SUOMEN PELTOJEN MAALAJIT, MUOKKAUSKERROKSEN SYVYYS JA MAAN HAPPAMUUS Reino Halonen ja Taneli Juusela Maataloushallituksen vesiteknillinen tutkimustoimisto Saapunut 28.5. 1957 Maataloushallituksen vesiteknillinen tutkimustoimisto suoritti syksyllä 1954 peltojen kuivatustilaa koskevan selvittelyn koko maassa. Tutkimuksessa käytet- tiin otantamenetelmää siten, että peltojen kuivatukseen liittyvät kysymykset sel- vitettiin yhdellä peltolohkolla maan kutakin tuhatta peltohehtaaria kohti. Tutkit- tavien peltolohkojen eli ns. tutkimuspisteiden luvuksi saatiin vuoden 1950 pelto- alan perusteella 2.430. Nämä ryhmitettiin viiden pisteen ryhmiin ja kunkin ryh- män alkupisteen paikka arvottiin kartalla siten, että kuhunkin kihlakuntaan tai sen osaan tuli keskimäärin 1 piste jokaista 5.000 peltohehtaaria kohti. Alkupistei- den sijainti maanviljelysinsinööripiireittäin ilmenee kuvasta 1, johon on myös merkitty maanviljelysinsinööripiirien nimistä käytetyt lyhennysmerkit. Yksityiskohtaisen tutkimuksen kohteeksi valittiin avo-ojitetulla lohkolla tyy- pillinen sarka, salaojitetulla alueella todennäköinen entinen sarkasuunta ja ojat- tomalla alueella suurimman putouksen suunta. Maalajitutkimusta varten otettiin näytteet kahdesta kohdasta, joiden etäisyydet peltolohkon yläpäästä ja alapäästä olivat 1/4 peltolohkon pituudesta edellä mainitussa suunnassa. Salaojitetulla ja ojattomalla pellolla meneteltiin vastaavasti. Molemmista kohdista otettiin kaksi noin kilon painoista maanäytettä. Toinen näytteistä otettiin viistoon leikatun kuopan reunasta koko muokkauskerroksesta, jonka pystykorkeus samalla mitat- tiin 1 cm:n tarkkuudella, ja toinen näin kaivetun kuopan pohjalta sen jälkeen kun muokkauskerroksen alapuolelta oli ensin poistettu maata noin 10 cm. Jälkimmäinen näyte otettiin kivennäismaasta, jos turvetta oli vähemmän kuin 30 cm. Peltolohkon maalaji on määritetty sen alaosasta jankosta otetun näytteen perusteella ja merkitty edellisen mukaan kivennäismaaksi, jos lieju- tai turveker- roksen vahvuus oli vähemmän kuin 30 cm. Kivennäismaalajien lajitekoostumus on selvitetty areometrimenetelmällä käyttäen peptisaattoriliuoksena Na4P 20, +lO H2 O. Tulosten esittelyssä on käytetty ns. maalajikolmiota (kuva 2), jonka vasem- manpuoleisen sivun asteikko osoittaa savilajitteen, oikeanpuoleisen hiesulajitteen ja kantasivun asteikko hiedan ja sitä karkeampien lajitteiden yhteismäärän prosent- teina tutkitun maanäytteen painosta. Hietaa karkeampien lajitteiden osuus on https://www.c-info.fi/en/info/?token=sRUp4u9RFvqwLaa3.RTYB9mY9cyt9pGiZR7uQhQ.o4fgzGCE4IVgWF46lcGu43SAEmDUdKwE4-aez2JawbGksDcta0XXeybjgdphROWwHQUs64SThhe_UGVM00Fk70tkxzNvi6BMRp8EHogt9Az6WAwJGrxgoxQdhfVPI0GvOL5v7P5T4ZpWFiWUAxe1Kx-ddstsXyO1U_iZeW11Xb_-UrCYiEb_xGcizC-7 esitetty näytteen kolmiossa olevasta pisteestä alkavalla pysty- ja vaakajanalla kolmion vasemmasta alakulmasta lähtien piirrettyä erillistä mittakaavaa noudat- taen. Merkintätavan mukaisesti on näytettä tarkoittava piste kolmion kanta- sivulla silloin, kun se ei sisällä savilajitetta. Hiesulajitteenkin puuttuessa on näy- tettä tarkoittavasta pisteestä lähtevän janan päähän merkitty nuoli. Käytetty maalajiryhmitys sekä eri maalajien lyhennysmerkit ilmenevät sekä kolmion jaoi- tuksesta (kuva 2) että maalajitaulukosta (taulukko 1). Kivennäismaanäytteiden lajitekoostumus alueittain ilmenee neljästä maalaji- kolmiosta (kuvat 3—6). Maanviljelysinsinööripiirit on tätä esitystä varten ryhmi- tetty savimaalajien yleisyyden perusteella. Maanäytteiden lajitekoostumusta osoit- tavat pisteet muodostavat kolmion vasemmasta alanurkasta lähtevän viuhkan, jonka pisteistä varsinkin Etelä-Suomessa huomattava osa sattuu kolmion keski- osaan. Tällaisesta maalajista, jossa savi-, hiesu- ja hietalajitteita on lähes sama määrä, käytetään englanninkielisissä maissa nimitystä clay loam ja savilajitteen ollessa vähäinen nimitystä loam. Vastaava saksankielinen nimitys on Lehm. Tämän Kuva 1. Maanviljelysinsinööripiirien rajat ja lyhennysmerkit sekä kuivatustilatutkimuksen alkupisteiden sijainti. Fig. 1. Boundary lines and abbreviations of the agricultural engineering districts and location of the starting points for the investigation on the draining conditions. Kuva 2. Kivennäismaalajien lajitekoostumusta esittävä kolmion jaottelu. Maalajien lyhennys- merkit on selostettu taulukossa 1. Fig. 2. The fractional composition of the mineral soils is indicated by the subdivision of the triangle diagram. The key to the abbreviated soil type symbols is found in table 1. 151 Kivennäismaanäytteiden lajitekoostumus Fig. 3. The agricultural engineering districts of Fig. 4. The agricultural engineering districts of Helsinki and Turku. Kymi, Tampere and Vaasa. Fractional composition of mineral soil samples. Taulukko 1. Kivennäismaalajien lajitekoostumus. Table 1. Fractional composition of mineral soil types. Lajitteen määrä % Fraction % Maalaji Soil type savi clay hiesu silt hieta fine sand < 0.002 mm 0.002—0.02 mm 0.02—0.2 mm ASa aitosavi heavy clay .. >6O <4O <4O HsSa hiesusavi silty clay .... 30—60 20—70 <2O HeSa hiuesavi clay loam .. ~ .. 30—60 20—50 20—50 HtSa hietasavi sandy clay . . 30—60 <2O 20—70 Hs hiesu silt ......... ■ <3O >5O <5O He hiue loam ...11,1 <3O 20—50 20—50 Ht hieta fine sand .... <3O <5O >5O maalajin suomenkielisenä nimityksenä käyttävät maaperätutkijat ja valtion työ- virastot nykyisin nimitystä hiuesavi ja hiue. Kivennäismaalajeista ovat savet Lounais- ja Etelä-Suomessa peltojen ylei- simpiä maalajeja (kuva 7). Savimaalajeista on hiesusavi yleisin. Hietasavea esiin- tyy varsin vähän ja vain maan eteläosissa. Milloin savimaa on sisältänyt humusta yli 2 % on se merkitty liejusaveksi. Helsingin ja Turun maanviljelysinsinööripiirien Kuva 3. Helsingin ja Turun maanviljelysinsinööri piirit. Kuva 4, Kymen, Tampereen ja Vaasan maan- viljelysinsinööripiirit. 152 Kivennäismaanäytteiden laj itekoostumus Fig. 5. The agricultural engineering districts of Fig. 6. The agricultural engineering districts of Karjala, Savo and Keski-Suomi. Kokkola, Oulu and Lappi. Fractional composition of mineral soil samples. alueilla, joissa savimaalajeja on 59—62 %, on maapinta-alasta 26 % raivattu pel- loiksi ja näiden osuus on koko maan pelloista 34 %. Kymen, Vaasan ja Tampereen maanviljelysinsinööripiirien alueilla on savimaita jo huomattavasti vähemmän, eli 21—27 %. Peltojen osuus koko maapinta-alasta on tällä alueella 16 % ja niiden määrä 33 % maan koko peltoalasta. Savimaalajien osuus vähenee edelleen pohjois- suunnassa jaKeski-Suomen, Karjalan ja Savon maanviljelysinsinööripiirien alueilla on niiden osuus 7—12 %. Pelloiksi on tällä alueella raivattuna 8 % maapinta- alasta. Kokkolan, Oulun ja Lapin maanviljelysinsinööripiireissä on peltojen maa- lajeista savea vain vajaa 2 % ja tämäkin on suurimmalta osaltaan liejusavea. Maapinta-alasta on tällä alueella peltona noin 3 %. Samoin kuin savimaalajien osuus vähenee maassamme pohjoissuunnassa, voi- daan kuvissa 3—6 esitettyjen maalajikolmioihin merkittyjen kivennäismaalaji- näytteiden lajitekoostumusta esittävien pisteiden sijainnista todeta, että myös savien lajitekoostumus muuttuu mainitussa suunnassa siten, että ne käyvät yhä hiesupitoisemmiksi. Savimaalajien osuuden pienetessä lisääntyy karkeiden lajit- tuneiden maalajien osuus pohjoissuunnassa. Hieta on peltojen yleisin kivennäis- maalaji Vaasan ja Kokkolan maanviljelysinsinööripiirien alueilla sekä Pohjois- Suomessa, jossa myös moreenimaiden osuus on huomattava. Eniten, 19—26 %, on moreenipeltoja kuitenkin Savon, Karjalan, Keski-Suomen ja Kymen maanvil- jelysinsinööripiirien alueilla. Kivennäismaalajien ohella on taulukkoon 2 merkitty maanviljelysinsinööri- piireittäin myös eloperäisten maalajien yleisyys. Niiden osuus on pienin Etelä- ja Kuva 5. Karjalan, Savon ja Keski-Suomen maanviljelysinsinööripiirit. Kuva 6. Kokkolan, Oulun jaLapin maanviljelys- insinööripiirit. Lounais-Suomessa (kuva 8). Vaasan maanviljelysinsinööripiirissä on pelloista maa- lajiltaan eloperäisiä (orgaanisia) 17 %, ja muualla Oulun ja Lapin runsas- soisia maanviljelysinsinööripiirejä lukuunottamatta 27—32 %. Koko maan pelloista on maalajiltaan 22.8 % eloperäisiä. Eloperäisten maalajien turvekerroksen syvyysmittausten perusteella piirre- tystä lukuisuuden summakäyrästä 50 % kohdalta luettu turvekerroksen taval- linen syvyys on mutasoissa 91 cm ja rahkasoissa 118 cm. Rahkasoista on 21 % ja mutasoista 15 % 200 cm:iä syvempiä ja vastaavasti 8 % ja 17 % 50 cm:iä mata- lampia. Rahkasuot ovat siis yleensä mutasoita syvempiä. Syvimpiä ovat viimeksi mainitut Itä- ja Keski-Suomessa. Pohjanmaan rannikkoalueella ja Pohjois-Suo- messa ne ovat jonkin verran matalampia kuin Etelä-Suomessa. Muokkauskerroksen syvyys on esitetty maanviljelysinsinööripiireittäin taulu- kossa 3 ja maalajeittain lukuisuuden summakäyrinä kuvissa 11 ja 12. Muokkaus- kerroksen tavallinen syvyys koko maassa on 17.5 cm. Tutkituista peltolohkoista on 10 % sellaisia, joissa muokkauskerroksen syvyys on enemmän kuin 21.5 cm, ja 10 % sellaisia, joissa muokkauskerroksen syvyys on korkeintaan 13.5 cm. Muok- kauskerroksen syvyys on Etelä- ja Lounais-Suomessa suurempi kuin maan muissa osissa (kuva 9). Eniten muista eroittautuu Turun maanviljelysinsinööripiirin Kuva 7. Savimaalajien yleisyys prosentteina peltoalasta. Fig. 7. Commonness of clay soils, percentage of cultivated area. Kuva 8. Eloperäisten maalajien yleisyys prosent- teina peltoalasta. Fig. 8. Commonness of organic soils, percentage of cultivated area. 154 alueelta saatu aineisto. Niinpä esim. savimaalajeilla, joita tämän alueen pelloista on 62 %, muokkauskerroksen tavallinen syvyys 0n220.20.50—20.5 cm mutta esim. Vaasan maanviljelysinsinööripiirin alueella, jossa savimaalajeja on 24 %, ja jossa pohjamaa yleisesti on varsin hapanta, vastaavasti vain 16.5—17.0 cm. Myös kai- killa muilla maalajeilla on muokkauskerroksen syvyys Turun maanviljelysinsinööri- piirin alueella suurin. Lähinnä suurimmat arvot todettiin Helsingin ja Tampereen maanviljelysinsinööripiirien alueilla. Aineistosta voidaan varsin selvästi havaita, että alueelliset erot muokkauskerroksen syvyydessä ovat selvemmät kuin maalajit- taiset erot. Näin ollen ei muokkauskerroksen suuren syvyyden Etelä- ja Lounais- Suomessa voida katsoa johtuvan yksinomaan savimaalajien yleisyydestä näillä alueilla. Tämä osa maata on vanhinta viljelysaluetta ja ilmastolliset olot ovat siellä peltoviljelyksen kannalta edullisimmat ja viljely tämän vuoksi voimaperäisempää kuin maan muissa osissa. Myös se, että traktoreiden käyttö kynnössä ja kaikissa muissakin peltoviljelystöissä on ensin yleistynyt Etelä- ja Lounais-Suomessa, on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen, että muokkauskerros on siellä nykyisin syvempi kuin maan muissa osissa. Peltojen muokkauskerros on varsin matala Oulun maanviljelysinsinööripiirin alueella, jossa savimaalajien osuus on vähäinen ja karkeiden lajittuneiden sekä myös eloperäisten maalajien osuus suuri. Kuva 9. Muokkauskerroksen tavallinen syvyys cm. Fig. 9. Normal thickness of the tilled layer in cm. Kuva 10. Jankon tavalliset pH-arvot Fig. 10. Normal pH of the subsoil. 155 156 Taulukko 2. Peltojen maalajien yleisyys maanviljelysinsinööripiireittäin prosentteina peltoalasta. Table 2. Commonness of soil types, percentage of cultivated area per agricultural engineering district. Maanviljelysinsinööripiiri Agricultural engineering district £ 8 8o Maalaji c M “ _ a e 2 .« Soil type S £ 5 c a a om c S a a pSa-a »-5e g a.»inie -4gtsSee 0 ö S I 6 E -r § I g S 3 .2 S. | « v P Ogcti OprtO-s: Maalajin prosenttiosuus Percentage of soil type Mr moreeni till 3.3 7.3 2.4 19.2 20.9 25.8 19.1 6.7 12.4 12.9 20.0 10.9 Hk hiekka coarse sand 0.2 2.8 3.3 2.0 1.8 0.5 2.7 3.4 4.1 3.0 6.0 2.4 Ht —hieta fine sand 10.2 9.9 15.7 14.8 28.2 17.4 15.5 25.6 37.0 34.1 18.0 18.5 He hiue loam 5.8 4.8 8:6 8.4 4.5 5.2 6.3 12.4 7.1 2.3 4.0 6.9 Hs hiesu silt 7.7 4.6 16.2 4,8 5.5 6.4 17.4 11.3 8.2 2.3 6.0 7.9 Karkeat lajittuneet maalajit Coarse graded soils 23.9 22.1 43.8 30.0 40.0 29.5 41.9 52.7 56.4 41.7 34.0 35.7 HtSa hietasavi sandy clay 0.7 1,2 0.8 0.4 HeSa hiuesavi day loam 8.1 ,14-0 0.9 4.0 0.9 1.1 0.9 1.7 4.7 HsSa hiesusavi silty clay 7.2 7.2 8,4 4.5 11.9 0.6 10.3 ASa aitosavi heavy clay 11.2 16.5 3.8 4,0 0.5 0.6 5.5 LjSa liejusavi — muddy clay 24.9 12.8 7.2 5.2 1.9 2,6 1.8 9.6 1.8 1.2 2.0 9.7 Savimaalajit Clay soils 59.1 62.2 26.7 21.2 10.0 12.6 7.2 23.8 1.8 1.8 2.0 30.6 Lj, Hm lieju, humusmaa mud, humus 7.7 6.6 9.9 7.2 5.4 8.9 4.6 3.8 2.9 7.7 8.0 7.3 Ct mutasuotarve - fen peat 4.8 1.6 16.2 19.6 20.1 18.5 21.8 9.8 24.1 30.5 36.0 13.2 St rahkasuoturve - bog peat 1.2 0.2 1.0 2,8 3.6 4.7 5.4 3.2 2.4 5.4 2.3 Eloperäiset maalajit Organic soils 13.7 8.4 27.1 29.6 29.1 32.1 31.8 16.8 29.4 43.6 44.0 22.8 Maalajeittain suoritettu tarkastelu (taulukko 3) osoittaa, että moreenimaat on yleensä miltei jokaisen maanviljelysinsinööripiirin alueella kynnetty matalam- paan kuin muut maalajit ja että muokkauskerroksen syvyys savimaalajeilla on yleensä jossain määrin suurempi kuin karkeilla lajittuneilla maalajeilla. Muokkaus- kerroksen syvyys soilla vaihtelee melkoisesti eri maanviljelysinsinööripiirien alueilla ollen kuitenkin yleensä hieman pienempi kuin kivennäismaalajeilla. Koko maasta kerättyä aineistoa tarkastettaessa nähdään, että muokkauskerroksen tavallinen syvyys moreenimaalajeilla on 16.0 cm, karkeilla lajittuneilla maalajeilla vaihdellen 16.5—17.5 cm, savimaalajeilla 18.0 cm sekä lieju- ja multamailla 17.5 cm. Varsi- naisilla suoviljelyksillä on muokkauskerroksen tavallinen syvyys 17.0 cm. Erot ovat selvempiä, jos maalajittainen tarkastelu suoritetaan niitten peltolohkojen osalta, joiden muokkauskerros on huomattavan matala. Niinpä 10 % tapauksista on sellaisia, joissa muokkauskerros moreenimaissa on vain 12.0 cm sen ollessa kar- keissa lajittuneissa maalajeissa vaihdellen112.14.50—14.5 cm, savimaalajeissa 15.0 16.0 cm ja eloperäisissä maalajeissa113. 14.0 cm. Aitosavimaissa on muokkaus- kerroksen syvyys yleensä suurin. Niinpä on 10 % aitosavimaan tapauksista sellaisia, joissa muokkauskerroksen syvyys on 23.0 cm tai enemmän ja vastaavasti 10 % tapauksista sellaisia, joissa muokkauskerroksen syvyys on korkeintaan 16.0 cm. Muokkauskerroksen ja jankon happamuus määriteltiin niistä näytteistä, jotka oli otettu peltolohkon alaosasta. Näytteet oli kuivumisen estämiseksi säilytetty tiiviisti suljetuissa muovipusseissa ja niiden pH-luku määritettiin Maatalouskoelai- toksen maatutkimusosastolla. Tuloksia tarkastettaessa on otettava huomioon, että näytteet oli otettu syksyllä, jolloin maa oli ollut kauan märkänä. Koko aineistosta on 10 % sellaisia maita, joilla muokkauskerroksen pH-luku on 6.4 tai enemmän, ja vastaavasti 10 % sellaisia, joiden pH-luku on korkeintaan 5.0. Alueittaisesta, maanviljelysinsinööripiireittäin suoritetusta tarkastelusta (taulukko 4) voidaan havaita, että samoin kuin muokkauskerroksen syvyys oli Etelä- ja Lounais- Suomen maanviljelysinsinööripiirien alueilla suurempi kuin maan muissa osissa, on myös lukuisuuden summakäyrästä 50 %:n kohdalta luettu muokkauskerroksen tavallinen happamuus näillä alueilla jossain määrin vähäisempi kuin maan muissa osissa. Niinpä esim. hiesusaven muokkauskerroksen tavallinen eli 50 %:n lukui- suutta vastaava pH-luku, joka Etelä- ja Lounais-Suomessa on 6.0, on Keski- Suomen ja Vaasan maanviljelysinsinööripiirien alueilla 5.7. Samoin on hietamait- ten muokkauskerroksen tavallinen pH-luku Etelä- ja Lounais-Suomessa vaihdellen 5.7—6.0, Vaasan maanviljelysinsinööripiirin alueella 5.5 ja Oulun ja Lapin maan- viljelysinsinööripiirien alueilla 5.6. Myös soiden, erityisesti mutasoiden happamuus on Etelä- ja Lounais-Suomessa vähäisempi kuin pohjoisempana. Mutasoiden muok- Kuva 11. Muokkauskerroksen syvyys maalajeit- tain, raoreenimaalajit ja karkeat lajittuneet maalajit. Fig. 11. Thickness of the tilled layer according to soil type, till soils and coarse graded soils. Kuva 12. Muokkauskerroksen syvyys maa- lajeittani, savimaalajit ja eloperäiset maalajit. Fig. 12. Thickness of the tilled layer according to soil type, clay soils and organic soils. 157 158 Taulukko 3. Muokkauskerroksen vahvuus maalajeittain eri maanviljelysinsinööripiireissä ja koko maassa. Table 3. The depth of the tilled layer in cm.in different agricultural engineering districts and in the whole country. Maalaji Lukuisuuden summakäyrästä alla olevien prosenttien kohdalta luettu muokkauskerroksen vahvuus cm Soil type Depth of the tilled layer in cm. as read from the cumulative frequency curve, entering at precenlage 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 Helsingin mip. Turun mip. 1 ) Tampereen mip. Kymin mip. Mr moreeni till 13.5 15.5 17.0 17.5 18.0 17.5 19.0 21.0 22.0 24.0 18.5 11.0 12.0 13.0 15.5 17.5 Hk hiekka coarsesand 16.0 18.0 19.0 20.0 21.0 20.0 13.5 Ht —hieta fine sand 15.0 17.0 17.5 18.5 20.0 16.0 18.5 20.0 21.5 26.0 15.0 16.0 17.5 18.5 21.5 10.0 14.0 15.0 16.0 18.0 He hiue loam 14.5 16.5 17.0 17.5 19.0 17.0 19.0 19.5 23.0 26.0 17.0 18.0 21.5 23.0 14.0 16.5 17.5 18.0 19.5 Hs hiesu sill 14.0 16.0 17.0 18.0 19.5 15.5 19.0 19.5 20.0 25.5 16.0 17.0 17.5 19.0 21.0 13.0 14.5 15.0 16.5 17.5 HeSa hiuesavi clay loam 15.0 16.0 16.5 18.0 19.5 16.0 18.0 20.0 21.0 24.0 16.0 16.5 17.0 17.0 18.0 HsSa hiesusavi silty clay 15.5 17.0 17.5 18.0 19.0 17.0 18.5 20.0 22.0 26.0 16.0 17.0 18.0 19.0 22.0 14.5 16.5 17.0 18.0 19.0 ASa aitosavi heavy clay 16,0 17.0 18.0 19.0 20.0 16.0 18.0 20.0 21.5 25.0 18.0 14.0 16.0 17.0 18.0 19.0 LjSa liejusavi muddy clay 16.0 17.0 18.0 19.0 20.0 16.5 18.5 20.5 23.0 26.0 17.0 19.5 22.5 16.0 17.0 18.0 18.5 20.0 Lj, Hm lieju, humusmaa 17.0 18.0 18.5 19.0 20.0 15.5 18.0 19.5 21.0 23.0 16.0 17.0 17.5 18.0 22.0 14.5 17.0 17.0 18.5 mud, humus Ct —mutasuoturve - fen peat 17.0 19.0 19.5 20.0 21.0 19.5 12.5 14.5 16.5 17.5 19.5 St —rahkasuoturve bog peat 17.5 Karjalan mip. Savon mip. Keski-Suomen mip. Vaasan mip. Mr moreeni till 11.5 14.5 16.0 18.5 20.0 12.0 14.5 17.0 19.0 21.0 13.0 17.0 17.5 19.0 20.0 10.0 11.0 14.0 16.0 18.0 Hk hiekka coarsesand 14.0 15.0 16.5 18.0 Ht —hieta fine sand 13.0 15.0 17.0 18.5 23.5 12.0 16.0 18.0 20.0 23.5 14.0 15.5 18.0 19.0 21.0 11.0 14.5 15.5 17.0 19.0 He hiue loam 16.5 17.0 17.5 18.0 21.0 18.0 14.0 15.0 16.5 18.0 19.5 Hs hiesu silt 14.0 11.0 17.0 18.0 20.5 22.0 14.0 15.0 17.0 19.0 22.5 15.0 16.0 17.0 18.0 21.0 HeSa hiuesavi clay loam HsSa hiesusavi silty clay 15.0 16.0 17.5 18.0 14.0 16.5 18.0 20.0 23.0 16.0 17.0 21.0 22.5 16.0 17.0 19.0 21.5 ASa aitosavi heavy clay- LjSa liejusavi —muddy clay 15.0 14.0 16.5 18.0 20.0 159 Lj, Hm lieju, humusmaa mud, humus 11.015.0 17.019.0 13.516.5 17.0 13.015.5 17.0 19.0 Ct mutasuoturve - f en peat 15.016.0 17.018.0 19.5 14.0 16.018.0 19.522.5 14.015.0 17.018.0 19.011.0 15.0 16.5 17.5 19.5 St rahkasuoturve - bog peat 19.5 14.0 10.015.0 15.517.0 18.0 Kokkolan mip. Oulun mip. Lapin mip. Koko maaThe whole country Mr moreeni HU 13.0 17.0 18.0 19.5 24.0 11.0 12.013.0 14.516.0 10.0 14.0 15.0 16.0 19.0 12.0 14.016.0 18.021.0 Hk hiekka coarsesand 16,0 13.514.5 15.5 16.0 12.015.0 16.519.0 21.5 Ht —hieta fine sand 15.0 16.5 17.5 19.5 22.0 13.0 14.015.0 16.0 16.5 13.015.0 16.518.0 21.0 He hiue loam 16.0 17.0 14.016.0 17.5 18.5 21.5 Hs hiesu silt _16.5 17.0 20.0 14.0 14.5 16.0 17.0 18.0 22.0 HeSa hiuesavi clay loam 19.0 15.0 16.5 18.0 19.0 22.0 HsSa hiesusavi silty clay 15.0 17.0 18.0 19.0 22.0 ASa aitosavi heavy clay —— 16.0 17.0 18.0 20.0 23.0 LjSa liejusavi muddy clay 15.0 17.0 18.0 19.5 23.0 Lj, Hm lieju, humusmaa _____12.0 13.5 14.5 15.0 17.0 14.0 13.0 16.0 17.5 19 0 21.0 mud, humus Ct mutasuoturve - fen peat 16.0 17.0 18.0 19.5 21.5 10.0 14.0 15.0 16.5 18.0 12.0 15.0 16.0 17.5 19.0 13.0 15.5 17.0 18.0 20.0 St rahkasuoturve-fcogpeal | 15.5 14.0 16.0 17.0 18.0 20.0 l ) mip. = maanviljelysinsinööripiiri Agricultural engineering district J aulu kko 4. Muokkauskerroksen pH maalajeittain eri maanviljelysinsinööripiireissä ja koko maassa. Table 4. pH of the tilled layer according to soil type in different agricultural engineering districts and in the whole country. Maalaji Lukuisuuden summakäyrästä alla olevien prosenttien kohdalta luettu pH-arvo Soil type as rea< *from Me cumulative frequency curve, entering at percentage 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 Helsingin mip. Turun mip. Tampereen mip. Mr moreeni till 5.4 5.6 5.9 6.1 6.2 5.4 5.7 6.0 6.2 6.6 6.0 Hk hiekka coarsesand 5.0 5.5 5.7 6.0 6.4 5.5 Ht hieta fine sand 5.3 5.6 5.8 6.1 6.3 5.5 5.8 6.0 6.3 6.6 5.2 5.6 5.7 5.9 6.2 He hiue loam 5.5 5.8 5.9 6.0 6.2 5.8 5.9 6.2 6.5 5.2 5.5 5.8 6,2 6.7 Hs hiesu silt 5.5 5.7 5.9 6.1 6.6 5.7 6.0 6.1 6.2 6.6 5.3 5.7 5.8 6.0 6.4 HeSa hiuesavi clay loam 5.5 5.7 5.9 6.2 6.4 5.5 5.9 6.1 6.3 6.8 _____ HsSa hiesusavi silty clay 5.5 5.8 6.0 6.2 6.4 5.4 5.8 6.0 6.2 6.6 5.7 5.8 6.0 6.2 6.6 ASa aitosavi heavy clay 5.2 5.8 6.0 6.1 6.4 5.6 5.8 6.0 6.2 6.6 _ 5.9 __ LjSa liejusavi muddy clay 5.5 5.8 6.0 6.1 6.4 5.2 5.6 5.8 6.2 6.8 5.6 5.8 5.9 6.1 Lj, Hm heju. humusmaa 5.4 5.5 5.7 5.9 6.2 5.0 5.4 5.8 5.9 6.3 5.0 5.3 5.6 5.9 6.3 mud, humus Ct mutasuoturve 5.1 5.3 5.5 5.8 6.1__5.4 4.9 5.2 5.4 5.6 5.9 fen peat St —rahkasuoturve-bog peat 5.9 Kymin mip. Karjalan mip. Savon mip. Mr moreeni till 5.4 5.7 5.8 6.0 6.2 5.2 5.4 5.6 5.8 6.2 5.0 5.4 5.7 5.9 6.3 Hk hiekka coarsesand 5.7 Ht hieta fine sand 5.4 5.6 5.8 5.9 6.3 5.1 5.4 5.6 5.8 6.0 5.4 5.6 5.7 5.9 6.1 He hiue loam ■ 5.5 5.7 5,8 5.9 6.4 5.8 5.6 5.8 6.0 6.2 6.4 Hs hiesu silt 5.7 5.9 6.0 6.1 6.2 5.6 5.4 5.8 5.9 6.1 6.2 HeSa hiuesavi clay loam 5.6 5.8 5.9 6.0 6.2 HsSa hiesusavi silty clay 5.7 5.9 6.2 6.3 6.5__5.9___ 5.7 5.9 6 .0 6.4 ASa aitosavi heavy clay 6.0 LjSa liejusavi muddy day 5.7 5.9 6,3 6.6 5.8 160 161 Lj, Hm lieju, humusmaa —5.25.4 5.55.8 6.0 5.6 4.85.2 5.55.9 6.1 mud, humus Ct mutasuoturve fen peat 4.85.2 5.45.6 5.84.7 5.15.5 5.86.0 4.6 4.9 5.45.6 5.9 St rahkasuoturve bog peat 5.3 5.4 Keski-Suomen mip. Vaasan mip. Kokkolan mip. Mr moreeni tili 5.15.6 5.75.8 6.0 5.1 5.45.7 6.0 6.3 4.7 5.3 5.5 5.9 6.1 Hk hiekka coarsesand 5.15.2 5.76.2 5.8 Ht hieta fine sand 5.35.5 5.75.8 6.2 5.1 5.35.5 5.8 6.1 5.05.4 5.6 5.7 6.1 He hiue loam 5.7 5.15.5 5.75.9 6.2 5.2 5.45.7 5.86.6 Hs hiesu silt 5.5 5.7 6.0 6.2 6.5 5.2 5.4 5.7 5.9 6.3 5.3 5.8 5.9 6.0 6.7 HeSa hiuesavi clay loam HsSa hiesusavi silty clay 5.7 4.9 5.4 5.7 6.0 6.3 - ASa aitosavi heavy clay LjSa liejusavi muddy clay 4.4 4.8 5.2 5.6 6.1 Lj, Hm — lieju, humusmaa — 5.8 4.9 5.4 5.7 5.8 6.1 5.3 mud, humus Ct mutasuoturve fen peat 4.8 5.2 5.5 5.7 5.9 4.6 5.0 5.2 5.4 6.0 4.7 5.0 5.1 5.5 6.0 St rahkasuoturve hog peat 5.2 4.6 5.2 5.3 5.3 5.4 Oulun mip. Lapin mip. Koko maaThe whole country Mr moreeni till 5.0 5.3 5.5 5.8 6.0 5.7 6.0 6.4 6.7 5.2 5.5 5.8 6.0 6.3 Hk hiekka coarsesand 5.4 5.0 5.4 5.6 5.9 6.2 Ht hieta fine sand 5.0 5.3 5.6 5.8 6.1 5.6 5.1 5.4 5.7 5.9 6.2 He hiue loam 5.3 5.6 5.8 6.0 6.4 Hs hiesu silt -■5.4 5.7 5.9 6.1 6.4 HeSa hiuesavi clay loam 5.5 5.8 6,0 6.2 6.5 HsSa hiesusavi silty clay 5.4 5.7 6.0 6.2 6.5 ASa aitosavi heavy clay 5.5 5,8 6.0 6.2 6.5 LjSa liejusavi muddy clay 5.2 5.6 5.9 6.1 6.4 Lj, Hm lieju, humusmaa 4.7 4.9 5.4 5.9 4.9 5.4 5.6 5.9 6.2 mud, humus Ct mutasuoturve fen peat 4.5 4.8 5.0 5.3 5.6 4.7 5.0 5.3 5.6 5.9 St rahkasuoturve bog peat 5.2 4.6 4.9 5.0 5.4 6.1 4.6 4.9 5.2 5.5 6.1 Taulukko 5. Jankon pH maalajeittain eri maanviljelysinsinööripiireissä ja koko maassa. Table 5. pH of the subsoil according to soil type in different agricultural engineering districts and in the whole country. Lukuisuuden summakäyrästä alla olevien prosenttien kohdalta luettu pH-arvo Maalaji as read from the cumulative frequency curve, entering at percentage Soil type 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 10 30 50 70 90 Helsingin mip. Turun mip. Tampereen mip. Mr moreeni till 5.6 5.7 5.8 6.1 6.3 5.0 5.5 5.9 6.1 6.8 5.4 Hk hiekka coarsesand—* 5.0 5.5 5.6 5.9 6.4 5.4 Ht hieta fine sand 5.4 5.6 5.8 6.0 6.2 5.5 5.7 5.9 6.1 6.6 5.2 5.4 5.7 5.9 6.1 He hiue loam 5.5 5.8 6.0 6.2 6.4 5.6 5.8 6.1 6.3 6.5 5.2 5.7 5.9 6.4 6.6 Hs hiesu silt 5.6 6.0 6.1 6.3 6.7 5.1 5.9 6.0 6.2 6.6 5.3 5.7 5.9 6.2 6.7 HeSa hiuesavi clay loam 5.4 5.8 6.0 6.4 6.6 5.4 5.7 6.1 6.3 6.7 HsSa hiesusavi silty clay 5.6 5.9 6.1 6.3 6.6 5.5 5.8 6.1 6.3 6.6 5.6 6.0 6.1 6.2 6.5 ASa aitosavi heavy clay 5.4 5.7 5.9 6.2 6.5 5.5 5.9 6.2 6.4 6.8 5.6 LjSa liejusavi muddy clay 5.3 5.7 5.9 6.1 6.4 4.8 5,4 5.8 6.1 6.5 5.2 5.7 5.8 6.0 6.2 Lj, Hm lieju, humusmaa 4.9 5.2 5.5 5.8 6.1 4.6 4.9 5.4 5.8 6.2 4.3 5.0 5.3 5.6 5.9 mud, humus Ct mutasuoturve fen peat 4.7 5.1 5.3 5.5 5.7-5.2• 4.1 4.7 5.0 5.2 5.5 St rahkasuoturve bog peat 4.5 Kymin mip. Karjalan mip. Savon mip. Mr moreeni till 5.2 5.6 5.8 6.0 6.3 5.1 5.6 5.8 6.0 6.3 5.4 5.6 5.7 5.9 6.3 Hk hiekka coarsesand 5.8 Ht hieta fine sand 5.3 5.6 5.9 6.0 6.2 5.0 5.4 5.7 5.9 6.2 5.3 5.5 5.6 5.8 6.2 He hiue loam 5.2 5.7 5.8 6.3 6.6 5.7 5.9 6.2 6.4 6.5 6.8 Hs hiesu silt 5.4 6.0 6.1 6.2 6.4 6.1 5.5 5.7 5.8 6.4 6.6 HeSa hiuesavi clay loam 5.6 5.8 6.1 6.2 6.3 HsSa hiesusavi silty clay 5.7 6.0 6.2 6.4 6.6 I 5.4 5.8 6.2 6.5 6.8 ASa aitosavi heavy clay 5.8 5.9 6.0 6.2 6.4 LjSa liejusavi muddy clay 5.2 5.3 5.7 6.0 6.4 | 5.9 162 163 Lj Hm — lieju, humusmaa —4.5 5.1 5.45.6 5.8 4.9 5.1 5.4 5.7 5.9 mud, humus 4.3 4.7 5.0 5.3 5.6 Ct—mutasuoturve fen peat 4.44.7 5.05.2 5.5 4.3 4.7 5.1 5.35.6 St rahkasuoturve bog peat 5,3 5.1 Keski-Suomen mip. Vaasan mip. Kokkolan mip. Mr moreeni tili 5.4 5.6 5.85.9 6.25.0 5.4 5.6 5.96.3 4.9 5.6 5.76.0 6.5 Hk hiekka coarsesand 5.05.2 5.35.5 5.6 5.5 Ht hieta fine sand 5,4 5.65.8 6.16.3 4.85.2 5.45.8 6.14.7 5.35.5 5.86.2 He hiue loam 6.0 4.15.3 5.45.8 6.25.2 5.45.6 5.75.8 Hs —hiesu —silt 5.4 6,0 6.1 6.3 6.6 4.5 5.1 5.5 5.8 6.6 4.5 5.5 5.7 6.0 6.3 HeSa hiuesavi clay loam HsSa hiesusavi silty clay 5.9 4.3 4.8 5.3 5.7 6.5 ASa aitosavi heavy clay-—•— LjSa liejusavi — muddy clay 4.2 4.4 4.7 5.5 5.9 Lj, Hm — lieju, humusmaa — 5.6 3.8 5.2 5.5 5.7 5.9 5.1 mud, humus Ct mutasuoturve fen peat 4.4 4.7 4.8 5.2 5.5 4.2 4.5 4.7 5.0 5.5 4.3 4.5 4.9 5.0 5.4 St rahkasuoturve bog peat 4.7 4.0 4.2 4.5 4.9 5.3 Oulun mip. Lapin mip. Koko maaThe whole country Mr moreeni till 5.2 5.7 5.8 5.9 6.2 5.5 5.9 6.5 6.8 5.2 5.6 5.8 6.0 6.4 Hk - hiekka coarsesand •- 5.8 5.4 4.9 5.3 5.6 5.8 6.3 Ht hieta fine sand 4.9 5.4 5.6 5.9 6.2 5.0 5.4 5.7 5.9 6.2 He hiue loam 5.2 5.6 5.8 6.1 6.5 Hs hiesu silt 5.0 5.6 5.9 6.2 6.6 HeSa -—• hiuesavi clay loam 5.4 5.7 6.0 6.3 6.6 HsSa hiesusavi silty clay 5.3 5.7 6.0 6.3 6.6 ASa -—■aitosavi heavy clay 5.4 5.8 6.1 6.3 6.6 LjSa liejusavi muddy clay 4.7 5.4 5.8 6.0 6.4 Lj, Hm — lieju, humusmaa —4.4 4.8 4.9 5.2 5.6 4.6 5.0 5.4 5.7 6.0 mud, humus Ct mutasuoturve fen peat 4.3 4.6 4.9 5.1 5.4 4.3 4.7 4.9 5.1 5.4 j 4.3 4.7 5.0 5.3 5.6 St rahkasuoturve bog peat | 4.6 | 4.0 4.4 4.7 5.1 5.4 Kuva 13. Muokkauskerroksen pH-arvot maa- lajeittain, moreenimaalajit ja karkeat lajittuneet maalajit. Fig. 13. pH of the tilled layer according to soil type, till soils and coarse graded soils. Kuva 14. Muokkauskerroksen pH-arvot maa- lajeittani, savimaalajit ja eloperäiset maalajit. Fig. 14. pH of the tilled layer accorning to soil type, clay soils and organic soils. Kuva 15. Jankon pH-arvot maalajeittain, mo- reenimaalajit ja karkeat lajittuneet maalajit. Fig. 15. pH of the subsoil according to soil type, till soils and coarse graded soils. Kuva 16. Jankon pH-arvot maalajeittain, savi- maalajit ja eloperäiset maalajit. Fig. 16. pH of the subsoil according to soil type, clay soils and organic soils. 164 165 kauskerroksen tavallinen pH-luku on Turun maanviljelysinsinööripiirin alueella 5.4 ja Helsingin maanviljelysinsinööripiirin alueella 5.5, mutta Vaasan, Kokkolan, Oulun ja Lapin maanviljelysinsinööripiirien alueilla vaihdellen vain 5.0—5.2. Jan- kon pH-lukuja tarkastettaessa (taulukko 5 ja kuvat 10, 15 ja 16) voidaan todeta samansuuntainen ero. Koko aineiston maalajittaisesta tarkastelusta (kuvat 13 ja 14) ilmenee, että muokkauskerroksen pH-luku moreenimaalajeissa on tavallisessa tapauksessa 5.8. Karkeissa lajittuneissa maalajeissa on muokkauskerroksen tavallinen reaktio vaih- dellut pH55.5.9, savimaalajeissa pH55.6.2 ja eloperäisissä maalajeissa pH 4.7—5.4. Kivennäismaalajeista ovat hiekkamaalajit happamimpia muokkausker- roksen pH-luvun tavallisen arvon ollessa 5.6. Hiekkamaista on 10 %:lla pH-luku kuitenkin 6.3 tai enemmän ja vastaavasti 10 %:lla korkeintaan 4.9. Vähiten hap- pamia ovat aitosavimaat, joiden reaktio on tavallisesti pH 6.1 ja joissa 10 %:ssa tapausten lukumäärästä pH-luku on 6.6 tai enemmän ja vastaavasti 10 %:ssa tapauksista 5.4 tai vähemmän. Eloperäisistä maalajeista ovat lieju- ja multamaat vähemmän happamia kuin mutasuoturve ja rahkasuoturve. Rahkasoiden muok- kauskerroksesta otetuista näytteistä oli vain 10 % sellaisia, joiden pH-luku on 5.4 tai enemmän ja vastaavasti 10 % sellaisia, joiden pH-luku oli alle 4.0. Tämän tutkimuksen yhteydessä ei ole voitu selvittää muokkauskerroksen syvyyden ja maan happamuuden keskinäistä riippuvuutta. Tarkastettaessa koko aineiston perusteella jankon ja muokkauskerroksen pH- lukuja ja verrattaessa niitä keskenään voidaan todeta myös viljelystoimenpiteiden vaikutus. Niinpä on muokkauskerros kivennäismaa!ajeista vain aitosavimaissa jankkoa happamampi. Liejusavimaissa ja eloperäisissä maalajeissa on jankko sitä vastoin muokkauskerrosta happamampi, pH-lukujen erotuksen ollessa lieju- ja multamailla 0.2, mutasuoturpeessa 0.3 ja rahkasuoturpeessa 0.5. Erikoisena havain- tona voitaneen mainita, että pH-luku on numerollisesti sitä suurempi mitä pienempi- kokoisista lajitteista maalaji on koostunut. Niinpä on tavallinen hiekan pH-luku 5.6, hiedan 5.7, hiukeen 5.8, hiesun 5.9 ja savien66.6.1 (taulukot 4—5). SUMMARY; THE SOIL TYPES OF THE FIELDS IN FINLAND, THE DEPTH OF THE TILLED LAYER AND THE ACIDITY OF THE SOIL Reino Halonen and Taneli Juusela Hydrotechnical Research Bureau of the Board of Agriculture, Helsinki. The soil types of the fields in Finland, the depth of the tilled layer and the acidity (pH) of the tilled layer as well as of the subsoil are presented on the basis of an investigation performed in 1954 in the whole country, employing the regional division shown in Fig. 1. In the investigation the random 166 sampling method was used in such a manner that the above-mentioned questions were studied in one field compartment per each thousand hectares of cultivated land, the field compartments being deter- mined by lot. The depth of the tilled layer was measured at a point at a distance of about one quarter of the length of the field compartment from its lower end. The soil samples for the determination of soil type and pH were also taken from the same spot. The soil type was determined on the basis of a sample taken from the subsoil; it was entered as mineral soil if the mud or peat layer had a thickness of not more than 30 cm. If clay soil contained humus in excess of 2 %, it was entered as muddy clay. Of the mineral soil types, clays are the most common soil types of the cultivated fields in south- western and southern Finland. Parallel with the diminishing percentage of clay soil types towards the north, that of coarse graded soils and of organic soil types increases. Till soils are more common in the central parts of the country. The normal depth of the tilled layer in the whole country is 17.5 cm. In southern and southwestern Finland it is greater than in the other parts of the country. As a rule, the tilling is shallowest on till soils and deepest on clay soils. The acidity of the soil is less in southern and southwestern Finland than in the other parts of the country, judging by the samples from the tilled layer and by those from the subsoil. The organic soil types show a higher acidity than the mineral soils. In the mineral soils the acidity of tilled layer and subsoil is nearly the same, whereas in organic soils the acidity increases with increasing depth Acidity and relative content of finely divided soil fractions seem to be correlated in mineral soils. For instance, the normal acidity of the subsoil is 5.6 in coarse sand, 5.7 in fine sand, 5.8 in loam, 5.9 insilt and 6.0—6.1 in clay. REFERENCE Juusela, T. & Wäre, M. 1956. Suomen peltojen kuivatustila. Draining condition of the cultivated fields in Finland. Maa- ja vesitek. tutk. 8: I—B9.