KEVÄTVEHNÄLAJIKKEIDEN TUNTOMERKEISTÄ Elli Korpinen Valtion siementarkastuslaitos , Helsinki Saapunut 14. 1 . 1956 Viljojen kylvösiemenkaupassa meillä nykyään jo varsin yleisesti myyjä antaa ostajalle vakuuden myymänsä lajikkeen aitoudesta. Korkeampien laatuluokkien, valio- ja laatusiemenen siemeneristä, se onkin pakollista, mutta tavallista kauppa- siementä meillä sen sijaan saa myydä vaikkapa vain pelkällä lajinimellä varustet- tuna. Tavallisen kauppasiemenenkin aitoutta on Valtion siementarkastuslaitok- sessa kuitenkin pyritty valvomaan ainakin siinä määrin, että pahimmat virheet lajikkeiden nimissä tulisivat korjatuiksi silloinkin, kun siemennäytteen tarkastut- taja ei ole erikoisesti aitousmääritystä pyytänyt. Tällainen työ edellyttää kuiten- kin, että tarkastuslaitoksessa tunnetaan lajikkeet. Siihen päämäärään on siemen- tarkastuslaitoksessa pyrittykin alusta saakka. Mutta lajikkeet vaihtuvat uusiin lajikkeisiin siemenkaupassa usein niin nopeasti, että tuskin on uuden lajikkeen tuntomerkkeihin ehdittv tutustua, kun lajike jo jää kaupasta pois ja korvataan uudella. Kaupasta poistettu lajike saattaa silti jäädä viljelyyn ja tulla taas jonkin ajan kuluttua uudelleen siemenmarkkinoille ellei juuri sellaisena niin mahdollisesti muihin lajikkeisiin sekoittuneena. Siementarkastajan pitää sen vuoksi tuntea sekä parhaillaan kaupassa olevat että kaupasta jo yleensä syrjäytyneet, mutta vielä osittain viljelyyn jääneet lajikkeet. Sen vuoksi seuraavaan tutkimiskaavaan, jossa selostetaan niitä kevät- vehnien tuntomerkkejä, joiden nojalla kevätvehnälajikkeet Valtion siementar- kastuslaitoksessa määritetään, on otettu paljon sellaisiakin lajikkeita, joilla ei tällä hetkellä ole siemenkaupassa mitään merkitystä. Siinä ovat kaikki ne kevätvehnä- lajikkeet, joista on siementarkastuslaitokseen saapunut näytteitä viimeksi kulu- neiden 20 vuoden aikana. Selostettavia lajikkeita on kaikkiaan 25. Tässä aikakauslehdessä on aikaisemmin (Maatal.tiet. aikak. 13 (1941): 145 164) esitetty kevätvehnien tutkimiskaava, jonka täydennykseksi seuraava kaava on laadittu. Niissä molemmissa on lajikkeet ryhmitelty ensin joko koko kasveissa tai siemenissä selvimmin havaittavien tuntomerkkien kuten vihmeiden pituu- https://www.c-info.fi/en/info/?token=B8_YdXp7FAGbm0mT.Lcq4nYNUFTNlpQ7zZLVCAw.YVqRCm2KQRIwQTdNX4D8xmDfBOUqjwTR9budE2DNr7JQ_uyx5nfRejbrk5_C6mzCVrw9E7ct2k1pvjl0N7KWfmfpFYIerZIHvpEksyURImFKorRorsPUkliwMwi7RnpGEJ6DOnBO1rBdgJlD6akE70gDajsdD0TklXKQ KEVÄTVEHNÄLAJIKKEIDEN TUNTOMERKEISTÄ 85 den, kaleiden värin jne. mukaan ja sen jälkeen on kunkin lajikkeen kohdalla selostettu tarkemmin ko. lajikkeen erikoistuntomerkkejä. Selostus perustuu valtion siementarkastuslaitoksen laboratoriossa ja koeken- tällä suoritettuihin tutkimuksiin. Kun eri lajikkeet ovat joutuneet tutkittaviksi yleensä sitä mukaa kuin ne ovat ilmaantuneet kauppaan ja saapuneet tarkastet- taviksi, eivät kaikki selostettavat lajikkeet ole olleet yhtä monta vuotta tutkit- tavina; jotkut vanhimmat ja uusimmat lajikkeet ovat olleet tarkastettavina vain parikin vuotta, joten niistä esitetyt tiedot eivät ole yhtä luotettavia kuin yleisim- mistä lajikkeista esitetyt tiedot, jotka suurelta osalta perustuvat lähes 20 vuoden aikana suoritettuihin tutkimuksiin. Niihin kasvien morfologisiin ominaisuuksiin, joihin lajikemäärityksissä huomio kiinnitetään, voivat lajikkeesta riippumattomat tekijät, kuten erilaiset viljelyolot, aiheuttaa sen verran vaihteluita, että sellaisetkin lajikkeet, jotka yleensä voidaan helposti erottaa jo pelkistä siemenistäkin, voivat joskus olla vaikeasti erotettavissa. Kun lajikkeiden määrityksessä kentällä, jossa on kasvamassa paljon lajikkeita vierekkäin, on aikaisuus havainnoista paljon apua, luetellaan seuraavassa kevätvehnälajikkeet siinä järjestyksessä kuin ne keskimäärin eri vuosina ovat alkaneet tähkiä siementarkastuslaitoksen koekentällä Viikissä. Tässä tar- koituksessa voi tietenkin käyttää yhtä hyvin lopullista valmistumispäivää, mutta tuleentumisaste on vaikeampi määrittää täsmällisesti kuin tähkimisen alkaminen. Eri lajikkeiden lopullinen tuleentumisjärjestys ei ole aivan sama kuin tähkälletulo- järjestys. Tähkälletulo jär jestys: 1. Tammi, Apu, Pika I ja 11, Garnet 2. Sopu, Kimmo 3. Hopea, Terä 4. Kiuru 5. Timantti I, Aurore 6. Fylgia, Marquis, »Vihnevehnä» (sveitsil.) 7. Hankkijan Ruskea 8. Timantti 11, Touko 9. Svenno, »Kanadalainen» 10. Kärni, Drott, Brons 11. Pondus 12. Extra Kolben 11. Eri lajikkeiden tähkälletulojärjestys on vuodesta toiseen pysynyt suurin piir- tein samana, mutta eri lajikkeiden tähkälletulon välinen aika on sen sijaan vaih- dellut hyvinkin paljon. Joinakin vuosina on esimerkiksi aikaisimman ja myöhäi- simmän ryhmän välillä ollut tähkimisen alkamisessa vain 6 päivän, mutta joskus taas jopa 15 päivänkin ero. 86 ELLI KORPINEN KEVÄTVEHNIEN TUTKIMISKAAVA I. VIRNEET LYHYET a) Kaleet ruskeat, kaljut b) Lehden korvakkeiden reunoissa o n karvoja; korvakkeet melko suuret. Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä ]) vaalean ruskeiksi. c) Tähkälapakon alimpien nivelten reunassa pitkää nukkaa. Korren ylin solmu melkein kalju. Tähkä pitkä, kapeahko, kär- jestä suippeneva. Kaleet kapeat. Jyvä pitkulainen, litteä, sileä. TIMANTTI I (DIAMANT I) cc) Tähkälapakon alimmat nivelet ka 1 j u t tai on reunassa lyhyttä nukkaa. Muistuttaa Timantti I.tä, mutta eroaa siitä seuraavasti: Lehdet varsinkin ennen tähkimistä yleensä nuokkuvammat; korsi tähki- misestä lähtien vähän lyhyempi (15 —20 cm); korren solmussa nukkaa vähän enemmän; tähkä vähän leveämpi ja vähemmän suippeneva sekä vielä tuleentuneenakin pystympi; jyvä yleensä pienempi, suhteellisesti lyhyempi ja paksumpi kuin Timantti I:llä TIMANTTI II (DIAMANT II) Melkein kuten Timantti 11, mutta korren ylimmässä solmussa ja korressa solmun yläpuolella yleensä runsaasti nukkaa. Heteen ponnet heikosti violetit FYLGIA bb) Lehden korvakkeiden reunoissa e i karvoja. Korvakkeet pienet. Korren ylimmässä solmussa ja korressa solmun yläpuolella run- saasti nukkaa. Heteen ponnet heikosti violetit. Tähkälapakon alimpien nivelten reunanukka keskipitkää. Tähkä melkein tasapaksu. Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä ruskeiksi (usein vähän kirjaviksi) ja kaleet vaaleamman ruskeiksi kuin b-ryhmässä (yllä) AURORE aa) Kaleet vaaleat, kaljut b) Lehden korvakkeiden reunoissa o n karvoja. c) Tähkälapakon alimpien nivelten reunassa pitkää keski- pitkää nukkaa. d) Korren ylimmässä solmussa ja korressa solmun yläpuolella nukkaa vähän tai jonkin verran. e) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä vaalean ruskeiksi. Lehden korvakkeissa antosyania, mutta yleensä vain reunoilla (näkyy parhaiten juuri ennen tähkimistä). Korren ylimmässä solmussa nukkaa jonkin verran. Tähkä tasapaksu, lapakon alim- pien nivelten reunoissa keskipitkää nukkaa (vrt. Kärniä). Jyvä suuri, suhteellisen lyhyt, vähän kärkeen kapeneva, kärjen nukkapinta vinossa „..„.„„r SVENNO Lehdet melko pystyt ja kapeat, myöhään sinivihreät. Korressa yleensä runsaasti härmettä. Jyvä vähän lyhyempi ja paksumpi kuin Timantin jyvä, alkio tavallisesti hyvin sileä, jyvän kärki- nukka yleensä pitempää kuin esim. Timantilla TOUKO J ) Ks. Maataloustiet. aikak. 13 (1941): 163. KEVÄTVEHNÄLAJIKKEIDEN TUNTOMERKEISTÄ 87 ee) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä tumman tai vaalean ruskean kirjav i k s i. Lehdet melko nuokkuvat ja leveät, usein kellanvihreät. Korsi heikko, usein punertava. Tähkä melko paksu, kärkeen suippe- neva; osalla violettipontiset heteet. Jyvä tavallisesti kärkeen päin kapeneva, melkein kuten Sopuvehnän jyvä, mutta selkäpuolelta loivempi ja kärjessä oleva nukkapinta enemmän vinossa KIURU Tähkä pieni. Aikainen GARNET eee) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä tumman ruskeiksi. Korsi melko pitkä, sen ylimmän solmun nukkaisuus vaihtelee, mutta yleensä nukkaa on vähän. Heteen ponnet vaalean keltai- set. Tähkä pitkä, harvahko, yleensä jo ennen tuleentumista vähän nuokkuva, kaareva. Kale kapeahko. Jyvä tavallisesti kärkeen päin kapeneva ja hiukan kulmikas SOPU Lehdet kapeahkot. Korren solmujen nukkaisuus vaihtelee kuten Sovulla. Heteen ponnet heikosti violetit. Kale melko leveä, vähän ruskehtavampi kuin Sovulla. Tähkä jää usein kapeaksi. Jyvä pieni, lyhyt, pyöreäpäinen, ei aivan litteä, usein tummalaik- kuinen KIMMO dd) Korren ylimmässä solmussa ja useimmilla lajikkeilla myös korressa solmun yläpuolella runsaasti nukkaa. e) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä vaaleanruskeiksi. Korsi melko lyhyt, sen solmuissa tavallisesti runsaasti nukkaa, mutta itse korressa solmun yläpuolella vain vähän nukkaa. Tähkä paksu ja lyhyt (joukossa usein joitakin ruskeakaleisia, mutta muuten Tammen tyyppisiä tähkiä). Jyvä lyhempi ja paksumpi kuin Timantin jyvä, yleensä tasapaksu, joskus kärkeen päin kapeneva, alkio melko suuri TAMMI Lehdet leveät, varsinkin orasasteella usein nuokkuvat. Korsi pitempi kuin Tammella. Korressa solmun yläpuolella niin run- saasti nukkaa, että se tuntuu kosketettaessa karhealta. Tähkä melko suuri, kärjestä suippeneva, lapakon nivelet melko pitkät, kale leveä. Jyvä keilamaisesti kärkeen päin kapeneva, kärjen nukkapinta vinossa TERÄ Tähkä suuri, harvahko, lapakon reunanukka pitkää. Jyvä tasa- paksu, korkeampi kuin esim. Timantilla, kärkinukka melko pitkää DROTT ee) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä tummanruskeiksi. Lehdet leveät, korsi pitkä. Sekä korren solmu että korsi solmun yläpuolelta kovin nukkaiset. Tähkä melko suuri, vähän kärkeen suippeneva; lapakon alin nivel kovin lyhyt. Kaleet leveät. Jyvä suuri, paksu, usein jauhomainen; kärjen nukkapinta vinossa, nukka melko pitkää »KANADALAINEN Kuten edellinen, mutta korren solmussa ja solmun yläpuolella vähemmän nukkaa MARQUIS = »TASKU» Lehdet melko kapeat. Korressa ylimmän solmun yläpuolella hyvin runsaasti nukkaa. Tähkä melko paksu, mutta kärkeen suippeneva, lapakon nivelet pitkänlaiset, niiden reunanukan pituus vaihtelee pitkästä lyhyeen. Jyvä melkein kuten »Kanadalaisen», mutta ei niin paksu ja kärkinukka on lyhempää; jyvän pitkittäinen selkä- ELLI KORPINEN88 viiru on usein selvä. Fenolikäsittelyssä ovat jyvät 5 t:n kuluttua tavallisesti tumman ruskeat, mutta 24 t:n kuluttua vaaleammat PRONSSI kuin Kanadalaisen (BRONS) cc) Tähkälapakon alimpien nivelten reunanukka lyhyttä tai ovat nivelet kaljut. d) Korren ylimmässä solmussa ja korressa solmun yläpuolella nukkaa yleensä vähän tai ei yhtään. e) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä vaaleanruskeiksi. Oraan lehtitupet kaljumpia kuin kevätvehnillä yleensä. Lehden korvakkeissa kauttaaltaan antosyania (vertaa Svennoa). Lehdet melko myöhään sinivihreät. Tähkä suuri, tasapaksu; tähkälapa- kon nivelet lyhyet ja leveät. Jyvä suuri, leveä, suhteellisen lyhyt. yleensä vähän kärkeenpäin kapeneva, kärjen nukkapinta vähän KÄRNI vinossa, nukka kovin lyhyttä (KÄRN II) dd) Korren ylimmässä solmussa hyvin runsaasti nukkaa e) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä vaaleanruskeiksi. Lehdet myöhään sinivihreät; lehden reunoissa usein karvoja. Korressa solmun yläpuolella nukkaa vain kohtalaisesti. Tähkä melko suuri, tasapaksu, lapakon nivelet pitkähköt (reunanukan pituus vaihtelee). Jyvä kärkeen päin kapeneva PONDUS Lehdet myöhään sinivihreät (vielä myöhäisempi kuin Pondus), pystyt. Korressa solmun yläpuolella runsaasti nukkaa. Tähkä melko suuri, kärkeen suippeneva EXTRA- KOLBEN II bb) Lehden korvakkeista noin puolet ilman reunakarvoja c) Tähkälapakon alimpien nivelten reunanukka pitkää keski- pitkää. d) Korren ylimmässä solmussa nukkaa vähän tai jonkin verran (kor ressa solmun yläpuolella vähemmän kuin solmussa). e) Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä vaaleanruskeiksi. Lehdet ja tähkä pystymmät ja korsi vähän lyhempi kuin Sopu- HOPEA vehnän. Jyvä melko lyhyt, muuten muistuttaa Timantin jyvää 11. VIRNEET PITKÄT a) Kaleet ruskeat, kaljut b) Lehden korvakkeiden reunoissa e i karvoja Tähkälapakon alimpien nivelten reunanukkakeskipitkää lyhyt- tä. Jyvät melko pitkiä ja kapeita, värittyvät fenolikäsittelyssä ruskeiksi, vähän kirjaviksi HANKKIJAN RUSKEA Jyvät suurempia, paksumpia ja värittyvät fenolikäsittelyssä tasaisemmin tumman ruskeiksi kuin Hankkijan Ruskean jyvät. (Alkujaan sveitsiläinen, viljellään nykyään mm. Kotkan ympä- ristössä) »VIHNEVEHNÄi KEVÄTVEHNÄLAJIKKEIDEN TUNTOMERKEISTÄ 89 aa) Kaleet vaaleat, kaljut b) Lehden korvakkeiden reunoissa o n karvat. Tähkälapakon alimpien nivelten reunanukka pitkää. Korren ylimmän solmun nukkaisuus vaihtelee, mutta yleensä nukkaa on hyvin vähän. Jyvä yleensä melko pitkä, alkio suuri, kurttuinen. Jyvät värittyvät fenolikäsittelyssä yleensä kirjaviksi, (kärkipää tummemman ruskea kuin alkiopää) tai on osa jyvistä vielä 5 t:n kuluttua aivan muuttumatta, mutta osa kokonaan ruskeita tai kirjavia APU Muistuttaa suuresti edellistä, mutta kaleet ovat vähän kapeam- mat ja pitemmät, samoin jyvät, jotka sitäpaitsi värittyvät feno- likäsittelyssä tumman ruskeiksi PIKA II bb) Lehden korvakkeista noin puolet ilman reunakar- v o j a. Kuten Pika 11, mutta kaleet värittyvät fenolikäsittelyssä vaalean ruskeiksi, Pika II:n taas tumman ruskeiksi (molempien jyvät tumman ruskeiksi) PIKA I SUMMARY; ON SOME CHARACTERISTICS OF SPRING WHEAT VARIETIES Elli Korpinen State Seed Testing Station, Helsinki The sale of seed for sowing purposes is not allowed in Finland without a guarantee based on a certificate issued by the State Seed Testing Station. The guarantee, however, covers only germination and purity, but it is commonly issued, particularly with all cereals, to cover also genuinneness of variety, though it is compulsory only with regard to the two top quality seed classes and does not concern ordinary seed on sale. The State Seed Testing Station must therefore possess a thorough knowledge of the varieties and their differentiation. Characteristics of the varieties are subject to constant study with new varieties appearing on sale. The above table of investigation on spring wheat varieties is a result of these studies and contains all the varieties that have been on sale at least for some time during the past 20 years, and of which a sample has been sent to the State Seed Testing Station in accordance with the seed law. Altogether 25 varieties of spring wheat are presented here. The newest, as well as some of the oldest varieties, have been studied only some 2—3 years, most varieties, however, for 10—20 years. Characteristics of the varieties have been investigated both in the laboratory and in the field. The above table of investigation provides a supplement to the table published earlier in this journal (Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland, Vol. 13, 1941 (145—164)). In each the spring wheat varieties are classified approximately according to the same characteristics.