TORAJYVÄSIENEN, CLAVICEPS PURPUREA (FR.) TULin, LEVIÄMISESTÄ JA TORJUNNASTA Anna-Liisa Ruokola Helsingin yliopiston kasvipatologian laitos, Viikin koetila Saapunut 12.2. 1957 Torajyvän viljelyyn, jota viime aikoina on Suomessakin tutkittu (1,19) ja ryhdytty jo käytännössäkin harjoittamaan (1), liittyy läheisesti kysymys sienen leviämisestä rukiin talousviljelmiin. Kysymykseen on kiinnitetty huomiota, koska torajyvä on ihmisille ja eläimille hyvin myrkyllinen (vrt. 2,3, 7, 20, 21, 25). Sen vuoksi, että saastutetun rukiin välittömässä läheisyydessä kasvavien tähkien saas- tunnan vaara on varsin suuri, suositellaan kirjallisuudessa muutaman metrin (10, 17) tai muutaman sadan metrin (11) levyistä suojavyöhykettä erottamaan saas- tutettu alue rukiin talousviljelmästä. Sitä paitsi suositellaan maahan varisseiden torajyvien hautaamista syväkynnöllä (3, 4, 16, 17, 24). Myös viljan lajittelun mer- kitys on jo kauan oivallettu (3, 20, 24). Saksassa pidetään 0.1 %:n torajyvämäärää kauppa viljassa sallittuna maksi- mina (vrt. 8), mikä soveltunee meidänkin oloihimme, kun on kysymyksessä viljel- tävät, runsasalkaloidiset torajyväkannat. Suomessa nykyisin voimassa olevaa kauppakelpoisuusvaatimusta (0.25 %) lienee sen sijaan tässä tapauksessa pidet- tävä liian lievänä (vrt. 23). Viljasta vaikeimmin erotettavia ovat rukiin jyvän kokoiset torajyvät (20). Helsingin yliopiston Viikin koetilalla vuosina 1952—1955 suoritetuissa tutkimuksissa on erityistä huomiota kiinnitetty torajyväsienen leviä- miseen, saastuneen rukiin jyväsadon määrään ja laatuun sekä mahdollisuuteen puhdistaa saastunut ruissato viljan lajittelulla. Tutkimusala suhteet, -aineisto ja -menetelmät Sääsuhteet olivat Helsingissä vuosina 1952—1955 torajyväsienen leviämiselle yleensä verraten suotuisat (vrt. 14). Kesäkuun viimeisten viikkojen aikana, jolloin sienen leviäminen pääasiallisesti tapahtui, sää oli lämpimin ja runsassateisin v. 1953, kylmin ja vähäsateisin v. 1955. Tutkimuksiin otettiin mukaan kotimaiset syysruislajikkeet Ensi, Oiva ja Pekka sekä saksalainen Petkus-kevätruis. V. 1952 syysrukiin lajikekokeeseen kuuluvat Oiva- ja Pekka-ruis saastutettiin 45 cm:n leveydeltä koeruudun (6.67 X 3.00) reu- nasta lukien, keskiosan (210 cm:n leveydeltä) jäädessä käsittelemättä. Rukiin tuleentumisaikana tai vaihtoehtoisesti n. 10 p. sitä ennen torajyvät laskettiin koe- https://www.c-info.fi/en/info/?token=qNCruUaHYpVbx3DL.9Gn_xsrhgYjjXnT9yw2wHA.ENSLfDwXTmwAv7bBtyxmvOYkyoZ-rXSJEmR8egUtiRCTsVq8Vg7Ec7Ibg73dTStmr8xrWUDwNxxslSQINw3huvAvLUOaAFgiA51pUpL4KuPIZH_0vKngCKu321WdkyyMRg0h1epClXWcnMd1ZBCYuaL1gRBxtYTqNUJ5lxJyK78 83 ruudun saastutetuilta reunoilta ja o—ll0—11 p. ennen rukiin tuleentumista koeruudun saastuttamattomasta keskiosasta. Muina vuosina saastutettiin koeruudut koko- naisuudessaan (vrt. 19). Torajyväsienen leviämistä kauemmaksi tutkittiin Ensi-rukiin talousviljelmissä vuosina 1952—1954. Saastutetut kasvustot erotettiin11.1.5 m:n levyisellä käy- tävällä rukiin talousviljelmästä, joten välitöntä kosketustartuntaa tuskin pääsi tapahtumaan; vain v. 1952 välikäytävä puuttui. Suoraviivaisia linjoja seuraten torajyvät laskettiin erikseen perättäisiltä 2—3 m:n levyisiltä ja 10—20 m:n pitui- silta erisuuntaisilta kaistoilta. Kun saastunnan leviämisessä eri suuntiin ei kuiten- kaan ilmennyt johdonmukaisia eroja, tyydytään tulokset esittämään kunkin viljel- män eri linjoilta (5 —8 linjaa) todettujen torajyvälukujen keskiarvoina (taulukko 1). Torajyvät laskettiin saastutetuilta aloilta joko rukiin tuleentumisaikana tai vaihto- ehtoisesti 2—12 p. sitä ennen sekä saastuttamattomilta aloilta 15—23 p. (v. 1952) ja I—lo p. (vuosina 1953—1954) ennen rukiin tuleentumista. Lajittelun kannalta tärkeän torajyvien ominaispainon määrittäminen suori- tettiin upottamalla torajyvät veteen mittalasissa (n. 20° C), jolloin mittalasin astei- kosta voitiin suoraan lukea torajyvien tilavuus cm3:nä. Vastaavaa grammamää- räistä painoa jaettuna tilavuusluvulla pidettiin ominaispainona. Rukiin jyvien ominaispaino määritettiin samalla tavoin. Torajyvien ja rukiin jyvien erotteleminen eri suuruusluokkiin tapahtui tiheydeltään erilaisilla seuloilla. Tulosten luotettavuutta tarkastettiin tilastomatemaattisesti Bonnier ja TEDiNin (6) mukaisesti suoritetulla varianssianalyysilla. Koetulosten keskiarvon keskivirheen laskemiseen käytettiin kaavaa m = 1/§J?——jossa X = muut-r n (n 1) tuja, X = muuttujien keskiarvo ja n = muuttujien lukumäärä. Taulukko 1. Torajyväsienen leviäminen Ensi-rukiin talousviljelmissä vuosina 1952—1954. Tabelle 1. Das Ausbreiten des Mutterkornpilzes auf den Roggen Ensi in Wirtschaftskulturen in d. J. 1952—1954. Torajyviä keskim. kpl/100 m 2 - Mutterkörner durchschn. St.f 100 m 2 1953 Etäisyys saastutetusta alasta (m) 1952 viljelmä 1 Kultur 1 viljelmä 2 Kultur 2 1954 rt 8 rt rt S rt rt S rt rt IT 7? Abstand von .2, -S .S, . .2, -S .2. .2, -S .2, „ „ .2, -S .2, , .... a ,s ö :s "if es e vS es e s s e s e % •j?der tnftxterten - M g£ •| a-I SH -S "M gh -S ~ S£ -g Fläche (m) w H £ 22 w v. g e« i;«n 0-12 O ••• O O *l2<5 'H g »5 S *0 rt .sg*oe § ,ü a el s cl cl a 3-aS 3*«?! e “ 3 =« “ £ £ .S 2 S 5 Stt 0— 10 3 32 608 494 802 456 176 355 10— 30 1 5 396 96 503 99 161 63 30— 50 0 4 382 155 33 95 18 50— 70 0 1 173 27 142 70— 90 0 0 135 67 164 90 -100 479 20 84 Torajyväsienen leviäminen Torajyväsienen välittömän leviämisen saastuneesta rukiista terveeseen aiheut- taa sienen kuroma-aste, Sphacelia segetum Lev. (12). Saastunta tapahtuu tähkien koskettaessa toisiaan ja hyönteisten imiessä mesikastetta. Eräissä Itävallassa suori- tetuissa tutkimuksissa hyönteisten osuus oli n. 10 % (10). Rukiin kasvuston ollessa tasaista, jolloin ruisviljelmän kukinta-aika on suhteellisen lyhyt, hyönteisten merkitystä pidetään kuitenkin verraten vähäisenä (vrt. 15). Viikin koetilalla suori- tettujen rukiin saastutuskokeiden mesikasteisissa tähkissä vierailevista hyönteis- lajeista yleisimpiä olivat erilaiset kärpäset; v. 1954 esiintyi sitä paitsi varsin runsas- lukuisena tummaa sylkikuoriaista (Cantharis obscura L.). Saastutettujen kasvien välittömästi koskettaessa niitä ympäröiviä kasveja torajyväsaastunta oli suhteellisen suuri. Niinpä v. 1952 saastutettujen koeruutujen saastuttamattomilta aloilta, ruutujen keskiosista, poimittujen torajyvien luku- määrä oli Oiva-rukiissa keskimäärin 29 kpl/m2 ja Pekka-rukiissa 42 kpl/m2 eli 3.6 ja 5.0 % vastaavilta saastutetuilta aloilta lasketuista torajyväluvuista. Sienen leviämisestä Ensi-rukiin talousviljelmissä (viljelmien reunoja lukuun ottamatta) suoritetut tutkimukset osoittivat, että I—lo1 —10 m:n etäisyydellä saastu- tetusta alasta oli torajyviä 0.4 % vastaavan saastutetun alan torajyväluvusta eli keskimäärin 334 torajyvää aaria kohden (taulukko 1); 10—30 m:n etäisyy- deltä torajyviä löytyi vielä vähemmän, keskimäärin 66 kpl aaria kohden. Yleensä saastuneisuus heikkeni, kun välimatka saastutetuista aloista kasvoi, joskin paikoi- tellen torajyviä oli suhteellisen paljon verraten kaukanakin saastutetusta alasta, erityisesti siellä, missä ruiskasvusto oli aukkoista. Onkin todettu, että rukiin kasvuston ollessa harvaa kehittyy myöhäisversoja, jotka puutteellisen hedelmöi- tyksen vuoksi saastuvat herkästi (13). Sitä paitsi ruisviljelmien reunakasvustoissa, ilmeisesti samasta syystä (vrt. 9,11), torajyviä esiintyy tavallista enemmän. Tähän lienee osittain vaikutusta myös hyönteisten runsaalla esiintymisellä pellon reuna- osissa (vrt. 4,22). Eräiden Itävallassa suoritettujen tutkimusten mukaan hyön- teiset kuljettivat sienen kuromia jopa 1 kilometrin päähän saastuneista tähkistä (10). Myös Viikin koetilalla tutkittiin torajyvän leviämistä ruisviljelmän reuna- osiin. Näiden tutkimusten perusteella (taulukko 1) näyttää siltä, että torajyvä- saastunta on, varsinkin suhteellisen kaukana saastutetusta rukiista, ollut runsaam- paa viljelmän reuna- kuin keskiosissa. Tämä tulos viittaa siihen, että hyönteisillä on ollut huomattava merkitys torajyväsienen kaukoleviämisessä. Torajyvien luku saastunutta tähkää kohden oli suurempi saastutetuilla (4.9 —5.9 kpl) kuin vastaavilla saastuttamattomilla (vrt. taulukko 2) koealoilla. Tämä luku ei sen sijaan näyttänyt olleen riippuvainen siitä, kuinka kaukana kasvi oli saastutetusta rukiista. Kuitenkin torajyviä oli tähkää kohden keskimäärin vähän enemmän ruisviljelmän reuna- kuin keskiosissa, mikä tukee edellä esitettyä käsitystä, että hyönteisillä on ollut osuutta torajyväsienen leviämisessä ruisviljel- mien reunaosiin. Käytännössä voitaneen torajyväviljelmän läheisyydessä sijaitse- van ruisviljelmän sadon torajyväpitoisuutta vähentää niittämällä reunaosat ennen varsinaista sadon korjuuta. Taulukko 2, Torajyvien luku saastunutta tähkää kohden Ensi-rukiin talousviljelmissä vv. 1953—1954. Tabelle 2. Die Anzahl der Mutterkörner je infizierte Ähre in den Wirtschaftskulturen des Roggens Ensi in d. J. 1953—1954. Torajyviä keskim. kpl/tähkä - Mutterkörner durchschn. St. /Ähre 1953 Etäisyys 1954 saastutetusta viljelmä 1 - Kultur 1 viljelmä 2 - Kultur 2 alasta (m) 1? 'g' 1? 'c? '*s' "c? 'sT 'nT cd cd cd cd cd cd Abstand von .S -5 .S "'s 's" .3 -S .S .S -S .S 43 "s" der infizierten S. "s tl .s £2,2. Ä ]s Fläche (m) S 3 *4 s ts m S *4 ' ' 4-* n -*-* tv, n • -*-i n<3 -rj ? -a g 2- -a i is,G «g Cg -ia Cg -ia 3 t/l 3 Cfl 3 w £ a; jä £ a| JSj -S 0— 10 1.61.5 1.41.3 1.81.3 10— 30 1.61.9 1.51.3 2.12.0 30— 50 1.5 1.41.0 2.91.3 50— 70 1.21.2 1.7 70— 90 1.31.2 2.3 90 1 Iti l _ _ 1.41.2 2.4 Taulukko 3. Torajyväsienellä saastutetun rukiin seulalajittelun tulokset vuosina 1952—1955. Tabelle 3. Die Ergebnisse des Siebsortierens bei dem mit dem Mutterkornpilz infizierten Roggen in d. J. 1952—1955. Jyviä (%) eri lajitteissa 1 000 jyvän paino Körner (%) in den versch. Fraktionen 1000-Korngewicht Ominais- Vuosi Ruis c i i paino Suhdeluku Jahr Roggen < 2,1 x 6.52.1 x 6.52.5 x 7.5 Verhält- mm mm mm . Gewicht mszahl 1952 Saastutettu Infiziert Terveet tähkät 19.959.5 20.625.0 100 1.17 Gesunde Ähren Saastuneet tähkät 35.552.7 11.820.6 82 1.17 Befallene Ähren 1953 Saastuttamaton 33.942.8 23.324.3 100 1.15 Nichtinfiziert Saastutettu 61.034.8 4.217.3 71 1.22 Infiziert 1954 Saastuttamaton 44.152.0 3.918.9 100 1.15 Nichtinfiziert Saastutettu 82.716.7 0.611.9 63 1.10 Infiziert 1955 Saastuttamaton 49,4 43.07.6 20.2 100 1.07 Nichtinfiziert Saastutettu 56.636.1 7.318.7 93 1.11 Infiziert 85 86 Torajyväsienen vaikutus ruissadon laatuun ja määrään Viikin koetilalla olivat Ensi-rukiin saastutettujen alojen keskimääräiset jyvä- sadot vuosina 1953—1955 23—77 % (taulukko 5) saastuttamattomien alojen jyvä- sadoista. Torajyvän viljasatoa vähentävä vaikutus johtuu rukiin jyväluvun pienen- tymisestä ja jyvien jäämisestä normaalia pienikokoisemmiksi. KiRCHHOFFin (12) kokoamien tietojen mukaan jyväluvun pienentymisestä johtuvat tappiot saattavat kohota jopa kolmannekseen jyvien kokonaisluvusta. Hänen omissa tutkimuksis- saan on vastaava satotappio kuitenkin ollut paljon vähäisempi, vain 0.47—1.30 % sadon määrästä, siitä huolimatta että tutkittu ruis oli saastutettu keinotekoisesti. Saastuneiden tähkien normaalia kevyemmiksi jääneistä jyvistä aiheutunut sato- tappio osoittautui KiRCHHOFFin (12) näissä kokeissa suuremmaksi,33.8.32 —8.3 %:ksi. Viikin koetilan kokeissa vastaava ero oli v. 1952 vielä suurempi, keskimäärin 17.6 % (taulukko 3). Tutkimuksiin käytettiin tällöin Ensi-, Oiva-, Pekka- ja Petkus- ruista. Vuosina 1953—1955 suoritettiin Viikissä vertailu koetilan talous viljelmän saastutetun ja saastuttamattoman Ensi-rukiin 1000 jyvän painojen välillä. Saastu- tettujen alojen satoon sisältyivät siis sekä sairaiden että terveiksi jääneiden täh- kien jyvät. Tästä huolimatta jyvät olivat77.37.04—37.0 % saastuttamattomilla aloilla kasvaneen rukiin jyviä kevyempiä (taulukko 3). Ruis korjattiin kaikkina koevuosina täysin tuleentuneena. Rukiin jyvän suurentumista torajyvän korjuun ja rukiin leikkuun välisenä aikana ei ollut varmuudella todettavissa. Viikin koetilan kokeissa johtuivat rukiin suhteellisen alhaiset jyväsadot paitsi torajyväsienen aiheuttamasta rukiin jyvän pienentymisestä (taulukko 3) sekä Taulukko 4. V. 1952 saastutetun rukiin orastuminen tammikuussa v. 1953. Orastumisnopeus määri- tetty 9 p:n (orastumisajan alkupuoliskon) kuluttua kokeen alkamisesta. Jyvät poimittu tähkistä käsin. Tabelle 4. Das Aufspriessen des im J. 1952 infizierten Roggens im Januar 1953. Die Geschwindigkeit des Aufspriessens 9 Tg (die erste Hälfte der Zeit des Aufspriessens) nach Versuchsbeginn bestimmt. Die Körner mit der Hand aus den Ähren gepflückt. Jyvät terveistä tähkistä Jyvät saastuneista tähkistä Körner aus gesunden Ähren Körner aus infizierten Ähren Ruis korjattu Orastuminen Orastuminen Lajike p:nä Aufspriessen Aufspriessen or^e Roggen 9p:n kuluttua lopullinen 9p:n kuluttua lopullinen ernte am nach 9Tg endgültig nach 9Tg endgültig 0/ 0/ 0/ 0//o /o /o /o Ensi 9. 8. 100 100 99 99 » 21. 8. 99 100 99 99 Oiva 7. 8. 99 99 97 97 * 15. 8. 99 99 97 97 Pekka 11. 8. 98 99 98 98 » 21. 8. 99 99 97 98 Petkus 17. 9. 83 86 77 . 80 * 17. 9. 84 84 79 84 87 Taulukko 5. Vuosina 1953—1955 saastutetun Ensi-rukiin jyväsadon orastuminen. (Orastumiskokeet suoritettu tammi—helmikuussa). Tabelle 5. Das Aufspriessen beim Kornertrag des in den Jahren 1953—1955 infizierten Roggens Ensi (Aufspriessversuche Januar—Februar ausgeführt). Orastaminen , ,Sienien tuhoamia Suhteellinen Aufsprtessen oraita orastumi- Vuosi Ruis iyväsato , . . ... sen jälkeen 9p:n kuluttua lopullinen Jahr Koggen Relativer lot j ..... Pilzvernichtete J ss nach 9Tg endgültig ~ . , , Kornertrag o o Saat nach dem % % Aufspriessen 1953 Saastuttamaton 100 91 ± 1.73 91 ± 1.73 4,0 ± 1.15 Nichtin/iziert Saastutettu 66 58 ± 1.29 62 ± 1.4310.0 ± 0.96 Infiziert 1954 Saastuttamaton 100 96 ± 0.91 97 ± 1.004.0 ± 1.00 Nichtin/iziert Saastutettu 23 97 ± 0.66 97 ± 0.495.0 ± 0.57 Infiziert 1955 Saastuttamaton 100 82 ± 1.03 85 ± 0.940.8 ± 0.26 Nichtinfiziert Saastutettu 77 93 ± 0.54 95 ± 0.510.6 ± 0.14 Infiziert jyväluvun alenemisesta, myös siitä, että saastutuksen yhteydessä tapahtui tähkien ja korsien vioittumista; tässä tapauksessa saastutus suoritettiin käsivaraisesti (vrt. 19). Myös koneellisessa infektiossa tapahtunee rukiin korsien vioittumista (5). Saastutetun rukiin jyväsato aleni v. 1954 kaikkein eniten. Silloin torajyvä- sienen saastuttamissa tähkissä esiintyi erittäin runsaasti viljan mustahärmäsientä, Cladosporium herbarutn (Pers.) Link, kuitenkin vain saastutuksen yhteydessä vioit- tuneissa tähkissä. Torajyväsienellä saastutetun rukiin laatua kuvastaa lisäksi jyväsadon orastu- vuus. V:n 1952 orastumiskokeissa saastuneiden tähkien jyvät orastuivat vain vähän heikommin kuin terveiden tähkien jyvät (taulukko 4); v:n 1953 kokeessa ne oras- tuivat selvästi heikommin, mutta vuosina 1954 ja 1955 saastutetun rukiin jyväsato orastui vähintään yhtä hyvin kuin saastuttamattoman. Torajyväsienen eri kanto- jen vaikutusten välillä ei tässä suhteessa ollut varmuudella todettavia eroja. V:n 1953 sadosta tavattujen kuolleiden oraiden suuri määrä johtui pääasiallisesti Fusarium-suvun sienten aiheuttamista tuhoista (taulukko 5). Rukiin korjuuaika ei näissä kokeissa yleensä vaikuttanut jyväsadon orastu- vuuteen. Petkus-kevätrukiin jyväsadon heikkoon orastumiseen (taulukko 4) lienee kuitenkin syynä sen tuleentumisajan siirtyminen kovin myöhäiseen syksyyn. Lajittelun vaikutus Miten täydellisesti torajyvät ovat lajittelussa erotettavissa ruissadosta, riippuu ensisijaisesti rukiin jyvien ja torajyväsienen sklerotioiden koosta ja ominaispainosta. 88 Keskimäärin oli torajyväsienen sklerotioiden ominaispaino 1.06((1.01.14), Ensi- rukiin 1.15 (taulukko 3). Ensi-rukiin 1000 jyvän paino 01i111.24.49—24.4 g (taulukko 3), torajyväsienen sklerotioiden keskimäärin 46.7 g (taulukko 6). Kuitenkin torajyvien koko vaihteli hyvin suuresti; suurimpien torajyvien 1000 jyvän paino oli paljon yli 100 g, pienimmät olivat puolestaan samaa suuruusluokkaa kuin pienet rukiin jyvät (taulukko 3). Jyvän koon perusteella torajyviä ei siis täydellisesti voida pois- taa viljasta. Ominaispainoerokin on niin pieni, että senkin perusteella lajittele- minen tuottanee vaikeuksia. Kuitenkin juuri ominaispainoeroon on perustunut aikaisemmin käytännössä ollut NaCL- ja KCL-liuosten käyttö viljan puhdistami- sessa torajyvistä (18,20). Taulukko 6. Torajyvien seulalajittelun tulokset ja 1 000 jyvän paino (eri torajyväkannat keskimäärin). Määritykset suoritettu tähkistä poimituista torajyvistä. Tabelle 6. Die Ergebnisse des Siebsortierens von Mutterkörnern und ihr 1 000-Korngewicht (die verschie- denen Mutierkornstämme im Durchschnitt). Die Bestimmungen sind an aus Ähren gepflückten Mutter- körnern ausgeführt worden. Torajyviä (%) eri lajitteissa 1 000 toraj. paino Mutterkörner (%) in den verschiedenen Fraktionen 1000-Mutterkorngewicht Vuosi fa l, r Suhdeluku < 2.1 x 6.52.1 x 6.52.5 x 7.53.1 X 9.5 3,1 x 9.5 < Verhällnis- mm mm mm mm mm ® za^, 1952 15.919.9 32.522.5 9.250.4 100 1953 11.723.4 39.019.0 6.942.4 84 1954 15.233.1 35.512.9 3.335.4 70 1955 6.014.2 39.630.7 9.558.4 116 V. 1951 ei Viikin koetilan ruissadossa Valtion siementarkastuslaitoksessa suori- tettujen viljan puhtausmääritysten mukaan esiintynyt ollenkaan torajyviä. Rukiin lajikekokeissa oli tällöin torajyviä kuitenkin jonkin verran. Lajikekokeiden sato puitiin Teijon Iso Paavo -puimakoneella. Triumph-lajittelu poisti n. 92 % puinnin jälkeen satoon jääneistä torajyvistä, ja sato (taulukko 7; edessä) saatiin siten sangen puhtaaksi (torajyviä 0.05 %). Sen jälkeen kun Viikissä v. 1952 alettiin suorittaa torajyvän viljelykokeita, torajyviä ilmaantui rukiin talousviljelmien satoon. Valtion siementarkastuslaitok- sen suorittamien tutkimusten mukaan oli Viikin koetilan talousviljelmien puidussa ja sen jälkeen Petkus-lajittelijalla lajitellussa ruissadossa vv. 1952—1955 ruiskiloa kohden 2—7 torajyvää. Eräässä talousviljelmässä, joka sijaitsi torajyväkokeen välittömässä läheisyydessä (1 —86 m;n päässä siitä), torajyviä esiintyi v. 1954 var- sin runsaasti (taulukko 7). Sato puitiin Massey Harris -leikkuupuimurilla. Puin- nin jälkeen satoon jääneistä torajyvistä saatiin Triumph-lajittelussa poistetuksi n. 95%. Kuitenkin satoon jäi jäljelle torajyviä verraten runsaasti (0.11 %; tau- lukko 7). 89 Taulukko 7. Torajyviä saastuttamattoman Ensi-rukiin jyväsadon eri lajittelufraktioissa vuosina 1952 ja 1954 (Triumph-lajittelija). Tabelle 7. Mutterkörner in den verschiedenen Sortierungsfraktionen des Kornertrages von nichtinfiziertem Ensi-Roggen in d. J. 1952 und 1954 (Sortierer Triumph). Lajittelukoneen edessä sivulla alla takana Vor seitlich unter hinter ,r , der Sortiermaschine Vuosi Jahr toraj./kg ruista toraj,/kg ruista toraj./kg ruista toraj./kg ruista Mutterk./kg Roggen Mutterk./kg Roggen Mutterk./kg Roggen Mutterk./kg Roggen kpl g % kpl g % kpl g % kpl g % 1952') 20 0.450.05 144 1.310.13 457 4.200.42 179 2.700.27 1 000 13.101.311954 54 1.130.11 177 6.620.66 ') Ruis v:n 1951 satoa. Roggen der Ernte 1951. Kokonaisuudessaan on Viikin koetilan ruissato kuitenkin jatkuvasti saatu pidetyksi varsin puhtaana, kuten puidun ja lajitellun vuosina 1952—1955 viljellyn Ensi-rukiin analysointitulokset osoittavat: Torajyviä Vuosi Viljan käsittely Mutterkörner Jahr Getreidebehandlung g/kg ruista Roggen 0 1952 Lajittelematon 0.163 ± 0.0340.02 Unsortiert » Lajiteltu (Petkus) 0.178 ± 0.0260.02 Sortiert » » (Triumph) 0.153 ± 0.0370.02 1953 » (Petkus) 0.093 ± 0.0350.01 1954 » » 0.117 ± 0.0320.01 1955 » » 0.027 ± 0.0070.00 Toisaalta kuitenkin näyttää siltä, ettei perusteellisellakaan lajittelulla voida kokonaan estää ulkomaisen, myrkyllisen torajyväsienikannan leviämistä torajyvä- viljelmistä ruisviljelmiimme ainakaan siinä tapauksessa, että torajyvä- ja rukiin talousviljelmät ovat lähellä toisiaan. Päätelmiä Torajyväsienen, Claviceps purpurea (Fr.) Tul.in, leviäminen saastutetuista ruis- kasvustoista niiden välittömässä läheisyydessä olleisiin ruisviljelmiin oli voimak- kainta siellä, missä saastutetut kasvit ulottuivat koskettamaan viljelmän kasvus- 90 toa. Jo I—lo1 —10 m:n etäisyydellä saastutetusta alasta torajyviä muodostui huomat- tavasti vähemmän. Kun etäisyys oli vieläkin suurempi, väheni torajyväsaastunta, mutta oli kuitenkin runsaampaa ruisviljelmän reuna- kuin keskiosissa. Torajyvien luku saastunutta tähkää kohden oli kolmessa tutkitussa torajyvä- viljelmässä keskimäärin 4.9, 5.0 ja 5.9 kpl. Saastutetun alueen ulkopuolella, rukiin talousviljelmissä, vastaavat luvut olivat 1.3, 1.6 ja 2.0 kpl. Torajyviä oli saastu- nutta tähkää kohden vähän enemmän ruisviljelmän reuna- kuin keskiosissa. Sen sijaan ei torajyvien luku ollut sanottavasti riippuvainen siitä, kuinka kaukana kasvi oli saastutetusta rukiista. Vuosina 1953—1955 keinotekoinen torajyväsaastutus alensi Ensi-rukiin jyvä- satoa 23—77 %. Sadon aleneminen johtui paitsi jyväluvun ilmeisestä pienentymi- sestä, myös siitä, että saastuneiden tähkien jyvät olivat terveiden tähkien jyviä kevyempiä; v. 1952 erotus oli 17.6 %. Rukiin jyväsatoa alensi lisäksi se, että saastu- tuksen yhteydessä tapahtui tähkien ja korsien vioittumista. Saastutetun rukiin jyväsadon orastumiseen torajyväsienellä ei ollut selvää vaikutusta. Rukiin tavanomaisella puinnilla ja lajittelulla torajyviä ei täydellisesti voitu poistaa viljasta, mutta vilja voitiin puhdistaa siinä määrin, että se täytti kauppa- kelpoisuusvaatimuksen. KIRJALLISUUTTA (1) Aho, E. 1953. Torajyvän viljelemisestä Suomessa. Farm, aikak. 5: 115—129. (2) Anerud, K. 1939. Mjöldryga och ergotism. Landtm. 23: 1185—1188. (3) Barger, G. 1931. Ergot and ergotism. 279 s. London—Edinburgh. (4) BekEsy, N. von 1938. Über parasitische Mutterkornkulturversuche. Zbl. Bakt, Parasitenk. 99: 321—332. (5) —o— 1940. Untersuchungen über den Alkaloidgehalt des Mutterkornes. II Mitteilung. Über den Alkaloidgehalt des parasitisch kultivierten Mutterkornes. Biochem, Z. 103: 368—382. (6) Bonnier, G. & Tedin, O. 1940. Biologisk variationsanalys. 325 s. Stockholm. (7) Dixon, S. 1932. The relation of food to disease. J. Soc. Chem. Ind. 51: 787—795, 808—813. (8) Guggisberg, H. 1964. Mutterkorn vom Gift zum Heilstoff. 343 s. Basel. (9) Gäumann. E. 1951. Pflanzliche Infektionslehre. 681 s. Basel. (10) Hecht, W. 1953. Zur Frage der Ausbreitung von Mutterkorninfektionen. Bodenk. 7: 363—371. (11) Hecke, L. 1921. Die Kultur des Mutterkorns. Schw. Apoth. Ztg. 59: 277—281, 293—296. (12) Kirchhofe, H. 1929. Beiträge zur Biologie und Physiologie des Mutterkornpilzes. Zbl. Bakt. Parasitenk. 77: 310—369. (13) Krebs, J. 1936. Untersuchungen über den Pilz des Mutterkorns Claviceps purpurea Tul. Ber. Schw. Bot. Ges. 45: 71 —165. (14) Kuukausikatsaus Suomen sääoloihin. Ilmat, keskusl. vuosik. 46—49. (15) Lewis, R. W. 1945. The field inoculation of rye with Claviceps purpurea. Phytop. 35: 353—360. (16) Mothes, K. & Silber, A. 1952. Über den natürlichen Befall der Roggenfelder durch Mutterkorn. Pharmazie 7: 310—313. (17) Mühle, E. 1953. Vom Mutterkorn. Heft 103: 1—32. (18) Nobbe, F. 1904. Ueber Alexander Müller’s Verfahren zur Reinigung des Saatroggens von Mutter- korn durch Sedimentation. Landw. Vers. Stat. 60: 315—319. (19) Ruokola, A-L. 1956. Torajyvän viljelykokeista Viikin koetilalla ja eräillä kasvinviljelyskoe- asemilla Suomessa. Maatal.tiet. aikak. 28: 203—222. (20) Spoof, A. R. 1872. Om förgiftningar med secale cornutum, förnämligast med hensyn tili Drag- sjukan i Finland. 67 s. Helsingfors. (21) Stoll, A. 1943. Altes und Neues über Mutterkorn. Mitt. Naturf. Ges. Bern 1942: 45—80. (22) Stager, R. 1910. Neue Beobachtungen über das Mutterkorn. Zbl. Bakt. Parasitenk. 27: 67 —73. (23) Veijola, T. 1954. Vuoden 1953 viljasadon laatu. Maas. Tul. 38,1: 2. (24) Vladimirsky, S. V. 1939. Geographical distribution and zones of injurious influence of ergot on rye in the U.S.S.R. Sovetsk Bot. 5; 77—87. (25) Wählin, A. M. 1771. Afhandling om den i Smäland gängbara Dragsjukan. Kongi. vet. acad. handl. 32: 14—41, 153—167. REFERAT: ÜBER AUSBREITUNG UND BEKÄMPFUNG DES MUTTERKORNPILZES, CLAVICEPS PURPUREA (FR.) TUL. Anna-Liisa Ruokola Pflanzenpalhologisches Institut der Universität Helsinki Die Ausbreitung des Mutterkornpilzes, Claviceps purpurea (Fr.) Tul., aus infizierten Roggen- beständen in die in deren unmittelbarer Nähe gelegenen Roggenkulturen war da am stärksten (29 —42 St./m2), wo die infizierten Pflanzen so weit reichten, dass sie den Bestand der Kultur berührten. Schon in 1-—lO m Entfernung von der infizierten Fläche bildeten sich bedeutend weniger Mutterkörner (Tabelle I). War die Entfernung noch grösser, so verminderte sich der Mutterkornbefall, war aber in den rand- lichen Teilen der Roggenkultur noch reichlicher als in ihren mittleren Teilen. Die Anzahl der Mutterkörner je befallene Ähre belief sich bei drei untersuchten Mutterkorn- kulturen im Mittel auf. 5.3 St. Ausserhalb des infizierten Gebietes, in Wirtschaftskulturen von Roggen, war der entsprechende Betrag 1,6 St. (Tabelle 2). Mutterkörner gab es je infizierte Ähre etwas mehr in den randlichen als in den mittleren Teilen der Roggenkultur. Dagegen war die Anzahl der Mutterkörner nicht nennenswert davon abhängig, in welcher Entfernung vom infizierten Roggen die Pflanze wuchs. In den Jahren 1953—1955 verminderte eine künstliche Mutterkorninfektion den Kornertrag des Roggens Ensi auf 23—77 % (Tabelle 5). Die Herabsetzung des Ertrages beruhte nicht allein auf der offensichtlichen Verringerung der Körnerzahl, sondern auch darauf, dass die Körner der infizierten Ähren leichter als die der gesunden Ähren waren (Tabelle 3); im J, 1952 betrug der Unterschied 17.6 %. Der Kornertrag des Roggens wurde auch dadurch vermindert, dass im Zusammenhangmit der Infektion ein Beschädigen von Ähren und Halmen vor sich ging. Das Aufspriessen des Kornertrages des infizierten Roggens ist durch den Mutterkornpilz nicht deutlich beeinflusst worden (Tabellen 4 und 5). Bei dem üblichen Dreschen und Sortieren des Roggens konnten die Mutterkörner aus dem Getreide in dem Masse entfernt werden (0.00—0.11 % Mutterkörner), dass es der Verkäuflichkeits- forderung (0.25 %) entsprach. Demgegenüber kann aber selbst bei gründlichem Sortieren das Aus- breiten eines ausländischen, giftigen Mutterkornstammes von den Mutterkornkulturen in Roggen- kulturen wohl nicht ganz vermieden werden, zum mindesten nicht in dem Falle, dass Mutterkorn- und Roggen-Wirtschaftskulturen nahe beieinander gelegen sind. 91