitoisuudessa on ilmennyt suuria vaihteluja, jotka osaltaan saattavat johtua kesän 1955 poikkeuksellisista sääsuhteista, jolloin ankara kuivuus keskeytti pitkäksi ajaksi mukulain kasvun. Saman mukulan eri osien välisten kuiva-ainepitoisuuserojen selvittämiseksi tutkittiin Aquila-perunan mukuloita, joiden tutkittavat osat merkittiin jo kasvu- paikalla, mukulain ollessa vielä varsissa kiinni. Tutkimusten tulokset olivat seu- raavat (taulukko 4). 1. Mukulain kantapuoliskon kuiva-ainepitoisuus oli suurempi kuin silmu- puoliskon. 2. Kun mukulat halkaistiin pituussuunnassa kahtia, oli maanpinnan puoleisten (ylä-)puoliskojen kuiva-ainepitoisuus pienempi kuin mukulan alapuoliskojen. 3. Kun mukulat halkaistiin pituussuunnassa kahtia, ei kiinnityskohdasta kat- soen oikean ja vasemman puoliskon kuiva-ainepitoisuuksien välillä ollut havait- tavaa eroa. PERUNAN MUKUL AIN KUIVA-AINEPITOISUUDEN VAIHTELUISTA 185 4. Mukulan mallon ulkokerroksen kuiva-ainepitoisuus oli suurempi kuin mallon sisäosan. Mukulan eri osien väliset kuiva-ainepitoisuuserot ovat olleet suhteellisen pie- net, mukulan mallon ulkokerroksen ja sisäosan välistä kuiva-ainepitoisuuseroa lukuunottamatta. V. 1955 suoritetussa erikoiskokeessa, jossa perunayksilöitä (Aquila) oli 36 ja niissä muodostuneiden mukulain luku 758, tutkittiin jokaisen mukulan kuiva- ainepitoisuus erikseen. Niiden kuiva-ainepitoisuus osoittautui hyvin vaihtelevaksi (piirros 1). Vastaava vaihtelu myös kunkin perunayksilön puitteissa oli varsir tun- tuva; tätä kuvaavat mm. kahden mielivaltaisesti valitun perunayksilön mukulain kuiva-ainepitoisuuksien keskiarvon keskivirheet (piirros 2, yksilöt 1 ja 2). Siinäkin tapauksessa, että pienimmät (alle 10 g) mukulat jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle ja kummastakin perunayksilöstä määritettiin 21 mukulan kuiva-ainepitoisuus, ei näiden yksilöiden varsin tuntuvalta näyttänyt mukulain keskimääräisten kuiva- Piirros 2. Mukulain lukumäärän (n; käyrät 1, 2a, 2b) ja yksilöiden lukumäärän (n; käyrä K) vaikutus kuiva-ainepitoisuusarvojen keskiarvon keskivirheen (m) suuruuteen. Fig. 2. Einfluss von Knollenzahl {n; Kurven 1, 2a, 2b) und Individuenzahl (n; Kurve K) auf die Grösse des mittleren Fehlers (m) im Mittelwert der Trockensubstanzgehaltwerte. Mukulaluvun mukaan lasketut käyrät: Mukulain kuiva-ainepit. Nach der Knollenzahl berechnete Kurven: Trockensubsz. d. Knoll. °//o yksilö 1, 21 mukulaa Ind. 1. 21 Knollen 19.69 ±0.98 » 2a, 39 » ») 2a, 39 » 20.72 ±0.55 » 2b, 21 » » 2b, 21 >•> 22.41 ±0.50 Yksilöluvun mukaan laskettu käyrä: Nach der Knollenzahl berechnete Kurven : K, yksilöt 1—36, 21.1 mukulaa/yksilö K, Individuen 1—36, 21.1 Knollenllnd. 21.98 ±0.15 186 KAIHO LAURILA ja SIMO ANTILA ainepitoisuuksien (19.69 di 0-98 % ja 22.41 di 0.50 %) erotus (2.72 d: 1.10) osoit- tautunut tilastollisesti kovinkaan luotettavaksi. Siten on ilmeistä (piirros 2), että suoritettaessa kuiva-ainemääritys kunkin perunayksilön esim. vain kolmesta muku- lasta, saadaan keskenään vaihtelevien perunayksilöiden mukulasatojen kuiva- ainepitoisuuseroista vain hyvin epätyydyttävä kuva. Samalla muodostuu mielenkiintoiseksi kysymys, miten suurta yksilömäärää on perunalajikkeiden vertailussa pidettävä riittävän osoittavana, jos kuiva-ainemääri- tys suoritetaan kunkin perunayksilön jokaisesta mukulasta. Tutkitussa tapauksessa koko aineiston (piirros 2, K) keskimääräisen kuiva-ainepitoisuuden (21.98 di 0.15 %) keskivirhe jäi niin pieneksi, että lajike-eroja voitaisiin pitää luotettavina kuiva- aineprosenttien erotuksen ilmetessä suurempana kuin 0.50. Sen sijaan jos vertail- tavina kustakin lajikkeesta on ainoastaan esim. 3 perunayksilöä, vain sangen suuret lajikkeiden väliset kuiva-ainepitoisuuserot voidaan todeta riittävällä varmuudella. Otettaessa kuiva-ainenäyte tavanomaiseen tapaan siten, että siihen joutuu osa useiden perunayksilöiden mukulasadosta, on ilmeistä, että tulos on luotettavampi, jos tutkittavaan näytteeseen ei oteta kaikkein pienimpiä mukuloita (piirros 2, yksilö 2 b) kuin jos mukulan kokoon ei kiinnitetä mitään huomiota (piirros 2, yksilö 2 a). Todennäköisesti (piirros 1) keskikokoiset mukulat soveltuvat kuiva-aine- määritykseen kaikkein parhaiten. Y hteenveto Edellä selostettujen tutkimusten perusteella voidaan tehdä seuraavat päätel- mät. 1. Mukulain kuiva-ainepitoisuus on ollut suurempi normaalia lämpimämpien, aurinkoisempien ja vähäsateisempien kuin keskimääräistä runsassateisempien, viileämpien ja pilvisempien kesien perunasadossa. 2. Tietyn perunalajikkeen eri mukulain väliset kuiva-ainepitoisuuserot ovat olleet huomattavia. Mukulain tuorepainon ja kuiva-ainepitoisuuden kesken on todettu vallitsevan positiivinen korrelaatio. 3. Mukulain kantapuoliskon kuiva-ainepitoisuus on ollut suurempi kuin silmu- puoliskon. Samoin on mukulan alapuoliskon kuiva-ainepitoisuus ollut suurempi kuin yläpuoliskon. Niinikään on mukulan mallon ulkokerroksen kuiva-ainepitoisuus ollut suurempi kuin mallon sisäosan. Kuitenkin mukulan eri osien välillä esiinty- neet kuiva-ainepitoisuuserot ovat olleet pienempiä kuin eri mukulain väliset. 4. Lisäksi on selvitetty perunayksilöiden mukulain ja perunayksilöiden koko mukulasatojen kuiva-ainepitoisuuden vaihtelun suuruutta ja kuvattu mukula- ja yksilöluvun vaikutusta kuiva-ainepitoisuuden keskiarvon keskivirheen suuruuteen tietyn peruna-aineiston puitteissa. KIRJALLISUUTTA 1) Appleman, C. O. & Miller, E. V. 1926. A chemical and physiological study of maturity in potatoes J. Agric. Res. 33: 569—577. PERUNAN MUKULAIN KUIVA-AINEPITOISUUDEN VAIHTELUISTA 187 2) Bonnier, G. & Teoin, O. 1940. Biologisk variationsanalys. 325 s. Stockholm. 3) Burton, W. G. 1948. The potato. 319 s. London. 4) Glynne, M. D. & Jackson, V. G. 1919. The distribution of dry matter and nitrogen in the potato tuber, variety King Edward. J. Agric. Sei. 9: 237—258. 5) Gäumann, E. & Häfliger, E. 1950. Die Einfluss der Bodentemperatur auf die Entwicklung und den Schorfbefall der Kartoffelknollen. Phytopath. Z. 16; 85—105. 6) Kuukausikatsaus Suomen sääoloihin. 1951—1955. Ilmatiet, keskusl. vuosik. 44—48. 7) Lepik, E. 1929. Untersuchungen über den Biokemismus der Kartoffelfäulen I. Phytopath. Z. 1: 49—109. 8) Lunden, A. P. 1938. Undersokelser over variasjonen i en potetsorts torrstoffinnhold besternt ved hjelp av den specifice vekt. Årsmelding om Norges landbr, hoi,sk. åker vekstforsok. 47; 62—79. 9) Mentzger, C. H. & Tobiska, J. W. & Douglass, E. & Vail, C. E, 1937. Some factors influencing the composition of Colorado potatoes. Proc. Amer. Soc. Hort. Sei. 35: 635—643. 10) Scheele, C. von & Svensson, G. & Rasmusson, J. 1936, Die Bestimmung des Stärkegehalts und der Trockensubstanz der Kartoffel mit Hilfe des spezifischen Gewichts. Landw. Vers. Stat. 127: 67—96. 11) Smith, O. & Nash, L. B. 1941. Potato quality 111. Relation of soil reaction, irrigation and mineral nutrition to cooking quality, Proc. Amer. Soc. Hort. Sei. 38; 507—512. 12) Tuorila, P. 1929. Untersuchungen über die chemische Zusammensetzung der Kartoffeln in Finn- land. S. Suovilj. yhd. tiet. julk. 11: 1—73. 13) Wager, A. G. 1946. Quality of potatoes in relation to soil and season I. The content of dry matter. J. Agric. Sei. 36; 207—213. REFERAT: ÜBER SCHWANKUNGEN IM TROCKENSUBSTANZGEHALT DER KARTOFFELKNOLLEN Kaiho Laurila und Simo Antila Pflanzenpathologisches Institut der Universität Helsinki Bei den Untersuchungen sind in den Jahren 1951—55 auf dem Lehr- und Versuchsgut Viik ge- wachsene Knollen der Kartoffel Aquila benutzt worden. Man hat die Unterschiede im Trockensubstanz- gehalt, die zwischen den verschieden grossen Knollen und zwischen verschiedenen Teilen einer und derselben Knolle bestehen, ermittelt. Ausserdem ist die Grösse der Schwankung im Trockensubstanz- gehalt der Knollen eines Kartoffelindividuums und der gesamten Knollenerträge der Kartoffelindi- viduen untersucht (Fig. 1) und die Wirkung der Knollen- und der Individuenzahl auf die Grösse des mittleren Fehlers im Mittelwert des Trockensubstanzgehaltes (Fig. 2) im Rahmen eines bestimmten Kartoffelmaterials abgebildet worden. Die Untersuchungsergebnisse erweisen (Tab. 2), dass der Trocken- substanzgehalt der Knolle in mehr als normal warmen, sonnigen und wolkenarmen Sommern grösser als im Kartoffelertrag überdurchschnittlich warmer, sonniger und wolkenarmer Sommer gewesen ist. Die Unterschiede im Trockengehalt der verschiedenen Knollen sind beträchtlich gewesen (Tab. 3). Zwischen Frischgewicht- und Trockensubstanzgehalt der Knollen ist eine positive Korrelation fest- gestellt worden (Fig. 1). Der Trockenstoffgehalt des Nabelende der Knolle ist grösser als der des Kronen- ende gewesen. Ebenso ist der Trockenstoffgehalt in der Aussenschicht des Fleisches der Knolle grösser als im inneren Teil des Fleisches ausgefallen (Tabelle 4). Die Unterschiede im Trockensubstanzgehalt der verschiedenen Teile der Knolle sind geringer als zwischen den verschiedenen Teilen der Knolle gewesen.