NAUTAKARJAN KIVENNÄISAINEIDEN SYÖNNISTÄ LAITUMELLA. I Irja Uotila Maatalouden tutkimuskeskus, kotieläinhoidon tutkimuslaitos, Tikkurila Saapunut 30.5. 1958. Laidunruohon kivennäispitoisuus ei usein ole riittävä määrälleen tai laadulleen tyydyttämään karjan kivennäisaineiden tarvetta. Laidunruohon kivennäiskoostu- mus voi huomattavasti vaihdella esim. kasvikoostumuksen, kasvien kehitysvaiheen, maaperän, lannoituksen ja sääolosuhteiden mukaan. Eläinten kivennäisaineiden tarve on suurin runsaassa maidontuotantovaiheessa, viimeisinä tiineyskuukausina sekä nuoren eläimen kasvun aikana. Kivennäisaineilla on moninaiset tehtävät eläinruumiissa. Ne ovat luuston rakennusaineita, ja ne toimivat monella tavoin ruumiin aineenvaihdunnassa. Huomattavia määriä niitä poistuu eläinruumiista kotieläinten antamissa tuotteissa (maito, munat ym.). Karjan kivennäisaineitten tarvetta ilmoittavat normit saattavat poiketa toisistaan huomattavasti (esim. 1,2, 3,5, 7,9). On ilmeistä, että kivennäisaineiden imeytyminen on erilaista eri olo- suhteissa (esim. rehujen vitamiinisisällöstä ja auringonvalosta riippuen), eri yksi- löillä (esim. yksilöllisyys, varastot luustossa, ikä ja tuotantotaso) ja eri kivennäis- rehuilla. Pohjoismaiden pitkä auringoton talvi on ilmeisesti epäedullinen tekijä kivennäisaineiden hyväksikäytön kannalta. Näin ollen on tarkoituksenmukaista täydentää kesäaikana ruumiin kivennäisaineiden varastoihin mahdollisesti talven aikana tehdyt vajaukset. Kivennäisaineiden antaminen sisäruokinnan tapaan väkirehuissa ei ole laidun- kautena mahdollista, koska vain runsaasti lypsävät lehmät tarvitsevat riittävän ja hyvän laidunruohon ohella väkirehuja lisärehuksi. Sopiva tapa on viedä kivennäis- aineita laitumelle, jolloin eläimet saavat vapaasti halunsa mukaan niitä siellä syödä. Tiettävästi ei maastamme ole saatavissa tietoja niistä määristä, joita lehmät ja nuori karja syövät kivennäisaineita laitumella. Tämän tutkimuksen tarkoituk- sena onkin saada tietoja karjan vapaaehtoisesti syömistä kivennäisaineiden määristä laidunruokinnalla, sekä siitä millaisia kivennäisseoksia se halukkaimmin syö. Ko- keita selostettu osittain aikaisemmin (11). 8 https://www.c-info.fi/en/info/?token=AHUN_bfAaOLRv4h4.UeWBnPTF-Nk_0dyq4LAzhw.Hq_-CBM4EAyXeLP_1gOHWhSFtYW_nqsRlICAkYgJDprUuBBQnwq8fg5Uh3vf9im60YyWF3yD_CoYd8zrh_PIwOJ4avpQhJ3xPbNdJr1oc-HmiNoW_XyL3m0kjSwbQoe-W--JU97HowtnfontRR8A2d51f6ySTvV3Ew 190 Tutkimusmenetelmät Kokeet suoritettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen Ayrshirekarjassa kesällä 1957. Kivennäisaineet olivat katoksellisissa kaukaloissa, joita vietiin laidunlohkolta toiselle lehmiä siirrettäessä. Viedyt kivennäisaineiden määrät punnittiin samoin kuin jakson lopussa syömättä jääneet määrät. Molemmista tehtiin kosteusmääri- tykset ja määrät laskettiin varastoidun kivennäisaineen kosteutta vastaaviksi. Lehmillä suoritettiin kaksi koetta, joista toinen (I) kesti 30 päivää ja toinen (II) 75 päivää. Hiehoilla suoritettiin yksi 40 päivää kestänyt koe (III). Käytettyjen rehusuolaseosten koostumus oli seuraava: Rehusuolaseos I Fodder salt mixture I 53.000 % rehufosfaattia dicalciumphosphate 42.180 % ruokintakalkkia lime stone 4.656 % ruokasuolaa common salt 0.150 % kuparisulfaattia coppersulfale 0.010 % kobolttisulfaattia cobaltsufalte 0.004 % kaliumjodidia potassiumiodide 8.5 % P, 27.0 % Ca, 4.0 % NaCl Luujauho Bone meal 13.5 % P, 29.0 % Ca, 1.24 % Na, 0.74 % Mg, Rehusuolaseos II Fodder salt mixture II 10.000 % dinatriumfosfaattia disodiumphosphate 48.000 % rehufosfaattia dicalciumphosphate 37.180 % ruokintakalkkia lime stone 4.580 % ruokasuolaa common salt 0.076 % rautasulfaattia ironsulfale 0.150 % kuparisulfaattia coppersulfale 0.010 % kobolttisulfaattia cobaltsulfate 0.004 % kaliumjodidia potassiumiodide 8.8 % P, 23.5 % Ca, 4.0 % NaCl Magnesia-seos Magnesia mixture 50.00 % rehufosfaattia dicalciumphosphate 20.00 % ruokintadolomiittia fodder dolomite 21.50 % ruokasuolaa common salt 8.00 % magnesiumkarbonaattia magnesiumcarbonate 0.37 % kuparisulfaattia coppersulfale 0.02 % kobolttisulfaattia cobaltsulfate 0.01 % kaliumjodidia potassiumiodide 0.10 % »Aromi* hajuseosta »Aromi» aroma mixture 8.7 % P, 24.5 % Ca, 21.0 % NaCl Kuiva-ainepitoisuudet olivat keskimäärin: rehu- 0.47 % K suolaseos I 93.5 %, rehusuolaseos II 89.0 %, magnesia- Cu, Mn, Mo ym. seos 95 5 o^( luujauho 95.0 % ja ruokasuola 99.5 %. Lehmät Lehmien keskimääräinen elopaino oli 504 kg. Lehmien lukumäärä ja jakaan- tuminen eri tuotosluokkiin kokeissa I ja II on esitetty taulukossa 1. Lehmien maito- tuotos oli kokeiden aikana keskinkertaisella tasolla, ja sen suunta oli aleneva, syystä että kesän aikana ei poikinut montaakaan lehmää. Runsaslypsyisiä ei ollut mukana montaakaan. Taulukossa 2 on lehmät ryhmitetty sen ajan (p.) mukaan, mikä niillä oli seu- raavaan poikimiseen. Kokeiden aikana oli lehmistä111.25. 8 % sellaisia, joiden poikimiseen oli aikaa vähemmän kuin 90 päivää. Lehmien terveydentila oli molem- pien kokeitten aikana hyvä. Mitään sairauksia ei esiintynyt, esim. ei poikima- eikä laidunhalvaustapauksia. 191 Taulukko 1. Lehmien lukumäärä eri tuotosluokissa. Table 1. Number of cows, according to milk production class. , , Maitomäärä kg/p Yht. Keskim. tuotos Milk yield kgjday lehmiä eläintä kohti Period Ummessa Alle 5.0 kPI kg''P rasva % n:o ~ , . , Number Average yieldnot Less man g !_lO 0 10.1—15.0 15.1—20.020.1—25.0 25.1—30.0 of cows per animallactating 5.0 ' . f, _ ,6 kg/day Fat % I 1 1 4 10 13 6 2 36 12.1 4.7 2 3 2 8 17 6 1 37 11.4 4.7 3 3 3 12 11 6 2 37 10.6 4.7 II 1 3 5 12 10 5 1 36 9.5 4.8 2 3 4 14 9 3 2 1 36 8.7 4.8 3 3 10 9 5 2 2 31 8.0 4.9 Taulukko 2. Lehmien jakaantuminen eri luokkiin sen mukaan miten pitkä aika (p) niillä oli seuraavaan poikimiseen. Table 2. Number of cows, according to time left before their next calving. Seuraavaan poikimiseen p. J a'lso Days left before calving Lehmiä Period Yli Alle n n More than Less than Number “•o o/ cows 90 61—90 31—60 30 II 32 2 1 1 36 2 32 3 1 1 37 3 31 3 2 1 37 II 1 30 3 2 1 36 2 28 3 3 2 36 3 24 1 3 3 31 Koe I. Kokeen aikana (8/6 —8/7) laidunnettiin lehmiä 8 ensimmäisen päivän aikana koiranruoho-nurminata valtaisella laitumella (1. syöttö), seuraavana 9 päi- vänä nurminata-timoteivaltaisella (2. syöttö, samoin muut lohkot olivat 2. syöttöä kokeen loppuun), sitten 8 päivänä puoliksi koiranruoho- tai nurminata valtaisella ja lopuksi 5 päivänä koiranruoho-nurminata valtaisella laitumella, joka oli sama kuin ensimmäistenkin päivien aikana. Koiranruoho- tai nurminata-valtaisella laitumella oli timoteipitoisuus keskimäärin alle 10 %. Apilapitoisuus oli laidunlohkoillapieni, keskimäärin vain n. I—3 %. Kokeen aikana saivat kaurajauhoja lisärehuksi ne lehmät, joiden ravinnontarve maidontuotantoa varten oli keskimäärin yli 7 ry. Laidunruohon kivennäiskoostumus oli seuraava (määritetty Maatalouden tutkimus- keskuksen maantutkimuslaitoksella): 192 % kuiva-aine essa Ca P Mg K Na 5 näytettä, keskimäärin 0.53 0.30 0.14 2,92 0.07 vaihdellut 0.44—0.61 0.26—0.36 0.11—0.24 2.53—3.20 0.05—0.08 Laidunruohon kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 20.0 % (vaihdellen 18.6— 23.6 %). Jotta eläin, jonka ravinnon tarve on esim. 11ry, saisi riittävästi ravintoa, olisi sen syötävä n. 70 kg laidunruohoa eli 14.0 kg kuiva-ainetta. Tällaisessa rehu- määrässä saisi eläin seuraavat määrät kivennäisaineita: Ca 74 g, P 42 g, Mg 20 g, K 409 gja Na 10 g. Kalsiumin ja fosforin tarve ko. eläimellä on ruotsalaisten tutki- joiden AxELSSONin (2) ja Nordfeldtüi (8) mukaan n. 90—100 g Ca ja 70 g P/p, kun taas esim. Moßßisoxin (7) ja Rottenstenui (9) normit ovat pienemmät: 55— 65 g Ca ja 45—60 g P. BRANDSMAn (5) mukaan kaliumin, magnesiumin ja natriumia tarve on vastaavasti 55 g K, 30 g Mg ja 23 g Na/p, kun taas Albritton (1) ilmoittan Na-tarpeeksi 27 g/p. Kuten edellä on mainittu (s. 189), on eri henkilöiden esittä- missä kivennäisainenormeissa suuria eroja. Tutkitussa laidunruohossa oli kalsiu- mia alhaisimpia normeja vastaavasti, fosforia alle normien, samoin magnesiumia ja natriumia. Kaliumia oli tarpeeseen verrattuna noin 7 kertainen määrä. Kokeessa I saivat lehmät syödä vapaasti rehusuolaseos I ja ruokasuolaa, kum- paakin erikseen. Taulukossa 3 on esitetty lehmien syömät määrät kolmen 10 päi- vää kestäneen jakson aikana. Lehmät söivät suunnilleen samaa suuruusluokkaa olevia määriä rehusuolaseosta I (35 g/p eläintä kohti) ja ruokasuolaa (30 g/p). Syödyt määrät vastasivat 9.5 g Ca, 3.ogPja3lg NaCl, johon NaCl-määrään on laskettu myös rehusuolaseoksen I sisältämäruokasuola (s. 190). KiviMÄEn (6) Ruotsissa suorittamissa kokeissa saivat eläimet sekä erikseen että seoksena dikalsiumsfosfaattia, kalkkikiveä, tavallista ja kuivattua dinatriumfosfaattia ja mononatriumfosfaattia. Kalkkikiveä + jotain Taulukko 3. Lehmien syömät kivennäismäärät kokeessa I. Table 3. Quantities of mineral matters consumed by the cows in test N:o I. Keski- Syönyt . , lehmä- Quantity consumedJakso luku Z— 1 Period Average Rehusuolaseos I Ruokasuola Ca P NaCl number Fodder salt Common salt of cows mixture I kg kg kg kg kg 1. (10 p.) 35.7 13.6 10.3 3.67 1.16 10.79 {lO days) 2. » 37.0 14.4 10.1 3.89 1.22 10.63 3. » 36.7 10.3 12.5 2.78 0.88 12.85 Yht. 30 p:ssä 36.5 38,3 32.9 10.34 3.26 34.27 Total in 30 days Eläintä kohti Per animal g/p g/day 35 30 9.5 3.0 31 193 fosfaattia annettaessa erikseen söivät eläimet yhteensä 4.7—5.6 g/p Ca ja44.11.5 g/p P. Ca-määrä oli siis pienempi, mutta P-määrä suurempi kuin suorittamassani kokeessa. Koe-eläinten tuotantotaso oli hieman korkeampi (12 —15 kg/p) KiviMÄEn kokeessa samoin mahdollisesti eläinten elopaino, jota ei ole julkaisussa mainittu. Jos vertaamme dikalsiumfosfaatin -(- kalkkikiven yhteistä kulutusta (keskim. 18 g/p) KiviMÄEn kokeessa rehusuolaseoksen I, joka koostumukseltaan lähinnä vastasi niitä, kulutukseen (35 g/p) on ero suuri. Smithui ym. (10) kokeessa Amerikassa lehmät söivät ruokasuolaa eri laiduntyypeillä keskimäärin 53—72 g/p jakolmena eri vuonna keskimäärin 30—81 g/p eläintä kohti, joten suorittamani kokeet vastaisivat lähinnä sen vuoden keskimäärää, jolloin kulutus oli pienin. Tutkimuksessa ei ole mainittu eläinten tuotantotasoa eikä elopainoa. Rehusuolaseos I sisälsi myös hivenaineita, joita tuli eläintä kohti päivässä seu- raavat määrät: Cu 13 mg, Co 0.7 mg ja J 1.1 mg. Pieniä määriä voi sisältyä myös seoksen muihin aineosiin. Koe 11. Kokeen aikana (10/7-—23/9) laidunnettiin samoja lehmiä samoilla laidunlohkoilla kuin kokeessa I (kolmas ja neljäs syöttökierros). Lisärehuna saivat lehmät kaura-ohraseosta keskimäärin yli 6 tuotantorehuyksikköä vastaavan mää- rän. Lisärehuksi saivat lehmät lypsyn yhteydessä vihantarehua. Lehmien jakaantu- minen eri tuotosluokkiin on esitetty taulukossa 1 ja eri luokkiin sen mukaan miten pitkä aika (p) niillä oli seuraavaan poikimiseen taulukossa 2. Kokeessa II oli lehmille tarjolla koko ajan vapaasti rehusuolaseosta I, rehusuola- seosta 11, magnesia-seosta, rehuluujauhoa ja ruokasuolaa, kukin omassa kauka- lossaan. Taulukossa 4 on esitetty lehmien syömät määrät jaksoittain sekä eläintä kohti päivässä. Jaksojen pituus oli 30 p., 30 p. ja 15 p. eli yhteensä 75 p. Eläimet söivät samaa suuruusluokkaa olevia määriä rehusuolaseosta I, rehu- suolaseosta II ja magnesiaseosta. Näiden kolmen lajin yhteinen syöty määrä oli eläintä kohti jokseenkin saman suuruinen kuin kokeessa I syöty rehusuolaseoksen I määrä (ainoa seos). Rehusuolaseoksen II sisältämä 10 % suuruinen erä dinatrium- fosfaattia ei ole tehnyt seosta kovinkaan paljon suositummaksi. Sen sijaan luujau- hoja söivät lehmät erittäin halukkaasti. Varsinkin kokeen alussa ne söivät runsaasti, ehkä jonkin kivennäisaineen vajauksen vuoksi taikka ehkä uutuuttaan, koska ne eivät sitä olleet saaneet laitumella ennen koetta. Syöty luujauhojen määrä oli suu- rempi kuin kolmen rehusuolaseoksen yhteismäärä, ja kokeeseen I verrattuna söivät lehmät kokeessa II luujauhon ylimääräisenä lisänä. Tästä johtuen ovat syödyt Ca- ja P-määrät huomattavasti suuremmat jälkimmäisessä kokeessa 20.7 g ja 8.6 g eli Ca 2.2 kertaa ja P 2.9 kertaa suurempi. Lehmät söivät kokeessa II luujauhon an- siosta yhteismäärältään enemmän kivennäisaineita eläintä kohti kuin KiviMÄEn aikaisemmin (s. 193) mainitussa kokeessa. Syöty Ca-määrä oli n. nelinkertainen ja P-määrä vastasi KiviMÄEn kokeen keskimäärää. Paitsi Ca ja P sisältävät luujauhot myös muita aineita. Määrityksissä todettiin m.m. 1.24 % Na, 0.74 % Mg, 0.47 % K-f Cu+ Mn -f- Mo. Sitäpaitsi sisältävät luujauhot lukuisia muita alkuaineita (esim. 4). Kokeessa käytettyjen luujauhojen muu ainekoostumus oli seuraava: 23.87 % orgaanista ainetta, 16.20 % raakavalkuaista ja 2.12 % rasvaa. Kokeen perusteella näyttää siltä, että luujauhot ovat edullinen kivennäisaine laitumella, 194 Taulukko 4. Lehmien syömät kivennäismäärät kokeessa 11. Table 4. Quanities of mineral matters consumed by the cowsin test N:o 11. Syönyt Keski- Quantity consumed J akso lehmä- Period Rehusuola- Rehusuola- Magnesia- Luujauho Ruoka- Ca P Mg NaCl Average seosI seos II seos suola n.o number of cows Fodder salt Fodder salt Magnesia Bone Common ' mixture I mixture II mixture meal salt kg kg kg kg kg kg kg kg kg 1. (30 p.) 36.4 14.1 14.8 10.2 65.0 41.7 28.63 12.16 0.72 44.79 2. * 35.6 9.3 15.2 12.2 33.0 34.4 18.73 7.69 0.52 37.77 3. (15 p.) 31.3 2.5 5.7 4.6 13.5 15.3 7.06 2.94 0.21 16.51 (15 days) Yht. 75 p. 35.1 25.9 35.7 27.0 111.8 91.4 54.42 22.79 1.45 99.07 Total in 30 days Eläintä kohti Per animal g/p gfday 10 14 10 42 35 20.7 8.6 0.54 38 koska eläimet niitä halukkaasti syövät, jakoska niiden koostumus on monipuolinen. Ne ovat ilmeisesti luuston kivennäisvarastojen täydentäjäksi hyvin sopiva kiven- näisaine. Erikoisuutena magnesiaseoksessa on sen sisältämä 8.0 % suuruinen erä magne- siumkarbonaattia, joka on tarkoitettu laidunhalvauksen ehkäisemiseen. Kokeissa ei esiintynyt laidunhalvausta myöskään edellisen kokeen (I) aikana, vaikkei magne- siumia annettu. Magnesia-seoksen sisältämässä magnesiumkarbonaattilisässä sai- vat lehmät eläintä kohti 0.23 g/p ja luujauhoissa 0.31 g/p magnesiumia. Sitäpaitsi sisälsi seoksen dolomiitti magnesiumia, jota ei määritetty. Magnesia-seosta eivät lehmät sen »aromi»-haj naineesta huolimatta syöneet sen enempää kuin muitakaan seoksia. Magnesiaseos on ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi ainoana kivennäis- rehuna laitumella, koska siinä on runsaasti ruokasuolaa (21.5 %). Näyttää kuiten- kin siltä, että parempi on antaa ruokasuola erillisenä, jolloin eläimet voivat syödä sitä sinällään haluamansa määrän. Kokeessa II oli erillisenä annetun ruokasuolan kulutus hieman suurempi kuin kokeessa I, huolimatta siitä, että rehusuolaseoksien I ja II ohella myösmagnesia seos sisälsi ruokasuolaa vieläpä melkorunsaasti (21.5 %). Hivenaineita saivat eläimet seoksissa seuraavat määrät keskimäärin päivässä: Cu 19 mg, Co 0.9 mg ja J 1.5 mg. Näihin tulevat lisäksi luujauhojen sisältämät hivenaineet, sekä mahdollisesti seoksien muiden aineosien pienet määrät. Hiehot Kokeen aikana (22/8—1/10) laidunnettiin hiehoja apila-nurminata-koiranruoho- timoteiniittonurmen odelmassa. Silmämääräisesti arvioiden oli apilaa n. 30—40 %. Eläimiä oli kokeessa aluksi 13 kpl, mutta myöhemmin siirrettiin kaksi poikimisen Taulukko 5. Hiehojen syömät kivennäismäärät. Table 5. Quantities of mineral matters consumed by the heifers. Hiehojen Syönyt keskim. Quantity consumed Takso luku ’ J määrä Rehusuola- Luujauho Ruoka; Ca P NaCl Period . seos I _ suolaA verage Bone n: ° number Fodder salt meal Common of heifers mixture salt kg kg kg kg kg kg 1. (10 p.) 13.0 0.5 18.4 5.8 5.39 2.53 5.79 (JO days) 2. » 13.0 0.5 6.0 5.9 1.88 0.85 5.89 3. » 12.1 0.3 10.6 7.4 3.16 1.46 7.37 4. i) 11.1 3.4 6.5 0.99 0.46 6.47 Yht. 40 p. 12.3 1.3 38.4 25.6 11.42 5.30 25.52 Total in 40 days Hiehoa kohti Per heifer g/p g/day 3 78 52 23.2 10.8 52 195 196 vuoksi pois. Kokeeseen kuului neljä 10 p:n pituista jaksoa. Hiehojen elopaino oli kokeen alussa keskimäärin 413 kg ja kokeen lopussa 439 kg, keskimääräinen ikä 2 v. 1 kk. 15 p. ja poikimiseen keskimäärin 75 p. (1 astuttamaton hieho). Hiehoille oli tarjolla kokeen aikana laitumella rehusuolaseosta I, luujauhoa ja ruokasuolaa (taulukko 5). Näistä ensiksi ja viimeksimainittua oli ollut tarjolla koko laidunkauden ennenkoetta sekä luujauhoa 12 p:nä ennen koetta. Kokeessa hiehot söi- vät tuskin nimeksikään rehusuolaseosta I (3 g/p eläintä kohti). Sensijaan luujauhoa ne söivät hyvin halukkaasti keskimäärin 78 g/p eläintä kohti, eli enemmän kuin lyp- sylehmät (ks. koe II s. 194). Luujauhojen syönti eri 10 p:n jaksoina oli epätasaista vaihdellen 142 g—3l g/p eläintä kohti. Ruokasuolaa söivät hiehot keskimäärin 52 g/p eläintä kohti, siis myös sitä söivät enemmän kuin lehmät. Ruokasuolan kulutus oli melko tasaista eri jaksojen aikana. SMirnin y.m. (10) kokeissa 14—24 kk:n ikäi- set hiehot söivät ruokasuolaa keskimäärin 28 g/p ja 2—3 v-ikäiset 37 g/p eläintä kohti. Voidaan todeta, että suorittamassani kokeessa oli suolansyönti runsaampaa. Kalsiumia söivät eläimet hiehoa kohti keskimäärin 23.2 g/p ja fosforia 10.8 g/p eli siis enemmän kuin lehmät (ks. koe II). Laidunrehussa saavat hiehot vähemmän kivennäisaineita, koska niiden syömät rehumäärät ovat pienempiä (pienempi maho- jen koko ja pienempi ravinnon tarve) kuin lypsylehmien. Tiineiden hiehojen kiven- näisaineitten tarve on kuitenkin verraten suuri toisaalta eläinten oman kasvun ja toisaalta sikiön kasvattamisen vuoksi. Tuntuu luonnolliselta, että juuri luujauhot ovat erityisen sopivia kivennäislisäksi hiehoille. Yhteenveto Tutkimuksessa selvitettiin lypsylehmien ja hiehojen kivennäisaineitten vapaa- ehtoista syöntiä laidunruokinnalla. Lehmillä suoritettiin kaksi koetta, 30 päivän (koe I) ja 75 päivän (koe II) pituiset. Kokeessa I saivat lehmät laitumella vapaasti erikseen rehusuolaseosta I ja ruokasuolaa, joita ne söivät edellistä keskimäärin 35 g/p ja jälkimmäistä 30 g/p eläintä kohti, saaden tällöin Ca 9.5 g/p, P 3.0 g/p ja NaCl 31 g/p. Kokeessa II oli lehmillä tarjolla rehusuolaseosta I, rehusuolaseosta 11, magnesia- seosta, luujauhoja ja ruokasuolaa. Lehmät söivät kolmea ensiksimainittua suunnil- leen samaa tasoa olevia määriä (keskimäärin 10 g, 14 g, 10 g/p eläintä kohti). Niiden yhteismäärä vastaa jokseenkin kokeessa I rehusuolaseoksen I, joka oli ainoana seok- sena, kulutusta. Rehuluujauhoja söivät eläimet edellisiä halukkaammin (keski- määrin 42 g/p eläintä kohti). Erityisen halukkaasti ne söivät niitä ensimmäisen 30 p:n koejakson aikana, osittain ehkä jonkun kivennäisaineen vajauksen vuoksi taikka osittain ehkä uutuuttaan. Kokeeseen I verrattuna söivät lehmät kokeessa II luujauhot ylimääräisenä määränä, mistä johtuen ovat syödyt Ca- ja P-määrät (20.7 g/p ja 8.6 g/p eläintä kohti) kokeessa II yli kaksinkertaiset. Luujauhot ovat sopivia kivennäisainelisäksi laidunruokinnalla. Ruokasuolan kulutus oli hieman suurempi kokeessa II (38 g/p), kuin kokeessa I (31 g/p). Magnesiumia söivät lehmät magnesiaseoksen magnesiumkarbonaattilisässä keskimäärin 0.23 g/p ja luujauhoissa 197 0.31 g/p. (Dolomiitti sisältää myös Mg). Laidunhalvausta ei esiintynyt karjassa kokeen aikana, eikä myöskään ennen Mg-lisän antamista. Hiehoilla suoritettu koe oli 40 päivän pituinen. Niille oli tarjolla rehusuola- seosta I, rehuluujauhoja ja ruokasuolaa. Rehusuolaseosta I eivät hiehot syöneet tuskin ollenkaan (3 g/p eläintä kohti). Sensijaan luujauhoa ne söivät erittäin haluk- kaasti (78 g/p eläintä kohti). Myös ruokasuolaa ne söivät runsaasti (52 g/p eläintä kohti). Syöty Ca-määrä oli 23.2 g/p ja P 10.8 g/p eläintä kohti. Määrät ovat suu- remmat kuin lypsylehmien kummassakaan kokeessa keskimäärin syömät määrät. Se johtuu ilmeisesti toisaalta siitä, että hiehojen syömä laidunrehumäärä on pie- nempi kuin täysikasvuisen lehmän, jolloin rehussa saamat kivennäismäärät jäävät vähäisemmiksi ja toisaalta siitä, että kasvavan hiehon kivennäisaineitten tarve on verrattain suuri tiineyden loppupuolella. Luujauhot ovat hiehoille sopivia kivennäis- ainelisäksi laitumella. KIRJALLISUUTTA (1) Albritton, E. C. 1954. Standard values in nutrition and metabolism. 380 s. Philadelphia. (2) Axelsson, J. 1943. Nötkreaturens utfodring och skötsel. 386 s. Stockholm. (3) Becker, M. 1955. Gedanken und Betrachtungen über die Bedeutung der Phosphorsäure für die Tierernährung. Sonderdruck aus »Die Phosphorsäure». 15: 267—277. (4) Blosser, T. H. & Abbitt, W. H. & Shaw, A. O. & Ashworth, U. S. & Smith, E. P. 1954. The composition of foreign und domestic bone meals used in livestock feeding. J. Anim. Sei. 13: 152—159. (5) Brandsma, S. 1954. De mineralen in de voeding van het rundvee. Vereniging Exploitatie Proef- zuivelboerderij. Hoorn I—l2. (Ref. Nutr. Abstr. Rev. 26: 816.) (6) Kivimäe, A. 1949. Phosphorous and calcium consumption by dairy cows on pastures. Apophoreta Tartuensia. s. 318—323. Stockholm, (7) Morrison, F. B. 1956. Feeds and feeding. 1165 s. New York. (8) Nordfeldt, S. 1944. Vitaminer och mineralämnen i husdjurskötseln. 149 s. Stockholm. (9) Rottensten, K. 1939. Vitaminer og mineralstoffer i husdyrenes Fodring. 132 s. (10) Smith, S. E, & Lengemann, F. W. & Reid, J. T. 1953. Block vs. loose salt consumption by dairy cattle. J. Dairy Sei. 36: 762—765. (11) Uotila, I. 1958. Karjan kivennäisaineitten tarpeesta laitumella. Koet. käyt. 15, 5: 17. REFERATE: ON THE MINERAL MATTER CONSUMPTION OF NEAT ON PASTURE. I Irja Uotila Agricultural Research Centre, Department of Animal Husbandry, Tikkurila In this investigation the voluntary mineral matter consumption of milk cows and heifers on pas- ture has been studied. Two tests were performed with cows in the summer of 1957, their duration being 30 days (8. VI—- 8. VII, test N:o I) and 75 days (10. V11—23. IX, test N:o II), respectively. The experimental animals were of Ayrshire breed. The mean live weight of the rows was 504 kg. The average number of cows was 36.5 in test N:o I and 35.1 in test N;o 11, the corresponding milk yields being 11.4 and 8.9 kg per animal il 198 and day. Table 1 (p. 191) shows the distribution of the animals according to milk production class and Table 2 (p. 191) their distribution according to the time left before the next calving. The pasture grass was meadow fescue cocksfoot timothy-dominated and it had the following average mineral com- position, calculated as dry matter: Ca 0.53 %, P 0.30 %, Mg 0.14 %, K 2.92 %, Na 0,07 %. The dry mat- ter content was 20.0 % on an average. In test N:o I the cows were given Fodder salt mixture I (see p. 190) and common salt separately ad lib; on an average they consumed 35 g per day and animal of the former and 30 g per day and animal of the latter. Each animal thus obtained a daily quantity of 9.5 g Ca, 3.0 g P and 31 g NaCl (Table 3, p. 192). In test N:o 11, Fodder salt mixture I, Fodder salt mixture 11,Magnesia mixture, fodder bone meal and common salt were made available for the animals (see p. 190). The consumption of the three first- mentioned mixtures per animal and day consumed was on the average, 10 g, 14 g and 10 g respectively, (Table 4, p. 194), equalling in aggregate quantity the consumption of Fodder salt mixture I in test N;o I, which was then the only mixture administered. The animals ate fodder bone meal more willingly than the three first-mentioned mixtures consuming on an average 42 g per animal and day. In particular they readily accepted the fodder bone meal during the first 30-day test period, perhaps partly owing to some mineral deficiency or partly by virtue of its novelty. In regard to its manufacturing method, the bone meal was well suited for cattle feeding. In comparison with test N:o I, the cows ate the bone meal in test N:o II as an extra addition, for which reason the consumed Ca and P quantities were more than double in test N;o II (20.7 and 8.6 g per animal and day, respectively). The bone meal constituted a suitable mineral fodder in pasture feeding. The consumption of common salt was slightly higher in test N;o II than in test N;o I (38 and 31 g per animal and day, respectively). On anaverage the cows obtained 0.23 g magnesium per animal and day from the magnesia mixture and 0.31 g from the bone meal. (Also dolomite contains magnesium) No pasture tetany occurred in the cattle during the test, nor prior to the added Mg administration. The test with heifers had a duration of 40 days (22. VIII—I. X). during which time they were kept in the second growth of a clover meadow fescue cockstoot timothy rotation ley. The number of animals was 12.3 on an average, their mean live weight at the commencement of the test 413 kg, their mean age 2 years, 1 month and 15 days, and the time left before calving 75 days on the average (one un- covered animal). They were offered Fodder salt mixture I, bone meal and common salt (Table 5, p. 195). The heifers ate hardly any Fodder salt mixture I (only 3 g per animal and day), whereas bone meal was accepted very willingly (78 g per animal and day). Common salt, too, was consumed abundantly (52 g per animal and day). The Ca quantity thus obtained was 23.2 g and the P quantity 10.8 g per animal and day. These quantities on an average exceed those consumed by the milk cows in either test. This may be attributable on one hand to the fact that the pasture fodder quantity consumed by the heifers is less than that of the adult animals (smaller size of the stomachs; lower food requirement), in conse- quence of which the quantities of minerals obtained with the fodder remain smaller, and on the other hand to the relatively high mineral requirement of growing heifers towards the end of pregnancy. Bone meal is suitable for use as mineral addition for heifers on pasture.