SIEMENVILJAN ITÄVYYTTÄ ALENTAVISTA TEKIJÖISTÄ Aarne Hilli Valtion siementarkastuslaitos , Helsinki Saapunut 12.3. 1968. Siemenviljan itävyys vaihtelee melkoisesti eri vuosina. Vaihtelut johtuvat mo- nista eri tekijöistä, joista suurin merkitys on sääsuhteilla, etenkin kasvukauden kosteus- ja lämpöoloilla. Erilaisia itävyyttä alentavia seikkoja voidaan todeta jokaisen kasvukauden sadossa, mutta sääsuhteiltaan poikkeuksellisina vuosina niitä on tavallista enemmän tai jokin seikka muodostuu erityisen merkittäväksi. Kesä 1955 oli maassamme lämpö- ja kosteussuhteiden puolesta verraten edulli- nen siementuotannolle. Siitä huolimatta todettiin valtion siementarkastuslaitok- sessa siemenviljan itävyyden alentuneen tosin suhteellisen vähän sienitartun- nan, puinti- ja kuivausvioitusten ym. seikkojen vuoksi. Vuosi 1956 oli ankara hallavuosi, jonka vuoksi hallavauriot muodostuivat tär- keimmäksi viljan itävyyttä alentavaksi tekijäksi. Kesä 1957, jonka satoa tämä tutkimuskoskee, oli tyypillinen sadekesä. Kasvu- kauden alkujakso oli kohtalaisen edullinen, mutta loppukesä erittäin sateinen eten- kin Lounais- ja Etelä-Suomessa. Kun lämpötila oli korjuukauden alkaessa korkea, johti se viljojen tähkäidäntään lakoutuneissa kasvustoissa, seipäillä ja kuhilailla. Kesän 1957 sadossa ilmenivät vesivahingot sekä suoranaisina että välillisinä. Edellisistä oli luonteenomaisin jyvien ennenaikainen itäneisyys (tähkäidäntä).jäl- kimmäisistä kuivausvioitukset sekä homeisuus (primaariset Fusarium-homeet). Muina vikoina todettiin sadossa jyvien alkioiden särkyneisyyttä sekä vähäisessä määrin myös hallavaurioita. Valtion siementarkastuslaitoksessa suoritettiin syksyn 1957 kuluessa tutkimus niistä viljasadossa todetuista seikoista, jotka olivat vaikuttaneet alentavasti sieme- nien itävyyteen. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki ne kevät- ja syysviljanäyt- teet, jotka tarkastettiin laitoksessa 1/9—31/12 1957 välisenä aikana. Näytteiden tarkastus suoritettiin yleisten siementarkastusohjeiden mukaisesti. Suoritetussa tutkimuksessa on otettu terveiden siemenien ryhmään kaikki ne siemennäytteet, jotka ovat tarkastuksessa osoittautuneet pääosaltaan moitteetto- miksi. Näytteet, joissa on vain vähäisessä määrin todettu itäneisyyttä, alkion sär- https://www.c-info.fi/en/info/?token=xXisC6Yq8EVVrKcW.rUmtRGhmphxCBvMK8dlBgA.lu7NnvRubkhjFYP_FQJQ798i0FSnHzXn4JG63qKG1nv6Dg0zEEl_NQ2EMK-xlmNs_BVK4H8SrMI3z6C2L9GhG5Qne_oyBW6yaQg5P3ZmzWK4Feb1-CXyrtZp-yGxwCdprPWP3LG7QF5HREsLwA_8p3KGjOSZyBgjNA 86 Taulukko 1. Siemenviljan itävyyttä alentaneet tekijät 1/9—31/12 1957. Terveet Itäneet Gesunde Gekeimte Näyte- Itä- luku vyys yht. kes- Näytteiden Näytteiden Näytteiden Näytteiden . ~ kim. lukumäärä itävyys lukumäärä itävyys lernen aji Proben /0 Anzahl Keimfähigk. Anzahl Keimfähigk. Samenart Insges. Keim- Proben d. Proben Proben d. Proben fähigk. Durch- schn. kpl % kpl % kpl % I kpl % St. St. ' St. St. Kaura 4505 83.8 3950 87.7 3950 85.2 98 2.2 95 80.7 Hafer Ohra, 2-tahoinen 650 77.4 443 68.2 443 79.1 155 23.8 153 76.1 Gerste, zweizeilig Ohra, monitahoinen 2470 85.6 1954 79.1 1954 86.9 325 13.2 320 83.1 Gerste, mehrzeilig Kevätvehnä 2521 72.4 776 30.7 776 78.7 1433 56.8 1210 72.1 Sommerweizen Syysvehnä 148 75.4 44 29.7 44 82.6 87 58.8 76 74.7 Winterweizen Ruis 233 77.6 93 39.9 93 81.2 124 53.2 118 78.5 Roggen kyneisyyttä, homeisuutta, kuivausvioituksia tai hallan vaurioita, on laskettu ter- veisiin kuuluviksi. Vioittuneidenryhmiin on otettu kaikki ne siemennäytteet, joissa kyseessä oleva vioitus on ollut runsasta sekä selvästi havaittavissa. Tarkastettujen näytteiden lukumäärä sekä keski-itävyydet terveiden sekä vial- listen osalta on esitetty taulukossa 1. Tutkittuja näytteitä oli yhteensä 10 527. Graafisina piirroksina on esitetty näytteiden jakautuminen terveisiin sekä viallisiin. Piirros 1 osoittaa kaksi- ja monitahoisen ohran siemenkelpoisuutta. Näytteistä on ollut suurin osa terveitä (kaksitahoisella 68.2 %, monitahoisella 79.1 %). Yleisin vika on ollut itäneisyys (kaksitahoisella ohralla 23.8 %, monitahoisella 13.2 %). Kuivauksen aiheuttamat vioitukset ovat olleet yleisempiä kaksitahoisella (5.5 %) kuin monitahoisella ohralla (2.4 %). Homeisuutta on ollut vähemmän kaksitahoi- sella (0.9 %) kuin monitahoisella ohralla (2.1 %). Alkion särkyneisyyttä on niin- ikään esiintynyt vähemmän kaksitahoisella (1.8 %) kuin monitahoisella ohralla (3.4 %). Hallan aiheuttamia vaurioita ei ohrassa todettu. Piirroksesta 2 (kaura ja kevätvehnä) ilmenee, että kaurasadosta on pääosa ollut moitteetonta (87.7 %) kun sensijaan kevätvehnällä vain vajaa kolmannes (30.7 %) näytteistä on ollut terveitä. Itäneisyyttä on kaurassa ollut vain vähän (2.2 %), mutta kevätvehnässä sensijaan varsin runsaasti (56.8 %). Kuivausvioituksia on kaurassa ollut 6.4 %, kevätvehnässä lähes kahdenkertaisesti (11.0 %). Homeisten näytteiden osuus on ollut kauralla 2.6 %, kevätvehnällä huomattavasti suurempi (10.7 %). Alkion särkyneisyyttä on kauranäytteissä todettu vain vähän (0.2 %), Tabelle i. Über die Faktoren von herabsetzender Wirkung auf die Keimfähigkeit des Saatguts 1/9—31/12 1957 Kuivauksen vioittamat 1 Homeiset j Särkyneet I Hallan vaurioittamat >urch Trocknung geschädigte ! Mit Schimmelbefall Zerbrochene Frostgeschädigte käytteiden Näytteiden Näytteiden Näytteiden Näytteiden Näytteiden Näytteiden Näytteiden ukumäärä itävyys lukumäärä itävyys lukumäärä itävyys | lukumäärä itävyys Anzahl Keimfähigk. Anzahl Keimfähigk. Anzahl Keirnfähigk. j Anzahl Keimfähigk. Proben d. Proben Proben d. Proben Proben d. Proben Proben d. Proben i i i i ] i i i r ipl % kpl % kpl I % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % St. \ \ St. St. S<. St. | St. \ \ St. St. ' I I I I I I I I I I I 289 6.4 281 71.8 115 2.6 105 78.0 8 0.2 4 78.0 60 1.3 52 64.1 36 5.5 36 64.5 6 0.9 5 65.2 12 1.8 11 73.4 60 2.4 60 73.1 51 2.1 46 80.0 85 3,4 85 78.9 278 11.0 168 64.1 270 10.7 131 69.3 7 0.3 2 32.0 12 8.1 9 62.7 17 11.5 7 69.6 4 1.7 2 47.0 18 7.7 14 57,6 _____ _ kevätvehnällä ei ollenkaan. Hallan aiheuttamia vioituksiaoli kauranäytteissä 1.3 %, kevätvehnässä 0.3 %. Syysviljanäytteistä oli (piirros 3) ainoastaan noin kolmannes moitteettomia (syysvehnästä 29.7 %, rukiista 39.9 %). Yli puolet sadosta oli ennenaikaisesti itä- neitä (syysvehnällä 58.8 %, rukiilla 53.2 %). Kuivausvioituksia oli syysvehnällä 8.1 % ja rukiilla 1.7 %. Homeisten näytteiden määrä oli syysvehnällä 11.5 %, rukiilla 7.7 %. Alkion särkyneisyyttä sekä hallan aiheuttamia vioituksia ei todettu syysviljoissa. Ottamalla huomioon kaikki tutkitut siemennäytteet olikesän 1957 viljasadosta tervettä 55.6 %, itänyttä 34.7 %, kuivauksessa vioittunutta 5.9%, homehtunutta 5.9 %, särkynyttä 0.9 % sekä hallan vaurioittamaa 0.3 %. Nämä luvut antavat yleiskuvan sadon laadusta huolimatta siitä, että niiden summa nousee vähän yli sadan (103.3 %). Ero johtuu siitä, että osassa näytteitä oli samanaikaisesti useam- pia vikoja (itäneisyys kuivausvioitukset, homeisuus -(- hallavauriot j.n.e.), joten sama näyte jouduttiin ottamaan huomioon useampaan kertaan prosentteja lasket- taessa. Itävyyden alentuminen siemenissä ilmenneiden vikojen vuoksi tuli näkyville itävyysmäärityksissä. Kaksitahoisesta ohrasta (piirros 5) itivät terveet siemennäytteet keskimäärin 79.1%, itäneitä jyviä sisältäneet näytteet 76.1 %, alkion särkyneisyyttä sisältäneet näytteet 73.4 %, homeiset näytteet 65.2 % sekä kuivausvioituksia sisältäneet näyt- teet 64.5 %. 87 88 Piirrokset I—3. Terveiden ja viallisten siemenerien osuus kaksi- ja monitahoisella ohralla (piirros 1), kauralla ja kevätvehnällä (piirros 2) sekä syysveh- nällä ja rukiilla (piirros 3). Diagramme I—3. Anteil der gesunden hew. geschä- digten Saatposten bei zwei- und mehrzeiliger Gerste (Diagramm 1), bei Hafer und Sommerweizen (Dia- gramm 2) sowie bei Winterweizen und Roggen (Dia- gramm 3) Monitahoisella ohralla (piirros 4) oli terveiden siemenerien keski-itävyys 86.9 %, itäneiden 83.1 %, homeisten 80.0 %, särkyneiden 78.9 % sekä kuivauksessa vioittu- neiden 73.1 %. Kauranäytteistä (piirros 6) itivät moitteettomat keskimäärin 85.2 %, itäneet 80.7%, homeiset 78.0%, särkyneet 78.0%, kuivauksen vioittamat 71.8% sekä hallan vaurioittamat 64.1 %. Kevätvehnällä (piirros 7) itivät terveet näytteet keskimäärin 78.7 %, itäneet 72.1 %, homeiset 69,3 % sekä kuivauksen vioittamat 64.1 %. Syysvehnällä (piirros 8) oli moitteettomien siemennäytteiden keski-itävyys 82.6 %, itäneiden 74.7 %, homeisten 69.6 % sekä kuivauksessa vioittuneiden 62.7 %. Terveiden ruisnäytteiden (piirros 9) keski-itävyys oli 81.2 %, itäneiden 78.5 % sekä homeisten 57.6 %. Itävyys alentui tähkäidännän vuoksi vähemmän kuin muista syistä (kaksitahoi- sella ohralla ainoastaan 3.0 %, monitahoisella ohralla 3.8 %, kauralla 4.5 %, kevät- vehnällä 6.6 %, syysvehnällä 7.9 % ja rukiilla 2.7 %). Piirros 1. Diagramm 1. Piirros 3. Diagramm 3. Piirros 2. Diagramm 2. Alkion särkymisen vuoksi heikentyi itävyys enemmän kuin tähkäidännästä johtuen (kaksitahoisella ohralla 5.7 %, monitahoisella ohralla 8.0 % ja kauralla 7.2 %). Kevät- ja syysvehnällä sekä rukiilla ei alkiosta rikkoutuneita siemeniä ollut. Jyvän palasia sisältäneitä näytteitä oli kevätvehnällä 9 ja niiden keski-itävyys 63.0 %, syysvehnällä 2 (keski-itävyys 87.0 %) sekärukiilla 16 (keski-itävyys 80.6 %). Homeisuus alensi itävyyttä vieläkin enemmän kuin jyvien särkyminen. Itä- vyyden heikentyminen oli kaksitahoisella ohralla 13.9 %, monitahoisella ohralla 6.9 %, kauralla 7.2 %, kevätvehnällä 9.4 %, syysvehnällä 13.0 % ja rukiilla 23.6 %. Piirrokset 4—9. Itävyysprosentin alentuminen siemenissä todettujen vikojen vuoksi monitahoisella ohralla (piirros 4), kaksitahoisella ohralla (piirros 5), kauralla (piirros 6), kevätvehnällä (piirros 7), syys- vehnällä (piirros 8) sekä rukiilla (piirros 9). Diagramme 4 — 9. Herabsetzung des Keimfähigkeitsprozents infolge der in der Saat festgestellten Schäden hei mehrzeiliger Gerste (Diagramm 4), zweizeiliger Gerste (Diagramm 5), Hafer (Diagramm 6), Sommerweizen (Diagramm 7), Winterweizen (Diagramm S) und Roggen (Diagramm 9). 89 90 Kuivausvioitusten itävyyttä alentava vaikutus oli edellistäkin suurempi (kaksi- tahoisella ohralla 14.6 %, monitahoisella ohralla 13.8 %, kauralla 13.4 %, kevät- vehnällä 14.6 %, syysvehnällä 19.9 % ja rukiilla (ainoastaan neljä näytettä) 34.2 %. Halla alensi itävyyttä kaikkein enimmän. Hallavaurioita todettiin kuitenkin vain kauralla ja kevätvehnällä. Edellisellä ne heikensivät itävyyttä 21.1 %, jälkim- mäisellä (ainoastaan seitsemän näytettä) 46.7 %. Tulosten tarkastelua Tutkituista 10 527 siemennäytteestä oli suurin osa kauraa (4505 näytettä), kevätvehnää (2521) ja monitahoista ohraa (2470), pienempi osa kaksitahoista ohraa (650), ruista (233) ja syysvehnää (148). Kaikkiaan vastasivat tarkastetut erät noin 40 miljoonan kilon suuruista siemenviljamäärää. Kesän 1957 viljasadosta oli mainitun näytemäärän tutkimuksen perusteella yleensä moitteetonta, terveeksi katsottavaa (kuva 1) ainoastaan runsas toinen puoli (55.6 %). Yleisin vika oli korjuukauden sateisuudesta ja lämpimyydestä johtunut ennenaikainen itäneisyys (34.7 % eli noin kolmannes näytteistä). Homeisuutta ja kuivausvioituksia oli molempia samanverran (5.9 %). Harvinaisempia vikoja olivat alkion särkyneisyys (0.9 %) sekä hallan vauriot (0.3 %). Itäneisyys oli runsaampaa kuorettomissa viljoissa (vehnä ja ruis) kuin kuorelli- sissa (ohra ja kaura). Kaikkein eniten tähkäidäntää oli syysvehnässä (58.8 % näyt- teistä), sitten kevätvehnässä (56.8 %), rukiissa (53.2 %), kaksitahoisessa ohrassa (23.8 %), monitahoisessa ohrassa (13.2 %) sekä vähiten kaurassa (2.2 %). Homeisuus oli niinikään yleisempää kuorettomilla kuin kuorellisilla viljalajeilla. Kaikkein homeisinta oli syysvehnä (11.5 % näytteistä), senjälkeen kevätvehnä (10.7 %), ruis (7.7 %), kaura (2.6 %), monitahoinen ohra (2.1 %) sekä kaksitahoi- nen ohra (0.9 %). Kuva 1. Kauran terveitä ituja Abb. 1. Gesunde Haferkeime. 91 Kuivausvioituksia todettiin enimmän vehnissä (kevätvehnällä 11.0%, syys- vehnällä 8.1 % näytteistä). Senjälkeen niitä oli runsaimmin kauralla (6.4 %), kaksi- tahoisella ohralla (5.5 %), monitahoisella ohralla (2.4 %) ja vähimmän rukiilla (1-7 %). Alkion särkyneisyyttä ei todettu kuorettomissa viljoissa (syysviljat sekä kevät- vehnä). Enimmin oli alkioista rikkoutuneita jyviä monitahoisessa ohrassa (3.4 % näytteistä), senjälkeen kaksitahoisessa ohrassa (1.8 %) sekä kaurassa (0.2 %). Hallan aiheuttamia vaurioita oli ainoastaan kaurassa ja kevätvehnässä, edelli- sessä 1.3 %, jälkimmäisessä 0.3 % näytteiden lukumäärästä. Verrattaessa todettujen vikojen vaikutusta siemenien itävyyteen osoittautui, että yleisimpänä vikana esiintynyt viljojen ennenaikainen itäneisyys (tähkäidäntä) alensi lopullista itävyyttä suhteellisen vähän((2.7.9 %) ja vähemmän kuin muut siemenen viat. Tämä yllättävä ja käytännöllisesti tärkeä tulos johtuu ilmeisesti siitä, että siemenien pysähtynyt itäminen voi jatkua jos siitä kehittynyt itu on lyhyt ja vahingoittumaton. Tästä on merkkinä itujen vaalea tai vihertävä väri sekä kirkas pinta. Jos siemenestä kehittynyt itu sensijaan on tummentunut, ruskea tai homeessa etenkin juuristaan, ei siemen enää idä. Tutkitut siemennäytteet olivat pääosaltaan kauppasiementä, joka on puinnin jälkeen kuivattu sekä lajiteltu. Pit- Kuva 2. Kevätvehnä. Itämättömiä jyviä (ylhäällä), lievää tähkäidäntää (keskellä) ja voimakasta tähkä- idäntää (alhaalla). Abb. 2. Sommerweizen. Keimfreie Körner [oben], mässiges Keimen in der Ähre [Mitte) und starkes Keimen in der Ähre [unten). 92 källe itäneet jyvät joutuvat näinollen käsittelyn kestäessä muusta sadosta eroon ja ainoastaan itämisen alulla olevat voivat päästä lajiteltuun, siemeneksi aiottuun viljaerään (kuva 2). Eri viljalajeista alentui itävyys tähkäidännän vuoksi enimmän syysvehnällä (7.9 %), senjälkeen kevätvehnällä (6.6 %), kauralla (4.5 %), monitahoisella ohralla (3.8 %), kaksitahoisella ohralla (3.0 %) ja vähimmän rukiilla (2.7 %). Jyvien alkioiden särkyminen johtuu useimmiten liian ankarasta puinnista. Ohraa puitaessa vihneenkatkoja myös usein rikkoo jyviä. Jos puinti tai muu viljan käsittely on vioittanut jyvän alkiota, ei jyvä idä tai on kehittynyt itu puutteellinen. Tavallisesti on tällöin idun varsiosa terve, mutta juuret puuttuvat, koska juurien aiheet ovat puinnissa vahingoittuneet tai hankautuneet pois (kuva 3). Suoritetussa tutkimuksessa todettiin alkioiden särkyneisyyttä ainoastaan kuo- rellisilla viljoilla. Itävyyden alentuminen oli suurin monitahoisella ohralla (8.0 %), senjälkeen kauralla (7.2 %) sekäkaksitahoisella ohralla (5.7 %). Alkioiden rikkoutu- misen aiheuttama itävyyden heikentyminen oli suurempi kuin tähkäidännän vas- taava vaikutus. Homeisuus on kylvösiemenessä yleistä etenkin sateisten kasvu- jakorjuukausien jälkeen. Tutkitussa sadossa tavatut homeet olivat pääasiassa Fusarium-sienten aiheuttamia. Homeisista siemenistä kasvavat idut ovat vaillinaisia. Niissä ei kehity itua suojaavaa tuppea tai on itutuppi rikkinäinen, josta johtuen jyvä ei kykene kas- vattamaan orasta maan pintaan vaikka se itäisikin (kuva 4). Tutkitussa viljassa homeisuus alensi itävyyttä enimmän rukiilla (23.6 %), sen- jälkeen kaksitahoisella ohralla (13.9 %), syysvehnällä (13.0 %), kevätvehnällä (9.4 %), kauralla (7.2 %) sekä vähimmän monitahoisella ohralla (6.9 %). Itävyyden alentuminen oli homeisuuden vuoksi vieläkin suurempi kuin alkioiden särkymisestä johtuen. Kuva 3. Vehnän jyviä, jotka ovat puinnissa tapahtuneen alkion särkymisen vuoksi kehittäneet vailli- naisia, elinkelvottomia ituja. Abb. 3. Weizenkörner, die infolge von zerbrochener Keimanlage unvollständige, nicht lebenstaugliche Keime erzeugt haben. 93 Kuivausvioitukset ovat luonnollisesti sateisen korjuukauden jälkeen tavallista yleisempiä. Kun epäedullisten olosuhteiden vallitessa joudutaan kuivattamaan suuria viljamääriä, tullaan käyttäneeksi liian nopeata kuivausta sekä liian korkeata kuivauslämpöä. Suoritetussa tutkimuksessa tulivat näkyville viljan polttovioituksen seurauk- set idätyskokeissa. Vioittuneista jyvistä kasvaa ituja, joihin ei kehity lainkaan tai ainoastaan vähän juurikarvoja. Tyypillistä polttovioitukselle on, että itutuppi ei kasva ylöspäin kuten terveillä siemenillä, vaan käyristyy jyvän pintaa kohden ja irtaantuu helposti juuren ja tupen yhtymäkohdasta (kuva 5). Kuva 4. Homesienten aiheuttamia, sairaita, kuolleiksi arvosteltavia kauran ituja. Abb. 4. Durch Schimmelbefall kranke, als tot zu bewertende Haferkeime. Kuva 5. Liian korkean kuivauslämmön turmelemia vehnän jyviä, joissa itutuppi on jäänyt lyhyeksi ja käyristynyt jyvän pintaa kohden. Abh. 5. Durch übermässig hohe Trocknungstemperatur verdorbene Weizenkörner, bei denen die Keimhülle kurz geblieben ist und sich gegen die Oberfläche des Korns krümmt. 94 Kuivausvioitukset alensivat itävyyttä eniten rukiilla (34.2 %), sitten syysveh- nällä (19.9 %), kevätvehnällä sekä kaksitahoisella ohralla (14.6 %), monitahoisella ohralla (13.8 %) ja vähiten kauralla (13.4 %). Kuivausvioitusten merkitys itävyy- delle osoittautui edellä esitettyjä muita vikoja suuremmaksi. Kesän 1957 aikana ei halloja sanottavasti esiintynyt. Siitä johtuen hallavau- rioita siemenissä todettiin vain vähän. Hallan aiheuttama vioitus tulee idätys- kokeessa näkyville siten, että itäneiden jyvien itutuppi kasvaa suureksi ja pöhötty- neeksi tai on kyhmyinen ja mutkainen. Oraslehdet itutupen sisässä ovat värittömiä tai ei niitä kehity ensinkään. Juurikarvojen muodostuminen on myös normaalia vähäisempää (kuva 6). Hallan vioitus saattaa heikentää viljan itävyyttä suuresti. Tutkitussa sadossa todettiin hallavaurioita vain kaurassa ja kevätvehnässä, mutta alensivat ne itä- vyyttä enemmän kuin muut tekijät (kauralla 21.1 %, kevätvehnällä 46.7 %). Päätelmät Syksyllä 1957 korjatussa viljasadossa oli sen itämiskykyä arvostellen yleisim- pinä vikoina korjuukauden sateisuudesta aiheutuneet vesivahingot, jotka olivat luonteeltaan joko suoranaisia (itäneisyys) tai välillisiä (homeisuus ja kuivausvioituk- set). Muita vikoja (hallavauriot sekä alkion särkyneisyys) esiintyi suhteellisen vähän. Itäneisyyttä ilmeni runsaimmin syys- ja kevätvehnässä sekä rukiissa. Kaksi- tahoisen ohran itäneisyys oli runsaampaa kuin monitahoisen. Kaura kärsi tähkä- idännästä kaikkein vähimmin. Homeisuus oli niinikään yleisintä syys- ja kevätvehnässä sekä rukiissa. Kau- rassa oli homeen tartuntaa enemmän kuin ohrissa. Kuva 6. Terve .kapea ja vihreä ohran itu (vasemmalla) sekä kaksi hallojen vioittamaa itua, jotka ovat pöhöttyneitä, mutkaisia ja lehtivihreättömiä, Abb. 6. Gesunder, schmaler und grüner Gerstenkeim (links), sowie zwei von Frostnächten geschädigte auf- geschwollene, winklige und chlorophyHose Keime. 95 Kuivausvaurioita todettiin runsaimmin kevät- ja syysvehnissä. Kaurassa ne olivat yleisempiä kuin ohrassa. Rukiissa esiintyi kuivausvioituksia vain vähän. Puinnista ja käsittelystä johtunutta jyvän alkioiden särkyneisyyttä oli enim- män monitahoisessa ohrassa, vähemmän kaksitahoisessa ohrassa sekä kaurassa. Jyvän palasia sisältäneitä näytteitä oli runsaimmin rukiilla, vähemmän kevät- ja syysvehnällä. Hallavaurioita todettiin vain vähän kaurassa sekä kevätvehnässä. Tähkäidäntä alensi viljojen lopullista itävyyttä suhteellisen vähän ja vähem- män kuin muut siemenien viat. Enimmän tähkäidäntä heikensi itävyyttä syys- ja kevätvehnällä, senjälkeen kauralla, ohrilla ja rukiilla. Jyvien alkioiden särkyminen alensi itävyyttä enemmän kuin tähkäidäntä. Itävyyden heikentyminen oli suurinta monitahoisella ohralla, vähän pienempää kauralla sekä kaksitahoisella ohralla. Kylvösiemenen primaariset homeet heikensivät itävyyttä edellisiä enemmän. Itävyyden alentuminen oli voimakkainta rukiilla, senjälkeen kaksitahoisella ohralla, syys- ja kevätvehnällä, kauralla sekä monitahoisella ohralla. Kuivausvioitusten merkitys viljan itävyyden alentajana oli sateisen korjuu- kauden vuoksi erityisen suuri. Kuivausvirheet alensivat itävyyttä edellä esitettyjä voimakkaammin. Eniten alentui itävyys tästä syystä rukiilla, sitten vehnillä sekä ohrilla ja vähiten kauralla. Hallan aiheuttamat vauriot alensivat itävyyttä enemmän kuin muut itävyy- teen vaikuttaneet tekijät. Hallavioitukset, joita todettiin vain kevätvehnässä ja kaurassa, olivat ankarampia ensin mainitussa viljassa. REFERAT; ÜBER DIE FAKTOREN VON HERABSETZENDER WIRKUNG AUF DIE KEIMFÄHIGKEIT DES SAATGUTS von Aarne Hilu Staatliche Sainenkontrollanstalt, Helsinki Der Herbst 1957 war ausserordentlich regnerisch, weshalb die Keimfähigkeit des Saatguts vor allem durch verschiedenartige Wasserschädigung beeinträchtigt wurde, die ihrem Charakter nach ent- weder unmittelbar (vorzeitiges Keimen) oder mittelbar wirkend war (Trocknungsschädigung und Schim- melbefall). Sonstige Schäden (Frostschädigung und Bruchsamen) kamen verhältnismässig wenig vor. Von den untersuchten 10.257 Saatproben bestanden 4505 Proben aus Hafer, 2521 aus Sommer- weizen, 2470 aus mehrzeiliger Gerste, 650 aus zweizeiliger Gerste, 233 aus Roggen und 148 aus Winter- weizen. Insgesamt entsprachen die untersuchten Posten einer Saatgutmenge von etwa 40 Millionen kg. Beim Vergleich der Einwirkungen der festgestellten Schäden auf die Keimfähigkeit der Samen erwies es sich, dass das als häufigster Fehler aufgetretene vorzeitige Keimen der Saaten (Keimen in der Ähre) die endgültige Keimfähigkeit in verhältnismässig geringem Mass herabsetzte (bei Winter- weizen um 7,9 %, Sommerweizen 6.6 %, Hafer 4.5 %, mehrzelliger Gerste 3.8 %, zweizeiliger Gerste 3.0 % und Roggen 2.7 %). Durch zerbrochene Keimanlage wurde die Keimfähigkeit bei mehrzeiliger Gerste um 8.0 %, bei Hafer um 7.2 % und bei zweizeiliger Gerste um 5.7 % herabgesetzt. 96 Schimmelbefall (Fusarium sp.) setzte die Keimfähigkeit bei Roggen um 23.6 % herab, bei zwei- zeiliger Gerste um 13.9 %, bei Winterweizen um 13.0 %, Sommerweizen 9.4 %, Hafer 7.2 % und mehr- zeiliger Gerste 6.9 %. Trocknungsschädigungenbewirkten eine Herabsetzung der Keimfähigkeit bei Roggen um 34.2 %, Winterweizen 19.9 %, Sommerweizen und zweizeiliger Gerste 14. 6%, mehrzeiliger Gerste 13.8 % und Hafer 13.4 %. Frostschädigung wurde nur bei Hafer und bei Sommerweizen festgestellt, jedoch wurde durch dieselbe die Keimfähigkeit stärker als durch anderweitige Faktoren herabgesetzt (bei Hafer um 21.1 % und bei Sommerweizen um 46,7 %).