TYTTÄR lEN KARJOJEN TUOTANTOTASON VAIKUTUKSESTA SONNIEN MAIDONTUOTANTOARVOIHIN K. G. Suvenvuo Suomen Karjanjalostusyhdistys, Tikkurila Saapunut 5.3. 1958 Sonnien jälkeläisaivostelut suoritetaan nykyään yleisesti GiFFORDin kaavaa S = T käyttäen. Sen mukaan sonnin tuotantoarvo S on yhtä kuin sen tyttärien tuotosten keskiarvo T. Emien vaikutusta tyttärien tuotoksiin ei siis ensinkään oteta huomioon. Siitä huolimatta on kaava todettu käyttökelpoiseksi ja sen mukaan suo- ritettujen arvostelujen tyydyttävällä tavalla luokitelevan sonnit hyviin, keskinker- taisiin ja huonoihin (1, 9). Lisäksi on kaavan positiivisena puolena mainittava sen yksinkertaisuus ja helppous soveltaa käytäntöön. Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus arvioida GiFFORDin kaavan antamien tulos- ten luotettavuutta muihin jälkeläisarvostelumenetelmiin verrattuna. Sen sijaan on aikomuksena tarkastella sonnien tyttärien karjojen tuotantotason vaikutusta tämän kaavan puitteissa laskettujen tytärryhmien maitotuotoksiin ja siten myös välittö- mästi sonnien maidontuotantoarvoihin. Tähän ei käytännössä jälkeläisarvosteluja suoritettaessa ja niiden tuloksia julkaistaessa aina ole kiinnitetty riittävästi huo- miota. Lehmien maidontuotantokyky on tunnetusti suuressa määrin riippuvainen monista ulkonaisista tekijöistä, jotka vaikeuttavat perinnöllisten tekijöiden arvos- telua. Ehkä ratkaisevimmin näistä vaikuttaa ruokinta. Erilaisen ruokinnan vaiku- tuksesta lehmän maitotuotos vuodesta toiseen saattaa vaihdella moninkertaisesti. Maitotuotos sellaisenaan ei sen vuoksi ilmaise lehmän todellista maidontuotanto- kykyä, vaan sitä on aina tarkasteltava vallitsevien olosuhteiden taustaa vasten. Erilaisissa ruokintaolosuhteissa saavutettuja maitotuotoksia ei sen vuoksi myöskään voida ilman muuta verrata keskenään. Niin muodoin sonnienkaan maidontuotanto- arvot eivät ole keskenään verrannollisia, elleivät niiden tyttäret ole olleet saman- laisissa ruokintaoloissa. Kun karjantarkkailun ruokintaa koskevat luvut yleensä ovat siksi epätarkkoja, että ne eivät ole käyttökelpoisia eri karjojen ruokintaoloja toisiinsa verrattaessa, on eri karjojen keskiarvotuotoksia ruvettu käyttämään ruo- kintatason arvosteluperusteena. Useiden tutkijoiden (5, 11, 16) toteamus, että kar- jojen keskiarvotuotosten väliset erot pääasiallisesti johtuvat erilaisista ulkonaisista tekijöistä ja vain pieneltä osalta, 10—30 %, karjojen välisistä perinnöllisistä eroa- https://www.c-info.fi/en/info/?token=LB9-CmBsfe4U2rao.MHwX47YxqfCqFpC9odn-DQ.y1glXCssfZUrpe-vWNbye0kIBVhPpdkxCDT_Lgb7MGtax8XT3q2sh164W6b1LqLRv0CpibaVKyp5QHPlnuDr6HfSyKFZCBttawlGaubaMnSEMNlqmb6TdlZOatxXQABnmpniEOoVauTwToPG9PEBW0ltx8zcnHUlakCSJw 79 vaisuuksista, tekee tällaisen arvostelun oikeutetuksi. Eri karjojen perinnöllinen taso ei siis keskimäärin paljoakaan poikkea toisistaan. Seuraavassa onkin sonnien tyttärien maitotuotosten suhtautumista erilaisiin ruokintaolosuhteisiin kokonaan käsitelty karjojen keskiarvotuotosten perusteella. Tutkimuksen kohteiksi on valittu viisi suomenkarjan sonnia, joilla on ollut siksi runsaasti jälkeläisiä erilaisissa ruokintaolosuhteissa, että jälkeläisryhmiä karjojen keskiarvotuotosten perusteella jaettaessa eri tuotantoluokkiin on tullut riittävä määrä sonnin jälkeläisiä. Jos sonnin jälkeläisryhmä lukumääräisesti on pieni, ei sen jakaminen enää voi tulla kysymykseen. Jälkeläisten luku eri sonneilla on tutkitussa aineistossa ollut 36—148. Tutkimuksessa on otettu huomioon sonnien tyttärien kolmen ensimmäisen vuoden maitotuotokset. Jos ensikantoinen tytär tarkkailu- vuoden aikana on ollut lypsyssä vähintäin 9 kuukautta, on tuotos laskettu ensimmäi- seksi vuosituotokseksi. Jos maidossaoloaika on ollut lyhyempi kuin 9 kuukautta, on vasta seuraavan tarkkailuvuoden tuotos laskettu ensimmäiseksi. Jokaista son- nien tyttärien maitotuotosta on verrattu karjansa keskiarvotuotokseen samana tarkkailuvuotena ja tyttärien maitotuotosten sekä karjojen keskiarvotuotosten keskiarvoista laskettu suhteelliset maidontuotantoarvot. Karjat on jaettu tuotanto- luokkiin 1000 kg:n luokkavälein, ja luokkarajat ovat 3000 ja 4000 kg. Alimmassa tuotantoluokassa ovat siis ne karjat, joitten keskiarvotuotos on korkeintaan 2999 kg maitoa. Seuraava luokka käsittää karjat, joitten tuotantotaso on ollut 3000— 3999 kg, ja korkeimpaan luokkaan kuuluvat karjat, joitten keskiarvotuotos on vähin- tään 4000 kg maitoa. Tällaisella jaotuksella on eri tuotantoluokkiin tullut riittävä määrä sonnien tyttäriä, jotta johtopäätösten teko olisi mahdollinen. Poikkeuksen tekee ainoastaan sonni N;o 5, jolla korkeimmassa tuotantoluokassa eri tuotanto- vuosina on ollut ainoastaan 2—6 tytärtä. Sonnien tyttäret on sijoitettu karjojensa edellyttämiin tuotantoluokkiin kuna- kin tuotantovuotenaan erikseen, joten sama tytär saattaa eri tuotantovuosina esiin- tyä eri tuotantoluokassa, jos karjan keskiarvotuotos samoina vuosina on ylittänyt luokkarajan. Sen vuoksi taulukossa 1 esitetyt vuosituotosten lukumäärät eivät kaikissa tapauksissa ole luvulla 3 jaollisia, vaikka jokaisella tyttärellä onkin taulu- kossa mukana 3 vuosituotosta. Taulukossa 1 on esitetty tutkittujen sonnien tyttärien tuotosten lukumäärät ja maitotuotosten keskiarvot kolmelta ensimmäiseltä tuotantovuodelta, kun aineisto on jaettu karjojen tuotantotason perusteella edellä esitetyllä tavalla. Lisäksi on esi- tetty kaikkien tyttärien keskiarvot sekä jokaiselle sonnille että jokaisessa tuotanto- luokassa. Tytärryhmien tuotosten erot eri tuotantoluokissa vastaavat suunnilleen tuo- tantoluokkien luokkavälejä. Ainoastaan keskimmäisen ja ylimmän tuotantoluokan välillä on tyttärien tuotostason nousu pienempi, mutta tällainen kehitys on yleinen. Siitä ovat huomauttaneet m.m. Walter, ref. Terho (12) sekä Düring (2, 4), joka on todennut karjojen tuotantotason nousun ja sonnien tytärryhmien tuotosten keskiarvojen nousun välisen regression olevan Ruotsin punakirjavan karjan ensi- kantoisten lehmien 305 päivän lypsykaudella 65 %. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi- kantoisten lehmien maitotuotos nousee ainoastaan 65 kg:lla, kun karjojen keski- arvotuotos nousee 100 kg:lla. Alhaisella tuotantotasolla olevissa karjoissa ensi- 80 kantoiset lehmät ovat siis suhteellisesti paremmassa asemassa kuin runsastuottoi- sissa karjoissa. Taulukosta 1 ilmenee lisäksi, että eri sonnien tyttäret ovat suhtautuneet eri tavalla karjojen tuotantotasoon. Niinpä sonnin n:o 2 tyttäret ovat ylimmässä tuo- tantoluokassa jääneet huomattavasti muista ryhmistä jälkeen, kun taas sonnin n:o 5 tyttäret keskimmäisessä tuotantoluokassa ovat saavuttaneet huomattavan hyvän tuotantotason. Eri tuotantoluokissa olevien tyttärien maitotuotokset osoittavat selvästi, kuinka suuri vaikutus karjojen tuotantotasolla on sonnien tytärryhmien maito- tuotoksiin. Sonnin maidontuotantoarvo on siis suuressa määrin riippuvainen siitä, minkälaisella ruokintatasolla olevissa karjoissa sen tyttäret ovat, ja missä suhteessa ne ovat jakautuneet eri tuotantotasolla oleviin karjoihin. Sonnin maidontuotanto- arvoa ei täten ratkaise yksin sen perinnöllinen taso, vaan myös tyttärien saama ruo- kinta. Tästä johtuu, että maidontuotantoarvo sellaisenaan ei ilmaise sonnin tyttä- rien todellista maidontuotantokykyä eikä sonneja voida varmuudella luokitella GiFFORDin kaavan mukaan laskettujen maidontuotantoarvojen perusteella. Karjojen tuotantotason vaikutus sonnien tyttärien maitotuotoksiin näkyy sel- västi myös, kun tarkastellaan edellä esitetyn aineiston maitotuotosten hajontaa. Tällöin nimittäin ilmenee, että alimmassa karjojen tuotantoluokassa olevista son- nien tyttäristä ei ainoakaan ole ylittänyt 4000 kg:n maitotuotoksen rajaa. Kes- kimmäisessä tuotantoluokassa on yli 4000 kg:n tuotoksia yhteensä 170 kpl eli 20.8 % luokan kaikista tuotoksista. Ylimmässä tuotantoluokassa 162 tuotosta eli 57.9 % kaikista ylittää 4000 kg:n rajan. Vastaavasti alimmassa tuotantoluokassa 69 tuo- tosta eli 21.8 % jää 2000 kg:n maidontuotantorajan alapuolelle. Keskimmäisessä tuotantoluokassa tällaisia tuotoksia on ainoastaan 9 eli 1.1 % eikä ylimmässä tuo- tantoluokassa ole ainoatakaan alle 2000 kg;n tuotosta. Sonnien kaikkien tyttärien keskiarvoon perustuva maidontuotantoani ei siis yksin voi antaa oikeata kuvaa tyttärien maidontuotantokyvystä, vaan tarkemmin kuvan saamiseksi olisi tyttäret jaettava ryhmiin karjojensa tuotantotason perus- teella. Tällöin sonnin maidontuotantoani ilmaistaisiin esim. seuraavalla tavalla (sonni n:o I taulukossa 1); tuot.luokka tuot.luku keskiarvo —2999 63 2405 3000—3999 182 3291 4000— 25 4066 kaikki tyttäret 270 3156 Ryhmitys karjojen keskiarvotuotosten mukaisiin tuotantoluokkiin selventää huomattavasti käsitystä sonnien tyttärien maidontuotantokyvystä. Esimerkiksi taulukossa 1 ovat sonnien n:o 1 ja 2kaikkien tyttärien keskiarvot, 3156 kg ja 3238 kg, samaa suuruusluokkaa ja sonnin n:o 2 tyttärien tuotos siis hieman parempi. Tästä vetää tietenkin määrätyt johtopäätöksensä sonnien maidontuotantoarvoista. Vasta tyttärien ryhmittäminen tuotantoluokkiin paljastaa kuitenkin, että alimmassa ja keskimmäisessä tuotantoluokassa sonnin n;o 2 tyttäret kyllä ovat hieman parempia kuin sonnin n:o 1 tyttäret, mutta ylimmässä tuotantoluokassa suhde muuttuu päin- 81 vastaiseksi. Sonnin n:o 2 tyttäret eivät olekaan reagoineet yhtä edullisesti tehok- kaampaan ruokintaan kuin sonnin n;o 1 taikka muitten taulukossa esitettyjen sonnien tyttäret. Sonnin n:o 5 tyttärien tuotosten keskiarvo taas on kaikista alhaisin johtuen siitä, että suurin osa tyttäristä on alimmassa tuotantoluokassa. Kuitenkin sekä kes- kimmäisessä että ylimmässä tuotantoluokassa olevat tyttäret osoittavat sonnin jäl- keläisten omaavan erinomaisia maidontuotantotaipumuksia, kunhan niille annetaan tilaisuus näyttää kykyänsä. Sonni arvosteltiin aikoinaan keskinkertaiseksi, eikä sille virallisessa jalostustyössä annettu sitä arvoa, jonka se todennäköisesti olisi ansainnut. Ruotsissa on Larsson (7) Hallandin läänin talousseuran alueella ottanut käy- täntöön jälkeläisarvostelumenetelmän, jossa sonnien tyttäret ryhmitetään karjo- jensakeskiarvotuotosten perusteella. Tällä tavalla täsmennetään arvostelun tulosta, ja samalla osoitetaan, minkälainen vaikutus ympäristötekijöillä on erikoisesti mai- dontuotantoon. Taulukko 1. Sonnien tyttärien raaitotuotokset eri tuotantotasolla olevissa karjoissa. Karjojen keskiarvotuotokset Sonni —2999 3000—3999 4000— Kaikki tyttäret 1 63—2405 182—3291 25—4066 270—3156 2 87—2446 287—3356 70—3819 444—3238 3 42—2744 192—3487 114—4245 348—3650 4 56—2519 123—3571 64—4253 243—3516 5 64—2280 32—4046 12—4309 108—3018 Keskiarvot 312—2457 816—3432 285—4129 1413—3355 Eri tuotantotasolla olevissa karjoissa olevien lehmien maitotuotosten vertailu- kelpoisiksi saattamiseksi on viime aikoina otettu käytäntöön ns. suhteellinen tuotos, joka ilmaisee lehmän maitotuotoksen suhdetta karjan keskiarvo tuotokseen. Suh- teellinen tuotos ilmaistaan tavallisesti prosenttilukuna, mutta voidaan myös käyt- tää kilomääräistä tuotosten välistä eroa. Tällöin jouduttaisiin käyttämään sekä + että merkkisiä arvoja, jolloin voisi syntyä erehdyksiä. Prosenttilukuja käy- tettäessä ei erimerkkisiä lukuja esiinny, joten tämä tapa on käytännöllisempi. Kun se on yleensä Suomessa hyväksytty käytäntöön, on sitä noudatettu tässäkin esityk- sessä, vaikkakin kilomääräiset erot sonnin jälkeläisryhmän ja karjojen tuotosten välillä toisinaan tuntuisivat antavan selvemmän kuvan tilanteesta. Suhteellisten tuotosten käyttökelpoisuudesta ovat tutkijat eri mieltä. Suomessa on Terho (12) ensimmäisenä puoltanut niiden käyttöä ja myös itse tutkimuksis- saan käyttänyt lehmien suhteellisia maidontuotantoarvo]a. Kuitenkin hän huomaut- taa, että lehmien joukossa saattaa olla sellaisia yksilöitä, jotka eivät kykene edulli- sesti käyttämään hyväkseen runsaampaa ruokintaa, joka siis merkitsisi sitä, että lehmien suhteellinen maitotuotos eri tuotantotasolla olevissa karjoissa olisi erilai- nen. (vertaa taulukko 2, sonni n:o 2). Düring (2) pitää suhteellista tuotosta ainoas- taan likiarvona, jota käytettäessä aina myös on otettava huomioon maidontuotan- non absoluuttinen taso. 82 Taulukko 2. Sonnien tyttärien maitotuotosten suhteelliset arvot eri tuotantotasolla olevissa karjoissa Sonni Karjojen keskiarvotuotokset —2999 3000—3999 4000— Kaikki tyttäret 1 95 (2534) 94 (3513) 93 (4349) 94 (3362) 2 97 (2540) 96 (3500) 87 (4408) 94 (3454) 3 104 (2635) 97 (3585) 96 (4409) 98 (3739) 4 97 (2585) 99 (3608) 96 (4275) 98 (3579) 5 98(2326) 109 (3722) 104 (4131) 102 (2945) Keskiarvot 98 (2524) 99 (3586) 95 (4342) 97 (3489) Viime aikoina on Varo (15, 17, 181 voimakkaasti korostanut suhteellisen maito- tuotoksen käyttökelpoisuutta sonnien jälkeläisarvostelussa ja todistanut, että son- nien tyttärien suhteelliset maidontuotantoarvot pysyvät samoina erilaisissakin ympäristöissä. Vertailtaviksi on otettu sonnien eri maanviljelysseurojen alueilla olevat tytärryhmät. Tällainen jako ei kuitenkaan edellytä, että vertailtavat ryhmät olisivat olleet erilaisissa ruokintaolosuhteissa, sillä vaikka maanviljelysseura-alueiden välillä keskimäärin olisikin eroja karjojen ruokinnan suhteen, ei yksityisten kar- jojen välillä silti tarvitse olla eroavaisuuksia. Samankin maanviljelysseuran alueella saattaa eri karjojen ruokinta suuresti vaihdella ja toisaalta riippumatta karjojen sijainnista olla jopa samanlainen. Ruokintatason vaikutusta sonnien tyttärien suh- teellisiin maidontuotantoarvoihin voidaan sen vuoksi tutkia ainoastaan jakamalla tyttäret karjojen tuotantotason perusteella ja vertaamalla eri tuotantoluokissa ole- vien tyttärien suhteellisia arvoja keskenään. Näin on seuraavassa menetelty taulu- kossa 1 esitetyn aineiston suhteen. Tulokset on esitetty taulukossa 2. Eri tuotanto- luokissa olevien tyttärien tuotosten keskiarvoja on verrattu samoihin tuotanto- luokkiin kuuluvien karjojen keskiarvotuotosten keskiarvoihin ja edelliset ilmoitettu prosentteina jälkimmäisistä. Selvyyden vuoksi on karjojen keskiarvotuotosten keskiarvot esitetty suluissa suhteellisten arvojen rinnalla. Eri sonnien kohdalla on suhteellisten maidontuotanto- arvojen aleneva suunta alimmasta tuotantoluokasta ylimpään siirryttäessä selvästi havaittavissa. Erikoisen voimakkaana se esiintyy sonnilla n:o 2, jonka suhteen mai- dontuotannon kehityksestä huomautettiin jo taulukkoa 1 tarkasteltaessa. Sonnin n:o 5 kohdalla esiintyvät poikkeukselliset luvut johtunevat tuotosten alhaisesta lukumäärästä, jonka vuoksi sattuma on voinut vaikuttaa tuloksiin. Asia voidaan kuitenkin tulkita myös niin, että tämän sonnin tyttärien erinomainen maidontuo- tantokyky pääsee oikeuksiinsa vasta keskinkertaisissa ja voimaperäisissä ruokinta- olosuhteissa, jolloin heikoissa ruokintaolosuhteissa suoritettu jälkeläisarvostelu antaisi täysin virheellisen kuvan ja sijoittaisi sonnin liian alhaiseen arvoon. Taulukossa 2 esitetyt suhteelliset maidontuotantoarvot vahvistavat jo edellä esitettyä käsitystä, että oikean kuvan saamiseksi jonkun sonnin tyttärien maidon- tuotantokyvystä olisi tytärryhmä jaettava karjojen keskiarvotuotosten perusteella ainakin kolmeen erilaisia ruokintaolosuhteita edustavaan osaan ja sonnin tyttärien maidontuotantoa erikseen tutkittava jokaisessa tuotantoluokassa. Vasta tällaisen tutkimuksen perusteella näyttäisi olevan mahdollista arvostella sonnin tyttärien maidontuotantokykyä ja sonnin soveltuvaisuutta siitokseen erilaisissa olosuhteissa. 83 Muuten voi käydä niin, että sonni, joka heikoissa ruokintaoloissa on antanut suh- teellisen hyvän tuloksen, ei voimaperäisissä ruokintaolosuhteissa pystykään anta- maan odotettuja tuloksia. Jos sonnin kaikki tyttäret ovat olleet hyvin saman- laisissa olosuhteissa, on jälkeläisarvostelu tulokseen maidontuotantokykyyn nähden syytä suhtautua varovaisesti, sillä silloinhan ei ole minkäänlaisia todisteita, kuinka sonnin tyttäret reagoivat toisenlaisissa olosuhteissa. Y hteenveto Edellä on haluttu kiinnittää huomiota erilaisten ruokintaolosuhteiden vaiku- tukseen sonnien tyttärien maitotuotoksiin ja nykyistä jälkeläisarvostelumenetelmää käyttäen myös sonnien maidontuotantoarvoihin. Jos sonnit luokitellaan GiFFORDin kaavan antamien absoluuttisten tuotosten perusteella ilman, että myös maitotuotos- ten suhteellisiin arvoihin kiinnitetään huomiota, joudutaan helposti virheelliseen arvo- järjestykseen. Suhteellisten maitotuotosten huomioon ottaminen selventää jälke- läisarvostelun tulosta, mutta varmemman käsityksen siitä saa vasta, kun sonnin tyttäret ryhmitetään karjojensa keskiarvotuotosten perusteella ja jokaisessa näin muodostuneessa osaryhmässä erikseen tarkastellaan maitotuotosten absoluuttisia ja suhteellisia arvoja. KIRJALLISUUTTA (1) Bonnier, G, 1939. Verksamhet och arbetsuppgifter. Inst. f. husdjursförädl. Medd. 20: 20—32. (2) Düring, T. 1954. Sammanställningar av resultat vid förstalaktationsundersökning. Ladugärden 1954; 256—258. (3) — »— 1956. Kommentarer till NAT:s första laktationsundersökningar. NAT. Medd. I—2/1956: B—l2. (4) —#— 1957. Beräkningsgrunderna för NAT:s F-tal. Ladugärden 1957: 356—358. (5) Johansson, I. & Hansson, A. 1941. Causes of variation in milk and butterfat yield of dairy cows. Kungl. Lantbruksakad. Tidskr. 79; 1—127. (6) Korkman, N. 1950. Bedömning av husdjurens avelsvärde. Ibid. 5—6: 1—377. (7) Larsson, E. L. 1950. Avkommebedömda tjurar i Halland 1950. Redogörelse för Mailands läns kontr. för. verks. 1/10 1949—30/9 1950. Särtryck: I—-3. (8) Lonka, T. 1945. Lypsykarjan siitosarvostelusta poikkeuksellisen huonoissa ruokintaoloissa. Valt. maat.koet., julk. 125: 1—47. (9) —»— 1946. Sonnien jälkeläisarvostelusta. Ibid. 127: 1—65. (10) Sanders, H. G. 1927. The variations in milk yields caused by season of the year, service, age and dry period, and their elimination. Part 11. Service. Journ.of Agric. Sei. 17: 502—523. (11) Skjervold, H. 1949. Arv og miljofaktorers innvirkning pä melkeavdrätt hos storfe. Norges Land- brukshogskole. Inst, for avls- og raselaere, Meid. 47; 141—224. (12) Terho, T. 1926. Tutkimuksia koimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläistensä maidontuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen. Valt. maat.koet. julk. 4: 1—146. (13) —»— 1939. Karjanjalostuksemme tehostamismahdollisuuksista. Ibid. 106: 1—69. (14) Tuff, P. 1932. Faktorer som pävirker melkeydelsen. Tidskr. for det norske Landbruk 39: 231—252. (15) Varo, M. 1952. Tutkimuksia karjanjalostuksen tehostamismahdollisuuksista erityisesti sonnien valintaa silmälläpitäen. Acta agr. fenn. 77: 1—156. (16) —i— 1954. Karjojen laadullisista eroista. Maatal.tiet. aikak. 26; 10—35. (17) —«— 1954. Sonnien jälkeläisarvostelun tuloksista erilaisessa ympäristössä. Ibid. 26: 36—39. (18) - n— 1956. Sonnien jälkeläisarvostelun tuloksia erilaisessa ympäristössä 11. Ibid. 28: 36—49. 84 REFERAT: DIE WIRKUNG DER LEISTUNGSHÖHE DER HERDEN DER TÖCHTER AUF DEM MILCH- LEISTUNGSWERT DER BULLEN K. G. Suvenvuo Zuchtverein des finnischen Viehs, Tikkurila Die Bullen werden allgemein nach dem Formel Gifford’s S = X beurteilt, wo S = Leistungswert des Bulles und T = Mittelwert der Leistungen der Töchter ist. Weil die Milchleistung im hohen Grad von äusserlichen Faktoren und speziell von der Intensität der Fütterung abhängig ist, wird der berechnete Milchleistungswert von den Fütterungsverhältnissen beeinflusst und man muss darum jene bei Beur- teilung beobachten. Die drei erstenJahresleistungen derTöchter von 5 Bullen des finnischenViehs sind nach der Leistungshöhe der Herden verteilt und im Tafel 1 darstellt. Man sieht wie die Milchleistung im hohen Mass von der Leistungshöhe der Herden beruht. Darum kann ein einziger Mittelwert aller Töchter die Milchleistungsfähigkeit nicht genügend darstellen, sondern die Leistungen müssen in verschiedenen Fütterungsverhältnissen untersucht werden. Auch der relative Milchleistungswert wird von der Leis- tungshöhe der Herden beeinflusst und kann darum den Milchleistungswert der Bullen nicht allein an- geben. Der relative Wert hat seine Bedeutung, weil er die Beurteilung sichert, man soll ihm aber nicht zu grossen Bedeutung beilegen.