TURVENÄYTTEIDEN KUIVAAMISEN JA JAUHAMISEN VAIKU- TUKSESTA ANALYYSITULOKSIIN Jaakko Kivekäs Helsingin Yliopiston Maanviljelyskemian laitos Saapunut 17.9. 1957 Lebendjanzev (7) on todennut maan kuivattamisen aikaansaavan mm. seu- raavia muutoksia: 1. maan mineraaliaineksen liukenevuus muuttuu jonkin verran, 2. maan orgaanisen aineen liukoisuus lisääntyy huomattavasti, 3. maan typen ja fosforin liukoisuus lisääntyy huomattavasti ja 4. maan ammonium- jaamiditypen määrät lisääntyvät huomattavasti. Attoe (2) puolestaan toteaa, että maanäyt- teiden kuivattaminen lisää melkoisesti liukoisen kalin määriä. Hänen suorittamis- saan kokeissa on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä ilmennyt kuivattamisen johdosta liukoisen kalin määrien lisäystä. KMLAn ja RvTin (6) mukaan kuivatuk- sella ei ole suurempaa vaikutusta muihin kuin fosforiin, jonka määrissä tapahtuu kuivatuksen johdosta melkoisia muutoksia. Käytännön kannalta näillä muutok- silla heidän mukaansa ei liene suurempaa merkitystä. A. VALMARin (14) käsityk- sen mukaan suon kuivattaminen saattaa huonontaa fosforitilannetta, jolloin voi- daan syyksi olettaa hapettuminen sekä ferrihydroksidin muodostuminen. Ferri- hydroksidi voi pH-alueella 4—7,5 sitoa läsnäolevaa fosforia, ja sitoutuminen olisi sitä voimakkaampaa mitä märempää suo on aluksi ollut. SxEVENSONin (13) mukaan kuivatuksen yhteydessä biologisen aktiivisuuden muutokset aiheuttavat amino- happojen ja muiden typpiyhdisteiden liukoisen määrän lisääntymistä. Koska useimmat kuivatuksen vaikutusta analyysituloksiin koskevat tutkimuk- set on suoritettu kivennäismaita käyttäen, niin näytti tämän vuoksi aiheelliselta tutkia asiaa myös turvemaiden kohdalta. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusta varten otettiin kesällä 1956 seuraavat 11 näytettä: 1. Leteensuo. Isovarpuinen räme. o—2o0 —20 cm, S-t, (Sph. fuscum), H o—l 2. Leteensuo. 50—60 cm, edellisen pohjalata, S-t, H I—21 —2 3. Leteensuo. o—2o0—20 cm, LS-t, 2—3 H ojitettu, viljelemätön. 4. Leteensuo. o—2o0—20 cm, S-t, viljelty rahkasuo, savettu. Leteensuo. o—2o cm, C-t, viljelty nmtasuo, savettu. https://www.c-info.fi/en/info/?token=3HHLrw-juE0wFQEn.pdOS3wzvH2Fv4OX2Rl0jAA.KkQisikt8ENweKAejsw6S1mvhslnQ8IpjjvonzuIZTZW9Pefryaj8RWHJGd7E-ANDNucoyD3q1fvqALRXaAozf_P-q5WTEKjDbjS54JlT3Ig6VV3oG1wCn5ZUPpOom76gFG1YEVv2eBFJFN3bXO7mVMoClE8CwBRpqz5CrEFeZLT 2 6. Leteensuo. 50—70 cm, LC-t, edellisen pohjalta. 7. Apukka. o—2o0 —20 cm, C-t, viljelty mutasuo. 8. Apukka. o—2o cm, S-t, rahkaräme. 9. Apukka. 50—60 cm. SC-t, edellisen pohjalta. 10. Apukka. o—2o cm, SC-t, Apukka-aapa. 11. Apukka. 60—70 cm, C-t, edellisen pohjalta. Näytteet analysoitiin ensimmäisen kerran heti tuoreena. Sitä varten niistä valmistettiin sormin repimällä mahdollisimman edustavat näytteet. Muu osa näyt- teistä kuivatettiin ilmakuivaksi huoneenlämmössä, jonka jälkeen ne jauhettiin Wiley-myllyllä, joka myöskin seuloi ne 2 mm. seulan läpi. Tämän jälkeen tapahtui analysointi. Kuiva-aine määrityksessä 10 g tuoretta ja 2 g ilmakuivaa näytettä kuivatet- tiin 24 tuntia 105°C. pH määritettiin sekä vesi- että I—n1—n KCI-lietteestä (1:4) Beckman pH-mitta- rilla lasielektrodia käyttäen. Kalsium ja kalium määritettiin I—n N H ,Cl-uutteesta. Tuoretta turvetta pun- nittiin 20 g ja ilmakuivaa vastaava kuiva-ainemäärä ja huiskutettiin kaksi tuntia 100 mhssa uuttonestettä. Määritykset suoritettiin paperin läpi suodatetusta suspen- siosta Langen liekkifotometrilla. Fosfori määritettiin y2 -n etikkahappo-uutteesta. Tuoretta näytettä 20 g tai vastaava määrä ilmakuivaa näytettä huiskutettiin % tuntia 100 mhssa uutto- nestettä, jonka jälkeen suodatettiin ja suodoksesta määritettiin fosfori molybden- sini-menetelmällä (vrt. esim. Kaila 5). Ammoniumtyppi määritettiin 0.1-n suolahappoon (100 ml) tunnin huisku- tuksen aikana uuttuneena määränä. Kirkkaasta suodoksesta ammoniumtyppi tis- lattiin tavalliseen tapaan keittämällä MgO käyttäen. Nitraattityppi määritettiin BERGEn (3) mukaisesti fenolidisulfinihappo-mene- telmällä. Tuloksia on tulkittu CRAMERin (4) mukaisesti t-testiä käyttäen sekä laske- malla hajonnat (s) ja eräitä korrelaatiokertoimia MATTiLAn (9) mukaan. Määritykset on yleensä suoritettu kahdeksana kerrannaisena, paitsi pH ja kuiva-aine, jotka määritettiin vain neljänä kerrannaisena. Suoritettaessa määrityksiä ilmakuivista näytteistä punnittiin näytteitä sama kuiva-ainemäärä kuin tuoreinakin ja lisättiin painon erotus tislattuna vetenä, jonka jälkeen sekoitettiin näytteet hyvin ja vasta tämän jälkeen lisättiin uutto- nesteet. Tuloksel Tutkimuksen tulokset on esitetty taulukoissa 1,2, 3, joissa on määritysten keskiarvot sekä hajonnat nähtävissä. Lisäksi on laskettu käsitellystä materiaalista suoritettujen analyysien keskiarvojen erotus tuoreista näytteistä saatuihin arvoi- hin verrattuna. Erotuksen luotettavuus t-testin perusteella tulkittuna on ilmaistu. 3 Taulukko 1. Kuiva-aine, pHnaO i a Table 1. Dry mailer, pHj j 2 q and Kuiva-aine % pHjho Näyte f)ry maller Sample Tuore Ilmakuiva Tuore Ilmakuiva Erotus Tuore Ilmakuiva Erotus Fresh Air dried Fresh Air dried Difference Fresh Air eried Difference SscOs -S s - c S s s ■5 a s -a a s ne 8 'S e s '3 e 8 ’3 s 8 | £ 8 £ 5 S 5 S S § 8 g 1. 13.1 0.29 93.4 0.08 3.7 0.2 3.9 0.1 + 0.2 3.5 0 3.2 0 —o.3*** 2. 7.7 1.31 93.5 0.10 3.5 0.1 4.0 0.1 + o.s*** 3,4 0.1 3.2 0.1 —o.2* 3. 30.6 0.86 93.2 0.30 3.5 0.1 3.9 0.2 + 0,4* 3.5 0 3.3 0 —o.2*** 4. 24.7 5.15 94.1 0.23 4.7 0.3 5.0 0.1 + 0.3 5.3 0.1 5.1 0.1 —o.2* 5. 29.7 2.70 94.1 0.60 4.1 0.1 4.2 0.1 + 0.1 4.4 0.1 4.2 0 —o.2* 6. 17.7 0.54 90.7 0.65 4.8 0,1 5.0 0 + 0.2* 5.4 0.1 5.0 0 —o.4*** 7. 21.8 1.85 92,7 0.59 4.9 0.7 5.3 0.1 + 0.4* 5.0 0.1 5.2 0 + 0.2* 8. 8.6 1.46 90.5 0.43 4.2 0.2 4.5 0 + 0.3* 4.4 0 4.2 0 —o.2*** 9. 10.6 0.78 92.9 0.69 4.6 0.1 4.8 0.1 + 0.2* 4.6 0.1 4.4 0 —o.2* 10. 11.8 0.22 93.7 0.26 4.6 0.1 4.8 0 + 0.2* 4.6 0.1 4.4 0 —o.2* 11. 10.2 0.58 93.4 0.36 4.5 0.2 4.8 0.1 + 0.3 4.5 0 4.4 0 —ol.*** 4 Kuiva-aine. Taulukossa 1 ilmoitettujen kuiva-aineen %-määrien perusteella voidaan havaita, että jos määritykset suoritetaan ilmakuivasta ja jauhetusta mate- riaalista, niin jäävät hajonnat pienemmiksi kuin tuoreita näytteitä käytettä- essä. Reaktio. Tarkasteltaessa taulukossa 1 ilmoitettuja vesilietteestä suoritettujen pH-määritysten tuloksia, voidaan havaita, että kuivattamisen ja jauhamisen jäl- keen suoritettujen mittauksien tulokset ovat jonkin verran suurempia kuin tuo- reesta materiaalista suoritettujen, ts. maan pH on jonkin verran noussut suoritet- tujen käsittelyjen johdosta, joskaan ero kaikissa tapauksissa ei ole luotettava. I—n1—n KCI-lietoksen pH-arvoja tarkasteltaessa taulukosta 1 voidaan todeta kui- vattamisen johdosta happamuuden muuttuneen siten, että pH on laskenut muissa tapauksissa paitsi näytteessä 7. Erot ovat myös tilastollisesti luotettavia. Vertailtaessa toisiinsa vesi- ja I—n KCI-lietteestä saatuja pH-arvoja voidaan todeta, että tuoreissa näytteissä ovat pH:t samaa suuruusluokkaa molemmilla menetelmillä suoritettuna, mutta ilmakuivia näytteitä käytettäessä voidaan havaita KCI-lietteestä suoritettujen mittausten arvojen olevan yleensä hiukan pienempiä kuin vesilietteestä suoritettujen. Hajonnat ovat yleensä pienempiä suoritettaessa määritykset ilmakuivista jau- hetuista näytteistä kuin tuoreita näytteitä käytettäessä. Kalsium ja kalium. Taulukossa 2 ilmoitetaan keskiarvot I—n NH 4CI-liuokseen uuttuneista kalsiumista ja kaliumista; tulokset on laskettu mg/kg kuiva-ainetta. Kalsiumin määriä tarkasteltaessa havaitaan, että selvää vaikutussuuntaa ei kuivatuksella ole, koskapa osassa tapauksista on määrä lisääntynyt ja osassa vähentynyt käsittelyn johdosta. Myöskään eivät erot ole tilastollisesti luotettavia. Kaliumin määrät ovat B:ssa tapauksessa pienempiä kuivatuissa näytteissä tuoreisiin verrattuna; erot eivät kuitenkaan kaikki ole tilastollisesti luotettavia. Hajonnat ovat selvästi pienempiä ilmakuivista näytteistä suoritetuissa analyy- seissa. Fosfori. Taulukossa 2 esitettyjä x/2 -n etikkahappoon liukoisen fosforin määriä tarkasteltaessa todetaan, että kuivista ja jauhetuista näytteistä on, näytettä 7 lukuunottamatta, uuttunut selvästi pienempiä määriä fosforia kuin tuoreista näyt- teistä ja erot ovat yleensä tilastollisestikin luotettavia. Hajonnat ovat ilmakuivien näytteiden kohdalla selvästi pienempiä kuin tuoreissa näytteissä. Ammonium- ja nitraattityppi. Näytteiden ammonium- ja nitraattitypen määrät selviävät taulukosta 3. Havaitaan, että kuivattamisen ja jauhamisen jälkeen näyt- teistä on uuttunut huomattavasti enemmän ammoniumtyppeä kuin tuoreista, ja että lisäykset ovat tilastollisestikin luotettavia. Nitraattitypen kohdalta ei voida sanoa mitään varmaa, koska sitä useissa näytteissä ei ole ollut lainkaan ja näin olleen tulokset jäävät sen kohdalta vajavai- siksi. Esiintyvien tapausten perusteella havaitaan, että osassa tapauksista on kui- vattamisen johdosta nitraatin määrä lisääntynyt, kun taasen osassa se on vähen- tynyt. Näytteiden alkuperäisen kosteustilan vaikutuksesta analyysituloksiin. Koska tuoreet näytteet olivat kosteudeltaan kovasti vaihtelevia, niin tuntui aiheelliselta tutkia, olisiko niiden kosteustilan ja analyysitulosten erotuksen välillä selvää riip- I) Taulukko 2. I—n NH,CI liukoinen kalsium ja kalium sekä y2-n CH 3 COOH liukoinen fosfori. Table 2. The amounts of calcium and potassium soluble in N NH x CI, and phosphorus soluble in y2N CHfiOOH. Näyte Ca mg/kg. k-a. K mg/kg. k-a. P mg/kg. k-a. Sample Ca mg/kg dry matter K mg/kg dry matter P mg/kg dry matter Erotus Erotus Erotus Tuore Ilmakuiva Tuore Ilmakuiva Tuore Ilmakuiva Diffe- Diffe- . , Diffe- Fresh Air dried Fresh A ir dried Fresh Air dried fence fence fence Ss „ Ss„ Ss 0 S s Q 6 s „ % I üi | % I % I * J % I g * a 1. 0 0 63 6 + 63* 5.49 0,35 13.55 1.32 + 8.06 13.3 1.4 3,7 0.4 9.6*»* 2. 0 0 111 14 + 111 6.85 0.28 3.57 1.13 —3.2B*** 4.3 0.6 2.2 0.4 2.l*** 3. 245 12 282 32 + 37 4.84 0.34 7.01 0.57 + 2.l7*** 5.9 0.8 2.0 0.1 3.9*** 4. 835 71 824 58 11 24.19 3.79 17.41 1.71 —6.7B*** 44.3 10.4 8.0 0.2 36.3*** 5. 667 77 607 7 60 9.06 2.83 4,95 0.79 —4.ll** 3.7 0.2 0.7 0.1 3.o*** 6. 901 59 608 26 —293 8.35 1.00 2.54 0.34 —s.Bl*** 10.7 1.7 0.6 0 10.1*** 7. 361 28 324 18 37 5.23 0.71 4.76 0.34 —0.47 7.9 1.4 14.1 0.4 + 6.2*** 8. 261 48 248 16 13 11.27 4.49 14.90 0.92 + 3.63 24.2 8.1 1.2 0.3 23.0*** 9. 70 27 143 15 + 73 2.65 1.89 2.18 0.52 —0.47 26.6 18.0 0.9 0 25.7*** 10. 140 28 170 27 + 30 7.56 3.24 5,03 0.61 —2.53 31.8 25.7 1.0 0.2 30.8** 11. 78 10 141 11 + 63 2.45 0.72 1.29 0.49 1,16** 200.1 91.6 1.1 0.5 —199.0 6 Taulukko 3. Ammonium- ja nitraattityppi. Table 3. Ammonium- and nitrate-nitrogen. Näyte NH,-N mg/kg. k-a. NO a -N mg/kg. k-a. Sample NHt -N mg/kg dry matter NO,-N mg/kg dry matter Tuore Ilmakuiva Erotus Tuore Ilmakuiva Erotus Fresh Air dried Difference Fresh Air dried Difference 6 s 6 s ,6 s .6 s ■3os a as 3 a s 3 a s Sä s I Sä 1. 170 9 725 24 + 555*»* 0 0 5 4 + 5* 2. 392 93 970 29 + 578*** 0 0 0 0 0 3. 163 18 360 52 + 197*** 22 7 1 1 —2l*** 4. 83 8 205 7 + 122*** 0 0 0 0 0 5. 98 21 155 5 + 57*** 95 19 108 22 + 13 6. 80 3 335 13 + 255*** 35 6 9 4 26*** 7. 69 16 185 16 + 116*** 29 21 24 8 —5 8. 164 48 390 31 + 226*** 0 0 0 0 0 9. 124 31 440 73 + 316*** 0 0 0 0 0 10. 73 12 385 31 + 312*** 0 0 0 0 0 11. 99 19 460 29 + 361*** 1 1 0 0 1* puvaisuutta toisistaan. Tätä varten laskettiin korrelaatiot tuoreiden näytteiden kosteuden ja käsittelyn vaikutuksen välillä. Tällöin saatiin seuraavat korrelaatio- kertoimet: P hH*o = -0.583* K = 0,118 P hKCI = -0,528 P = -0,098 Ca = 0.328 NH.-N = 0,771*** Saatujen korrelaatiokertoimien perusteella voidaan päätellä, että näytteiden alku- peräisellä kosteudella on ollut merkitystä lähinnä vain ammoniumtypen kohdalla, ts. mitä kosteampaa tuore näyte on ollut, sen suuremmaksi on muodostunut tuo- reesta ja ilmakuivasta näytteestä tehtyjen analyysien ero. Lisäksi havaitaan heikko negatiivinen korrelaatio vesilietteestä tehdyn reaktion kohdalla. Tulosten tarkastelua Lukkala (8) toteaa, että luonnossa turpeiden kuivuminen lisää happamuutta. Kuitenkin hän mainitsee todenneensa täysin kuiviksi ja koviksi kuivuneissa näyt- teissä vesilietteen pH:n olleen korkeamman kuin tuoreissa näytteissä. Tämän suuntainen ilmiö sopii hyvin yhteen tässä todetun pH:n suurenemisen kanssa. Syynä tähän lievään pH;n nousuun voitaisiin ehkä pitää lisääntynyttä ammonium- typen määrää tms. seikkoja. Arno ja Hoffmann (1), jotka ovat tutkineet mm. 7 turvenäytteiden kuivattamisen vaikutusta happamuuteen, ovat todenneet, että yleensä kuivattaminen ei suuremmin muuta näytteiden happamuutta; heidän tulostensa perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että useimmissa tapauksissa on tapahtunut pH:ssa nousua, joskin lievää. Sen, että I—n1—n KCI-liuoksesta määritetty vaihtohappamuus on lisääntynyt kuivatuksen johdosta, voitaneen olettaa johtuvan kuivumisen yhteydessä tapahtu- neen maanesteen konsentraation lisääntymisen aiheuttamasta kolloidien kuagu- loitumisesta ja mahdollisesta repeilemisestä, jolloin uuttonesteen piiriin on paljas- tunut sellaisia maahiukkasten pintoja, jotka eivät aikaisemmin ole olleet saavu- tettavissa, ja näin ollen vaihtokykyisten vetyionien määrä on lisääntynyt. Tämän lisäksi saattavat muutkin ilmiöt, mm. erilaiset hapetusilmiöt vaikuttaa pH:ta muut- tavasti (vrt. 11). I—n NH 4CI-liuokseen uuttuvia kalsiumin ja kaliumin määriä tarkasteltaessa havaitaan, että kalsiumin määrissä on kuivatuksen johdosta tapahtunut muutoksia sekä määrän vähenemisen että lisääntymisen muodossa, joten selvää suuntaa ei voida todeta sen kohdalla. Samoin on kaliumin suhteen, joskin useimmissa tapauksissa on todettavissa kaliumin määrien vähenemistä. Näin ollen tulokset eivät ole samansuuntaisia ArroEn (2) tulosten kanssa, joissa on todettu kaliumin määrien kuivattamisen johdosta huomattavasti lisääntyneen. Huomattava kuitenkin on, että niin AxxoEn kuin useimpien muidenkin tutkijain tutkimukset koskevat kivennäismaitapa ilmei- sesti niillä saadut tulokset eivät sellaisenaan kaliuminkaan kohdalla ole sovellet- tavissa turvemaihin. VoLKin (16) mukaan maan kolloidit pidättävät runsaasti kaliumia kuivuessaan, tämän perusteella voisi ajatella, että tutkittujen näytteiden kohdalla on kuivattamisen johdosta tapahtuva liukoisen kaliumin väheneminen riippuvainen tämänkaltaisesta ilmiöstä. Fosforin liukoisissa määrissä havaitaan kuivattamisen aiheuttaneen melkoista vähenemistä. Samankaltaisia ilmiöitä on todennut mm. A. Valmari (14) sekä osit- tain Kaila ja Ryti (6). Tällöin Valmariu mukaan voitaisiin pitää hapettumista ja ferrihydroksidin muodostumista huomattavana tekijänä liukoisuuden vähenemi- sen kannalta. Teräsvuoren (12) mukaan käsiteltäessä maata heikosti happamella uuttonesteellä, esimerkiksi etikkahapolla tms., jossa ei ole voimakkaasti vaihtavia anioneja, tapahtuu paitsi fosforin liukenemista myöskin välittömästi seuraavaa pidättymistä seskvioksideihin. Näin ollen voitaneen kuivattamisen ja jauhamisen aiheuttama fosforin liukoisen määrän väheneminen ainakin osaksi lukea edellä mainituista seikoista johtuvaksi. Ammoniumtypen määrien havaitaan suuresti lisääntyneen kuivattamisen joh- dosta. Saattaa olla, että siihen osaksi vaikuttaa näytteiden jauhaminen ja osaksi kuivattaminen. Payne ym. (10) ovat todenneet maanäytteiden ilmakuivaksi kui- vattamisen lisäävän huomattavasti vapaiden aminohappojen määrää näytteissä. Ilmiö saattaa johtua osaksi fysikaalisista ja kemiallisista tekijöistä, osaksi maan mikrobien tuhoutumisesta kuivattamisen yhteydessä, tai vähentyneen mikrobi- toiminnan johdosta seuraavana aminohappojen varastoitumisena. Ilmeisesti siis jo turvenäytteiden kuivaaminen sinänsä lisää näytteiden liukoisen orgaanisen typen määrää. J. Valmarih (15) mukaan nämä kuivatuksen yhteydessä helppo- 8 liukoisemmiksi muuttuneet ja uuttonesteeseen uuttuneet orgaaniset typpiyhdis- teet hydrolysoituvat keitettäessä, osaksi kuumuuden ja osaksi emäksenä käytetyn MgO.n johdosta. Täten voitaneen selvittää tutkituissa näytteissä ilmenevä käsit- telyn aiheuttama huomattava ammoniumtypen määrien lisääntyminen orgaanisten typpiyhdisteiden helppoliukoisemmaksi muuttumisesta ja keittämisen aiheutta- masta hydrolysoitumisesta johtuvaksi ilmiöksi. Nitraattitypen määrissä havaituista muutoksista on vaikea, aineiston epätäy- dellisyyden vuoksi, sanoa mitään varmaa. Tulosten tarkastelu osoittaa, että huomattavimmat muutokset ovat tapahtu- neet lähinnä fosforin ja ammoniumtypen määrissä. Näin ollen näiden aineiden mää- rittämisen yhteydessä pitäisi harkita määritysten suorittamista suoraan tuoreesta turvenäytteestä. Jos kuitenkin huomioidaan vaikeudet saada tuoreesta näytteestä edustavaa ja sopivaa näytettä sekä tuoreena säilyttämisen aiheuttamat mahdol- liset mobilisoitumisilmiöt sekä tuoreista näytteistä suoritettujen määritysten yleensä suuremmat hajonnat, niin näyttää siltä, että parhaiten voidaan analyysit suorittaa ilmakuivista ja jauhetuista turvenäytteistä, kunhan tällöin muistetaan ne muutokset, jotka tällainen käsittely saa aikaan. Lopuksi lienee kuitenkin syytä korostaa, että tutkimusaineiston suppeus ei anna täyttä oikeutta ja mahdollisuutta selvittää muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Y hteenveto 1. Tutkielmassa verrataan toisiinsa tuoreesta sekä toisaalta ilmakuivasta ja jauhetusta näytteestä suoritettujen analyysien tuloksia 11 turvenäytteen puit- teissa. 2. Analyysitulosten perusteella havaitaan vesilietteen happamuuden lievästi vähentyneen ja I—n KCI-lietteen happamuuden lievästi lisääntyneen kuivattami- sen johdosta. 3. I—n NH 4CI-liuokseen uuttuvan kalsiumin ja kaliumin määrissä todetaan eroja, mutta ne eivät ole tilastollisesti kaikki luotettavia. 4. Etikkahappoon liukeneva fosfori näyttäisi useimmissa tapauksissa vähene- vän kuivattamisen johdosta. 5. Ammoniumtypen määrät ovat huomattavasti suurempia kuivatuissa kuin tuoreissa näytteissä. 6. Nitraattityppeä oli näytteissä vain hiukan, kaikissa näytteissä ei ollenkaan. 7. Koska tuoreen turvenäytteen analysoimiseksi on erittäin vaikea saada edus- tavaa näytettä, mikä ilmenee hajonnan suuruudestakin ja koska muutenkin on huomattavasti helpompi käsitellä kuivia ja jauhettuja näytteitä, niin ei näytä ole- van pakottavaa aihetta suorittaa analyysejä tuoreista näytteistä. KIRJALLISUUTTA: (I) Arnd, Th. & Hoffmann, W. 1927. Die Bestimmung des Reaktionszustandes von Moorböden. Zeitschr. f. Pflanzenern., Düng. u. Bodenk. Teil A. 10: 219—232. (2) Attoe, O. J. 1947. Potassium fixation and release in soils occurring under moist and drying condi- tions. Proc. soil sei soc. Amer. 11: 145—149. (3) Berge, T. O. 1941. Determination of nitrate-nitrogen with a photoelectric colorimeter. Soil sei 52: 185—191. (4) Cramer, H. 1949. Sannolikhetskalkylen och nägra av dess användningar. 225 s. Uppsala. (5) Kaila, A. 1956. Phosphorus in various depths of some virgin peat lands. Maatal.tiet. aikak. 28: 90—104. (6) —»— & Ryti, R. 1951. Observations on factors influencing the results of chemical soil tests. Acta agr. Scand. 1; 271—281. (7) Lebendjanzev, A. N. 1924. Drying of soil as one of the natural factors in maintaining soil fertility. Soil sei 18: 419—447. (8) Lukkala, O. J. 1929. Über den Aziditätsgrad der Moore und die Wirkung der Entwässerung auf denselben. Metsätiet, lait. julk. 13: 1—24. (9) Mattila, S. 1951. Tilastotieteen peruskurssi. Moniste. 85 s. Helsinki. (10) Payne, T. M. 8., Rouatt, J. W. & Katznelson, H. 1956. Detection of free amino acids in soil. Soil sei 82: 521—524. (11) Teräsvuori, A. 1930. Über die Bodenazidität mit besonderer Berücksichtigung des Elektrolyt- gehaltes der Bodenaufschlämmungen. Valt. maatal. koetoim. julk. 29: 1—207. (12) —»■— 1954. Über die Anwendung saurer extraktionslösungen zur Bestimmung des Phosphor- düngerbedarfs des Bodens, nebst theoretischen Erörterungen üder den Phosphorzustand des Bodens. Ibid. 141: 1—64. (13) Stevenson, I. L, 1956. Some observations on the microbial activity in remoistened air-dried soils. Plant and soil 8: 170—182. (14) Valmari, A. 1956. Über die edaphische Bonität von Mooren Nordfinnlands. Acta agr. fenn. 88 1: 1—126. (15) Valmari, J. 1912. Untersuchungen über die Lösbarkeit und Zersetzbarkeit der Stickstoffver- bindungen im Boden. Maatal.tiet. seur. julk. 3: 1—93. (16) Volk, N. J. 1934. The fixation of potash in difficulty available form in soils. Soil sei 37; 267—287. SUMMARY: THE EFFECT OF DRYING AND GRINDING OF PEAT SAMPLES ON THE RESULTS OF ANALYSES Jaakko Kivekäs Department of Agricultural Chemistry, University of Helsinki The aim of this study was to examine to what extent the drying and grinding as preparatory treatment of peat samples effects the results of analysis. According to the tables 1, 2 and 3 the most notable changes take place in the amounts of y2N acetic acid soluble phosphorus and ammonium nitrogen. The amount of phosphorus soluble in y2N acetic acid seens generally to decrease as an effect of drying and grinding. A considerable increase in the amount of ammonium nitrogen is noted as an effect of drying and grinding. Taking into account the difficulties and the great standard deviation which occur when analysing fresh peat samples there does not seem to be cause for abandoning the preparatory treatment of the samples. 9