SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA ERILAISESSA YMPÄRISTÖSSÄ 11. Mikko Varo Maatalouskoelaitos , kotieläin! alostusosasto, Tikkurila. Saapunut 28.12. 1955 Maatalouskoelaitoksen kotieläinjalostusosastolla ryhdyttiin v. 1950 käyttä- mään sonnien jälkeläisarvostelussa reikäkorttijärjestelmää. Tarkoituksena oli alun- perin pyrkiä kehittämään työmenetelmät niin nopeiksi, että kaikki tarkkailu- karjoihin riittävästi jälkeläisiä jättäneet sonnit saataisiin vuosittain uusilla tuotok- silla täydentäen arvostelluiksi. Päämäärä saavutettiinkin, ja eri tarkkailuvuosien tuloksista saatiin vähintään kahdeksan jälkeläisen perusteella arvostelluiksi taulu- kossa 1 mainitut lukumäärät sonneja. Neljäntenä arvosteluvuonna tapahtunut sonnien lukumäärän lasku johtuu arvostelutavan muutoksesta. Kun oli todettu vanhojen ja valikoitujen jälkeläisten tuotosten heikentävän arvostelun luotettavuutta, ryhdyttiin arvostelussa käyttä- Taulukko 1. Eri vuosina arvosteltujen sonnien luku. Tabelle 1. Die Anzahl der in den verschiedenen Jahren beurteilten Bullen Tarkkailuvuodet, joilta tulok- 0 ,1 . , ■ , Suomenkarja set on laskettu Ayrshirekarja . , . . , Finnisches Die Kontrolliahre, für die die Ayrshirevieh . ' ' Landvxeh Ergebnisse berechnet worden sind 1949/50 2663 2632 1949/50—1950/51 3645 3321 1949/50—1951/52 3256 2893 1949/50—1952/53 2294 903 1949/50—1953/54 2246 906 https://www.c-info.fi/en/info/?token=gs2RnijRNtkStF_W.ul8r4P_YOgh2SbXF_uCqnw.kbg_KVChMweeE9zaqg6fq-c9ucYuQr2-ozKSjPPMHiQVY4ZjgDFB6K7ifVKuBpGvHaGjsGqgQO33rEkzdzMNJG-F8GJTHPQh2Rkyt1kcqn25TwNQq4a7gvPL3Gepn9e5CttIrEyBKVJhdkOYztE0hkS0hAL0jhfA SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA 37 Taulukko 2. Sonnien arvostelutulosten keskiarvot Tabelle 2. Die Mittelwerte für die Beurteilungsergebnisse der Bullen Tuotosten luku Karjojen keski- S S I ZaU de,Leis-tuotokset Maitotuote _ •? = = £ tunge» Stalldurchschnitte Milchleistung ti o ■«' C o ■* o . * | 8 - 5.2 •« 3, S ■» S- m k 's1 11 g I Is- -s 2 I _ £ £ .-s I - .*>■£. Ü 2 'S g ■ V -tS -2 * ,"£ M-SJ S 73 H ‘«s» ■*— • ~ _■> . -X£ rO -rS:rt S •- v Ui M g »5) \° S 3 I 3 Sf ' -s feo -t- --S «S -§ “7 i S S M rt 2 55 S 2 ' ° : S■2, S X , 'S-« -« Sf --o O>s ° S:« O S * a 3 :cS -:S § g &s- * ° -s £ SS s .s ~ o“’ I—l 'n g 13 .t; £ r- n 'o S « 03 g, $5« s g -* rt Q g, -o £ §f o JS » Ay I 32.671.3 2.19 3989 4.31 4,5 3797 95 0.7 4.43 94 434 59 II 20.737.3 1.80 3886 4.284.5 3755 97 2.3 4,40 94 432 60 Sk I 18.0 36,8 2.05 3137 4.424.3 2903 92 1.4 4.53 97 374 60 II 15.731.8 2.03 3133 4.374.2 2883 93 0.2 4.49 96 368 59 mään vain enintään 6-vuotiaiden jälkeläisten tuotoksia. Aikaisemmin sen sijaan oli pääasiassa arvosteltujen sonnien luvun lisäämiseksi käytetty kaiken- ikäisten jälkeläisten tuotoksia. Suomenkarjan sonnien lukua on lisäksi vähentä- nyt rodun epätäsmällinen merkitseminen, josta syystä varsinkaan entisiin ISK- ja LSK-rotuihin kuuluneiden ja vastaaviin kantakirjoihin merkittyjen sonnien nume- roita ei voida varmasti erottaa toisistaan. Siksi onkin suomenkarjan sonnien osalta viimeksi tyydytty laskemaan arvot vain pieninumeroisista, yhdistetyn suomen- karjan kantakirjaan merkityistä sonneista, joiden kohdalla sekaantumisen vaaraa ei ole, kunhan pohjoiset maanviljelysseura-alueet pidetään muista erossa. Siten estetään PSK- ja SK- sonnien numeroiden sekaantuminen. Sonnien arvostelutyön edistyessä on jatkuvasti tutkimuksin koetettu selvittää arvostelutulosten luotettavuutta. Näiden tutkimusten tuloksia on jo ennenkin julkaistu mm. kirjoittajan samannimisessä kirjoituksessa 1954. Siinä pyrittiin samo- jen sonnien kahden, eri maanviljelysseuran-alueilta saadun, tytärryhmän keski- arvojen välisillä vuorosuhdelaskelmilla osoittamaan, missä määrin tytärarvoihin perustuva valinta johtaa jalostustyön edistymiseen myös toisessa ympäristössä. Jäljempänä esitettävät tutkimustulokset on saatu samanlaista menetelmää noudat- h Yksilön suhteellisen arvon poikkeama on laskettu erotuksena kaikkien samanikäisten jälkeläis- ryhmien suhteellisten arvojen keskiarvoista, jotka esitetään liitteessä kirjoituksen lopussa. Die Abweichung des relativen Wertes des Einzeltieres ist als Differenz von den Mittelwerten der rela- tiven Werte aller gleichaltrigen Nachkommengruppen berechnet worden. Diese Mittelwerte sind am Schluss des Aufsatzes in einer Beilage dargestellt. 2 ) Wenn das Kalbungsintevvall über 15 Monate ausmacht, ist die Kuh unregelmässig. Das Regel- mässigkeitsprozent erweist den Anteil der regelmässigen Tiere an den gesamten Nachkommengruppen. 3 ) Prozent für fünf Monate = der Anteil der ersten fünf Monate an der Gesamtleistung der Laktations- periode. 38 MIKKO VARO taen. Nyt käsiteltävänä oleva aineisto, 203 ayrshire- ja 60 suomenkarjan sonnia, on arvosteltu tarkkailuvuosien 1949/50—1953/54 tuloksien perusteella, ja jälke- läisten tuotantokyky on voitu arvostella I—31 —3 vuosituotoksen keskiarvoina. 1954 julkaistut tulokset oli sen sijaan laskettu vain tarkkailuvuoden 1951/52 tuotoksista. Aikaisemmassa aineistossa oli jälkeläisten vähimmäismäärä viisi tytärtä, nyt se on ayrshiresonneilla voitu nostaa kahdeksaksi, mutta suomenkarjan sonnien pienestä lukumäärästä johtuen on niillä ollut tyydyttävä vähintään viiteen jälkeläiseen. Arvostelutulosten keskiarvot nähdään taulukosta 2 samassa muodossa, jossa jälkeläisarvostelut osastolla lasketaan ja ilmoitetaan edelleen jalostusyhdistyksille. Kursiivilla merkityin numeroin on kuitenkin ilmaistu eräitä täydentäviä tietoja, joita ei ole ainakaan toistaiseksi laskettu tavanomaisissa arvosteluissa. Keskiarvoluvut osoittavat, että vertailtavat arvostelutulosryhmät (I ja II) ovat keskenään sangen yhdenmukaiset. Vertailua suoritettaessa ei näet ole sijoi- tettu arvostelutuloksia ryhmiin tuotostason tai jälkeläisten iän mukaan, vaan ver- tailu järjestys on täysin sattumanvarainen siitä riippuen, kumpi arvo on ensin tullut lasketuksi. Eri rotujenkaan sonnien keskiarvot eivät sanottavasti poikkea toisistaan, mikä osoittaa, että molempien rotujemme taipumukset ovat varsin samansuuntaiset. Huomattavimmat erot on havaittavissa kilomääräisissä maito- tuotoksissa ja maidon keskituotoksissa. Rodun keskiarvoa osoittanee parhaiten keskituotosten keskiarvo; se on ayrshirerodulla 3938 ja suomenkarjalla 3135 kg. Erotus ayrshirerodun hyväksi on siis 803 kg vastaavan erotuksen maitotuotosten keskiarvoissa ollessa 883 kg. Myös painoltaan eroavat eri rotujen jälkeläisryhmät toisistaan. Ayrshirejälkeläisten keskipaino on 433 ja suomenkarjan 371 kg. Paino- ero on kuitenkin maitotuotosten eroon verratuna melko pieni ja painokiloa kohti tuotetun maidon määrä onkin ayrshirerodulla ollut 8.7 ja suomenkarjalla 7.8 kg. Melkoinen ja tutkimuksen kannalta merkityksellisin ero eri rotujen aineistoissa havaitaan siinä, että kun jälkeläisiä on ayrshirerodulla ollut sonnin yhtä arvostelu- tulosta kohti keskimäärin n. 27, on vastaava luku suomenkarjan sonneilla ollut vain n. 17. Kun sama suhde vallitsee myös tuotosten lukumäärissä, on tuotosten luku jälkeläistä kohti ollut molemmilla roduilla aivan sama eli 2.04. Mainittakoon, että tuotokset ovat täyden tarkkailuvuoden tuloksia ja että ensimmäisen tarkkailu- vuoden tuotosta on pidetty täytenä, jos eläin on poikinut ensi kerran viimeistään kahden kuukauden kuluessa tarkkailuvuoden alkamisesta. Sonneja, jotka ovat vaikuttaneet eri maanviljelysseurojen alueilla ja joilla samalla on riittävästi jälkeläisiä kahden eri alueilta lasketun jälkeläisarvostelun saamiseen, on yleensä vähän. Keinosiemennystoiminta lisää nopeasti niiden lukua ja ayrshiresonnien jälkeläisten lukumäärä onkin noussut huomattavasti juuri keino- siemennystoiminnan ansiosta siitä, mikä se oli edellisen tutkimuksen suoritus- aikana. Mainitun tutkimuksen aineistossa jälkeläisten lukumäärä oli keskimäärin vain n. 13. Eräistä jälkeläisiä hyvin runsaasti jättäneistä keinosiemennyssonneista myös johtuu, että ayrshiresonnien eri tytärarvoissa jälkeläisten keskimääräinen luku jonkinverran poikkeaa toisistaan. Kaikenkaikkiaan perustuu tutkimus 22054 ayrshire- ja 4117 maatiaislehmän vuosituotokseen. SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA 39 Taulukko 3. Saman sonnin eri tytärryhmien vuorosuhteet. Tabelle 3. Die Korrelation zwischen den verschiedenen Tochtergruppen eines und desselben Bullen. Keskituotokset Maitotuotos « I I to « Stalldurchschnitte Milchleistung o o § I ;«• i * A““ ,sto Material V g § Ü ö 3 ■ •“ =s k£? °/ S'*» o'' C :c31 S; S' g /o 3 'S i :rt S oin n i I «»id: Ayrshire 0.09 o.24*** o.24*** o.3o*** o.2B***—o.s3*** 0.05 o.26*** 0.11 Suomenkarja 0.200.12 0.25* 0.140.22 0.26* 0.060.15 0.25* Ayrshire 0.06 0.13* 0.10 0.17** o.4o*** 0.06 o.2l*** 0.11 Taulukkoon 3 on kerätty vuorosuhdekertoimet, jotka on saatu eri arvostelu- tulosten lukuarvoja keskenään verrattaessa. Paitsi nyt laskettuja ayrshire- ja suomenkarjan sonnien aineistoista saatuja tuloksia siinä on esitetty vertailujen helpottamiseksi kursiivilla myös kirjoittajan v. 1954 julkaisemat tulokset. Ensiksi voidaan todeta, kun verrataan uusia ja vanhoja ayrshireaineistoista saatuja tuloksia, että sonnien jälkeläisarvostelu on hyvin huomattavasti varmistu- nut. Tämä varmistuminen perustuu siihen, että sekä jälkeläisten lukumäärä että tuotosten luku jälkeläistä kohti ovat nousseet noin kaksinkertaisiksi. Kun nyt on saatu esim. suhteellisten tuotosten vuorosuhteen arvoksi 0.30 merkitsee se, että sonnien tytärten keskiarvoihin perustuvassa arvostelussa on saavutettu ainakin yhtä suuri luotettavuus kuin yhteen vuosituotokseen perustuvassa lehmien arvoste- lussa. 1 On vain valitettavaa, että riittävän suuria jälkeläismääriä näinkään luotetta- vien tulosten saamiseksi on verraten harvoilla sonneilla. Keskimäärin päästäisiin kuitenkin lähes yhtä suuriin jälkeläislukuihin kuin nyt tutkitussa aineistossa, jos hyväksyttäväksi jälkeläisluvun alarajaksi määrättäisiin 15. Tarkkailuvuosina 1949/50—1952/53 arvostelluista 2294 sonnista olisi tämän mukaan tullut riittä- vän luotettavasti arvostelluksi 989 sonnia eli 43.1 % kaikista vähintään 8 jälkeläisen perusteella arvostelluista sonneista. Koska sonnien valinta yleensä, ja myös keino- siemennystoimintaan, joudutaan useimmiten suorittamaan vanhempien tulosten perusteella, sallii näinkin suuri sonnien luku jo melko ankaran valinnan isien jälke- läisarvostelu] en nojalla. Keinosiemennystoiminta voi tämän ohella lisätessään nopeasti jälkeläisten lukua tehdä mahdolliseksi tehokkaan jälkikarsinnan sonnien omien jälkeläisarvostelujen perusteella. 1 Eräät seikat tosin alentavat saatavia vuorosuhteita, mm. se, että eri sonnit ja samankin sonnin eri arvot on laskettu eri suurten jälkeläis- ja tuotoslukujen perusteella. Mutta tutkimuksen tarkoi- tuksena onkin ollut selvittää minkälaisella luotettavuudella sonnit kyetään arvostelemaan nyt käytän- nössä olevaa arvostelutapaa noudattaen. MIKKO VARO40 Aikaisemman ja nyt suoritetun ayrshireaineistoon perustuvan tutkimuksen vertailu osoittaa edelleen, että muidenkin lukuarvojen kohdalla vuorosuhdekertoi- met ovat yleensä suurentuneet jokseenkin samassa suhteessa kuin suhteellisten maitotuotosten vuorosuhde lukuunottamatta viiden kuukauden prosenteista ja säännöllisyysprosenteista laskettuja vuorosuhteita. Säännöllisyysprosentin vuoro- suhde on jopa negatiivinen, ja myös suomenkarjan aineistossa sen arvo on sangen heikko. Saadut kertoimet osoittanevat, että eläinkannan hedelmällisyyden samoin- kuin tautien vastustuskyvyn säilyttäminen ja kehittäminen on sangen epävarmaa tai jopa tuloksetontakin sonnien tytärten keskiarvojen perusteella. Tämä koskee ainakin sonnien jälkeläisarvosteluissa käytettyjä säännöllisyysprosentteja, jotka osoittavat säännöllisten jälkeläisten luvun prosenttina kaikista jälkeläisistä. Epä- säännöllisiksi on tällöin merkitty tarkkailukirjanpidossa sairauden tai poikimisvälin perusteella epäsäännöllisiksi merkityt yksilöt, ei siis niitä, joiden epäsäännöllisyyden syynä on ollut nuoruus. Arvostelumenetelmää edelleen kehitettäessä olisikin har- kittava, eikö olisi syytä luopua säännöllisyysprosentin laskemisesta ja keskittyä entistä perusteellisempaan tutkimukseen maidontuotantotaipumuksen selvittämi- seksi. On näet huomattava, että säännöllisyyden hyväksi tapahtuu valintaa, vaik- kei sitä erikseen seuratakaan. Kun eläinten arvostelu perustuu useiden vuosien tuotoksiin, jäävät ne yksilöt, joiden tuotantokykyä epäsäännöllisyys on vaivannut, auttamattomasti muista jälkeen ja karsiintuvat jo maidontuotantokyvyn kehittä- miseen tähtäävän valinnan yhteydessä. Lisäksi huolehditaan hedelmällisyyden säilyttämisestä kenties parhaiten siten kuin tähänkin asti, että sonnien emiltä vaaditaan runsaan ja kestävän maidontuotantokyvyn ohella myös säännöllisyyttä. Saatu tulos on joka tapauksessa yhdenmukainen eräiden uusimpien tutkimusten kanssa - Dumbar ja Henderson (2), Pou ym. (6) -, joissa hedelmällisyyden heritabi- liteetti, mitattakoon se poikimisvälinä tai astutusten lukuna hedelmöittymistä kohti, on sangen heikko. On kyllä mahdollista, että jos poikimisen säännöllisyys ja sairaudet karjan- tarkkailukomitean (2) ehdottamalla tavalla erotetaan toisistaan ja samalla pyritään eri sairauksien mahdollisimman huolelliseen seuraamiseen, saadaan vastaisuudessa myös sonnien arvosteluun nykyistä hyödyllisempiä tietoja, jotka selvittävät eri yksilöiden taipumusta terveyteen ja säännöllisyyteen. Lieneekin niin, että jälkeläis- arvostelutavan tarkistus tältä osalta on, mikäli suunniteltu tarkkailukirjanpidon uudistus lähiaikoina toteutetaan, syytä siirtää siksi, kunnes uusista merkinnöistä on saatu riittävästi kokemusta. Pitkämaitoisuutta osoittavasta viiden kuukauden prosentista on myös saatu heikohko vuorosuhde. Suomen karjan aineiston suurempi vuorosuhde voitanee panna toisaalta pienen aineiston tiliin, toisaalta selittää johtuvaksi siitä, että keski- tuotosten välinen vuorosuhde on huomattavan suuri. Koska pitkämaitoisuus on Bruunin (1) suorittamien tutkimusten mukaan riippuvainen tuotostasosta, nousee vuorosuhde tällaisissa olosuhteissa helposti. Pitkämaitoisuuden jalostustietä tapah- tuvalla kehittämisellä lienee verraten vähän voitettavissa eläinten tuotantokykyä ja taloudellisuuttakin ajatellen. Toisaalta tapahtuu pitkämaitoisuuden hyväksi valin- taa kirjoittajan vielä julkaisemattomien tutkimusten mukaan maidontuotanto- SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA 41 kykyyn kohdistuvan valinnan yhteydessä, koska nämä taipumukset ovat keske- nään positiivisesti korreloituneet. Myös pitkämaitoisuusarvojen laskemisesta luopu- mista olisi näin ollen syytä harkita. Vähentämällä tällä tavoin vähäarvoisempaa työtä voitaisiin maidontuotantoarvot laskea erikseen yhdeltä, kahdelta ja kolmelta ensimmäiseltä tarkkailuvuodelta, jolloin arvostelun täsmällisyys huomattavasti paranisi. Kirjoittaja ei pidä myöskään keskipainojen laskemista tärkeänä. Niistä on tosin saatu selvät vuorosuhteet, mutta se ei vielä merkitse, että painojen seuraami- sesta olisi hyötyä. Kun kysymykseen tullaan palaamaan toisessa yhteydessä, ei siihen nyt ole syytä puuttua. Joka tapauksessa kuuluu painokin niiden lukuarvojen ryhmään, joiden pois jättäminen ei ilmeisesti vähentäisi jälkeläisarvostelujen arvoa, mutta näin saadulla työn säästöllä voitaisiin paremmin keskittyä arvostelun arvok- kaampiin kohteisiin. Rasvaprosentista on nyt saatu varsin kiinteä vuorosuhde. Koska kuitenkin myös karjojen keskirasvaprosenttien vuorosuhde on huomattavan kiinteä, ja koska ulkonaisilla syillä on myös melkoinen osansa keskirasvaprosenttien muodostumi- sessa, ei vuorosuhdetta 0.53 voida pitää perinnöllisen yhteyden osoittajana kahden arvostelutuloksen välillä. Osa vuorosuhteesta on epäilemättä ympäristötekijöistä johtunutta, sillä osoittaahan keskirasvaprosenttien vuorosuhde lähinnä vain, että rasvamaitoisiin karjoihin on sonnit valittu mieluimmin niin ikään rasvamaitoisista karjoista, vaikka maidon suuri rasvapitoisuus on saattanut johtuakin vain ruokin- nasta. Kuitenkin on rasvaprosenttien vuorosuhde yli kaksinkertainen keskirasva- prosenttien vuorosuhteeseen verrattuna, joten rasvaprosenttiin kohdistuva valinta joka tapauksessa johtaa maidon rasvapitoisuustaipumukseen voimakkaaseen edis- tymiseen. Aikaisemmissa (6,7) ja myös vielä julkaisemattomissa tutkimuksissaan kirjoittaja on päätynyt tuloksiin, että rasvapitoisuuden jalostuksessa voidaan valinta yksinkertaisimmin ja hyvällä menestyksellä suorittaa juuri nojautuen rasva- prosentteihin sellaisenaan. Tältä kannasta katsoen saatu varsin kiinteä vuoro- suhde osoittaa siis sonnien arvostelun maidon rasvapitoisuuteen nähden olevan huomattavan varmalla pohjalla. Tutkimuksessa on tavanomaisten yksilön tuotoksen prosenttina karjan keskituotoksesta laskettujen suhteellisten arvojen rinnalla käytetty myös näiden suhteellisten tuotosten poikkeamia ikäluokan keskiarvoista, jotka on esitetty liit- teessä kirjoituksen lopussa. Kirjoittaja ei kylläkään ole vakuuttunut siitä, että mainitut poikkeamat, joista jälkeläisryhmien erilaisen keski-iän vaikutus pitäisi olla eliminoitu, olisivat parempia tuotantotaipumuksen osoittajia kuin suhteelliset arvot sellaisinaan. Molemmat johtavat ilmeisesti kylläkin melko yhdenmukaiseen arvos- teluun, koska niiden keskinäinen vuorosuhde on suuruusluokkaa 0.80—0.85. Ayrshireaineistossa molemmat lukuarvot ovatkin antaneet käytännöllisesti katsoen saman tuloksen, joten poikkeamien käytöllä ei ilmeisesti ole ainakaan varmistettu valinnan onnistumista. Sitä paitsi niiden laskemisessa joudutaan turvautumaan koko rodun keskiarvoihin, ja tämänkaltaiset korjausmenettelyt tuovat meidän maamme pienkarjoihin sovellettuina helposti mukanaan melkoisia virheitä. Jos tilastokoneilla tapahtuva jälkeläisarvostelu päästään vastaisuudessa kehittämään 42 MIKKO VARO laadittujen suunnitelmien mukaan sellaiseksi, että maidontuotantokyvyn arvos- telu tapahtuu erikseen yhden, kahden ja kolmen ensimmäisen tarkkailuvuoden tuotoksen perusteella, vältytään puheena olevasta vaikeudesta kokonaan. Suomenkarjan aineistosta saadut tulokset ovat saman suuntaisia kuin ayrshire- aineistostakin saadut, mutta yleisesti ovat vuorosuhteet jo selitettyä viiden kuu- kauden prosenttien samoin kuin maidon keskituotosten vuorosuhdetta lukuun- ottamatta heikompia. Tämä johtuu ilmeisesti kuitenkin jo aikaisemmin mainitusta seikasta, että jälkeläisten lukumäärä on suomenkarjan aineistossa ollut vain 17 kun se ayrshireaineistossa oh 27. Kun jälkeläisten luku suomenkarjan sonneilla saadaan nousemaan yhtä suureksi kuin ayrshirekarjallakin, on odotettavissa, että eri vuoro- suhteet kehittyvät hyvin yhdenmukaisiksi. Näyttää kyllä siltä, että suomenkarjan aineistossa jotkut vuorosuhteet ovat pienempiä kuin jopa vanhassa ayrshireaineis- tossa, vaikka jälkeläisten luku on siihen verrattuna hieman suurempi ja tuotosten luku yksilöä kohti kaksinkertainen. Tällaiset heilahtelut voivat kuitenkin johtua pienestä aineistosta, mutta toisaalta voi syynä olla sekin, että suomenkarjan son- nien eri tulokset lienee saatu keskimäärin vaihtelevammissa olosuhteissa kuin ayr- shiresonnien. Tähän viittaa suomenkarjan keskituotosten suurempi hajonta; se näet oli tällä rodulla keskimäärin 419, mutta ayrshirerodulla vain 345 kg. Erot maitotuotosten eri kertoimissa ayrshireaineistoon verrattuna saavat selityksensä aikaisemmin mainitusta keskituotosten huomattavan kiinteästä vuoro- suhteesta. Siitä näet seuraa, että absoluuttisista maitotuotoksistakin on saatu melko kiinteä vuorosuh.de, joka ylittää suhteellisista tuotoksista lasketut vuoro- suhteet. Myös tavallisista suhteellisista arvoista ja niiden poikkeamista laskettujen vuorosuhteiden keskinäinen suhde on suomenkarjan aineistossa mahdollisesti jo mainitusta syystä toisenlainen kuin ayrshireaineistossa, mutta tällaiset erot voivat pelkästään sattumankin aiheuttamina näin pienessä aineistossa olla hyvin mah- dollisia. Suhteellisen ja absoluuttisen arvostelutavan merkityksen selvittämiseksi maidontuotantotaipumuksen kehittämisessä on laskettu lisäksi vuorosuhteet niin, että on verrattu toisen jälkeläisarvostelun absoluuttitulosta toisen suhteelliseen arvoon. Tarkoituksena on tällä kirjoittajan aikaisemminkin käyttämällä menetel- mällä selvittää, missä määrin absoluuttiarvoihin perustuva sonnien valinta voisi johtaa jalostustyön edistymiseen myös toisissa olosuhteissa. Menetelmä perustuu kirjoittajan omaksumaan käsitykseen, että jalostustyön edistymistä kuvaa parhai- ten juuri sonnien jälkeläisten asema karjoissaan ja tämän aseman osoittajaksi on valittu suhteellinen maitotuotos. Ayrshireaineistossa saatiin tällaisen vertailun tulokseksi vuorosuhde 0.24 silloin, kun käytettiin tavallisia prosenttilukuina esitet- tyjä suhteellisia arvoja, ja 0.19, kun käytettiin näiden arvojen poikkeamia ikäluokan keskiarvosta. Molemmat luvut ovat molempiin suuntiin laskettujen vuorosuhde- kertoimien keskiarvoja. Suomenkarjan aineiston vastaavat vuorosuhteet olivat 0.14 ja 0.13. Luvut osoittavat, kun niitä verrataan suhteellisista tuotoksista lasket- tuihin vuorosuhteisiin ja otetaan huomioon aineistojen suuruus, että sonnien valinta kilomääräisten maitotuotosten perusteella ei yleensä johda jalostustyön yhtä var- maan edistymiseen toisissa olosuhteissa kuin suhteellisiin tuotoksiin yksinomaankin perustuva valinta. On kyllä mahdollista, että sonnien jälkeläisten lukumäärän SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA 43 huomattava lisääntyminen voisi viedä absoluuttisten ja suhteellisten maitotuotos- lukujen positiivisen vuorosuhteen niin suureen voimistumiseen, että kumpikin arvostelutapa voisi johtaa likimäärin samaan tulokseen. Tällaista suhteellisten ja absoluuttisten arvostelutulosten lähentymistä on esitettyjen ayrshireaineistojen perusteella kenties havaittavissakin. Tarvittaisiin kuitenkin varsin suuri jälkeläisten luvun keskimääräinen lisäys ennenkuin mainitunlainen tilanne voitaisiin saavut- taa. On selvää,että suhteellinen arvostelutapa yksinään käytettäessä ei johda parhaa- seen mahdolliseen tulokseen, koska se jättää karjojen väliset laatuerot kokonaan huomioon ottamatta. Tästä syystä on käsitellyistä aineistoista laskettu myös vuoro- suhteet suhteellisista arvoista, joihin on lisätty karjojen välisistä keskituotoseroista laadun todennäköinen osuus. Kirjoittaja on aikaisemmissa (7), samoin kuin vielä julkaisemattomissa tutkimuksissaankin tullut tulokseen, että ainakin ayrshire- aineistossa yksilöiden suhteellista tuotosta ja karjojen keskituotoksia on painotet- tava keskimäärin suhteessa 5: 1. Tosin pitäisi painotussuhdetta vaihdella karjojen koon mukaan siten, että suurissa karjoissa olisi keskituotoksille annettava enemmän painoa kuin pienissä, mihin perustuen kirjoittaja onkin suomenkarjan osalta pääty- nyt tämän rodun pienempien karjojen vuoksi suhteellisen tuotoksen huomattavasti voimakkaampaan painotukseen kuin ayrshirerodulla. Koska nyt käsitellyissä aineistoissa ei sonnien jälkeläisryhmien karjojen keskimääräisiä lehmälukuja ole laskettu, on ollut tyydyttävä rodun keskimääräiseen painotussuhteeseen. Tällöin kuitenkin meneteltiin niin, että kokeiltiin eri painotussuhteita, ayrshirerodulla 3: I—7:1 —7: 1 ja suomenkarjalla 3: 1— 10: 1. Painotusta varten laskettiin karjojen keski- tuotosten prosenttiset suhteelliset arvot poikkeamina rodun keskiarvosta. Yksilöi- den suhteellisina arvoina käytettiin poikkeamia ikäluokan keskiarvosta, koska silloin ei ainakaan jälkeläisryhmien eri-ikäisyys pääse vaikuttamaan tuloksiin. Näin saatiin suurimmiksi vuorosuhteiksi ayrshireaineistossa 0.33 ja suomenkarjalla 0.27, mikä osoittaa, että karjojen todennäköisten laadullisten erojen huomioon ottamisella voidaan arvostelua ilmeisesti varmistaa. Suurin vuorosuh.de saavutet- tiin ayrshirerodulla painotussuhteella 5:1, kuten oh odotettavissakin, suomen- karjan aineistossa painotussuhteella 9: 1. Tulos osoittaa joka tapauksessa, että kirjoittajan aikaisemmat päätelmät suomenkarjalle soveltuvasta painotussuhteesta 9: 1 ovat suurin piirtein osuneet oikeaan ainakin sikäli, että suhteelliselle arvolle on suomenkarjassa annettava karjojen keskituotokseen verrattuna suurempi paino kuin ayrshierrodulla, koska edellisen rodun karjat ovat keskimäärin pienempiä kuin jälkimmäisen. Aineiston pienuudesta johtuen ei kuitenkaan voida pitää todistettuna, että juuri painotussuhde 9: 1 on oikea, vaikka se onkin yhdenmukainen kirjoittajan aikaisempien arvioiden kanssa. Kysymys on ratkaistava myöhemmin suurempiin aineistoihin nojautuen. Toisaalta ei merkitse kovin paljoa, eikä tehdä merkityksellistä virhettä, vaikka molemmille roduille käytettäisiin samaakin pai- notussuhdetta, esim. 5: 1. Sitä käyttäen saatiin suomenkarjalla p.o. vuorosuh- teeksi 0.25. Oikean painotuksen laskemiseksi edellä käytetty kokeileva menettelytapakin antanee likimain oikean tuloksen tapauksissa, jolloin keskituotosten vuorosuhde on melko heikko. Jos taas keskituotosten vuorosuhde on suuri, esim. suurempi kuin 44 MIKKO VARO suhteellisten arvojen vuorosuhde, johtaa menetelmä virheelliseen tulokseen korosta- malla liiaksi keskituotosten merkitystä, kuten on voinut tapahtua suomenkarjan nyt käsitellyssä aineistossa. Varminta onkin siitä syystä menetellä niin, että tutki- taan jo tunnetun suhteellisen tuotoksen ja keskituotoseron keskinäistä suhdetta odotettavissa olevan suhteellisen arvon muodostumiseen. Tällöin oletetaan toinen suhteellinen tuotos tunnetuksi ja toista pidetään odotettavissa olevana arvostelun tuloksena. Kun odotettavissa oleva suhteellinen tuotos on x, tunnettu suhteellinen tuotos y ja näiden arvojen pohjana olevien keskituotosten erotus z, on voimassa regressioyhtälö (vrt. Vahervuo 5) Yxii Yxz ' ?uz ®x i ?xz Yxu ' ?yz ".i X = ■—■ y-\ * K- •■ Z 1 r 2 å 1 r 2 S1 ' !/: u y 1 ' yz °z Koska käytännössä pyritään siihen, että vuorosuhde odotettavissa olevan suhteellisen tuotoksen sekä jo tunnettuun suhteelliseen tuotokseen ja keskituotosten eroon perustuvan arvostelun välillä olisi mahdollisimman kiinteä, voidaan tunnetun suhteellisen arvon ja keskituotoserojen painotus maksimaalista korrelaatiota varten laskea suhteesta xy I'xz ‘ yz ä- xr Ixy' 1 yz y Tulokseksi näin suoritetuista laskuista saadaan ayrshireaineistossa, kun perus- teina käytetään molempiin suuntiin laskettujen vuorosuhteiden keskiarvoja, että yksi suhteellisen tuotoksen prosenttiyksikkö vastaa 240 kg:n keskituotosten ero- tusta. Kilomääräisinä erotuksina ilmaistuja suhteellisia arvoja käytettäessä tämä merkitsisi, että suhteellista arvoa ja keskituotoseroa on painotettava suhteessa 6 :1. Suoritettu laskelma antoi tuloksen, jossa keskituotoksille annettava paino on jonkinverran pienempi kuin kirjoittajan aikaisemmin (1954) ylemmässä ja alem- massa keskituotostasossa olleita sonnien tytärryhmiä vertailemalla suoritetussa tutkimuksessa. Mutta tähän aikaisemman tutkimuksen tulokseen lienee vaikuttanut juuri se, että vertailu oli suoritettu ylemmässä ja alemmassa tasossa saatujen tuotos- ten kesken, jolloin ennakolta määrätty järjestys on sen vuoksi, koska keskituotostaso ja karjojen laatu joka tapauksessa ovat positiivisessa vuorosuhteessa keskenään, jakanut karjat jossakin määrin ryhmiin myös karjojen laatutason perusteella, jol- loin laadun merkitys on korostunut. Tätä käsitystä tukee se, että aikaisemmin käy- tetty menetelmä antoi myös tässä aineistossa tulokseksi pienemmän painotussuh- teen suhteellisten tuotosten ja keskituotosten välillä. Mainittakoon, että Korkman (3) on tullut tulokseen, jonka mukaan SRB-rodulla keskimäärin 20 % ja SLB- rodulla 27 % karjojen keskituotoseroista on eläinten laadullisten erojen aiheutta- maa, joten näitä prosentteja vastaava osa keskituotoseroista olisi otettava huomioon eläinten laatua arvioitaessa. Edelleen hän mainitsee (4) Wiadissa suoritettujen alustavien sonnien jälkeläisarvostelujen osoittavan, että yksilön suhteelliselle tuo- tokselle on annettava neljä kertaa suurempi merkitys kuin keskituotosten poikkea- malle rodun keskiarvosta eläinten jalostusarvoa arvioitaessa. Samassa kirjoitukses- saan viittaa Korkman vielä siihen, että Milk Marketing Board-järjestö Englannissa ja Walesissa arvioi sonnien jälkeläisarvosteluissa perinnöllisen laadun osuudeksi SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA 45 keskituotoseroista 20 %. Näitä tuloksia tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin verrattaessa on kuitenkin muistettava, että sekä karjojen suuruus että jälkeläisten lukumäärä ovat tekijöitä, jotka ilmeisesti melko voimakkaasti vaikuttavat suhteel- listen arvojen ja keskituotoserojen keskinäiseen merkitykseen yksilön perinnöllisen laadun osoittajina siten, että pienehköt karjat ja suuret jälkeläisten lukumäärät lisäävät suhteellisen arvon merkitystä. Tämä huomioon ottaen voidaan esitettyjä tuloksia pitää yhdenmukaisina, koska joka tapauksessa voitanee olettaa, että meikä- läiset karjat ovat mainittujen maiden karjoja pienempiä. Ainakin on niin laita Korkmanin käyttämään aineistoon nähden, koska siihen oh valittu vain vähintään 15 lehmän karjoja. Suomen karjan aineisto on aivan liian pieni edellä kuvattujen täsmällisten laskelmien suorittamiseen. Koska keskituotoserojen ja odotettavissa olevan suh- teellisen arvon vuorosuhde tässä aineistossa muodostui negatiiviseksi, ei edellä selos- tettuja laskelmia pidetty suomenkarjan sonnien osalta aiheellisina. Mainitun vuoro- suhteen negatiivisuus voi johtua vain sattumasta, koska aineisto on sangen pieni, mutta saattaa syynä olla tämän rodun jalostuksessa käytetty arvostelutapakin, joka yksipuolisesti korostaa kilomääräisten tuotosten merkitystä. Jos nimittäin siitoseläimiä siirretään suurituotoksisista karjoista alempaan tasoon kiinnittämättä huomiota suhteelliseen arvoon, muodostuu jalostuksellisesti heikon aineksen saanti suurituotoksisista karjoista helposti yleisemmäksi kuin pienituotoksisista ja p.o. negatiivinen korrelaatio on siitä syystä mahdollinen. Karjojen todennäköisten laatuerojen huomioon ottaminen maidontuotanto- taipumuksen suhteellisessa arvostelussa lähentää tietysti kilomääräisiä ja suhteel- lisia arvoja toisiinsa. Kuitenkin päädytään mainittuja suurimpia korrelaatioita vastaavia painotussuhteita käytettäessä yksilöiden arvojärjestykseen, joka varsin huomattavasti poikkeaa siitä, mikä saadaan vain kilomääräistä arvostelutapaa noudattaen. Kilomääräisten tuotosten ja maksimaalista painotusta käyttäen saatu- jen suhteellisten arvostelutulosten vuorosuhde oli näet molemmilla roduilla vain 0.66. Mainittakoon, että kilomääräisten tuotosten ja tavallisten prosenttisten suh- teellisten tuotosten vuorosuhde oli ayrshirerodulla 0.51 ja Suomen karjalla vain 0.38, mikä osoittaa, että yksinomaan suuria kilomääräisiä tuotoksia tavoittele- valla arvostelulla onnistutaan vain melko harvoin löytämään sonniyksilöitä, joiden jälkeläisten asema karjoissaan, toisin sanoen sonnin jalostusta edistävä vaikutus, samala olisi edullinen. Loppupäätelmät Tutkimus perustuu maatalouskoelaitoksen kotieläinjalostusosastolla tark- kailuvuodesta 1949/50 lähtien Hollerith-järjestelmällä suoritettuihin sonnien jälkeläisarvosteluihin, jotka toistaiseksi tapahtuvat tytärten keskiarvoja käyttäen. Tutkimuksessa on vuorosuhdekertoimia laskien verrattu eri maanviljelysseura- alueilla saatuja saman sonnin tytärten keskiarvoja toisiinsa. Ayrshireaineisto käsit- tää 203 ja suomenkarjan aineisto 60 sonnia. 46 MIKKO VARO Vertailujen tuloksena voitiin todeta, että sonnien perinnöllisen maidontuotanto- taipumuksen arvostelussa suhteellinen arvostelutapa, käytettiinpä arvostelun perustana prosentteina ilmaistuja suhteellisia tuotoksia sellaisenaan tai näiden poikkeamia samanikäisten jälkeläisryhmien keskiarvosta, johtaa yleensä varmem- min onnistuvaan jalostustyön edistymiseen kuin kilomääräisiin tuotoksiin perustuva valinta. Tämän osoittaa myös vertailu, jossa toisen arvostelutuloksen kilomääräistä maitotuotosta verrattiin toisen suhteelliseen maitotuotokseen, jolloin saatiin useim- missa tapauksissa pienemmät vuorosuhteet kuin suhteellisista tuotoksista. Maidontuotantotaipumuksen arvostelu varmistuu, kun suhteelliset tuotokset täydennetään karjojen todennäköisillä laadullisilla poikkeamilla rodun keski- arvosta. Tämä tapahtuu painottamalla yksilön suhteellista maitotuotosta ja karjan poikkeamaa rodun keskiarvosta (karjan suhteellista arvoa) tietyssä suhteessa. Ayrshirerodulla prosenttisia arvoja käytettäessä yksi suhteellisen arvon prosentti- yksikkö vastaa 240 kg:n keskituotoseroa, ja jos suhteelliset arvot on ilmaistu kilo- määräisinä erotuksina, on suhteellisten tuotosten ja keskituotoserojen painojen suhde 6: 1. Suomenkarjan aineiston pienuuden vuoksi ei vastaavia laskelmia siitä suoritettu. Kokeilemalla eri painotuksia saatiin suurimmat korrelaatiot ayrshirerodulla, jonka karjat ovat suurempia, silloin kun painotussuhde oli 5: 1 yksilön suhteellisten tuotosten hyväksi, ja pienikarjäisellä suomenkarjalla, kun painotus tapahtui suhteessa 9: 1. Viimeksi mainittuun tulokseen on kuitenkin keskituotosten melkoi- nen vuorosuhde luultavasti vaikuttanut. Säännöllisyysprosentti, joka ilmaisee säännöllisten lehmien osuuden kaikista sonnin jälkeläisistä, on ilmeisesti sangen epävarma hedelmällisyystaipumuksen ja tautien vastustuskyvyn mitta, koska siitä on saatu varsin epävarmat vuorosuhteet. Myös lypsykäyrän muodon arvosteleminen viiden kuukauden prosentilla osoittautuu melko epävarmaksi. Suomenkarjan aineiston yleensä heikommat vuorosuhteet johtunevat ilmeisesti pääasiassa tämän rodun sonnien pienemmästä jälkeläisten luvusta, joka nyt käsitel- lyssä aineistossa oli keskimäärin 17 vastaavan luvun avrshirerodulla ollessa 27. SONNIEN JÄLKELÄISARVOSTELUN TULOKSISTA 47 Liite •- Beilage Sonnien eri-ikäisten jälkeläisryhmien suhteellisten maitotuotosten tasoitetut keskiarvot tarkkailu- vuosien 1949/50—1952/53 tuloksista lasketuissa tytärarvoissa. Suomen karjan aineisto perustuu 26 436 tuotokseen ja käsittää 903 sonnia, ayrshire aineisto 79 922 tuotokseen ja käsittää 2294 sonnia. Die ausgeglichenen Mittelwerte der relativen Milchleistungen ungleichaltriger 'Nachkommengruppen der Bullen bei den aus den Ergebnissen der Kontrolljahre 1949/50— 1952/53 berechneten Tochterwerten .') Das Material des finnischen Landviehes gründet sich auf 26 436 Leistungen und umfasst 903 Bullen, das Ayrshirematerial auf 79 922 Leistungen und umfasst 2294 Bullen. Keski-ikä v. Suomen Durchschnittsalter karja Ayrshire J_ 3.0 80 85 3.1 81 86 3.2 82 87 3.3 83 87 3.4 84 88 3.5 85 88 3.6 87 89 3.7 88 89 3.8 88 90 3.9 89 91 4.0 89 91 4.1 90 92 4.2 91 92 4.3 91 93 4.4 92 94 4.5 93 94 4.6 94 95 4.7 95 96 4.8 95 96 4.9 96 96 5.0 97 97 5.1 98 97 5.2 99 98 5.3 99 98 5.4 99 98 5.5 99 98 5.6 100 99 5.7 100 99 5.8 100 99 5.9 100 99 Jälkeläisryhmien rasvaprosentit ylittävät kaikissa mainituissa ikäluokissa karjojen keskitason keskimäärin 0.1 prosentilla. Die Fettprozentsätze der Nachkommengruppen übertreffen bei allen angeführten Altersklassen die mittleren Fettprozente der Herden durchschnittlich um 0.1 Prozent. 1 Tochterwert = Mittelwert der Töchter. 48 MIKKO VARO KIRJALLISUUTTA (1) Bruun, E. 1928. Lypsykauden maidontuotantokäyrään vaikuttavista tekijöistä ja sen muodon periytymisestä itäsuomalaisessa karjassa. Summary: Factors influencing the lactation curve and the hereditariness of its shape in East Finnish cattle. Valt. maatal.koet. julk. 18: 1—137. (2) Dumbar, R, S., Jr, Henderson, C. R. 1953. Heritability of fertility in dairy cattle, J, Dairy Sei. 36: 1063-1071. (3) Karjantarkkailukomitean mietintö 1955. (4) Korkman, N. 1953. Versuch einer vergleichenden Nachkommenschaftsuntersuchung von Bullen, die in Herden mit verschieden starker Fütterung wirken. Summary: The possibilities of comparing bulls on the basis of progeny tests in herds on different planes of nutrition. Z. f. Tierzucht, u. Züchtgsbiol. 61: 375—390. (5) —»— 1954. I vilken mån skall absoluta och relativa avkastningen beaktas som mått på kornas anlag för mjölkproduktion. Ladugården 1954: 226—228. (6) Pou, J. W., Henderson, C. R. et al. 1953. A study of the inheritance of breeeding efficiency in the Beltsville dairy herd. J. Dairy Sei. 36 909-915. (7) Vahervuo, T. 1946. Johdatus matemaattis-tilastollisiin menettelytapoihin. 246 s. Helsinki. (8) Varo, M. 1952. Tutkimuksia karjanjalostuksen tehostamismahdollisuuksista erityisesti son- nien valintaa silmälläpitäen. Referat: Untersuchungen über die Steigerungsmöglich- keiten der Viehzüchtung unter besonderer Berücksichtigung der Bullenauslese. Acta agr. fenn. 77: 1—156. (9) —»— 1954. Karjojen laadullisista eroista. Referat: Über die qualitativen Unterschiede zwischen Herden. Maatal.tiet. aikak. 26: 10—35. (1 ) — »— 1954. Sonnien jälkeläisarvostelun tuloksista erilaisessa ympäristössä. Referat: Über die Ergebnisse der Beurteilung von Bullen in verschiedener Umgebung. Ibid. 26: 36—39. REFERAT ÜBER DIE ERGEBNISSE DER NACHKOMMENBEURTEILUNG VON BULLEN IN VERSCHIEDENER UMGEBUNG 11. von Mikko Varo Landwirtschaftliche Versuchsanstalt, Abteilung für Tierzucht, Tikkurila Seit dem Jahre 1950 sind in der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt, Abteilung für Tierzucht, unter Anwendung des Lochkartensystems Hollerith alle Stammbuchbullen mit wenigstens acht Nach- kommen in den Kontrollherden beurteilt worden. Die Anzahl der in den verschiedenen Jahren beur- teilten Bullen geht aus Tabelle 1 hervor. Die im vierten Beurteilungsjahr eingetretene Verminderung in der Anzahl der Bullen beruht hauptsächlich auf einer Änderung der Beurteilungsweise. Damals nämlich begann man die Beurteilung nach den Leistungen der höchstens 6-jährigen Nachkommen vorzunehmen, da man erkannt hatte, dass die Leistungen der älteren und bereits ausgewählten Nach- kommen die Zuverlässigkeit der Beurteilung herabsetzen. Vorläufig werden die Bullen auf Grund der Mittelwerte der Töchter beurteilt, aber es besteht die Absicht, zu einer Anwendung des Töchter .Mütter Vergleichs zu gelangen. Die Bewertung gründet sich auf die Leistungen der Kontrolljahre, und die erste Leistung wird als voll verzeichnet, wenn das Kalben spätestens im Verlaufe von zwei Monaten nach Beginn des Kontrolljahres eingetreten ist. Es ist fortfahrend versucht worden, die Zuverlässigkeit der Beurteilung zu untersuchen und zu entwickeln, und in diesem Sinne werden auch die folgenden Untersuchungsergebnisse dargestellt, die sich auf die für die Jahre 1949/50—1953/54 berechneten Beurteilungen von 203 Bullen des Ayrshireviehes (Ay) und von 60 Bullen des finnischen Landviehes (SK) gründen. Die Untersuchung ist durch gegen- SONNIEN JÄLKELAISARVOSTELUN TULOKSISTA 49 seitigen Vergleich zweier für verschiedene Gebiete berechneten Beurteilungsergebnisse derselben Bullen ausgeführt worden. Der Vergleich ist unter Berechnung der Korrelationskoeffizienten vor sich gegangen. Die Mittelwerte dieser auf die verschiedenen Nachkommengruppen gegründeten Beurteilungsergebnisse sind zu ersehen aus Tabelle 2, in der die Ergebnisse dargestellt sind in der Form, wie sie in der Abteilung für Tierzucht berechnet und weiter den Züchtungsvereinen mitgeteilt werden. Doch sind ergänzende Angaben ausserdem kursiv eingetragen. Die Korrelationen der einzelnen Zahlenwerte sind angeführt in Tabelle 3, in die zur Erleichterung des Vergleichs ausserdem Verfassers Ergebnisse der 1954 veröffentlichten entsprechenden Untersuchung kursiv eingetragen sind. In dieser früheren Untersuchung belief sich die durchschnittliche Anzahl der Nachkommen auf nur 13 und waren die Ergebnisse nur nach den Leistungen eines einzigen Kontroll- jahres berechnet worden. In den neuen Ayrshirematerial beläuft sich die durchschnittliche Anzahl der Nachkommen auf 27 und in dem Material des finnischen Landviehes auf 17, während die durch- schnittliche Zahl der Leistungen je Nachkomme bei beiden Rassen 2.04 ausmacht. Damit die Ungleichaltrigkeit der Nachkommen nicht auf die Ergebnisse einwirke, sind in den folgenden fortsetzenden Untersuchungen diejenigen Abweichungen 1) der relatieven Milchproduktions- werte benutzt worden, die unabhängig vom Alter sind. Um die gegenseitige Bedeutung der relativen Werte und der Stalldurchschnittsunterschiede zu erweisen, wurden die ihnen beizulegenden Gewichte nach folgender Regressionsgleichung berechnet: rxy r xz ' r yz r xz rxy ' ryz 1 r'yz äy 1 r 'yz 4 z in der x der eine oder zu erwartende relative Wert, y der andere oder bekannte relative Wert und z die Differenz zwischen den Stalldurchschnitten ist. Durch dieses Verfahren stellte sich beim Ayrshire- material heraus, dass der Unterschied der Stalldurchschnitte von 240 kg einem Prozent der relativen Leistung entspricht. Benutzt man als relative Leistungen Differenzen in Kilogramm, so bedeutet das erhaltene Ergebnis, dass bei Beurteilung des Züchtungswertes des Individuums in neuen Verhältnissen relative Leistung und Unterschied der Stalldurchschnitte in dem Verhältnis 6: 1 auszuwiegen sind. Auf diese Weise sucht man ein einfaches und zugleich zuverlässiges, der Beurteilung der Neigung zur Milcherzeugung dienendes Verfahren zustande zu bringen, das sich möglichts grosse Mengen von Vieh- züchtern zunutze machen könnten. Eine nur auf gewichtmässige Milchleistungen gegründete Bewertung führt nicht zu gleich sicherer und schneller Förderung der Züchtungsarbeit wie eine relative Beurteilung. Durch Erproben verschiedener Gewichte und durch Berechnen der Korrelationen zwischen den verschiedenen Werten ergab sich die grösste Korrelation (0.33) bei dem Ayrshirevieh bei dem Gewichts- verhältnis 5: 1 und bei dem finnischen Landvieh (0.27) bei dem Verhältnis 9: 1. Da die Herden der Ayrshirerasse im allgemeinen grösser sind, stimmt dieses Resultat mit Verfassers früheren Ergebnissen (6) überein, nach denen bei grossen Herden den Differenzen der Stalldurchschnitte eine grössere Be- deutung beizulegen ist als bei kleinen. Weil das Material des finnischen Landviehes so klein ist, ist ein genaues Gewichtsverhältnis für diese Rasse jedoch nicht berechnet worden. Die Bewertung des Fettprozents hat eine ziemlich zuverlässige Grundlage, wenngleich die erhaltenen Korrelationen in Tabelle 3 nicht den wirklichen erblichen Zusammenhang zwischen den verschiedenen Tochtergruppen wiedergeben. Zweifellos sind sie durch die beträchtliche Korrelation der mittleren F ettprozentsätze vergrössert worden. Da Verfasser früher (1952, 1954) zu dem Ergebnis gekommen ist.odass das Veredeln des Fettgehaltes der Milch befriedigend fortschreitet, wenn man sich auf die Fettprzente an sich stützt, beschränkt sich hier die Darstellung nur auf die Wiedergabe dieser genannten Korrelationskoeffizienten. Als regelmässig werden die gesunden Tiere angegeben, deren Kalbungsintervall höchstens 15 Monate ausmacht. Das Regelmässigkeitsprozent erweist den Anteil der regelmässigen Tiere an den gesamten Nachkommengruppen. Dieses Mass ist offenbar nicht von grosser Bedeutung bei der Beurteil- ung der erblichen Neigung von Fruchtbarkeit und Gesundheit. Auch aus dem die Form der Laktations- kurve wiedergebenden Prozent für fünf Monate sind ziemlich schwache Korrelationen erhalten worden. 1 Sieh Tabelle 2