PIHATOSSA SAATAVAN LANNAN OMINAISUUKSISTA Mikko Ylänen Maatalouden tutkimuskeskus, Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitos Saapunut 2.5. 1958 Pihattojärjestelmä näyttää saavuttavan meillä yhä laajenevan käytön sekä tavallisilla tiloilla että varsinkin asutustoiminnallisessa mielessä perustetuilla uudis- tiloilla (7). Järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi karjan pidosta aiheutuvien rakennus-, työ- ja tuotantokustannusten alentamiseksi. Saadut kokemukset ovat osoittaneet, että lehmät viihtyvät hyvin viileissä suojissa, joissa ne saavat vapaasti liikkua ja josta ne pääsevät ulos oman halunsa mukaan. Ruokinta voi olla yksilöl- listä useassa tapauksessa vain väkirehujen osalta. Suuri työkustannusten säästö saadaan mm. siinä, että lantaa ei päivittäin luoda ulos, vaan kerätään koko sisä- ruokintakauden ajan pihaton pohjalle, josta se yhdellä kertaa tyhjennetään vasta joko keväällä tai seuraavana syksynä. Siitä johtuu, että kuivikkeita on käytettävä karjan puhtaana pitämiseksi huomattavasti enemmän kuin parsinavetassa. Suori- tetuissa olkimäärän käyttöä koskevissa kokeissa on todettu, että kuivikeolkea on pihatoissa käytettävä 5—6 kg lehmää kohti päivässä (9). Koska järjestelmässä pyritään myös virtsa tallettamaan lannan joukkoon, on välttämätöntä, että käy- tetty kuivikemäärä on riittävä virtsan pidättämiseen. On varmaan aiheellista saada selvyyttä myös pihatoissa tuotetun lannan omi- naisuuksista. Koska järjestelmän käyttö on meillä kuitenkin vielä verraten nuorta ja aikaisempia tietoja pihattolannasta tuskin muualtakaan on saatavissa, on Maa- talouden tutkimuskeskuksen maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen ohjelmaan liittyvänä suoritettu syksystä 1954 alkaen lantanäytteiden keruuta ja analysointia eri paikkakunnilla sijaitsevista pihatoista. Suurin osa näytteistä kerättiin kuitenkin vasta vuoden 1957 kuluessa. Jotta olisi saatu käsitys pihattojen lannassa säilytys- kauden aikana tapahtuvista muutoksista, otettiin näytteitä eri aikoina, syksyllä, keskitalvella ja keväällä. Edustavien lantanäytteiden saanti osoittautui vaikeaksi, sillä tarkoitukseen sopivia pihatoita on vielä toistaiseksi vähän. Lantanäytteitä kerättiin kaikkiaan 17 pihattonavetasta ja lanta-analyysejä suoritettiin yhteensä 54 kpl. Suurin osa näytteistä kerättiin Itä-Hämeen maan- viljelysseuran alueelta varsinkin Hollolasta ja Kärkölästä, joissa pihattoja on verra- ten runsaasti. Myös Uudenmaanläänin maanviljelysseuran alueelta saatiin näyt- https://www.c-info.fi/en/info/?token=GlhpU2sahpr_mkHK.OFQSF6TDkKLRg5jB4rBN7Q.GRArZDI-1tKFCrHlen-B3BR_pGWyJaxg-0rQyvhdYrBLsCiRYVkf0tPqieVLEr3nnRfeSzT5eAR_n-KbifneC0sFhCev9tLGCU1gZh2HHsgFZyy4rOEpJD1rbahBFnUbF2xF6wIQ_juegQfLJEOElSFR3XOGjGM3esxcy8F7Ug 177 teitä. Keräilykohteita oli täällä vähemmän. Mutta kun alueella oli eräitä hyvin tutkimuksiin soveltuvia pihattoja, otettiin niistä runsaasti näytteitä. Tällaisista pihatoista koko keräilyalueelta mainittakoon vain jo aikaisemminkin tutkimuksen kohteena olleet agr. Eino Uusitalon pihat to Lopella ja Matkun kartanon pihatto Nurmijärvellä (9). Miltei kaikki tutkimuskohteina olleet pihatot olivat tavalla tai toisella erilaisia, samoin myös lehmäluku, joka vaihteli 5—20, lukuunottamatta Linnaisten kartanoa Mäntsälässä, jossa karjamäärä oli suurempi. Tehtyjen havaintojen ja kyselyjen perusteella selvisi, että myös kuivikkeiden käyttö eri pihatoissa hieman vaihteli riippuen lähinnä käytettävissä olevasta olkimäärästä. Keskimääräiseksi käyttö- luvuksi voidaan kuitenkin arvioida noin 5 kg olkia lehmää ja päivää kohti. Pientä vaihtelua edellä mainitun seurauksena esiintyi siten myös lannan olkipitoisuudessa. Tutkimukseen liittyvät analyysit on suoritettu tavallisia lanta-analyysimenetel- miä noudattaen. Sen mukaan kokonaistyppi on määritetty Kjeldahl-poltolla, NH 4 typpi alennetussa paineessa, 40—42°C:n lämpötilassa suoritettavana vesihöyry- tislauksena (8) ja kali sekä fosfori kokonaismäärityksinä tuhkauutteesta. Lannan pH on mitattu lasielektroodilla. Tulosten tarkastelua Jo etukäteen voi olettaa, että pihattolannassa, johon typpeä ja kalia runsaasti sisältävä virtsa on pidättynyt, näiden aineiden pitoisuudet ovat suuremmat kuin tavallisessa parsinavetan lannassa. Sitävastoin fosforipitoisuudessa ei saata esiintyä suuriakaan eroja, sillä kuten tunnettua ulosteiden fosfori etenkin nautaeläimillä on miltei kokonaan jo sonnassa. Maatalouskoelaitoksen maanviljelyskemian ja -fysiikan osastolla suoritetun verraten laajaa lantanäyteaineistoa edustavan tutkimuksen mukaan (3) on tuoreen lannan keskimääräiseksi ravinnepitoisuudeksi saatu: typpeä (N) % (0.4) fosforihappoa (P 205)0 5) 0. % (0.2) kalia (K2O) 0.61±0.20 % (0.5)0.61±0.20 % (0.5) Sulkuihin on merkitty meillä maatalouskalentereissa yms. käytetyt arvot. Suuri osa edellä mainittuun tutkimukseen liittyvistä näytteistä on tosin koeasemilta ja ne edustavat sen vuoksi keskitasoa parempaa aineistoa, kuten kalenterilukuihin rinnas- tettuna typen ja kalin suhteen selviää. Vertailuna mainittakoon, että Ruotsissa suunnilleen yhtä laajan lanta-aineiston typen määrä oli keskimäärin 0.44 %, fosfori- hapon 0.25 % ja kalin 0.50 % (6). Eräästä saksalaisesta tutkimuksesta (1) ilmenee, että siellä lannan keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat: typpeä 0.49 %, fosfori- happoa 0.23 % ja kalia 0.56 %. Samassa yhteydessä esitetään myös toisista maista saatuja vastaavia arvoja. Sen mukaan on Tanskassa KAiLAn (3) tutkimukseen ver- rattuna lannan fosforimäärä hieman suurempi, mutta kalimäärä vastaavasti pie- nempi. Englannissa kaikki edellä mainitut arvot ovat huomattavasti suurempia. Ranskassa sitävastoin näyttää erään sikäläisen tutkimuksen mukaan (5) lannan keskimääräinen ravinnepitoisuus olevan kaikkien ravinteiden osalta melkoisesti 178 pienempikuin vastaavat arvot meillä. Lannan ammoniumtyppeä koskevia tietoja on mainitusta kirjallisuudesta tuskin löydettävissä, mutta eräänlaisena karkeana arviona voidaan pitää noin 1 kg ammoniumtyppeä sisältyvän 1 tonniin tuoretta lantaa (10). Tähän tutkimukseen liittyvien yhteensä 54 eri pihattolantanäytteen keski- määräiseksi analyysitulokseksi saatiin °/ 00 tuoreesta °/o 9 kuiva-aineesta ammoniumtyppeä 1.3±0.1 kok.typpeä 6.2^0.1 25.5 ±0.6 fosforihappoa 2. 9.8±0.5 kalia 8.9±0.2 36.7±1.2 C/N 18.6 pH tuoreesta 8.4 Aineiston tilastollisessa käsittelyssä keskiarvon keskivirheen laskemiseksi on käytetty kaavaa m = |/ (2). Edellä esitetyistä analyysituloksista todetaan, että ammoniumtyppeä on pihattolannassa enemmän kuin tavallisessa lannassa, jos oletamme tavallisen lan- nan ammoniumtyppimääräksi edellä esitetyn 1 kg/tn. Vaihtelu on aineistossa tosin ollut huomattavan suuri. Pihattolannan suurempaa ammoniumtyppipitoisuutta voidaan joka tapauksessa pitää hyvin todennäköisenä, koska tähän lantaan on pidät- tynyt runsaasti juuri ammoniumtyppeä ja kalia sisältävää virtsaa japihatossa lanta- kerros on tavallisesti pakkaantunut hyvin tiiviiksi, mitä tehokkaasti estää ammo- niakin haihtumista. Kokonaistyppimäärä näyttää pihattolannassa olevan tavalliseen lantaan ver- rattuna (4.6 %0 ) noin 1.3—1.4 kertainen. Näytteiden typpimäärien vaihtelu on lisäksi verraten pieni. Runsaampaan typpimäärään vaikuttavat samat seikat, joista jo mainittiin ammoniumtypen yhteydessä. Yleisenä toteamuksena on vielä sanot- tava, että pihatossa on hyvät olosuhteet typen talteen saamiselle. Fosforipitoisuudessa on ero kaikkein pienin: vain noin 1.2 kertainen. Jos taas vertaamme pihattolannan fosforilukua tavalliseen kalenteriarvoon, ovat luvut suun- nilleen samaa suuruusluokkaa. Eri näytteiden fosforipitoisuus sitäpaitsi vaihtelee melko paljon. Sitä on lisännyt vielä se, että niukasti fosforihappoa sisältävien olkien kokonaismäärä lantanäytettä kohti saattoi varsinkin tuoreissa, maatumatto- missa näytteissä paljon vaihdella. Eniten näyttää pihattolanta eroavan parsinavetan lannasta kalipitoisuuden kohdalla. Tavalliseen lantaan verrattuna se on noin 1.5 kertainen. Ilmiön syy on helposti selitettävissä ensin kuivikkeisiin pidättyneen ja siten lantaan joutuneen runsaasti kalia sisältävän virtsan vaikutukseksi. Mainittakoon, että 1 tonnissa nau- dan virtsaa on keskimäärin 14 kg kalia (10). Mikäli virtsa pidättyy lantapatjaan, ei kalin suhteen voi pihatossa tapahtua mainittavia häviöitä. Tuhkapitoisuus on tutkituissa pihattolantanäytteissä ollut keskimäärin 18.2 % kuiva-aineesta. Saksalaisten (1) tutkimuksista ilmenee, että siellä olkiköyhässä 179 lannassa vastaava luku on noin 19.5 % ja runsaasti olkea sisältävässä noin 24 %. Pitkälle maatuneessa pihattolannassa näyttää meillä olevan tuhkaa suunnilleen samassa määrin eli 24.6 % kuiva-aineesta. Maatumisastetta kuvaavaksi hiilen ja typen (C/N) suhteeksi saatiin koko näyteaineistosta keskimäärin 18.6. Lukua on pidettävä näytteiden ottoaikojen vaihtelusta johtuen vain epämääräisenä keskiarvona. Suoritettujen havaintojen perusteella lannan palaminen pihatoissa näytti yleensä olevan tasaista ja verraten hidasta, joten kuiva-ainetappiot säilytyksen aikana jäänevät melko pieniksi. C/N lukua alle 20 pidetään jo sellaisena, ettei lanta enää maahan sekoitettuna häiritse- västi aiheuta helppoliukoisen typen kulutusta pieneliöiden tarpeisiin (10). Pihattolanta eri aikoina Pihattolannan säilytyksessä tapahtuvien mahdollisten muutosten selvittämi- seksi on näytteet jaoiteltu keräysajan perusteella neljäksi ryhmäksi. Lisäksi on muodostettu vielä kaksi ryhmää, joista toiseen kuuluvat lantakerroksen pohja- osasta ja toiseen pintaosasta otetut näytteet. Jaoittelu on seuraava: Ryhmä I, yht. 12 näytettä, kerätty vuoden lopulla samana syksynä tuote- tusta lannasta Ryhmä 11, yht. 11 näytettä, keskitalvinäytteet Ryhmä 111, yht. 15 näytettä, kerätty keväällä toukokuussa Ryhmä IV, yht. 16 näytettä, kerätty kesän yli pihattoihin varastoidusta lan- nasta Ryhmä V, yht. 9 näytettä, otettu lantakerroksen pohjaosasta Ryhmä VI, yht. 9 näytettä, otettu lantakerroksen pintaosasta Ryhmien välisen vertailun helpottamiseksi on niistä jokaisesta laskettu keski- määräiset analyysitulokset sekä keskiarvon keskivirheet (2). Nämä esitetään taulu- kossa 1 ja vertailun vuoksi vielä koko tutkimusaineiston keskimääräiset analyysi- arvot. Kuten taulukosta 1 nähdään, ovat kaikkien ravinteiden eri ryhmien keskiarvon keskivirhettä esittävät luvut siksi pieniä, että tuloksia voidaan hyvin vertailla kes- kenään. Pienellä varovaisuudella on kuitenkin suhtauduttava fosforilukuihin, sillä yksityisten näytteiden fosforipitoisuus saattoi melko paljon vaihdella. Lannan maa- tuminen (C/N) sitävastoin tuntuu samoihin ryhmiin kuuluvien näytteiden kesken olevan suunnilleen samanaikaista lukuunottamatta ryhmän 111 poikkeusta. Lisäksi maatumista esittävistä C/N-luvuista voidaan todeta, että noin vuoden kestäneen säilytyskauden aikana aleni C/N-suhde varsin paljon (ryhmä I 21.1.0 jaryhmä IV Samanaikaisesti, orgaanisen kuiva-ainemäärän pienetessä, on täytynyt tapahtua typen ja kivennäisaineiden prosenttista nousua, joka on taulukosta nähtävissä. Kuiva-aineen ja tuhkan kohdalla on myös havaittavissa yleensä aina lanta- tutkimuksiin liittyvä kiusallinen tekijä, massan epätasalaatuisuus, sillä selvää joh- donmukaisuutta eri aikoina otettujen ryhmien väliltä on vaikea löytää. Tosin maa- tuneimmassa ryhmässä (IV) on, kuten sopi olettaa, orgaanisen aineen määrä kaik- kein pienin ja vastaavasti tuhkapitoisuus suurin. Tuhkapitoisuuden vaihteluihin Taulukko 1. Koko pihattolanta-aineiston ja eri näyteryhmien keskimääräiset analyysitulokset. Tabelle 1. Die durchschnittlichen Analysenergebnisse des gesamten Lauf Stallmistmaterials und verschiedenen Probengruppen. Anal. Ka Tuhka NH.-N, Kok. N 0 /mi p.Q. K,O •/„, C/N pH lukum. °/ 00 Asche 0/ 00 Total-N tuor:sta °/ 00 tuor:sta tuor:sta ka:sta tuor:sta ka:sta tuorrsta ka:sta (kok. N) karsta Anal. d. d. d. fr. d. fr. d. d. fr. d. d. fr. d. ( Total-N) Am. d. Trsbst. Trsbst. Stm. Stm. Trsbst. Stm. Trsbsl. Stm. Trsbst. Koko näyteaineisto 54 246.3 182.2 1.3 ±O.l 6.2 ±O.l 25.5 ±0.6 2.4 ±O.l 9.8 ±0.5 8.9 ±0.2 36.7 ±1.2 18.6 8.4 Gesamtes Probenmaterial Ryhmä I, syksy 12 256.9 168.5 1.3±0.2 5.8±0.3 22.7±0.8 2.0±0.2 7.8±0.8 8.3±0.4 32.2±1.8 21.6±1.0 8.4 Gruppe 1, Herbst Ryhmä 11, keskitalvi 11 247.2 148.6 1.1 ±O.l 6.2±0.2 25.1±0.9 2.4±0.2 9.4±0.9 7.8±0.5 31.8±2.6 20.3±0.8 8.2 Gruppe II mitten im Winter Ryhmä 111, kevät 15 250.7 165.7 1.4±0.2 6.5±0.3 26.4±1.3 2.0±0.1 7.9±0.4 8.6±0.4 35.2±2.0 16.2±2.0 8.3 Gruppe 111, Frühjahr Ryhmä IV, yli kesän 16 230.5 246.0 1.4±0.3 6.3±0.2 27.5±1.2 2.7 ±0.3 12.1 ±1.5 10.5±0.3 46.4±2.0 15.9±0.5 8.7 Gruppe IV den Sommer über Ryhmä V, pohja 9 228.5 170.4 1.3±0.2 6.2±0.3 27.4±1.1 2.6±0,3 11.6±1.5 8.3±0.7 36.9±3.6 17.8±1.0 8,2 Gruppe V, zuunterst Ryhmä VI, pinta 9 260.3 152.0 1.1 ±0.3 6.6±0.3 25.4±0.8 2.7±0.3 10.9±1.3 8.6±0.7 34.0±3.5 19.6±0.8 8.5 Gruppe VI, oberflächlich 180 181 Taulukko 2, Eri aikoina pihattonavetoista kerättyjen näyteryhmien eroja. Unterschiede zwischen den zu verschiedenen Zeiten in laufStällen gesammelten Probengruppen . NH, -N Kok. N P 2O ä K.O Total-N ero Diff. ero Diff. ero Diff. ero Diff. kg/tn t-arvo kg/tnt-arvo kg/tn t-arvo kg/tn t-arvo kg/tn t-Werl kg/tn t-Wert kg/tn t-Wert kg/tn t-Wert Ryhmät Ija IV tuor. 0.1 0.35 0.5 1.3 0.7 1.8 2.2 4.4»»* Die Gruppen I und IV fr. syksy-seur. syksy ka 4.8 3.2*» 4.3 2.5» 14.2 5.3»»* Herbst-folg. Herbst. Trsbsl. Ryhmät Ija 111 tuor. 0.1 0.33 0.7 1.4 0.0 0.3 0.5 Die Gruppen I und 111 fr. syksy-kevät ka 3.7 2.5» 0.1 0.1 3.0 1.1 Herbst-Prüfahr Trsbst. Ryjmät 111 ja IV tuor. 0.0 0.2 0.7 0.7 2.3» 1.9 3.8»»* Die Gruppen 111 und IV fr. kevät-seur. syksy ka 1.1 0.6 4.2 2.6»» 11.2 4.o*** Früh]ahr-folg. Herbst Trsbst. Ryhmät Vja VI tuor. 0.2 0.57 0.4 1.0 0.1 0.3 0.3 0.3 Die Gruppen V und VI. fr. pohja-pinta ka 2.0 1.5 0.7 0.4 2.9 0.6 zuunterst- oberflächlich Trsbst. voi olla eräänä syynä se, että eläimet käydessään ulkona kuljettavat hiekkaa lannan joukkoon. Siihen viittaa ryhmän II (keskitalvinäytteet) pieni tuhkamäärä, sillä talvella maan ollessa jäässä ja lumen peittämä ei karjan jaloittelun yhteydessä kulkeudu sisälle hiekkaa samassa määrin kuin syksyllä ja keväällä. Mitä tulee taulu- kossa 1 esitettyihin lannan pH-arvoihin, ei eri ryhmien välillä näytä olevan mainitta- via eroja eikä mitään riippuvaisuutta säilytysajan ja näytteen ottoajan suhteen. Jotta saataisiin selvyyttä siitä, missä määrin pihattolannan pääravinteiden koh- dalla todetut erot säilytyksen aikana eivät ole sattumista johtuvia on eri ryhmien välisiä eroja selvitetty keskiarvojen erotuksen ja sen keskivirheen (MD) perusteella saadulla t-arvolla (2). Vertailtavaksi on otettu ensi sijassa ne ryhmät, jotka otto- aikojensa perusteella eroavat mahdollisimman paljon toisistaan, sekä lisäksi lanta- kerroksen pohja- että pintaosista kerätyt aineistot. Pintaosalla tarkoitetaan tässä noin 20 cm:n vahvuista päällimmäistä lantakerrosta. Suoritettujen vertailujen tulokset nähdään taulukosta 2. Tulosten tarkastelun helpottamiseksi on eri ryh- mät kuvattu myös graafisesti pylväsdiagrammeilla kuvissa I—3.1 —3. Vertailun vuoksi on kuviin merkitty varjostamalla jo edellä mainitun tutkimuksen (3) perusteella tavallisesta lannasta saadut keskimääräiset arvot. 7 182 Kuva 1. Eri aikoina kerättyjen pihattolantaryhmien ja koko näyteaineiston typpipitoisuus sekä vas- taava tavallisen lannan arvo (varjostettu osa). Abb. 1. Der Stickstoffgehalt der zu verschiedenen Zeiten gesammelten Laufstallmistgruppen und des gesamten Probenmaterials sowie der entsprechende Wert gewöhnlichen Stallmistes (geschummerter Teil.) Kuva 3. Eri aikoina kerättyjen pihattolantaryhmien jakoko näyteaineiston kalipitoisuus sekä vastaava tavallisen lannan arvo (varjostettu osa). Abb. 3. Oer Kalihalt der zu verschiedenen Zeiten gesammelten Laufstallmistgruppen und des gesamten Pro- benmaterials sowie der entsprechende Wert gewöhnlichen Stallmistes (geschummerter Teil). Kuva 2. Eri aikoina kerättyjen pihattolantaryhmien ja koko näyteaineiston fosforipitoisuus sekä vas- taava tavallisen lannan arvo (varjostettu osa). Abb. 2. Der Phosphorgehalt der zu verschiedenen Zeiten gesammelten Laufstallmistgruppen und des gesamten Probenmaterials sowie der entsprechende Wert gewöhnlichen Stallmistes (geschummerter Teil). 183 Edellä esitetystä taulukosta selviää, että tilastollisesti merkitseviä eroja esiin- tyy kuiva-ainetta kohti ilmoitettujen sarakkeiden kohdalla enemmän kuin tuoreesta lannasta saaduissa luvuissa. Kuiva-ainetta kohti lasketut arvot tarjoavat epäile- mättä paremman ja luotettavamman vertailukohteen, sillä näissä luvuissahan eivät kosteuspitoisuuden vaihtelut lisää vaihtelua. Taulukon 2 ensimmäisestä vertailuryhmästä havaitaan, että noin vuoden kes- täneen säilytyskauden aikana on lannassa kalipitoisuus noussut erittäin merkitse- västi. Kuiva-ainetta kohti on nousu noin 1.4 kertainen ja tuoreessa lannassa 1,3 kertainen. Melko varmaa on myös typen ja fosforin lisääntyminen lannan kuiva- aineessa, ollen se typen kohdalla noin 1.2 kertainen. Kaikki ryhmän IV (yli kesän säilytetyt) näytteet edustivat jo pitkälle maatunutta, kittimäistä lantaa (C/N = 15.9), kun sitävastoin ryhmän I näytteet yleensä olivat runsaasti olkea sisältävää, raakaa tavaraa. Toisessa vertailuryhmässä tutkitaan talven kuluessa lannassa tapahtuvia muu- toksia. Merkitseviä eroja ei tässä ole yhtä paljon kuin edellä esitetyssä tapauksessa. Ravinnepitoisuudet typen ja kalin kohdalla tosin lisääntyvät, kuten taulukosta 1 havaitaan ja typpimäärä ka:ta kohti jopa merkitsevästi, mutta sitävastoin fosfori- määrä on näissä ryhmissä saman suuruinen. Näiden fosforilukujen suhteen on kui- tenkin mainittava seuraavaa. Koska kevätryhmän näytteisiin sisältyi keskimääräistä enemmän sellaisista pihatoista otettuja näytteitä, joissa fosforimäärä kuivikkeiden runsaasta käytöstä, ruokinnan muutoksista tai joistakin toisista seikoista johtuen osoittautui epätavalli- sen pieneksi, otettiin vertailukelpoisten tulosten saamiseksi eri ryhmien välillä huo- mioon vain ne pihatot, joista kaikista oli saatu näytteet syksyllä, talvella jakeväällä. Tämän perusteella eivät tähän vertailuun sisältyneet kaikki näiden ryhmien näyt- teet. Lannan maatumista on tänä aikana (noin 5 kk) tapahtunut voimakkaasti, sillä syksyllä kerätyn näyteaineisten C/N oli 21.6 ja vastaava arvo keväällä touko- kuussa 16.2. Seuraavana taulukon 2 tutkimuskohteena ovat kesän yli pihatoissa säilytetyt lannat, joista saatuja arvoja verrataan vastaaviin keväällä suoritettujen analyysien tuloksiin. Tänä aikana, olosuhteiden ollessa lannassa tapahtuville muutoksille erit- täin edulliset on kaikkien ravinteiden kohdalla tapahtunut prosenttista nousua ja erittäin varmaa se on ollut kalipitoisuudessa kuiva-ainetta kohti. Jos karjaa on kesän aikana esim. lypsyn yhteydessä käytetty navetassa, on hyvin todennäköistä, että lantaan on vielä vähitellen tallettunut lisää virtsaa ja se on yhtenä tekijänä lannan kasvinravinnemäärien nousussa. Taulukon mukaan myös fosforipitoisuuden prosenttinen nousu kesän aikana näyttää olevan todennäköistä. Tästäkin vertai- lusta on mainittava, että ryhmän IV kaksi näytettä, jotka oli otettu pienen super- fosfaattilisäyksen saaneesta lannasta, jätettiin ryhmän keskimääräistä analyysi- tulosta laskettaessa huomioon ottamatta. Maatumisaste C/N on kesän kuluessa muuttunut kovin vähän (ryhmät 111 = 16.2 ja IV = 15.8). Pohja-pinta vertailussa (ryhmät VI ja V) ei esiinny suuria eroja, kuten on odo- tettavissakin. Edustavien näytteiden saanti tähän vertailuun oli vaikeaa, sillä useim- pien pihattojen lantakerros jäi liian ohueksi, joten näytteet jouduttiin ottamaan syvyyssuunnassa liiaksi lähekkäin, koska ymmärrettävistä syistä ei näytteitä voida 184 ottaa aivan pinnasta eikä pohjasta. Siitä johtuu, että ryhmien ravinnepitoisuuksien erot jäävät ilman merkitsevyyttä. Ainoastaan kuiva-aineen ja tuhkan kohdalla havaitaan jonkinlaista johdonmukaisuutta. Lyhyenä yhteenvetona näytteiden ottoaikoihin perustuvasta ryhmittelystä voidaan todeta, että selvästi parasta lantaa edustivat syksyllä, kesän yli säilytetystä lannasta otetut näytteet. Jos vielä verrataan tämän ryhmän (IV) tuloksia edellä esitettyihin parsinavetan keskimääräisiin ravinnepitoisuutta esittäviin arvoihin (3), on ryhmän IV N-määrä = 1.4 kertainen P 2 05 - » =1.5 » K,O- » =1.7 » Ravinnemäärien erot ovat varsinkin pitkälle maatuneen pihattolannan ja tavallisen lannan välillä tämän tutkimuksen mukaan siis erittäin suuret. Kuvista I—3 myös nähdään havainnollisesti, että todella jokaisen ryhmän typpeä ja kalia kuvaavat pylväsdiagrammit ovat huomattavasti korkeammat kuin vastaavien tavallisen lan- nan lukujen (varjostettu osa). Fosforin kohdalla on myös sama suuntaus, joskin huo- mattavasti vähäisemmässä määrässä. Kaiken todennäköisyyden mukaan pihatto- navetoita on siis pidettävä hyvinä lannan varastointipaikkoina ja tämän perusteella voitanee suositella pihattomenetelmää käyttävissä talouksissa siirtymistä, mikäli mahdollista, lannan edulliseen syyskäyttöön. Sitä paitsi lannantuotannon lisäys pihatossa on I—l y 2 tonnia vuodessa lehmää kohti (7). Ravinnesuhteet parsinavetassa ja pihatossa tuotetussa lannassa Jos otetaan lähtökohdaksi edellä mainitut tavallisesta karjanlannasta saadut arvot N = 0.46 %, P 20 5 = 0.19 %ja K2O = 0.61 %, saadaan näiden ravinteiden kokonaismäärien keskinäiseksi suhteeksi (4) N : P 205 : K2O =1 : 0.4 : 1.3 Tämän tutkimuksen mukaan suhtautuvat pihattolantojen keskimääräiset ravinne- pitoisuudet (N = 6.2 °/00, P 2 05 = 2.4 °/oo ja K 2O = 8.9 °/00 ) toisiinsa N : P 20 5 : K 2O =1 : 0.4 ; 1.4 Ravinteiden keskinäiset suhtautumiset ovat siis suunnilleen samanlaiset sekä taval- lisessa että pihattolannassa. Ainoa vähäinen ero on kalimäärien kohdalla. On kui- tenkin otettava huomioon, että myös toisten mainittujen ravinteiden määrät ovat selvästi kohonneet, josta summittaisena yhteenvetona voidaan todeta, että pihatto- lannan ravinteiden kokonaismäärä on ainakin 1.3 kertainen tavalliseen lantaan verrattuna. Lopuksi esitetään keskimääräiset ravinnepitoisuudet muutamien yksityisten tilojen pihatoista kerätyistä lantanäytteistä. Tiedot selviävät taulukosta 3 ja on siihen otettu kaikki ne pihatot, joista on saatu vähintään neljä näytettä. Taulukkoa voidaan pitää vain lyhyenä yhteenvetona, sillä mitään varsinaista vertailua mainit- tujen pihattojen kesken ei tämän tutkimuksen perusteella voida suorittaa. Eräänä esteenä on, että otetut näytteet eivät jakaannu kaikissa pihatoissa yhtä tasaisesti 185 säilytyskauden eri aikoihin. Lisäksi vain muutamissa pihatoissa on lantaa säilytetty myös yli kesän. Erot karjan ruokinnassa ja kuivikkeiden käytössä vaikeuttavat kohdaltansa vertailuja. Taulukko 3. Keskimääräiset lanta-analyysitulokset eräistä tutkimukseen liittyvistä pihatoista. Tabelle 3. Die durchschittlichen Stallmist-Analysenergebnisse für einige in die Untersuchung eingehende Laufställe. Omistajan tai Anal. Ka. Tuhka tilan nimi lukum. °/00 Asche NH,-N. Kok.-N. P 205 K2 O C/N pH 0/ Name des Besitzers Anz.d. d. ,00 Total-N kaista oder des Betriebes Anal. Trsbst. o/ tuor sta d. fr. Stm. Trsbst. Viljo Keskinen 7 219,2 175.31.3 6.42.8 10.016.5 8.49 Kuhmoinen Linnaisten kartano 6 245.5139.1 0.96.5 2.87.8 18.88.04 Gut Linnainen Mäntsälä Eino Uusitalo 6 236.2273.8 1.86.6 3.111.2 15.28.63 Loppi Lauri Holma 5 253.0149.5 1.46.5 2.38.1 19.48.44 Kärkölä Matkun kartano 5 228.8251.6 1.46.3 1.98.4 15.88.68 Gut Matku Nurmijärvi Niilo Puolakka 4 279.3175.1 2.17.4 2.17.8 19.58.55 Könkkölä Jämsä Jouko Siikaniemi 4 250.5178.3 1.4 6,3 2.19.0 19.88.49 Hollola Väinö Sipilä 4 250.6179.2 1.36.0 2.28.4 20.18.53 Kärkölä Y hteenveto Pihattolannan ominaisuuksien selvittämiseksi on analysoitu eri pihatoista kerät- tyjä lantanäytteitä jasaatuja tuloksia verrattu parsinavetassa tuotetun lannan vas- taaviin arvoihin. Tutkimuksen piiriin kuului yhteensä 17 pihattoa, jotka sijaitsi- vat Itä-Hämeen ja Uudenmaan läänin maanviljelysseuran alueella; lantanäyt- teitä analysoitiin kaikkiaan 54 kpl. Pihattojen lannassa säilytyksen aikana tapah- tuvien muutosten seuraamiseksi otettiin näytteitä eri aikoina: syksyllä, keskital- vella, keväällä ja seuraavana syksynä kesän yli säilytetystä lannasta. Keskimää- räiseksi analyysitulokseksi 54 lantanäytteestä saatiin: 186 °/o9 tuoreesta %0 kuiva-aineesta ammoniumtyppeä (NH,-N) 1.3 +O.L kokonaistyppeä (N) 0.2+0.1 25.5+0.6 fosforihappoa (P2 Os ) 2.4+0. 1 9.8+0.5 kalia (K aO) 8.9+0.2 36.7+1.2 C/N 18.6 pH tuoreesta 8.4 Verrattaessa näitä lukuja tavallisen lannan vastaaviin arvoihin todetaan, että pihattolannan kokonaistyppi = 1.3 kertainen fosforihappo =1.2 » kali = 1.5 » Suuri kalipitoisuus on selitettävissä lähinnä lantaan pidättyneen virtsan vaikutuk- seksi. Myös typen talteenottamiseksi ovat olosuhteet pihatossa yleensä erittäin hyvät. Eri aikoina kerätyistä pihattolantanäytteistä edustivat selvästi parasta lan- taa ne näytteet, jotka oli otettu yli kesän pihatossa säilytetystä lannasta. Tähän ryhmään kuuluvien 16 lantanäytteen keskimääräiseksi ravinnepitoisuudeksi saa- tiin N = 6,4 %„, P 20 5 = 2,9 %o ja K.20 10,5 °/ 0 o tuoreessa lannassa. Maatumista oli tapahtunut myös huomattavasti, jota kuvaa alhainen C/N-suhde 15.8. Tuoreinta lantaa edustavassa näyteryhmässä oli C/N = 21.6. Lantanäytteitä otettiin myös pihattojen lantapatjan pinta- ja pohjaosasta. Koska lantapatja useimmiten jäi melko ohueksi, jouduttiin mainitut näytteet pystysuunnassa ottamaan liiaksi lähek- käin, joten mitään selviä eroja lantapatjan pinta- ja pohjaosasta otettujen näyttei- den välillä ei esiintynyt. Eri ravinteiden keskinäiset suhteet parsinavetassa ja pihatossa tuotetussa lannassa näyttävät tämän tutkimuksen mukaan olevan suunnilleen samanlaiset. Ainoa vähäinen ero on kalimäärien kohdalla, ts. pihattolannassa on prosenttisesti enemmän kalia. On kuitenkin otettava huomioon, että myös typen ja fosforin mää- rät ovat selvästi kohonneet ja summittaisena yhteenvetona näyttää pihattolannan ravinteiden kokonaismäärä olevan ainakin 1.3 kertainen tavalliseen lantaan ver- rattuna. KIRJALLISUUTTA (1) Beinert, K. & Sauerlandt, W. 1951. Der wirtschaftseigene Dünger. Berlin. (2) Bonnier, G. & Teoin, O. 1940. Biologisk variationsanalys. Stockholm. (3) Kaila, A. 1949. Karjanlannan fosforista, Maat.tiet. aikak. 21: 67—82. (4) —»— 1950. Superfosfaatin käytöstä karjanlannan seassa. Valt. maat.koet. julk. 134. (5) Lefevre, G. 1957. The use of superphosphate of farmyard manure. Bull, de Docum. Intern, super- phosphate manufacturers’ assoc. 22 : 11—22. (6) Manell, E. 1948. Sammanställningar av svenska stallgödselanalyser. Lantbr.högsk. jordbr.förs.- anst. Medd. 23. (7) Pihattojen käyttömahdollisuuksista pientiloilla. Maata).minist, asutusasiain osaston julk. 26. 187 (8) Pucker, G. W., Vickery, H. B. & Leawenworth, C. S. 1935. Determination of Ammonia and of Amide Nitrogen in Plant Tissue. Ind. Eng. Chem. Anal. Ed. 7; 152. (9) Ring, O. 1957. Pihattotarkkailusta saatuja tuloksia ja kokemuksia. Maatat, ja koetoim. 11; 147 158. (10) Salonen, M. 1949. Maanparannus- ja lannoitusoppi. Porvoo. REFERAT: ÜBER DIE EIGENSCHAFTEN DES IM LAUFSTALL ZU ERHALTENDEN DÜNGERS Mikko Ylänen Zentrale für Landwirtschaftliche Forschung. Abteilung für Agrikulturchemie und -physik, Tikkurila Zur Klärung der Eigenschaften des Laufstalldüngers sind in verschiedenen Laufställen gesammelt Düngerproben analysiert und die erhaltenen Ergebnisse mit den entsprechenden Werten des im geschlos- senen Normalstall produzierten Düngers verglichen worden. Zum Bereich der Untersuchung gehörten insgesamt 17 Laugställe, die vorwiegend in dem Gebiet Südfinnlands gelegen sind; alles in allem wurden 54 Stallmistproben analysiert. Um die während der Verwahrung im Dünger der Laufställe vor sich ge- gangenen Veränderungen verfolgen zu können, wurden zu verschiedenen Zeiten Proben entnommen: im Herbst, mitten im Winter, im Frühjahr und im folgenden Herbst dem über den Sommer verwahrten Stallmist. Als durchschnittliche Analysenergebnisse von 54 Stallmistproben ergaben sich: °/oo v.fr. °/oo derTrsbst. Ammoniumstickstoff (NH,-N) 1.3±O.l Totalstickstoff (N) 6,2 ±O.l 25.5 ±0.6 Phosphorsäure (Pa Os) 2.4 ±O.l 9.8 £0.5 Kali (K.O) 8.9 ±0.2 36.7 ±1.2 C/N 18.6 pH des frischen 8.4 Bei einem Vergleich dieser Zahlen mit den entsprechendenWerten gewöhnlichen Stallmistes wird festgestellt, dass im Laufstallmist der Totalstickstoff = l.Sfach die Phosphorsäure = 1.2 » das Kali =1.5 » ist. Der hohe Kaligehalt ist in erster Linie als Wirkung des im Stallmist absorbierten Harnes zu erklären Auch zur Verwahrung des Stickstoffes sind die Verhältnisse im Laufstall im allgemeinen sehr gut. Unter den zu verschiedenen Zeiten gesammelten Laufstallmistproben vertraten unverkennbar den besten. Stallmist diejenigen Proben, die dem während des Sommers im Laufstall verwahrten Dünger entnommen worden waren. Als durchschnittlicher Nährstoffgehalt der 16 zu dieser Gruppe gehörendenStallmistpro- ben ergaben sich N = 6,4 %o. I\Os = 2,9 °/oo ur>d K 2 O 10,5 “/„„im frischen Stallmist. Humifizierung war auch in beträchtlichem Masse eingetreten, was sich im niedrigen C/N-Verhältnis 15.8 widerspiegelt. Bei der Probengruppe, die den frischesten Stallmist vertrat, war C/N = 21.6. Auch wurden dem ober- flächlichen und dem untersten Teil des Düngerspolsters der Laufställe Stallmistproben entnommen. Da das Stallmistpolster meistens sehr dünnblieb, kam man dazu, die besahten Proben in vertikaler Richtung zu nahe beieinander zu entnehmen, so dass deutliche Unterschiede zwischen dem oberflächlichen und dem untersten Teil des Stallmistpolsters nicht hervorgetreten sind. 188 Die gegenseitigen Verhältnisse der Nährstoffe in dem im geschlossenen Normalstall und im Lauf- stall produzierten Dünger scheinen nach der vorliegenden Untersuchung ungefähr gleich zu sein. Der einzige geringe Unterschied besteht in den Kalimengen, d.h. der Laufstallmist enthält prozentual mehr Kali. Doch ist zu berücksichtigen, dass auch die Stickstoff- und Phosphormengen deutlich gestiegen sind, und als summarische Zusammenfassung kann ausgesagt werden, dass die Gesamtmenge der Nährstoffe desLaufstallmistes gegenüberdem gewöhnlichen Stallmist wenigstens das I.3fache auszumachen scheint.